Syyttäjien väitteet 2: täyttä potaskaa

Loppuun asti

Väitteet 5-7. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

  • että murhassa käytetty veitsi ei ole perheen oma veitsi. Syyttäjän mukaan veitsi kuuluu perheen talouteen, koska veitsestä löytyi samoja kuituja kuin petivaatteissa.

Veitsi oli vanha, muistaakseni vuosimallia 1984. Se oli myös hyvin kulunut, ja teroitettu teroituspuikolla toisin kuin kaikki muut perheen veitset. Teroituspuikkoa ei talosta myöskään löytynyt. Poliisi salasi veitsen valmistajan Fiskarsin lausunnon, jonka mukaan veitsi ei ole ollut kotikäytössä.

Veitsen kärki oli poikki: tämän on epäilty katkenneen puukotuksen aikana, mutta mitään tietoa siitä, että kärki olisi löydetty, ei ole julkisuuteen tullut. Esimerkiksi rakennustyömailla käytetään usein kärjestä katkaistuja fileerausveitsiä. Tällainen veitsi on myös tunnettu murtoväline. On mahdollista, ettei ko. veitsi ollut sisääntunkeutujan mukana murhaamista varten, vaan sitä käytettiin, koska muutakaan ei ollut. Alun perin veitsi olisi siis ollut mukana murtovälineenä.

Auerin keittiössä oli veitsitukki, josta puuttui yksi veitsi. Tämä tukki kuvattiin murhayönä, mutta havaittiin, ettei murhaveitsi sovi siihen.

Perheen tyttö näki veitsen lattialla, eikä ensimmäisessä kuuntelussa tai myöhemmin tunnistanut sitä perheen käyttämäksi.

Auer oli kertonut sukulaisten mukaan heille sairaalassa, että oli nähnyt lattialla leipäveitsen. Kyseessä oli siis kuitenkin fileerausveitsi. On luultavaa, ettei Auer kovin tarkkaan veistä tarkastellut.

Syyttäjän ihmetys siitä, että veitsestä löytyi petivaatteiden kuituja on erikoinen, koska Jukka ja murhaaja kävivät pystypainin jälkeen kamppailua sängyllä. Jukka oli saanut syvät veitseniskut kylkeensä pystyssä, mutta käsissä olleet pahat torjuntavammat tulivat mahdollisesti hänen maatessaan sängyllä. Sängylle jäänyt n. 30cmx50cm veriläikkä vastaa Jukan kyljen kokoa. Jukan alushousuista edestä löytyi murhaajan vaatteista irronneita ruskeita kuituja. Tästä voidaan päätellä murhaajan olleen osin hänen päällään. Häke-tallenteen taustalla kuullaan useaan kertaan voimakkaita sängyn siirtymisestä johtuneita ääniä ja Jukan huutoa. Sänky oli myös vinossa ensipartion saapuessa. Kaikesta päätellen pystypaini ei enää jatkunut puhelun aikana, vaan murhaaja yritti puukottaa pahasti haavoittunutta Jukkaa sängyllä (murhaajan sisääntulosta puhelun alkuun meni noin 1:30min, jonka aikana paini oli jo päättynyt. Kun uhri saa useamman kerran puukosta kylkeen, hän ei paljon painimaan enää pysty). Koska murhaaja oli sängyn ja pesuhuoneen vieressä, on Jukan oltava ollut juuri haavoittunut vasen kylki vasten sänkyä, että hän on nähnyt hyökkääjän ja voinut oikealla kädellään yrittää torjua iskuja. Jukan oikeasta käsivarresta ja rystysistä löytyi pahoja torjuntavammoja.

Veitsi on voinut vääntyä (tai katketa kärjestä) esim. rystysiin osuneen iskun jälkeen. Tutkijoiden mukaan Lahden vatsan seudulle annetut iskut on annettu vääntyneellä veitsellä, joka ei enää lävistänyt vatsaa. Lopulta murhaaja vaihtoi asetta. Veitsi on voinut jäädä hetkeksi sängylle tässä vaiheessa, jolloin siihen on tullut kuituja. Ilmeisesti se putoaa tai pudotetaan takkahuoneen ovensuuhun vasta murhaajan poistuessa (nauhalta kuuluu jonkinlainen kopsahdus, jonka Joutsenlahti kuvitteli veitsen putoamisesta johtuneeksi).

Pitää myös muistaa, että sängynpeitto oli pudonnut puoliksi maahan sängyn viereen (tämäkin vihjaa kamppailuun), joten veitseen on tullut kuituja myös lattialla. Kun petivaatteet ovat aivan murhan uhrin vieressä (hän on lähes peiton päällä!), ja uhri on myös petivaatteilla maannut sängyssä, onko suuri ihme, jos murha-aseesta löytyy petivaatteiden kuituja? Kokonaan kuiduton veitsi olisi paljon epäilyttävämpi.

  • käyneensä koskettamassa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven raosta ja saattoi saada siinä yhteydessä T-paitansa hihoihin niissä ollutta Lahden verta. Syyttäjän mukaan oven raosta on mahdotonta koskettaa Lahtea.

Syyttäjä ja poliisit jäivät tämän seikan ”todistamisessa” kiinni kahdesta väärennöksestä ja etp-aineiston pimittämisestä. Ensinnäkin poliisi poisti etp-aineistosta kuvan, jossa tutkija seisoo pesuhuoneen ovenraossa ja osoittaa maassa makaavaa uhria taskulampulla. Tällä oli tarkoitus kertoa, paljonko ovi mahtui aukeamaan koskettamatta uhrin päätä. Koska kuvasta näki, että ovi aukesi hyvinkin sen verran, että aukosta olisi pystynyt koskemaan uhrin olkapäätä, kuva yllättäen poistettiin esitutkintapöytäkirjasta 2009 ja korvattiin aivan toisella oikeuteen mentäessä.  Tutkinta 2009 yritti salata tärkeän todisteen; kuva siis oli vielä aikaisemmassa versiossa, mutta poistettiin myöhäisemmästä Et-ptk:sta. Poistaminen onneksi huomattiin, ja puolustus ja hovioikeus vaativat kuvan esittämistä. Tämä puolustukselle tärkeän materiaalin pois jättäminen rikkoo esitutkintalakia.

Muutakin pois jätettyä ja puolustukselta pimitettyä materiaalia oli. Poliisi ei pyynnöistä huolimatta ollut aiemmin suostunut luovuttamaan puolustukselle esimerkiksi kaikkia ensipartion ja teknisten tutkijoiden ottamia rikospaikkakuvia, keskusrikospoliisin profiloijan lausuntoja ja veitsivalmistaja Fiskarsin edustajan lausuntoa. Nämä puolustus sai vasta, kun käräjäoikeutta vaadittiin määräämään poliisia luovuttamaan aineisto.

Valtakunnallinen Oikeustoimittajien yhdistys myönsikin 2010 Satakunnan poliisille Sumuverho-palkinnon salailukulttuurin edistämisestä.  Rikos- ja oikeustoimittajien mukaan Satakunnan poliisi salasi valtaosan Ulvilan murhan esitutkinta-aineistosta:

– “Satakunnan poliisi salasi yli 80 prosenttia valtavaa huomiota saaneen murhajutun esitutkintapöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Ellei Satakunnan käräjäoikeus olisi myöhemmin julkistanut aineistoa, pimentoon olisi jäänyt suurin osa jutun keskeisestä näytöstä ja todistusaineistosta. Julkista käsittelyä ja kritiikkiä vaille olisivat jääneet myös poliisin epäkonventionaaliset tutkintamenetelmät kuten soluttautuminen ja epäillyn asunnon kuuntelu”, yhdistys perusteli.

Ko. ovenaukeamiskuvan sijaan poliisi on tehnyt kaksi ”tarkkaa” rekonstruktiota siitä, kuinka paljon ovi aukesi. ”Uhri” on molemmissa sijoitettu todellista lähemmäksi ovea ja koehenkilö lääppii kömpelösti ovenraosta ilmaa. Tekstinä ”koehenkilö ei pysty koskettamaan uhrin olkapäätä”.

Kun syyte kaatui hovissa, poliisi teki samasta asiasta uudelleen rekonstruktion! Tällä kertaa uhria siirrettiin vieläkin lähemmäs ovea ja takansuuntaan, niin, että ovenrako kutistui entisestään. Tästä huolimatta väitetty oven aukenema säilyi samana kuvassa olevan mittanauhan mukaan (jotta rekojen tulos sentteinä pysyisi muka samana!), ja taaskaan ei koehenkilö ylettänyt. Mitä tällä uudella rekonstruktiolla oikein virallisesti mahdettiin hakea? Aukenema muka sama kuin edellisessä, vaikka koehenkilö oli siirretty vieläkin vaikeampaan paikkaan, ja oven rako edelleen pienentynyt. Näillä kuvilla ollaan menossa tällä hetkellä käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä. Syyttäjä tekee näin, siitä huolimatta, että käytettävissä on rikospaikalta otettu kuva, jossa oven aukeneminen näkyy. Siitä huolimatta, että poliisin omat rekonstruktiot eivät vastaa toisiaan tai totuutta.

Auer kertoi, että yritti kokeilla Lahden pulssia, mutta ei ylettynyt ja sai sormiinsa verta olkapäästä. Miten hän olisi tiennyt, ettei ovenraosta ylety kokeilemaan pulssia, jos ei olisi paikalla ollut?

Auerin paidasta, hihojen takasaumasta lähes identtisiltä kohdilta löytyi verijäämiä. Ne osoittautuivat Jukan vereksi. Löytö olisi ollut Auerin kannalta erittäin paha, ellei hän jo ensimmäisessä kuulustelussaan olisi kertonut pulssinkokeiluyrityksestään, ja kuinka sai verta käteensä. Kuinka verta oli tullut hihoihin, niin erikoiseen paikkaan?

Vaikka näin: ovenraosta kurkottaessaan Auerin sormet osuvat Jukan veriseen olkavarteen, erityisesti tietenkin pisin sormista, eli keskisormi. Hän vetää käden pois ja tuo kätensä yhteen, jolloin verta tulee myös toisen käden sormiin. Nyt hänellä on pieni määrä Jukan verta molempien käsiensä keskisormen päissä. Kun hän tästä asennosta laittaa kädet puuskaan tai kietoo ne ympärilleen, osuvat keskisormen päät tarkasti väljän t-paidan hihan takasaumaan. Tällä tavalla Jukan verta on voinut tulla hyvin luonnollisesti Annelin t-paidan hihojen takapuolelle.

”Ja sit mä ajatteli, et mun pitäs jostain kokeilla tuntuuks pulssi, mut en mä sit sieltä ylettyny ku olkapäähän asti ja mä en siit sit… otin käteni pois ja en halunnu sit enempää koskee.

… no ko mä huitasi käteni sit mul tuli toho (huokaus) verta käteeni…”

Toinen mahdollisuus verijälkien tulemiseen Auerin paitaan ovat paikalle tulleet ensihoitajat, jotka yrittivät ensin elvyttää Lahtea. Poliisipartion raportin mukaan:

” Kun sairaankuljettajat olivat tarkistaneet miesuhrin tilan, he tarkastivat siinä eteisaulassa Auerin vammat. Hxxxx valokuvasi Auerin vammat, jonka jälkeen sairaankuljettajat alkoivat hoitamaan hänen vammojaan…. Keittiössä äiti alkoi pyörtymään ja sairaankuljettajat ottivat hänet kiinni ja alkoivat häntä hoitamaan häntä siinä lattialla”

Kun ensihoitaja on tukenut, ohjannut tai ottanut kiinni pyörtyvää Aueria, on sormista voinut jäädä tahrat hihojen taakse.

Verijäljet olivat hyvin pienet ja ne löydettiin vasta 3 vuotta murhan jälkeen!

  • murhaajan poistuneen takaoven ikkuna-aukosta. Syyttäjän mukaan ovenpielessä oleva verijälki on luonnottomassa paikassa ja se on Auerin lavastama. Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Syyttäjän mukaan veriset kengänjäljet viittaavat pienikokoiseen jalkaan, joten kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät. Anneli Auer on myös lavastanut ”liukujäljen” olohuoneen lattialle Jukka Lahden kengällä.

Puolustus esittää oikeudessa 4.9. luontevan poistumistavan, jolla jäljet saadaan syntymään. Aikaisemminhan syyttäjä/poliisi olivat vakuuttuneita, ettei ikkunasta pääse ensinkään. Sittemmin reiästä on menty näppärästi monellakin tyylillä, myös sillä tytön kuvaamalla tavalla, karmille astumatta. Vuoden 2009 oikeudenkäyntiin poliisit tekivät rekonstruktion ikkunasta poistumiseen, mutta kukaan ei edes kokeillut sitä tyyliä, jonka ainoa silminnäkijä ilmoitti! Poliisit kyykyttelivät karmilla hankalasti kuin munamies orrella. Tästä huolimattakin jokainen alle 60v mies kokoon ja näköön katsomatta ikkunasta mahtui.

Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Kyllä vaan, löytyi jo 2006. Puhdas näppylähanska, jonka pari löytyi takkahuoneen kaapista. Puhdas näppylähanska, jonka näppyläkuviot eivät sopineet ikkunanpuitteissa oleviin verijälkiin. Puhdas näppylähanska, josta ei saatu kenenkään dna:ta. Hanska, joka oli luultavasti päätynyt sänkyyn viereisestä klapikasasta, eli ollut klapien käsittelyyn tarkoitettu. Tai johonkin muuhun. Näppylähanskoja oli terassin seinällä roikkuvassa korissa useita. Miten tämä sängyltä löytynyt puhdas hanska, jonka pari löytyi kaapista, liittyi syyttäjän mielestä lavastuksiin, on minulle jäänyt epäselväksi.

Kengänjäljistäkin on syyttäjällä ja puolustuksella erimielisyyksiä. Syyttäjä sanoo, että kengät ovat kokoa 41, puolustus taas sanoo, että kokoa 43–44. Pelkän pohjan jättämän kuvion perusteella on vaikea päätellä jalan kokoa, kengät kun ovat erityylisiä. Joissain iso pohja, joissain pienempi.

Syyttäjän ja ”yleisen tiedon” mukaan Auer lavasti murhaajan jäljet uhrin omilla kengillä. Tämä ei ainakaan kovin pitkälliseen suunnitteluun viittaa, eikö vaan? ”Yleinen tieto” tietää myös, että Jukka Lahden talvikengät ovat kateissa, ja nimenomaan se, ettei kenkiä löydy, todistaa meille sen, että Auer lavasti verijäljet niillä ja hukkasi ne sitten johonkin ihmepiiloon, mistä verijälkiin sopivia kenkiä etsineet 5 poliisia eivät niitä koskaan löytäneet.

Syyttäjä väittää, että poliisit etsivät asunnosta Jukan talvikenkiä vuonna 2006, mutta eivät he niitä etsineet. He etsivät verijälkiin sopivia kenkiä, eikä kellään ole mitään tietoa, millainen pohjakuvio Jukan talvikengissä oli. Kellään ei ole edes tarkkaa tietoa siitä, onko mitään talvikenkiä edes ollut, tai varsinkaan jäänyt löytymättä!

Koko talvikenkäepisodi käynnistyi, kun Auer kysyttäessä 2009 kertoi, että Jukalla oli ollut talvikengät, jotka hän (siis Auer) hävitti Turkuun muuton yhteydessä. Tästä väitteestä poliisi/syyttäjä riemastui, ja keksi koko talvikenkälavastusjutun. Auer oli inhottavasti hävittänyt kuolleen miehensä kengät, eikä säilyttänyt niitä uudessa asunnossaan kolmea vuotta! Tämähän viittaa selvästi syyllisyyteen.

Auer ei tiennyt millainen pohjakuvio kengissä oli, eikä syyttäjä liioin. Faktaa on se, että 5 poliisia etsi jälkiin sopivia kenkiä, ei siis mitenkään erityisesti JUKAN TALVIKENKIÄ. Ei tuolloin tiedetty minkään kenkien olevan edes ”kateissa”, vaan käytiin läpi perheen kengät! Etsittiin vain verijälkiin sopivia kenkiä, eikä sellaisia löytynyt. Ne Jukan talvikengät sen sijaan saattoivat ihan hyvin löytyä: niiden pohjakuvio vain ei sopinut verijälkiin, eikä niitä sen vuoksi syynätty sen tarkemmin. Eihän poliisi nyt jokaista kenkäparia muistiin merkinnyt eikä kuvannut. Ei ole mitään listaa näkynyt siitä, mitä kenkiä talosta löytynyt oli, ja verijälkiin verrattu.

Eli vielä kerran: poliisi ei ole missään vaiheessa etsinyt Jukan talvikenkiä. Talvikengät eivät ole missään vaiheessa olleet hukassa. Ne ovat olleet asunnossa 2006, ja Auer on ne monien muiden Jukan tavaroiden ohella hävittänyt muuttaessaan Turkuun. Ja suurella todennäköisyydellä poliisit ovat ko. kengät jo 2006 katsastaneet ja todenneet ne verijälkiin sopimattomiksi ja siirtyneet tutkimaan seuraavia kenkiä. Sitä vain ei voi jälkikäteen enää todistaa, ja koska poliisien muisti on huono ja syyttäjän mielestä Auer on murhaaja ja verijäljet lavastusta, niin lavastuskenkien on pakko olla kateissa, mikä sitten jo kelpaakin todisteeksi siitä, että Auer ON murhaaja! Hieno kehäpäätelmä, vai mitä? Ja nyt jokainen kadunmies ”tietää”, että Auer lavasti murhaajan jäljet miehensä kengillä!

Ja mitä tulee olohuoneen liukujälkeen, niin syyttäjä ei enää tässä oikeudenkäynnissä muistanut koko asiaa. Valkaman mielestä jäljellä ei nyt ollutkaan enää mitään merkitystä, vaan se oli mistä lie poliisin pudonneesta nakkimakkarasta peräisin olevaa ketsuppia!  Näin hän todellakin sanoi. Kaiketi syyttäjä oli havainnut takkahuoneen oviaukolla näkyvän liukujälkeä edeltävän verijäljen (kun se näkyy näistä tosi huonoista yleisölle jaetuista etp-kuvistakin), tai sitten muuten alkanut pohtimaan moisen liukumajäljen lavastamisen mielekkyyttä. Kyseessä siis noin 5cm pitkä pieni laapaisujälki, mistä ei tahdo erottaa, onko se sormien vai kengän reunan jälki. Ei ainakaan kovin informatiivinen lavastusjälki.

Auerin kertomuksen mukaisesti jälki olisi voinut tulla huppumiehen lähdettyä hänen peräänsä Auerin käytyä häke-puhelun aikana hänelle huutamassa. Auer ei väittänyt, että murhaaja häntä ajoi takaa, vaan ”lähti tuleen”, tai ”teki uhkaavan liikkeen”. Eihän hän voinut jäädä katsomaan, tuleeko se sieltä ja kuinka pitkälle, vaan kääntyi 180 astetta ja juoksi karkuun ja ulos, mikä nauhalla kuullaankin. Totesi sitten, ettei murhaaja tullut perässä ja palasi takaisin sisälle. Ilmeisesti huppumies ei astunut kuin pari askelta, ja veripisara putosi tässä yhteydessä, jääden kengän reunan alle.

– Kuolemannaakka

ulvila

Comments
9 Responses to “Syyttäjien väitteet 2: täyttä potaskaa”
  1. Raijastiina kirjoitti:

    Hyvä kun otit tuon kenkäasian esille. Ihmettelin minfossa jo 2010 sitä, mistä ylipäätään tiedetään sellaisten kenkien olevan kadoksissa. No, vastaukset olivat sitä, mitä lehdistö toitotti, että poliisi etsii sellaisia kenkiä.

    Eli tästä tiedotuksesta tuli totuus, että Lahdella oli ollut kyseenalaiset kengät aja nyt ne oli hukassa.

  2. heidi kirjoitti:

    Mistähän sinä oikein tiedät näin paljon asioista vaikka suurin osa on salaista? Ettei vaan olisi omia juttuja?

    • nmb74 kirjoitti:

      En tiedä osoititko kysymyksesi minulle vai Kuolemannaakalle. Tässä tekstissä ei ole mitään salaisia asioita, jokainen halukas saa kaiken saman selville, jos tahtoo. Minulla on tietoa salaisista asioista ihan laillisesti, niitä ei kuitenkaan löydy tästä blogista. Enkä kerro omiakaan salaisia juttujani.

    • Kuolemannaakka kirjoitti:

      Nämä ovat kaikki täysin julkisia tietoja ja löytyvät esitutkintamateriaalista ja oikeudenkäyntimateriaalista. Olen kolmisen vuotta tutkinut tätä tapausta, ja vaikka asiaa on mielettömän paljon, alkaa se jo aika hyvin olla hallussa ja muistissa. Minulla ei ole mitään yhteyksiä Aueriin, Lahteen tai Ulvilaan tai kehenkään asianosaiseen, olen ihan omasta mielenkiinnosta alkanut tapaukseen perehtymään.

      Murhajutut eivät yleensä ottaen ole koskaan salaisia (ihmistenhän tulee pystyä valvomaan, että oikeus on toteutunut; se on länsimaisen oikeuskäsitteen perusperiaate). Materiaalin voi tilata maksua vastaan, ja sitä voi arkistoissakin tutkia ja osallistua oikeudenkäynteihin.

      Syyttäjä ja poliisi on pyrkinyt jatkuvasti tässä Ulvilan tapauksessa salaamaan ja pimittämään materiaalia, kun taas puolustus on halunnut kaikkea julki. Se on erittäin erikoinen asia, sillä yleensä kai syyllinen haluaisi todistusaineiston salaamista.

      Iltapäivälehdistä tai jostain MTV:n oikeudenkäyntiseurannasta ei saa tietoa yksityiskohdista, ja on aivan tiedotusvälineiden armoilla. Siksi tämä juttu vaikuttaa niin sekavalta: on olevinaan niin varmaa tietoa syyllisyydestä, ja kuitenkin hovioikeus vapautti Auerin heti. Valtaosa ihmisistä ei ollenkaan tajua miksi, koska perusteluja ei koskaan kerrota, eikä niitä yksityiskohtia, joihin ratkaisut perustuvat.

    • Kuolemannaakka kirjoitti:

      Vielä lisäys: tietenkin on paljon seikkoja, jotka pitää päätellä saatavissa olevan materiaalin pohjalta. Eihän meillä ole 100% varmaan tietoa, miten esim Jukka puukoniskut sai, ne pitää vain päätellä esim verijälkien pohjalta. Yritän perustella, miksi olen mihinkin päätelmään päätynyt. Syyttäjällä ja puolustuksella on käytettävissä sama materiaali (melkein aina…), mutta johtopäätökset ovat ihan vastakkaiset. Tarkoitus tällä pienellä juttusarjalla on osoittaa, etteivät syyttäjän väitteet perustu pitävään faktaan, vaan niille voidaan osoittaa toinen selitys, joka sopii Auerin kertomukseen ja syyttömyyteen, vieläpä paljon paremmin. Syyttäjällä ei ole mitään pitävää faktaa siitä, että Auer olisi syyllinen. Auerin syyttömyyskin on helpompi todistaa kuin hänen syyllisyytensä.

      Ja kuitenkin juuri syyllisyys pitää todistaa oikeudenkäynnissä, ei syyttömyys. Jos syyttäjä ei pysty niin pitävästi todistamaan syyllisyyttä, ettei asiassa jää mitään epäilystä, pitää syytetty vapauttaa. Auerin ei siis tarvitse edes todistaa itseään syyttömäksi, pitää vain esittää vaihtoehtoinen selitys havaitulle tutkimusaineistolle. Ja se vaan on fakta, että aineisto osoittaa, ettei Auer ole syyllinen, ei itse asiassa voi olla, vaikka tahtoisi. Tämän voi todistaa häke-nauhoituksen analysoimalla. Siihen tullaan myöhemmin.

  3. It´s the parrot! kirjoitti:

    Pirkko Lahden todistus oli mielestäni asiatonta. Miten ihmeessä voi olla psykologi jos ei mukaa omaa alkeellisintakaan tietoa traumaperäisestä psyykkisestä shokista?

    Tässä tietoa traumaperäisestä psyykkisestä shokista:

    Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.
    Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan.

    Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.

    Šokkivaiheen psyykkistä hoitamista on konkreettisen suojan ja turvan saaminen. Tällaisena toimii esimerkiksi kokemus siitä, että auttajat hallitsevat tilanteen ja käyttäytyvät asianmukaisesti. Konkreettisia auttamistoimenpiteitä ovat vaikkapa ensiapu ruumiillisiin vammoihin, lämpimän huovan ojentaminen ja asiallinen tiedottaminen.
    Šokkivaihe muuttuu vähitellen reaktiovaiheeksi osana psyykkisen kriisin luonnollista kulkua.

  4. Anu Suomela kirjoitti:

    Joopa joo. Luin sen mitä mtv3:n seurannan. Toimittajat eivät tietenkään ymmärrä mikä asiassa on oikeudellisesti merkittävää.

    Mutta onhan tuo syyttäjien toiminta epätoivoista. Kun ei ole kerrassaan mitään Annua vastaan puhuvaa, niin tuodaan paikalle pahantahtoisia juoruämmiä. Jukka S:n kurssikaveri kertoo, että tämä oli vuonna 2004 ollut ahdistunut kotitilanteestaan. Selvä.

    Sitten tulee Joutsenlahden kanssa styylaillut ehkä mustasukkainen naispoliisi, joka todisti, että Joutsenlahti on puhunut puhelimessa Annun kanssa hiljaisella äänellä.

    Näilläkö siis aiotaan todistaa, että Annu on murhaaja?

    Poliisin sisällä on syntynyt todella tiukat, keskenään tappelevat rintamat. Miten siinä muka tehtäisiin puolueetonta tutkimusta?

    Ja media raportoi Annun jokaista ilmettä. Kun kerran hymyilee, niin sekin on suuri uutisaihe. Hyi helvetti tätä saastaa!

    Ja oikeuden pj on kuin puunukke. Syyttäjä saa tehdä ihan mitä tahtoo, vaikka lukea Pirkko Lahden aikaisempaa lausuntoa, josta media kehittää otsikoita ’Kuin katselisi tv-näytelmää’. Miten tällainen voidaan sallia oikeussalissa? Miten puolustus voisi tuohon vastata? Ei mitenkään, kun ei ole mahdollisuutta esittää kysymyksiä tällaisen ’todistelun’ selvittämiseksi.

    Hyi kun kylmää oikeusvaltion puolesta

    Anu Suomela

  5. Anna Annala kirjoitti:

    Kommentin kommentti.

    Pirkko Lahti voisi kuunnella sen kimaran Auerin sisarrusten välisestä puhelinliikenteestä, jonka käräjäoikeudessaolijat kuuntelivat. Osalitterointeja niistä julkisuudessa silmiini sattunut. Monista asioista keskustelivat. Lapsistakin.

    Sisko niissä kertoo ymmärtävälle, kannustavalle ja järkevälle veljelleen miten on jäänyt uni tulematta, olo on epätodellinen, poliisit kertoneet muistinmenetyksistä ja murhe lapsista kova. Veli vaimoineen oli puheluiden mukaan lapsia käynyt katsomassa muun muassa juuri äiti-Annelin jälkeen. Vaikka lapset esiin nousevat moneen kertaan eri puheluissa, ei Anneli Auer kertaakaan kysele tai ole huolissaan siitä, mitä lapset ovat puhuneet tai kertoneet lastenkodissa. Murehtii vaan miten viihtyvät. Käsittääkseni lapsia oli tuomiolauselman mukaan tavalla tai toisella pahoinpidelty tai hyväksikäytetty aivan pidätyspäiviin asti syksyllä 2009. Jäljet näkyvissä? En usko siellä mitään havaitun, ilmoitusvelvollisia olisivat olleet. … tai heillä ei ollut uv-valoa.

    Mietin onkohan näitä puheluja ”pirkkolahdet” eli arvoisat psykologit kuunnelleet ja tehneet arvioita siitä, kuinka huolissaan puheluitten perusteella Anneli on paljastumisestaan. Toki harjaantunut korva kykenisi jälleen kuulemaan mitä käräjäväki ei tänään kuulllut, lausumatta jääneitä sanoja. Pirkko Lahtihan ei Annelia koskaan tavannut, kuunteli ja katseli ja näki ja kuuli sellaista mitä en minä ainakaan kykene kuulemaan tai näkemään todisteeksi sellaisista seikoista, joista Pirkko kykeni päätelmiä tekemään. Katselin ohjelmaa Pirkosta, hän vaikutti tahmealta ja jäykältä, ilmeettömältä ja etäiseltä, naurahdukset osuivat epäloogisiin kohtiin ja havaisin selviä irrationaalisuuksia kertomuksessaan itsestään ja urastaan. Hän puhui selvästi itsensä pussiin. Kaiken kaikkiaan hän vaikutti jopa itseäni epäempaattisemmalta persoonalta. Näin kun toisiamme naamastakatsomme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: