Oikeutta pitkän kaavan mukaan

Anu Suomela

Ulvilan surman uusi käsittelykierros on alkanut Satakunnan käräjäoikeudessa. Uusina todisteina syyttäjät esittävät lasten kertomuksia, jotka on hankittu vuosia murhan jälkeen. Haluan tarkentaa näitä seikkoja Anu Suomelalta, joka toimi seksuaalirikoksia koskevassa prosessissa todistajana sekä käräjä- että hovioikeudessa.

 

NB: Syyttäjien mukaan heillä on olennaista uutta näyttöä, jota on saatu lasten kertomuksista. Mitä mieltä olet lasten uusien kertomusten luotettavuudesta nyt, kun murhasta on kulunut kohta 7 vuotta. Tapahtuma-aikana lapset olivat 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaita. Miten luotettavia heidän kertomuksensa ovat nyt, kun heitä on haastateltu useaan kertaan uudelleen viimeksi vuonna 2011.

AS: Oikeuspsykologisen ja muistia koskevan tieteellisen tutkimustiedon perusteella näille myöhemmille kertomuksille ei voida antaa juurikaan todistusarvoa. Tietojeni mukaan kaksi nuorempaa lasta olivat umpi-unessa, ja tuolloin 7-vuotias lapsi hereillä omassa sängyssään tyyny korvien päällä. Näin hän kertoi 2009.

Hänen 2011 antamansa kertomus on ristiriidassa 2009 kertomuksen kanssa. Nyt hän sanoo, että olisikin kuunnellut oven takaa, ja kyennyt ymmärtämään mitä tapahtui. Tuon ikäisen lapsen on mahdotonta ymmärtää tapahtumien kulkua ja sisältöä pelkästään kuulohavaintojen perusteella, ei siihen pystyisi aikuinenkaan.

 

NB: Entä tämän 9-vuotiaan kertomus, miten luotettava se on?

AS: Tuo lapsi on kertonut omista silminnäkijähavainnoistaan välittömästi tapahtumien jälkeen. Se on tieteellisillä kriteereillä arvioiden luotettava kuvaus. Hän on sitkeästi pysynyt kertomuksessaan, vaikka poliisi on yrittänyt monin tavoin horjuttaa sitä, ja johdatella lasta muuttamaan kertomustaan.

 

NB: Miksi nuorempi lapsi on nyt muuttanut kertomustaan noin olennaisella tavalla?

AS: Muistitutkimuksen mukaan olennainen tekijä todistajakertomusten muuttumiseen on jälkikäteinen informaatio. Ihmisen muisti ei toimi videotallenteen tavoin. Muistikuvat muuttuvat sen mukaan, millaista uutta informaatiota silminnäkijä tapahtumista saa.

Silminnäkijät ‘paikkaavat’ omia havaintojaan uudella informaatiolla tehdäkseen muistiketjustaan loogisen. Tuossa prosessissa alkuperäinen muistikuva muuntuu vastaamaan uutta informaatiota (olipa se totta tai ei). Kun näin tapahtuu, ihminen ei enää itse voi tietää, mikä oli alkuperäinen havainto ja uuden informaation johdosta muotoutunut uusi muistikuvien ketju.

 

NB: Voitko tarkentaa, mitä tarkoitat muistikuvalla?

AS: Ihmisen muisti taltioi monenlaista tietoa. Omakohtaisista visuaalisista havainnoista kerätään visuaalisuuteen perustuvaa tietoa ja mielikuvia. Toisaalta ihmiset tallentavat muistiinsa teoreettista tietoa, joka ei ole visuaalisessa muodossa, esim. historiallisia faktoja.

Visuaalisiin mieli-/muistikuviin vaikuttaa se, että esim. joku auktoriteetti esittää väitteen/ todisteen siitä, että henkilön omat mieli-/muistikuvat eivät voi olla todenpitäviä. Tällä uudella informaatiolla voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten henkilön alkuperäiset muistikuvat muuttuvat.

 

NB: Anneli Auer on poliisikuulusteluissa pitänyt mahdollisena, että hän olisi surmannut miehensä perheriidan päätteeksi (poliisin mukaan tämä oli tunnustus). Sittemmin hän on kiistänyt syyllistyneensä tuohon tekoon. Miten arvioisit tätä?

AS: Käsitykseni mukaan Auer ei lainkaan käsittänyt omaa oikeudellista asemaansa, vaan luotti siihen, että kun hän kertoo omat havaintonsa rehellisesti, niin poliisi kykenee selvittämään tilanteen. Hän ei tuolloin vaatinut saada asiamiestä paikalle, vaan luotti siihen, että kykenee rehellisyydellään vakuuttamaan poliisin. Niin ei sitten käynyt.

Myöhemmissä kuulusteluissa poliisi syötti hänelle asiantuntemuksellaan vakuuttavaa informaatiota siitä, että asunnossa ei voinut olla ketään muuta henkilöä, ja ainoa mahdollinen tekijä voi olla vain Auer itse. Tuossa vaiheessa Auer luotti auktoriteettien väitteisiin. Tuon poliiseilta saamansa johdattelun perusteella hän loi uusia muistikuvia tapahtumista.

 

NB: Onko noissa olosuhteissa poliisin hankkima ”tunnustus” luotettava?

AS: Ei ole, koska se on hankittu syytetyltä ilman asiamiestä, erittäin stressaavissa olosuhteissa harhauttamalla hänet tunnustamaan. Tuollaisen tunnustuksen hankkiminen ei vastaa esitutkintalain määräyksiä.

Tieteellisestä tutkimuksesta löytyy paljon tietoa siitä, että ihmiset tunnustavat rikoksia, joita eivät ole tehneet. Näin käy, koska pidätettynä oleminen ja toistuvat kuulustelut nostavat stressitasoa ja lisäävät ahdistusta. Lopulta ihminen murtuu ja tunnustaa tekoja, joita ei ole tehnyt, koska uskoo väärän tunnustuksen olevan helpompi tie kuin aidossa kertomuksessa pysytteleminen.

 

NB: Tällä viikolla oikeuskäsittelyä seurannut media kertoo, että syyttäjät ovat arvostelleet Anneli Aueria siitä, että hän on ollut alusta pitäen liian rauhallinen, eli merkityksessä ‘kylmäverinen murhaaja’. Vastaavaa todistelua kuultiin ensimmäisessä murhaoikeudenkäynnissä.

AS: Olen jonkun verran seurannut tuota uutisointia. Jos syyttäjällä on todella kovaa näyttöä, Auerin syyllisyydestä, niin miksi käyttää henkilöön menevää ad homimen -todistelua? Riippumatta ihmisen teoista, olipa vaikka murhaaja, häntä on aina kohdeltava hänen ihmisarvoaan kunnioittaen.

Länsimaisiin oikeusperiaatteisiin kuuluu myös se, että henkilö on syytön kunnes hänet on todettu syylliseksi julkisessa oikeuskäsittelyssä, jossa on noudatettu fair trial -periaatetta. Auer on todettu syyttömäksi Vaasan hovioikeudessa. Erittäin moitittavaa on, että syyttäjän halventava kohtelu kohdistuu syyttömään vastaajaan.

 

NB: Tästä on syntynyt taas melkoinen mediasirkus. Auer on joutunut ja joutuu kestämään sekä tämän että tätä seuraavan HO:n käsittelyn samassa julkisuuden pommituksessa.

AS: Minusta tämä käsittely, ja sen ympärillä kuohuva mediasirkus ei eroa 1500–1600-lukujen noitavainoista. Tuolloin kansan huvia oli kerääntyä seuraamaan julkisia hirttäjäisiä ja noitarovioita. Tuolloin ihmisiä syytettiin noituudesta ja saatananpalvonnasta, johon tässäkin asiassa syyttäjä on viitannut. Mielenkiintoista on, että Suomessa nimenomaan Ulvilassa oli tuolloin asukaslukuun nähden kaikkein eniten noituudesta tuomittuja.

 

NB: Mitä ajattelet siitä, että nuoremmat lapset ovat kertoneet vanhimman lapsen ennustaneen isän kuoleman?

AS: Vaikea sanoa, mikä on johtanut lasten tuollaiseen kertomukseen kuoleman ennustamisesta. Ainakin se kertoo siitä, miten vihamielisesti nuorimmaiset suhtautuvat isosiskoonsa. Kovin surullista, että lapset ovat menettäneet kaikki itselleen läheisimmät ihmiset.

 

NB: Juha Manner totesi oikeudessa, että lasten sijaisvanhempina Auerin veli ja tämän vaimo ovat suuresti vaikuttaneet lasten uusien kertomusten syntyyn. Mannerin mukaan he ovat haukkuneet Aueria ja vanhinta lasta kolmelle pienimmälle ja eristäneet lapset kaikista niistä läheisistä, jotka olivat aikaisemmassa elämässä mukana.

AS: Mistäpä muualta nämä lapset olisivat vaikutteita saaneet kuin sijaisvanhemmilta. En oikein usko, että vaikuttaminen on ollut tahallista, vaan sijaisvanhemmat ovat alkaneet uskoa siihen, että Auer on murhaaja ja paha ihminen. Se ei ole voinut olla välittymättä lapsille, joiden ainoa turva sijaisvanhemmat nyt ovat.

Tämä on keskeinen tekijä heidän kertomustensa synnyssä. He ovat menettäneet elämänsä tärkeimmät tukipilarit äärimmäisen julmissa olosuhteissa. Heidän on ollut pakko löytää uusi turva, ja mukautua sijaisvanhempien käsityksiin omasta äidistään ja tapahtumien kulusta. Eli äiti tappoi isän. Tämän on täytynyt olla lapsille äärimmäisen tuskallinen psyykkinen prosessi.

 

NB: Jälkiviisaana kysyn, olisiko ollut mitään keinoa suojella lapsia tuollaiselta repimiseltä?

AS: Jos asiaa olisi katsottu aidosti lasten hyvinvoinnin kannalta, hälytyskellojen olisi tullut soida viimeistään siinä vaiheessa, kun toiseksi nuorin lapsi alkoi tuottaa kertomuksia siitä mitä murhayönä oli tapahtunut, sekä uudet syytökset äidin omiin lapsiinsa kohdistamista absurdeista seksuaaliteoista.

Tuolloin lapset olisi pitänyt siirtää pois sijaisvanhemmilta, joilla oli keskeinen osuus näiden kertomusten syntyyn. Erityisen hälyttävää oli, että sijaisvanhemmat estivät Anneli Aueria tapaamasta omia lapsiaan tämän vapauduttua vankilasta HO:n päätöksellä toukokuussa 2011.

Sekä kansallisen lain että Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan kansallisen viranomaisen on huolehdittava lasten ja vanhempien välisen suhteen säilymisestä ja turvattava, että lapset ja vanhemmat tapaavat. Näin riippumatta syystä, jonka vuoksi lapsi on erossa vanhemmistaan.

Suomen ensimmäisessä EIT:sta saamassa tuomiossa 1994 isovanhemmat estivät isän ja lapsen tapaamiset, eivätkä lastensuojeluviranomaiset ryhtyneet riittäviin toimiin tuon suhteen säilyttämiseksi. Sen jälkeen tuomioita on tullut lukuisia, ja niissä on valtiovallan puolelta vedottu siihen, että vanhempi on syyllistynyt mm. seksuaalirikoksiin lastaan kohtaan.

Se ei kuitenkaan ole EIT:n mielestä riittävä peruste poistaa vanhempaa lapsen elämästä. EIT:n ratkaisut perustuvat laajaan tieteelliseen tietoon siitä, miten vahingollista lapselle on se, että hänet eristetään vanhemmastaan. Lapsi tarvitsee vanhempaansa täysin riippumatta siitä, onko vanhempi ehkä syyllistynyt rikollisiin tekoihin.

Comments
5 Responses to “Oikeutta pitkän kaavan mukaan”
  1. Aila kirjoitti:

    Noitavaino on meneillään, kuten Anu Suomelakin totesi. Ja jos vielä nykyaikana poltettaisiin epäillyt roviolla, niin innokkaimpina sen sytyttäjinä ja ympärillä hillujina olisivat minfon palstoilla riehuvat muutamat, tai aika monetkin, nimimerkit.

    Kauhistuttavia ihmisiä.

  2. Susku London kirjoitti:

    ”Muistikuvat muuttuvat sen mukaan, millaista uutta informaatiota silminnäkijä tapahtumista saa.”

    Tämä sopii myös todistajiin. Muistikuvien muuttuminen näkyi Porin oikeustalolla viime keskiviikkona useiden eri poliisien todisteluista. Erään blondittaren muistikuvat olivat seonneet tosi pahasti. Hän väitti itsekin äitinä kysyneensä Auerilta sairaalassa miten hän oli lähettänyt lapsen katsomaan oliko murhaaja poistunut? (Tulipa mieleen eräiden minfolaisten kirjoittelut!).

    AA Juha Mannerin piti oikaista ja ihmetellä miksi henkilö pysyy edelleen virheellisessä kertomuksessaan, sillä hänen jo aiemmin kertomansa versio tapahtumista perustuu häkenauhaan, jolla Anneli kysyy lapseltaan ”Hei lähtikse jo?”. Anneli ei siis suinkaan lähettänyt lastaan, eikä ko. blonditar ollut edes kuullut häke-nauhaa siinä vaiheessa. Hänen kertomuksensa oli jonkun muun kertomus, tai myöhemmin poliisikahviossa muodostunut ennakkoasenne Annelin syyllisyydestä. Veikkaan viimeistä, sillä todistaja ei tuntunut muistavan juuri mitään muuta asiaan liittyvää kysyttäessä. Hän keskittyi lähinnä kusemaan omaan pesäänsä, eli kertomaan miten päällisin puolin ja huonosti hän oli etsinyt murha-asetta ja kenkiä talosta. Onneksi hän ei ollut yksin etsimässä, eikä edes vastuussa operaatiosta.

  3. Susku London kirjoitti:

    Muualta netistä, ilmeisesti saman blondittaren kertomana:

    siteeraus etp287-288

    Toisen kerran kävin po kohteessa muutaman päivän kuluttua muistaakseni KJ:n kanssa. Tarkempaa ajankohtaa en muista. Muistaakseni kävin asunnolla ennen kuin Auerin rouva pääsi pois sairaalasta. En kuitenkaan ole aivan varma.
    Tehtävänämme oli etsiä paksupohjaisia miesten talvikenkiä. Katsoin tarkemmin talon tuulikaapin, eteisen ja aulan. Mitään paksupohjaisia kuviollisia talvikenkiä tai muita sen kaltaisia kenkiä ei löytynyt. Meillä oli vertailupohjana tekijän jättämät veriset kengän jäljet. Jukan työhuonetta , enkä myöskään lastenhuonetta katsellut tarkemmin. En tiedä tarkastiko JK tai joku muu niitä huoneita. Katoin päällisin puolin kodinhoitohuoneen kaappeihin. Kodinhoitohuone oli melko täynnä vaatteita, kuten kaapitkin. Talon pihamaalla oli henkilöauto, enkä ainakaan minä tiedä tutkiko kukaan sitä autoa. Myöskään minun paikalla ollessani kukaan ei käynyt nähteni talon autotallissa, jos talossa sellainen on.
    —Kuulustelukertomus loppuu tähän—-

    Kenkää tarttis, tosiaankin!

  4. Nimetön kirjoitti:

    Vahvankin naisen lihasvoima on yleensä heikompi kuin heikonkin miehen lihasvoima. Tästä syystä naisen on fyysisesti erittäin vaikea voittaa miestä tappelussa. Miehen pitäisi olla joko vahvasti huumattu tai humalassa, eikä tällaisesta ole mitään mainintaa Jukan tapauksessa.

Trackbacks
Check out what others are saying...
  1. […] OIKEUTTA PITKÄN KAAVAN MUKAAN […]



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: