Julkinen seloste asiassa Auer & Kukka

Anneli Auer

Kirjoittanut Anneli Auer

Tämä on vastine Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamaan julkiseen selosteeseen asiassa Auer ja Kukka (R 12/1625).

Seloste antaa harhaanjohtavan kuvan niin näytön kuin asiantuntijoiden roolin suhteen, ja siksi on välttämätöntä esittää joitakin tarkennuksia sen ymmärtämiseksi, minkälaisin perustein hovioikeus on tuominnut Auerin ja Kukan.

Selosteessa annetaan ymmärtää, että hovioikeus on kyennyt esitetyn näytön perusteella erottelemaan lasten kertomuksista luotettavan osan epäluotettavasta osasta. Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että luotettavat osat olisi voitu todentaa esittämällä näyttöä niiden tueksi. Tosiasiassa näyttöä oli ainoastaan kertomuksia vastaan ja esitetyn näytön perusteella osa syytteistä kumottiin jo käräjäoikeudessa. Jäljelle jäävän osan tueksi ei ole esitetty minkäänlaista kertomuksista riippumatonta näyttöä. Tuomio ei siis perustu näyttöön siitä, että rikos olisi tapahtunut, vaan siihen oletukseen, että vastaajien esittämän näytön perusteella rikoksen mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Tämä sotii vastaajien käsityksen mukaan jyrkästi oikeusvaltion perusperiaatteita vastaan.

Selosteessa annetaan myös ymmärtää, että tuomio perustuisi useiden erikoislääkärien ja psykologien kuulemiseen. Selosteessa ei kuitenkaan kerrota, että kuulemisista huolimatta tuomiossa ei ole huomioitu kuin yhden lääkärin ja kolmen psykologin mielipiteitä ja on jätetty kokonaan huomioimatta niiden asiantuntijoiden puheenvuorot, joilla olisi ollut paras pätevyys puhua oman erityisalansa asioista.

Selosteessa jopa väitetään, että arpi- ja vammalöydöksille ei esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin lasten kertomukset, vaikka tosiasiassa jokaiselle löydökselle esitettiin vähintään yhtä todennäköisiä selityksiä kuin lasten hyvin epärealistiset kertomukset. Kaikki lääkärit olivat yhtä mieltä siitä, että löydöksille voi olla muita selityksiä. Lisäksi osasta väitetyistä teoista jäi löydökset puuttumaan tai löydökset olivat ristiriidassa kertomuksen kanssa.

Allekirjoittaneen käsityksen mukaan hovioikeus on julkisella tiedotteellaan määritellyt suuntaviivat sille, mitkä aiheet ovat julkisia ja millaisella yksityiskohtaisuudella näistä asioita voidaan julkisesti puhua. Tässä vastineessa otetaan kantaa ainoastaan hovioikeuden julkisiksi määrittelemiin aiheisiin kertomalla vastaavalla tarkkuudella ne asiat, jotka hovioikeus on jättänyt kertomatta ja näin täsmennetään harhaanjohtavia kohtia.

Vastaajien oikeusturvan kannalta olisi välttämätöntä julkistaa myös lasten kertomukset, mitä tässä ei kuitenkaan tehdä. Ei ole myöskään lasten edun mukaista, että väärän tuomion lisäksi tuomiosta myös tiedotetaan väärin ja että lapset saavat kaiken muun kärsimyksen lisäksi taakakseen myös häpeän rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut.

Lääkärit

Hovioikeus vetoaa selosteessaan lääkäreiden suureen lukumäärään ja siihen, että he ovat erikoislääkäreitä. Selosteessa ei kuitenkaan kerrota, että tuomio perustuu ainoastaan yhden lääkärin allekirjoittamiin lausuntoihin, joissa on otettu vahvasti kantaa myös lääkärin oman erikoisosaamisen (gynekologia) ulkopuolisiin asioihin. Käräjäoikeudessa nämä lausunnot todettiin asenteellisiksi.

Varsinaisessa tutkimustilaisuudessa oli läsnä kolme lääkäriä, joiden erikoisalaa olivat gynekologia (lausunnon laatinut lääkäri A), urologia (lääkäri B) ja lastentaudit (lääkäri C). Lisäksi lapsille tehtiin radiologisia tutkimuksia. Hovioikeus katsoo lääkärintarkastusten tukevan lasten kertomuksia vaikka asianomistajilta ei missään em. tutkimuksessa löytynyt mitään vertailuryhmän lapsista poikkeavaa lukuun ottamatta yhden lapsen peräsuolesta magneettikuvauksessa todettua laajentumaa, johon palataan myöhemmin. Vertailuryhmällä tarkoitetaan kolmea naapurustossa asunutta lasta, jotka tutkittiin samassa yhteydessä.

Arpikartoitus tehtiin UV-valoa apuna käyttäen. UV-valo ei erottele pysyviä arpia ja paranemisvaiheessa olevia tilapäisiä arpia eikä niitä ole eroteltu myöskään lausunnossa. Puolustus vaati ennen hovioikeuskäsittelyä lapsille uutta lääkärintarkastusta, jossa asia olisi selvinnyt, mutta hovioikeus hylkäsi vaatimuksen.

Mikään arvista ei vastannut sitä, mitä viiltelyarvilla yleensä tarkoitetaan, vaan ne olivat enimmäkseen hentoja, paljain silmin huonosti havaittavia löydöksiä. Niitä ei erota vertailuryhmän arvista mikään muu kuin niihin liittyvä kertomus, minkä lääkäri A on itsekin myöntänyt. Niitä ei erota edes suuri lukumäärä, sillä yhdellä vertailuryhmän lapsella todettiin poikkeuksellisen suuri määrä löydöksiä, laskutavasta riippuen 65–90 arveksi tulkittavaa löydöstä samoin kriteerein kuin asianomistaja C:ltä oli laskettu 105 löydöstä. Asianomistaja B:llä oli laskettu 26 arpea ja asianomistaja D:llä kymmenkunta arpea. Kaikilla vertailuryhmän lapsilla oli selittämättömiä arpia, arpisarjoiksi tulkittavia löydöksiä ja erikoisen muotoisia arpia, kuten rasti, kolmio, ympyrä, sydän tai erilaisia kirjaimia. Yhdellä vertailuryhmän lapsista todettiin peräaukon alapuolella arpi, jossa lääkäri A ei kuitenkaan nähnyt mitään rikokseen viittaavaa.

Hovioikeus katsoi arvet todennetuiksi lääkäri B:n vakuutuksella siitä, että kaikki arvet olivat hyvin paljain silmin nähtävissä vaikka lääkäri A:n mukaan suurin osa näkyi huonosti, osa oli epävarmoja ja osasta ei ollut tietoa, olivatko ne arpia vai ”arvenkaltaisia muodostelmia”. Tutkimustilanteen videolta näkyi, että lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen taustalla poissa kameroiden tieltä. Ketään muita kuin lääkäreitä A ja B ei kuultu arpiin liittyen.

Peräsuolen laajentumaan liittyen kuultiin uutena todistajana erikoislääkäri D:tä, jonka erikoisalana oli gastroenterologia eli hänen pätevyyteensä kuului lausua nimenomaan suolistoon ja peräaukkoon liittyvistä löydöksistä. Havaitun laajentuman koko ja sijainti yhdessä siihen liittyvän arven kanssa sopivat lääkäri D:n arvion mukaan täydellisesti yhteen sen kanssa, että lapsi on kärsinyt pitkäaikaisesta ummetuksesta. Lääkäri D ei pitänyt vuosien takaista penetraatiota todennäköisenä syynä laajentumaan, koska kokemuksen mukaan laajentuman syntyminen edellyttää pitkäaikaista venytystä.

Hovioikeus jätti lääkäri D:n lausunnon huomioimatta perustuen arvailun tasoiseen spekulaatioon siitä, että vaikka ummetus ei olisi parantunut ilman lääkärin hoitoa, B:llä ei ole ollut vaikeaa ummetusta vaikka lapsi itse on kertonut kärsineensä ummetuksesta ja kakkaamiseen liittyvästä kivusta.

Puhelimitse kuultiin vielä norjalaista seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen erikoistunutta lääkäri E:tä, jonka mukaan pelkästään arvista ei voi päätellä, ovatko ne seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä vai jostain muusta. Asianomistaja C:n löydös näytti hänen mielestään luonnolliselta muodostelmalta. Lääkäri E vahvisti lääkäri D:n toteamuksen, että laajentuma yhdessä arven kanssa ovat tyypillisiä löydöksiä vaikean ummetuksen yhteydessä.

Hovioikeus perustelee päätöstään myös todennäköisyyksillä, vaikka esitetyn näytön perusteella jokaiselle löydökselle on olemassa myös vaihtoehtoinen ja todennäköisempi selitys. Koska esim. todennäköisyys joutua äidin viiltelemäksi saatananpalvonnan yhteydessä tai joutua lapsena anaaliraiskauksen uhriksi on 0%, mikä tahansa realistinen selitys on todennäköisempi.

Psykologit

Hovioikeudessa kuultiin kolmea Turun yksikössä työskentelevää psykologia, joilla on pätevyys haastatella lapsia ja tehdä luotettavuusarvioita rutiinitapauksissa. Nämä kolme psykologia ovat haastatelleet asianomistajia B, C ja D ja laatineet luotettavuusarvion oman haastateltavansa osalta. Kellään heistä ei ole psykologista jatkotutkintoa luotettavuusarviointiin liittyen eikä myöskään julkaistuja tutkimuksia näistä aiheista. Näistä psykologeista käytetään jatkossa nimitystä ’haastattelijat’.

Lisäksi kuultiin kolmea psykologian tohtoria, jotka ovat pätevöityneet nimenomaan luotettavuusarvioinnin ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön saralla. Kaksi heistä laati kokonaisarvion kertomusten luotettavuudesta kaiken saatavilla olevan materiaalin perusteella. Yksi oli ollut mukana konsultoimassa Turun yksikön psykologeja. Näistä kolmesta psykologista käytetään jatkossa nimitystä ’asiantuntijat’.

Muut kuullut psykologit olivat olleet mukana muiden lasten haastatteluissa Tampereen ja Helsingin yksiköissä, eivätkä ottaneet kantaa asianomistajien B, C ja D kertomusten luotettavuuteen.

Turun yksikön haastattelijat päätyivät kukin hieman erilaisiin arvioihin haastateltavansa luotettavuudesta, mutta jokainen päätyi kuitenkin siihen ratkaisuun, että hypoteesi rikoksesta sai eniten tukea. Kaikki haastattelijat pitivät lääkärinlausuntoja kiistattomana näyttönä rikoksen tapahtumisesta paitsi asianomistaja D:n haastattelija, joka antoi lausuntonsa ehdollisina.

Asiantuntijat A ja B päätyivät siihen ratkaisuun, että eniten tukea sai hypoteesi siitä, että rikosta ei ole tapahtunut. Koska löydökset ja niiden tulkinnat ovat kaksi eri asiaa, on todennäköisempää, että lääkärit ovat syyllistyneet ylitulkintaan, kuin että lasten kuvaamat hyvin epärealistiset tapahtumankulut olisivat totta, ottaen huomioon, että mitään näyttöä niiden tueksi ei ole olemassa, ja että hyvin moni seikka puhuu niitä vastaan.

Toinen kiistakysymys koski luotettavuuden kriteerejä. Haastattelijoiden käyttämät kriteerit kuten kertomusten yksityiskohtaisuus ja yhteneväisyys ja muut myös hovioikeuden selosteessa mainitut kriteerit eivät asiantuntijoiden mukaan ole käyttökelpoisia silloin, kun kyseessä ovat valemuistot, vuorovaikutuksessa syntyneet tarinat tai ns. upotetut valheet, joissa yksityiskohdat on poimittu muualta. Sellaiset asiat kuten lapsen elehtiminen haastattelussa eivät ylipäätään koskaan ole käyttökelpoisia luotettavuuden kriteerejä. Seksuaalitietämys on aikaisemmin käytössä ollut kriteeri, joka on kuitenkin menettänyt merkityksensä internetin aikakaudella. Asianomistajat B ja C ovat kiistatta nähneet nettipornoa, koska molemmat osasivat nimetä aitoja pornosivustoja.

Kolmas kiistakysymys oli, miten luotettavuutta voidaan arvioida, kun kertomus sisältää useita selkeästi epäluotettavia osia. Kaksi haastattelijaa kuittasi asian toteamalla, ettei epäluotettavilla osilla voi sulkea rikoksen mahdollisuutta pois. Kaikki kolme asiantuntijaa sekä kolmas haastattelija totesivat, ettei epäluotettavasta kertomuksesta voida millään menetelmällä poimia mahdollisesti luotettavia kohtia, paitsi jos on olemassa jotakin kertomuksista riippumatonta näyttöä. Mitään sellaista näyttöä ei siis tässä tapauksessa ole olemassa muusta kuin tukkapöllystä, yhdestä läpsimisestä ja yhdestä muovilautasella aiheutetusta pienestä haavasta.

Hovioikeuden selosteessa todetaan, että haastattelut tehtiin Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaisella menetelmällä. Ongelmallista tässä tapauksessa kuitenkin oli, että Suomessa ei ole valmista ohjeistusta siihen, miten tulee menetellä vaativien ja laajojen luotettavuusarviointien kohdalla, koska tällaisia tapauksia ei yleensä ole. Hovioikeudessa otettiin esiin useita ongelmakohtia, joissa haastattelijoiden puutteelliset tiedot ilmenivät. Muualla kuin Suomessa varsinaiset luotettavuusarviot teetetään alan asiantuntijoilla eikä haastattelijoilla.

Hovioikeuden selosteesta sen enempää kuin tuomion salaisesta osastakaan ei selviä, miksi hovioikeus on kaikissa kiistakysymyksissä asettunut vastakkaiselle kannalle kuin alan asiantuntijat.

Tuomion perusteluista ja julkisesta selosteesta saa sellaisen käsityksen, että hovioikeus ei ole ymmärtänyt tai ei ole halunnut ymmärtää, mistä luotettavuuden arvioinnissa on kyse.

Asiantuntijoiden ja myös haastattelijoiden kertoman mukaan kertomuksia ei voida arvioida irrallaan muusta näytöstä ja siitä kontekstista, jossa ne ovat syntyneet, ja väärät kertomukset ovat itse asiassa varsin yleisiä. Asiantuntijoiden mukaan väärät kertomukset eivät yleensä synny tahallisen vaikuttamisen ja tietoisen sopimisen kautta vaan ennemminkin tahattoman vaikuttamisen kautta. Silti hovioikeus perustelee tuomiotaan sillä, että eivät lapset keksisi tällaisia asioita tai eivät olisi pystyneet sopimaan kertomuksista. Asiantuntijalausuntojen valossa hovioikeuden tuomio on siis täysin väärä.

Välitön näyttö

Hovioikeus on luetellut neljä asiaa, jotka sen mukaan heikentävät asianomistaja A:n kertomuksen luotettavuutta. Mikään näistä ei tosiasiallisesti kerro mitään A:n epäluotettavuudesta vaan hovioikeuden kyvyttömyydestä arvioida näyttöä objektiivisesti.

Hovioikeus esim. olettaa, että A:n olisi pitänyt havaita selkäpuolellaan olevat sentin korkuiset muodostelmat, joita kukaan muukaan ei ole sieltä ilman UV-valoa onnistunut löytämään. Hovioikeus myös olettaa, että vastoin A:n, Kukan ja Auerin yhteneväisiä kertomuksia, Kukan olisi joka kerta tavatessaan äitiä pitänyt tavata myös A ja kaiken lisäksi A:lla olisi pitänyt olla selitys B:n, C:n ja D:n kertomuksiin ja arpiin vaikka A on asunut eri taloudessa kesästä 2010 eikä ole saanut tavata vapaasti B:tä, C:tä eikä D:tä sen jälkeen kun sijaisäiti katkaisi tapaamiset alkusyksyllä 2010.

Tasapuolisuuden nimissä hovioikeuden olisi pitänyt luetella myös B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta heikentävät seikat eikä antaa sellaista väärää tietoa, että nämä kolme eivät olisi jääneet kiinni valehtelusta. Ilmeisesti hovioikeuden logiikalla se ei ole valehtelua, mitä kukaan ei ole uskonut alun perinkään tai mistä syyttäjä on jo luopunut.

Seuraavassa on lueteltu joitakin B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta heikentäviä havaintoja:

1. Kertomukset sisältävät yleisen elämänkokemuksen mukaan epäuskottavia kohtia, minkä hovioikeuskin on todennut.

2. Vastaavanlaisista satanistisista kertomuksista on kokemusta muualta maailmasta, USA:sta jopa satoja. Vastaavanlaiset kertomukset eivät ole koskaan missään olleet totta.

3. Kertomukset sisältävät tilastojen valossa ääriharvinaisia tekoja, jotka kuitenkin ovat aikaisemmin dokumentoiduista vääristä kertomuksista tuttuja.

4. Kertomukset sisältävät muistitutkimuksen valossa epärealistisia osia.

5. Lasten terveystiedot ja poissaolotiedot koulusta ovat ristiriidassa kertomusten kanssa.

6. Asianomistajien ja vastaajien lisäksi suoraa näyttöä olisi ollut myös seitsemän muun henkilön kertomukset lasten kuvaamista tapahtumista. Yksikään näistä seitsemästä kertomuksissa esiintyvistä henkilöistä ei vahvistanut kertomuksia.

7. Kertomukset sisältävät lukuisia varmasti vääräksi tiedettyjä yksityiskohtia.

8. Lapset puhuivat ristiin eräissä merkittävissä kohdissa mm. pornonkatseluun ja viiltelyyn liittyen. Yhdeltä lapselta lipsahti yhdessä haastattelussa, että ”viiltely” olikin itse asiassa lasten keskinäistä leikkiä.

9. Lapsilla on ollut motiivi tuottaa väärää kertomusta.

Muu näyttö

Hovioikeudessa otettiin esille useita sellaisia asioita, joista loogisesti ajatellen olisi pitänyt olla näyttöä, jos kertomukset olisivat totta. Mitään näyttöä minkään kertomuksen osan tueksi ei ole olemassa, minkä vastaajien näkemyksen mukaan pitäisi horjuttaa kertomusten luotettavuutta entisestäänkin. Esimerkiksi lapsista loppukesällä 2009 otetuista hyvälaatuisista kuvista voitiin todeta, että useimmat lapsilla 2011 havaitut löydökset vielä tuolloin puuttuivat, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että lapsia olisi viillelty viikoittain keväästä 2007 lähtien.

Naapureita ja asianomistajien vanhempia kuultiin mm. siinä tarkoituksessa, että heidän havaintonsa yhdessä lasten terveystietojen ja poissaolotietojen kanssa osoittaisivat väitteet jatkuvasta pahoinpitelystä mahdottomiksi. Kukaan ei koskaan ole havainnut lapsissa fyysistä tai psyykkistä oireilua tai minkäänlaisia pahoinpitelyn jälkiä, vaikka lapset ovat saaneet liikkua vapaasti pihalla ja kavereiden luona ja ovat naapureiden kertoman mukaan olleet paljon ulkona. Myöskään pitkään jatkunut peitetoiminta, tilakuuntelu tai telekuuntelu eivät tue rikosväitteitä, vaikka myös Auerin ja Kukan useat kymmenet puhelut tallentuivat puolen vuoden ajalta.

Hovioikeuden mukaan käytetyt tekovälineet ovat olleet tavalliseen asuinirtaimistoon kuuluvia tai helposti hävitettäviä. Riippumatta siitä voidaanko tekopeniksiä, käsirautoja tai seksiasusteita pitää joka kodin välineinä, ainakaan Auerilla ja Kukalla ne eivät ole sitä olleet, mikä tuli todistettua aikaisempien ja myöhempien kumppaneiden kuulemisella ja peitetoimintaraportilla. Seksivälineiden puuttuminen yhdessä em. tiedon kanssa ja yhdessä lasten jo sinällään epäuskottavien kertomusten kanssa olisi vastaajien käsityksen mukaan pitänyt kertoa hovioikeudelle, että lasten kertomukset ovat peräisin jostain muualta kuin tosielämän kokemuksista. Lasten mukaan tekopeniksiä olisi käytetty mm. pirun sarvina, lintujen jahtaamiseen pihalla, ruokailun yhteydessä ja yksi esimurrosikäinen lapsi olisi työntänyt sellaisen itse peräaukkoonsa ilman, että siitä olisi jäänyt jälkiä. Osoite kaalimato.com oli tuttu ainakin yhdelle lapsista.

Koska Turun yksikössä taustatutkimus oli jäänyt puolitiehen ja Helsingin yksikössäkin asiaa oli tutkittu vain asianomistaja A:n näkökulmasta, vastaajat olivat laatineet hovioikeudelle apuvälineeksi Stakesin ohjeissa mainitun aikajanan lasten keskeisistä elämänmuutoksista ja syytösten kehityshistoriasta. Kehityshistoria osoitti selvän kaavan kertomusten rakentumiselle ja tarjosi loogisen selityksen myös sille, miksi Jens Kukka tuli mukaan kertomuksiin.

Hovioikeus ei ole perustellut, miksi se on jättänyt vastaajien esittämän vaihtoehtoisen tapahtumankulun ja asiantuntijoiden A ja B esittämän vastaavan tapahtumankulun kokonaan huomioimatta, vaikka kaikki vaihtoehtoiset selitykset todettiin mahdollisiksi samalla kun syytteen perustana olleet kertomukset todettiin suurelta osin epäluotettaviksi. Muu näyttö kuitattiin ainoastaan toteamalla, että näytön puuttumisella ei voi sulkea rikoksen mahdollisuutta pois.

Turussa 24.7.2013 Anneli Auer

Comments
13 Responses to “Julkinen seloste asiassa Auer & Kukka”
  1. Aila kirjoitti:

    Kiitos Niina, kun panit tämän vastineen tänne. Eikö tätä muuten saisi ihan julkiseksi ja koko kansan luettavaksi. Onko jokin kielto päällä?

    Hiiteen tuollaiset hovioikeudet tuomareineen, eihän heidän päätelmissään ole järjen hiventäkään! Ja minä tavallisena kansalaisena voin kai arvostella heidän tuomioitaan. Mistähän oikeasti on kysymys?

    • nmb74 kirjoitti:

      Tämä on ihan julkinen ja koko kansan luettava.

      Se, että Annun vastine on blogissa, johtuu siitä, että vain näin voi olla varma, että teksti on sellainen, jonka itse on halunnut – ilman lisäyksiä ja poistoja – joita lehtien päätoimittajat jostain syystä aina tekevät.

  2. Aila kirjoitti:

    Kyllä, meinasin itsekin jo korjata, että onhan tämä koko kansan luettavissa. Kaikilla kansalaisilla vain ei ole nettiyhteyttä,, mutta kaikki varmaan lukevat jotain lehtiä, että sellaista julkisuutta vielä ehkä toivoisi. Mutta kuten kirjoitit, ehkä päätoimittajat sorkkisivat tekstiä.

  3. Jensin läheinen kirjoitti:

    Vaikka kuinka miettii tätä koko Anneli ja Jens- seksirikostuomiota, ei vaan löydy vastausta, että miksi ihmeessä lasten tarinat uskottiin kaikesta ristiriitaisuudesta ja lasten taustoista ja tilanteesta huolimatta, motiivihan on täysin selkeä. He, jotka tuntevat Jensin ja Annelin, ymmärtävät tämän olevan keksittyä, he, jotka eivät tunne heitä, on ymmärrettävää, että silloin on ”helpompaa” tuomita. On helpompaa pitää kaikkea mahdollisena. On helpompaa antaa mielikuvituksen ja tunteiden vallata ajatukset, kukapa ei haluaisi ”iljettäviä lasten raiskaajia” linnaan! Jokainen Annelin ja Jensin puolustaja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan sairaan käytöksen. Annelin ja Jensin puolustajat eivät ole tyhmiä ja sokeita manipuloituja, vaan kokeneita ihmisiä, jotka ymmärtävät, että Jensin aikasemman elämän tapahtumat ja hajonneet ihmissuhteet on vedetty vahvistamaan tätä lasten tarinaa. Erittäin mautonta sotkea eri tarinat. Tuomarit, jotka eivät tunne Annelia ja Jensiä, he joutuvat tekemään päätöksen ketä uskovat ”sana sanaa vastaan”-tilanteessa. Lapsiahan pitää tietenkin aina suojella, tässä tapauksessa se on nyt johtanut kahden syyttömän pitkiin seri-vankeusrangaistuksiin.
    Annelia ei myöskään uskallettu vapauttaa ennen kuin käräjäoikeus on katsonut Ulvilahomman uudestaan. Vasta kun Anneli saa vapauttavan tuomion murhasyytteistä, sitten voidaan ”huomata”, että lapset ovatkin pelänneet monista syistä johtuen ja keksineet keinon, millä pysyä sijaisvanhempien luona. Kukaan aikuinen tuskin saa mitään nuhteita mistään, kaikki laitetaan ”lasten piikkiin”. Helppoa kun sen osaa! Miltähän tuntuu kun lapset ymmärtävät myöhemmin, että heitä käytettiin pelinappuloina, ja sijaisvanhemmat…he saattavat huomata olleensa sätkynukkeja. Kaksi syytöntä kuitenkin vankilassa. Aika iso asia. Ihmisten, jotka tuntevat syytetyt ja nyt tuomitut, pitäisi aina kuunnella sydäntään, jokainen tuntee kyllä totuuden. Olisi erittäin rohkeaa kyseenalaistaa koko soppa ja alkaa toimia rehdisti syyttömänä tuomittujen vapauttamiseksi. Loppujen lopuksi, sanotaan, että veri on vettä sakeampaa ja läheiset ovat kaikista tärkeimpiä ihmisiä elämässä. Kun kumartaa, pyllistää aina joillekkin muille, näinhän se on. Minä suosittelisin kumartamaan läheisille. Moni on epäillyt rahan olevan yksi sijaisvanhempien motiivi, itse en usko kenenkään olevan niin hölmö ja lyhytnäköinen, että lähtisi ajamaan joidenkin elämän täysin alas, miten sellaisen syyllisyyden kanssa voisi elää onnellisen elämän, raha ei korvaa rehtiä oloa ja kenenkään Jumala ei hyväksyisi sellaista tekoa. Loppujen lopuksi lapsethan kuitenkin myöhemmin paljastaisivat valehdelleensa ja silloin joutuisi ongelmiin myös ne aikuiset, jotka ovat tukeneet valheita. Itse uskon siis lasten pelon olevan se syy tälle kaikelle. Je, että asiat lähtivät lasten kertomuksista joihin sitten reagoitiin ja toimittiin. Ja lapsiahan ei voi siitä koskaan syyttää, he ovat lapsia, jotka ovat kokeneet kovia ja tarvitsisivat paljon oman äidin rakkautta ja asioiden korjaamista kaikinpuolin. Jokainen varsinkin itsekin vanhempi tietää, miten lapsi kaipaa aina kuitenkin omaa vanhempaansa, sitä ei koskaan korvaa kukaan sijaisvanhempi. On luontaista kaivata omaaa vanhempaansa. Joskus pelko kuitenkin estää sen kaipuun ja pelko ajaa ihmiset toimimaan ”itseään suojelevasti”.

    Mitkään aikuisten väliset riidat, mustasukkaisuudet, epäluulot, pelot, kilpailunhalu tms. eivät saisi koskaan saada jalansijaa niin, että joku ulkopuolinen taho pääsee manipuloimaan tilanteen tällaiseen soppaan asti. Nyt järki hoi, tässä tarvitaan apua. On todella kurjaa, jos asioita ei selvitetä ja tuomioita pureta. On todella kurjaa nähdä vangitun kärsimys. On todella kurjaa, että korvausvaatimukset jo pelkästään tuhoavat vangitun elämän, ei pelkästään IKUINEN LEIMA TEKEMÄTTÖMISTÄ SEKSIRIKOKSISTA! Kaikilla pitäisi olla oikeus elää hyvä elämä. Emme voi mitenkään hyväksyä tuomiota, jolle ei ole mitään todellista näyttöä, ja sotii kaikkea tervettä järkeä vastaan. Asiat pitää selvittää uudestaan asiallisesti ja kunnes totuus selviää. Eikö tärkeintä ole totuus. Ja, että kaikki voisivat hyvin. Surullista, mutta samalla ihailtavaa, sillä uskoisn Annelin olevan sentapainen ihminen, joka antaisi anteeksi tämän kaiken myös aikuisille. Kiitollisuus vapaudesta ajaisi kaikkien muiden tunteitten ohi. Syyttöminä vankilassa istuneet ovat kokeneet niin syvän nöyryyttävän kokemuksen, että tämä kokemus vain jalostaa heistä entistä parempia ihmisiä. Ihmisiä, jotka kuulevat ja näkevät enemmän kuin moni muu. Ja joiden katseesta näkyy surun takaa syvä ymmärrys, että maailmassa on paljon hyvää, kaiken pahan rinnalla.

  4. Nimetön kirjoitti:

    Terehdys,
    Oikeus ei suomessa toteudu ja on selvää, että ns. lastenhyväksikäytöissä annetaan mielummin tuomio varmuudenvuoksi, kuin jätettäisiin antamatta. Auer on joutunut järkyttävän oikeusmurhan kohteeksi ja siinä sivussa Jens.
    Ihmettelen eikö ole laitettu vaikka oikeusasiamiehelle pyyntöä selvittää lastensuojelun toimia. Toteutumattomien omaisten tapaamisista ja ns. kasvattiperheen sopivuudesta. Selvittää myös miksi vanhin lapsista ”halusi” pois perheestä. Miäli lapsilla on ilmennyt ”omituisia juttuja” vasta kasvattiperheessä ja ilmiselvästi vaimo siellä näkee saatananpalvontaa ja Annelin uhkailua lapsia kohtaan kaikessa mitä Anneli on tehnyt. Tulee mieleen kirje vankilasta. Veljen yhteydenotto suoraan syyttäjään, ei sekään tunnu oikein terveeltä aikuisen käytökseltä. Eikö ensin olisi pitänyt keskustella omaisten kanssa, varsinkin mikäli jutuissa on ihan utopisia tuhkalla ym. leikkimisiä. Annelia syytettiin lasten terapian lopettamiseta, no onko veli jatkanut lasten terapioita?
    Lapset poimivat aikuisten jutuista kaikenlaista. Lehdistä luin muistaakseni sukulaisten paheksuntaa, kun Anneli ei ollut haudannut Jukkaa ”ajoissa” , vaan piti tuhkaa vaatekomerossa.
    Mitä on keskusteltu sosiaaliviranomaisten kanssa lasten palauttamisesta Annelille, jos vapauttavatuomio tulee? Onko lastensuojelu maininnut, että ainoastaan siinä tapauksessa lapset saa jäädä veljelle, mikäli Anneli on pahoinpidellyt lapsia tai käyttänyt seksuaalisesti hyväksi!

    Mitä taas tulee Ulvilaan ja Jukan murhaan, on käsittämätöntä, mite syyttäjä voi keksimällä keksiä selityksiä ja teorioita, mistä ei kuitenkaan tarvita todisteita.

    Miten joku voi tapahtumahetkistä varmudella sanoa montako minuuttia mikäkin kesti, kun on itse tapaahtumien keskellä? Piäisi sanoa, että tuntui muutamalta minuutilta, mutta ei osaa varmuudella sanoa kauanko aikaa kului?
    Poliisi ym. sotki rikospaikan ym. todisteina housut eri paikoissa ja kuinka on mahdolista, että klapissa ilmenee vuosia myöhemmin poliisin verta sekoittuneena Jukan vereen???
    Eikö veri ollut kuivaa jo 2008 ja miksi siitä ei löytnyt Annelin DNA:TA, jos kerran DNA siirtyy niin helposti? Miksi kyseinen poliisi ei muistanut aiemmin, että on käsitellyt klapia ilman hanskoja? Miksi hän ei ole antanut sormenjälkinäytettä aiemmin? Miksi Jukka soitteli Porvoon poliisiin, eikä kukaan tiedä kuka vastasi? Onko siis poliisi sittenkin sotkeutunut asiaan? Mitä ovat olleet nämä kiihkouskovaisten? haukkumiset ja uhkailut 666, onko Annelin veljen lahkolaiset osalisia asiassa?
    Miten Anneli voisi varmuudella muistaa tai tietää milloin veri on tullut puseroon? Hän oli Jukan ja tunkeutujan lähellä ja mahdollisesti Jukan tukena tunkeutujan hyökätessä hänen ja Jukan kimppuun. Mielikuva voi jäädä Jukan kurkkimsesta pesuhuoneeseen ja yhdistää mielessään jäljet siitä, mutta ei ole varma asiasta.
    Tämä ns. tunnustus ei ollut tunnustus, vaan päätelmä poliisin tiukatessa, miten selität, että mitään ulkopuolista ei voisi olla, koska todisteita ei ulkopuolisesta ole, joten syyllinen olet sinä!

    Puolustuksen pitäisi käyttää lausetta, jonka Anneli tämän jälkeen ” tunnustus tytölle” Tyttöhän ihmetteli, miksi hän sitten näki sen ulkopuolisen!
    Toinen keskustelu, miksi poliisi syyttää Annelia ja toteamus ne eivät tiedä mitä me tiedetään, on täysin looginen oikeassa paikassa. Irroitettuna asiayhteydestä syyttäjä yrittää vaan vääristellä asiaa.

    Miten psygolokin toteamus, että lapset eivät heränneet ikkunan lasin paukkeeseen, vaan lapset yleensä mieltävät ”Annelin ja Jukan” vanhempien rakastelun äänet paukkeeksi tai ukkoseksi voi olla langettva ja asiallinen, kun kerran todistettavasti oven lasi on rikottu???

    Miksi naapuri ei kuullut lasin rikkomista, jos se kerran olisi rikottu aiemmin, hänhän pyöri pihassaan ripustelemassa pyykkiä ja oli vaimonsa kanssa hereillä??? Korjaili muuten kellonaikoja vuosia myöhemmin, muisti, jopa juuri katsoneensa kellosta ajan, kun tuli kotiin sisään. Oli nähnyt Annelilla valot muistaakseni yhden aikoihin.
    Mikäli ”mies” tulee myöhään kotiin, ei siinä aina tule niin tarkasti hahmotettua, paljonko kello on nukkumaan mennessä. Aika kuluu yöllä yllättävän nopeasti. Missä on punainen Volvo ym.

    Poliisi tutki kaikki asunnosta löytyneet kengät, kirjaamatta, mitä kenkiä on ollut tai ei ole ollut? Todettiin, että kenkien jäljet eivät sovi kuvioihin! Kellään ei ole velvollisuutta säilyttää vainajan vaatteita tai kenkiä vuosia, eli vuonna 2009 ei Jukan talvisaappaita löytynyt enää.
    Toisaalta tämä vale ”Seppo” poliisista pyöri siellä, oliko 2007, eli kenkien hävittämiseen on ollut mahdollisuus myös poliisilla. Ehkä on tullut käsky vähän tehtailla niitä ”todisteita”, kun ei muutakaan irtoa.

    Miksi se koira ei ”merkannut” Annelia, mikäli olisi siellä pihalla ollut pyörimässä ja tavaroita juoksuttamassa?? Eikö se naapuri olisi nähnyt Annelia, mikäli Anneli olisi ensin paukuttanut lasin rikki ja vielä juossut piilottelemassa tavaroita? Olihan hän nähnyt, että valot paloivat Annelilla?

    Hyökkääjä on voinut itse suojata veitsen kuitukangaalla, jota huoneistosta löytyi. Huppareissa on usein läpi taskut, joten, jos on puukot, ym. varusteet hupparin taskussa poikittain näyttää varmasti ns. vatsakkaalta.

    Fantasialta tuntuu nämä syyttäjän nauhoitus ym. teoriat. Missä nämä vehkeet ovat? Eikö Annelia syytetty taitavaksi tietokoneen käyttäjäksi ym. poliisihan tuttki käsittääkseni tietokoneet ym. Jukan sähköpostit ym jo 2006, joten missä on todisteet ”nauhasta, ennakkoäänittämisestä” ja kuinka se olisi käytännössä toiminut? Miksi Jukka oli kuitenkin selkeästi tilanteessa mukana, että Anneli soittaa hätänumeroon ja huusi mahdollisesti auta Annu tai apua auto ym.

    Miksei Jukka huutanut Apua Anneli tappaa minut tai Älä Annu tapa minua ym., jos kerran teko viimeisteltiin puhelun aikan. Miksi Jukka huutaa auto ym.
    Tästä kuolemansyyntutkijan arviosta veren vuotamiseen ihmisestä, voin vain ikäväkseni todeta, että kyllä se veri voi vuotaa 5 litraa ihan muutamassa minuutissa, mikäli on osunut puukko esim. pernaan ym. sisäelimiin. Olisiko syytä tarkistaa arviota joltain muultakin.

    Miten pienimmät lapset muistavat kristallinkirkkaasti tapahtumat , kun ovat vaarassa joutua ”paholais äitinsä” luokse takaisin asumaan. 2006, eivät tienneet tai ymmärtäneet tapahtumista mitään???

    On uskomatonta, että suomessa voi ihmisen tuomita ihan mistä vaan, jos syyttäjillä on intoa ja mielikuvitusta.

    Mikäli syytetylle ei anneta mahdollisuuksia puolustaa itseään Evätään tarpeellisia asiantuntijalausuntoja tai mitätöidään todistajia ns. ammattilaisten lausunnoilla, on se mielestäni ihmisloukkaus ja oikeuden halventamista. Näissä tapauksissa pitäisi oikeusasiamiehen tehdä juttu jo EU-tuomioistuimiin, tai mitä nämä instanssit nyt sitten onkaan.

    Jaksamista Annelille ja muille asianosaisille. Toivotaan, että joku tässä Suomen maassa heräisi, että ei näin voida ihmisiä tuomita. Pitää olla todellista näyttöä syyllisyydestä, eikä teorioita!

    Tereisin S.

  5. Anne Juopperi kirjoitti:

    Seuraan oikeudenkäyntiä maikkarin sivuilla. Ihan uskomatonta miten annetaan Suomen oikeudessa esittää sellaista teatteria mitä Tauru on esittänyt. Tämähän on ku USA:n oikeudenkäyntien sontaa. Tuomari vaan ihmettelee, että onpas värikäs esitys. Tämä Annelin kohtelu on ollut nämä melkein 7 vuotta – täysin laitonta. Poliisit ryssivät itse esitutkinnan ja nyt pesevät sieviä valkoisia käsiään koko jutusta. Joku nyt vaan pitää saada tuomittua. Tämä on oikeusmurha kuten edellinenkin jo kommentoi. Herätkää nyt – eihän tuollaisia ihmisiä saa pitää viroissaan ketkä eivät osaa työtänsä. Tsemppiä Anneli – vaikka onhan tää ajojahti ollut niin rankka.

  6. Anne Juopperi kirjoitti:

    Tauru otti itse yhteyttä Porin poliisiin, kun hän kuuli että Auer on tunnustanut teon. Hän totesi paikallispoliisille, ettei Auer ole voinut tehdä tekoa punainen t-paita yllään. Näin hän tuli mukaan tutkimuksiin.

    Tämä alustuksena: Mika Tauru on tullut mukaan tutkintaan-

    Tauru otti itse yhteyttä Porin poliisiin, kun hän kuuli että Auer on tunnustanut teon. Hän totesi paikallispoliisille, ettei Auer ole voinut tehdä tekoa punainen t-paita yllään. Näin hän tuli mukaan tutkimuksiin.

    Nyt HÄN suuressa viisaudessaan esittää tietävänsä rikoksesta kaiken

    hän ilmoittaa suureen ääneen mm. näin:
    eilen 16:33Tauru pomppii salissa yhdellä jalalla havainnollistaakseen, millaisessa tilanteessa murhapaikalle olisi saattanut tulla ainoastaan oikeasta kengästä tulleita verisiä kengänjälkiä.

    tai näin:

    Tauru jakaa osapuolille keltaisia muistilappuja, joihin hän on piirtänyt pisteitä. Hän havainnoi sitä, ettei tällaisesta veripisteestä synny sellaista jälkeä, mikä Auerin paidassa on.

    tai näin:

    Nyt Tauru kaivaa laukustaan pienen pumpun. Hän alkaa hakkaamaan sillä pöytää ja kertoo samalla, miten verijäljet lentäisivät ympäriinsä, jos pöytä olisi ihminen.

    Laiton arvoisalle Mika Taurulle viestiä Helsingin poliisiin. Eli tähän meidän suomalaisten ainoaan tukeen ja turvaan – oikeusvaltiossa kun elämme.

    Näin kysyin Arvoisalta Mika Taurulta

    Hei

    kysymys kuuluu?

    Millä rahkeilla arvoisa Mika Tauru – esität oikeudessa ”totuuksia” –
    asiasta missä Sinulla arvon Mika Tauru – ei ole mitään käsitystä?
    Nähdäkseni arvon Mika Tauru – esität teatteria joka asettaa meidät
    suomalaiset suureen häpeään siitä, että Suomen valtio on oikeusvaltio,
    ja että meidän suomalaisten ei tarvitse esittää amerikkalaisten – niin
    suuressa suosiossa – olevaa Jumalan teatteria.

    Kysymykseni arvoisa Mika Tauru kuuluu-
    Oletko ihan varma? Oletko 100 % varma siitä mitä tuolla oikeudessa
    kerrot/kerroit.

    Arvoisa Mika Tauru
    tähän asti olen jokseenkin luottanut Suomeen oikeusvaltiona, en enää –
    no tuskin se Sinua Arvon Mika Tauru kiinnostaa- mutta näin
    suomalaisena, suomen lain mukaan sanan vapauden omaavana kerron, että
    Sinun Arvon Mika Tauru – esitys on potaskaa.

    Ystävällisin terveisin

    – Jäämme odottamaan mielenkiinnolla Hänen vastaustaan.

  7. Nimetön kirjoitti:

    Mitä sanoo ”kallonkutistajat”

    Tässä pistää miettimään, että ihminen, kuka viiltelee ja käyttää lapsiaan hyväkseen miesystävän kanssa vuosia ja ilmeisesti Jukkakin oli tästä syystä eroamassa, voi ihan totaalisesti muuttua hetkessä 2009. Eikös se ” Seppo” kehunut Annelia hyväksi äidiksi!!!

    Muistaakseni eräs, oliko psykologi, joka ihmetteli, että Anneli lopetti lasten käynnit terapiassa kuin seinään!

    Voisikohan tämä samainen ammatti-ihminen vastavuoroisesti selittää miten äiti lopettaa kaikki kauheudet, kuin seinään ja muuttuu hyväksi äidiksi???
    Osaako ketään vastata???

  8. Nimetön kirjoitti:

    Kuinka hyvä on todistaja, jolla on asenteena ihmetys, että äiti pyytää lastaan katsomaan onko murhaaja vielä paikalla, tämähän ei perustu tosiasioihin!

    Todistaja, psykologi, filosofian lisensiaatti, psykoterapeutti Pirkko Lahti
    on kertonut antaneensa asiassa 7.8.2009 päivätyn lausunnon (Iiite 35)
    siinä pitäytyen ja kuunnelleensa ennen sitä hätäkeskusnauhoitteen ja
    katsoneensa lasten kuulemisvideot sekä TYKS:n lausunnot.

    Todistaja oli ihmetellyt äidin käyttäytymistä erityisesti siinä, kun tämä oli pyytänyt
    lastaan katsomaan, onko tekijä paikalla. !!!!!!!!!!!!!!!??????????

    Samoin todistaja oli ihmetellyt
    äidin rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta sairaalassa häntä 1.12.2006
    kuultaessa. Äiti oli ollut poikkeavan rauhallinen. Keskimäärin ihminen
    jää traumaan kiinni. On mandollista, että äidillä on ollut shokkitila.
    Todistaja on tiennyt Auerilla olleen rauhoittavaa lääkitystä, mutta ei sen
    määrää.
    Yleensä henkilö reagoi traumaan neljällä eri tavalla: 1) hän on aivan
    sekava, 2) hän lamaantuu, 3) hän poukkoilee tilanteessa tai 4) yrittää
    selvittää asiaa itselleen. Trauman kokenut henkilö ei Landen käsityksen
    mukaan juuri koskaan käyttäydy rationaalisesti.
    Todistaja, lääketieteen

  9. Uneton kirjoitti:

    Mutta jos olisi oikea psykopaatti ei kai jättäisi näyttelemättä niitä oikeita asioita joita tietää odotettavan että olisi uskottava? Kieltää lastaankin itkemästä. Mielenkiintoista kyllä.

  10. Erkki Komulainen kirjoitti:

    Vasta hiljattain on sotku ruvennut kiinnostamaan avautumaan minulle ja se ei mairitele syttäjän ja poliisin kykyjä. Tieteellinen näyttö voidaan jakaa kahteen kategoriaan: 1) evidenssi ja 2) todistus. Tässä jutussa evidenssi (faktat, laboratoriolöydökset ymv) ovat hyvin sekavia, josta seuraa se, että asiantuntijat antavat niistä toisistaan poikkeavia todistuksia (testimonial). Nuo testimonial-asiat ovat muutoinkin ongelmallisia, koska asiantuntijoiden yksimielisyys niistä on huono. Valitsemalla sopiva asiantuntija saadaan sopiva lausunto.Tämä sekavuus koskee sekä murhaa että väitetty seksuaalista hyväksikäyttöä. Ja alkaa näyttää siltä, että Auerin syyllisyys lepää niin heikolla evidenssillä, mitä lopulta ei voi pitää raskauttavana. Lastensuojelu on totaalisesti unohtunut. Voi Suomen surkeaa virkamieskuntaa tällä sektorilla. Alkaa vaikuttaa pätemättömyyden peittelyltä – jotta kasvot säilyisivät – eikä totuuden etsinnnältä.

  11. Juha kirjoitti:

    Poliisilla käy koko ajan ”kauheen huono tuuri”- noiden todisteiden kanssa.Vai olisiko vain toimintavat muuttuneet??

    Iltalehti 23.9.2013

    ”Kaksi Helsingin järjestyspoliisia pahoinpiteli miehen huoltoasemalla, uutisoi MTV3. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi poliisit sakkoihin.
    Poliisit tuomittiin myös virkavelvollisuuden rikkomisesta.

    Tapahtumat sattuivat maaliskuussa 2012. MTV3:n mukaan poliisipartio kiinnostui miehen autosta, jonka siirtokilvet oli kiinnitetty väärin.
    Oikeuden mukaan miestä vietiin kuljetusotteessa poliisiautoon selvittämään asiaa, kun toinen poliiseista potkaisi mieheltä jalat alta. Oikeus katsoi, että toinen poliisi polki polvellaan miehen päätä maahan ainakin kolmesti.

    Poliisien mukaan mies olisi vastustellut. Todistajat eivät nähneet tätä eivätkä kuulleet poliisin edes käskyttäneen miestä. Tapaus oli tallentunut valvontakameralle, mutta tallennuslaitteen kiintolevy oli poliisin mukaan hajonnut, kun poliisi oli yrittänyt kopioida sitä. ”

    • Nimetön kirjoitti:

      Jotain huonoa ja jotain hyvää

      Taisi olla taas se äänitutkija, moniosaaja Niemi asialla.
      Niemi tulee todistamaan, että mitään asiatonta ei tapahtunut, hän nimittäin näki sen silloin kun kiintolevy oli vielä ehjä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: