Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista 1/3

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista
1(3) -turumurre-

Elokuun lopussa 2011 kun syyttäjät olivat jättäneet valituslupahakemuksensa KKO:een Hovin tuolloisesta tuomiosta, heillä oli perusteena pojan muuttuneet kertomukset. Tässä vaiheessa ei vielä oltu järjestetty kuin muutamia lasten kuulemisia, eikä näin ollen oltu saatu järjestettyä niistä luotettavuusarvioitakaan. Pitikö saada lisää näyttöjä esitettäväksi…?

12/2011 järjestettiin surmatalossa uusia rekonstruktioita. Äänitutkija oli keinopäineen tutkimassa oven taakse kuuluvia ääniä. Teemoiksi otettiin myös pesuhuoneen oven avautumiskulma, rikotusta ovi-ikkunasta kulkeminen ja ns. jarrutusjälki oh/th rajapinnalla.

Kirjoitukseni käsittelee näitä kolmea viimeksi mainittua rekonstruktiota. Laajuuden vuoksi kirjoitus on jaettu kolmeen osaan, tässä ensimmäinen.

PESUHUONEEN OVEN AVAUTUMISKULMA

Tausta:

Anneli Aueria epäillään siitä, ettei hän olisi käynyt ns. pulssinkokeilureissullaan siellä pesuhuoneen oven takana olleenkaan. Auer kuitenkin jo ensimmäisissä kuulusteluissaan kertoi käyneensä ja että ylettyi miestänsä vain olkapäähän. Lisäksi tiedetään, että ensipartion L kehoitti häntä jo heidän puhelimessa puhuessaan näin tekemään. Auer myös tuoreeltaan kertoi siinä keittiön lattialla maatessaan, ensihoitajien häntä hoitaessa, tarkistaneensa miehensä tilan.

Koska Auerin t-paidan hihoista löydettiin pienet verijäämät miehensä verta vuoden 2009 -tutkimuksissa, esittävät syyttäjät Valkama-Kulmala ja verijälkitutkija Tauru, että ne ovat tulleet jostain muusta tilanteesta. Syyttäjät / Tauru esittävät, että koska uhrin pää on ollut liian lähellä ovea, Auer ei ole mahtunut oven rakoon koskettamaan miestään.

Rekonstruktio:

Kyseisestä rekonstruktiosta on julkaistu videoleike, jossa naissuorittaja avaa ovea ja rekouhri huutaa heti ’hep’, kun ovi koskettaa häntä päähän.

Ohessa kuvakaappaus tästä poliisien tekemästä ja Iltasanomien julkaisemasta videoinnista:

Tässä siis rekouhri on huutanut jo ’hep’, eli ovi koskettaa hänen päätänsä. Halutessaan itsekukin voi katsella koko rekonstruktio-tapahtuman tallenteesta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288467760355.html

Nyt sopii ihmetellä miksi kyseinen rekonstruktio on yleensä tehty, koska oven aukeamiskulma käsiteltiin jo Hovissa 2011 ja paljastui että surmapaikalta on otettu kuva, jossa tekninen tutkija havainnollistaa oven avautumiskulmaa seisomalla itse oven raossa:

Tämän kuvan liitetekstinä lukee että:
”Tutkija demonstroi pesuhuoneesta takkahuoneeseen johtavan oven avautumiskulmaa. Vainaja makasi lattialla lähellä ovea. Ovi on avattu kuvassa lähelle vainajan päätä kuitenkin siten, ettei vainajan pää osu oveen.”

Huomatkaa siis, ovi ei vielä osu vainajan päähän tuossa aidossa kuvassa, kun taas edellisessä rekokuvassa se ovi on jo kiinni päässä. Harjaantunut silmä näkee jo näitä kuvia vertailemalla, että tässä rekonstruktiossa (2011) ovi avautuu huomattavasti vähemmän.

Seuraavassa on rekonstruktiokuva (2011), joka kertoo vastaavan tilanteen kuin mitä edellä oleva aito kuvakin, eli tässä ovi ei vielä ota rekouhrin päähän kiinni.
Todellisuuden ja rekotilanteen kesken on siis valtava ristiriita:

Aito rikospaikkakuva (jossa tutkija oven raossa) ’näki päivänvalon’ vasta Hovioikeudessa:
Oli tehty kaksi toisistaan poikkeavaa esitutkintamateriaalin valokuvaliitettäkin, aikaisemmassa tämä kyseinen kuva vielä oli mukana, mutta myöhemmästä, mm julkisuuteen jaetusta, se oli poistettu. Syy tähän toimenpiteeseen? Tästä kerrontaa myös näillä blogi-sivuilla:
https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/

Eikä tässä kaikki! Jo 26.11.2009 tehtiin tästä samasta oven avautumiskulma-tilanteesta rekonstruktio. Tämä reko tehtiin puolestaan sen jälkeen, kun Auer oli perunut ’tunnustuksensa’. Mielettömintä tässä kaikessa on se, että tuolloin rekonstruktioissa rekouhrin pää oli sijoitettu ihan eri paikkaan kuin näissä myöhemmissä rekonstruktioissa:

Molemmissa rekonstruktioissa rekouhrin paikka on ’määritelty valokuvien perusteella’ (…nyt tuntuu vain siltä, ettei sitä sopivaa kuvaa tahdo oikein löytyä, mikä kertoisi sopivan pään paikan tutkijoille…).

Myös tässä aikaisemmassa rekossa on todennäköisesti se tilanne, että rekouhrin pää on väärin, se on n. 10cm:n etäisyydellä ovesta, kun kaikki etptk-tekstimateriaalit kertovat uhrin pään olleen n. 15cm etäisyydellä ovesta.

Eräs lisäerikoisuus näiden kahden rekonstruktion (v2009 / v2011) vertailussa on ns. mittanauhakuvat:

Aikaisemmassa rekokuvassa (2009), jossa ovi ei vielä ota uhrin päähän kiinni, on mittanauha, joka osoittaa oven ulommaiseen reunaan 20cm:n aukeamista (oven sisempään reunaan 19cm). Ja ihan sama mittanauha-arvo on myös tässä uudemmassa rekokuvassa (2011): ulommaiseen reunaan 20cm (oven sisempään reunaan 19cm).

Vaikka päät ovat ihan eri paikassa näissä eri vuosien rekoissa (uudemmassa rekossa jopa hitusen lähempänä ovea), on tähän uudempaan kuvaan/videoon laitettu samaa tarkoittava teksti: ”Noin 19cm etäisyydellä ovi ei vielä ota kiinni ’uhrin’ päähän”.

Jokainen joka tälläisten asioiden kanssa on toiminut, niin havaitsee jo ensi silmäyksellä että ovi tässä uudemmassa rekokuvassa on jo tiukasti kiinni rekouhrin päässä, oven ollessa auki mittanauhan osoittaman verran.

Haluttiinko tällä tekstillä osoittaa että päiden sijainnit näiden eri vuosien rekojen kesken olivat jotenkin samanlaisia…?

Varmemman vakuudeksi laitan tähän vielä ylhäältä projisoidun 2D-esityksen näistä kahdesta rekonstruktiotilanteesta:

Lukijat voivat miettiä sitä ajatusta, että oliko vuoden 2011 -toistorekonstuktion tarkoitus saada vain valituslupahakemukseen KKO:een syyllistävää lisämateriaalia?

-turumurre

Comments
5 Responses to “Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista 1/3”
  1. Kysymyksiä riittää - onko vastauksia? kirjoitti:

    Muutama huomio sallittaneen.

    Hyväksikäyttö-asiaan liittyvää:

    Oliko tutkimusta johtanut gynegologi henkisesti balanssissa tutkimusta tehdessään. Kiistattomasti hän on asiassa pätevä. Mutta oman tyttären kuolema (tappo) ja sitä seurannut perheen kriisi (aviopuoliso kertoo siitä järkyttävää tarinaa vaikkapa Radio Dein ohjelmassa) saattaa hänen käyttämisensä päätutkijana epäilyksen alaiseksi. Onko hän tuossa turbulenssissa kyennyt viileään, professionaaliseen suoritukseen? Täältäkö ovat peräisin satanismiin viittaavat löydösten tulkinnat? Onko tämä mielentila ollut omiaan korostamaan sitä (kiistanalaista käsitystä), että fyysisen penetraation fyysiset vammat paranevat näkymättömiin? Edelleen: ultraviolettivalon löydösten ensimmäinen tieteellinen kysymys olisi ollut: paljonko noita löytyy yleensä lapsiaineistossa? Johtopäätös on tehty ilman riittäviä tieteellisiä faktoja. Tieteellinen päättely ja argumentointi on jäänyt emotionaalisessa kuohussa taka-alalle, jopa lähteen käyttöveirheitä on jouduttu oikomaan. Hyväksikäytön evidenssi perustuu siis vain lasten kertomuksiin ja arvioon niiden uskottavuudesta? Jää siten täysin uskon asiaksi. Vasta 2013 tämä tutkija esittää uv-valo-menetelmän perusteita, mutta julkaisemattomassa ja kritiikin läpikäymättömässä Lääkäri-lehden uutisessa.

    Jonkinlaisen kuvan siitä myllerryksestä, minkä keskellä em. gynegologi on tammikuun 2011 jälkeen ollut saa, kun kuuntelee Radio Dei:n ohjelman:

    Todistajalausuntojen tutkimus on osoittanut niiden yleisen luotettavuusongelman. Lasten kertomuksissa tämä ongelma on vielä suurempi. Käsillä olevassa tapauksessa kuvitelmat, terapia yms ovat kontaminoineet muistikuvat tai jopa tuottaneet suuren osan lasten kertomuksista. Kaikki kvalitatiivisten aineistojen kanssa painineet tietävät, miten vaikea on todentaa tulkintaa ja kahta perusasiaa: reliabiliteettia ja validiteettia. Terapia, sijoitusperheen mahdollinen vaikutus, mitä ovat kuulleet ja lukeneet jne sekoittuvat sellaiseksi mössöksi, että tätä kautta ei ole selvitettävissä sitä, mitä todella tapahtui. Puolustuksen tutkijat ovat pienellä aineistolla osoittaneetkin aukkoja tässä päättelyssä. Kertomusten luotettavuusarvioinnissa ei pysty mitenkään päättelemäänsitä, mikä on esiin tulleessa luotettavaa, mikä ei. Asiantuntijan valinnalla saatetaan osoittaa siis mitä tahansa. Pahinta on ”kokonaisvaltainen” ja ”yleiseen elämänkokemukseen perustuva” päättely, mitä linjaa syyttäjä tuntuu korostavan. Lapsen mielikuvitustoiminnan tarkoituksellisellä vilkastuttamisella (varhaiskasvatuksessa) on nimikin: sadutus. Ovatko sijaisvanhemmat saduttaneet?

    Hätäkeskusnauhan ongelmista:

    Onkohan tehty tutkimusta, millainen on Anneli Auerin käyttämän puhelimen toiston mikrofonin audiokäyrä ja toistoherkkyys? Puhelimissa mikrofonin ja kuulokkeen toisto on yleensä optimoitu puhelaueelle, ei erilaisiin töminöihin tai hälyääniin. Hätäkeskuksen päässäkin saattaa tapahtua myös tietttyjen taajuusalueiden vaimentamista ja toisten korostamista. Onhan sekin järjestelmä rakennettu tavallisen puheen ymmärtämistä varten. Äänen digitointi tuo aina mukanaan tällaisia vaimentumia tai korostumia. Jos nauhalta ei jotain kuulu, vaikka pitäisi, voi syy olla tekniikkaan liittyvä seikka (dap, digital audio processing ja agc, automatic gain control), joilla hallitaan mm. dynamiikan valtavaa vaihtelua). Muita rekonstruointejahan poliisi on kiitettävästi (mutta osin tarkoitushakuisesti ja jopa virheellisesti) tehnyt. Onko tällaista äänitys-toisto -ketjun audio-analyysia tehty? Audioanalyysin helpoimpia tehtäviä kuvittelisin olevan sen, tuleeko tuo tausta nauhalta vai onko aitoa. Missä tämmöinen asiantuntemus saattaisi olla. Yliopiston (entisellä) fonetiikan laitoksella, mahdollisesti muuallakin. Pitäisi olla poliisillakin, mutta audioanalyysin taso panee epäilemään poliisin (käyttämän asiantuntijan) asiantuntemusta.

    Johtopäätös:

    Heikoilla on yksilö, kun järjestelmä jyrää.

  2. Susku London kirjoitti:

    Pakko esittää kysymys; onko todistusaineiston tarkoituksellinen väärentäminen laillista, eli kääntäen, onko se peräti rikollista? Ja kuka siitä vastaa, -rekon tekijäkö? Vai käykö niin, että tälläiset epäonnistuneet lavastukset ohitetaan vaan olan kohautuksella?

    Jollei kyse ole tarkoituksellisuudesta, niin sitten kyse on täydestä poliisin ammattitaidottomuudesta, kun kuvan pää asetetaan rekossa aivan väärään kohtaan, vaikka laatoituksen ruuduista uhrin pään tarkka sijainti on ollut kovin helposti huomioitavissa.

    Näitä ”lipsahduksia” on poliisin toimesta jo niin monta, että mielestäni kyseessä on tarkoituksellisuus. Hätäpuhelu-tallenteen analysointi on ollut yksi näistä. Vuosien varrella siitä hävisi kamppailuun viittaavat, sekä ulkopuolisen äänet.

    Lisäksi on selvinnyt dna-löydöksen kontaminaatio KRP:n laboratoriossa, jonka vuoksi tehtiin turha ja erittäin kallis operaatio testata yli 750 henkilöä. Olisiko Annelin teepaita, jonka hihoista löytyi Jukan dna’ta, mahdollisesti kontaminoitu samoissa tiloissa?

    • Kairakettu kirjoitti:

      Maltas odottaa, kunhan saan oman literointini valmiiksi siitä häketallenteesta. Kyllä sieltä kuuluu ulkopuolisen tekijän ääniä ja iskuääniä ym. Melkoisen aikaaviepää hommaa vaan käydä sitä lävitse alle sekunninkin pätkissä moneen kertaan. Jostain kumman syystä minä muihin litterointeihin verraten kuulen niitä sanoja sieltä selvemmin ja poikkeavuuksia löydän muiden litterointeihin. Sitäpaitsi kuulen ne melkoisen selkeästi, mikä hieman hämmentää minua, koska ero mediassa esillä olleisiin on kuitenkin selvä ja minä olen vain harrastaja, en mikään ammattimainen äänitutkija. Tiedän, että tallennetta ovat tutkineet yliopisto ja KRP, mutta nyrkkiä heiluttaisin molempiin suuntiin, että siinäkö on heidän ammattitaito noissa ilmiselvissä virheissä, tai jopa valheissa?

    • Harri kirjoitti:

      Minä en usko näitä Sippolan selityksiä alkuunkaan. Tuskin edes krp:n tutkijat ovat niin luupäitä, että veisivät dna-tutkimukseen tuodun esineen ensin epäpuhtaisiin tiloihin muototutkimukseen ja vasta sitten puhtaisiin tiloihin dna-tutkimukseen. Sattui vielä niinkin sopivasti, että muototutkijan oma dna puuttui eliminaatiorekisteristä. Ajankohtakin juuri ennen oikeudenkäyntiä.

      Uskoo kuka haluaa. Minä en!

  3. Marskooli kirjoitti:

    Kun näitä rekonstruktioita viljelläään noinkin luovasti, niin haluaisimpa nähdä sellaisenkin jossa ihmistä tapetaan useita minuutteja ilman että uhri puolustautuessaan jättäisi merkittäviä jälkiä hyökkääjäänsä, olkoonkin tätä pienempikokoinen. Kun ihminen tiedostaa olevansa vaarassa, saati hengenvaarassa adrenaliiniryöppy on melkoinen, ja on ääriharvinaista ettei ihminen tällaisessa tilanteessa laittaisi tosissaan vastaan.

    Edes kohtalaiset itsepuolustus/kamppailutaidot hankkinut henkilö yleensä tietää että tositoimissa läski tummuu kun toinen pistää hanttiin, olitpa ylivoimaisesti parempi, isompi, tms… Samoin kuin sen että erot miehen ja naisen välisessä fysiikassa ovat faktaa, kymmenen/kahdenkymmenensentin pituusero ei kelkkaa vielä kallista naisen suuntaan ellei kysymyksessä ole _erittäin_ harjoitettu nainen versus poikkeuksellisen vetelä mies.

    Syyttäjä maalailee monessa kohtaa Auerista huippuälykästä yksilöä, joka osaa ottaa kaiken huomioon. Kyllä valtavan riskin olisi kuitenkin ottanut lähtiessään puukkohippasille ja pystypainimaan miespuolisen henkilön kanssa joka tietää pääsevänsä hengestään, kuvitellen ettei siitä jäisi merkittäviä kamppailun jälkiä. Suorastaan suunnattoman riskin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: