Turun hovioikeuden tuomio and dirty details

scared

Annu on tuomittu rikoksista, joita hän ei ole tehnyt. Yhdenkään henkilön tai instanssin mielipide tai arvio asiasta, ei voi muuttaa tosiasioita. Totuus ei ole mielipide- tai arvovaltakysymys.

Olen saanut paljon kritiikkiä ja siksi kertaan vielä sen, minkä olen mielestäni tehnyt selväksi jo aiemminkin. Lapsia pitää suojella kaikelta väkivallalta ja hyväksikäytöltä. En puolusta insestiä, pedofiliaa tai lasten pahoinpitelyä. Se kaikki on minusta aivan yhtä vastenmielistä ja tuomittavaa kuin ihmisten mielestä yleensä. Puolustan oikeudenmukaisuutta, totuutta, ihmisoikeuksia ja elämää.

Minulla on ollut mahdollisuus tutustua kaikkeen oikeudenkäyntiaineistoon, koska olen avustanut Annua muutamassa valitusprosessissa asiaan liittyen. Aineistosta ei löydy mitään raskauttavaa todistetta, jolla voitaisiin tuomita kumpaakaan syytettyä mistään rikoksesta. Ja kuitenkin tuomiot on annettu.

Toisin kuin hovioikeus julkisessa selosteessaan väittää, hovioikeus ei ole voinut ymmärtää lasten kertomusten syntyhistoriaa. Hovioikeuden ammattitaito ei nähtävästi ole riittänyt myöskään asiantuntijoiden epätieteellisten tutkimusten arviointiin vaikka tähän on tarjottu heille apuja puolustuksen kustannuksella. Kaikki asiantuntijat eivät pitäneet lasten kertomuksia luotettavina. Myöskään ns. lääketieteellisestä näytöstä ei oltu yksimielisiä.

Lasten kertomusten taustat ja niiden syntyhistoria on merkittävä asia, kun arvioidaan kertomusten todistusarvoa. Syyttäjien puolelta luotettavuusarvion tehneiden asiantuntijoiden tiedossa nämä seikat eivät olleet. Heidän saamansa taustatiedot ovat olleet vahvasti arviota ohjaavia ja mm. tämä heikentää merkittävästi arvioiden luotettavuutta. Kaikelle on olemassa hyvin yksinkertainen, ymmärrettävä ja elämänläheinen selitys. Se, miksi sitä ei tuomioistuimessa ymmärretä tai haluta ymmärtää, on minulle täysi arvoitus. Hovioikeus vetoaa elämänkokemukseen. Heidän elämänkokemuksestaan mitään tietämättä voin silti sanoa, että se taitaa poiketa hurjasti omastani.

Julkinen seloste ei kaikilta osin muutoinkaan ole totuudenmukainen. Salainen oikeudenkäynti mahdollistaa sen, ettei kritiikkiä voi julkisesti esittää vaikka sille olisi olemassa vahvat perusteet. Se mikä on määrätty salaiseksi, on salaista rangaistuksen uhalla eikä perusteita tai todisteita julkisesta selosteesta poikkeaville väitteille ole mahdollista esittää. Julkista selostetta on kehuttu sen avoimuudesta. Avoimuus on kuitenkin näennäistä. Joka on perehtynyt koko oikeudenkäyntiaineistoon, ei voi olla samaa mieltä selosteen avoimuudesta. Suurelle yleisölle, joka ei muuta asiasta tiedä, julkinen seloste vaikuttaa ilmeisesti avoimelta ja mielikuvitus hoitaa aukot, jotka selosteeseen jää. Tietämättä jutun yksityiskohtia ei selosteen ajatuksia ohjaavaa vaikutusta varmaan edes huomaa.

Oikeusvaltion kannalta tuomio on mahdollisimman ikävä. Annun ja Jensin tuomiot ovat täydellinen oikeusmurha. Oikeusmurhia ei pitäisi oikeusvaltiossa tapahtua. Sen eteen on tehty paljon työtä, mutta tämän tapauksen kautta tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Ihmisten tulisi voida luottaa kaikkeen viranomaistoimintaa ja erityisesti tuomioistuimen ratkaisuihin. Ketään syytöntä ei tulisi missään tilanteessa tuomita vankeuteen. Sitä ei voi hyväksyä. Eikä pidäkään hyväksyä.

Oikeusmurhat murentavat luottamusta koko yhteiskuntaan. Salainen oikeudenkäynti suojaa mahdollisia rikoksen uhreja ja se on kaunis ja kannatettava periaate. Kuitenkin toinen oikeushyvä eli syytetyn oikeusturva voi vaarantua vakavasti tästä menettelystä. Koko oikeudenkäynnin salaaminen voi johtaa tulokseen, joka ei ole lähelläkään totuutta eikä siksi ole kestävä. Hovioikeuden julkinen seloste asiasta on ongelmallinen. Siinä annetaan epämääräiset perusteet tuomiolle. Selostetta ei voi kuitenkaan kyseenalaistaa, jos ei tunne koko jutun materiaalia ja taustatietoja.

Vaikutusmahdollisuudet puolustusasianajajilla ja oikeusmurhan uhrien läheisillä ovat hyvin heikot. Erittäin huolestuttavaa on se, ettei tässä tapauksessa ole toteutuneet mitkään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet. Puolustuksen mahdollisuudet tasapuoliseen oikeudenkäyntiin on evätty kerta toisensa jälkeen. Puolustuksen pyyntöön toisen lääkärin arviosta ei ole suostuttu. Puolustuksen omille asiantuntijoille ei ole annettu mahdollisuutta arvioida lasten väitettyjä vammoja tai tehdä omia luotettavuusarvioita, ei valtion kustannuksella eikä edes omalla kustannuksella. Puolustuksen asiantuntijat ovat joutuneet arvioimaan vammojen todenperäisyyttä ja kertomusten luotettavuutta annetun materiaalin ja lausuntojen perusteella. Syyttömyysolettamaa on rikottu alusta alkaen median kautta, eikä tätä ole korjattu viranomaisten taholta, mikä olisi ollut vähintä mitä viranomaisten asiassa olisi pitänyt tehdä.

Olen huolestunut siitä, että tällaista voi nykyaikana tapahtua. Ihan kenelle tahansa meistä – vaikka sinulle tai minulle. Valitettavasti tämä ei edes ole vain yksittäistapaus, joten on syytä olla erittäin huolestunut. Jos ihmiset eivät voi luottaa viranomaisiin eivätkä oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen, se on jo vakava asia.

Minulla on ystäviä, jotka uskovat Annun olevan syytön. Ja ystäviä, jotka eivät tiedä mitä ajattelisivat ja ymmärrän sen. On vaikeaa ellei lähes mahdotonta ymmärtää, miten syytöntä ihmistä voidaan kohdella näin. En ihmettele sitä, että ihmiset uskovat näihin pahoihin asioihin, kun niistä kerran on olemassa oikeuden tuomio. Ihmisillä on vahva luottamus oikeuden toteutumiseen tuomioistuimissa ja niinhän sen tulisi ollakin. Jos ei voi luottaa laillisuuden valvontaan, tulee syystäkin turvaton olo. Kaiken lainkäytön tulisi olla ennalta arvattavaa ja tasapuolista. On vaikea ymmärtää, että toimimalla täysin lain mukaisesti ja oikein, voi silti joutua vankilaan iljettävistä rikoksista tuomittuna ja muiden halveksimana.

Turun hovioikeuden julkinen seloste on kuin tilaustyönä kirjoitettu syyttäjille sopivaksi tulevaan murhaoikeudenkäyntiin. Julkisen selosteen sisällön tarkoitushakuisuus suhteessa murhajuttuun on silmiin pistävä. Se saa vakavasti miettimään, onko tässä asiassa olemassa riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta.

Toisaalta ainut, jonka syyttömyys murhaan on todennettavissa ja todistettavissa, on jutun syytetty. Jos oikeudenkäynti murha-asiassa ylipäätään on tarpeen, niin ainakin tuomion lopputuloksen pitäisi olla ilmiselvästi vapauttava. Pessimisti minussa ajattelee, että koska perättömät syytteet menevät läpi kerta toisensa jälkeen, niin miksei ensi syksynäkin. Kun kyseessä on ihmisen elämä, en voi antaa periksi vääryyksille ja siitä syystä yhä edelleen luotan, että toimimalla oikein ja rehellisesti, saavutamme vielä oikean ja totuudenmukaisen lopputuloksen, enemmin tai myöhemmin.

Olen huolissani Annun jaksamisesta. Hän on joutunut kokemaan pettymyksiä pettymyksien perään ilman, että olisi itse voinut vaikuttaa asioihin. En voi luvata hänelle parempaa huomista, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin toivoa, että kärsimykset vielä joskus helpottavat. Annu on menettänyt lapsensa. Ja vielä pahempaa, hänestä on tehty omille lapsilleen pahin mahdollinen uhka, mitä hän ei missään nimessä oikeasti ole. Tämän ahdistavampaa tilannetta on vaikea kuvitella.

Oikeasti syyllinen ihminen voi saada helpotusta rangaistuksestaan ja ymmärtää sen syyt, katua tekojaan, toivoa anteeksiantoa. Mutta mitä voi tehdä syyttömänä tuomittu. Miten hän voi ymmärtää kärsimyksensä, mitä hän voi katua tai mitä pyytää anteeksi ja keneltä.

Nähtäväksi jää, saavatko tuomitut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edes korkeimmassa oikeudessa.

Comments
18 Responses to “Turun hovioikeuden tuomio and dirty details”
  1. Harri kirjoitti:

    Poliisin, syyttäjän ja tiettyjen oikeusoppineiden mielivaltaa ihmetellessä, sattui silmiini tämmöinen juttu:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013062817204445_uu.shtml

    ”Syyttäjäkin haki tietoja Myllylän kuolemasta – välttyi syytteeltä

    Kokenut kihlakunnansyyttäjä välttyy virkavirhesyytteeltä, vaikka hän etsi poliisin järjestelmästä laittomasti tietoja Mika Myllylän kuolemasta.

    Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä arvioi teon kokonaisuudessaan vähäiseksi.

    Kihlakunnansyyttäjä on yksi yli 150 virkamiehestä, jotka hakivat tietoja Myllylän kuolemasta kesällä 2011. Hän ei onnistunut avaamaan poliisin tiedostoa.

    Äijälä korostaa, että tietojen käsittelyyn täytyy olla virkatehtävään liittyvä syy. Sellaista ei kantahämäläisellä syyttäjällä ollut. Hän rikkoi virkavelvollisuuttaan tahallaan ja työaikanaan, vaikka perusteettomista rekisteritietojen hakemisista on varoitettu vuosien ajan.

    Tuore syyttämättäjättämispäätös pitää teon ilmeisenä motiivina uteliaisuutta. Syyttäjän tarkoitus ei ollut aiheuttaa vahinkoa eikä välittää tietoa eteenpäin.”

    Muistan jostakin lukeneeni, että 90 poliisia tai virkamiestä saa syytteen samasta syystä, josta kokenut kihlakunnansyyttäjä ei saa syytettä. Jokainen voi mielessään miettiä, miksi joku toinen saa syytteen samasta rikoksesta ja miksi joku toinen ei saa. Vastaavaa koplaustahan ei tietenkään voi esiintyä syyttäjän ja tuomareiden kesken. Eihän?

    • Jan kirjoitti:

      Hei Niina, miten selittyvät nuo viiltelyjäljet lapsissa? Ja jos nuo jäljet olivat jo käräjäoikeuden tiedossa, niin miksei oikeuden puheenjohtaja halunnut tuomita?

      • nmb74 kirjoitti:

        Siinä onkin miettimistä. Minua sitoo vaitiolovelvollisuus, joten en voi vastata kysymykseesi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse odottaa 60 vuotta saadaksesi vastauksen. On ihmisiä, joiden suita ei ole eikä voida tukkia. Sekin asia selviää vielä, samoin kuin moni muu outo juttu.

    • Nimetön kirjoitti:

      Sen jälkeen kun otin kissan, parissa vuodessa pelkästään kämmenselkiin oli tullut kymmeniä viiltojälkiä. Niitä on ympäri kehoa, päästä varpaisiin. Auereillahan oli lemmikkejä.

      • nmb74 kirjoitti:

        Kotona ei ollut lemmikkejä, mutta lasten kavereilla oli kissoja, hamstereita ja marsuja. Sijaisperheessä on papukaija.

  2. Nimetön kirjoitti:

    Pieni korjaus tähän blogiin. Blogin kirjoittaja EI TIEDÄ totuutta. Hän uskoo tietävänsä, mutta 100 % varmasti ei tiedä. Blogistilla usko muttuu totuudeksi, mikä on kestämätön yhtälö. Uskolla ei totuutta löydetä. Totuus on nyt juridisesti näytetty ja siihen on tyytyminen.

    • nmb74 kirjoitti:

      Nimenomaan uskolla ei totuutta löydetä ja se on nyt nähty. On aivan kaksi eri asiaa; aito totuus ja ns. prosessitotuus. Prosessitotuus on se, mitä kolme tuomaria ovat katsoneet oikeudenkäynnissä toteen näytetyksi. Jos prosessitotuus ei vastaa aitoa totuutta, siihen ei ole tyytyminen.

  3. Abc kirjoitti:

    Ilmeisesti olet 24/7 aikaasi viettänyt Kukan ja Auerin kämpässä, kun totuuden niin varmasti tiedät? Ihmisten hyväuskoisuus jaksaa kyllä ihmetyttää. Ne on aina ne naapurinlapset jotka pahaa tekee, ei meidän enkelit, eikä kenenkään sydänystävässä näe kuin hyvää. Näennäisesti hyvästäkin ihmisestä voi löytyä se pimeä puoli, joka kykenee murhaamaan kylmäverisesti sekä hyväksikäyttämään omia lapsiaan julmasti.

    • nmb74 kirjoitti:

      En syytä tästä asiasta kenenkään lapsia. En omia, enkä naapurien.

      T. naapurinlasten äiti

    • Harri kirjoitti:

      ”Näennäisesti hyvästäkin ihmisestä voi löytyä se pimeä puoli, joka kykenee murhaamaan kylmäverisesti sekä hyväksikäyttämään omia lapsiaan julmasti.”

      Tai syyttämään ja tuomitsemaan ihmisiä murhista, raiskauksista, jne. ilman näyttöä. Taidat itsekin kuulua tähän ryhmään? Kuten sanoit, ihmisten hyväuskoisuus jaksaa ihmetyttää. Tästä olen kanssasi samaa mieltä.

  4. Raijastiina kirjoitti:

    Minua taas tuo Abc:n ja monen muun ”pahanuskoisuus” jaksaa ihmetyttää!? Esim. tuolla minfossa meno on yltynyt niin hurjaksi, että jos Auer olisi vapaalla jalalla, saisi hän jo olla varovainen henkensä puolesta.

    En ole alkuunkaan uskonut tätä lsh-juttua ja olen samaa mieltä siitä, että nyt on Auerin kohdalla tapahtunut pahanlainen oikeusmurha.

    Niina välittäköön tsemppiterveiset Auerille. Eihän se häntä sieltä vankilasta ulos saa, mutta tieto siitä, että monet uskovat hänen syyttömyyteen ja ovat hengessä tukemassa häntä, toivottavasti antaa voimaa taistella vielä eteen päin.

  5. äiteli kirjoitti:

    Sydämeeni sattuu Anneli Auerin ja hänen lastensa puolesta…

    Nyt on muutama päivä kulunut pettymyksen tuottaneesta LSH-Hovioikeuden päätöksestä. Lukiessani kiitollisin mielin asiallista blogiasi ryhdyin miettimään mm. noita uskomattomilta tuntuvia viiltelyasioita ”saatanoineen” niin paljon, että tutustuin netistä saatavaan tietoon ”saatananpalvonnasta” sekä teinien kirjoituksiin itsensä tekemistä viiltelyistä ja avunpyynnöistä arpien poistamiseen. Askarruttamaan minua on jäänyt nuo Auerin lapsille ”tehdyt viiltelyt”.

    Lapsina / teineinä itseään viillelleet kertovat, että viiltelyt / arvet näkyvät vuosienkin jälkeen, lienevät pysyviä.

    Yksi kirjoittaa, että vielä 10 vuoden jälkeenkin viiltelyjen arvet näkyvät hyvin ja pyytää neuvoa arpien poistamiseen. Kopioin tähän väliin kolmen henkilön kirjoituksen:

    Suomi24 / Terveys / Plastiikkakirurgia / Arpien poisto
    ”Arpien poisto
    kuinka kauan arvet paranee
    siinähän se kysymys jo tulikin, eli siis kuinka kauan noin suurinpiirtein arvet sitten paranevat toimenpiteen jälkeen?
    minäkin olen kyllästynyt aina kesäisin peittelemään omia arpiani (ranteessa yläpuolella) kaikenmaailman koruilla sun muilla härpäköillä. minulla on ranteessa yksi muutaman sentin pituinen melkein puoli senttiä paksu arpi, ja sitten varmaan lähemmäs kymmenen pienempää n. sentin pituisia parin millin paksuisia arpia.
    minun arpeni eivät sinänsä ole sellaisia teininä pahaan oloon tehtyjä arpia, vaan tyhmän sekaisin olevan teinin kokeiluja. kaikkea kun piti silloin teininä kokeilla, eikä sitä ajatellut sen pidemmälle.
    minua ei sinänsä haittaa itsessään nuo arvet, vaan juuri se, etten jaksa/ halua selitellä ihmisille mistä ne ovat tulleet. eikä minullakaan omat vanhempani tiedä niistä mitään, vain muutama hyvä kaveri tietää sekä oma avomies.
    täytyy varmaan ottaa yhteyttä sinne ehdottamaasi Mehiläiseen ja kysellä vähän :)”
    ____________________________________________________________________________________
    ”miten selittää?
    Mulla on kädet täynnä arpia, yli 10v vanhoja…..mä kyllä pidän lyhyt hihaisia, ja suurin osa ihmisistä ymmärtää olla kyselemättä, mutta aina välillä joku täräyttää että mistäs noi on tullut….lapset päiväkodissa……vanhemmat ihmiset….miten te olette selittäneet asian jos joku on kysynyt? Itse olen sanonut että ne on vanhoja asioita enkä halua puhua niistä. Olen puhunut asiasta läheisille, mutta ärsyttää kun joku ventovieras kyselee. Ei viitsisi aina täräyttää että asia ei kuulu sulle. Mieluiten unohtaisin koko asian, onhan ne inhottavia muistoja joita saa kantaa koko elämänsä mukana, riittää se, en todellakaan halua puhua asiasta aivan ventovieraille/hyvänpäivän tutuille. Eikös asia ole kuitenkin niin että jokainen tekee virheitä, ja oma lapsuus ei ainakaan sujunut niinkuin piti. Tällaiset hyvistä perheistä tulevat eivät aina ymmärrä millaista ****** elämä joskus heittää eteen!!”
    ____________________________________________________________________________________
    ”et ole yksin :)
    minulla käsivarressa olkapään alapuolella noin 0,5 x 0,5 ulkoneva muusta ihosta tummempi itsetehty joskus teininä ruma arpi… haittaa elämää ei kehtaa olla lyhythihasissa/topeissa, ja jos joku sen näkee ja kysyy mistä tuo on tullut, vaikka arpi ei ole viiltoarpi yms ja siihen voisi keksiä ties miljoona syytä niin menen aina ihan lukkoon… nyt ei voi ymmärtää miksi on ollut teininä niin tyhmä… ymmärrän sinua aivan täydellisesti!! kotona tai sisarusten sekä kaveiden kanssa ei voi käyttää toppeja yms. kun ei kehtaa, mielummin kärsii kuumuudesta!!! eli minäkin erittäin mielelläni ottaisin tietoja vastaan missä/miten arpia voi poistaa ja paljon maksaa ja minkälainen arpi jää tilalle vai jääkö mitään, toisaalta asia niin suuri vaiva että hinnallakaan ei enää mitään väliä … ja nyt kun kesä näin lähellä … tietoja myös täällä suunnalla kaivataan myöskin!!”
    __________________________________________________________________________

    Edellä olevan perusteella ihmetyttääkin se, että jos esimerkiksi yhdellä lapsella on jopa 105 viiltelystä johtuvaa arpea ja ne eivät ole silmin havaittavissa, niin pakostakin joutuu epäilemään niiden todenperäisyyttä. Kuvottavinta asiassa on se, että ”murhainfossa” eräskin nimimerkki kertoo kammottavalla tavalla, että miksi juuri tätä lasta on viillelty 105 kertaa vaientamis- ja kostamistarkoituksessa.

    ”Saatana” näyttelee suurta osaa tarinassa ja kun netistä on vapaasti lastenkin saatavilla seikkaperäistä tietoa saatanasta, viiltelyistä ristikuvioineen ja kaikesta pahasta, niin onkohan pikkuisen netti ja aikuiset avittaneet tarinoiden syntymisessä.

    On arveltu, että lasten sijaisperhe on uskovainen. Ei siinä mitään pahaa ole. Kunnioitan ihmisten oikeutta olla uskovainen tai ei uskovainen, mutta omakohtainen kokemukseni juuri teini-iän kynnyksellä ainakaan helluntailaisuudesta ei ole kovin imarteleva. Parhaimman ystäväni perhe oli helluntailainen ja sitä kautta ajauduin itsekin muutoinkin herkkänä, ravun merkissä syntyneenä lapsena heidän järjestämiin kokouksiinsa ja sellaiseen synnintuntoon, että ei paremmasta väliä. En ollut mielestäni tehnyt syntiä. Olin koulussa hyvin menestyvä, kotona auttavainen, toiset huomioon ottava, en puhunut kenestäkään pahaa, mutta niin vain he saivat minut uskomaan synnillisyyteeni ja pyytelemään polvillaan anteeksi tekemiäni (=tekemättömiä) syntejä. Äitini kyllä ihmetteli ja sanoi, että ethän sinä ole mitään pahaa tehnyt. Antoi kuitenkin anteeksi tekemättömät syntini.

    Tapasin myöhemmin sattumalta laivalla nuoruuden ystäväni ja puhuimme aiheesta kauan ja hartaasi. Lapsia on erittäin helppo manipuloida aikuisen haluamaan suuntaan eli uskomaan mitä hyvänsä. Vielä helpompaa se lienee traumaattisia tapahtumia kokeneiden lasten kohdalla.

    Hyvääkin tuosta omasta uskonkokemuksestani on seurannut. Ennen kaikkea se on auttanut minua omien lasteni kasvatuksessa ja voin nyt ylpeänä ja hyvillä mielin seurata tasapainoisiksi aikuisiksi varttuneiden lapsukaisteni elämää.

    Marleena-Aukion lohdutuksen sanoin toivotan jaksamista Anneli Auerille:

    Jos voisin henkäistä yhdenkään
    raskaan huokauksen puolestasi,
    itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
    kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
    mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
    niin sen tekisin!
    Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
    ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.

    • Pirjo kirjoitti:

      Tiedän paljonkin tapauksia, joissa vanhemmistaan äkillisesti eroon joutuneet lapset /nuoret kiinnostuvat henkimaailman jutuista esim. lainailevat Noidan käsikirjaa, rupeavat wiccalaiseksi , harrastavat spiritismia yms. kaipa se on jonkinlaista hallinnan tarvetta turvattomassa tilanteessa ja kanava ahdistuksen purulle.

  6. Nimetön kirjoitti:

    Minua vaivaa se, että jos Anneli Auer on sellainen ihminen, jonka puheet ovat täysin uskottavia, mutta todellisuudessa hän huijaakin sinua, oletko ottanut tämän mahdollisuuden kuinka hyvin huomioon? Esimerkiksi eräs nimeltä mainitsematon kirjailija sai viime vuoden keväällä yli 40 000 ihmistä uskomaan tarinaansa, joka olikin valhetta, eikä hän edelleenkään myönnä sitä samalla tavalla valheeksi kuin me ulkopuoliset näemme sen valheena (koska mitään todisteita ei ole esitetty, vaikkei se olisi mitenkään mahdotonta) ja osa hänen tukijoistaankin edelleen uskoo ja luottaa hänen sanaansa ja häneen ihmisenä. Yksinkertiasesti on vain olemassa myös ohmisiä, joille valehteleminen on hyvin helppoa. Se on fakta.

    • nmb74 kirjoitti:

      Tiedän, että on olemassa ihmisiä, joille valehteleminen on hyvin helppoa ja ihmisiä, jotka ovat siinä todella lahjakkaita. Joskus tuntuu, että on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät edes osaa puhua totta. En tiedä, miksi sinua vaivaa se, jos minua on huijattu. Minua se ei vaivaa ja olen ottanut huomioon sen, että kuka tahansa voi valehdella minulle. En lähde sen tarkemmin tässä perustelemaan, miksi luotan Annuun, mutta luottamukselle on tietysti olemassa perusteet.

      Voit miettiä, miten itse todistaisit syyttömyytesi kyseisiin rikossyytteisiin, se ei olekaan ihan niin helppoa. Jos sinulla olisi lapsia ja lapsesi väittäisi sinusta samaa, niin miten todistaisit, etteivät puheet pidä paikkaansa? Kenen kotona on jatkuva kameravalvonta, kun mikään muu ei tunnu riittävän – Annun tapauksessa tuskin sekään.

  7. Tmies kirjoitti:

    Suomalainen oikeusjärjestelmä on monessa suhteessä karmiva. Tunnen eräänkin miehen joka oli pidätettynä ja vangittuna ”varmana pedofiilina” vaimonsa kertomusten perusteella. Lapsille haettiin lähestymiskiellot ja vaikka tutkimusten jatkuttua selvisi ettei syytöksissä ollut mitään, siis mitään perää, joutui mies vapauduttuaan anelemaan tapaamisoikeuksia yli vuoden.

    Poliisi ja oikeuslaitos ei kommentoinut tapahtunutta tietenkään mitenkään. He olivat mielestään ”hoitaneet velvollisuutensa” vaikkakin päin p*rsettä.

    Olen aktiivisesti kirjoittanut seksuaalirikoksista saatujen lyhyiden tuomioiden takia ja vaatinut niitä huomattavasti kovemmiksi.. Auerin tapauksessa tuomio oli kaikki olosuhteet ottaen kova. Riittävän kova jos teot olisivat totta. Se on myös huomattavasti keskiverto linjaa kovempi. ”hyvän naisen lisä(kö)?”.

    Auerin tapaus on monessakin suhteessa selkäpiitä karmiva. Oli hän syytön tai syyllinen, on asiat menneet pahasti pieleen.

  8. Roche kirjoitti:

    Sinulla tuntuu olevan kova tarve puolustaa Annua. Toisaalta jos haetaan perusteluja, vetoat vaitiolovelvollsuuteen. Etkö voisi myöntää, ettei totuus tule ilmi ehkä ikinä? Eikä sinun tai Annun puolustajien totuus ole ehdoton? Jokaiselle kun totuus voi olla erilainen, koska toistemme pääkoppaan ei päästä? Myös Annulle totuus voi olla tänä päivänä eri kuin surmayönä? Varmaa on, että se totuus, jonka Annu yrittää saada muille ymmärrettäväksi on eri kuin vangittuna, jolloin myönsi, että voi olla syyllinen. Totuus muuttuu, myös tekijän päässä, oli tekijänä sitten Annu tai joku muu. Ja jos tarinassa on pienikin aukko, on helppo vierittää syytä jonkun muun niskaan… Näitä aukkoja riittää ja tekijä tarrattuu niihin, mitään ei ole pakko myöntää, koskaan.

    • nmb74 kirjoitti:

      Minulla on tarve puolustaa Annua, ihan oikein olet ymmärtänyt. En mitenkään voi hyväksyä sitä, miten ja miksi asiat ovat menneet tähän, missä tilanteessa Annu on nyt. Se on epäinhimillistä ja äärettömän julmaa.

      En tiedä mitä tarkoitat sillä, että vetoan vaitiolovelvollisuuteen, mutta sellainen minulla luonnollisesti on niistä asioista, jotka on salaisiksi määrätty. Sitä ei kuitenkaan voi määrätä salaiseksi, että kaiken materiaalin nähtyäni ja luettuani, olen vakuuttunut Annun syyttömyydestä – molemmissa oikeusprosesseissa. Totuus tulee ilmi aina, ennemmin tai myöhemmin. Minusta totuus on ehdoton. Jos viittaat siihen, että ihmisen ajatukset asioista voivat olla erilaisia eri tilanteissa ja eri mielentilassa, niin olen samaa mieltä, mutta totuus on se, mitä oikeasti on tapahtunut, se ei ole mielipidekysymys.

      Omaa syyllisyyttä ei saisi koskaan vierittää toisen niskaan, se on rikoksista pahimpia. Siitä olemme varmasti samaa mieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: