Virheetöntä teknistä ja taktista tutkintaa

Harmillista, mutta virheetöntä

Annun elämä on viimeiset neljä vuotta kulunut vankilassa ja kahden oikeusnäytelmän pyörteissä. Molempien oikeusprosessien taustalla on yksi oikeasti tapahtunut rikos – Jukan murha. Ainoa asia mikä on pysynyt muuttumattomana, on se, että murha on tapahtunut oikeasti. Joku murhasi Jukka Lahden lähes seitsemän vuotta sitten. Murhaoikeudenkäynti aloittaa jo toista kierrosta ensi viikolla vaikka itse murhan esitutkinta on vieläkin ”lapsen kengissä” tai kadonnut.

Annun rooli on seitsemässä vuodessa muuttunut. Ensin hän oli rikoksen uhri ja henkirikoksen silminnäkijä. Häntä myös epäiltiin rikoksen tekijäksi, vaikka tästä käydään vieläkin kovaa kiistaa tutkittiinko ’vaimo tekijänä’ -vaihtoehtoa aluksi tosissaan vai ei. Myöhemmin Annusta tuli ainoa epäilty ja sittemmin väärin tuomittu. Tällä hetkellä Annu on tuomittu vakavista rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut ja hän on syytettynä rikoksesta, jonka on tehnyt joku aivan toinen. Moni muukin asia on seitsemässä vuodessa muuttunut.

Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä ei ole tapahtunut teknistä virhettä, vakuuttaa Krp:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola. 1) Ei ole tapahtunut teknistä virhettä tarkoittanee sitä, että mainittu dna oikeasti löytyi tutkittavasta näytteestä, se oli oikea dna ja se kuului oikeasti Krp:n tutkijalle eikä näytettä tutkineelle rikoskemistille. Dna-näytteiden käsittelyssä ei siis ole tapahtunut mitään teknistä virhettä. Ainakin näin meille kerrotaan. Onko tapahtunut taktinen virhe?

klapi

Murhapaikalta löytyneeseen klapiin joutui ilmeisen inhimillisesti Krp:n tutkijan dna:ta, joka sekoittui uhrin, Jukka Lahden, dna:han ja tämän tiedetään tapahtuneen vasta Krp:n laboratorioissa. Mitä kyseisen tutkijan dna tekee tutkittavassa näytteessä ja miten se siihen joutui? Miten voidaan olla varmoja, että tutkijan dna:ta on tullut klapiin vasta laboratoriossa, kun klapia ei ollut tutkittu ennen, kun se sinne toimitettiin. Aivan yhtä hyvin dna olisi voinut olla klapissa jo valmiiksi, jonkun tulkinnan mukaan vaikkapa jo valmiiksi siinä puussa metsässä, josta klapi oli peräisin. Ei kai pelkästään sillä perusteella voida sulkea epäilyä pois, että sopivan dna:n omaava henkilö sattuu olemaan töissä siellä, missä näytettä tutkitaan. Toisaalta syytetäänhän Anneli Aueria murhasta ainoastaan sillä perusteella, että hän oli uhrin lisäksi ainoa aikuinen, joka asui talossa, jonne murhaaja tunkeutui ja jossa rikos todistettavasti tapahtui.

Aluksi poliisi uskoi tunnistamattoman dna:n kuuluvan ulkopuoliselle murhaajalle. Sittemmin poliisissa väitettiin dna:n voineen tulla klapiin ihan missä vaiheessa vain, mistä vain, vaikka jo metsässä ennen puun kaatamista. Nyt poliisissa tiedetään kertoa, että dna on tullut klapiin ihan mistä vain Krp:n laboratoriossa. Sellaista kuulemma sattuu, kaiken aikaa ja sen kerrotaan olevan jopa ihan tavanomaista. Mielenkiintoista olisi tietää, montako osumaa rekisterissä tuli, kun anonyymi virkamies vihdoin antoi näytteensä, saiko useampikin mysteeri ratkaisunsa. Oliko tutkija jättänyt natsan jonnekin, jossa hetken kuluttua oli tapahtunut vakava rikos? Tässä viittaan tämän päivän Turun Sanomien paperiversiossa olevaan juttuun aiheesta ”Ulvilan näytteessä ei tapahtunut virhettä”.

Tämä teknisesti virheetön Krp:n dna-tutkimus on tullut melko kalliiksi, mutta kaikella on toki hintansa. Joka tapauksessa mikä tahansa tulee halvemmaksi kuin se, että oikeus tässä asiassa toteutuisi ja murhaan syytön vapautettaisiin syytteistä.

Suomessa ei ole todennettu yhtään tapausta, jossa joku olisi tuomittu virheellisen dna-tunnistuksen perusteella. Tämä on loistava uutinen. Suomi on tässäkin asiassa vailla vertaansa. Muualla maailmassa virheitä tapahtuu dna-tutkimuksissa ja vääriä tuomioita annetaan ja kumotaan. 2)

IS 2007

Tappajan ääni tallentui nauhalle – uutisoitiin 2007.

Silloinen tutkinnanjohtaja, paljasti medialle, että hätäkeskusnauhalta kuullaan tapahtumat yksityiskohtaisesti ja että murhaajan puhetta kuuluu tallenteelta. Krp:n äänitutkijan ensimmäinen lausunto vahvisti murhaajan äänen kuuluvan nauhalta. Samoin Tampereen yliopiston tutkimus vahvisti useita kohtia tallenteelta, joissa voitiin kuulla ulkopuolisen ääntelyä ja puhetta.

Myöhemmin nämä vieraat äänet kuitenkin katosivat tallenteelta, samoin kuin aiemmin kuuluneet kamppailun äänet. Krp:n laboratorio on mystinen paikka. Siellä toisiin tutkittaviin näytteisiin tulee lisää tutkittavaa materiaalia, kun taas toisista näytteistä materiaalia vastaavasti katoaa. Jonkunlaista tasapainoa sekin.

1) http://ts.fi/uutiset/kotimaa/523433/Krp+Ulvilan+dnaanalyysi+oli+virheeton

2) http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/523107/Krpn+laboratorion+johtaja+Dnanaytteita+otetaan+valikoiden

Comments
22 Responses to “Virheetöntä teknistä ja taktista tutkintaa”
  1. Harri sanoo:

    Minulla lienee sisälukutaidossa vikaa, kun ei vaan mene jakeluun tämä juttu.

    Erkki Sippolan aikaisempi kommentti:

    ”Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä tapahtui tekninen virhe, joka ehti vaikuttaa tutkintaan ja mahdollisesti jopa tähänastiseen lopputulokseen. Virhe onnistuttiin kuitenkin jälkikäteen löytämään ja sen vaikutukset eliminoitiin.

    Näiden tapausten tunnistamiseksi meillä on massiivinen laatujärjestelmä. Eliminaatiorekisteri kattaa koko henkilöstön dna:n, joten virhe paljastuu. Ja aina selvitämme sekoittumisen syyn, Sippola toteaa.”

    Sippola siis kertoi ensin, että virhe tapahtui. Samoin hän kertoi, että koko henkilökunnan dna on tallennettu poliisin eliminaatiorekisteriin.

    Vähän myöhemmin Sippola kuitenkin kommentoi seuraavasti:

    ”Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä ei ole tapahtunut teknistä virhettä.

    Krp:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola kertoo, että rikospaikalta otetusta näytteestä eristetty dna tunnistettiin rikostutkijan dna:ksi vasta, kun tämän dna-tunniste vietiin laboratorion eliminaatiorekisteriin.

    Sippola korostaa eliminaatiorekisterin vapaaehtoisuutta. Siihen on tallennettu tähän mennessä noin 600 poliisin henkilöstön dna-tunnistetta.”

    Näin siis Sippola lausui samasta asiasta vain hiukan myöhemmin. Tällä kertaa hän kertoo, että virhettä ei olekaan tapahtunut, eikä koko henkilökunnan dna-näytteitä olekaan poliisin eliminaatiorekisterissä!!!

    Kovin ovat ristiriitaisia arvoisan poliisijohtajan kommentit. Muistuupa mieleeni myös eräs toinen poliisijohtaja, joka jo vuosia sitten vakuutti, että jokaisen henkilön dna, joka on ollut tekemisissä ko. klapin kanssa, on poliisin eliminaatiorekisterissä.

    Valehdellaanko meille tässäkin asiassa? Vai mistä oikein on kysymys?

    • nmb74 sanoo:

      Kansa ansaitsee selityksen ja Sippola antaa sen: ”Se oli sellanen ihan normi virhe, joita sattuu sillon tällön, mutta mitään virhettä ei kuitenkaan ole tapahtunut.”

  2. Nimetön sanoo:

    Niina Kiitos! Tuomitsematta ketään: Kuinka ihmeessä tallaisesta vuosia jatkuvasta sotkusta voi kukaan selvitä hengissä ja tai tulematta hulluksi ja kuinka kauan tämä juridisesti voi jatkua? Oli niin tai näin – jossakin vaiheessa tähän on tultava stoppi! Missä muodossa se tulee on vain ajankysymys. Anneli Auerille & muille asianosaisille & tiimille voimia!

  3. Retu sanoo:

    En ole tätä tapausta seurannut sen enempää kuin mitä keltaisen lehdistön lööpit väkisinkin tunkevat silmille. Ensin ajattelin, että kyseessä on – ei niin tavattoman harvinainen avioriidan aiheuttama tappo. Tämän tyyppisistä rikoksista suorittaa tuomiota Suomessa useita naisia ja usein taustalla on miehen pitkään jatkunut naiseen kohdistuva pahoinpitely.

    Mielipiteeni muuttui kun lööppeihin ilmestyivät seri-syytteet ja saatananpalvonta. Tulin jopa lounasravintolassa lukeneeksi keltaisen lehden artikkelin, jossa käsiteltiin ns. rituaalisia viiltojälkiä uhrissa, joista minä en ainakaan hahmottanut mitään ristejä, en nurinpäin, enkä oikeinpäin, ja että asiantuntijana oli käytetty jotain harrastuspohjalta toimivaa hemmoa, jonka pohjakoulutus ei vaikuttanut kovin korkealta mutta uskonnollinen vakaumus hyvin näkyvältä. Kauniisti sanoen, anteeksi vain.

    Mieleni assosioi tilanteen Jan Guilloun dokumenttiin noitavainoista, jonka viimeisessä osassa kerrotaan Norjassa tapahtuneesta pedofiliaepäilystä nykyaikana. Kyseistä syylliseksi epäiltyä pariskuntaa kohtaan esitettiin mitä mielikuvituksellisempia syytteitä (paras taisi olla seksuaalisesti kuorittu appelsiininkuori) ja koko kyläyhteisö saatiin vakuuttuneeksi miehen syyllisyydestä vedoten nimenomaan lasten kertomuksiin – samoin kuin noitavainojen aikaan.

    Omaan työhöni liittyen olen saanut perehdytystä lasten kuulemiseen ja ensimmäinen _tärkein_ asia, mitä kouluttaja painotti, on yrittää välttää tahatonta johdattelua. Ts. kyselijällä on joku varma oma mielipide ja hän tahattomasti johdattaa lasta olemalla hyväksymättä lapsen ensimmäistä vastausta. Lapsi reagoi hakemalla vastausta, joka miellyttää kyselijää ja sitä kautta yrittää päästä pois inhottavasta tilanteesta. Tätä kautta aukeaa ketju mielikuvituksen tuottamiin tarinoihin, jotka asuvat enemmän aikuisen kyselijän korvien välissä kuin lapsen.

    Minusta tässä tapauksessa on samankaltaisuuksia sekä Gustaffson-Bodom -jutun kanssa (joku keksi yrittää kiillottaa kilpeään epätoivoisella keissillä) että Guilloun kuvaamalla nykyajan noitavainolla. Poliisin ja oikeuslaitoksen kunnian takia juttu on prkle PAKKO ratkaista ja hento paikalla ollut nainen on helpompi syyllinen kuin tuntematon huppumies. Meidän kulttuurissammehan nainen on periaatteessa aina epäilyttävä… Eeva ja omena jne. ja kukakohan senkin tarinan kirjoitti, ei varmaan nainen.

    Minusta tässä on kyseessä suomalainen noitavaino Norjan tapaan ja ”kyläyhteisönä” toimivat internetin keskustelupalstat, joissa voi vapaasti kylvää ihan mitä tahansa torajyvää, joka siirtyy ”kansan” mielipiteeksi (järkevät eivät seuraa tai kommentoi) ja joka vaikuttaa tahattomasti jopa tuomioistuinten tuomareihin. Leipää ja sirkushuveja. Valitettavasti pelkään, että Auer on tuomittu jo ennen tulevaa oikeudenkäyntiä. Mutta onhan sitten Euroopan tuomioistuimet.

    Jaksamista Auerille ja hänen ystävilleen.

  4. Nimetön sanoo:

    Tuosta uutisoinnista tulee väkisin mieleen sellainen ajatus, kuka näitä tietoja oikeasti antaa toimittajalle. Ristiriitaisia uutisia vai tarkoituksella esitettyjä uutisia harhaanjohtamalla tai esiintymällä ehkä toisen nimellä ? Tämän dnan todistusarvo tässä jutussa arvioidaan heti jonkun toimesta,ei yhtikäs miksikään. Ja jossain toisessa se selvittää rikoksentekijän. Tuliko näitä osumia muitakin, hyvä kysymys ? Tutkijalla on siinä tapauksessa hyvin leviävä dna. Montako näytettä siellä olikaan joista ei mitään dnata saatu? Yritettiinkö edes ?

  5. Harri sanoo:

    Poliisilehti 2001/5

    ”Rikosteknisen laboratorion DNA-jaoksen esimiehen, rikoskemisti Vivian Johnssonin ­ja hänen alaistensa tiedot löytyvät DNA-rekisteristä.

    – Jos oma hius sattuu putoamaan näytteeseen, se ei sotke tutkimuksia, Johnsson selittää rekisteröinnin.Samasta syystä tutkimustiloihin ei ole pääsyä edes rikosteknisen laboratorion johtajalla, vieraista puhumattakaan.”

    https://www.poliisi.fi/poliisi/periodic.nsf/vwArchivedDocuments/F3476ECDD9CC275AC2256B8200385A21

    Jo vuonna 2001 oli krp:ssa olemassa käytäntö, että dna-tutkijoiden omat näytteet löytyvät rekisteristä, eikä ulkopuolisilla ollut laboratorioon mitään asiaa. Tästä on sitten myöhemmin luovuttu, koska nykyään laboratoriossa voi työkennellä henkilöitä, joilta näytettä ei ole otettu tai sinne pääsee ulkopuolisia henkilöitä todisteita sotkemaan.

    Kovasti on outoa touhua. Sen mukaan mitä asiasta varmasti tiedetään, on vieraan dna:n omistava henkilö ollut krp:ssa töissä ainakin 8.12.2006 lähtien, hän on mieshenkilö ja jostakin syystä antanut oman dna-näytteensä vasta tutkimuksen jälkeen (8.12.2006 – 25.1.2007). Mielenkiintoista nähdä, kuka onneton on kyseessä ja miten vahinko on päässyt tapahtumaan? Sippolan mukaanhan tapahtunut vahinko myös aina selvitetään.

  6. JK sanoo:

    Nythän alkaa uusi oikeudenkäynti. Yksi asia on jäänyt vaivaamaan. Miten kukaan lapsiaan rakastava vanhempi voi käskeä lastaan menemään katsomaan onko murhaaja paikalla? Kun kerran tiedetään, että ”murhaaja” on jo tappanut jonkun niin äiti käskee lastaan menemään katsomaan joko oletettu murhaaja lähti. Aivan käsittämätöntä! Normaali vanhempi juoksisi talosta pois lastensa kanssa ja varmistaisi kaikin keinoin, että lapset ovat turvassa. Naapuristakin olisi voinut apua soittaa. Tämä käyttäytyminen ei ainakaan todista Annelin puolesta – päinvastoin. Edes paniikissa ei kukaan syytön toimi näin.

    Syksyllä olemme viisaampia tämänkin suhteen. Ehkä.

    • nmb74 sanoo:

      Noin on helppo väittää, kun et joudu todistamaan väitettäsi oikeaksi käytännössä omassa elämässäsi. Toivottavasti ei kukaan enää koskaan joudu. Olen huomannut tämän jutun kautta miten kovin kapea ja vain omat mittapuut täyttävä käsitys ihmisillä on normaalista vanhemmasta ja normaalista käyttäytymisestä – kaikki muu on aivan käsittämätöntä. Vain se on normaalia, miten itse toimii tai kuvitelmissaan toimisi. Tilanne Ulvilassa yöllä 1.12.2006 on ollut järkyttävän kamala, sellaisessa tilanteessa ihminen toimii miten toimii, ei sellaiseen ole mitään sääntöä tai käyttäytymismallia. Joku ihminen ei pysty toimimaan lainkaan vaan voi lamaantua täysin.

      Mieti ihan pieni hetki asiaa omalle kohdallesi. Oletko ollut kriisitilanteessa omassa elämässäsi? Oletko toiminut silloin siten, ettemme me muut pääsisi sinua ja toimintaasi jälkeen päin arvostelemaan? Itse yritin soittaa kerran ambulanssia, enkä saanut kännykän näppäinlukkoa pois päältä vaikka kuinka yritin, annoin puhelimen lapselle, joka soitti ambulanssin.

      Oikeudenkäynnistä emme välttämättä tule yhtään viisaammiksi. Siitä ei ole mitään varmuutta. Oikeus ei aina toteudu, oikeudenkäynti ei aina ole oikeudenmukainen eikä tuomio aina totuus. Silti tietysti toivon sitä edelleen.

    • JK-Kuinka voit edes olettaa, että äiti siinä sekavassa tilanteessa olisi voinut tietää talossa olleen MURHAAJAN!

      Kyseessä oli vanhin tytär ja mielestäni oli luontevaa Annelin pyytää tytärtään menemään katsomaan, kun muut lapset nukkuivat. Tietysti molemmat olisivat voineet paeta talosta esim. naapuriin, mutta sitten olisi hylätty ne öpienimmät lapset?

      Jos nyt en aivan väärin muista, niin Anneli puhui hätäkeskuspuhelua, kun pyysi tytärtään katsomaan..?

      NS: Käyttäytymisteoreetikkojen on turha opettaa ko. tilanteessa, sillä ihminen toimii paniikkitilanteessa joskus aivan järjettömästi, kun taas toisinaa kylmän rauhallisesti.

      Anneli Auer vs. Suomen valtio contra veli&omat lapset. Nyt alkaa se viimeinen erä ja uskon vahvasti annelin voittoon, kun syyttömäksi tiedän!

    • KH sanoo:

      Siis eihän Auer lähetä lasta minnekään! Eikä käske yhtään mitään. Katsokaa nyt se häke-puhelun litterointi.
      Auerhan kysyy tytöltä ”olikse vielä siellä” vasta sen jälkeen, kun tyttö on jo ominpäin hiipinyt olohuoneeseen, nähnyt Jukan, kirkaissut ja tullut takaisin. Mitään pyyntöä tai käskyä tai lähettämistä ei nauhalla kuulla.

      Tämä ”lähettäminen” on saanut alkunsa Auerin kuulusteluista, joissa hän MUISTELI/LUULI pyytäneensä tyttöä katsomaan, ja oli siitä kovin pahoillaan. Mutta nauhalta kuullaan ja litteroinnista nähdään, ettei hän mitään lähettänyt, eikä tyttökään ole tämmöisestä kertonut.

      Poliisi valehteli tytölle niissä myöhemmissä itkettämiskuulusteluissa, että nauhalla on tämmöinen kohta, missä AA lähettää tytön katsomaan, mutta mitään tällaista ei nauhalla ole. Poliisi halusi saada tytölle kuvan siitä, että AA on murhaaja, ja kysyi moneen kertaan, että minkä vuoksi äiti lähettäisi hänet katsomaan huppumiestä. Tarkoitus oli vain murtaa lapsi.

      Lukekaan se litterointi, ja jos voitte, kuunnelkaa nauha myös. Älkää toistako ”urbaanilegendoja”, ottamatta asioista selvää. Monet ovat pelkkää poliisin vääristelyä, josta on toistamalla tullut fakta.

      • Hyvä ”KH”, sillä näin vipuun menin itsekin vaikka litteroinnin olen lukenut tällä forumilla.

        Se on vain niin, että aina ei jaksa tarkistaa vaikka pitäisi, ennen kuin kommentoi toista!

      • nmb74 sanoo:

        KH kirjoittaa tiukkaa faktaa. ”Urbaanilegendoista” ei ole puutetta Auerin kohdalla.

        Jos vääriä asioita toistamalla saadaan ne muuttumaan ”faktoiksi”, niin miten saisimme totuuden kuulumaan niiden korviin ja korvien väliin, jotka asioista päättävät. Totuuden toistaminen ei ole yhtä toimivaa ja tehokasta.

  7. Harri sanoo:

    Sippola selittelee:

    ”Työntekijän dna:ta oli päätynyt halkoon laboratoriossa, vaikka työntekijä ei ole esitutkinta-aineiston perusteella missään vaiheessa edes koskenut koivuhalkoon. Työntekijä on käyttänyt työtehtävissään mikroskooppia, kameraa ja muita oheisvälineitä, joiden pinnoille on jäänyt hänen solujaan. Hänen ei ole tarvinnut käyttää työtehtävissään myöskään suojavälineitä.

    Työntekijän solut ovat siirtyneet laitteiden pinnoilta toisen laboratorion työntekijän hansikkaista halkoon. On myös mahdollista, että solut ovat tulleet halkoon huoneilman kautta.”

    http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/08/1793925/ulvilan-murhamysteeri-taman-takia-ulkopuolinen-dna-selvisi-vasta-nyt

    Että semmosta. Poliisityyliseksi selittelyksi meni tuokin. Että oikein oheislaitteista tai jopa huoneilmasta? Ja juuri siihen tutkittavaan halkoon :D

    Toivottavasti on kuitenkin varmistettu, ettei ko. tutkijan dna:ta ole voinut siirtyä halkoon surmapaikalla?

  8. tuntematon sanoo:

    Hei Niina

    Ajattelin näin yksityishenkilönä lähettää blogiisi tänään alkaneen käräjäoikeudenkäynnin herättämiä ajatuksia. Olin mukana käsittelyistunnossa.

    Tilaisuudesssa käytiin läpi todistusaineistoa, muun muassa valokuvia. Asianajaja Manner tarkasteli kuvaa n:o 51. Kuvassa poliisin tutkija Lapinniemi osoittaa taskulampulla avoimen pesuhuoneen oven takaa vainajaa. Kuva on salattu, siinä ilmeisesti näkyy osittain uhri, joten kuvaa ei yleisölle heijastettu. Käsittääkseni kuvan avulla voidaan hahmottaa vainajan sijaintipaikkaa suhteessa oveen ja sen aukeamiskulmaan. Tämä kuva on puuttunut kokonaan puolustukselle aikoinaan toimitetusta esitutkinta-aineistosta, se on korvattu kuva n:o 45:llä. Manner totesi kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Kuvan puolustus sai käyttöönsä vasta pyydettäessä. Käsitin kommentista, että Lapinniemen jäljiltä kuva oli aineistossa ollut kohdallaan, mutta muutos kuvissa oli tapahtunut Ryk Santaojan koottua tutkinta-aineistoa. Asianajaja Manner heitti ilmaan ajatuksen kuvan tietoisesta poisjättämisestä ja kysyi syyttäjiltä vahvistusta kuvan poisjäämisestä myös heidän aineistostaan.

    Syyttäjä Kalle Kulmala kiirehti vastaamaan, että ei vahvista ajatusta kuvan tietoisesta poisjättämisestä. Syyttäjä oli omien sanojensa mukaan vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys. Syyttäjä Valkama lisäsi molemmilla syyttäjillä kaiken lisäksi olleen keskenään eri kuvat tuon kuva n:o 51 tilalla. Molemmat syyttäjät nostivatkin tuomareita kohti omat aineistonsa sanojensa vakuudeksi. Kuvat tuskin näkyivät selvinä tuomareille asti, mutta myöhemminhän asiaan voidaan palata ja kuvat katsoa. Keskustelun väliin Anneli Auer totesi Santaojan jo myöntäneen jossakin vaiheessa vaihtaneensa kuvat. Valkama totesi lopuksi, ettei ymmärrä miksi syyttäjillekin olisi väärät kuvat toimitettu mikäli kyseessä olisi tietoinen teko.

    Inhimillistä erehdystä kerrakseen. Minkähänlainen tapahtumakulku on taustalla syyttäjä Kulmalan mielestä, en oikein hahmota. Ajatukseni eivät taida tavoittaa syyttäjä Valkamankaan järjenjuoksua. Onko kyseessä virheetöntä teknistä ja taktista tutkintaa. Inhimillisen erehdyksen kera.

  9. tuntematon sanoo:

    Kiitos linkistä.
    Sieltähän se kuva löytyy. Ovea avattu kuvatekstin mukaan sen verran ettei uhrin pää siihen vielä osunut.

    Olisiko tapahtumakulku siis ollut sellainen, että poliiseilta olisi rekonstruktiota tekiessään unohtunut inhimillisen erehdyksen seurauksena tuo kuva n:o 45/51ja sen antama tieto. Siis parikin inhimillistä erehdystä kuvan kanssa, vai montako niitä kertyykään. Rekonstruktiota tehdessä ja esitutkinta-materiaalia kootessa. Pari vaihtoehtoistakin tapahtumakulkua kyllä mieleeni tulee. Niinkuin oli tullut puolustuksellekin.

    Herää kysymys, tämän inhimillisen erehdyksen mahdollisuuden astuttua mukaan, onko se rekonstruktio ollenkaan sitten ollut totuuden mukainen. Rekonstruktio, jonka perusteella syyttäjät ovat koittaneet murentaa Auerin uskottavuutta. Toisaalta minulla voi olla vääristynyt käsitys rekonstruktioiden todellisesta luonteesta olettaessani niissä pyrittävän totuuden mukaisuuteen. Rekonstruktiosana pitäisi suomentaa sanalla lavastus. Kuvatekstit muuttaa muotoon: ”Kuvassa poliisi lavastaa tilannetta surmapaikalla”.

    Joka tapauksessa kerrot tuon linkin takana molempien kansilehtien olevan samat eli Ritva Lapinniemen allekirjoittamia. Kehkeytyykö tästä hänen henkilökohtainen inhimillinen erehdyksensä. Onko hänen toimistaan toista vuotta vanhaa tutkintapyyntöä lojumassa jossakin odottaen päätöstä mahdollisen esitutkinnan aloittamisesta.

    • nmb74 sanoo:

      Huomautuksena! Linkin takaa löytyy tieto, että kansilehti molempiin on identtinen. Liikkellä on myös toista kansilehteä, joka muuten on täysin samanlainen, mutta päivämäärä on 14.12.2009.

    • Harri sanoo:

      MTV3,

      ”Mäkinen kertoo, että uudet tutkijat ovat pyytäneet häntä muuttamaan esitutkintapöytäkirjan valokuvaliitetta. Se tapahtui syyskuussa 2009, vähän ennen kuin hän jäi eläkkeelle.”

      Mahtaneeko olla samasta kuvasta kysymys? Ensin kuva pyydettiin muuttamaan/poistamaan esitutkintapöytäkirjasta ja sen jälkeen se korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Toivottavasti tämä asia vielä tutkitaan.

      Toinenkin mielenkiintoinen kohta:

      ”Nyt siirrytään jalkapohjan haavoihin. Montako niitä oli? Valkama kysyy.
      – Toistakymmentä, Mäkinen sanoo.
      Yksi, Valkama korjaa.
      – Ei pidä paikkaansa. Mä kattelin niitä paikan päällä talossa ja ruumiinavauksessa.
      Mäkinen etsii papereista valokuvaa ruumiin jalasta ja löytää sen.
      – Onhan tässä nyt monta reikää. Mä tutkinen ne jalkapohjat siellä ruumishuoneella.
      Mäkinen laskee kuvasta toistakymmentä haavaa.”

      Valkamalle oli annettu väärä tieto uhrin jalkopohjan haavojen lukumäärästä tai sitten Valkama vain koitti kepillä jäätä. Metsään meni tämäkin yritys.

      Tänään oli hyvä päivä puolustukselle.

  10. Mikki sanoo:

    Totuuden tietävät varmasti vain Anneli itse, sekä hänen lapsensa. Toivon lasten tulevan joskus aikuisina julkisuuteen kertomaan oman tarinansa. On heidät manipuloitu kertomaan mitä tahansa, niin totuus on siellä syvällä sisimmässä.

    • Aila sanoo:

      Voi mikä haloo oli vain vähän aikaa sitten niistä risteistä ja rasteista, väärinpäin ja oikeinpäin ja ties mitä muita kuvioita, ja kaikki viittasi saatananpalvontaan.

      Nyt se kaikki onkin syyttäjän mielestä vain ”sivujuonteen sivujuonne”!

      Kohta kai kieltää, että on mitään risteistä koskaan vakavasti puhuttukaan.

      • Aila sanoo:

        Tuolla minfossa joku nyt raivoaa, kun peitepoliisin kuva on paljastettu. Aivan oikein! Itsekin linkitin sen heti yhdelle keskustelupalstalle. (siihen ei kylläkään siellä ole reagoitu, ihmiset kai pelkäävät ja arkailevat asiassa)

        Onhan tuo mielestäni halveksittavaa toimintaa poliisilta ujuttaa joku etsimään murhatodisteita, siis niitähän vain etsittiin, ei todisteita syyttömyydestä suinkaan. Vaan kun ei löytynyt! Mutta sekäänkö ei todista mitään. Ollaan olevinaan ystävää, petetään kovia kokeneen naisen luottamus täysin.

        Peitepoliisi sentään oli tullut huomaamaan, että Anneli on hyvä äiti lapsilleen.

      • Susku London sanoo:

        Ailan viestiin kommentoin.

        Samaiset ristit ja rastit syyttäjä Valkama kirjasi uutena todistusaineistona valituslupahakemukseensa KKO:lle, eli osoituksena saatananpalvonnasta. Muita todisteitahan oli se surullisen kuuluisa tribaalitatuointi-sydämen kuva, jossa nähtiin pukinpää. Jutun sotkuisuuden vuoksi lupa irtosi, ja nyt ollaan taas alkupisteessä sumplimassa suurimmaksi osin samoja asioita käräjäoikeudessa kuin aiemminkin. Suuresta saatananpalvojasta tulikin vain pelkkä myymälävaras, mutta häpäisy sekin. Ja ilman minkäänlaisia todisteita tietenkin. Pelkkä pelokkaiden lasten kertomus riittää syyttäjille.

        Samaiset paljain silmin näkymättömät ristit ja rastit nostettiin esille tärkeään asemaan Turun hovioikeuden päätöksen julkisessa osassa 27.06.2013. Tuomiot syytetyille olivat ankarat nimenomaan risteistä ja rasteista johtuen, vaikka niiden olemassaolo jäikin vain uskovaisen lääkärin todistelun varaan. Anneli sai puolivuotta lisää kakkua ja Jensin tuomio pysyi samana, vaikkei häntä risteistä ja rasteista ole edes syytetty.

        Mistään sivujuonteen sivujuonteesta ei ole kyse, vaan härskistä juonesta saada Anneli Auer pysyvästi telkien taakse hämmentämällä kansaa ja häpäisemällä Auer totaalisesti. Onneksi Jensillä ja Annelilla on säilynyt mielenterveys jotakuinkin tämän rumban keskellä. Ainakin tietävät, etteivät ole yksin järjestelmää vastassa, vaan useat ihmiset taistelevat oikeuden toteutumisen puolesta tässä Suomen rikoshistorian erikoisimmassa ja salatuimmassa asiassa. Tai millaisena tämä farssi lopulta kirjataan Suomen historiaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: