Nothing but the truth

On aika luopua…

truth

Suomen rikoshistorian erikoisimmaksi mutkistuneessa murhajutussa on uhrattu ihmisiä, pieniä lapsia, rikottu heidän perheensä ja tuhottu heidän elämänsä – ja minkä takia? Prosesseissa on aiheutettu kärsimystä syyttömille aikuisille ja lapsille ja kaikille heidän läheisilleen – ja mitä tällä on tavoiteltu ja mitä saavutettu?

Mikäli Satakunnan käräjäoikeus vapauttaa Anneli Auerin syytteistä, rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände Helsingin yliopistosta uskoo, että prosessi päättyy. ”Nyt pitää myös ottaa jo huomioon inhimilliset kärsimykset. Miten pitkään ihmistä voidaan syyttää samasta rikoksesta”, Frände sanoo. 1)

Toivon täsmälleen samaa, mihin Frände uskoo, mutta en uskalla siihen uskoa. Syyttäjä ei ole osoittanut minkäänlaista inhimillisyyttä näiden prosessien aikana. Inhimilliset kärsimykset olisi pitänyt ottaa huomioon jo ajat sitten. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pieniä lapsia alettiin sotkea mukaan likaiseen peliin.

Fränden kollega rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta on toista mieltä. ”Osa kansalaisista uskoo vahvasti Auerin syyllisyyteen, osa syyttömyyteen. Yleisen edun nimissä on tärkeää, että ratkaisu olisi mahdollisimman arvovaltainen, eli se tulisi vähintään hovioikeudelta”, Viljanen sanoo. 1)

En voi mitenkään ymmärtää professori Viljasen näkemystä. Ei mikään ”yleinen etu” tai ”yleinen mielenkiinto” asiaa kohtaan voi mennä yksittäisten ihmisten, lasten ja perheiden elämän edelle. Miten kansalaisten eriävät vahvat mielipiteet Annun syyllisyydestä olisivat mikään oikeutus jatkaa syytteen ajamista loputtomiin. Samaa asiaa on ajettu jo neljä vuotta sivujuonteineen ja metsään on mennyt (niin kuin syyttäjä Valkamakin sanoo). Syyttäjät saivat KKO:n palauttamaan asian uudelleen käräjäoikeuteen esittämällä uutta näyttöä, joka siis tuolloin oli lasten kertomat kauhutarinat.

Nyt annetaan ymmärtää, että juoruilusta tykkäävän vanhan kurssikaverin tai tohtoreille katkeran dosentin todistus olisivat näyttönä Annun syyllisyydestä murhaan. Tai että dna näyttönä ulkopuolisesta olisi kumoutunut ja osoittaisi jotenkin Annun syyllisyyttä. Nämä eivät olleet syyttäjän valitusluvan saamisen perusteina vaan nämä ”todisteet” on hankkimalla hankittu paljon myöhemmin. Näillä uusilla yllätystodistajilla syyttäjä näytti ja alleviivasi, miten heikkoa ja olematonta syyllisyyttä tukeva näyttö asiassa on.

Dna:n puuttuminen ei ole osoitus ulkopuolinen murhaajan mahdottomuudesta. Vaikka rikospaikalta ei olisikaan saatu dna:ta tekijästä, osoittavat kaikki muut todisteet sen, että murhaaja oli perheen ulkopuolinen. Vaikka dna:lla ei Annun syyllisyyden arvioinnin kannalta olekaan merkitystä, olen tätä dna:ta koskevan uuden tiedon osalta yhtä vakuuttunut kuin toimittaja Mikko Niskasaari. Dna:n varmistuminen KRP:n tutkijalle kuuluvaksi, on lähinnä väitteen tasoinen. Dna:n virallista omistajaa, mikäli sellainen on todella löytynyt, olisi ollut mukava kuulla.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/171

Ainut yleinen etu, jota tällä prosessilla voidaan olettaa olleen, on se, että viranomaistoiminnan epäkohdat monessa yhteydessä ovat nousseet esiin. Ainoastaan viranomaistoiminnan lainmukaisuus, virheettömyys ja luotettavuus ovat asioita, jotka koskettavat meitä kaikkia kansalaisia. Viranomaistoiminnan puutteet, virheet ja laiminlyönnit aiheuttavat kansalaisissa luonnollisesti turvattomuutta ja epäilyä. Näiden prosessien yhteydessä on tullut ilmi monia asioita, jotka vaativat toimenpiteitä. Raskaimpana esimerkkinä kysymys siitä, sallimmeko rikoksen selvittämiseksi poliisille peitetoiminnan, jossa lapsia ja heidän luottamustaan käytetään häpeämättä hyväksi. Lapset joutuvat normaalissakin elämässä useasti pettymään aikuisiin, mutta sallimmeko valtiolle tarkoituksenmukaisen epärehellisen luottamuksen rakentamisen vain rikkoakseen sen, kun tehtävä on suoritettu.

Kaikki muu prosessien aiheuttama kärsimys kohdistuu vain asianosaisiin ja heidän lähipiiriinsä, ei kansalaisiin yleensä. Siksi kansalaisilla ei voi olla yleisen edun nimissä mitään vaatimuksia prosessin jatkamiseksi syyttäjän toimesta. Satakunnan käräjäoikeus voi toimia asiassa oikein ja poikkeuksellisesti todeta tuomiossaan Anneli Auerin osoittaneen syyttömyytensä murhaan, se on puolustuksen osalta toteen näytetty.

Syyttäjän on jo korkea aika luovuttaa. Enää ei kannata taistella arvovallan ja maineen säilyttämisestä, ne on jo menetetty. Syyttäjänkin tulisi muistaa, että tärkeintä on, että tuomio perustuu todellisuuteen eikä kehiteltyihin tarinoihin.

1) 7.10.2013 HS/Toni Lehtinen

Comments
4 Responses to “Nothing but the truth”
  1. eila sanoo:

    Valkama ei tunne mitään inhimillisyyttä,uhras lapsetki että sai jutun alkamaan alusta,ei usko itsekkään lasten juttuihin ,saatananpalvononnanki unohti kokonaan samoin kuin kaikki muunki ,ei ainakaan loppupuheenvuorossa tukenu pojan juttuja,antoi vain spekulaatioita.

  2. Harri sanoo:

    Niskasaarelta mainio yhteenveto krp:n puuhasteluista. On tosiaan merkillistä, että äänitutkijalta tulee jokaiseen oikeudenkäyntiin uusi versio samasta häke-nauhasta! Ja jokaisella kerralla litterointi on kuin syyttäjän tarpeeseen tilattu. Tällä kertaa äänitutkija kuitenkin ylitti itsensä ja sai ylilennokkailla päätelmillään syyttäjänkin vaivautuneeksi. Näin sitä voi innostuksissaan itsensä nolata ja sen vähäisenkin arvostuksensa lopullisesti menettää.

    Dna:sta onkin jo tullut kirjoitettua muutamia kertoja. Kun nyt vielä tuotiin esiin sekin, ettei dna:n omistajan nimeä ole kerrottu etp-aineistossa, vahvistuu vain epäilykseni, ettei kaikki olekaan, niin kuin Erkki Sippola on julkisuudessa väittänyt. Tämä on sellainen asia, joka pitäisi ehdottomasti tutkia ja selvittää pohjamutia myöten. Muuten tuon laitoksen tutkimuksiin ja tutkijoihin ei usko enää kukaan.

    Oikeudenkäynnistä jäi kuitenkin positiivinen kuva puolustuksen kannalta, mutta muutamaan seikkaan olisi Mannerin mielestäni kannattanut takertua. Mäkinenhän kertoi, että poliisi pyysi häntä poistamaan etp-aineistosta rikospaikalta otetun valokuvan. Tähän olisi ehkä kannattanut tarttua ja pyrkiä näyttämään todeksi, että esitutkintamateriaalista on tarkoituksella jätetty pois syyttömyyttä osoittavia todisteita. Myös syyttäjän käsitys uhrin jalkapohjien haavojen lukumäärästä ihmetyttää, vaikka jalkapohjista on olemassa valokuva, josta haavat voi laskea. Mitä tästä on kirjattu etp-aineistoon? Yksi, väitti Valkama! Toistakymmentä, laski kuvasta Mäkinen! Ihmeellinen ristiriita sinänsä täysin selvästä asiasta. Haavojen lukumäärällä on merkitystä, koska se osaltaan todistaa siitä pystypainista, mistä Mäkinenkin kertoi. Ja olisi Manneri voinut kysellä tarkemmin siitä dna:stakin.

    Mutta saapa nyt nähdä miten käy. Jos Anneli todetaan syylliseksi, on oikeudella haastava tehtävä edessään. Ratkaisu pitää pystyä perustelemaan kritiikin kestäväksi, kun lasten kertomuksetkin tulevat julkisiksi. Hankalaa tulee olemaan, eikä salailun taaksekaan voi piiloutua.

  3. Marskooli sanoo:

    DNA:n omistajan löytyminen ei missään tapauksessa vahvista Annelin syyllisyyttä, vaan päinvastoin. Moni muu epäilty on vapautettu epäilystä ja jätetty tutkimatta tarkoin juuri tuon DNA:n perusteella! Niihin pitäisi nyt palata tarkemmalla kädellä.

  4. Johannes sanoo:

    Rakas ihminen. ei todellakaan saa.
    Mutta lähes rajattomat valtuudet.

    Kohdehenkilöt elinikäisesti vaurioitettuja puoli ihmis- mindc-robotteja.

    T: Antti J Koistinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: