Erään lehtijutun anatomia

ERÄÄN LEHTIJUTUN ANATOMIA

Kirjoittanut Kuolemannaakka

En ole koskaan pitänyt tiedotusvälineitä kovin suuressa arvossa, jos ajatellaan tiedotuksen totuudenmukaisuutta ja puolueettomuutta. 80-luvun lopusta asti olen nähnyt, että lehdissä lukee sitä mitä toimittaja kirjoittaa ja toimittaja kirjoittaa siitä, mitä hänen tietolähteensä kirjoittaa, höystäen juttua väärinkäsityksillä ja omilla mielipiteillään. Jopa valtiotasolla propaganda ja vääristellyt, jopa täysin keksityt jutut ovat arkipäivää. Media polkaisee kuin maasta esiin ”vuoden diktaattoreita”, joista leivotaan hetkessä täysin epäinhimillisiä hirviöitä, niin ettei kellekään varmasti jää epäselväksi, miksi kyseisten maiden öljyvarat tulee pelastaa tai kansa pommittaa vapauteen. Takinkäännökset ovat usein niin nopeita, ettei meinaa perässä pysyä, kuka kulloinkin on hyvis ja pahis. Ei sillä ole väliä, kun niin harva lukee vanhoja sanomalehtiä. Ei ole väliä, vaikka juttu olisi virheellinen, tai vaikka se joskus vuoden päästä sellaiseksi jopa kerrottaisiin. Tärkeintä on jättää jälki lukijan muistiin.

Ja niinpä sitten kirjoitellaan rikotuista keskoskaapeista, salaisista eliittijoukoista, 2 miljoonasta ruohoa ja vauvoja syövästä keskitysleiriläisestä, joukkotuhoaseista, ydinohjelmista ja sotilaille jaetusta Viagrasta, jonka avulla raiskaukset sujuvat pitemmän kaavan kautta. Lukija lukee, ja muistijälki syntyy. Vuosien päästä asia jää elämään totuutena, eikä sitä enää joku jossain jälkikäteen kirjoitettu korjaus miksikään muuta. Valheesta tulee totta, kun sitä tarpeeksi monta kertaa toistetaan. Se on propagandan perussääntö.

Ulvilan murha- ja muiden juttujen uutisointi on ollut luku sinänsä. Minua on alkanut pelottamaan, että kaikki muukin uutisointi on tätä tasoa. Enhän ole perehtynyt muihin rikosjuttuihin näin tarkasti. Onko tosiaan niin, että TARVITTAESSA syyttäjä/poliisi määrää, mitä lehdissä kirjoitetaan? Voidaan kirjoittaa väärin, mutta sillä ei ole väliä, kun 99 % kansasta ei koskaan näe esimerkiksi puolustuksen kantaa asiaan tai kuule jutun kaikkia yksityiskohtia. JOKAINEN kadunmies ja -nainen ”tietää” esimerkiksi, että Auer oli häke-puhelun aikana rauhallinen, vaikka 99,999 % kadunmiehistä ei ole nauhan kiljuntaa ja itkentää kuullut. Kadunmiehet tietävät valtavan määrän asioita, ja ne on kaikki luettu lehdestä ja kuultu televisiosta. Siitä mitä ei kerrota, ei voi tietää.

Ulvila-uutinen Iltasanomissa. Siinä kerrottiin seuraavaa:

Hovi: Ulvilan surman ex-tutkinnanjohtajan syyteoikeutta sai jatkaa

Torstai 3.10.2013 klo 10.48 Ilta-Sanomat

Ulvilan surman entisen tutkinnanjohtajan syyteoikeutta sai jatkaa rikoksen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi, toteaa Vaasan hovioikeus.

Juha Joutsenlahden epäillään toimittaneen Anneli Auerille etukäteen valokuvan miehestä, joka esiintyi myöhemmin poliisin tunnistusrivissä. Auer arveli miestä puolisonsa surmaajaksi. Mies todettiin kuitenkin syyttömäksi.

Käräjäoikeus myönsi valtakunnansyyttäjälle vuoden lisäaikaa, ja syyte virka-aseman väärinkäytöstä on nostettu. Joutsenlahti valitti päätöksestä.

No, mitä tästä lukijalle jää käteen ja mieleen? Tutkinnanjohtaja Joutsenlahti on lähettänyt murhasta epäillylle Anneli Auerille etukäteen kuvan miehestä, jota epäili syylliseksi, ja Auer tunnisti hänet rivistä ja hänet tämän jälkeen aiheettomasti pidätettiin ja myöhemmin todettiin syyttömäksi. Joutsenlahtea epäillään nyt rikoksesta ja selvästikin näyttää siltä, että hän yhdessä Auerin kanssa juonitteli porilaisen näyttelijän päänmenoksi. Erottaa pitäisi, sanoo kadunmies.

Uutinen on virheellinen vain hieman:

1)      Joutsenlahti ei lähettänyt kuvaa

2)      Kuvan henkilön kasvoista suuri osa oli peitetty

3)      Anneli Auer ei ollut tuolloin epäilty

4)      Anneli Auer ei tunnistanut näyttelijää murhaajaksi

5)      Näyttelijää ei pidätetty tunnistuksen takia vaan monesta muusta syystä

6)      Näyttelijää ei todettu syyttömäksi

Muuten meni juttu ihan oikein, vain nämä pienet virheet!

Oikeastihan se meni niin, että Joutsenlahden avustaja lähetti sähköpostilla Auerille kasvoista suurelta osin peitetyn kuvan mahdollisesta epäillystä. Vihjeen epäilyyn oli jo murhasta seuraavana päivänä antanut Auerin naapuri. Myöhemmin asia oli noussut uudelleen esille ja aivan toinen poliisimies, kuin Juha Joutsenlahti, ajoi tätä asiaa eteenpäin. Kuva luonnollisesti lähetettiin tutkinnanjohtajan suostumuksella ja määräyksellä.

Auer ei ollut tuolloin epäilty, vaan silminnäkijä. Miten silminnäkijältä voisi kysyä, että tämmöisenkö henkilön siellä talossa näitte, jos hänelle ei voi näyttää kenenkään kuvaa? Koska kuva oli naamioituneesta henkilöstä, ei Auer tietenkään voinut tunnistaa henkilöä keneksikään. Kuvia on varmasti näytetty lukuisia, mutta juuri tämän kuvan näyttämisestä on noussut hirmuinen haloo.

Myöhemmin esitetyssä tunnistusrivissä, jossa näyttelijä oli mukana, jokaisella oli varmaankin samanlaiset tamineet. Auer ei väittänyt näyttelijää murhaajaksi, vaan sanoi murhaajan olleen pidempi. Näyttelijää puolestaan ei missään ole ”todettu syyttömäksi”, vaan hänet vapautettiin kolmen päivän pidätyksen jälkeen DNA-testin ja luonneanalyysin perusteella.

Suomessa ketään ei ”todeta syyttömäksi” poliisin tai edes oikeuslaitoksen puolelta, vaan jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan eli kunnes oikeudessa tuomitaan rikoksesta. Tanneria ei siis todettu syyttömäksi murhaan, vaan hän oli koko ajan syytön epäilyistä huolimatta. Ketään ei ole nimenomaisesti todettu syyttömäksi Ulvilan murhaan. Kuten tiedämme, DNA kuuluukin nyt kuulemma jollekin satunnaiselle, murhaklapiin koskemattomalle labratutkijalle, joten DNA-testi ei todista kenestäkään mitään.

Yhtenä näyttelijään kohdistuneen epäilyn syynä saattoi olla myös se, että epäillyn koneelta oli löytynyt kuva huppupäisestä henkilöstä (jota luultiin epäillyksi) ja ajateltiin näyttelijälle jääneen ”rooli päälle”.

Ilta Sanomat 19.7.2007:

”Helsinkiläinen tanssitaiteilija oli tarjonnut kuin enteellisesti palveluksiaan Tannerin järjestämälle Lainsuojattomat -festivaalille, ja lähettänyt itsestään kaksi kuvaa naamioituneena.

Naisen päässä oli samantyyppinen kommandopipoa muistuttava huppu kuin Lahden murhaajalla. Poliisi löysi kuvat teatterin tietokoneelta.”

YLE uutiset 16.12.2012:

Joutsenlahti puhui haastattelussa myös valokuvasta, joka oli löytynyt Kai Tannerin koneelta. Valokuvassa esiintyi Joutsenlahden mukaan huppupäinen mies, jota pidettiin Kai Tannerina.

– Itseasiassa se kuva oli Rakastajat -teatterin koneella. Kyse oli Lainsuojattomat festivaaliin liittyvästä kuvasta, jossa esiintyi itseasiassa nainen. Kyseinen näyttelijä esiintyy kyllä burleski-showssaan miehenäkin, että sikäli siinä voi tietysti erehtyä, Tanner kommentoi.”

– Kuolemannaakka

Comments
11 Responses to “Erään lehtijutun anatomia”
  1. nmb74 kirjoitti:

    Itse en oikein hahmota sitä, mikä Joutsenlahden rikos tässä asiassa olisi, mutta en olekaan mikään rikosoikeuden asiantuntija ;) Joutsenlahden suurin ”rikos” taitaa kuitenkin olla Annelin puolustaminen väärältä tuomiolta.

    • Harri kirjoitti:

      Toimii samalla varoittavana esimerkkinä muille poliiseille, jotka mahdollisesti omaavat eri näkemyksen kuin tutkinnanjohtaja. Selvä ajojahtihan tässä on kyseessä. Onneksi Mäkinen on jo eläkkeellä. Hänelle eivät voi kostaa…

    • Kuolemannaakka kirjoitti:

      No, on tämä juttu tolkullisempi silti kuin aikaisemmin, kun luulin, että ko. lähetetty kuva oli nimenomaan tämä naamioituneen naisen kuva… Siinäpä sitä olisikin saavutettu taas yksi tragikoomisuuden huippu tämän murhajutun tiimoilta=)

  2. It´s the parrot! kirjoitti:

    Joutsenlahtea yritetään mustamaalata tarkoituksena tehdä hänestä epäluotettava todistaja. Hänhän kertoi mm. että häkenauhaa on manipuloitu, että alkuperäiseltä häkenauhalta kuului murhaajan ääni. Hän eristi veitsen kahvasta murhaajan hajun. Hajun perusteellahan koira löysi murhaajan poistumisjäljet naapuritontin rajalta.

    No, ei se ääni mihinkään häviä eikä koiraa voi lahjoa vaikka kuinka mustamaalattaisiin Joutsenlahtea. Murhaajan ääni on tänään tunnistettu, sen on tunnistanut Jukka Lahden tuntenut henkilö ja hän on ilmoittanut asian poliisille. Nimenkin oli ilmoittanut eräällä keskustelupalstalla, mutta se oli lähes välittömästi poistettu. Katsotaan mihin se johtaa.

  3. Anu Suomela kirjoitti:

    Tunnistusrivit eivät ole suomalaisen poliisityön pirkäaikaista historiaa, joten käytännöt eivät ole vakiintuneet. Maan tapana on ollut näyttää todistajalle epäillyn kuva ja kysyä ‘Onks tää se ihminen?’ Joutsenlahden kimppuun käytiin siksi, että siirtyi Auerin puolustajien leiriin. Onhan koko prosessi ollut täysi farssi, jossa viimeiseen hengenvetoon asti on käytetty kaikki keinot Auerin syyllisyyden todistamiseksi ja puolustuksen rapauttamiseksi.

    http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/

    Jyrki Virolainen käy omalla, vankkumattomalla asiantuntemuksellaan syyttäjän ja tuomioistuimen menettelyn kimppuun. Hän toteaa, että syytetyn oikeus oman viimeiseen puheenvuoroon on lakisääteinen, ja ettei tuossa vaiheessa oikeudella tai syyttäjällä ole enää oikeutta ruveta kuulustelemaan ja inttämään. Tätä periaatetta Porin Käo:n tuomaristo ei ymmärtänyt.

    Auerilta tiukattiin jopa sekunti sekuntilta missä hän milloinkin oli häke-puhelun aikana. Ikään kuin ihminen voisi noin kaoottisessa tilanteessa havainnoida kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, ja muistaa nuo yksityiskohdat liki 7 vuoden jälkeen. Täysin epärealistinen käsitys ihmisen havaintokyvystä ja muistista.

    Ihmisen havaintokyky on valikoiva etenkin uhkaavissa tilanteissa. Huomio kiinnittyy vain tilanteen kannalta (=hengissä selviämisen) olennaisiin tekijöihin. Auerin tilanteessa ei ollut kyse pelkästään hänestä itsestään, vaan huoli lapsistaan ja pahonpitelyn kohteena olevasta miehestään. Hänellä itellään oli keuhkoon mennyt haava rinnassaan, ja se aiheutti ilmarinnan.

    Miten tarkkoja havaintoja meistä kukaan voisi tuollaisessa äärimmäisen stressin tilanteessa tehdä?

    Anu Suomela

  4. ”Auerilta tiukattiin jopa sekunti sekuntilta missä hän milloinkin oli häke-puhelun aikana. Ikään kuin ihminen voisi noin kaoottisessa tilanteessa havainnoida kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, ja muistaa nuo yksityiskohdat liki 7 vuoden jälkeen. Täysin epärealistinen käsitys ihmisen havaintokyvystä ja muistista.”

    Ehkä se olikin kompakysymys. Jos Anneli olisi antanut tuomarille tarkan selostuksen, niin kyse olisi ollut hänen omassa mielessään vuosien varrella kehittyneestä valemuistosta, tai suoranaisesta valheesta.

    Olen itse ollut tilanteessa, jossa teinit nappasivat ystäväni kädestä kännykän. Poliisit tulivat paikalle noin viidessä minuutissa. Ystävälläni ja minulla oli aivan erilainen muistikuva tapahtumasta ja tekijöistä antaessamme tuntomerkkejä. Se oli hyvin hämmentävä kokemus. Kaikki tapahtui niin yllättäen ja nopeasti, ja olimme kumpikin kiinnittäneet aivan eri asioihin huomiota.

    • Anu Suomela kirjoitti:

      Just niin Susku!

      Ihmiset kiinnittävät yllättävässä tilanteessa huomionsa eri asioihin, eivätkä siksi kuvaa tapahtumia samalla tavalla. Toisaalta jos silminnäkijät vertailevat kertomuksiaan alkaa kontaminoituminen, sininen auto muuttuu punaiseksi jne.

      Annelin kertomuksen rehellisyyttä osoittaa juuri se, että hän on epävarma, eikä kykene asettamaan kaoottisen tilanteen tapahtumia aikajanalle.

      Toisaalta hänellä on karmaiseva omakohtainen kokemus siitä, että taipui poliisien painostuksen vuoksi uskomaan, ettei paikalla voinut olla ketään muuta. Tuo on erinomainen esimerkki siitä, miten tapahtumien jälkeinen informaatio vaikuttaa ihmisen käsitykseen tapahtumista.

      Voi jopa uskoa murhanneensa jonkun, ja voi uskotella itselleen, että on saanut raivokohtauksen, jonka aikaisista tapahtumista ei muista mitään. Tuollainen kuulustelutaktiikka kertoo poliisin täydestä moraalittomuudesta.

      Mutta Anneli varmaan tuolloin oppi sen, että ainoa järkevä tapa toimia on rehellisesti kertoa mitä muistaa, mitä ei muista, ja mistä muistikuvistaan on epävarma.

      Anu Suomela

      • heidi kirjoitti:

        Tuo tunnustus juuri on osoitus syyttömyydestä. Jos AA olisi se kylmäverinen laskelmova ja kaiken etukäteen huomioonottava, kuten syyttäjä maalailee, niin eihän hän tällaiseen amatöörimäiseen halpaan lankeaisi. Ainoastaan viaton ja hyväätarkoittava voi mennä sanomaan poliisin vakuuttelujen jälkeen, että ellei siellä ketään ollut, niin kai sitten minä jne.

  5. Jyrki Virolaisen tekstistä voi päätellä, että oikeudenkäynti ei tule ole kovinkaan puolueeton. Selkeitä aihetodisteita siitä, että Annelin täytyy olla syytön on tapaus täynnä ja tuomarit vaikuttavat kuin kuuroilta ja sokeilta, kuin eivät olisi nähneet ensimmäistäkään todistetta. Mikä tämä maa oikein on, kun aihetodisteista ei piitata ja ihmisen pitää vakuutella syyttömyyttään. Ja miksi ainakin yksi tuomari ja syyttäjäkin on Ulvilasta, eikö nyt saada oikeudenkäyntiin sellaisia, joilla ei olisi mitään siteitä koko paikkakuntaan. Kuinka monta kertaa eri oikeusasteissa joudumme käymään tämän uudestaan ja uudestaan läpi ja lehdistössä valheet vai paksunee ja suurimpia kärsijöitä ovat Annelin lisäksi hänen lapsensa, joilta on viety aivan kaikki ja joita virkakoneisto käyttää säälimättä ja raadollisesti hyväkseen lavastaakseen heidän avullaan äidistään syyllistä. Missä lastensuojelu, missä lasten oikeuksien puolesta puhujat. Eivät he jaksa loputtomiin tällaista, ei Anneli jaksa ei kukaan jaksa. Kyllä tätä on aivan kamala seurata, Suomi tämän tapauksen perusteella oikeusvaltion kammottava irvikuva vaan. En uskalla edes ajatella, mihin tulokseen tuo oikeus päätyy, kun sieltä voi näköjään tulla mitä tahansa. Voimia Annelille, aivan varmasti tämä hulluus loppuu vielä.

  6. Erkki K. Laakso kirjoitti:

    Manner hoiti suhteellisen hyvin Anneli puolustuksen ja ihan yksin perskules! Syyttäjälle persleijaa ja Anneli vapaaksi!!

    • Manner on todellakin loistavasti hoitanut tämän oikeudenkäynnin, kun luki loppulausuntoja, niin hän onnistui tiivistämään erittäin hyvin olennaisen kuten senkin, että syyttäjällä tulisi olla konkreettisia todisteita eikä vain eri teorioita ja olettamuksia miten Anneli voisi olla syyllinen. Jos väittää jotain pitäisi pystyä perustelemaan väite eikä vain heittää ilmaan kaikenlaista mahdolllisimman epäilyttävältä kuulostavaa ja Annelia demonisoivaa. Syyttäjäkin on jäänyt kiinni jo niin monesta valheesta ja virheellisestä väittämästä, että niitä hädin tuskin pystyy laskemaan. Missä on syyttäjän vastuu siitä, että täysin aiheettomasti esitetään väittämiä, joiden takaa ei löydykään niin mitään ja kun nämä väitteet vielä kauan esittämisensä jälkeen jatkavat elämistään tai se lienee syyttäjän tarkoituskin, maalata kauhukuva/karikatyyri, jolla ei ole mitään vastinetta todellisuuteen. Vaikea uskoa, että tämmöisellä propagandamentaliteetilla ollaan päästy näinkin pitkälle asti. Missään todellisessa oikeusvaltiossa Annelia ei todellakaan koskaan tuomittaisi, koska aihetodisteet niin vahvasti viittaavat ulkopuoliseen tekijään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: