Näkymättömiä ja silmiinpistäviä juttuja

devil

Nuorempana muistin mitä tahansa – olipa se tapahtunut tai ei. (Mark Twain)

Turun hovioikeuden julkisen selosteen mukaan:

”Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali- ja anogenitaalialueilla ja muualla ihossa. Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina. Lääkärit ovat olleet löydöksistä keskenään yhtä mieltä. Löydökset ovat tukeneet vahvasti B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta, koska löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aiemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet. Löydösten synnylle ei ole esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin ne tapahtumat, joista B, C ja D ovat kertoneet.”

Lasten ihon tutkiminen uv-valolla on poikkeuksellista eikä uv-valolla tehtävästä arpien tutkimisesta ole riittävästi käytännön tuomaa kokemusta saati tieteellisesti tutkittua tietoa. Mahdollisille löydöksille ei siis ole olemassa luotettavaa vertailupohjaa. Nämä kokeneet erikoislääkärit eivät ole voineet esittää vertailutietoja siitä, mikä olisi normaali määrä uv-valolla löydettäviä arpia lapsella tai minkä muotoisia ovat lapsille yleisesti aiheutuvat arvet. Toisaalta nämä kokeneet erikoislääkärit eivät ole esittäneet myöskään arviotaan siitä, miten viiltelystä aiheutuneet arvet voidaan erottaa muulla tavalla aiheutuneista arvista. Viiltelyn aiheuttamia arpia näin nuorilla lapsilla ei moni lääkäri Suomessa ole nähnyt uv-valolla eikä ilman. Olen tosin kuullut, että yhden viiltelyistä kertoneen lapsen luokkakaveri olisi itse naarmuttanut omaan käsivarteensa neljäkirjaimisen sanan.

Oikeita viiltelyjälkiä. Kuva ei liity kirjoituksessa kerrottuun juttuun.

Oikeita viiltelyjälkiä.
Kuva ei liity kirjoituksessa kerrottuun juttuun.

Selosteen mukaan lapsista oli löytynyt poikkeuksellisen paljon viiltelyyn viittaavia arpia. Ei siis varmuudella viiltelyn aiheuttamia, vaan siihen viittaavia.

Kaatumisista aiheutuvat naarmut ja niistä syntyvät arvet ovat pääasiassa samansuuntaisia. Samoin raapimajäljet jättävät usein samansuuntaisia naarmuja. B, C ja D eivät ole kertoneet muita uhreja viillellyn, mutta heistäkin oli löytynyt uv-valolla useita vaaleita arpia, joille ei ollut löytynyt mitään selitystä.

Väitetyille 7 lapsiuhrille tehdyissä lääkärintarkastuksissa arpien kanssa oli luetteloitu punoituksia, mustelmia, ihottumaa, tuore hyttysen purema yms. jälkiä, joiden raja arpiin tuntuu olleen häilyvä. Löydöksiä oli seuraavasti: A:lla 36, B:llä 26, C:llä 105 ja D:llä 19. Muilla uhreilla: yhdellä 7, toisella 24 ja kolmannella 55. Huomionarvoista on, että kertomusten mukaan vain B:tä, C:tä ja D:tä oli viillelty.

Tutkimuksissa ei ole pystytty määrittämään arpien syntymisajankohtaa. Selosteen mukaan arville ei ole esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin B:n, C:n ja D:n kertoma viiltely. B, C ja D ovat kertoneet psykologeille kaiken muun erikoislaatuisen tarinan ohella myös heihin kohdistetusta viiltelystä. Kun lääkäri on löytänyt lapsen iholta arpia (uv-valolla tai muutoin), on hän tiedustellut lapselta selitystä sille, mistä arvet ovat tulleet. Lapsilla on lähes aina ollut oma selityksensä arville, suurimman osan he ovat kertoneet tulleen viiltelystä.

Tutkimusmenetelmä ei vakuuta minua. Käräjätuomarit Tapio Katajamäki, Elise Salpaoja ja Päivi Ranki eivät myöskään vakuuttuneet viiltelystä esitetystä ”näytöstä” vaikka muuten uskoivatkin jos jonkinlaista. Käräjäoikeuden mukaan arville oli olemassa muita uskottavampia selityksiä. Samainen ”näyttö” vakuutti kuitenkin hovioikeuden laamanni Simo Simolan ja hovioikeusneuvokset Nina Porkan ja Kari Lahdenperän.

kiipeily

Neljän lapsen äitinä ja oman lapsuuteni vielä suhteellisen hyvin muistaen, minun elämänkokemukseni mukaan lapset kompuroivat, kiipeilevät, kaatuilevat, kulkevat metsikössä, pusikoissa, risukoissa, orapihlaja-aitojen ja ruusupuskien läpi ja hosuvat kepeillä jne. Lapset kokeilevat aikuisten varoittamia vaarallisia esineitä salaa, kuten saksia, työkaluja, puukkoja, sytkäreitä jne. ja jos sattuu pieni vahinko, ei sitä ensimmäiseksi kerrota vanhemmille. Omat tai kaverien lemmikkieläimet (kissat, papukaijat ym.) raapivat ja purevat. Lapset raapivat itseään, kun heillä on vesirokko, hyttysenpuremia, nokkosen polttamia, kuiva iho tai kutittavat vaatteet.

Näyttö viiltelyjäljistä ei ole luotettavaa. Viiltelyväitteet eivät ole edes uskottavia monestakaan syystä. Erityisesti minua ihmetyttää, eikö tuomareita hämmentänyt lainkaan se, ettei kukaan ollut huomannut lapsissa mitään outoja jälkiä. Ei isovanhemmat, jotka olivat hoitaneet ja kylvettäneet lapsia väitettyjen rikosten aikaan. Ei koulun eikä päiväkodin henkilökunta. Ei peitepoliisi, joka tupsahti perheen elämään kylpyläreissuineen. Ei edes ns. naapurin akat, jotka näkevät kaiken ja arvaavat loput. Ennen vastaanottokotiin muuttoa lapsille oli tehty lääkärintarkastukset, joissa kaikkien lasten ihon todettiin olevan siisti. Tämä siitäkin huolimatta, että lapsia oli kertomusten mukaan viillelty vain kuukautta aiemmin. Silmillä näkyvistä arvista eivät edes tuomioistuimen ehdottoman luotettaviksi luokitellut sijaisvanhemmat olleet osanneet huolestua. Eikä lasten sosiaalityöntekijä, sikäli mikäli oli lapsia edes tavannut. Edes lapsista esitetyt lukuisat valokuvat, joissa viiltelyjälkiä ei näy, eivät horjuttaneet näyttöä.

Uv-valo ja kuva lapsen ihosta. Kuvan lapsi ei liity mitenkään kirjoituksessa kerrottuun.

Uv-valo ja kuva lapsen ihosta olkapäästä.
Lapsi on tietämätön arvesta, eikä osaa antaa sille selitystä.
Kyseinen lapsi ei liity kirjoituksessa kerrottuun juttuun.

”A:lla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut esimerkiksi samanlaiset rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä.”

Nämä kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat kertoneet havainneensa rastinmuotoiset arvet A:n ja C:n olkapäissä uv-valon avulla. Vaikka uv-valolla ihon tutkimisesta ei ole tutkittua tietoa ja vaikka löydökset olivat vain viiltelyyn viittaavia, tuomioistuin ei katsonut tarpeelliseksi suostua vastaajan pyyntöön, että lasten arpilöydökset tarkastettaisiin vielä jonkun tuomioistuimen määräämän lääkärin toimesta.

Minusta on aika ivallista kirjoittaa, ettei A kertomansa mukaan ollut itse havainnut esimerkiksi rastinmuotoisia arpia olkapäissään. Miten A olisi voinut havaita vain uv-valolla – jos silläkään – näkyviä arpia itsessään? Arpia ei pystynyt näkemään myöskään A:n asianajaja vaikka kovasti yritti. Osaavatko lapset ylipäätään kertoa syitä näkyville saati näkymättömille arville, joita voi lapsille tulla myös aivan normaalissa lapsen elämässä. Pikkuisiin naarmuihin, jotka paranevat äidin puhalluksella, ei yleensä kiinnitetä mitään erityistä huomiota eikä niitä kukaan muista jälkeenpäin.

”A:lla ei ollut selitystä sille, mistä B:n, C:n ja D:n poikkeuksellisen lukuisat arpi- ja muut löydökset olivat voineet tulla tai mistä he olivat saaneet runsasta ja yksityiskohtaista tietoa seksuaalisista asioista vaikka B:n, C:n ja D:n kertomuksissa esitetyt vakavat väitteet olivat kohdistuneet osaksi häneenkin.”

Asia on varmaankin aivan liian yksinkertainen ymmärrettäväksi kaiken mutkikkaan sekasotkun keskellä. A:lla ei ollut selitystä, koska hänellä ei ollut aavistustakaan B:n, C:n ja D:n kertomista asioista. Kertomukset kun eivät pitäneet paikkaansa.

”Yleinen elämänkokemus ja näytön kokonaisarviointi”

Professori Jyrki Virolainen kirjoitti blogissaan seuraavasti: ”Selosteen mukaan hovioikeus on perustanut näytön arviointinsa myös ”yleiseen elämänkokemukseen”. Hyvä näin, mutta kun on kysymys tuomioistuimen ammattituomareista ja vieläpä toisen asteen tuomioistuimesta, olisi tarpeen, että tuomioistuin perustaisi näkemyksensä myös ammatilliseen kokemukseensa eli vastaavanlaisissa jutuissa aiemmin tekemiinsä havaintoihin samoin kuin yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin ja juridiseen argumentaatioon.”

Yksi lapsista oli kertonut, että häntä oli viillelty kämmenselkään vuonna 2007. Kuitenkaan vuonna 2009 otetuissa valokuvissa ei näitä vammoja näy.  Kokeneiden erikoislääkärien tutkimuksissa 2011 naarmut taas näkyvät (Huom! Nämä ilman uv-valoa). Kyseessä ei voi siis mitenkään olla vuonna 2007 aiheutetuiksi väitetyt viiltelyt. Muutoin niiden olisi pitänyt kadota näkyvistä välillä ja tulla taas näkyviin uudestaan. Tällaisiin ristiriitoihin ei oteta mitään kantaa. Oma elämänkokemukseni ei tunne tällaista ilmiötä. Tosin oma elämänkokemukseni poikkeaa muutoinkin paljon hovioikeuden vastaavasta.

Hovioikeuden ratkaisu perustuu selosteen mukaan näytön kokonaisarviointiin. Vallitsevan käsityksen mukaan rikosjutun näyttökynnys edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Kuitenkin tuomioistuin pitää rikoksia monin osin vain ”mahdollisena” ja tuomitsee silti. Unohtivatko hovioikeuden tuomarit tärkeän syyttömyysolettamaan liittyvän oikeussäännön: In dubio pro reo – näytön puutteet ja epäselvyydet on luettava syytetyn eduksi.

Comments
14 Responses to “Näkymättömiä ja silmiinpistäviä juttuja”
  1. Mala fide sanoo:

    Olisipa hauskaa nähdä kaatumisesta aiheutavat viiltelyjäljet genitaalialueella. Pitää kyllä tosiaan kaatua todella taitavasti, että viiltelee samalla alapäätään. En ymmärrä miksi musta pitää yrittää väkisin maalata valkoiseksi? Eihän kuutakaan voi vaihtaa aurinkoon…

    Tässä jutussa kuulenemme totuuden vasta tekijän kuolinvuoteella jos silloinkaan.

    • nmb74 sanoo:

      Sinulla tuntuu olevan aika sairaat fantasiat, edes jutun syyttäjät eivät pärjää sinulle. Ketään ei sentään ole tässä jutussa edes väitetty viillellyn genitaalialueelle. En yritä maalata mustaa valkoiseksi vaan väärää oikeaksi. Enkä halua vaihtaa kuuta auringoksi vaan valheen totuudeksi. Sitä voi olla vaikea ymmärtää.

  2. Tottako toinen puoli? sanoo:

    Blogisti ottaa kantaa hovioikeuden julkiseen selosteeseen ja kirjoittaa mm. lasten ihon uv-valolla tapahtuvasta tutkimisesta.

    Hovioikeuden julkisessa selosteessa ei kuitenkaan mainita kertaakaan sanaa uv-valo missään muodossa.

    En tiedä onko kyseisessä tapauksessa käytetty uv-valotutkimusta. Jos on, niin tuskin se on kuitenkaan ollut ainoa tutkimusmuoto jota on käytetty.

    Miksi tässä blogissa ei julkaista hovioikeuden julkista selostetta sellaisenaan, vaan ainoastaan tarkoituksen mukaisesti valikoituja osia siitä?

    • nmb74 sanoo:

      Hovioikeuden julkinen seloste on kaikkien halukkaiden saatavilla. Se ei kuitenkaan kerro totuutta. Minä haluan kertoa siitä, mitä selosteessa ei kerrota, niissä rajoissa, jotka laki sallii.

      Seloste johtaa lukijaa sopivasti harhaan, niin kuin varmaan on tarkoituskin. Sinällään toimiva menetelmä, jos tarkoitus on puolustella väärää ratkaisua ja saada sille kansan siunaus. Arvatenkin samasta syystä julkisessa selosteessa ei mainita uv-valoa. Uv-valo ei ole ollut ainut tutkimusmuoto arpitutkimuksessa, toinen käytetty muoto on ollut vahva ennakkoasenne.

  3. Harri sanoo:

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Selvensi ainakin minun ajatuksia kovasti.

    Voisitko vielä julkaista syyttäjän käyttämien asiantuntijoiden nimet? Vai onko nekin julistettu salaisiksi?

  4. Aila sanoo:

    Kyllä on niin kertakaikkisen epäuskottavia nuo viiltelyarvet, ja niiden löytyminen uv-valolla. Pitäisi kyllä vertailun vuoksi kuvata isompikin joukko lapsia. Naapurin lapsistakin löytyi melkoinen määrä, mutta sekään ei oikeuden mielestä todista mitään! Kaikki todisteet syyttömyyden puolesta jätetään huomioimatta. Millä ihmeen järjellä siellä oikeudessa oikein ajatellaan. Ei ainakaan maalaisjärjellä.

    Koko oikeusjuttu on kuin pimeältä keskiajalta, paitsi, että enää ei syytettyä polteta roviolla. Mutta ajojahti on säälimätön.

  5. Hannu Elenius sanoo:

    Tuo jutun kuvituksena oleva kuva pojasta, joka kiipeilee puussa, tuo mieleen lapsuuteni ajat. Tapanani oli myös kiipeillä paljon puissa ja kesäisin shortseissa, tai uimahousuissa. Olihan iho siitä aina ahavoitunut, mutta sehän oli vain ”miesmäistä”, kuten myös kiipeilyt korkeammalle kuin muut uskalsivat. Tulihan tuolta tipahdeltuakin, joten onnea oli paljon matkassa, kun ei hassummin käynyt.

    Samalla muistuu mieleeni jo alle kouluiässä järjestämämme sodat Turussa, Jaanintieläiset vastaan Ylännekatulaiset, joissa heittelimme toisiamme kivillä ja markkinoille juuri tulleilla jogurttipurkeilla, jotka täytettiin soralla. Kun vihollinen saatiin kiinni, sitä ruoskittiin havuvitsoin ja usein sidottiin myös puuhun.

    Sitten muistan vanhemman ystäväni s.1945 kertomuksen luokkatoveristaan, joka oli mäkeälaskiessaan kokenut sellaisen hirveyden, että hangen kätköissä ollut katajankanto oli survoutunut hänen anukseensa.

    Lapsuus on sellaista rajua näyttämisen ja kokeilun aikaa. Kuka uskaltaa pitää pisimpään sormea kynttilän päällä, kuka raaputtaa rumansanan tulitikun rikkipäällä käteensä ja kaikenlaista sellaista. Leivoimme myös kynttilävahasta tekopeniksiä ja leuhkimme kuka onnistui parhaiten muotoilussa ja kuka valmisti suurimman.

    Tuossa varhaislapsuuden ”auvossa” saapui yläkerran tyttö kerran iltasella rappukäytävän ala-aulaan ja kikatellen halusi näyttää takapuoltaan meille pojille. Olimme siis ehkä kuuden tai kahdeksan ikäisiä. Muistan viellä kaverini sanat, kun hän totesi, että ”peppu oli huonosti pyyhitty”. No eikös tytön isä sattunut paikalle ja raivon vallassa hän riuhtaisi tyttärensä hissiin, josta huului isän kovaäänistä sättimistä, kun he matkasivat ylimpään kerrokseen.

    Naapuritalossa asui jehovantodistajain perhe, joiden isä oli tiukkailmeinen poliisi. Usein saimme kuulla pihalla poikien katkerat huudot ja parun, kun heitä kotonaan kuritettiin. Sitten toisinaan pojat tulivat käännyttämään meitä kotioville pukuihin sonnustautuneena. Otaksun, että kuritus johtui usein tästä, että he häpesivät tuota käännyttämistehtäväänsä ja se ei isälle sopinut, tai näin siis luulen, koska pojat punastelivat tuota työtä tehdessään.

    Mitä tulee lastenkotien hierarkiaan ja alakulttuuritapoihin, tuskin edes henkilökunta niiden yksityiskohtia tietää ja vaikea olisi uskoa, että maailma olisi pehmoutunut sitten minun lapsuuteni ajoista 60- ja 70-luvuilta.

  6. Pake sanoo:

    Tämä oikeudenkäynti on Mooseksen ajalta! Vuonna 1608 mooseksen laki julistettiin välittömäksi oikeuslähteeksi jo sinänsä ankaran maanlain rinnalle Noin 700 vuotta ennen Kristusta syntynyt Mooseksen laki on aikansa laeista eräs julmimmista, joka määräsi kuolemantuomion 70 eri rikoksesta esim.oman vanhemman kiroamisesta…Päitä putosi pölkyiltä ja noitia poltettiin roviolla ,(kopio eräästä lehti kirjoituksesta)
    Pitäisikö kerätä 1000 lapsen armeija vertailtavaksi. Sinne myös näiden asiantuntijoiden omat pienokaiset.

  7. Hyvä Niina, esitit oivallisia vastaväitteityä ja koko ”kyberlinkin”, kumoamaan oikeuden ja sen asiantuntijaraadin ns. ”päivityksen”! En voi muuta kuin yhtyä ajatuksiisi, että todella on näin! On selvää, että on mahdotonta lukea syyksi jokin aiempi trauma tms. ”raapaisujälki” ja verrata niitä (uv-valolla), joho nkin..

    Voi oikeutta hyvää, jonka pitäisi pystyä turvaamaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti (fair trial)?

  8. Maiju sanoo:

    Joo, ei muuta kuin keissiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen … eikös siellä ennenkin ole kumottu Suomen osalta perheoikeuden piirissä langetettuja tuomioita?

  9. Nimetön sanoo:

    Kuinka kauan Auer on nyt ollut vangittuna? Jos hän istuu ensikertalaisena puolet 7v6kk tuomista, niin mahtaisko pian päästä vapaalle. Olen ymmärtänyt ettei Satakunnan käräjäoikeus ole vanginnut häntä epäiltynä miehensä murhasta.

    • nmb74 sanoo:

      Annu on ollut vangittuna murhajutun takia 09/09 – 05/11 = noin 1v 9kk ja LSH-jutun takia nyt 09/11 – 07/13 = noin 1v 11kk.
      Jos murhajutussa syytteet hylätään, voidaan molemmat vankeusajat käsittääkseni laskea yhteen ja Anneli pääsee silloin vapaaksi.

  10. t.t sanoo:

    ”Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali- ja anogenitaalialueilla ja muualla ihossa. Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon..” miten IHMEESSÄ kukaan saisi esim puissa kiipeillesään viiltohaavoja genitaalialueelleen?

    • nmb74 sanoo:

      ”… havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset…”. Julkinen seloste on tarkoituksellisen epätarkka, mutta ei siinäkään sentään väitetä, että viiltelyyn viittaavia jälkiä olisi ollut genitaalialueella.

      Lapsissa ei ole viiltelyjälkiä, huoli pois. Eikä edes viiltelyyn viittaavia jälkiä, sanoivat kokeneet erikoislääkärit mitä hyvänsä.

      Esittämääsi kysymykseen vastaisin, tuskin muuten kuin ehkä lapsen mielikuvituksella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: