Valehtelevatko lapset?

pilvet ja lohikäärme

Anu Suomela: ”Lappajärvellä laituri muuttui lohikäärmeeksi”

Anu Suomela

Jatkan Anu Suomelan haastattelemista lasten kertomuksista. Edellisessä haastattelussa hän kertoi miten lasten kertomukset saattavat vääristyä, jos heitä haastatellaan siten, että haastattelijalla on ennakko-olettama tapahtumista. Auki jäi vielä seuraava tarkennus:

Valehtelevatko lapset?

AS: Toki valehtelevat kuten aikuisetkin, välttääkseen ikäviä seuraamuksia, tai hyötyäkseen. Valehtelemisen / huijaamisen taito on ilmeisen hyödyllinen selviämis-strategia. Lintuemo näyttelee siipirikkoa suojellakseen pesäänsä, ja myös simpansseilla on pitkälle meneviä strategioita siinä, miten hankkia itselle hyötyjä, tai näytellä viatonta.

Ihminen on kielellisen ominaisuutensa vuoksi erittäin pitkälle kehittynyt näissä taidoissa. Valehtelua / kuulijan harhaanjohtamista on kahta perustyyppiä. Kertomuksesta voidaan jättää pois osa, tai siihen voidaan lisätä jotain. Tällöin kuulijalle muodostuu virheellinen kuva tapahtumista, eli osa on totta. Jos kertoja lisäksi liittää ilmaisuunsa omakohtaisia tunteita, surua ilmaisevia kasvonilmeitä tai itkua, ne helposti vakuuttavat kuulijan kertomuksen aitoudesta.

 

NB: Tarkoittaako tämä sitä, että lapset saattavat tietoisesti valehdella myös kun heitä haastatellaan seksuaalirikosten epäilyissä?

AS: Se on yksi varteen otettava hypoteesi, kun haastattelua arvioidaan. Ihminen ei ajattele sanoilla, vaan mielikuvilla. Tapahtumien jälkeinen informaatio muuttaa muistelijan kuvaa alkuperäisestä tapahtumasta. Näin voi tapahtua myös lasta haastateltaessa, muistikuvat voivat vääristyä ja muuntua muuksi, kuin alkuperäiset havainnot olivat. Tällaisen vääristymän jälkeen ei lapsi, eikä myöskään aikuinen enää voi erottaa jälkikäteisen informaation vaikutusta omiin muistikuviinsa. Tästä on paljon, mm. Loftuksen tekemää tutkimusta.

Huomion arvoista on, että USA:n koulusurmien yhteydessä havaittiin, että lapset, jotka todistettavasti olivat tuolloin poissa koulusta, väittivät olleensa paikalla, ja kertoivat järkyttävistä kokemuksistaan. He olivat omaksuneet nuo tiedot tv-uutisista, vanhempiensa puheista, ja kuuntelemalla luokkatovereittensa kertomuksia aidoista tapahtumista.

 

NB: Tarkoittaako tämä sitä, että lapset eivät tiedä valehtelevansa?

AS: Kyllä ja ei. Jos lasta on haastateltu lukuisia kertoja, ja haastattelijoilla on ollut ennakko-olettama, se on saattanut tuhota lapsen alkuperäiset muistikuvat. Hän ei valehtele sanan traditionaalisessa merkityksessä, eli tarkoituksellisesti johdata kuulijaa harhaan. Hän kertoo sen, minkä itse uskoo todeksi.

Tämä selitys on kuitenkin puutteellinen, koska on olemassa joukko ihmisiä, jotka voidaan kategorisoida tapavalehtelijoiksi. Valehtelun tutkija Max Scharnberg toteaa seuraavaa:

“Objektiivisesti katsottuna autenttisen tapahtuman loogista rakennetta on hyvin vaikea matkia. Siksi jos syytökseen sisältyy looginen rakenne, se on vahva merkki totuudenmukaisuudesta. Vastakohtana ovat sellaiset ilmaisun piirteet, jotka yleisesti liittyvät todenmukaiseen kuvaukseen, mutta joita monien, joskaan ei kaikkien, on helppo matkia. Näin ollen ‘‘toden ilmaisun piirteitä” yhdistetään – ei pelkästään todenmukaisiin syytöksiin – vaan suureen määrään vääristä syytöksistä. Tuomarien ja lautamiesten olisi pidettävä mielessä, että vääriin syytöksiin liitetyt ‘‘toden ilmaisun piirteet” ilmenevät tapauksissa, joissa syytöstä pidetään ‘‘ilmeisen totena”.

Satuilijoille on tyypillistä se, että jokainen vale on itsenäinen ilman suurtakaan yhteyttä henkilön esittämiin muihin tosiin tai epätosiin lausumiin, tai ulkoisiin tosiasioihin. Koska heille on tyypillistä, että he keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan, he vaikuttavat hyvin luotettavilta. Valehteleminen on vakuuttamistekniikka. Jos ihminen ei ole poikkeuksellisen älykäs, hän ei käyttäisi tällaisia tekniikoita vuosia tai vuosikymmeniä, mikäli eivät jatkuvasti saisi sitä palautetta, että heidän valheensa uskotaan. Tästä syystä on totta, että tapavalehtelijat vaikuttavat erittäin luotettavilta.

Tapavalehtelijaa ei kuitenkaan pidä nähdä henkilönä, joka on kehitellyt taiturimaisia tekniikoita muiden pettämiseksi. Virtuoosimainen valehtelija on pikemminkin yksilö, joka on passiivisesti mukautunut tavallisten ihmisten yleisiin heikkouksiin. Satuilijan ei tarvitse suuremmin vältellä ristiriitaista tietoa, koska kuulija ei havaitse välttämättä niistä räikeimpiäkään. Sen sijaan kaikki on panostettava asiaankuuluvaan äänensävyyn, ilmaisun muotoihin jne. Todellisuudessa tapavalehtelija antaa usein paljon luotettavamman henkilön kuvan, kuin ihminen, joka rehellisesti kertoo totuuden”. (Sharnberg: Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien väitteiden totuusarvon arviointi).

 

NB: Voiko haastattelija jollain tavalla paljastaa sen, jos lapsi ei pysy totuudessa, vaan satuilee?

AS: Se on vaikea tehtävä, mutta jos haastattelija noudattaa tarkoin NICHD:n / Stakesin 2003 ohjeita, niin hänellä on aika hyvät mahdollisuudet selvitä tuostakin haasteesta.

Haastattelijat unohtavat harjaannuttaa lasta siihen, millaista yksityiskohtaisuutta häneltä odotetaan. Jos lasta pyydetään kuvaamaan mitä hän teki tänä aamuna, kuvaus on monasti jotain seuraavaa: ‘No mä söin muroja, ja sitten mä pelasin pleikkaria, ja sitten me lähdettiin äidin kanssa tänne’. Tuolloin haastattelija voi konfrontoida lasta ihmettelemällä eikö hän käynyt pissalla, ja miten lapsella on päivävaatteet päällään. Sitten pyydetään rauhassa muistelemaan ja kertomaan aikajärjestyksessä mitä kaikkea hän oli tehnyt.

Tämä antaa haastattelijalle mahdollisuudet jatkossakin kyseenalaistaa kuulemansa sanomalla: ‘Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat. Lähdetäänpä alusta. Koita muistella, ja kertoa mahdollisimman tarkkaan mitä siinä tilanteessa tapahtui’.

 

NB: Onko muita tyypillisiä virheitä, joita haastattelijat tekevät?

AS: Jos lasta ei ole harjaannutettu antamaan yksityiskohtaisia kuvauksia, hän vastaa niukasti. Tuolloin haastattelija on pulassa, ja helposti alkaa kysellä seikoista, joita hänellä on esitietojen perusteella. Näin ei pidä menetellä, vaan pitäytyä siinä materiaalissa, jonka lapsi on itse tuottanut. Pitää siis varoa vetoamasta muilta kuultuun. Erityisen vaarallista on, jos lapselle esitetään väitteitä siitä, mitä vanhemmat ovat kertoneet, koska lapselle vanhemmat ovat luotettavia, eikä hän kykene kiistämään heidän tietojaan.

Psykiatrien ja psykologien haastatteluille on tyypillistä myös se, että he tekevät helposti tulkintoja. Usein lapset väsyvät ja kyllästyvät, kun samoista asioista kysellään toistuvasti. Siksi lapsi saattaa sanoa, että haluaa lopettaa ja mennä kotiin. Tästä tehdään helposti se tulkinta, että aihe ‘ahdistaa’ lasta, ja hänen on ‘vaikea’ puhua siitä. Yksinkertaisempi analyysi olisi se, ettei lapsella ole mitään muuta kerrottavaa, kuin mitä hän on jo sanonut, ja hän on kyllästynyt jatkuvaan kyselyyn.

 

NB: Minua jäi mietityttämään, miksi joistain ihmisistä kehittyy tapavalehtelijoita?

AS: On monia syitä, jotka voivat johtaa lapsen realiteetin tajun murtumiseen. Kyseessä saattaa olla mielenterveyden ongelma, tai kehityshäiriö. Yksi selittäjä voi olla se, että lapsi on menettänyt elämänsä tukipilarit, eli vanhempansa avioerossa, huostaanotossa tai vanhemman kuoleman kautta. Silloin lapsen täytyy etsiä selviytymiskeinoja, joilla hän voi korvata menettämänsä turvan.

 

NB: Miten aikuiset voisivat auttaa tuollaiseen tilanteeseen joutunutta lasta, ja tunnistaa mistä on kyse?

AS: Tosi laaja kysymys vastattavaksi muutamalla lauseella. Jos lapsen realiteettien taju on järkkynyt, on tärkeää palauttaa myönteisiä muistoja niistä tilanteista, jolloin kaikki oli hyvin ja turvallista. Vaikkapa katselemalla valokuvia perheen yhteisistä hetkistä, ja pyytää lasta kertomaan, mitä tuolloin tapahtui. Eli palauttaa lapselle se kokemus, että hänen vanhempansa ovat rakastaneet häntä. Jos lapsi on menettänyt vanhempansa kuoleman kautta, häntä voi auttaa se, että hän istuttaa puun taimen, tai vaikka vain appelsiinin siemenen ruukkuun. Tuon kasvin vaaliminen auttaa positiivisten asioiden muistamisessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: