Rikostuomiot ja kansan oikeustaju

Iltalehti luetutti kansanedustajilla erään äidin tarinan, jossa perheen isä oli tuomittu törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Iltalehti kysyi sähköpostitse 14 sosiaalikysymyksiin ja/tai juridiikkaan erikoistuneelta kansanedustajalta ja sai vastauksia määräaikaan mennessä kahdeksalta edustajalta. Vastausprosentti oli siis kutakuinkin 57%. Yhteenvetona vastauksista välittyi ajatus, että kansanedustajat koventaisivat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä langetettavia rangaistuksia.

Omasta mielestäni rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa loukkaukseen nähden. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on julmaa, joten rangaistustenkin tulee olla sen mukaisia. Laista löytyy varsin tuntuvia rangaistusvaihtoehtoja, joita tuomioistuimet voivat tarvittaessa halutessaan käyttää. Lain mukaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mahdollista tuomita jopa kymmenen vuotta vankeutta. Tuomioita on vaikea arvioida, koska ne lähes poikkeuksetta ovat kokonaan salaisia.

Mutta mitä voitaisiin tehdä tuomioiden oikeellisuudelle? Miten voitaisiin olla varmoja, että rangaistukset olisivat riittävän tuntuvia ja että ne langetettaisiin ihmisille, jotka rangaistuksensa todella ovat ansainneet?

Minä kysyin sähköpostitse näiltä kahdeksalta IL:lle vastanneelta kansanedustajalta omat kysymykseni oman tarinani perusteella. Vastaukset sain vain kolmelta. Vastausprosentti jäi alle 40 %. Ymmärrän, ettei kansanedustajilla ole aikaa tai halukkuutta vastailla kansalaisten kaiken maailman kyselyihin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on ”herkullisempi” aihe kuin oikeusmurha. Minusta molemmat aiheet ovat yhtä huolestuttavia, murheellisia ja vaativat toimenpiteitä. Molemmat loukkaavat sekä asiaan osallisia ihmisiä että kansan oikeustajua. Molemmissa on kyse turvallisuudesta.

Kysymyksiini 1-2 luulisi olevan helppo vastata. Kolmas kysymys onkin vaikea, ja sen ratkaiseminen edellyttää ensisijaisesti sitä, että emme halua, että syyttömiä ihmisiä tuomitaan. Tuomioistuin on vaikeassa tilanteessa, kun ratkotaan lapsiin kohdistuvia seksuaali- ja väkivaltarikoksia, joissa näyttö perustuu todistajien ja osapuolten luotettavuuden arviointiin. Osaavatko tuomarit tehdä tällaisen arvion? Osaako kukaan?

Tuomareilta vaaditaan erityisiä taitoja silloin, kun syytteiden toteen näyttäminen on vain uskottavuuskysymys. Tuomioistuin voi käyttää asiantuntijoita henkilöiden luotettavuuden selvittämisessä, mutta entä jos asiantuntijatkin ovat erimielisiä? Ovatko asiantuntijatkaan aina luotettavia? Tuomioistuin joutuu tukalaan tilanteeseen, koska olisi valitettavaa, jos syytetty olisi syyllistynyt vakaviin lapsiin kohdistuneisiin rikoksiin ja hän saisi tästä huolimatta vapauttavan tuomion. Pahimmassa tapauksessa hyväksikäyttö ja lasten kärsimys voisi jatkua. Yhtä valitettavaa olisi tuomita syytetty vain varmuuden vuoksi, jos hän oikeasti onkin syytön. Tässä tapuksessa lapset varmuudella kärsivät. Kaikille osapuolille olisi parasta, että totuus tulisi oikeudenkäynnissä selville ja tuomio, joka annetaan, perustuisi todellisiin vääryyksiin, eikä ainoastaa esitettyjen syytteiden vastenmielisyyteen. Vastenmielisiähän ne joka tapauksessa ovat, varmasti ihan kaikkien mielestä.

Kansanedustajille esittämäni tarina:

”Ystäväni istuu vankilassa 7 vuoden tuomiota lapsiin kohdistuneita törkeistä seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista, joita rikoksia hän ei ole tehnyt.”

Kysymykset:

1. Onko tuomio kuvatussa tapauksessa mielestänne asianmukainen?

2. Vastaako se arvionne mukaan oikeutta ja kohtuutta eli ns. kansan oikeustajua?

3. Mitä pitäisi tehdä, ettei syyttömiä ihmisiä tuomittaisi?

Vastaukset:

BenBen Zyskowicz (kok):

1) Ei ole, mikäli hän on syytön.

2) Ei.

3) Siihen tähtäävät monet säädökset ja käytännöt nykyisessä oikeudenkäyntimenettelyssämme, mutta kaikki inhimillinen toiminta on vajavaista.

SanniSanni Grahn-Laasonen (kok):

En mitenkään voi ottaa kantaa ystäväsi tapaukseen, koska en tiedä asiasta kertomaasi enempää. Lisäksi Suomessa lainsäädäntövalta ja tuomioistuinten työ on tiukasti erotettu toisistaan. Kansanedustajana voin ottaa kantaa rangaistusasteikkoihin ja lainsäädäntöön, mutta en yksittäisiin tuomioihin.

AilaAila Paloniemi (kesk):

Ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, että olisi oikein tuomita syyttömiä vankilaan. Suomalaisen oikeuslaitoksen on tehtävä työnsä niin hyvin, ettei niin tapahdu.

****

He eivät vastanneet:

Anneli

Comments
2 Responses to “Rikostuomiot ja kansan oikeustaju”
  1. No name. sanoo:

    Syytön isä istui vankilassa lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

    Helsingin Sanomat 16.4.2009.

    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Syyt%C3%B6n+is%C3%A4+istui+vankilassa+lapsensa+hyv%C3%A4ksik%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4/HS20090416SI1KA01oos
    ————-

  2. No name. sanoo:

    SILMINNÄKIJÄ:
    PAINAJAINEN PERHEESSÄ
    Yle TV2 ke 18.4.12 klo 22.10

    Kun isää epäillään insestistä, kansankodin viranomaisia ei pysäytä mikään – vaikka epäily osoittautuisi aiheettomaksi.

    Tämän sai kokea Ruotsin Sandvikenissä asuva Jennin ja Thomasin perhe. Silminnäkijä esittää Ruotsissa suurta kohua aiheuttaneen Uppdrag Granskningin ohjelman perheen painajaisesta.

    Tapahtumat alkoivat yhdestä puhelinsoitosta syyskuussa 2010. Jennin sisko teki ilmoituksen, joka johti perheen 3- ja 6-vuotiaiden tytärten kiireelliseen huostaanottoon. Isää epäiltiin tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapset oli otettu huostaan suoraan koulusta ja päiväkodista, ilman että vanhemmille edes ilmoitettiin etukäteen.

    – Raskainta oli voimattomuuden tunne. Että lapset voidaan viedä noin vain, sanoo Thomas.

    Epäilyn mukaan perheen tyttärellä on tapana ”lypsää isän penistä”. Isä pidätettiin ja myös äitiä syytettiin, koska hän ei ollut estänyt seksuaalista hyväksikäyttöä.

    Kyseessä oli väärinkäsitys. Tyttärillä oli tapana tulla vanhempiensa sänkyyn viikonloppuisin. Vanhempi tytär oli koskettanut isän penikseen, mutta isä oli välittömästi siirtänyt käden pois.

    Tapaus kertoo kafkamaisella tavalla, kuinka vääjäämättömästi viranomaiskoneisto toimii haluamaansa suuntaan, kun se epäilee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

    Käräjäoikeus vapautti vanhemmat, mutta sosiaaliviranomaiset jatkoivat lasten huostaanottoa. Vapauttavasta päätöksestä huolimatta viranomaiset arvioivat, että lapsilla ei ole perheessä seksuaalisia rajoja. Edelleenkään näyttönä ei ollut muuta kuin yksi puhelinsoitto.

    – Johtopäätökset olivat aivan sairaita ja hyvin loukkaavia, sanoo isä.

    Kaikkiaan perhe joutui käymään läpi kolme oikeusastetta ennen kuin he vapautuivat syytöksistä. Yksi syytös koski perheen lomavideoita, joista tuli syyte lapsipornon hallussapidosta.

    Tapaus osoittaa, miten lasten suojaksi tarkoitettu viranomaiskoneisto voi kääntyä täysin perhettä vastaan.

    Uusinta torstaina 19.4. Yle TV2:ssa klo 23.35

    Toimittaja: Hasse Johansson ja Nicke Nordmark
    Alkuperäismateriaali: SVT, Uppdrag Granskning, Ruotsi
    Suom.toteutus: Hannele Valkeeniemi
    Tuotanto: Yle Ajankohtaistoiminta
    ——————-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: