Miten lasten alastonkuvista tuli lapsipornoa?

Anu Suomela

Olen muutaman kerran siteerannut Anu Suomelan tekstejä, ja halusin tietää, kuka hän on, ja mistä hän tietonsa ammentaa. Lähetin hänelle kysymyksiä, joihin hän on vastannut.

 

NB: Olet näköjään ollut lastensuojelun kriitikko jo pitkään. Kerro mitä tämän taustalla on?

AS: Olen valmistunut yht.maisteriksi 1975 pääaineenani sosiaalipsykologia. Sivulaudaturin suoritin sosiaalipolitiikassa silloisella sosiaalihuollon linjalla, eli minulla on sossun akateeminen pätevyys. Olen ollut 30 vuotta lastensuojelukriitikko, ja julkaissut joitakin artikkeleita tuosta aihepiiristä. Olen runsaasti osallistunut nettikeskusteluihin, ja tehnyt vapaaehtoistyötä ongelmiin joutuneiden perheiden avuksi.

Työskentelin 90-luvun alusta lähtien eläkkeelle siirtymiseeni asti nykyisessä Sexpo-säätiössä koulutus-, terapia- ja tutkimustyössä. Tuossa työssä olen perehtynyt paitsi seksuaalisuuden historiaan, lasten seksuaaliseen kehityksen, oikeuspsykologiaan koskien väitteitä lapsen seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, sekä tieteellisesti perusteltuihin tutkimusmenetelmiin, joilla tuollaiset asiat tulee selvittää.

 

NB: Olet perehtynyt lasten seksuaalisen ahdistelun tapauksiin, joista olet julkaissut pitkän artikkelin ‘Psykologinen todistelu lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa’. Mikä sai sinut kirjoittamaan tuosta aiheesta?

AS: Etenkin 90-luvulla lastensuojelutoimien taustalla oli melko usein tuollaiset syytökset, ja lapsia otettiin huostaan siksi, että kollegani tai tuomioistuimet eivät olleet perehtyneet asiaan, vaan kaikki olivat enemmän tai vähemmän hysteerisiä. Tuo viranomaisten tietämättömyys aiheutti loputtomasti kärsimystä paitsi ‘pelastetuille’ lapsille, myös heidän sisaruksilleen, vanhemmilleen ja läheisilleen.

Yksi osa työstäni on ollut kääntää tieteellistä kirjallisuutta. Suomessa etenkin juristikunta on voinut vuosikymmenet opiskella pelkästään suomeksi, eivätkä muutkaan ammattikunnat ole mieluusti tarttuneet englanninkielisiin teksteihin. Näin käännöstyön välttämättömäksi, jotta tiedon omaksuminen tulisi helpommaksi.

 

NB: Nykyään puhutaan paljon pedofiliasta ja lapsipornosta. Mitä ajattelet tästä?

AS: Vapaa lehdistö on tärkein demokratian kulmakivistä. Samaan hengenvetoon, joudun sanomaan, että lapsipornon ja pedofilian kauhistelu on median luomus. Kuvittelemme olevamme valistuneita ja sivistyneitä, kuitenkin meitä ohjaa kirkon papiston tilalle asettunut media. Sensaatioissaan myyvin aihe on lapset ja seksi.

Vastaanottajille tuo tarjoaa vastustamattoman viestin ‘Joku muu on syyllinen kamaliin tekoihin’. Eli ihmiset voivat ulkoistaa synnin ja pahuuden, jonka pelkäävät olevan itsessään, johonkin tuntemattomaan ja kamalaan pedofiiliin.

Tässä kuitenkin käytetään hyväksi ihmisten syyllisyyksiä ja pelkoja, joita kristillinen kulttuuri on meihin istuttanut vuosisatojen aikana.

 

NB: Onko pedofiileja olemassa?

AS: Kyllä. Santtilan tutkimusryhmän mukaan noin 0,3 prosentilla otoksen miehistä oli tuo tendenssi, eli kiihottuvat lapsista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he olisivat koskaan syyllistyneet mihinkään rikolliseen tai moitittavaan tekoon. Eikä ihmistä voi tuomita taipumusten, vaan pelkästään tekojen perusteella.

 

NB: No entä lapsiporno?

AS: Sekin on median luoma pelko-kuva. Jenkkilässä, josta tämä kaikki aikoinaan lähti, on äärikonservatiivisia ryhmiä. He ovat saaneet mediassa suuren sanavallan. Nykyään ei missään lasten kuvissa voida enää esittää alastonta lasta. Kuvitellaan, että se pornografisoi lapsen. Tuo on siis ihan höpöä.

Nyt tuo sairaan foobinen siirrännäinen on markkinoitu myös suomalaiseen mediaan, koska se myy. Jokainen jolla oli lapsena ilo saada olla alasti, kirmata nurmikolla puutarharuiskun alla, tai pulata vedessä, muistamme niitä riemullisina lapsuuden kokemuksina.

Nyt nuo lapsuuden kokemukset on mediassa muutettu pornografiaksi väitteellä, että tuollaiset kuvat ovat seksuaalisesti kiihottavia. Äärimmäisen harvoille kuvien katsojille niin saattaa ollakin, mutta ei siinä tapahdu mitään rikollista.

Äitini oli vuonna 1909 noin 4 kuukauden ikäinen. Silloin oli tapana ‘paremmissa perheissä’ kuvauttaa lapsensa alasti, koska olivat niin hellyttäviä.

Minusta on ensimmäinen alastonkuva vuodelta 1950. Sodan aikana ei ehditty lapsia juurikaan kuvata. Saati viedä studioon kuvattavaksi. Muistan kuitenkin elävästi, miten riemuissamme me kakarat pulasimme järvessä. Veljelläni oli aina mustat uikkarit ja minä olin alasti. Ja hauskaa oli!

Onko tämä 1909 otettu kuva muuttunut lapsipornoksi 100 vuodessa?

Onko tämä 1909 otettu kuva muuttunut lapsipornoksi 100 vuodessa?

1950-luvulla tämä ei ollut lapsipornoa. Anu Suomela veljensä kanssa nauttimassa kesästä.

1950-luvulla tämä ei ollut lapsipornoa. Anu Suomela veljensä kanssa nauttimassa kesästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: