Pieniä julmia tarinoita

Pieniä julmia tarinoita oikeasta elämästä

Lapset sijoitettiin vastaanottokotiin syyskuussa 2009, kun äiti vangittiin isän murhasta epäiltynä. Lasten sijoittamiseen ja huostaanottoon ei ollut lastensuojelullisia syitä. Tämä oli lapsille vaikea tilanne, joutua eroon äidistään ja outoon ympäristöön, ymmärtämättä mistä kaikki oikein johtuu. Lapset oireilivat traumaattisessa tilanteessa kukin omalla tavallaan. Tilanne huomioiden lasten toimintakykyä pidettiin kuitenkin jopa yllättävän hyvänä.

Lasten muutettua sijaisvanhempien luokse huhtikuussa 2010 tilanne huononi nopeasti. Vanhin lapsi joutui muuttamaan pois sijaisperheestä lastenkotiin jo muutaman kuukauden kuluttua kesällä 2010 ristiriitojen vuoksi. Tämä aiheutti lapsille uuden trauman ja ahdistusta. Lapset oli sijoitettu vastoin suosituksia sukulaisperheeseen, koska tämä oli siinä tilanteessa ainoa ratkaisu, jolla lapset voitiin pitää Turun seudulla ja näin myös taata tärkeiden sukulaisuussuhteiden jatkuvuus. Suosituksissa edellytettiin sijaisperheeltä poikkeuksellisen suuria toimintataitoja. On selvää, etteivät tavalliset ihmiset ilman ammattipätevyyttä mitenkään voi täyttää näitä vaadittuja edellytyksiä.

Saiko sijaisperhe tarvitsemansa ohjauksen ja tuen heille uskotussa vaativassa tehtävässään? Nähtävästi eivät saaneet. Vai oliko niin, että sijoitus sukulaisperheeseen ei ollut alkuunkaan hyvä ratkaisu ja tämä olisi pitänyt ymmärtää jo kesällä 2010, kun sisarukset jouduttiin erottamaan toisistaan.

tyttö

Lapset oireilivat voimakkaasti, joka oli tilanteeseen nähden normaalia. He olivat menettäneet isänsä väkivaltaisesti, äiti oli vangittu ja tuomittu elinkautiseen isän murhasta ja isosisko oli muuttanut muualle asumaan. Lasten oireilulle pyrittiin kuitenkin etsimään muita selityksiä. Oireet yhdistettiin isosiskon tapaamisiin ja sijaisvanhemmat kertoivat lasten pelkäävän isosiskoaan. Tällaista pelkoa ei ollut ollut nähtävissä koskaan aikaisemmin. Isosiskon ja nuorempien lasten tapaamiset lastenkodissa lopetettiinkin sijaisperheen päätöksellä jo syyskuussa 2010, vaikka lastenkodin henkilökunnan havaintojen mukaan tapaamiset olivat sujuneet hyvin ja lapsilla oli ollut mukavaa yhdessä.

Myös muut sijoituksen yhteydessä suunnitellut sukulaisten tapaamiset harvenivat ja loppuivat kokonaan jo syksyllä 2010 vaikka keväällä 2010 tehdyssä asiakassuunnitelmassa oli nimenomaan yhtenä keskeisenä tavoitteena mainittu yhteydenpito läheisiin. Perusteluina tapaamisten loppumisille kerrottiin, että lapset eivät halunneet tulla tapaamisiin, joissa myös isosisko on paikalla. Vielä vastaanottokodin aikoina lasten isovanhemmat ja tädit osallistuivat tiiviisti lasten elämään. Sukulaisten tapaamisista oli tehty oma suunnitelmansa. Sijaisvanhemmat eivät noudattaneet tapaamissuunnitelmaa.

Miten sosiaaliviranomainen reagoi tähän? Ei mitenkään.

Lapset tapasivat kuitenkin vielä äitiään sovitusti vankilassa perhetapaamisissa kerran kuukaudessa, mutta sijaisperhe lyhensi viiden tunnin tapaamiset kolmeen tuntiin äidin ja isosiskon vastustuksesta huolimatta. Nämä olivat ainoat tapaamiset, joihin lapset tuotiin isosiskon läsnäolosta huolimatta.

Tammikuussa 2011 aloitettiin perheterapia, jolla pyrittiin parantamaan sisarusten suhteita. Terapia ei tuottanut tulosta. Todellinen ongelma ei ehkä ollutkaan sisarusten suhteissa vaan jossain muussa. Terapiaa jatkettiin ilman vanhinta lasta. Terapiassa saivat alkunsa pienempien lasten pohdiskelut äidin mahdollisesta osuudesta isän murhaan. Ihmekös tuo, kun äiti istui vankilassa murhasta tuomittuna. Samaan aikaan oli sopivasti oikeudenkäynnistä johtuva 2-3-kuukauden tauko lasten ja äidin tapaamisissa.

Äiti vapautettiin 25.5.2011 ja sosiaalityöntekijän kanssa puhuttiin, että äiti ja sijaisvanhemmat voisivat vapaasti sopia ajankohdat tapaamisille lasten kanssa ja tapaamiset järjestettäisiin neutraalilla maaperällä isovanhempien luona. Tarkoitus oli, että äiti ja lapset tapaisivat toisiaan mahdollisimman usein ja lyhyitä aikoja kerrallaan, jotta he voisivat tutustua rauhassa uudelleen. Äiti ilmoitti haluavansa tavata lapsia mahdollisimman paljon. Tapaamiset isovanhempien luona eivät toteutuneet. Lapset tuotiin kesän aikana käymään äidin luona lyhyesti yhteensä kolme kertaa. Sijaisvanhempien kyky sietää lasten oireilua ja lievittää pelkoja petti jälleen. Elokuun 2011 hyvin lyhyen vierailun jälkeen lapset eivät ole enää tavanneet äitiään.

lapsi

Sijaisperheeseen muuton jälkeen lapset eristettiin ja vieraannutettiin isosiskosta, äidistä, isovanhemmista, muista sukulaisista, vanhoista ystävistä ja vanhoista muistoista. Jo muutamassa kuukaudessa sijaisvanhemmista tuli tai tekemällä tehtiin lasten ainoa turva. Missä oli sosiaaliviranomainen?

Kun äiti ja isovanhemmat pyysivät saada tavata lapsia valvotusti, määrättiin heille heti täydellinen yhteydenpitokielto lapsiin vaikka he eivät olleet edes yrittäneet lähestyä lapsia sosiaaliviranomaisen ohitse. Lasten sijoituspaikaksi valikoitiin suositusten vastaisesti sukulaisperhe, jotta sisarukset saisivat asua ja elää yhdessä ja säilyttää kaikki heille tärkeät ihmissuhteet. Tämä tarkoitus ei toteutunut vaan asiassa kävi täysin päinvastoin.

On käynyt ilmi, että lapsilla on selvästi vääristynyt kuva aiemmasta elämästään kokonaisuudessaan. Lapset kertovat totuuden vastaisesti myös muista asioista ja tapahtumista kuin oikeudessa käsiteltyjen asioiden osalta. Tätä ovat sukulaiset ihmetelleet, mutta sitä ei ole mitenkään huomioitu. Lapset eivät ole pelänneet äitiään ennen sijaisperheeseen muuttoa vaan päinvastoin ovat ikävöineet tätä. Lasten asuessa kotona, he ajoittain kiukuttelivat, kinastelivat ja olivat tottelemattomia normaalien lasten tapaan. Lapset eivät pelänneet äitiään eivätkä sitä, että he joutuisivat kotona kokemaan väkivaltaa.

Mikä osuus lasten muuttuneisiin muistoihin aiemmasta elämästään on sosiaaliviranomaisten laiminlyönneillä ja mikä osuus terapialla? Entä äidin väärällä murhatuomiolla, vankilassa ololla, liian vähäisillä tapaamisilla ja ympäristön mielipiteillä? Poliisin toimilla?

Comments
17 Responses to “Pieniä julmia tarinoita”
  1. Nimetön sanoo:

    Järkyttävää, että lapset eivät ole tavanneet edes isovanhempiaan. On käsittämätöntä miten tällaisen on annettu tapahtua. Sosiaaliviranomaiset ovat useimmiten naisia ja voivat pelätä nousta ns. vastarintaan, vaikka olisivatkin eri mieltä lasten asioista ja väitetyistä tapahtumista, jotka johtivat syytteisiin ja kahden ihmsen vankeustuomioihin. Totuus tarvitsee kuitenkin rohkeutta avukseen!!!, ONNEN SALAISUUS ON VAPAUS, VAPAUDEN SALAISUUS ON ROHKEUS. Anneli ja Jens ovat olleet rohkeita kun ovat selviytyneet tähän asti, eivät ole luovuttaneet, vaikka varmasti on ollut vaikeaa ymmärtää tällaista vääryyttä.

    Olen miettinyt miltä mahtaa tuntua sellaisista aikuisista, jotka tietävät tai vahvasti epäilevät lasten kertomuksen olevan puppua, mutta jotka eivät toimi rehdisti auttaakseen Annua ja Jensiä? Saavatko he unta, kalvaako jonkinasteinen ristiriita tai paha mieli myös heidän sydämiään? Vai ovatko he sydämettömiä? Minä itse uskon Hyvyyteen. Jalopuinen sydän on aina hienompi kuin Kivisydän.

    Suomessa eri oikeusasteet ovat pullollaan erilaisia huoltajuus-ja tapaamisoikeudenkäyntejä. Likaiset keinot, manipulointi, valehtelu ja täysin välinpitämätön muitten ihmisten elämän tuhoamismentaliteetti ovat tunnetusti lisääntyneet, lapset sotketaan avioerojen jälkeisiin riitoihin ja oikeudenkäynteihin, lapset joutuvat valitsemaan valitettavasti aina puolensa. Se on luonnon laki. ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella seisominen”

    Sijaisperheissä asuvat lapset joutuvat myös valitsemaan puolensa. Kysymys on heidän turvallisuudentunteestaan, koko elämästä. On todella surullista miten on päästetty tapahtumaan tämä koko tapahtumaketju. Kuka paijaa kenenkin päätä, kuka pelkää ja ketä. Pelkääkö kukaan ketään, vai ovatko kaikki röyhkeitä, ylimielisä tai hieman yksinkertaisiakin ”minä tiedän, että Annu on syyllinen, koska hänellä on melankoliset silmät, hänen naamansa on kuin vahanukella, on kyllä tunteeton varmasti kun ei yhtään hymyilytä media edessä, ja se kaamea taxisuharikin vielä”-asenteisia ihmisiä?

    Viranomaisten ammattietiikka velvoittaa toimimaan rehdisti. Voiko olla nyt niin, että kun Herra A laittaa asian eteenpäin, Herra B ja C hoitavat asiaa vielä tehokkaammin eteenpäin, Neiti C, D ja E, F, G ,H ja I toimivat Herra An ja Bn kannustamina, lisäksi vielä neiti J tehokkaasti tekee kaikkensa, että Herran An ja Bn ”todella vahvan näytön ja epäilyn” takia syyttömät A ja J joutuvat kuseen, kaiken kauheuden ja tarinoiden uskovien arvoisien ammattiviranomaisten lyödessä vuosien tuomiot. Lisäksi on monta muuta Herraa, Rouvaa ja Neitiä mukana nyökyttelemässä päätään, että juu, kyllä on nyt kauheita rikollisia, sinne vaan koppiin laihtumaan, menettämään terveys, suremaan, ihmettelemään onko tämä unta vai todellista maanpäällistä sitä itteään helvettiä!!

    THATS IT! Who cares?? Säästetäänpä korvausrahat, tosin kumpainenkin vangittu vapauduttuaan tuskin koskaan enää voi toimia työelämässä, heidän maineensa on pilattu, kaikki on viety. Paitsi totuus heidän sydämissään, sitä ei voi ottaa pois kukaan, jos täällä on jonkinlainen ”kaiken yläpuolella oleva Kaikkivaltias, Jumala tai muu vastaava kaiken rekisteröivä ylemmän tahon OIKEUSLAITOS”, Hän kyllä tietää heidän olevan syyttömiä väitettyihin tekoihin.

    Loppuelämän sairaseläkerahat/työkyvyttömyyseläkerahat, asumistuet ja sossuapu tulee halvemmaksi tosiaan kuin korvaukset syyttämänä istutusta vankeusajasta…

    Lasketaanpa suurpiirteinen laskutoimitus:

    Annu sairaseläke n.1500e/kk, plus mahdollinen asumistuki 400e /kk??
    Jens saman verran/kk??

    Eli yhteensä 3800e/kk. Mikäli syyttöminä vankilassa istuneet eläisivät vielä järkyttävien kokemustensa jälkeen kuitenkin pitkän elämän, vaikkapa 95v asti, olisi heillä elinaikaa jäljellä kummallakin n45v.

    12x3800e=45600e vuodessa ja se kerrotaan sitten 45 vuodella, eli 45600e x 45=20552000e

    Elämänviisauteni sekä päättelykykyni tällä elämänkokmuksella aika hyvä, väitän, että olisi ollut helpomaa maksaa kohtuulliset korvaukset ja tukea tuomitut takaisn työelämään, auttaa heitä saamaan tuhottu maineensa ja elämänsä takaisin.

    Tämän kaiken edellä kirjoitan vahvassa uskossa ja tiedossa, että Jn ja An tuomiot ovat suurta vääryyttä, on tapahtunut oikeusmurha. Se on vakava asia ja tuhoaa monien ihmisten elämää, ei vain vangittujen. En olisi koskaan uskonut, että tällaista sallitaan Suomessa, onhan oma maamme Mansikka ja muu maa Mustikka. Onko syytä muuttta sanonta toisinpäin.

  2. Ansku Pokela sanoo:

    Kiitos Niina että kerroit tämän. Jäi mainitsematta, että kyseessä on lapsettomat sijaisvanhemmat, jolla ei ollut aiempaa kokemusta lasten hoitamisesta. Tämä tapa, jolla nuorempien lasten muistot entisestä elämästään ovat kokonaisuudessaan vääristyneet on niin looginen ja järkeen käypä, että vaaditaan todellista sokeutta viranomaisten taholta olla huomaamatta asiaa. Semminkin kun aiheesta on maailmalla niin paljon vastaavia esimerkkejä. Todella käsittämätöntä toimintaa niiltä ihmisiltä, joilla on valta vaikuttaa tilanteeseen.

  3. Anna Annala sanoo:

    Kiitos Niina.

    Olenkin kovasti epäillyt, että lasten asiat eivät ole olleet oikealla tolalla. Ja ahdistunut siitä, ettei lasten tilannetta ole ollenkaan osattu aikuisten toimesta tulkita. Kirjoituksesi kautta käy selväksi, miten lasten oikeuksien yli on jälleen kerran kävelty. Tässä ei kukaan ole saanut oikeutta ja lasten ahdinkoa ei ole ymmärretty tai siitä ei ole viitsitty ottaa selvää.

    Sijaisvanhempia on rasittanut TIETENKIN tuo oma sukulaisuussuhde elinkautiseen tuomittuun lasten äitiin. Tunnesiteet ja asian prosessoiminen. Aluksihan sijaisvanhemmat eivät pitäneet missään nimessä Aueria syyllisenä, etsivät asianjajankin muistan lukeneeni ja soittihan Auer esimerkiksi veljelleen kuulustelujen välissä sen salakuunnellun puhelun.

    Sosiaalipuoli oikeuttaa kaikki tekonsa ja antaa itselleen synninpäästön, KOSKA tuomiot saatiin aikaan. Nyt heidän on vain huolehdittava, ettei kukaan vahingossakaan keikuta venettä. Näin oletan olevan. Kauhuskenaario syyttömiksi toteamisesta ei toteutunut. Sijaisvanhempien tehtävksi on sosiaali ilmeisesti sälyttänyt aivan liian suuren ja vaikean taakan, selittää pienille lapsille miksi äiti ei tule kotiin, miksi äiti on vangittu, miksi tuomittu, mitä tehnyt, miksi isosisko ei ole samaa mieltä käräjäoikeuden kanssa.
    Isosisko on pysynyt silminnäkijäkertomuksessaan. Hän on nähnyt surmaajan poistumisen, siitä hän kertoo jo siinä hätäkeskustallenteessakin: ”Se meni jo” -toteamuksena. Oi voi. Miten ovat selittäneet isosiskon pesästä poistyöntämisen, pelkäämiseksi muuttunut/muutettu suhtautuminen.

    Toivoisin jonkun pykäliä ja käytäntöjä tuntevan kertovan jossakin mitä tuollainen salaiseksi julistaminen oikein tarkoittaa tai mistä asiasta saisi lisätietoa. Siis käytännön kannalta. Lapset ovat asianomistajia vai mikä termi on. Onko materiaalista jotakin heiltäkin salattu. Tulevaisuudessa. Koskevatko heitä jotkin salassapitovelvoitteet ja milloin saavat, (jos siis saavat), materiaaleihin ja videoituihin kuulusteluihinsa tutustua. Täysi-ikäisinä. Yksi kerrallaan. Voivatko lausua koko prosessista mitään, koskaan. Vaiko vasta sitten kun kaikki asianosaiset ovat täysi-ikäisiä. Entä mitä voivat asiasta kertoa Auer tai Kukka ja koska. Onko asiapaperit ja todisteaineisto salaista, mutta sisältö asiaanliittyvien sananvapauden rajoissa. Yleistä tietoa olen löytänyt, mutta en tämänkaltaisista asioista.

  4. Nimetön sanoo:

    Mitä tapahtui vanhimman lapsen ja sijaisperheen välillä. Niin että tyttö muutti pois ? Nousiko kiistaksi se että vanhin tyttö ei usko äidin syyllisyyteen. Ja nämä pienet lapset imeneet nämä antipatiat siskoa kohtaan sijaisvanhemmilta. Kyllä tässä olisi sosiaali työntekijöille selvityksen aika ! Miksi Annelin huolta lapsista ei noteerata. Minäkin olen huolissani lasten tilanteesta. Jos ei lähempää kukaan tee mitään , minä teen. Kerro vain yhteystiedot

  5. On surullista seurata ja huomata, että Annelin nuorimaiset lapset ovat joutuneet ”pelinappuloiksi” tässä julmassa ja armottomassa pelissä, jossa joukkuekokoonpanokin on tavallaan laiton! Annelia puolustaa useita syyttäjiä vastaan vain yksi asianajaja ja syyttäjien takana on koko *väkivaltakone”, siis valtio ja poliisiylijohto, joka ennen ”alkupotkua” ennätti tuomitsemaan Annelin, todetessaan poliisiylijohtajan suulla, että ”tapaus on selvitetty”?

    Luin hiljan tuon surmajutun ensimmäisen KÄO:n päätöksen ja hämmästyin, miten yksimielisiä mm. tutkinnanjohtaja Joutsenlahti ja eräs toinen rikospaikkatutkija oli Annelin syyttömyydestä siltä osin, että pitivät siis selvänä sitä, että murhaaja oli ulkopuolinen. On perusteltua syytä kysyäkin, paljonko tuomioon 2-1 vaikutti seudun *oman pojan*, eli poliisiylijohtaja Paateron lausunto? Mielestäni se oli ratkaiseva, kun sittemmin hovioikeus vapautti !

    Itse tiedän miltä tyntyy joutua vanhempien ”pelinappulaksi”, kun olen avioerolapsi. Tiedän myös sen, minkälainen helvetti on, kun joutuu syyttömänä vankilaan, sillä sekin oli kohdallani vain peliä ja selviytymis/jaksamispeliä. Jaksoi, mutta voitinko? En, kaikki hävisivät, niin minun jahtaajani ja kiusaajani, kuin myös itse olen menettänyt parhaat päivät (nuoruus) elämästäni..

    Tässä Anneli Auerin elämänpelissäkään ei ole voittajia. Uskon, että Anneli jaksaa koettelemuksensa kyllä, mutta kaikki häviävät ja suurimpia häviäjiä ovat lapset, sillä isänsä traagisen menetyksen johdosta he omalla toiminnallaan ja kenties sijaisvanhempien johdattelulla ja *aivopesulla* menettävät kaikkein rakkaimpansa ja tärkeimmän, oman äitinsä.

    Voimia kaikille ja aivan erityisesti Annelille sinne jonnekin..

    Voimia myös Sinulle Nina, että jaksat Annelia puolustaa kauniilla kirjoituksillasi!!

  6. Pahoittelen tuossa edellä kommentissani kirjoitusvirheitä. Tuli tarkastamatta taas laitettua teksti.

    No, yksi pointtini oli siis se, että kun kirjoitin että ”joukkuetilanne olisi laiton”, niin tarkoitin sillä sitä, että esim. EN IOT:n vakiintuneen ratkaisukäytännön valossa olisi Annelilla mahdollisuus menestyä myös ihmisoikeustuomioistuimessa, kun häneltä on evätty prosessissa neutraalitutkinta ja vastapuolella (syytetty), tulee olla saman arvoiset aseet, kuin (syyttäjä) käytettävissään puolustuksensa tueksi. Sitten lisäksi vielä kaikki muu asiassa ilmenneet viranomaismenettely, joka ollut ohjeistuksen vastaista, tai peräti laitonta. Viittaan lasten huostaanottoon ja sijoitteluun sosiaaliviranomaisissa, sekä yhteydenpitoon äitiinsä ja lähiomaisiin (isovanhemmat).

    Syyttäjätoiminta, poliisiylijohtajan väliintuloineen ja valtio ylipäätään, niin mielenkiitoista on!

  7. Aila sanoo:

    On tämä kaikki niin uskomatonta. Mietin, että mahtavatko nämä ”oikeuden” tuomarit, sekä lääkärit, joita on asioista kuultu, lukea näitä sivuja. Taitavat varoa saamasta toisenlaista tietoa, näitä vastaansanomattomia totuuksia, joita Niina täällä, ja Jensin sisko toisessa blogissa tuovat ansiokkaasti esille. Näitä pitäisi oikein massalevittää ihmisille, että syntyisi kunnon haloo, ja paineet tutkia asioita uudelleen lisääntyisivät.

    Ja kuten muistelinkin, sama syyttäjä on tässäkin kuin oli Bodomin murhajutussa. Siinä onneksi syytetty todettiin syyttömäksi ja oikeudesta voi puhua ilman lainausmerkkejä.

    Niinkuin joku jossain toisaalla mainitsikin, suomalaiset ovat niin toivottoman auktoriteettiuskoisia. Meitä pitäisi lapsesta asti opettaa kyseenalaistamaan ”totuuksia”, joita ylhäältä syötetään. Tuolla minfonkin sivuilla jotkut nimimerkit itsepintaisesti vain jankkaavat, että ei kaikki tuomarit, eikä lääkärit, ei ne millään voi olla väärässä…

  8. Hannu Elenius sanoo:

    Suuri kunnioittava kiitos aktivismistasi Niina!

    On ilo lukea tätä palstaa, jossa rohkeasti ja selkeän analyyttisesti käsittelet äärimmäisen vaikeita asioita. Itselläni oli lusikka syvällä sopassa Kauppalehden keskustelupalstalla, kunnes uudet moderointisäännöt kielsivät väkivalta ja seksuaalirikostuomioista keskustelemisen.

    Ketju oli vilkkaassa käytössä ja irvokkuuteen asti erimielinen. Jälkeenpäin ajatellen olisin kirjoittanut monessa kohtaa asiasta toisin, mutta salamasotamainen ilmapiiri aiheutti haavoittumista ja harhakirjoituksia, suurimpana syynä epäonnistumisiin tietämättömyyteni olemassaolevan tutkintamateriaalin sisällöstä. Tärkeintä itselleni oli kuitenkin väittelystä oppiminen ja mahdollisuus kehitykseen.

    Annelilla on asiassaan selkeästi yksi ongelma. Syytettynä hän vastaa epäilijöiden kysymyksiin ja kaikki siten irtoava informaatio on enemmän, tai vähemmän asiayhteydestä irroitettuja vaarallisen teräviä tiedonsiruja, joita on helppo hyväksikäyttää häntä vastaan. Toivonkin, että hänestä löytyisi kipinää ja kirjoittajaa, joka kirjoittaisi kokemastaan lihavan kirjan.

    Oikeudessa valaa vannottaessa taitaa yhä olla käytössä sanamuoto: ”…lupaan kertoa totuuden, mitään siitä pois jättämättä, tai mitään siihen lisäämättä”. Tai näin ainakin luulen olevan. Koska Annelin elämä on jo reposteltu tähän pisteeseen asti julkisuudessa, olisi hänen etunsa mukaista kirjoittaa totuudesta tuon valan hengessä. Oikeastaan syytteiden monisäikeisyyden vuoksi, tulisi vaatia oikeutta kokonaiseen vastaukseen. Tuskin tuo alle kolmensadan liuskan onnistuisikaan.

  9. Pauliina sanoo:

    Lapsi ja stressi kirja kertoo paljon traumoista joita lapsi elämänsä aikana voi kohdata. Stressi on laskettavissa taulukon mukaan pisteytettynä. Esim. Vanhemman kuolema 100p jne. Tämän tapauksen pistemäärät olivat huikeat. En usko arpienkaan tulleen niin kuin hovi tuomitsi. Esim. Lapsena sairastettu vesirokko voi aiheuttaa arpia. Eihän vanhin tyttö sitä voi edes muistaa. Mutta ymmärtäähän tuomareiden tuomion jos ovat kuunnelleet ministeriänme. Ehkä ovat saaneet viestin ylhäältä ja siksi suomen laki ei tässä tapauksessa mitään merkitse vaikka olisi kuinka oikeusmurha.

  10. Maiju sanoo:

    Hei! Kiitos blogissasi julkaisemista tiedoista ja arvioista murha- ja seksuaalirikosoikeudenkäynteihin liittyen. Olen viimeisten kuukausien aikana muuttanut näkemykseni siihen suuntaan, että A. Auer voi yhtä hyvin olla syytön kuin syyllinenkin (omat rahkeeni ei tietenkään riitä totuutta asiassa selvittämään). Joka tapauksessa Suomen oikeusviranomaisten toiminta näyttäytyy erittäin oudossa, arveluttavassa ja surullisessa valossa. En tiedä, miksi asia tulee vähän yllätyksenä – varmaan siksi, ettei mulla ole omakohtaista kokemusta poliisin ja syyttäjien toiminnasta.

    Aiemmin ajattelin, ettei Anneli voi muuta olla kuin syyllinen – ja lähetin sinulle äkäissävyisen viestin, kun ihmettelin, miten jaksat ”lässyttää” jonkun syyttömyydestä (kyseenalaistane motiivejasi), kun et totuutta voi tietää… Nyt ymmärrän paljon paremmin toimintaasi ja pohjaasi työhön, kun olet avannut tutkinta-aineistoakin blogissasi. Puhtia kansalaisaktivismiisi ja toivottavasti oikeus vielä voittaa, vaikka kyllä heikolta näyttää valtaa väärinkäyttävän sortokoneiston ollessa kyseessä!

  11. Jarno sanoo:

    Ei ole lastenjuojeluksellisia syitä vaikkä äiti vangittu murhasta epäiltynä ja isä murhattu samassa talossa jossa lapset oli??? Haloo!

    • nmb74 sanoo:

      Lapsia ei viety vastaanottokotiin siksi, ettei äiti olisi ollut kykenevä huolehtimaan lapsistaan. Sijoitus tehtiin siksi, koska poliisit veivät äidin eikä lapsia voinut jättää kotiin ilman äitiä.

      • Hannu Elenius sanoo:

        Yksi keskeisistä ongelmista lasten ymmärtämisessä on ennakkotapausten puute ja siten korkeakoulutasoinen tutkimus aiheesta.

        Lasten ajatuksia ja maailmankuvaa, sekä käytöstä, että traumaa lähinnä olevat laajemmat tutkimukset käsittelevät avioeroja ja sijais- , sekä adoptiotilanteita. Valveutunut ja kokenut psykologi, tai psykiatri voisi ammattilaisena asian tajuta, mutta maassamme ei ole käytettävissä liiemmin kyseisen ammattitaidon edustajia ja maailmankin mittakaavassa he ovat harvassa, siis tarkoitan tilannetta, johon liittyy isänmurha, sukulaisten, kansalaisten ja oikeuden edustajien olettamat, sekä uskonto.

        Lähinnä tilannetta on PAS-oireyhtymä määritelmä. Ongelmallista asiassa on sen kiistanalaisuus tutkijoiden keskuudessa ja kotimaassaki on tietääksen vain yksi asiaan vakavasti tutustunut alanhenhenkilö. Yksi ei ole riittävästi kiistanalaisissa asioissa, jollemme halua tukea totalitaristista asian käsittelyä, vaikka hän olisi oikeassakin yksittäistapauksessa.

        ”What is Parental Alienation Syndrome (PAS)?
        By JOHN M. GROHOL, PSY.D.

        http://psychcentral.com/blog/archives/2008/02/13/what-is-parental-alienation-syndrome-pas/

        Parental alienation syndrome is a term coined by the late forensic psychiatrist Richard Gardner to describe a phenomenon he witnessed where children were being turned against one parent, usually as the result of a divorce or bitter custody battle. He described parental alienation syndrome (PAS) as a “disorder that arises primarily in the context of child custody disputes. Its primary manifestation is the child’s campaign of denigration against a parent, a campaign that has no justification. It is caused by a combination of a programming (brainwashing) parent’s indoctrinations and the child’s own contributions to the vilification of the targeted parent.”

        What are the Symptoms of Parental Alienation Syndrome (PAS)?

        A syndrome is simply a cluster of symptoms with a common etiology. The eight symptoms of PAS are the specific symptoms found in a child who has been successfully alienated. The more symptoms one sees of the eight, as well as the intensity of them, determines the level of severity of the PAS disorder. The eight symptoms are:

        a campaign of denigration;
        weak, frivolous, and absurd rationalizations for the deprecation;
        lack of ambivalence in the child;
        the “independent thinker” phenomenon;
        reflexive support of the alienating parent in the parental conflict;
        absence of guilt over cruelty to and/or exploitation of the alienated parent;
        presence of borrowed scenarios;
        spread of animosity to the extended family of the alienated parent.”

  12. Hannu Elenius sanoo:

    Kun ajattelee syyttäjää ja poliisitutkintaa tapauksessa, mieleeni ei voi olla tulematta ”Dunning–Kruger vaikutus”. Kompleksiset asiat ovat omiaan nostamaan esiin ”ajattelijoita”, joiden todellinen tahto ei ole tutkia, vaan pikemminkin sanoa oikea vastaus ennen muita, kun sitä vastoin tulisi ymmärtää erehtyväisyyden mahdollisuus. Tällaiset persoonat ovat kehittymättömiä, mutta kuitenkin he usein nousevat johtoasemaan, samalla kuin kyvykkäät ja älykkäät näkevät asiat mutkikkaina ja pidättelevät loppulausuntojaan, koska eivät tahdo puhua palturia. Maailma ei ole mustavalkoinen ja tämän tiedostavat usein syrjäytetään. Se on hyvin harmillista.

    ”Dunning–Kruger effect
    From Wikipedia, the free encyclopedia
    Psychology
    http://en.wikipedia.org/wiki/Dunning–Kruger_effect
    The Dunning–Kruger effect is a cognitive bias in which unskilled individuals suffer from illusory superiority, mistakenly rating their ability much higher than average. This bias is attributed to a metacognitive inability of the unskilled to recognize their mistakes.[1]
    Actual competence may weaken self-confidence, as competent individuals may falsely assume that others have an equivalent understanding. David Dunning and Justin Kruger of Cornell University conclude, ”the miscalibration of the incompetent stems from an error about the self, whereas the miscalibration of the highly competent stems from an error about others…..”

  13. K sanoo:

    Karmea kohtalo lapsilla ja sossuun ei nykypäivänä voi luottaa. Mutta mikä on mainitsemasi ”Väärä murhatuomio?” MIllainen murhatuomio olisi oikea?

    • vuorenninnu sanoo:

      Väärällä tuomiolla tarkoitan, että murhaan täysin syytön henkilö on tuomittu. Se on väärä tuomio niin moraalisesti kuin juridisestikin.
      Moraalisesti oikea murhaaja ansaitsisi tulla rangaistuksi, mutta juridisesti edes oikeaa syyllistä ei saisi tuomita, ellei syyllisyyden osoittamiseksi ole esitetty riittävästi näyttöä.

Trackbacks
Check out what others are saying...


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: