Syyttäjien väitteet 3: itkeä vai nauraa

mukava ihminen

Ainakin tämän päivän todistelulle on pakko nauraa. Oikeudenkäyntiä seuratessa unohdin hetkeksi, että kyse on Jukka Lahden murhasta. Tuntui, että oikeudessa juoruiltiin julkisesti lähes kymmenen vuoden takaisista asioista, joita todistaja itsekään ei ollut katsonut tarpeelliseksi aiemmin ottaa esille. Toisaalta puitiin erään naispoliisin edesmennyttä suhdetta entiseen tuhmaan tutkinnanjohtajaan. Kummankaan naisen todistuksessa esiintyvän keskustelun toista osapuolta ei kuultu. Jukka Lahtea on mahdotonta kuulla ja Juha Joutsenlahti todisti jo eilen, joten hän ei voinut entisen seurustelukumppaninsa ”syytöksiin” vastata.

***

Väitteet 8-10. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

  • ettei ole käynyt takkahuoneessa sen jälkeen, kun tunkeutuja puukotti häntä. Syyttäjän mukaan Auerin veriset jalanjäljet puuttuvat takkahuoneesta, koska veri oli ehtinyt kuivua, eikä siihen siksi jäänyt jalan tai kengän jälkiä kun hän kävi viimeistelemässä murhan. Lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä.

Kun todellisuus ei toimi, muutamme todellisuutta. Syyttäjä on ajautunut todella kummallisiin teoriakiemuroihin yrittäessään luovia Annelia kuin nuoralla tasapainotellen syylliseksi vuosisadan lavastusmurhaan. Jopa syyttäjän todistajat kertovat erilaisia teorioita: Niemi katsoi, että päästäkin valunut veri oli ilmeisen vanhaa, koska kertoi, että Jukka olisi maannut koko puhelun kuolleena, ja äänet tulisivat nauhalta. Syyttäjä kokeilee kahta rinnakkaisteoriaa: livemurhaa häke-puhelun aikana tai livemurhaa häkepuhelun aikana taustanauhalla ryyditettynä. Huikeimman teorian mukaan murhatyöhön osallistuneitakin oli kaksi.

Kaikesta päättäen syyttäjä on kuitenkin eri mieltä kuin Niemi siitä, milloin Jukka kuoli. Kaikesta päättäen poliisit ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että Jukka tosiaan surmataan puhelun aikana. Ainoastaan se, miten tämä tapahtui, on jäänyt hiukan epäselväksi. Tai oikeastaan se on jäänyt täysin selittämättä, koska sitä ei voi selittää. Siihen ei ole aikaa. Siihen kaikkien syyttäjän teorian kulmakiveen: yhtäkkiä ”henkiin” heränneeseen Jukkaan, palataan myöhemmin. Tämä juuri sopivasti puhelun aikana tapahtuva uhrin piristyminen (hän on siis tunnin verran maannut neljä syvää puukotusvammaa kyljissään ja muutama iskuvamma päässään) otetaan nykyään ihan noin vain faktana, eikä koskaan ole kerrottu, mihin kummaan tämmöinen piristyminen perustuisi. Mutta käsitellään nyt pelkästään syyttäjän väittämiä vanhoja verijälkiä.

Jälleen syyttäjä marssittaa esiin perinteisen, kaikki teoriat mahdollistavan ”poliisit mokasivat” –kortin. Sen mukaan kaikki mahdollinen tutkinta ja havainnointi vain tehtiin niin huonosti, että nyt jälkeenpäin voidaan mikä tahansa teoria sanoa todeksi, ja vedota tähän. Voidaan sanoa, että kaikki muu kuin päästä valunut veri oli tunnin vanhaa, vaikka paikalla ollut ensipartio ja ensihoitajat eivät tällaista havainneet. Molempien työhön kuuluu havainnoida rikospaikka ja sen olosuhteet: ensipartio kuvaa paikan ja sairaankuljetusyksiköt käyttävät potilaskertomukseen liitettävän potilaskirjan pohjana Kelan SV 210 -lomaketta, jonka nimi on ”Selvitys ja korvaushakemus sairaankuljetuksesta”. Tuttavallisemmin lomake on nimeltään ensihoitoraportti. Mitä tähän lomakkeeseen sitten kirjataan? Alan oppikirja kertoo näin:

”Lomake koostuu hallinnollisesta ja hoidollisesta osiosta. Hallinnollisessa osassa ovat henkilö- ja osoitetietojen lisäksi tehtävävaiheiden kellonajat ja tehtävä ja kuljetuskoodit. Hoidollinen osa taas jakaantuu tapahtumatietoihin ja muihin esitietoihin, potilaan tila- ja tarkkailutietoihin sekä potilaan hoitoon ja hoidon vasteeseen liittyviin tietoihin. Ensihoitokertomuksen täyttämiselle tuo omat ominaispiirteensä sen strukturoitu rakenne. Lomake ohjaa käyttäjää tekemään olennaiset kirjaukset, mutta toisaalta lomakkeessa on vähän tilaa, joten kirjaamisen tulee olla tiivistä. Lomakkeen täyttämisestä vastaa potilaan hoitoa johtava hoitaja. Täytetyn ensihoitokertomuksen pitää kulkeutua säilytettäväksi potilaan potilaskertomukseen, ja ainoastaan potilaan hoitoon osallistuvilla on lupa lukea se.

Etenkin tilanteissa, joissa potilasta lääkitään joko hoitajalle myönnettyjen hoitolupien tai lääkärin puhelinkonsultaation perusteella, sekä tilanteissa, joissa potilas jätetään kuljettamatta jatkohoitoon tai hänet luovutetaan muiden viranomaisten huostaan, hyvin täytetty ensihoitokertomus on merkityksellinen mahdollisten myöhemmin tehtävien selvitysten varalta.

Huolellisesti ja hyvin täytetty lomake toimii juridisena hoidon dokumenttina ensihoitohenkilöstön ja potilaan oikeusturvaa varten. Ensihoitokertomus tulee täyttää niin, että se on ymmärrettävä, luettava ja yhdenmukainen. Ymmärrettävyys tarkoittaa, että käsiala on selkeää ja käytetyt sanat, lyhenteet ja muut ilmaukset ovat yksikäsitteisiä. Luettavuus liittyy käsialaan, sopivan kynän käyttöön ja riittävään kirjoitusvoimaan. Yhdenmukaisuus tarkoittaa, että kaikki ensihoitokertomukset on laadittu samojen periaatteiden ja käytäntöjen mukaan.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että kuolleen potilaan luo ensin tullut merkitsee muistiin kuolemantapaukseen liittyvät perustiedot. Ne myös helpottavat potilaan aikanaan virallisesti kuolleeksi toteavan lääkärin työtä. Kuolemantapauksesta tulee rekisteröidä ainakin seuraavat asiat:

  • tehtävään liittyvät tekniset tiedot (mm. päivämäärä, kohteen osoite, lähtö- ja tavoittamisaika, havainnoijan allekirjoitus sekä nimenselvennys ja ammattinimike)
  • vainajan nimi ja henkilötunnus, sukupuoli, arvioitu ikä, lähiomaisen puhelinnumero yms.
  • tapahtumatiedot (milloin arvioitu tai tiedetty olleen elossa)
  • olosuhteet tavattaessa (mm. asento, väkivallan merkit, lääkepurkit, vaatetus, alusta, ympäristön lämpötila, mahdollinen ruumiin siirtäminen)
  • kaikki toissijaiset kuolemanmerkit tai niiden puuttuminen
  • taustatiedot (aikaisemmat sairaudet, lääkkeet, lääkärit yms.)
  • elvytyksestä pidättäytymisen syy (esim. löydetty elottomana, tavattaessa asystole ja hoitoelvytyksen alkamisviive yli 10 minuuttia)

Muistiin merkitseminen tehdään käyttäen erityistä lomaketta. Sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin tulee vaatia, että se myös täytetään. Jokainen lomake tulee tarkastaa ja puuttuvista merkinnöistä tai epäjohdonmukaisuuksista (esim nähty elossa puoli tuntia sitten, tavattaessa kuolonkankeus kyynärnivelessä) tulee pyytää kirjallinen selonteko.”

Ensihoitajien työhön kuuluu kirjata ylös olosuhteet tavattaessa, toissijaiset kuolemanmerkit (lautumat ja kuolonkankeus), ruumiin mahdollinen siirtäminen, ympäristön ja ruumiin lämpötila yms. He tavallaan tekevät ensimmäisen rikospaikkatutkimuksen. Tämä on ymmärrettävää, koska monet rikospaikkatutkimuksen tärkeät asiat muuttuvat ajan myötä, ja tietoa häviää, mikäli tutkimusta ei tehdä heti. Ei voida jäädä odottamaan esim. tunnin päästä tulevia varsinaisia tutkijoita.

Erityisesti kaikki ”omituisuudet” kirjataan ylös, ja sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin pitää varmistaa kirjallisesti, mikäli jotain epäjohdonmukaisuuksia havaitaan.

Kysymys kuuluukin: missä ovat Jukka Lahden ensihoitotiedot? Mitä tuolloin havaittiin? Raporttia ei ole ainakaan julkisuudessa näkynyt. Maallikkokin huomaisi ihmetellä, jos lattia on täynnä tunti sitten kuivunutta verta, vaikka uhri on tapettu muutama minuutti sitten. Sehän olisi jo ihan ruskeaksi kuivunuttakin tuossa vaiheessa. Vielä enemmän ihmeteltäisiin, jos vastakuolleessa uhrissa olisi lautumia. Ensimmäiset lautumat vainajaan tulevat 15–20 minuutin kuluessa. Ensihoitajien toimintaohjeen mukaan lautumat tutkitaan aina, mikäli monitorointielektrodeilla ei havaita sähköistä toimintaa. Jos lautumia ei havaita, aletaan peruselvytys, jonka lopettamisesta määrää lääkäri. Jukka Lahtea yritettiin elvyttää, joten ainakin ensihoitajille hänen kuolemansa tuoreus oli selvä. Kuolemaa kun ei todeta siitä, ettei sydän lyö, tai että päässä on reikä. Kuolema todetaan toissijaisista kuolemanmerkeistä. Vasta lautumat tai kuolonkankeus varmistavat kuoleman. Muutoin elvytys aloitetaan, mikäli uhri on ollut elossa 10 minuuttia sitten (hukkumistapauksissa jopa selvästi enemmän).

Syyttäjä väittää, että Ulvilan murhapaikalle tullut ensihoitopartio ei osannut havaita veren kuivumista, ja Niemi väittää, etteivät he osanneet erottaa tunti sitten kuollutta vastakuolleesta.

Ensihoitajien raporttia en ole nähnyt, sen sijaan ensiksi paikalle tulleen poliisipartion raportti meillä on käytössämme. Mitä siellä sanotaan uhrin tilasta ja tuoreudesta?

”Elottoman näköinen miesuhri makasi vertavuotavana selällään sängyn vieressä jalkojen ollessa osittain sängyn alla. Uhrin läheisyydessä oli lisäksi halko, jonka toinen pää oli veressä. Uhrin pään alla oli verilammikko. Uhrin vatsan seudulla oli havaittavissa useita vertavuotavia pistojälkiä, sekä kasvoihin kohdistuneet iskut olivat vaurioittaneet uhrin kasvoja. Uhrin sijainti kuvattiin välittömästi, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö päästettiin tarkastamaan uhrin tila. Uhrissa ei ollut elonmerkkejä.”

Syyttäjän mukaan siis uhrin kaikki muut haavat olivat vanhoja, ja ainoastaan päävamma tuore. Poliisit kuitenkin kertovat, että vatsan seudulla oli vertavuotavia pistohaavoja. Nämä haavat ovat vammaluettelon mukaan pinnallisia, 1-2cm syviä pistoja, jotka oli lyöty kieroksi menneellä ja päästä katkenneella veitsellä. Syyttäjän mukaan tämä oli tapahtunut tunti sitten, ja poliisien mukaan ne vuosivat edelleen. Niemen mukaan uhri oli kokonaan kuollut jo aikoja sitten, ja ilmeisesti vuosi muuten vain.

Vuonna 2008 tutkijat tekivät autenttisissa oloissa, oikealla ihmisverellä testejä veren kuivumisnopeudesta. Tuloksena oli, että ohuet veritahrat kuivuivat kahdeksassa minuutissa niin kuiviksi, etteivät kengät enää tahriintuneet. Paksummilta tahroilta otti 26 minuuttia samaan. Syyttäjä väittää, että veri oli vanhaa, koska kuulemma hoitohenkilökunnan kenkiin ei sitä tarttunut. Hoitohenkilökunta saapui paikalle 9 minuutin kuluttua. Hoitohenkilökunnan kengänpohjat myös kuvattiin. Onko se sitten punaista maalia, jota kengänpohjissa näyttäisi hiven olevan, jos ei verta? Tätä kuvaa puolustus esitteli oikeudessa, ja on se Minfoonkin useampaan kertaan postattu. Kannattaa myös tutustua lähikuvaan verisestä kengänjäljestä, jonka murhaaja jätti. Jos siinä ei ole tuoretta verta, niin sitten Auer on lisännyt siihen säilöntäaineita: niin kirkkaanpunaisena se kiiltelee. Nämä lavastusjäljethän on täytynyt tehdä ennen kuin Jukka lopullisesti tapettiin, eli siis ennen häke-puhelua. Vanhalla, kuivuneella verellä siis, väittää syyttäjä.

”Puolisoiden edeltävää riitaa” ei ole vieläkään kuullut kukaan todistajista: ei tyttö eikä poika. Mutta tämä ei syyttäjää haittaa; hän poimii kunkin kertomuksista vain parhaat palat ja täydentää loput mielikuvituksella.

  • että hän oli koko ajan avojaloin. Syyttäjän mukaan tallenteelta kuullaan, että Auerilla on kengät jalassa.

Auerin jalkapohjissa oli lasista tulleita naarmuja ja hänen jalkapöytänsä päällä veripisara. Millaisten kenkien läpi nämä olisivat voineet tulla ja säilyä niin, että pisaraa esiteltiin vielä seuraavana päivänä sairaalassakin? Poliisi rekonstruktoi nauhalla kuultavaa juoksua sekä kengät jalassa että ilman (naispoliisi siis juoksenteli samanlaisesti kuin Auer oli kertonut tehneensä), ja sai aikaan loppupäätelmän, että kengät jalassa tehdyssä rekossa oli ”enemmän yhtäläisyyksiä” nauhalta kuuluvien askelten kanssa. Nyt tämä päätelmä on muuttunut varmaksi tiedoksi.

Syyttäjä toisaalta puhuu itseään pussiin: hänen mukaansa Auerin jalkapöydällä ollut veripisara, mitä tämä esitteli poliiseille sairaalassa, olisi tullut jalan päällä rennosti roikotetusta verisestä astalosta. Miten se siihen tuli, kun kerran Auerilla syyttäjän mukaan oli kengät jalassa, kun hän Jukan tappoi? Syyttäjällä on teoria joka lähtöön, jos yksi ei toimi, niin toinen, täysin ristiriitainen sitten. Pääasia, että saadaan epäilyksiä.

Lisäksi kenkien jalassa olo tai olemattomuus ei vaikuta mihinkään. Se ei anna Auerille yhtään lisäsekuntia murhan suorittamiseksi, eikä helpota Auerin lavastuksia tai muuta toimintaa mitenkään. Onpahan taas vain yksi uusi esine, joka pitää piilottaa lopullisesti.

Ja mistä veripisara sitten oikeasti tuli? Auerilla oli rinnassa haava, ja punaisen t-paidan verijäljistä nähdään, kuinka se on vuotanut kohti paidan oikeaa helmaa. Oikean jalkapöydän päällä, sekä ylempänä reidellä olleet tipat olivat siis peräisin Auerin omasta haavasta. Aika erikoinen skenaario olisikin se, että Auer olisi Jukan tapettuaan roikotellut sorkkarautaa jalkansa päällä. Tai että nämä pisarat olisivat jalalla säilyneet vaikkapa pesun jälkeen (Auerillahan piti olla joku suoja-asu, jonka hän salamana puki päälleen puhelun aikana, ja siksi verta ei tullut kuin käsiin ja naamaan, jotka hän syyttäjän mukaan nopsasti pesi ennen poliisin tuloa. Missä vaiheessa hän siis roikotteli veristä astaloa paljaan jalkansa päällä?).

Riippuen nyt siitä, tekikö Auer murhan ultraääninopeudella Häke-puhelun aikana, vai oliko Jukka jo kuollut ennen puhelua ja ääni tuli nauhalta. Syyttäjähän ajaa kumpaakin versiota, ja paria muuta lisäksi. Yhtä aikaa. Mitään tapahtumakuvausta ei ole yhdestäkään, koska ne eivät havaittuihin jälkiin ja käytettävissä olevaan aikaan sovi.

  • tuntomerkkejä tunkeutujasta. Syyttäjän mukaan Auer on keksinyt tuntomerkit, koska hätäkeskuspuhelun aikana Auer on kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja.

Syyttäjä unohtaa, että puhelin oli keittiössä, ja huppumies takkahuoneessa. Keittiössä ei ollut valoja, mutta sekä tyttö, että Anneli muistavat nähneensä sekä Jukan että tunkeutujan hyvin. Kumpikaan ei muista valoja varsinaisesti, mutta päättelevät, että valojen on täytynyt olla päällä, koska asioita näkivät. Esim. tyttö sanoi valoista, että niiden oli täytynyt olla päällä, koska en mä muuten olis nähnyt. Anneli taas jo ensimmäisessä kuulustelussaan pohti itsekin, että milloin valot olivat tulleet: olivatko ne päällä, vai tuliko ulkoa ikkunoiden kautta sen verran valonkajoa huoneeseen, että siellä jotain näki.

Auer vastaa hätäpuhelutallenteella, kun virkailija kysyy ”tunnetsä sitä”: Ei, se on pimeetä. Hän ei siis suoranaisesti vastaa kovin selkeästi kysymykseen, tai vastaa ehkä paremminkin johonkin toiseen kysymykseen. Faktaa kuitenkin on, että huoneessa oli valot ensipartion saapuessa, ja sekä tyttö että Auer tekivät tunkeutujasta havaintoja ja lapsen kirkaisu nauhalla osoittaa, että hän todellakin isänsä näki. Jos huone olisi tuolloin ollut täysin pimeä, ei nurkassa olevaa isää olisi näkynyt.

Takkahuoneen valokatkaisin on terassinoven vieressä. Sitä ei siis voi sytyttää sängystä. Ehtikö Jukka ensimmäiseen meteliin herätessään laittamaan valot päälle? Hänhän oli Auerin mukaan pystyssä sängyn päädyssä, kun huppumies alkoi tulla sisälle.

Auerin kertomus huppumiehen sisääntulosta on kieltämättä melko hatara. Turhankin hatara, mikäli hän on murhan suunnitellut ja huolellisesti lavastanut. Sisääntulo, jota kukaan muu elossa oleva ei ole nähnyt, olisi mahdollista selittää ja lavastaa paljon ”uskottavammin”. Shokin seurauksena tapahtumat usein pyyhkiytyvät mielestä, ja voivat palata välähdyksenomaisina takautumina myöhemmin.

  • Lisäksi syyttäjä perustelee syytettään Auerin käyttäytymisellä. Auer on käyttäytynyt rauhallisesti, ei ole ollut hysteerinen eikä ole itkenyt. Syyttäjän mukaan Auerin käyttäytyminen ei ole ollut kriisitilanteeseen nähden normaalia ja osoittaa hänen kylmäverisyyttään ja tunteettomuuttaan.

Tai sitten se osoittaa shokkitilaa. Luetaanpa, mitä Wikipedia asiasta tietää: ”Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.”

”Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvanTunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.” (Wikipedia)

Ja minkä logiikan mukaan taitavaksi lavastajaksi arveltu Auer ei sitten samalla vaivalla näyttelisi surevaa leskeä? Miksi yleensäkin murhaajan pitäisi olla jotenkin tyyni, kun syytön parkuu? Tällaiset ”tunteettomat murhaajalavastajat” kuuluvat elokuviin. Jopa syyttäjä Valkama sanoi tv-haastattelussa, ettei syytetyn käytöksestä tai suremisesta voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Silti hän on asian teemaksi saakka ottanut ja sitä oikeudessa kommentoinut! Onko lähinnä tarkoitus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?

– Kuolemannaakka

Comments
12 Responses to “Syyttäjien väitteet 3: itkeä vai nauraa”
  1. Nimetön kirjoitti:

    Tämän päivän näytös, oli todellakin kaikkea muuta kuin oikeudenkäynnin perikuva. Puolustus älykkäämpinä ja syyttäjät älykääpiöinä todistajineen. Tuomarismiehistä en tiedä mitään sanoa, mitä miettivätkään. Itselle ainakin tuli pienimuotoinen shokki ja lamaannus ! Vetää kyllä hiljaiseksi ei ole valtakunnassa kaikki hyvin. Hyvä kuvitus täällä blogissa.

  2. Anna Annala kirjoitti:

    Kuolemannaakalle kiitokset tietopaketeista.

    Blogistille noista tämän päiväisistä todistajista muutamia hajahuomioita, sillä juoruilu on kivaa.

    Yllätys, yllätys, vauvasta puhe.
    Minulle tuli täysin selväksi tänään tämän yllätystodistajan esittämien kuulokokemusten konteksti. Oli korvat kuulla, mutta hieman päättelykykyä uupui. Henkilö kertoi harrastuksekseen kursseille osallistumisen. Ja jakavansa mehukkaimmat juorut äitinsä kanssa. Kurssi, johon myös Jukka Lahti oli osallistunut 2004 oli ollut siis sellainen, että vajaan vuoden aikana kerran kuussa oli kaksi kurssipäivää, yhteensä n. 20 päivää, joista muisti Lahden olleen osin poissa. Omista poissaoloistaan ei muistanut.

    Julkisuudessa ei ole tainnut olla vastauksensa puolustuksen kysymyksiin. Yllätystodistajalta kysyttiin kertoiko Lahti perheriidoista. Ei muistanut todistaja kertoneen. Kysyttiin olitteko paljonkin tekemisissä Lahden kanssa. Todistaja vastasi ettei ollut tiiviisti tekemisissä Lahden kanssa, arveli Lahden suutahtaneen hänelle jostakin. Tämän jälkeen todistaja koitti loiventaa lausumaansa jonkin verran, ettei varsinaisesti suuttunut. Minkälaisia ihmisiä Anneli onkaan miehensä kertonut vihanneen.

    Todistaja siis muisti vuodelta 2004, että eräänä aamuna Jukka S. Lahti oli vaikuttanut hermostuneelta ja ahdistuneelta toistellen, että pitäisi mennä kotiin, pitäisi mennä kotiin. Lisäksi muisti Lahden sanoneen pelkäävänsä että se tekee lapsille jotakin. Lahti oli todennut myös, että pitää mennä yöksi kotiin. Myöhemmin kertoi Lahden todenneen jossakin kahvipöytäkeskustelussa olevansa neljän lapsen isä, nuorin oli hyvin nuori. Todistaja muisti muiden onnitelleen Lahtea ja Lahden todenneen yllättäen nuorimman olleen vahinko, muuten olisi erottu. Minä luulen, että muisti on tehnyt todistajalle tepposiaan. Yhteistyössä syyttäjät ja puolustus laskivat, että nuorin on syntynyt 2004, kesken kurssia. Mielestäni Lahden olisikin pitänyt Helsingin sijasta olla kotona, yötä päivää :), lapsihan oli syntymässä lähiaikoina ja oli aiheellista tuntea pelkoa siitä. mitä Anneli tekee pienille lapsille (siis siinä tapauksessa, että synnytys alkaa). Kun todistaja vielä muisti lyhyen pätkän puhelusta, jonka aluksi muisti Lahden sanoneen mielestään ahdistuneena, että ”Nyt se soittaa!”, niin eihän tuo lause välttämättä kerro mistään vaimonpelosta vaan voisihan se olla huolestuneen isän parahdus. Ja saattoi synnytys alkaakin tuolloin, todistaja ei ainakaan muistanut mitä tuota lausahdusta seurasi. Oletti Lahden ehkä poistuneen paikalta.

    Poliisina ja naisystävänä olemisesta
    Vielä pieni huomio tästä entisestä naisystävästä, poliisista nimeltä Marju Kujansivu.
    Kolmen poliisin yhteneväisistä kertomuksista ristiriitoineen jo kirjoitin joku päivä sitten. Tutkinnnajohtaja heidän kertomansa mukaan ohitti Auerin tutkinnassa, mutta silti talon sisältä etsittiin murhavälinettä! Marju Kujansivu totesi heti vain ulkopuolista etsityn, Aueria ”ei tutkittu lainkaan” totesi valanvannonut. Puolustusasianajaja Manner yritti epätoivoisesti saada selville Satakunnan poliisilaitoksen vanhemmalta ylikonstaapelilta mitä tämä on ollut surma-asunnollla tekemässä surmapäivänä tai sitä seuraavana päivänä. Vältteli vastaamasta, paikkoja tutkittiin, katsottiin yleisesti, en muista. Lopuksi totesi;”Olen käynyt koko talon läpi”. Mutta enää tämä ei myöntänyt tekovälinettä hakeneensa.

    Ps. lojaalisuus ja lojaalisuuden tunteet ovat aina minua kiehtoneet. Tämän poliisin ja naisystävän kautta vanha tuttu aihe nousi pintaan. Vanhempi rikoskonstaapeli kertoi kuulleensa miten rikoskomisario Joutsenlahti oli keskustellut vaimealla äänellä puhelimessa Anneli Auerin kanssa ja vinkannut hänet huoneeseensa kertoen Auerin olevan puhelimessa. Siinä hänen kuultensa oli kertonut esitutkinnasta jotakin. Kujansivu ei enää muista mitä oli kertonut, mutta mieleensä on jäänyt, että oli sellaista asiaa, jota ei olisi pitänyt kertoa. Mitäs Marju sitten teki. Taisi olla lojaali.

  3. Anu Suomela kirjoitti:

    En ole selvittänyt, paljonko tieteellistä tutkimustietoa on traumatisoituneista shokkikokemusten uhreista. Aiheen tutkiminen on vaikeaa, koska sitä ei voida tieteellisesti testata verrokkiryhmällä lähtien 0-hypoteesista.

    Ehkä voidaan kehittää koeasetelmia, joissa yritetään simuloida keinotekoisissa olosuhteissa jotain vastaavaa koehenkilöillä. En tiedä onko tuollaista yritetty, mutta näin suoralta sanoen, tuollainen koeasetelma ei vastaa aitoa tilannetta.

    Jos kuitenkin yritettäsiin, niin voitaisiin saada aikaan jonkinlainen Gausin käyrä siitä, miten ihmiset keskimäärin reagoivat shokkitilanteeseen, Se ei kuitenkaan kerro, miten tietty henkilö reagoi spesifien olosuhteiden shokkikokemukseen, koska mahdollisia varioivia tekijöitä on mahdotonta testata.

    Minusta syyttäjät ovat eksyneet aivan viidakkoon, kun yrittävät kaikkensa todistaakseen Aueria syylliseksi psykologisoivilla ja persoonaan liittyvillä peruteilla. Eli maallikot yrittävät mesoa psykologian ja psykiatrian kentillä, vaikkei heillä ole mitään asiantuntemusta noilla alueilla, pelkää huu-haa tietoon perustuvaa kyökkipsykologiaa.

    Vaarallista tässä on se, ettei oikeuden jäsenillä ole sen enempää tuollaista tietämystä. Voivat uskoa tietävänsä jotain.

    Tässä prosessissa näyttää täysin hukkuneen se, että tuomioistuimen pitää pyrkiä selvittämään aineellinen totuus. Jos syyttäjä ei kykene esittämään riittäviä aineellisia todisteita, niin lopputuleman on oltava vapauttava tuomio.

    Tähän mennessä ei mitää aineellisia todisteita ole syýttäjän puolelta esitetty. Kaikki jää siis lapsitodistajien varaan.

    Saas nähdä mitä syyttäjä niistä väittää.

    Anu Suomela

  4. VonTil kirjoitti:

    Syyttäjä on häpäissyt itsensä jo monesti tämänkin oikeuskäsittelyn aikana. Hän on esittänyt vain teorioitaan tukevia oletuksia, joilla ei ole mitään todistusarvoa. Pelkkien aihetodisteiden esittäminen osoittaa sen, että mitään oikeita todisteita Anneli Aueria vastaan ei ole olemassakaan.

  5. Raijastiina kirjoitti:

    Kiitos Niinalle, että olet antanut Naakalle tänne suunvuoron. Naakka on Turumurren kanssa tehneet valtavasti töitä tämän keissin kanssa. On ollut ilo lukea (ja joskus jopa vähän tukea) heidän asiaan perehtyneitä postauksiaan minfossa.

    Ja se loan määrä minkä he ovat saaneet tässä vuosien varrella niskaansa, olisi lannistanut sitkeimmänkin kirjoittelijan, mutta nämä vain edelleen jaksavat sotia hyökkääjiä vastaan oikeilla aseilla, ei lööpeistä poimituilla argumenteilla.

    Kiitos siis molemmille!

  6. pohdiskelija kirjoitti:

    ”Jos siinä ei ole tuoretta verta, niin sitten Auer on lisännyt siihen säilöntäaineita: niin kirkkaanpunaisena se kiiltelee.”

    Kaikilla tallentavilla ja kuvia esittävillä laitteilla sekä kuvatuotannossa käytetyillä materiaaleilla on kyky toistaa rajallinen määrä värejä. On myös olemassa värejä, joita kamera ei kykene tallentamaan. Samoin on olemassa värejä, joita kamera korostaa. Punainen on yksi korostuva väri.

    Digitaalikameran kenno ja kameran automaattinen kuvankäsittely saattaa muuttaa veren väriä. Kuvatiedostossa näkyvä väri saattaa muuttua edelleen, kun tiedostosta tulostetaan kuva.

    Valokuvassa tai tulostetussa kuvassa näkyvästä värivastaavuudesta voidaan varmistua kuvatuotannossa, jos kuvaushetkellä kuvaan on laitettu väri- ja harmaakiila. http://motion.kodak.com/motion/Products/Lab_And_Post_Production/Control_Tools/KODAK_Color_Separation_Guides_and_Gray_Scales.htm

  7. Aila kirjoitti:

    Ihmisten joukossa näyttää olevan paljon tavallisiksi ihmisiksi naamioituneita, joista tuskin päälle päin arvaisi, millaisia ovat. Tällä tarkoitan näitä, jotka uskovat vaikka mitä soopaa, mitä syyttäjätaho suustaan suoltaa. Mitä heidän ajattelukyvylleen on tapahtunut? Puhumattakaan syyttäjän ajattelukyvystä. Se näyttää olevan jumissa.

    Näihin ihmisiin eivät näytä uppoavan mitkään vastatodistelut, jotka selvääkin selvemmin osoittavat Auerin syyttömäksi. He vänkäävät aina vain. Iltalehtien toimittajat pahimmasta päästä, koska kirjoittelullaan vaikuttavat vahvasti mielipiteisiin. Ja ovat nyt niin vahvasti puolueellisia, asioita vääristellään. Niistä isoimmat otsikot.

    • It´s the parrot! kirjoitti:

      Suurin osa ihmisistä on manipuloitavissa, enemmän tai vähemmän. Kun siihen yhdistetään vähäinen älykkyys ja laiskuus (jaksetaan lukea vain lööppiotsikot) ja heikko yleissivistys (esim. tietämättömyys valemuistoista) sekä hölmö usko siihen että syyttäjät/poliisit eivät koskaan syyllisty rikoksiin, soppa on valmis. Iltalehtien ala-arvoisesta uutisoinnista laitoin viimeksi eilen palautetta toiselle iltalehdelle.

  8. Miksi Anneli pyritään lavastamaan syylliseksi, ei tämä syyttäjäkään voi olla niin tyhmä, ettei tajuaisi, että Anneli on syytön ja että nämä heidän (syyttäjien + uuden tutkintajohdon) teoriansa ovat täysin epäuskottavia ja todellisuudessa mahdottomia toteuttaa ja että he tarkoituksellisesti ovat pimittäneet tietoja ja yrittävät hämärtää näkemästä tosiasioita, jotka puhuvat Annelin syyttömyyden puolesta. Suojeleeko poliiisi oikeaa murhaajaa, tietääkö poliisi kuka on oikea murhaaja? Miksi Annelia varten lähetettiin vakoilemaan oikein peitepoliisi, joka asensi kuuntelulaitteetkin, vaikka talossa oli lapsiakin ja tällainen salakuuntelu loukkasi heidän yksityisyyttään? Miksi halutaan tuhota Anneli ja hänen perheensä, mitä tarkoitusta tämä kaikki palvelee. Kuka murhasi Jukka S.Lahden ja miksi? Miksi Jukka S.Lahti soitteli ennen kuolemaansa Porvoon poliisiin ja miksi poliisissa ollaan täysin tietämättömiä miksi Jukka S.Lahti oli poliisiin yhteydessä ja kuka urkki Jukka S.Lahden tietoja?

  9. Oikeudenkäynnissä rikospaikan päätutkija Matti Mäkinen kertoi:

    ”Auerin oma hengenvaarallinen, keuhkoon ulottunut vamma on suora, puhdas pistovamma. Isku on annettu ennen kuin fileerausveitsen terä on vääntynyt, rikospaikkatutkija arvioi.”

    Eli tämäkin tukee tapahtumien kulkua, Annelin suora pistovamma annettiin ensimmäisenä, kun veitsi oli vielä kunnossa, Jukan vammoissa veitsi oli vääntynyt ja veitsestä tuli vain pinnallisia haavoja eli ne oli annettu Annelin vammaa myöhemmin.

  10. Marskooli kirjoitti:

    Tuosta shokkitilasta. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi autolautta Estonia. Merestä pelastettua virolaista merimiestä haastateltiin paareilla heti pelastuksen jälkeen: -”miten pääsit pois?” – ”Nooo, läksin…(nauraa päälle). Tätä jaksettiin siteerata lööpeissä ja tämän ”naurun” todistusvoimalla kansa veti saumattomat johtopäätöksensä virolaisten merimiesten välinpitämättömyydestä ja siitä seuranneesta laivan uppoamisesta. Esimerkki on myöhemmin tuotu myös tiedotusopin opiskelijoiden kriisiviestinnän tenttikirjaan. Mitä korkeasti koulutettu toimittajakuntamme on sittemmin oppinut? Ei mitään.

    Pirkko Lahden todistajalausunnon voi jättää omaan arvoonsa, kunhan sai taas todistajapalkkionsa ja naamansa näkyviin, eipä ole ensi kertaa puoskaroimassa. Lahti pyrkii esiintymään lääketieteen ammattilaisen roolissa, vaikka ei sellainen ole. Psykiatria ei oikeana lääketieteen haarana tuollaisia tulkintoja edes hyväksyisi.

  11. No name. kirjoitti:

    Helsingin Sanomat 2.9.2013. Miksi et itke Anneli Auer?

    http://www.hs.fi/tiede/Miksi+et+itke+Anneli+Auer/a1378085174690
    ———–

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: