Johdattelua ja harhaan johtamista

Lasten muistin vahvuuksia painottavat tutkimukset ovat tärkeitä, koska ne tuovat esiin olosuhteet, joissa lapsia tulisi haastatella luotettavan kertomuksen saamiseksi. Kun lasta haastattelee neutraali haastattelija, jolla ei ole ennakkokäsitystä, kun haastattelujen ja johdattelevien kysymysten lukumäärä pidetään mahdollisimman alhaisena, kun tilanteeseen ei liity pelottelua, lahjontaa tai muiden lasten kertomuksilla painostamista, on huomattavasti pienempi riski lasten kertomusten vääristymiselle. Haluttaessa tietoa pieniltä lapsilta tulee pyrkiä näihin olosuhteisiin.

Wood ym löysivät McMartin-tapauksen haastatteluista kuusi ongelmallista menetelmää. 1)

Johdattelevat kysymykset

Johdattelevien kysymysten menetelmässä haastatteluun tuodaan sellaista uutta tietoa, jota lapsi itse ei ole sen haastattelun kuluessa tuonut esiin. Esimerkiksi kysymys “Koskettiko hän takamustasi?” on erittäin johdatteleva kysymys seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa haastattelussa, jos lapsi ei itse ole vielä maininnut sopimatonta koskettelua.

Muut ihmiset

Muut ihmiset -menetelmässä haastattelija kertoo lapselle jo saaneensa tietoa haastattelun aiheista joltakin muulta henkilöltä.

Kertomalle lapselle muiden henkilöiden lausunnoista haastattelija voi luoda lapselle yhdenmukaisuuden paineita, mikä tarkoittaa “taipumusta muuttaa tai muovata omaa käyttäytymistä niin, että se on yhdenmukaista muiden ihmisten käyttäytymisen kanssa “ (Ettinger, Crooks & Stein, 1994). Pynoos ja Nader (1989) haastattelivat koululaisia, joiden kouluun oli tehty aseellinen hyökkäys. He havaitsivat, että jotkut hyökkäyksen aikana koulusta poissa olleet lapset kertoivat tapahtumasta keksittyjä kertomuksia, joiden mukaan he olivat olleet paikalla. He olivat todennäköisesti kuulleet tapahtumasta vanhemmiltaan, muilta lapsilta tai uutisista ja luoneet kuulemansa perusteella sopivia kertomuksia.

Positiiviset ja negatiiviset seuraukset

Positiivisten seurausten menetelmässä annetaan, luvataan tai viitataan lapselle annettavaan palkintoon, hyväksyntään, sopimukseen tai muihin lapselle annettaviin palkkioihin tai kerrotaan lapselle, että kertomalla tapahtumista hän osoittaa kiitettäviä ominaisuuksia (esim. älykkyyttä, avuliaisuutta). Pelkkää haastattelijan sanomaa ’kyllä’ -sanaa, jolla hän osoittaa ymmärtävänsä lapsen sanoman, ei tule laskea positiiviseksi seuraukseksi.

Negatiivisten seurausten menetelmässä esitetään kritiikkiä tai erimielisyyttä sen suhteen, mitä lapsi kertoo tai osoitetaan muutoin, että kertomus on epätäydellinen, väärä tai aiheuttaa pettymystä. Yksittäistä kysymyksen toistamista ei yleensä pidettäisi negatiivisena seurauksena, jos muut haastatteluosuudet eivät osoita, että haastattelija väittää lasta vastaan.

Oppimisteorian mukaan positiivinen palaute lisää ja negatiivinen vähentää tietyn käyttäytymisen toistumisen todennäköisyyttä (Ettinger et. al. 1994). Toisen henkilön antama palkinto tai rangaistus on määritelmän mukaan sosiaalinen palkinto tai sosiaalinen rangaistus.

Kysymyksen toistaminen

Kysymyksen toistamisen menetelmässä lapselle esitetään kysymys, johon hän on jo aikaisemmin yksiselitteisesti vastannut haastattelun aikaisemmassa osuudessa. Kysymyksen kertaus ei ole kysymyksen toistamismenetelmän käyttöä, jos haastattelija yksinkertaisesti toistaa lapsen lausuman, ilman että hän yrittää saada toisenlaista vastausta.

Kysymysten toistamisen vaikutusta lapsiin on tutkittu käyttämällä joko vaihtoehtokysymyksiä tai avoimia kysymyksiä (Cassel, Roebers & Bjorklund, 1996; Poole & White, 1991). Yleishavainto on, että lapset muuttavat vastaustaan toistettuihin vaihtoehtokysymyksiin, mutta eivät avoimiin kysymyksiin. Nämä tulokset viittaavat siihen, että toistetut kysymykset vähentävät tarkkuutta todennäköisimmin, kun niitä käytetään yhdessä johdattelevien kysymysten kanssa. Siegal, Walters ja Dinwiddy (1988) arvelevat, että vaihtoehtokysymystä toistettaessa lapsi saattaa ajatella ensimmäinen vastauksensa olleen väärä ja hän muuttaa sitä siksi miellyttääkseen haastattelijaa. Kun kysymysten toistaminen käsitetään tällä tavalla, se voidaan ymmärtää yhdenlaiseksi negatiiviseksi seuraukseksi, joka osoittaa lapsen vastauksen olleen väärä tai muuten riittämätön.

Pyyntö arvella

Haastattelumenetelmänä pyyntö arvella tarkoittaa, että lasta pyydetään esittämään mielipiteitä tai miettimään, mitä mahdollisesti on tapahtunut tai hänen annetaan ymmärtää, että hänen tehtävänsä on käyttää mielikuvitusta (esim. teeskennellä) tai ratkaista ongelma (“mietipä mitä on saattanut tapahtua”). Pyyntö arvella -menetelmästä ei ole tieteellistä tutkimustietoa. On kuitenkin ilmeistä, että tällä menetelmällä lapsen voidaan saada arvelemaan, mitä on tapahtunut muualta kuulemansa eikä omien havaintojensa perusteella.

Pohdinta

Woodin ym. johtopäätös on, että pienikin annos vahvistamista ja sosiaalista vaikuttamista saattaa vaikuttaa voimakkaasti ja välittömästi lapsen tarkkuuteen. Aikaisemmissa tutkimuksis­sa on osoitettu, miten lasten kertomuksiin voidaan vaikuttaa vääristävästi viikkojen ja kuukausien kuluessa (Ceci, Loftus et.al., 1994; Leichtman & Ceci, 1995). Tässä tutkimuksessa sitä vastoin osoitettiin, että samanlaisia vääristymiä voidaan aiheuttaa hyvin nopeasti, jos käytetään sopimattomia haastattelumenetelmiä. Jo 4,5 minuutin altistus tällaisille menetelmille aiheutti tässä tutkimuksessa virheitä lähes 60%:ssa kysymyksistä.

Ei ole syytä hämmästyä sitä, että tämän tutkimuksen haastattelumenetelmät lisäsivät merkittävällä tavalla lasten esittämiä vääriä syytöksiä. Tutkimuslöydökset ja teoria viimeisen 50 vuoden ajalta ennakoivat tätä. Ensinnäkin, tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että johdattelevat kysymykset vaikuttavat aikuisten sekä välittömiin että myöhempiin kertomuksiin (Loftus, 1975; Loftus & Palmer, 1974; Loftus & Zanni, 1975) samoin kuin lasten kertomuksiin (Ceci & Bruck, 1993; Ceci et.al. 1987).

Käsityksemme mukaan useimmat virheet, joita lapset tässä tutkimuksessa tekivät, saatiin aikaan kolmella tekniikalla: muut ihmiset, negatiiviset seuraukset ja positiiviset seuraukset. Hypoteesimme siis on, että näillä kolmella sosiaalista vaikuttamista ja vahvistamista sisältävällä tekniikalla on voimakkaita ja välittömiä vaikutuksia lasten kertomuksiin.

Toiseksi, tämä tutkimus selvitti, miten vahvistamisen ja sosiaalisen vaikuttamisen välittömiin vaikutuksiin lasten kertomuksiin väärinkäytöksistä.

Kolmanneksi, suorasta kokemuksesta pois siirtymistä sisältävät haastattelumenetelmät vaativat lisätutkimusta. Meidän käsityksemme on, että niiden vaikutus on voimakkain, kun ne yhdistetään johdatteluun, sosiaaliseen vaikuttamiseen tai vahvistamiseen.

Neljänneksi, Carter ym (1996) ja Goodman, Bottoms, Schwartz-Kenney ja Rudy (1991) sekä Goodman, Quas, Batterman-Fause, Riddlesberger & Kuhn (1994) osoittavat, että lämmin haastatteluilmapiiri voi vähentää lapsen myöntyvyyttä johdatteleville kysymyksille. Tämä tutkimus sen sijaan viittaa siihen, että lämpimällä ilmapiirillä voi olla erilainen vaikutus käytettäessä sosiaalisen vaikuttamisen ja palkitsemisen menetelmiä. Lisätutkimukset voivat selvittää, muuttuuko sosiaalinen vaikuttaminen entisestään palkitsevammaksi lapselle, jos haastattelija luo lämpimän haastatteluilmapiirin. 1)

Katkelmia Sexpo säätiön julkaisusta Tieteellisiä artikkeleita:

1) ENEMMÄN KUIN JOHDATTELU: McMARTININ ESIKOULUN TAPAUKSESSA KÄYTETTYJEN HAASTATTELUMENETELMIEN VAIKUTUS; Sena Garven, James M. Wood, Roy S. Malpass ja John S. Shaw III

Comments
One Response to “Johdattelua ja harhaan johtamista”
  1. Nimetön sanoo:

    Helsingin Sanomat 13.4. 2009.
    Väitös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ei osata tutkia Suomessa.
    Psykologi Katariina Finnilä- Tuohimaa.
    Terveydenhuollon ammattilaisilta uupuu asiantuntemusta tutkia epäilyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tämä käy ilmi väitöstutkimuksessa.

    -Terveydenhuollon ammattilaiset eivät tutkimuksien mukaan ole kovin perehtyneitä tieteelliseen kirjallisuuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He luottavat etupäässä käytännön kokemukseen.
    -Tutkimuksessa ilmeni, että pelkkään hyväksikäyttöön tukeutuminen voi johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.
    -Tutkittavilla oli paljon uskomuksia, jotka olivat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.
    – Jopa 40 prosenttia vastaajista uskoi todidtetusti käyttökelvottomien menetelmien , kuten leikin tarkkailun olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta. -Nallekortit?
    – Tutittavilla oli vahvoja asenteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
    – Tulokset ovat erittäin huolestuttavia Finnilä-Tuohimaan mukaan siksi, että mielenterveystön ammattilaisten rooli on tärkeä lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkinnassa.
    -Finnilä-Tuohimaan mukaa heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta, tai että syyttömien uskotaan syyllistyneen seksuaalirikokseen
    – Tutkimukseen osallistui laaja joukko lastenpsykiatreja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä eri puoleta Suomea.****

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: