Annelin kirjoitus II

Anneli Auer

Äitiydestä

Kirjoittanut Anneli Auer

Jokainen äiti haluaa luonnostaan lapsilleen kaikkea hyvää ja jokainen toteuttaa tätä tarkoitusta omalla tavallaan. Itse olen aikoinani kahlannut läpi kaikki lastenhoito-oppaat ja vauvalehdet, jotka onnistuin saamaan käsiini, mutta päädyin lopulta hyvin yksinkertaiseen perustotuuteen: kasvattamalla lapsia rakkaudella eikä pelolla ja käyttämällä vähän maalaisjärkeä ei voi mennä kovin pahasti vikaan. Tätä periaatetta olen itse pyrkinyt noudattamaan.

Täällä vankilassa ”kiireen tuolla puolen” voin vain muistella haikeana sitä aikaa, kun joskus olisi pitänyt ihan kirjaimellisesti revetä neljään paikkaan yhtä aikaa. Vaikka elämä kiireen ja rutiinien keskellä oli joskus aika harmaata, se oli myös hyvin palkitsevaa. Muistan nykyään lasten kiukuttelut ja kapinoinnit melkein yhtä hellyttävinä kuin sellaiset seesteiset onnen hetket, joina lapsi kiipesi syliin halimaan ja sanoi: ”Äiti sä oot mun kotini”.

Me Jukan kanssa pyrimme kasvattamaan lapsia hyväksyvässä ilmapiirissä niin, että jokainen lapsi sai olla oma itsensä. Tietyt yhteiset säännöt tietysti oli sovittu ja niistä pidettiin kiinni, mutta ketään lapsista ei pakotettu mihinkään valmiisiin muotteihin. Meillä lapset saivat olla lapsia. Meillä luettiin satuja, hassuteltiin ja annettiin tilaa lasten omille leikeille. Kaikkein nuorinta lastamme Jukka kutsui ”onnellisen kanan munaksi”. Oletan Jukan tarkoittaneen tällä sitä, että hänen mielestään lapsen iloisuus oli peräisin onnelliselta äidiltä. Myös peitemies-Seppo ja monet muut ovat kehuneet lasteni hyvää käytöstä, iloisuutta ja reippautta, joten en voi olla ainakaan täysin epäonnistunut äitinä.

Jokainen äiti luonnollisesti haluaa myös suojella lapsiaan kaikelta pahalta. Elämää ei kuitenkaan voi hallita. Meidän elämäämme paha tuli ensimmäisen kerran joulukuussa 2006 mielipuolisen murhaajan muodossa. Toisen kerran se tuli elokuussa 2009 epärehellisen poliisin muodossa.

Ensimmäisellä kerralla lapset toipuivat suuresta menetyksestään. Elämä jatkui radallaan. Toisella kerralla vastavoimat nousivat liian suureksi. Lapset joutuivat eroon äidistään, isosisko joutui eroon nuoremmista ja kaiken lisäksi vielä lapset saivat kannettavakseen häpeän, joka ei millään tavalla olisi kuulunut heille. Se häpeä olisi kuulunut Porin poliisille, aikuisille miehille, jotka eivät kuitenkaan olleet riittävän vahvoja ottamaan vastuuta teoistaan vaan jättivät taakkansa lasten kannettavaksi suojellakseen itseään.

Turvallinen ja huoleton lapsuus koki tylyn lopun. Rakkaus muuttui peloksi. Lapsille kävi kuin sadussa ”Lumikuningatar”. He saivat silmäänsä jäisen sirpaleen, joka sai heidät näkemään kaiken kauniin rumana ja ruman kauniina.

Äidille on tuskaa nähdä lastensa kärsivän, katsella sivusta kädet sidottuina kykenemättä tekemään asialle mitään. Tällä hetkellä lapset ovat vankina lumikuningattaren linnassa, jossa heitä hallitaan peloilla. Ainoa lohtu tässä on se, että tiedän kuitenkin kasvattaneeni selviytyjiä ja uskon, että jossain kaikkien kamaluuksien ja kummallisuuksien takana piilossa ovat edelleen ne samat äidin pikku kullannuput, jotka minä ja muut lasten läheiset olemme joskus tunteneet.

Sadussa aito rakkaus voitti lumikuningattaren kylmät suudelmat. Saatan olla jonkun mielestä hieman naiivi, jos vieläkin sanon uskovani hyvän voittoon, mutta toisaalta, miksipä en uskoisi. Kaikella on aikansa.

Anneli Auer, helmikuu 2013

Comments
2 Responses to “Annelin kirjoitus II”
  1. Maria Schauman kirjoitti:

    Voi Anneli-lempeys, sinä säteilet ja silmäsi loistaa läpi kyynelten. Eräässäkin viimeistunnossa otetussa kuvassa silmissäsi loistaa kaksi tähteä ! Harvoin näkee aikuisilla loistetta, lapsilla kyllä, mutta kaksi tähteä se on perin harvinaista, jopa lapsilla. Anna lempeyden levätä itsessäsi ja ota sitä kokoajan vastaan, kyllä pahuus tukahtuu ympärilläsi, oli jo vähällä tukahtua viimeisenä päivänä oikeus- salissakin. Pidä Enkelit luonasi kokoajan ja valonsoturit suojelemassa sinua. Älä milloinkaan lannistu, kaikki järjestyy sinulle parhainpäin, näin toivoo hyvin moni ja yhdyn heidän toiveisiinsa ! Itseasiassa suunnattoman julmuuden pystyy kestämään , kun tietää mistä julmuudessa on kysymys ! JUMALAN SIUNAUSTA sinulle Anneli ! Toivoo Maria

    • Pia kirjoitti:

      Todellakin,Jumalan Siunausta Anneli.Tälläinen kärsimysten määrä mikä osaksesi on tullut,on käsittämätön.Kaikki kääntyy vielä hyväksi.Saat elämäsi takaisin..Hyvä voittaa aina pahan niinkuin itsekin kirjoitit,
      Enkeleitä elämääsi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: