Tutkija ihmettelee: Miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa?

reko

IS 29.4.2010 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335365195.html

Kolme vuotta sitten rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja avautui ”sisäisestä möykystään” Iltasanomille antamassaan haastattelussa.

Ulvilan murhan tutkintaryhmään huhtikuussa 2007 tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ihmetteli, miksei Anneli Aueria otettu aiemmin vakavaksi epäillyksi.

– Tutkijat ihmettelivät, että on sivuutettu yksi tutkintalinja, joka suomalaisissa henkirikoksissa on hyvin tavallinen. Herättihän se hämmästystä, että jätetty kokonaan pois. Ei siinä tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, Santaoja sanoi.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, ensimmäinen taktinen päätutkija rikosylikonstaapeli Kare Koskinen ja tekninen tutkija vanhempi rikoskonstaapeli Matti Mäkinen kertoivat asiasta toisin. Vaimon mahdollista osuutta rikokseen ei ollut jätetty pois vaan Anneli Auer tekijänä oli todettu useissa tutkimuksissa mahdottomaksi. Kaikki tutkinnan tulokset tukivat sitä tosiasiaa, että kyseessä oli ulkopuolinen tekijä.

Juha Joutsenlahti kirjoittaa: ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan.

Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne.

Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm. Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”

Kun Tapio Santaoja tuli tutkijaksi, tutkintalinjat koskivat Jukka S. Lahden työpaikkaa ja oman konsulttiyhtiön asiakkaita, Tähtisentien alueen asukkaita ja mahdollisia Lahden avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäneitä suhteita.

Tutkinnassa oli myös Lahden mystinen Porvoon-yhteys, jota Santaoja nyt hieman valotti:

– Oli kaksi tai kolme puhelinsoittoa Porvooseen.

Tämä varmasti valotti lukijoita suunnattomasti, kun Santaoja kertoi puheluita Porvooseen olleen kaksi tai kolme. Itse en kokenut tuota millään tavalla valaisevaksi kommentiksi. Eikö hyvin asiaan perehtynyt rikosylikonstaapeli tosiaankaan tiennyt oliko puheluita kaksi vai kolme vai eikö halunnut valottaa asiaa liian tarkasti? Vai oliko puheluita todellisuudessa viisi – kolme puhelua Lahden puhelimesta dementoituneen poliisin numeroon ja kaksi puhelua toiseen suuntaan? Puheluiden määrällä ei toisaalta ole mitään merkitystä, koska kukaan ei noita puheluita ole koskaan vastaanottanut, eikä Lahden tietoja järjestelmästä tutkinut tai Lahdelle soittanut – ainakaan tietääkseen.

Mikään linjoista ei vetänyt. Työpaikalta ei tarttunut tutkijoiden käteen mitään, salatuista suhteista ei löytynyt näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

– Pitkin matkaa Auer tuli esille monenkin tutkijan suulla, mutta tutkinnanjohtaja tietysti vetää linjat ja tutkijat tutkivat.

Vasta kun tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti vaihtui loppuvuodesta 2008 rikosylikomisario Pauli Kuusirantaan, katseet kääntyivät Aueriin. Tämä linja oli Santaojan mukaan tuolloin ”lähes kokonaan” läpi käymättä.

Syyttäjä Jarmo Valkama kysyi, oliko Auer-linja ”jäänyt lapsenkenkiin”.

– En halua hirveästi toitottaa kantaa. Ehkä alkututkinta painottui liikaa ulkopuoliseen tekijään. Sen takia tiettyjä aina vakavassa henkirikoksessa tehtäviä alkutoimenpiteitä jäi tekemättä. Niitä on vaikea korvata myöhemmässä vaiheessa, Santaoja vastasi.

Ymmärrän miksi Tapio Santaoja ei halua hirveästi toitottaa kantaansa vaikka tekeekin sen heti seuraavassa lauseessa, koska myös Santaojan tutkijan vaistot olivat aluksi ulkopuolisen tekijän kannalla. Hän nimenomaan oli tullut siihen tulokseen, että porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Myöhemmin hän on kuitenkin ollut lähes liikuttavan vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä vaikka harmitteleekin puuttuvaa näyttöä syyttäen siitä alkututkintaa, jossa jotakin nimeltä mainitsemattomia toimenpiteitä on Santaojan mukaan jäänyt suorittamatta. Viittaako hän Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien todisteiden hävittämiseen tai todisteiden vääristelyyn vai kuulusteltavalle valehteluun ja painostukseen vai mitä mahdollisesti jäi alkututkinnassa tekemättä. Perusteellisellakaan alkututkinnalla ei syyttömästä ihmisestä pitäisi saada syyllistä, tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Santaoja ihmetteli aika tasan kolme vuotta sitten, miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa. Vaikkei oikeassa elämässä Aueria oltu sivuutettu tutkinnassa eikä mainittu linja jäänyt läheskään kokonaan läpi käymättä tai lapsen kenkiin eikä edes Jukka Lahden kenkiin. Miksi Santaoja kertoo tuollaista potaskaa Iltapäivälehdille? Ei tarvitse olla kummoinenkaan eikä edes tutkija, kun sen ymmärtää.

Minä taas ihmettelen, onko Santaoja sivuutettu tutkinnassa? Miten ihmeessä kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei pysty tekemään ratkaisua Santaojasta ja kumppaneista tehdystä tutkintapyynnöstä, että ylittyisikö se syytä epäillä kynnys vaiko eikö. Mäkinen kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Kyseinen loppuvuosi on mennyt menojaan. Tänä vuonna Mäkinen on todennut, että asia ei ole kiireellinen, joten päätös asiassa tullee kesällä.

Kesää odotellessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: