Uutta näyttöä ilman mitään merkitystä

Korkein oikeus määräsi aloittamaan murhajutun käsittelyn uudelleen alusta käräjäoikeudessa syyttäjän toimittaman uuden näytön vuoksi. Ensimmäisen viikon aikana uutta näyttöä ei vielä paljoa esitetty.

Syyttäjän mukaan koiranohjastaja kertoi todistuksessaan myös yhden uuden tiedon, joka ei tullut esiin esitutkinnassa.

Poliisi mainitsi, että Tähtisentielle päättynyt jälki oli peräisin henkilöltä, joka nimenomaan kulki naapuritontin takareunasta tien suuntaan. Koiran ohjastaja perusteli tätä sillä, ettei jäljestystä tehnyt koira ollut koskaan ajanut ns. ”takajälkeä”, eli lähtenyt seuraamaan jälkeä sen tulosuuntaan.

Poliisin todistuksen mukaan jäljet siis johtivat naapuritontin takanurkalta viherkaistaletta pitkin Tähtisentielle päin. Jäljet olivat siis kaikesta päätellen todistajan mukaan murhaajan poistumisjäljet. Koiranohjastajan havaintojen perusteella murhaaja on voinut poistua naapurin 52 takapihan poikki ja tullut tontin nurkalta viherkaistaleelle (josta koira sai jäljen), jota pitkin Tähtisentielle ja jatkanut siitä matkaansa. Tekijä on myös voinut tulla paikalle samaa reittiä. Viherkaistaleella on voitu kulkea molempiin suuntiin.

Syyttäjä Kalle Kulmala yritti käyttää jo hiukan kulunutta ja jopa surullisen kuuluisaa poliisieliminaatiota. Kulmalan mielestään jälki voi hyvinkin olla surmaajaa etsimään menneen poliisin. Totta kai se voisi olla poliisin jälki, jos poliisit siellä olivat poukkoilleet, mutta yhtälailla se voi olla murhaajan jälki.

Oikeudessa ei käsitelty sitä, olisiko murhaaja voinut tulla ja poistua samaa reittiä ja kuitenkin juuri niin on voinut käydä. Sama edestakaisin kulkeminen koskee toki myös poliisia, edestakaiset jäljet kai poliisikin jättäisi. Tuskin poliisikaan tontinreunaan taivaalta tupsahtaisi ja jatkaisi siitä muina miehinä kohti Tähtisentietä. Asia on siis selvä, joku oli kulkenut tuossa kohdassa yöllä, koska koira sai jäljen. Kuka se oli, sitä ei syyttäjä tiedä, mutta syyttäjän mielestä se ei mitenkään voinut olla murhaajan jälki. Ei sentään väittänyt jälkeä Annun lavastamaksi.

Ihme, ettei oikeudessa kuultu todistajaa, joka nyt muistaisi kulkeneensa juuri tuota viherkaistaletta tontin nurkalle kurkkimaan näkyykö murhaajaa ja kun ei näkynyt, niin palasi samaa reittiä takaisin. Luulisi sellainen poliisi helposti löytyvän. Juoksivathan poliisit kilpaa oikeudessa avuliaasti todistamassa Auerin rauhallisuuden ja viileyden lisäksi omasta ja toistensa ala-arvoisesta ja huolimattomasta työstä kyseisellä rikospaikalla. Eikö kukaan ole vinkannut heille, ettei itseään vastaan tarvitse todistaa.

Poliisi A, joka aiemmin oli kertonut, että ihan vain huonosti ja pintapuolisesti oli tutkinut paikkoja, kertoi nyt, että olikin tutkinut ihan tarkkaan. Oikeudessa häneltä tiedusteltiin ristiriidasta todistusten suhteen. Kysyttiin, miten tutkinta oli ollut pintapuolisempaa Tähtisentiellä ja miten se erosi ns. tarkemmasta tutkimuksesta. Poliisi A vastasi, että tutkinta oli pintapuolisempaa, kun ei poistettu listoja! Hmm… sinne varmaan jäivät sitten Jukan talvikengät, sorkkarauta, murhaajanruskeakylpytakki, nauhuri ja mitä vielä.

Poliisi B kertoi uutena asiana jonkun toisen poliisin (ei muistanut kenen) kanssa työntäneensä terassilla olleen muovituolin hajonneesta ikkunasta sisälle, missä yhteydessä lasia oli hajonnut enemmän ja lennellyt pitkin lattioita. Kilinä vain kuului, kuvaili poliisi, joka ei osannut arvioida, kuinka paljon aukko ikkunassa suureni. Kertomansa mukaan todistajana kuultu poliisi B ei kysellyt, miksi tuoli haluttiin sisään nostaa. Takaovea ei hänen mukaansa kuitenkaan avattu.

B:n partiokaveri C ei tapahtumapaikalla ollut tullut tietoiseksi tuolin työntämisestä ikkunasta sisälle, hän sen sijaan muisti, että takaovi oli avattu ja suljettu.

Kaikki poliisit A, B ja C korostivat, syyttäjän mieliksi, miten Anneli Auerin käytös oli ollut erikoisen rauhallista, välinpitämätöntä ja viileää, ei lainkaan hysteeristä ja itkuista – niin kuin kunnon kansalaisen ilmeisesti kuuluisi. Syyttäjä Valkama tietää, miten mielikuvia luodaan ja miten mediaa käsitellään. Kun todisteita ei ole, on pelattava mielikuvilla. Ne uppoavat kansaan ja ilmeisesti toisinaan myös tuomareihin. Miksi kukaan haluaa ajaa murhasyytettä ilman kunnon perusteita pelkkien mielikuvatemppujen turvin tyyliin ”Eikö Auer olekin syyllisen oloinen, tarvitaanko tässä vielä jotain näyttöä”.

Uutta näyttöä oli toistaiseksi niukasti tai sitten en sitä vain havainnut.

1. Koira ei seuraa takajälkiä. Oli todistus totta tai ei, tällä ei ole mitään merkitystä oikeudenkäynnissä. Merkitystä on vain sillä, että koira havaitsi varmuudella ihmisen kulkeneen mainitussa kohdassa murhan aikoihin.

2. Takaoven lasia oli rikottu poliisin toimesta lisää. Oli todistus totta tai ei, tälläkään ei ole mitään merkitystä, koska kuvasta voidaan nähdä, ettei aukko voinut enää entisestään paljoa suurentua.

3. Uusi 2011 tehty ikkuna-aukosta kulkemisrekonstruktio. Oli rekonstruktio sitten tehty tietty tarkoitus mielessä tai vain vilpittömän huonosti, ei tälläkään ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että ikkuna-aukosta on täysin mahdollista kulkea. Se, etteivät poliisien rekon verijäljet täysin täsmää oven reunojen oikeisiin verijälkiin selittyy sillä, että poliisit eivät joko poistu samalla tyylillä, millä murhaaja poistui tai eivät ole saman pituisia tai eivät poistu samalla vauhdilla. Osasyy voi olla myös siinä, että poliisit pelkäävät lasiviiltoja toisin kuin poliisia pakeneva murhaaja.

takaovi

Comments
7 Responses to “Uutta näyttöä ilman mitään merkitystä”
  1. Nimetön kirjoitti:

    Kuten poliisi itsekin todisti, koira ei seuraa takajälkeä, vaan kulkee siihen suuntaan missä on tuorein jälki. Jäljen päättyminen tien reunaan viittaa siihen että kulkija on mennyt autoon. Autollahan surmaaja on varmasti paikalle saapunut.

    Kun surmaaja pakeni, terassilla oli lasia, jolloin on vauhdilla poistuessaan luultavasti liukastunut ja horjahtanut ja ottanut seinästä tukea.

  2. Nimetön kirjoitti:

    Muistaakeni perustelu koirapoliisilla oli vielä, että ei viitsinyt viheraluetta niin tutkia, koska pensasaidan läpi ei voi kulkea, koska aita on niin tiivis ja siihen ei ollut tullut näkyvää aukkoa?
    Kuvista näkee selvästi, että aidan läpi pääsee leikiten, eikä siitä mitään aukkoja jää.
    Jokainen omakotilueella tietää, että puskien läpi kuljetaan. Näyttää, jopa melko harvalta ja matalalta aidalta paikkapaikoin.

    Takaoven lasia taas on ”kokeiltu” niin paljon, että mahdollisia lasissa olevia verijälkiä, muita todisteita on levitelty ympäriinsä, joten täsmällisesti ei pystyisi sanomaan miten on ulos tai sisään menty.

    Terassilla olleet verijäljet on voinut tulla hyökkääjän kompuroinnista, käsistä, murha-aseen putoamisista tai miten tahansa, jopa poliisin rikkomista laseista.

    isot lasinpalat on ilmeisesti murhaaja heitellyt tieltä pois tullessaan sisään. Ja osa voi olla jopa vaatteista pudonneita poistuessaan ikkunan kautta paikalta.

    Kuvassa näkyvä kukkaruukku on talon sivulla on voinut kaatua murhaajan poistuessa.

    Tuskimpa murhaaja on kykkinyt ikkunan reunalla samalla tyylillä, kuin poliisit. Tuskin on tullut alas millään tasajalkatyylillä, enemmänkin ns. sukeltamalla. Poliisin esitys on surkea. Vanha mummukin loikkii paremmin, eikä ole pahemmin parkouria ym. harrastanut.

    Silminnäkijät eivät yleensäkään osaa sanoa täsmällistä pituutta. Tilaanteen uhkaavuudesta ja vähäisestä ajasta johtuen, usein uhkaaja koetaan suurempikokoisena ja isompana, mitä sitten todellinen tekijä on ollut, kun on kiinni saatu.

    Vatsakkuus voi taas johtua esimerkiksi hupparin taskussa olleista ”kirveestä” ym.
    Toisaalta, ei pieni vatsakkuus tee kaikista kömpelöitä.

    • nmb74 kirjoitti:

      Koiranohjaaja ei muistanut tarkasti aitaa ja miksi muistaisi, oli kuulemma pimeää ja aikaakin tuosta on kohta se seitsemän vuotta ja kun koira pääsee murhaajan jäljille, ei siinä aitaa tuijotella vaan seurataan jälkiä. Keskittyminen jäljestystilanteessa on aivan muualla kuin aidassa ja siinä, mistä murhaaja on mahdollisesti tullut. Tärkeintä on ollut seurata, minne jäljet johtavat. Spekulointi kaiken aikanaan saadun todisteen kumoamisesta on tullut ajankohtaiseksi vasta, kun alettiin vainota uhrin vaimoa.

  3. Anna Annala kirjoitti:

    Hei

    Olen jatkanut käräjäoikeudenkäynteihin osallistumista Porissa. Ajattelin blogiisi kirjoittaa muutaman hajahuomioni todistaja- ja asiantuntijalausunnoista. Joidenkin todistajien ajatuksenkulkua on helppoa seurata, toisten ei.

    Ylikonstaapeli Mika Tauru oli ehkä asiantuntijan tai sitten todistajan roolissa oikeuden istunnossa. Useamman kerran tuota asemaansa sivuttiin ja pohdiskeltiin, myös hänen ”motiiviaan” eli haluaan tarjota asiantuntijuuttaan Porin poliisin tutkinnalle. Todistuksensa alku vaikutti normaalilta, klimaakseja oli useampiakin ja, niinkuin draamankaari vaatii, loppu oli yllätyksellinen. Syyttäjä Valkama parahti lopulta, että syyttäjän puolesta tämä oli tässä. Joku kysäisi, että teidän osaltanneko Taurun kuuleminen, vaiko kaikkien. Tauru ei itse suinkaan ollut lopettelemassa, vaan jatkoi toisen käden tiedoilla lasimurskan ja -pölyn lentämisestä luennoimalla. Hassu luento, täytyy sanoa.

    Miesten talvikengät

    Taurun mielestä yksi kappale miesten talvikenkiä on ollut Anneli Auerin kädessä, mutta molemmat on hävittänyt. Auer on kenkää kastanut miehensä vereen ja painanut sillä yhden, lähes täydellisen verisen kengänpohjakuvion lattiaan (arkun/housujen päällä olleen sekä terassilta löytyneitten veristen kengänpohjien käsin lavastamista Tauru ei eritellyt, eikä niistä taidettu häneltä kysyäkään). Auer on Taurun mukaan myös kenkä kädessä tehnyt niin sanotun ”jarrujäljen” eli osajäljen, mutta unohtanut lavastaa sille edeltävät ja poistuvat jäljet, niitä ei kuvissa tämän verijälkiasiantuntijan mukaan näy. Oletan hänen ajatelleen Auerin tehneen etukäteen nuo poistumisjäljet, mutta en ole asiasta varma. Sen lisäksi tehneen myös jarrutusjäljen, ilmeisesti varmana siitä, että ehtii hätäkeskukseen selittämään surmaajan lähteneen peräänsä, mutta kääntyneen takaisin päin äkkiä. Aika monimutkaista vai mitä. Vai jääkö minulta jokin keskeinen asia ymmärtämättä. Jotta näyttäisi jonkun lähteneen perään ja kääntyneen jarruttaen takaisin, täytyi Auerin jättää puhelin hetkeksi poistuakseen lavastusta varten.

    Tänään miesten talvikenkien etsimisestään oli todistamassa kolme ensimmäisellä viikolla ryhmätyönä tehdyssä paikkatutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä. He olivat yksimielisiä muistikuvistaan siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti ei ottanut Auerin osuutta surmatyöhön tarpeeksi huomioon ja he olivat omien sanojensa mukaan jo toisena päivänä laatineet jonkinlaisen listan Aueriin kohdistamistaan epäilyistä. Kuitenkin he kaikki todistivat miten kuumeisesti etsivät talosta verijälkien pohjakuvioihin sopivia talvikenkiä. Talon sisältä. Auerin kätkemiä tai käyttämiä. Vai mitä kenkiä luulivat etsivänsä. Myös mielet avoimina todistivat etsineensä mahdollista toista tekovälinettä, mitä tahansa tekoon soveltunutta. Käsitin, että etsivät ohjeistuksen mukaan, mutta ehkä toteuttivat omatoimisesti siellä jotakin omaa varjotutkimustaan. Jos ohjeistus ei tosiaan ollut koskenut muun muassa jälkiin sopivien talvikenkien ja astalon etsintää, niin mitähän tutkinnanjohtaja, joka oli kolmikon mielestä Auerin osuuden tyystin sivuuttanut, oli sitten ohjeistanut talosta etsimään paikkatutkinnan avulla.

    Tutkija Mäkisen ajatuksenkulkua oli helpompi seurata. Käsittäkseni hänen mukaansa sisätiloista johti kiistämättömästi vereentyneen toisen jalan kengän jäljet katkeamattomana ketjuna ulos terassille arkun kannen kautta. Myös syyttäjä Valkama myönsi tämän ulospäin johtavien jalkineen jälkien olevan kiistaton tosiasia. Sinne yöhön katosivat ne miesten talvikengät.

    Anna Annala

  4. Nimetön kirjoitti:

    Hei Niina, missä kaupungissa sinulla on ollut publiikki? ajattelin vaan kysäistä, kun olet lakinainen

    • nmb74 kirjoitti:

      Toivoisin, että olisit kiinnostuneempi aiheesta, josta kirjoitan kuin minusta.
      Publiikki oli Turussa 2004, en tosin osallistunut siihen, paperit kun saa ilman juhlallisuuksiakin.

  5. Kairakettu kirjoitti:

    Muistelen syyttäjän väittäneen, että lasi olisi rikottu jälkikäteen sisältäpäin ja perusteella, että sirpaleita olisi ollut ulkona enemmän kuin sisällä? Mutta kolmikerroksista umpiolasia rikottaessahan enemmän sirpaleita tuleekin sille puolelle, mistä sitä rikotaan. Kaksi ensimmäistä lasia tulee rikkomispuolelle suurimmaksi osaksi ja niitä paloja joutuu nykimään ehkä poiskin edestä ja itseensä päin.
    Viimeinen lasi on sitten särkynyt suurelta osin sisäänpäin ja kuulemma takkahuoneen vastakkaiseen seinään saakka olis lentänyt sirpaleita, se ei onnistuisi ikkunaa sisältäpäin rikottaessa. Jos taas ikkuna olisi lavastusmielessä käyty rikkomassa ulkoapäin, niin sirpaleitahan olis luullut olevan uhrin päälläkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: