Mahdollisuus muutokseen

mahdollisuus

Odottavan aika on pitkä. Etenkin jos on joutunut odottamaan jatkuvan vainon kohteena oikeuden toteutumista jo vuodesta 2009 tähän päivään asti ja odotus vain jatkuu.

Turun hovioikeus on merkittävässä asemassa siinä mielessä, että se voi muuttaa tämän järjettömäksi menneen vainon suunnan. Annu ja lapset ovat joutuneet poliisin (mukaan lukien peitepoliisi), syyttäjien, tuomioistuinten, lääkärien, psykologien, sosiaaliviranomaisten, vankeinhoitolaitoksen ja häiriintyneiden ihmisten kiusaamisen ja vainon kohteeksi vain siksi, ettei poliisi ole onnistunut löytämään perheen isän oikeaa murhaajaa. Vaino on laajentunut koskemaan muutamia sukulaisia, entistä miesystävää ja täysin sivullisiakin, jopa lapsia. Oman osansa on saanut myös murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja.

Näissä oikeudenkäynneissä on kyse vakavista asioista ja syytökset ovat rankinta luokkaa. Hovioikeuden tuomarit pohtivat esitettyjen väitteiden todennäköisyyttä ja luotettavuutta. Toisaalta on esitetty rankkoja syytöksiä rikoksista, jotka ovat kohdistuneet hyvin pieniin lapsiin, mikä sinällään on jo ajatuksena järkyttävä. Syyttäjät ovat ottaneet syytteet ilmeisen vakavissaan ajettavakseen ja ovat tehneet kaikkensa langettavan tuomion saamiseksi ja siinä osin onnistuneetkin käräjäoikeudessa.

Toisaalta konkreettista ja kiistatonta näyttöä rikoksista ei ole esitetty. Konkreettisen näytön osalta tilanne on 100 % syyttömyyttä tukevaa. Ainoa syyttäjän ”näyttö” on eräiden lasten kertomusten luotettavuudesta täysin eri mieltä olevat asiantuntijat. Ei pidä vähätellä lasten kertomaa, koska monesti se on vahva näyttö hyväksikäytöstä ja toisinaan myös ainoa. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka jonkun mielestä lapsen kertoma olisi uskottava, se ei tarkoita, että kertoma on luotettava, kun tunnetaan sen syntyhistoria ja olosuhteet. Mainitussa tapauksessa, kertomukset ovat niin mahdottomia ja jos tuomarit ovat ymmärtäneet niiden syntyhistorian ja tapauksen taustat, ratkaisun pitäisi olla ilmeinen ja hyvin yksinkertainen.

Kun syytteet hovioikeudessa hylätään, on syyttäjällä ja poliisilla vastassaan vaikea uskottavuusongelma, samoin monella asiantuntijalla ja muutamalla käräjätuomarilla. Kaikki vainoon osallistuneet eivät suinkaan ole olleet missään salaliitossa tai edes tarkoittaneet suoranaisesti mitään pahaa vaan monet tahot ovat tulleet harhaanjohdetuiksi. Jotkut ovat tämän jo huomanneet, toiset mahdollisesti eivät. Vai voiko kasvojen menettäminen olla niin pelottavaa, ettei ihminen voi myöntää erehtyneensä vaikka se olisi ilmeistä?

Entä tavalliset ihmiset, jotka muodostavat mielipiteensä median antamien mielikuvien varassa ja vahvalla tunteella. Monesti ajattelu lähtee siitä lähtökohdasta, ettei ketään syytettäisi noin kamalista teoista, ellei olisi edes jollakin tapaa syyllinen. Yleisesti ihmiset luottavat, ettei kukaan joudu epäillyksi, syytetyksi saati tuomituksi rikoksesta, jos on siihen syytön. Vaikka tuomioistuin hylkäisi syytteet, mielikuva on usein se, ettei näyttö riittänyt tuomioon, mutta syyllisyys on silti varma jo pelkästään esitettyjen syytteiden iljettävyyden perusteella. ”Eihän ketään nyt sentään turhaan syytetä.” Joten keskiverto ihmisen päätelmä on, että Anneli Auer ja Jens Kukka ovat pahimman luokan rikollisia, koska ei heitä muuten olisi epäilty, syytetty ja tuomittukin. Tästä syystä odotan erittäin paljon hovioikeuden tuomion julkiselta selosteelta. Toivon todella, että siinä tehdään syytteiden hylkäämisen perusteet riittävän selväksi, ettei kenenkään tarvitse spekuloida sillä mahdollisuudella, että ”vähän nyt kumminkin oli raiskattu”.

Kumpi sitten painaa hovioikeuden vaakakupissa enemmän totuus ja oikeuden toteutuminen vai virkakoneiston arvovallan säilyttäminen? Säilyykö arvovalta uhraamalla muutama ihminen ja heidän perheensä? Onko meitä tavallisia ihmisiä niin helppo sumuttaa? Surullista, mutta juuri niin helppoa se on. Salainen oikeudenkäynti antaa tähän erinomaiset puitteet.

Markku Fredman on kirjoittanut artikkelissaan Trial by Newspaper seuraavasti: ”Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yksi keskeinen tekijä on käsittelyn julkisuus. Miksi oikeudenkäyntien tulee sitten olla julkisia? Päällimmäinen syy on tietenkin oikeudenkäytön valvonta. Julkisuuden kautta jokainen voi selvittää onko oikeus toteutunut ja onko käsittely ollut asianmukaista. Tämä tarve ei ole nyky-yhteiskunnassa lainkaan vähentynyt. Valitettavasti on havaittavissa, että toimittajan läsnäolo istuntosalin takapenkillä ryhdistää tuomioistuimen menettelyä, samalla kun salaiseksi määrätyissä oikeudenkäynneissä ei aina tunnu olevan lainkaan esteitä laiminlyödä keskeisiäkin tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden velvoitteita.”

Mahdollisuus muutokseen on olemassa ja sille on kaikki edellytykset. Käyttääkö hovioikeus tätä mahdollisuutta, jää nähtäväksi vai jatkaako se jo hyvin pohjustettua oikeusmurhaa.

Comments
6 Responses to “Mahdollisuus muutokseen”
  1. Nimetön sanoo:

    Mukava, että jaksat pitää asiaa esillä. Tapaus on tosi hämmentävä, ja kun tietoa ei ole saatavilla, ei oikein tiedä mitä ajatella. Jos vaarana on ns. oikeusmurha, luulisi oikeusistuimen olevan erityisen varovainen ratkaisussaan. Tosin kollektiivilla on helpompi tehdä myös vääriä päätöksiä, ja vastuukin jakaantuu kivasti…

  2. Inkeri sanoo:

    Täytyy sanoa, että nämä LSH-syytteet aikaanaan pääsivät totaalisesti yllättämään. Minun on hyvin vaikea usko, että äiti syylistyisi moiseen. Ihan yhtä vaikea minun on uskoa, että lapset moisia valehtelisivat omasta rakkaasta äidistään. Totuutta en tietenkkään voi tietää ja toivon vain, että juttu saa tuomion, joka vastaa totuutta – tarkoitti sitten mitä tahansa. Toki samoin toivon käyvän murhasyytösten kanssa.

    Itseäni ihmetyttää niin Annelin puolustajien kuin hänen syyllisyytensä uskovien suhtautuminen asianosaisiin. Molemmat surutta uskovat, että vastapuolen osalliset valehtelevat, manipuloivat ym., mutta se oma puoli on puhdas pulmunen. Tältä siis näyttää minun silmiin. Rehellisesti sanottuna eniten ihmetyttää mm. tässä blogissa esille tulleet näkemykset siitä, kuinka viranomaisia myöten ollaan valehtelemassa ym., jotta Anneli saadaan tuomittua ja oikeuslaitoksen/poliisin maine pelastettua. Eikä kyse ole yhdestä tai kahdesta viranomaisesta vaan suuresta joukosta. Silti esim. yksittäinen Juha Joutsenlahti puhuu totta ja on ajojahdin uhri. Miksi hän ei voisi yhtälailla puhua potaskaa? Loppujen lopuksi nimenomaan Annelilla ja Juhalla on syy valehdella ja se kuuluisa oma lehmä ojassa. Entäs sitten lapset. Kuka/ketkä tahansa heistä voi/voivat puhua totta tai yhtälailla valehdella – minun mielestä.

    Olen seurannut juttuja alusta asti, enkä ole kummassakaan oikeudenkäynnissä puoltani valinnut. Vaikka olen lukenut suunnilleen kaiken julkisuudessa esillä olleen (etp mukaan lukien), en pysty asiasta olemaan varma. Tässä koko jutussa on niin paljon outoja asioita, outoa käytöstä, ihmeellisyyksiä, yllättäviä käänteitä liittyen sekä syyllisyyteen että syyttömyyteen, ettei vastaavaa taideta koskaan nähdä. Johtuen monista käänteistä, ihmeellisestä käytöksestä ym., ym., minä uskon, että Anneli voi olla syyllinen murhaan, mutta voi olla että ei ole. Itse uskon, että tässä tulee käymään niin, että oikeaa totuutta ei tulla saamaan koskaan selville (mikä on asianosaisten kannalta valitettavaa) ja Anneli vapautetaan murhasyytteistä. Tämä siis mikäli ei ole olemassa uutta vahvempaa puolesta tai vastaan todistusta, jota julkisuudessa ei vielä ole esitetty. MYÖS LSH-tuomioon minun on vaikea uskoa. Uskon myös että mahdollisia yksittäistapauksia lukuunottamatta viranomaiset ja vastaavat yrittävät asian ratkaista oikeudenmukaisesti ja todisteita ym. vääristelemättä. Harmi, että jutuissa on lähinnä mutu-todisteita puolin ja toisin. Niiden takia mielipiteeni tuomioista on edellä mainittu.

    Toivon kaikille lapsille puoleen katsomatta parasta mahdollista tulevaa. Annelille ja Jensille toivon oikeudenmukaisuutta, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

    Inkeri – sivusta seuraaja

    • nmb74 sanoo:

      Inkeri,

      onhan tässä kummallisia juttuja ja monia hämmästystä herättäviä yksityiskohtia tuotu ja tullut esille. Kaikelle kummallisuudelle on olemassa melko yksinkertaiset selitykset. Avoimiin kysymyksiin ei kuitenkaan välttämättä koskaan saada vastauksia, jotka tulisivat kaiken kansan tietoon. Niin tehokkaasti meidän lainsäädäntömme ja valtaa käyttävät voivat salassapitovelvoitteineen tukkia sellaiset suut, jotka vastauksia voisivat antaa.

      En ole kirjoittanut, ettei Annu osaisi tai voisi valehdella. Minulle hän ei ole jäänyt valheista kiinni ja muutoinkin minulla on perustellut syyt luottaa häneen ja hänen syyttömyyteensä. En ole myöskään kirjoittanut, ettei Juha Joutsenlahti osaisi tai voisi valehdella. Kaikki voivat valehdella, ikään ja asemaan katsomatta. Minun kaksivuotiaani osaa jo puhua palturia ja huijata pelissä ja toisaalta on välillä varsinainen totuuden torvi. Kutsutaan sitä (valehtelua) sitten ihan millä nimellä tahansa, niin helppoa se on, lapsikin sen osaa.

      Minulle tämäkään asia ei ole uskon asia. Minä tiedän, ettei Annu ole ollut mikään hirviöäiti. Annu on ollut ihan hyvä äiti lapsilleen. Ei mikään pyhimys, vaan kovin tavallinen perheenäiti, hermostunut ja väsynytkin välillä, mutta ihan hyvä äiti.

      Minun kertomani viranomaisten toiminnasta ovat tosia. Jos se, että viranomainen valehtelee ja toimii väärin, on sinusta epäluotettavaa, niin sille en voi mitään. Ehkä juuri tuollainen näkemys antaa toiminalle mahdollisuuden jatkua. Yksi viranomainen kertoo toiselle valheen totuutena ja koska viranomainen ei valehtele, luottaa tämä seuraava viranomainen kuulemaansa ja jatkaa tätä valheen ketjua eteenpäin. Kuten kirjoitin, on mahdollista, että joitakin ihmisiä on johdettu harhaan, ikään ja asemaan katsomatta.

      Murhajutun uskon vielä selviävän, se on täysin mahdollista.

      Toivon täysin samaa kuin sinäkin, lapsille hyvää elämää – ihan kaikille lapsille – ja oikeudenmukaisia tuomioita – ihan kaikille.

      Niina

  3. Nimetön sanoo:

    Jotenkin tuntuu lohdulliselta, että joku puolustaa silloinkin kun koko maailma kääntyy vastaan. En ole kovin tarkkaan juttua seurannut ja sivuillesi johkaannuin kummallisten sattumien kautta. Mutta mielestäni on ihailtavaa että joku käy taisteluun toisen ihmisen puolesta täydestä sydämestään.

  4. Mikko sanoo:

    Mistä yliopistosta olet valmistunut ja milloin? En löytänyt sinusta mitään tietoja etsiessäni oikeustieteellisien tiedekuntien valmistuneita.

    • nmb74 sanoo:

      Toivoisin, että olisit kiinnostuneempi aiheesta, josta kirjoitan kuin minusta. Mutta noin suoraan kysymykseen on pakko vastata. Olen valmistunut Turusta 2004, ei se mikään salaisuus ole. Sukunimet voi vaihtua matkan varrella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: