Onko Suomi oikeusvaltio?

Anu Suomela

Jatkoa Anu Suomelan haastatteluun. Aiheena Onko Suomi okeusvaltio?

NB: Olet vienyt lukuisia oikeustapauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Miten arvioit Suomen valtion noudattaman ihmisoikeuspolitiikan?

AS: Toki Suomi on länsimainen, demokraattinen oikeusvaltio. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä on kaikki hyvin. Lainsäädännössä tarvitaan kaiken aikaa muutoksia, joilla voidaan taata paremmin kansalaisten oikeudet suhteessa viranomaisiin.

Tällä alueella on ongelmallista se, että viranomaisilla on erittäin laajat päätäntäoikeudet, joilla kansalaisten vapausoikeuksia voidaan rajoittaa. Tästä esimerkkinä lasten huostaanotot, jotka ovat todellisuudessa viranomaisen lapseen kohdistamia vapaudenriistoja. Niitä ei vaan ymmärretä sellaisiksi, koska ajatus on se, että lapsi ‘pelastetaan’ häntä uhkaavasta vaarasta.

Monasti näin voi ollakin. Mutta noissa tilanteissa pitäisi noudattaa tarkasti hallinnollisia periaatteita. Lastensuojelutapauksissa sossujen kompastuskivinä ovat asianosaisten kuuleminen ja valituskelpoisen päätöksen antaminen. Niiden merkitystä kansalaisen oikeusturvalle ei useinkaan ole ymmärretty. Menettely on siis mielivalaista, eikä vastaa oikeusvaltion periaatteita.

Tietyssä mielessä hallinto-oikeuksissa näyttötaakka on käänteinen, eli kansalaisen pitäisi kyetä osoittamaan, että sossun esittämät perusteet eivät pidä paikkaansa, eli on osoitettava itsensä syyttömäksi. Ruotsalainen professori Bo Edvardsson on oppilaineen tehnyt valtavan työn analysoimalla lastensuojeluasiakirjoista millaisia syytös-strategioita lastensuojelussa käytetään oman kannan läpiviemiseksi (Bo Edvardsson, ‘Syytösstrategiat lastensuojelun selvityksissä’. University of Örebro, School of Law, Psychology and Social Work 2009).

Lukuvinkki! Kirjasto-osiossa; Edvardsson: Syytösstrategiat lastensuojelun selvityksissä

NB: Miksi näin menetellään?

AS: Varmaan sossuilla on ihan hyvä tarkoitus ja aito huoli lapsen tilanteesta. Mutta ennen toimiin ryhtymistä pitäisi selvittää faktat. Jos otetaan esimerkiksi väitteet lapsen seksuaalisesta kaltaoinkohtelusta, niin juuri niissä tehdään helposti ylilyöntejä, ja aiheutetaan lapselle ahdistusta, turvattomuutta ja jopa vakavia psyykkisiä vaurioita.

NB: Mitä mahdollisuuksia vanhemmilla on tuollaisissa tilanteissa suojella lastaan?

AS: Kyllä mahdollisuudet ovat kovin kapeat. Pitäisi löytää asiamies, joka on tottunut operoimaan monella rintamalla yhtaikaa. Pitäisi hoitaa hallinto-oikeudessa lapsen huostaanottoasiaa, ja toisaalta olla mukana poliisitutkinnassa, ja seurata syyteharkintaa. Jos syyte nostetaan, pitää sitten hoitaa rikosasiaa. Nuo jutut poikivat usein myös kanteluasioita, joten työmäärä on valtava.

NB: Löytyykö Suomesta noin monitaitoisia asiamiehiä, ja kuka tämän lystin maksaa?

AS: On meillä joitakin moniosaajia, Jos mennään vaikkapa Jenkkilään, niin tuollaista työsumaa varten kootaan tiimi, ja varmuudella se maksaa tähtitieteellisiä summia. Meillä oikeusapua saa vain rajatusti tulojen perusteella, ja silloinkaan asiamiehen todellisia työtunteja ei korvata. Ne jotka eivät saa oikeusapua joutuvat siis kustantamaan kaiken itse, eivätkä summat ole vähäisiä.

Sekä lasten huostaanotoissa että rikosprosesseissa voi mennä vuosia, joten lopputulemana voi olla henkilökohtainen konkurssi, jossa menee asunto ja koko muu omaisuus. Jos kyseessä on seksuaalirikoksen epäily, niin todennäköisesti ihminen menettää myös lapsensa, työnsä ja maineensa.

NB: Puhutaan ‘fair trial’ ja ‘equality of arms’ -periaatteista. Toteutuvatko ne näissä tapauksissa?

AS: Siis oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus ja tasavertaiset ‘aseet’. Suomalainen tuomioistuinkäytäntö on kohtuullisen oikeudenmukainen. EIT on kuitenkin antanut Suomelle 130 langettavaa tuomiota, joista valtaosa koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, eli Artikla 6. Monissa kyse on oikeudenkäynnin pitkittymisestä. Lapsen seksuaalisen katoinkohtelun epäilyissä ongelmana on ollut se, että epäillylle ei ole annettu mahdollisuutta tehdä lapselle kysymyksiä. Muut pohjoismaat ratifioiva ihmisoikeussopimuksen jo 1953, Suomi vasta 1990. Norja, jossa on väkeä 5 miljoonaa, on kyennyt keräämään vain 25 langettavaa tuomiota. Ruotsissa on väkeä tuplaten Suomeen nähden, ja se on saanut tuomioita vain 54 ja Tanska vain 14. Olemme pohjoismaisittain vertailtuna epäoikeudenmukaisuuden huippumaa, ja tehneet myös nopeusennätyksen. (Anu Suomelan korjaus lukuihin tehty 10.3.2014. EIT on tehnyt tilastointijärjestelmäänsä muutoksen. Nyt näyttää siltä, että tarkkoja lukuja ei löydy millään, vaan vuosi- ja päivätilastoissa on todella isoja eroja).

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää julkista käsittelyä. Siksi on ongelmallista, jos siirrytään käsittelyyn suljetuin ovin. Monesti se on toki tarpeen yksityisyyden suojaamiseksi, ja etenkin jos asia koskee lapsia – kuten lastensuojeluasiat aina. Oikeudenkäytön läpinäkyvyyden vuoksi on kuitenkin välttämätöntä, että tuomioistuimet julkaisevat koko ratkaisunsa, mutta henkilöiden nimet salataan. EIT menettelee aina näin.

Se mitä pidän erityisen moitittavana, on syyttäjän ja toisaalta myös lastensuojelun resurssien epäsuhta suhteessa kansalaiseen. Syyttäjällä on kansalaiseen nähden täysin ylivoimaiset resurssit. Hän voi teetättää laboratorio-analyysejä ja kuluista piittaamatta hankkia asiantuntijalausuntoja. Syytetyn pitää maksaa kaikki itse, ja jos häviää jutun, maksaa myös kaikki syyttäjän todistelukulut. Sama pätee lastensuojelun asiantuntijalausuntoihin.

Ensinnäkin ongelma on se, mistä syytetty tai lastensuojelun ahdistelema perhe voisivat lausuntoja pyytää. Mikään viranomaistaho ei lausuntoa tietenkään kirjoita. Tuomioistuimet kuitenkin antavat juuri niille paljon painoa. On erittäin vaikeaa löytää vastaavan painoarvon omaavia ulkopuolisia.

Joskus yliopistotason tutkijat ovat suostuneet kirjoittamaan niitä myös syytetyn tai huostaanottoperheen pyynnöstä. Usein heidän asiantuntemuksensakin on merkittävästi parempi. Pelkästään virkavastuisuus ei takaa asian riittävän syvällistä asiantuntemusta. Esimerkiksi näiltä osin Suomessa on vielä paljon korjattavaa, että voisimme todeta ihan rehellisesti Suomen olevan aito oikeusvaltio.

Lukuvinkki! Muutamia EIT:n tuomioita löytyy EIT-osiosta.

Comments
3 Responses to “Onko Suomi oikeusvaltio?”
  1. No name. kirjoitti:

    Varatuomari Leeni Ikonen Puoskareiden markkinat 30.5.2010.
    Sosiaalihhuollon asemasta annettu laki astui voimaan 2001, lain tarkoitus on edistää asiakasläheisyyttä, luottamuksellisuutta ja hyvää palvelua.

    Lue myös muita uusimpia kirjoituksia.

    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/24-puoskareiden-markkinat
    ———-

  2. Anu Suomela kirjoitti:

    Olen näköjään jakanut virheellistä tietoa EIT:n tuomioiden määrästä jutussa ’Onko Suomi oikeusvaltio’. EIT on muuttanut tilastointijärjestelmäänsä, ja sinne on lisätty myös käännökset, joten kokonaistilasto tuomioista on muuttunut vaikeaselkoiseksi, eli myös käännökset on laskettu lukumäärään.

    Lisäksi tulkintavaikeus tulee siitä, että tilastoidaan kaikki käsittelyynottopäätökset, ja erikseen ne joista on tullut tuomio.

    Kävin sen tänään 8.3.2014 läpi, ja toivottavasti nyt osasin klikata kaikki oikeat valinnat. Suomi on saanut tähän mennessä 130 EIT:n tuomiota, kun liittyi ihmisoikeussopimukseen 1990. Mutta noiden lukujen suhteen tulee kaiken aikaan epävarmaksi. Vuositilastot näyttävät muun lukeman kuin tuomioiden tilastot.

    Joku tilastonikkari osaisi varmaan selvittää tämän sotkun paremmin kuin minä.

    Anu Suomela

  3. Olli (Toivo olavi) Puolitaival kirjoitti:

    Elämmehän ”hyvinvointioikeusvaltiossa”, vai kuinka
    http://www.promerit.net/2011/01/valehtelun-kulttuuri/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: