Lapsi 7

Tapaus alkoi lastensuojelussa vuonna 1997 ja syyttäjä luopui syytteistä 2006 eikä asiaa käsitelty hovioikeudessa.

Tässä tapauksessa psyykeltään hauras murrosikäinen tyttö haki luokkatovereiltaan huomiota vihjaamalla synkkään salaisuuteensa. Belgian pedofiiliskandaali oli juuri nostattanut suuren tunnemyrskyn myös Suomessa, ja luokkatoverit tekivät tytöstä lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalityöntekijät selvittelivät asiaa, mutta vasta noin vuoden kuluttua vanhemmille vihjattiin, mistä oli kyse. Äiti velvoitettiin muuttamaan lasten kanssa pois kodistaan ja tekemään miehestään rikosilmoituksen tyttären seksuaalisesta pahoinpitelystä. Äiti muutti, muttei tehnyt vaadittua ilmoitusta, koska tyttö ei suostunut kertomaan hänelle mitään eivätkä sosiaalityöntekijätkään osanneet kertoa, mitä olisi tapahtunut.

Tyttö oli useita vuosia psykiatrisessa hoidossa ja yksilöterapiassa. Hän teki isästään rikosilmoituksen vuonna 2002. Tekojen väitettiin tapahtuneen vuosina 1994-1998. Isä kykeni oikeudessa osoittamaan, etteivät teot olleet fyysisesti mahdollisia, mihin seikkaan syyttäjä ei ollut kiinnittänyt huomiota. Keväällä 2005 käräjäoikeus totesi, ettei näyttöä rikoksista ollut. Asia oli tulossa hovioikeuteen syksyllä 2006. Muutamia viikkoja aikaisemmin tyttö, joka ei ollut vuoteen käynyt terapiassa, perui syytteensä. Hän ei ollut tiennyt, miten olisi murrosikäisenä kiistänyt väitteet, joita luokkatoverit olivat esittäneet ja joita terapeutit ja tukihenkilöt halusivat häneltä kuulla. Ristiriita, johon murrosikäinen oli joutunut omantuntonsa ja viranomaisten uskomusten välillä, on hyvinkin ollut tekijä, joka edesauttoi hänen mielenterveytensä pitkäaikaista murtumista.

Tapaus osoittaa, miten ehdottoman välttämätöntä on, että viranomaiset tekevät kaikkensa selvittääkseen aineellisen totuuden niin pitkälle kuin on mahdollista. Peloilla, uskomuksilla ja luuloilla tuhottiin tämän perheen elämä kymmeneksi vuodeksi, ja mahdollisesti ajettiin nuori, hauras ihminen psykoosiin. Tarkoitus tietenkin oli pelkästään auttaa.

Tytön peruutuksen kuultuaan syyttäjä uhkasi häntä vankeustuomiolla väärien tietojen antamisesta sekä kaikkien kulujen korvaamisella. Myös terapeutti varoitti tytön lähteneen väärälle tielle; vaivalla saavutetut terapian tulokset valuisivat nyt hukkaan.

 

Lähde: Anu Suomela; Psykologinen todistelu seksuaalirikoksissa. Teoksesta Marko Hamilo toim. Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa. Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: