Lasten kertomaa

Tämä osuus on määrätty salaiseksi, enkä voi julkaista lasten haastattelujen videotallenteilta löytyvää murhaoikeudenkäynnin osalta ”ratkaisevaa” materiaalia.

Olemme kuitenkin kuulleet syyttäjiltä, että kertomuksilla todistetaan Auerin olleen väkivaltainen sekä lapsiaan että miestään kohtaan. Lasten kertomuksilla todistetaan se, miten Anneli Auer murhasi miehensä käyttäen taustanauhaa soittaessaan hätäkeskukseen ja lavasti kaiken vaikuttamaan ulkopuolisen tekemältä. Lapset kertovat kuinka äiti oli pakottanut lapset käymään myymälä ym. varkaissa ja osallistumaan saatananpalvonta ym. rituaaleihin. Oli pidetty veitsiä kurkulla, oli suunniteltu murhaa lapsen kanssa, supistu, harjoiteltu ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen jne. jne. Vain mielikuvitus on rajana.

SALAINEN

 

Vaasan hovioikeuden mukaan Ulvilan surmaan liittyviä lasten kertomuksia ei salata syyttäjän vaatimuksesta huolimatta. Hovioikeus päätti, että perheen lasten kertomukset liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon eikä niitä näin ollen voi salata. Hovioikeus viittaa myös asiaan julkisuudessa kohdistettuun ”valtaisaan mielenkiintoon”.

Syyttäjä vetosi siihen, että todisteiden julkistaminen johtaisi mm. asianomistajien henkilöllisyyden paljastumiseen. Asianomistajat ovat minun käsittääkseni paljastuneet jo aikoja sitten. Syyttäjä itsekin käytti aivan reippaasti murhajutun valmisteluistunnossa lasten nimiä median läsnäollessa, joten en tiedä miten asianomistajien henkilöllisyys voisi enää mitenkään enempää paljastua.

Syyttäjän valittamisella julkisuuspäätöksestä ei ole mitään hyötyä – paitsi ehkä medialle, joka täydellisen hiljaiselon jälkeen kerää toimentuloaan julkiseksi määrätyillä, mutta vielä toistaiseksi salaisilla lasten kertomuksilla.

Comments
21 Responses to “Lasten kertomaa”
  1. Lapsetko muuttuneine tarinoine ovat tuomitsemassa äitinsä elinkautiseen, kiva sälyttää tällainen elinikäinen taakka lasten harteille ja vanhimman tyttären päinvastainen ja koko ajan samana pysynyt todistus ilmeisesti ohitetaan ja mitätöidään?

    Kuka psykologi ja asiantuntija voi pitää näitä lasten alkuperäisille todistuksille täysin vastakkaisia ja aivan mielikuvituksellisia kertomuksia aitoina (toisaalta luin, että lasten kertomuksiin sisältyy myös joukkomurha eli isovanhempien tappaminen rahojen vuoksi ja lopulta kaikkien lasten tappaminen, millaisessa olosuhteessa lapset ovat nyt, kun saavat tällaista päähänsä?) ja olla ottamatta huomioon Annelin lapsettoman veljen ja tämän vaimon intressejä sekä ehkä myös taloudellisia intressejä säilyttää lasten huoltajuus itsellään ja varsinkin kun ovat vielä eristäneet kolme nuorinta lasta suvustaan ja isosiskostaan.

    Missä sosiaaliviranomaiset on, lapset ovat tässä ne, jotka joutuvat maksamaan raskaimman hinnan vain jotta uusi tutkintajohto ja syyttäjä voi käyttää heitä pelinappulana äitiään vastaan. Onko tämä Suomi muka oikeusvaltio, kun puhtailla valheilla ja mielikuvituksellisilla teorioilla ja salaisilla näytöillä pedataan tuomio. Tämä Anneli Auerin oikeudenkäynti on avannut silmäni näkemään miten uskomattoman paljon mätää tässä maassa on. Alkuperäisiä odisteita pimittävän ja vääristelevän uuden tutkintajohdon ja syyttäjien toimet ja taustakäskyttäjät pitäisi tutkia ja paljastaa ja paljastaa kuka todella tappoi Jukka S.Lahden. Veikkaan, että jotkut tahot sen jo tietävät.

  2. nmb74 sanoo:

    It’s the parrot!
    Ilmoita minulle sähköpostisi niin voin vastata sinulle ;)

  3. Pake sanoo:

    Luin lehdestä todistajien suojeluohjelmasta joka maksaa suomelle 700000e viidelle henkilölle. Ei kai nyt vaan ole kyseessä Ari ja Minna & lapset. No tämä tuli nyt vaan mieleen ja tuli tämän tapauksen yhteydessä ynnättyä 1+1 . Ja murhainfossa kaksoset rantakoski /csi jotain jo vihjaili uusista henkilöllisyyksistä ….. Onko kaikki päätetty etukäteen, ja lasten kertomuksia ei kukaan kyseenalaista.
    Jos ovat kyseiset henkilöt suojelukseen asti, niin valheilla ovat päässeet pitkälle.

    • nmb74 sanoo:

      En mitenkään voi ymmärtää mitä suojelua he tarvitsisivat, mutta enpä ymmärrä tässä jutussa montaa muutakaan asiaa, että sikäli. Kaikki on mahdollista tässä farssissa. Seuraamme näytelmää, jonka käsikirjoittajan ajatukset haluaisin kovasti kuulla. Kuka se ikinä lienee?

  4. Anu Suomela sanoo:

    ’Uskokaa lapsiin!’

    Tuo oli USA:ssa 80-luvulla alkaneen pedofiilijahdin slogan. Siellä ihmisiä vangittiin ja tuomittiin tuhansia tuon uskomusboomin vuoksi. Keskeiset perusteet syytteille hankittiin haastattelemalla lapsi, jopa 3-vuoltiaita.

    Kun kansainvälinen tiedeyhteisö kiinnostui tuosta alettiin tehdä tutkimusta noista haastattelutekniikoista. Yksi keskeinen oli McMartinin päiväkotiskandaali. Lukuisissa tutkimuksissa todettiin, miten helppo lapsia on johdatella varmistamaan asioita, joita todellisuudessa ei koskaan ollut tapahtunut.

    Riittää että lasta palkitaan hänen kertomuksestaan ja johdatellaan tuottamaan lisää vastaavaa materiaalia, tai rangaistaan olemalla hyväksymättä kertomusta. Lapsia voidaan johdatella myös väittämällä, että muut lapset ovat kertoneet toisin (eli asettamalla heidän kertomuksensa kyseenalaiseksi = negatiivinen palaute).

    Olen itse käynyt oikeutta varten läpi lukemattoman määrän lasten videohaastetteluja. Niiden keskeinen piirre on se, että haastattelijat eivät tunne oikeuspsykologisen haastattelun periaatteita, eivätkä ymmärrä, että heidän haastatteluaan ohjaa heidän ennakkotiedoista saamansa olettama.

    Tämä olettama on, että heidän on kerättävä syytettä tukevaa materiaalia. Joko poliisilta saatujen ennakkotietojen vuoksi, tai siksi, että lapsi on lastensuojeun kannalta vaarassa, ja hänet on pelastettava mahdolliselta pedofilialta.

    Neutraalissa haastattelussa haastattelija on asettanut materiaalin pohjalta lukuisia hypoteeseja, ja testaa niitä avoimin mielin ilman ennakko-olettamaa.

    Keskeistä on myös, että haastattelija on tehnyt lapselle kertomusharjoituksen, jossa opetetaan lapsille, mitä heiltä odotetaan. Tällöin haastattelija voi varsinaisen haastattelun aikana kyseenalaistaa lapsen kertomaa kysymällä esim. ’En ymmärrä nyt kertomaasi. Aikaisemmin sanoit että, ja nyt sanot … Kertoisitko minulle alusta lähtien, mitä tapahtui ensin ja mitä sitten’.

    Tällä menetelmällä saadaan lapsilta paljon tarkentavaa tietoa heidän omista havainnoistaan, ja se on merkittävää, jos ainoat todistajat ovat lapsia.

    Tietojeni mukaan oikeuteen tulevat lasten todistajalausuntojen luotettavuudesta todistamaan prof Pekka Santtila ja fil.tri Katariina Finnilä, jotka ovat tutkineet kaiken lasten todistelun, ja antaneet siitä kattavan lausunnon.

    Odotetaan siis tässä noita todisteluja

    Anu Suomela

  5. Harri sanoo:

    Tietääkö blogisti, minkä ikäinen Annelin poika on nyt? Jos ja kun hoviin mennään, onko poika jo niin vanha, että hänet voidaan kutsua todistajaksi? Hovissahan juttu lienee ensi syksynä? Todistajana pojan olisi vastattava esitettyihin kysymyksiin totuudenmukaisesti ja silloin moni epäselväksi jäänyt asia saattaisi selvitä.

    Toinen asia mistä olen aikaisemminkin tiedustellut, liittyy Annelin tekemään tutkintapyyntöön esitutkintalain säännösten rikkomisesta. Tästä ilmeisesti ei ole vieläkään tehty päätöstä? Jos ei ole, eikö tästä voisi/pitäisi kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle? Yli vuoden pituinen tutkinta-aika pitäisi kyllä riittää päätöksen aikaansaamiseksi. Nyt alkaa näyttämään siltä, että päätöstä tietoisesti venytetään syystä tai toisesta.

    • nmb74 sanoo:

      Nyt olekaan ihan varma, taitaa olla siinä ja siinä, että on 15.

      Tutkintapyynnöstä en ole vielä kuullut, että olisi ratkaistu. Joitakin kohtia Mäkinen on ilmoittanu, ettei syytä epäillä kynnys ylity, mutta varsinaista päätöstä en tiedä vielä tehdyn. Näissä Annun jutuissa aina toinen viranomainen odottaa toisen päätöstä, jonka turvin voisi ”olla oikeassa” kun muutkin asiansta ovat olleet samalla kannalla… se on sitä viranomaisvastuuta pahimmillaan.

    • Anu Suomela sanoo:

      Voih! Tuo poikaparka on joutunut aivan kamalaan psyykkiseen prosessiin. Isä oli surmattu ja äiti vangittu murhaajana. Ainoa tuki olivat sijaisvanhemmat. Hänen piti päättää mille puolelle asettuu. Tuo on ollut nuorelle pojalle sielun repivä prosessi. Jos tietän oikein, niin hän on hakannut päätään seinään tuon ahdistuksen vuoksi.

      Hän on asettunut äitiään vastaan, ja joutunut mielessään luomaan kertumuksen äidin ja tämän miesystävän kammottavista seksuaaliteoista ym., joilla ei voi olla liittymäkohtia reaalimaailmaan. Hän mitä ilmeisimmin uskoo noihin kertomuksiinsa, joten niiden välityksellä ei totuus tule julki.

      Minusta olisi täysin pojan edun vastaista, että häneltä edellytettäisiin julkista todistamista äitiään vastaan. Lain mukaan hänellä on oikeus kieltäytyä, eikä kenenkään tule mitenkään häntä sellaiseen painostaa.

      Olisihan tuollainen kohtaaminen oikeussalissa myös Annulle aivan kamalaa. Vaikka hän näyttää kestävän melkein mitä tahansa, niin tuollainen murtaisi kenen tahansa äidin sydämen.

      Minulla oli kerran tapaus, jossa tunnistin, että huostaanotettu poika sairasti Touretten oireyhtymää. Hakkasi päätään seinään ja huusi rivouksia. Kertoi haastattelussa aivan päättömiä seksifantasioita äidistään ja henkilöstä, jota ei ollut olemassa.

      Toisaalta kun häneltä kysyttiin suoraan hänen äidistään, poika puolusti häntä. Eli hänen päässään oli huostaanoton, ja sen aiheuttaman erotrauman, sekä haastattelujen vuoksi rakentunut paha äiti, mutta aito äiti oli hyvä.

      Poika oli psyykeltään murtunut tuossa prosessissa, mutta terveydenhuollon ’ammattilaiset’ eivät nähneet asiaa, koska keskittyivät kauhistelemaan pedofiiliäidin tekoja

      Analysoin oikeudessa haastattelut, ja totesin tuon pojan mielen kahtiajakautuneisuuden, ja sen että pojalle itselleen oma äiti oli rakas ja hyvä. Tämän kuultuaan syytetty äiti purskahti surun ja helpotuksen itkuun. Syytteet hylättiin, eikä syyttäjä jatkanut HO:een.

      On kauheaa olla lastaan rakastavana äitinä syytettynä lapseen kohdistuvista hirmuteoista. Mutta sellaisten esittäminen julkisessa oikeuskäsittelyssä olisi myös lapsen psyykelle tuhoisaa.

      Anu Suomela

  6. Nimetön sanoo:

    Pitäisikö sille Mäkiselle laittaa uutisia menemään. Kuinka julkisesti on ilmoitettu että surma on selvinnyt ja vaimo on syyllinen. Ei ollut oikeudenkäynti alkanut. Antais vähän osviittaa ja saisi miettiä ylittyyköhän muut kynnykset :) Tämän jutun ympärillä pyörii jos jonkinlaista virkamiestä, yhdessä ollaan tätä mieltä ja seisomme yhdessä rintamassa. Kun se totuus tulee kuitenkin ilmi jossain muodossa, työnsä jäljet ei sitten tekijäänsä enää kiitä. Mitenköhän sitä suu sitten pannaan.

    • nmb74 sanoo:

      Mäkinen tietää kyllä missä mennään. Hänen tehtävänsä on suojella virkamiehiä ja mies osaa hommansa ;)

      • Hannu Elenius sanoo:

        ”…. Alkuperäisiä todisteita pimittävän ja vääristelevän uuden tutkintajohdon ja syyttäjien toimet ja taustakäskyttäjät pitäisi tutkia ja paljastaa ja paljastaa kuka todella tappoi Jukka S.Lahden. Veikkaan, että jotkut tahot sen jo tietävät.”

        Mahtaisikohan suomen kaikkienaikojen suurin todistuspalkkio johdattaa murhaajan jäljille?
        Oletan, että Annu on syytön kaikkiin rikoksiin, joista häntä epäillään ja joista hänet on tuomittu ja sen tähden hän on menettänyt, maineensa, perheensä, tulonsa, You name it.. ,on oletettavaa, että oikeudenkorvaus vahingosta on kuusinumeroinen summa, jonka ensimmäinen numero ei ole aivan pieni. Ehdotan, että nyt kannattaisi laskea oletettu korvaussumma ja luvata siitä huomattava osa syyllisen paljastajalle, tai jopa syylliselle, jos hän voi todistaa toimensa. Sadallatonnilla jopa joku narsistinen murhaaja voisi nimittäin tunnustaa tekonsa, kun on kerran Suomen mutkikkaimman rikosvyyhdin päätähti ja jäämässä asiassa täysin huomiotta. Olemmehan huomanneet, että vain mielikuvitus on rajana tässä jutussa.

        Syyllisen ollessa virkamies, on tietysti mahdollista, ettei syyllisen tahdota edes paljastuvan, jolloin mielummin virkaveljet vaikka eliminoivat syyllisen tässä tapauksessa (kriminologian professori ja kirjailija Leif GW Persson Palme-trilogia). Onhan tänä aikana jo kuollut hämärissä olosuhteissa jopa poliisi, mahdollisesti ehkä useampikin. Jos tuollainen olisi ollut syyllinen, murhaajan paljastaminen voi osoittautua mahdottomaksi.

        Että tällanen idea tällä erää ;)

  7. Nimetön sanoo:

    Lehdessä näitä salaisia kertomuksia lukiessani. Yhdyn Annelin suruun lastensa puolesta. Näiden puheiden täytyy olla raastavaa äidin sydänmelle. Kun ei voi ymmärtää miksi ja mistä nämä puheet ovat lähtöisin. Mtv live oikeudenkäynnissä laamanni myös koki surua ? Surua siitä että näitä on tullut julkisuuteen vaikka ne on pyritty salaamaan ?? Kommentti ei oikein auennut. Mitä mahtoi tarkoittaa ? Sitäkö että syyttäjä on salaillut tätä materiaalia myös oikeudelta vai laamannikin halusi tämän pimentoon kansalta. Haluaisin selvennystä. Tämä jupakka on itsessään niin surullinen. Häpeän syyttäjän röyhkeyttä ajaa tätä eteenpäin. Oikeusmurha on murhaamista !

  8. Anu Suomela sanoo:

    Niina Bergin kokoamassa kirjastossa on paljon materiaalia, joka selittää, miten lasten kertomukset syntyvät. Pettämätön yhdistelmä on aikuisten johdattelevat kysymykset ja lapsen mielikuvitus. Johdattelua on monenlaista, eivätkä maallikot ymmärrä johdattelevansa.

    Olen seurannut MTV3:n ajantasaista kommentointia Auerin vanhimman tyttären haastatteluista, ja selväksi käy, etteivät nämä haastattelijat itse käsitä johdattelevansa tyttöä. Mutta tyttö pysyy tiukasti vain siinä, minkä itse tietää todeksi. Ei yritä miellyttää haastattelijoita, kuten monet lapset tekevät.

    Johdattelvan kysymyksen tunnistaa siitä, että se sisältää ennakko-olettamuksen siitä, mitä haastattelija uskoo tapahtuneen. Yksi johdattelun muoto on kysymys johon voi vastata pelkästään ’kyllä’ tai ’ei’, eli muotoa ’Oliko niin että …? Yksi keino on vedota muilta kuultuun ’Muut lapset ovat kertoneet toisella tavalla …’, tai ’Kerro minulle mitä olet äidille kertonut’.

    Oikein tehdyssä oikeuspsykologisessa haastattelussa haastattelija on neutraali ja harjoittaa ensin lapsen antamaan mahdollisimman yksityiskohtaisia kuvauksia. Sen jälkeen hän siirtyy varsinaiseen aiheeseen avoimin kysymyksin ’Kerro minulle kaikki mitä muistat siitä tilanteista, ja kaikki yksityiskohdat, joita sinulle tulee mieleen’.

    Haastattelija tekee tarpeen mukaan tarkentavia kysymyksiä, mutta hän ei tuo haastatteluun sellaisia elementtejä, joita lapsi ei ole maininnut, vaan etenee lapsen tuottaman materiaalin mukaan. Lasta ei saa painostaa millään tavoilla, eikä samoja kysymyksiä tule toistaa. Lapset helposti ajattelevat, että aikaisempi vastaus oli väärin, ja pyrkivät muuttamaan kertomustaan sen mukaiseksi, kuin olettavat aikuisen haluavan.

    Lasta ei tule haastattelun aikana palkita ’Ai kuinka hienosti muistit’, tai rangaista / kritsoida ’Kyllä sinä varmasti muistat!’ (= et vain halua kertoa). Haastattelukertoja saa olla maksimissaan kolme.

    Oikein haastateltuina lapset ovat hyviä ja luotettavia todistajia, ja havaitsevat monesti seikkoja, joihin aikuiset eivät osaa kiinnittää huomiota, Mutta jos haastatellaan toistuvasti ja johdatellen, monet lapset alkavat satuilla, vaikka eivät itse tiedä sitä. Näin käy etenkin, jos lapsi on useamman kerran kerrannut kertomustaan, eli kehittänyt mielikuvia tapahtumista. Hän ei tuolloin enää kykene erottamaan mitä oikeasti on tapahtunut, ja mitä hän on kuvitellut tapahtuneen.

    Anu Suomela

  9. It´s the parrot! sanoo:

    Minut ja sisarukseni on kasvatettu lapsesta pitäen rehellisiksi, valehdella ei saa jne. Lapsuudessa reissasimme kesäisin perheen kanssa autolla ympäri Suomea sukuloimassa. Kerran yhdellä reissulla ollessani n. 10-vuotias, oli hiostavan kuuma kesäpäivä josta syystä auton etuikkunat olivat auki. Yhtäkkiä alkoi ukonilma, salamat räiskyivät pelottavina.

    Pyysin vanhempiani sulkemaan ikkunat, koska pelkäsin salamoiden iskevän autoon. Tuohon aikaan en ollut kuullutkaan mistään Faradayn häkistä, joten en uskonut vanhempieni selittelyjä ettei salama voi iskeä auton sisälle. Pyysin uudestaan, ei auttanut. Pelkäsin olevani hengenvaarassa, että kohta salama iskee auton sisälle ja kaikki kuolemme. Lopulta keksin valehdella, että minua palelee, sulkekaa ikkunat! Silloin ikkunat suljettiin ja tunsin olevani taas turvassa. Muistan tuon tapahtuman kirkkaasti vielä 30 vuotta myöhemmin, koska valehtelin.

    Uskon että lapsen tarinoilla on samanlainen syntyperä, poliisin aikaansaama, aiheeton pelko omasta turvallisuudesta.

    • Ihmettelijä sanoo:

      Aika erikoiset vanhemmat sulla, eivät sulkeneet auton ikkunoita kun kerroit pelkääväsi. Vasta kun valehtelit palelevasi vaikka todellinen syy oli pelko, niin ikkunat suljettiin. Auerin vanhin lapsi oli kuultavana ensi kertaa n. 9-vuotiaana. Jospa hänkin valehteli koska pelkäsi….

      • nmb74 sanoo:

        Vanhemmat on erikoisia, usein aika tavallisia ihmisiä ja eivät toimi aina ihan oppikirjan mukaan ja arvostelijoita löytyy aina. Minusta tuossa ei ole mitään erikoista. Vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä lasten pelkoja, kun ne voivat vanhemmista tuntua turhilta.

        Asia selviää varmasti, kuka pelkäsi ja mitä pelkäsi.

      • It´s the parrot! sanoo:

        Silloin 70-luvulla ei ollut ilmastointia autoissa, ilma oli läkähdyttävän kuuma, varmaan 30 astetta lämmintä, hiostavaa ja painostavaa niinkuin ukkosella on, eikä ikkunoita sen takia haluttu sulkea. Vanhemmat selittivät ettei vaaraa ole. Sulkemalla ikkunat olisin luullut olevani oikeassa ja vanhemmat väärässä, eivätkä he halunneet minun pelkäävän aiheettomasti.

        Merkittävää tässä on se, että minua uskottiin heti kun valehtelin palelevani. Saman tien unohdettiin että olin äsken pelännyt salamaa ja vaatinut ikkunaa kiinni. Ei edes kyseenalaistettu minun palelemista, miten terve lapsi voisi palella läkähdyttävässä helteessä kun muut hikoilevat vaatteet märkinä. Sen sijaan minun valhettani uskottiin välittömästi ja terve järki lensi ulos ikkunoista samalla kun ne suljettiin.

  10. Anu Suomela sanoo:

    Terapia ja valemuistot

    Niina Bergin kirjastosta löytyy useampia tieteellisten artikkelien käännöksiäni, joissa selvitellään sitä, miten lapsiin kohdistuvaan laaja-alaiseen seksuaaliseen ahdisteluun uskovat terapeutit toimivat. Esim. Loftus ‘Uskotellut muistot’ ja Pendergrast ‘Muistin uhrit’.

    Nuo uskomuksethan syntyivät USA:ssa 1980-luvulla ja levisivät sitten USA:han ja Englannin kautta myös Skandinaviaan. Ja Suomesta sitten esim. Viroon.

    Tuon boomin yhteydessä suomeksi käänneettiin Bassin ja Davisin kirja ‘Rohkeus parantua’. Kirjoittajat ovat muistaakseni ihan maallikkoja tai ehkä sossuja. Mutta kirja synnytti terapeuttien keskuudessa valtavan boomin. Nyt oli löydetty selitys terapia-asiakkaiden erittäin kirjavaan oireistoon: syömis- ja unihäiriöitä, yleistä ahdistuneisuutta, avioliittoon liittyviin ongelmia, itsemurhayrityksiin jne.

    Kirjasta löyttyy tsekkuslistoja, joita rastittamalla voit selvittää, onko sinua todennäköisesti lapsena ahdisteltu, eli olet vanhempiesi uhri. Parantuaksesi sinun pitää muistaa kaikki nuo kamaluudet, konfrontoida vanhempiasi, ja katkaista välisi heihin lopullisesti. Muuta pois paikkakunnalta, muuta nimesi, ja hanki uusi elämä. Vain niin voit tervehtyä. Tähän liittyivät sitten massiiviset korvauskanteet, joilla vanhemmat ajettiin konkurssiin.

    Pendergrastin laajassa kirjassa on luku, jossa sellaiset ‘perujat’, jotka jossain vaiheessa käsittivät, että heidän syytteensä oli saatu aikaan terapiassa, jossa he olivat erittäin haavoittuvaisia ja alttiita terapeutin johdattelulle. Heillä oli pitkä kanossan matka pyytää anteeksi kaikilta, joita he olivat terapeutin heille uskottelemien muistojen vuoksi aiheettomasti syyttäneet ja loukanneet.

    Edellä oleva siis liittyy aikuisiin, jotka on saatu terapiassa uskomaan todeksi se selitys, johon terapeutti trendikkäästi uskoo, kun on olemassa uusi hieno selitys kaikelle. Nuo asiakkaat olivat ahdistuksensa vuoksi erittäin haavottuvia ja riippuvia auttavan terapeutin käsityksistä.

    Miten käy lapselle, joka on samassa ahdistavassa tilanteessa, kuten Auerin lapset ovat olleet, ensin sijaisvanhenpien ja sitten terapeuttien ‘haastatteluissa’? Miten he voisivat vastustaa näiden aikuisten auktoriteettien ennakko-olettamaan perustuvia käsityksiä. Eivät mitenkään!

    Oli järkyttävää lukea, että peite-Seppo oli huijannut Auerin pois paikalta, jotta poliisit voivat hakea vanhimman tyttären kuulustelusteluihin. Paikalle ei ollut huolehdittu lapselle edunvalvojaa, tai millään muullakaan tavalla huolehdittu hänen oikeuksistaan. Sitten tytölle syötettiin poliisin väittämiä siitä, ettei paikalla voinut olla ketään muuta. Siis sama mitä Annulle oli syötetty, ja jolla hän alkoi kehittää uusia muistikuvia, jotka sopisivat poliisin käsityksiin.

    Annu itse murtui noihin väitteisiin, ja rupesi rakentamaan selitystä siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Tytär ei tuohon suostunut äidin vakuuttelun jälkeenkään.

    Hän tiesi mitä oli nähnyt tapahtuneen, eikä ole luopunut tuosta tiedosta.

    Minua järkyttää se, että alaikäistä lasta voidaan kuulustella tuolla tavalla. Kuvauksen mukaan hän itkee toistuvasti, ja yrittää selittää, mitä on nähnyt, mutta kuulustelija ei usko hänen havaintoihinsa, kun tarkoituksena on saada tyttö todistamaan äitiään vastaan.

    En ymmärrä miten tällaista voidaan ‘oikeusvaltiossa’ kohdistaa lapseen, joka on kaikkien kansainvälisten sopimusten mukaa erityisen suojelun kohde, eikä voida vaatia, että lähisukulainen todistaa tällaisessa asiassa. Etenkään, että lapsi joutuisi todistamaan vanhempaansa vastaan.

    Sellaisessa syntyy lapselle koko eliniän kestävä, äärimmäinen moraalinen taakka, jollaiselta lasta on aina säästettävä. Vaikka vanhempi olisi syyllinen rikokseen, ei lasta pidä asettaa tilanteeseen, jossa hän on se jonka todistuksen perusteella oma vanhempi tuomitaan.

    Näin on kuitenkin tehty oikeusvaltiossa nimeltä Suomi. Ja todistetusti poliisien taltioiduissa kuulusteluissa.

    Taas kuvottaa

    Anu Suomela

    • Aila sanoo:

      Niin, tästä vanhimman tyttären kohtelusta pitäisi kyllä nousta isompikin meteli. Siinä on niin monta rikosta lasta ja äitiään kohtaan, huijausta, painostusta, ym. että on aivan uskomatonta, jos ei tuosta seuraa poliiseille/syyttäjälle mitään. Alaikäinen, vieläpä sairas lapsi ”muilutetaan” kotoaan kuulusteluihin, äitinsä tietämättä. Koska poliisien on ihan pakko saada puristettua lapselta jonkinlainen todistus äitiänsä vastaan. Keinoista ei väliä. Vaan eivätpä onnistuneet!

      Hävetköön koko poliisilaitos ja koko Suomen oikeuslaitos. Se on lähinnä keskittynyt lyhentämään moninkertaisten murhaajien, raiskaajien, sieppaajien ja ryöstäjien vankeustuomioita.

  11. Nimetön sanoo:

    Vähän aikaa taaksepäin minäkin luotin näihin virkamiehiin. Heidän kykyyn ja ammattiosaamiseen. En kyseenalaistanut. Tänä päivänä kyseenalaistan enemmän. Ja huomaan että se kannattaa. Tämän Annelin jutun jälkeen huomaan ajattelevani että jos joskus kävisi niin että poliisi kuulustelisi minua, parempi olla sanomatta mitään. Koska Tapio Santaojan kaltaisia poliiseja on olemassa.

  12. No name. sanoo:

    Anneli Auerin veli tulistui käräjillä, kun häneltä haluttiin tarkkoja yksityiskohtia heidän saamista korvauksista sijaisvanhempana toimimisesta. Korvaukseksi paljastui 8000 euroa kuukaudessa, vene maksoi 150.000 euroa ja auto maksoi 50.000 euroa.

    Iltalehti 24.9.2013.

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013092417527311_uu.shtml
    ———–

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: