Kuka käytti hyväkseen Anneli Auerin lapsia?

Anu Suomela

Kirjoittanut Anu Suomela

Niinan kirjastosta löytyy Elizabeth Loftuksen artikkeli ‘Kuka hyväksikäytti Jane Doea?’ Se on kiintoisa vaikka traaginen kertomus erään naisen elämästä, jonka traumatisoi vanhempien pitkittynyt erokiista. Se alkoi, kun tyttö oli 5-vuotias.

Isä esitti äitiä vastaan insesti- ja pahoinpitelysyytteitä, ja ‘voitti’ taistelun. Hän käytti todistajanaan psykiatri David Corwinia, joka oli haastatellut tyttöä huoltajuuskiistan yhteydessä, ja päätellyt, että äiti oli seksuaalirikollinen ja pahoinpitelijä. Näin isä sai Janen huoltajuuden. Isä ei elänyt kovin pitkään tuon jälkeen, ja tyttö joutui sijaisperheeseen.

Kun Jane Doe oli 17-vuotias, Corwin haastatteli häntä uudelleen. Ennen tuota tapahtumaa Jane oli sijaisäidilleen vuosien varrella muistellut varhaisia kokemuksiaan äidistään, ja ihmetellyt muistikuviaan. Sijaisäiti oli kutsunut oman äidin kylään, ja Jane oli iloissaan, kun äiti tuntui niin tutulta. Näissä onnellisissa merkeissä elettiin jonkun aikaa.

Sitten astui siis kuvioon psykiatri Corwin. Hän näytti tytölle hänelle tekemänsä haastattelut, joissa 5-vuotias tyttö syytti äitiään seksuaalisista ja sadistisista pahoinpitelyistä. Jane kauhistui nuo haastattelut nähdessään, ja ilmoitti äidilleen, ettei hän halua olla tämän kanssa enää missään tekemisissä. Hän lähti myös sijaisperheestä, eikä pitänyt enää yhteyttä sijaisäitiinsä.

Noiden haastattelujen näkeminen oli ollut hänelle ilmeisesti äärimmäisen traumatisoiva kokemus, jonka vuoksi hän hylkäsi sekä pitkäaikaisen sijaisäitinsä että uudelleen syntyneen suhteensa biologiseen äitiinsä. Näiden sijaan hän oli yhteydessä psykiatri Corwiniin.

Corwin otti tämän yksittäisen tapauksen luentosarjansa aiheeksi todistaakseen, että lapsuuden tuskalliset muistot repressoituvat. Hän kiersi ympäri maailmaa luennoimassa tämän materiaalinsa kanssa ja hankki kunniaa ja mainetta repressioteorian todentajana.

Myös Jane pääsi parrasvaloihin esiintymällä omalla nimellään haastateltavana suosituissa tv:n talk-show -ohjelmissa. Niissä hän kertoi, miten oli repressoinut aidot muistonsa äitinsä kammottavista teoista.

***

Tuossa vaiheessa Loftus, joka on muistintutkija, kiinnostui tapauksesta. Hän ei uskonut muistojen repressioon siinä mielessä, että erityisesti traumaattiset muistot ‘lukittaisiin alitajuntaan’. Muistikuvat yksinkertaisesti haalistuvat ja fragmentoituvat ajan kuluessa. Etenkin jos ne koskevat varhaislapsuutta.

Yleisen muistitutkimuksen mukaan nk. lapsuuden amneesian vuoksi ihmisillä ei yleensä ole kuin ehkä joitakin hajanaisia muistumia ajalta alle 3-4 ikävuoden, koska muistiin painaminen edellyttää verbaalista kykyä.

Meistä jokainen voi testata muistiaan, vaikkapa ihmettelemällä mitä tapahtui jokaisen kouluvuoden avajaisissa tai lopettajaisissa. Ei tule mieleen, mutta jotain fragmentaarisia muistoja voi olla koskien luokkatovereita tai opettajia.

Loftus keräsi julkisista rekistereistä tietoja, joilla pääsi selville Jane Doen perheestä. Hänen oma nimensä oli ollut esillä tv-haastatteluissa. Noiden tietojen perusteella Loftus pääsi haastattelemaan Janen äitiä ja isoäitiä, sijaisäitiä ja isän entistä puolisoa, sekä sai käyttöönsä oikeuden julkiset päätökset.

Hän teki kollegansa Guyerin kanssa materiaalista tarkan analyysin Janen lapsuuden tapahtumista. Todisteita pahoinpitelevästä äidistä ei löytynyt. Jane ei suinkaan ollut repressoinut varhaislapsuuden muistojaan, vaan oli pohtinut muistikuviaan sijaisäitinsä kanssa. Monia hänen 5-vuotiaan esittämiään väittämiä voitiin osoittaa asiakirjaperustein perättömiksi. Niiden lähteinä olivat isä ja hänen silloinen puolisonsa, joka oli katkera Janen äidille etenkin rahaan liittyvistä syistä.

Kuka siis käytti hyväkseen Jane Doea? Äiti se ei ollut. Isä kyllä, ja hänen katkera vaimonsa. Entä Corwin? Kyllä, hän edisti uraansa ja mainettaan todistamalla yksittäisellä potilaskertomuksella teoriansa lapsuuden muistojen repressoitumisesta. *)

Se ei ollut kovin vakuuttava tieteellinen todistelu, mutta meni kuulijoihin kuin häkä, ja levisi ympäri maailman. Näin, koska tuolloin elettiin USA:sta lähteneen ‘suuren insestiboomin aikaa’. Suomessa tuolla teorialla on monissa oikeuskäsittelyissä todisteltu olemattomia lapsuuden tapahtumia.

***
Entä Anneli Auerin lapset? Käyttikö joku heitä hyväkseen?

Onko sijaisvanhemmilla ollut 9.000 €:n kuukausipalkkioiden vuoksi intressi vaikuttaa lasten kertomuksiin? Kokivatko he ehkä epäonnistuneensa, kun eivät tulleet toimeen vanhimman tyttären kanssa, joka ei uskonut äitinsä syyllisyyteen ja veljensä tarinoihin?

Onko syyttäjällä ollut intressi yrittää murtaa vanhimman tyttären kertomus murhayön tapahtumista voidakseen todistaa Auerin syylliseksi? Onko hänellä ollut intressi todistaa Auerin pojan aina vain kammottavammiksi kasvavat kertomukset totuudeksi?

Entä poliisi, joka Seppo-sedän avustuksella sai huijatuksi sairaana olevan tyttären uusintakuulusteluihin tämän vastustelusta ja järkyttyneestä mielentilasta huolimatta?

Oliko KRP:n äänitutkijalla joku intressi muunnella lausuntoaan äidin ja tyttären osuudesta, aina sen mukaan, millaisen johtopäätöksen poliisi / syytäjä halusi murhayön tapahtumista?

Oliko olemattomilla tieteellisillä näytöillä todistajana esiintyvällä gynekologi Minna Joki-Erkkilällä ehkä motiivi profiloitua tämän tapauksen kautta erityisasiantuntijaksi? Siis samalla tavalla kuin Corwin? Vaivasiko ehkä omatunto siitä, että poliisin vaatimuksesta pakotti tytön gynekologiseen tutkimukseen lapsen vastustelusta huolimatta? Vai oliko missio niin tärkeä, että lääkärin ammattieettiset ohjeet voitiin unohtaa?

***
*) Jenkkilässä kun ollaan, niin Jane Doe nosti Corwinin tuella korvauskanteet Loftusta ja hänen tutkijatovereitaan vastaan. Oikeutta käytiin useita vuosia. Jane hävisi muistaakseni 19 kanteestaan 18. Loftus ei halunnut jatkaa prosessaamista, vaan suostui maksamaan päästäkseen tapauksesta eroon.

Anu Suomela

50-luvulla me lapset olimme viattomia. Valehdella kyllä osasimme, mutta aika kehnosti, ja jäimme kiinni. Meitä varoiteltiin 'namusedistä', mutta kukaan meistä ei ollut sellaista tavannut

50-luvulla me lapset olimme viattomia. Valehdella kyllä osasimme, mutta aika kehnosti, ja jäimme kiinni.
Meitä varoiteltiin ’namusedistä’, mutta kukaan meistä ei ollut sellaista tavannut

Comments
17 Responses to “Kuka käytti hyväkseen Anneli Auerin lapsia?”
  1. Realisti kirjoitti:

    Ymmärrän kuvan pointin mutta sitä tullaan tietysti käyttämään Annelia vastaan. Oikeasti jonkun lynkvistin ei tarvi kuin linkittää kuvaan ja sanoa että katsokaa minkälaisia Annelin tukijat on ja ihmiset kääntyy pois. Valitettavasti.

    • nmb74 kirjoitti:

      Vastaan samalla toiseenkin palautteeseen, joka koski kysymystä siitä, kenen tämä blogi oikeastaan on.

      Anneli Auer on oma ihmisensä ja minä hänestä erillinen, samoin on Anu Suomela oma itsenäinen ihminen. Anneli Auerin viaksi ei voi laskea minun tai Anu Suomelan tekemisiä. Minä vastaan omista kirjoituksistani ja tekemisistäni itse, Anu Suomela omistaan ja Annu omista kirjoituksistaan – aikuisia ihmisiä kun ollaan.

      Blogi on minun, mutta blogissa kirjoittaa välillä muitakin kirjoittajia. Jos kirjoittaja on joku muu kuin minä itse, kirjoittaja mainitaan selvästi erikseen.

    • Anu Suomela kirjoitti:

      Kiitos havainnostasi ‘Realisti’

      Olet varmaan ihan oikeassa siinä, että jotkut ihmiset saattavat närkästyä nähdessään yli 60 vuotta sitten otetun valokuvan. Ehkä nuo puritaanit ovat käyneet läpi omat ja vanhempiensa valokuva-albumit, ja tuhonneet kaikki lapsista otetut alastonkuvat. Viattomuus on heille muuttunut paheeksi.

      Miten näin on käynyt? Kyse on Jenkkilän kaksinaismoraalin siirrännäisestä. Suomalainen seksuaalikulttuuri on kansainvälisesti arvioiden ollut erittäin terve. Kiitoksen siitä ansaitsee sauna! Siellä ovat alasti aikuiset ja lapset, ja sitä pidetään luonnollisena.

      Olen haastatellut usalaisia ystäviäni, jotka kertovat, että heidän vanhempansa eivät olisi voineet edes kaksistaan istua alasti saunassa, ja heillä itselläänkin on ollut siinä opettelemista. Edes vauva ei voi olla uimarannalla ilman uikkareita. Englantilainen ystäväni kertoi, että heidän perheessään olisi ollut täysin sopimatonta, jos äiti olisi näyttäytynyt lapsilleen alusvaatteisillaan.

      Tuollaisessa kulttuurissa seksuaalisuus on pahe, ja toisaalta pornografia tuottavimpia liiketoiminnan alueita. Seksuaalikielteisessä ilmapiirissä kasvaa ahdistuneita lapsia, joista tulee aikanaan mahdollisesti perverssejä aikuisia.

      Niinan kirjastossa on käännös prof. Moneyn 13. Seksologian maailmankongressissa pitämästä avauspuheesta ‘Seksologia, hyvä, paha ja ihmisoikeudet’. Hän totesi mm:.

      ‘Jopa niin nuoria kuin kolmevuotiaita lapsia kiristetään antamaan vääriä todistuksia seksuaalisesta ja satanistisesta hyväksikäytöstä. Aikuisia aivopestään luomaan tarinoita lapsuuden ajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ikään katsomatta näistä ihmisistä tulee loppuelämäkseen psykiatrian tuottaman paranoian uhreja. Niissäkin tapauksissa, joissa jotain lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan todentaa, psykiatria voi aiheuttaa pysyvän uhriksi joutumisen, ja voi olla traumatisoivampaa kuin seksuaalinen tapahtuma sinänsä.’

      Auerin tapausta seuratessa joutuu ikävä kyllä näkemään millaisen moraalisen seksipaniikin vallassa viranomaiset ovat toimineet. Lehtien keskustelupalstoilta voi lukea kasvavasta lynkkausmentaliteetistä. Juuri siksi ei kannata antaa periksi moralismille.

      Anu Suomela

  2. No name. kirjoitti:

    Voivatko lastensuojelusta vastaavat olla hysterian vallassa?
    ´Mitä hysteria on? Vastaus saattaa löytyä Wikipedian sivustolla.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Hysteria
    ————-

    • Anu Suomela kirjoitti:

      @No name. Lastensuojelu on eturintamassa, ja ovat olleet myös aika hysteerisiä uskomuksissaan lasten seksuaalisesta ahdistelusta. Olen kääntänyt Niinan EIT -osioon joitakin tuota aihetta koskevia EIT:n päätöksiä.

      Mieleeni muistui vielä yksi oikeustapaus. Suomalainen äiti oli ottanut lapsen kainaloon ja lähtenyt Englantiin asumaan rakastajansa kanssa. Isä aloitti pitkän ja kalliin oikeusprosessi saadakseen tavata tytärtään.

      Sekä asiaa hoitaneet englantilaiset juristit että etenkin lääkärit ja psykiatrit olivat lausunnoissaan pöyristyneitä siitä, että isä kertoi avoimesti käyvänsä tuolloin 5-v tyttärensä kanssa saunassa, siis alasti!!! Pelkästään se on Englannissa seksuaalista ahdistelua. Tytär altistetaan näkemään isänsä ilman rihman kiertämää. Kamalaaaaa!!!

      Kirjoitin näille englantilaisille pitkän selvityksen ihmisaivojen impulssikontrollin mekanismeista. Seksuaaliset impulssit eivät yksinkertaisesti toimi sellaisessa sosiaalisessa tilanteessa kuin sauna, ja etenkään suhteessa lapseen, koska sellainen olisi tyystin sopimatonta.

      Pohjalla on lajin terveenä säilymiselle välttämätön insestitabu. Kädelliset tuntevat luontaista vastenmielisyyttä lähisuhkulaisten väliseen seksiin (ks. kirjastosta Takala: Yhteinen tausta tappaa halun). Lisänä ovat kulttuurista ehdollistetut soveliaisuussäännöt, jotka ehkäisevät seksuaaliset impulssit (aivojen impulsseja kontrolloivat järjestelmät).

      Tätä eivät engelsmannit voineet mitenkään käsittää. Heidän mielestään ihminen (englantilainen?) on ilmeisesti sen sortin seksuaalinen villieläin, ettei voi kontrolloida seksuaalisia reaktioitaan ja käytöstään, jos silmiin vilahtaa paljasta ihoa, saati sukupuolielimiä.

      Eihän tuohon voi muuta sanoa, kuin että me suomalaiset emme onneksi ole olleet puritaanisen ja moralistisen seksuaalikulttuurin saastuttamia.

      Anu Suomela

      • Nimetön kirjoitti:

        Aika pöyristyttävää ja mielestäni menee jo luulosairauden piikkiin alkaa kuvitella Annelin puolustajien olevan jotenkin hyväksikäytön kannattajia. Hyi olkohon ! Olemmeko menossa kohti aikaa, jolloin vastasyntynyt vauvakin pitää pukea ennen kuin nostetaan paljaana äitinsä rinnoille =)

    • Anu Suomela kirjoitti:

      Kertaan varmaan itseäni, mutta menköön.

      Eläimillä, joihin siis ihminen kuuluu, on suvunjatkamiseen liittyvä sisäinen, biologinen koodi. Seksuaalista reagointia herättävät uroksissa sukukypsät tai niillä rajoilla olevat naaraat, kuten myös naaraissa vastaavasti urokset (usein itseä vanhemmat, joilla on selkeät sukukypsän uroksen piirteet).

      Alle puberteetin olevat yksilöt eivät herätä seksuaalisia reaktioita, koska lajiominaisesti tiedetään, että se ei suosi poikasten tuottamista. Ihmislajissa nuo tunnusmerkistöt ovat naaraan lantion kaaren ja rintojen kehittyminen sekä tietyt kasvonpiirteiden muutokset aikuismaisiksi.

      Prof. Santtila on tehnyt tutkimuksen siitä, paljonko Suomalisessa väestössä on sellaisia yksilöitä, joiden seksuaalinen kiinnostus kohdistuu alle puberteetin oleviin lapsiin. Tutkimusryhmänä olivat miehet, koska tuollaista kiinnostusta ei ole juurikaan tavattu naisilla.

      Tuloksen mukaan noin 0,3%:a aikuisista miehistä kiihottuu alle puberteetti-ikäisistä lapsista. Ilmiö on siis kovin harvinainen. Laskin jotain oikeuskäsittelyä varten montako tuollaista aikuista miestä Suomesta löytyy 5,4 milj populaatiosta, mutta en löydä enää tuota arviotani. Joku matemaattisesti lahjakas voisi sen luvun näppärästi näpytellä. Miinustaen siis lapsipolulaation.

      Sitten pitäisi vielä laskea, kuinka moni noista lapsista kiihottuvista miehistä ryhtyisi seksuaalirikoksiin. Se edellyttäisi, että henkilö ei kykene hallitsemaan impulssejaan, tai että hän ei ymmärrä tekonsa merkitystä ja seuraamuksia. Sellaisiakin häiriintyneitä ihmisiä on. Mutta potentiaalisten rikollisten joukko populaatiossa on prosentuaalisesti todella pieni.

      Jokainen mies ei siis ole potentiaalinen pedofiili, eikä pedofiili vaani lapsiamme joka puskassa, kuten USA:ssa yleisesti uskotaan. FBI ei laajoissa selvityksissään löytänyt mitään todistetta satanistisista ritualistisista hyväksikäytöistä, joihin syyllistyisivät pedofiiliringit.

      Lämpimästi suosittelen, että oikeuslaitos ja syyttäjät sekä poliisit perehtyvät noihin tutkimuksiin sekä yleisyyslukuihin, ja palaavat realismiin nykyiseltä huu-haa matkailultaan.

      Noloahan se on, mutta se on oikeusvaltion etu.

      Anu Suomela

      • Nimetön kirjoitti:

        Tekisi mieli jo kysyä, että miksi ihmiset uskovat insestin olevan yleistä eli palataan nyt taas Freudiin :D

        Mutta vakavasti ottaen miten lasten oikeuspsykologisia haastatteluja voitaisiin kehittää siten, että oikeat tapaukset jäävät kiinni ja nk. väärille ei tapahdu oikeusmurhaa. Ajattelisin, että haastattelujen luotettavuuden arviointi ei olisi pelkästään tutkimusten suorittaneiden harteilla vaan aina olisi muita arvioitsijoijia. terapeutit eivät saisi osallistua (subjektiivisuus), terapian kulusta toki voisi esittää esim. kirjauksia, joita muut arvioivat. En ole asiantuntija vaan ihan maaliasjärjellä pyörittelen asiaa. Vaihtoehtoiset olettamukset myös ehkä tulisi kirjata ja syynätä tarkemmin esim. mahdollisen manipuloinnin osuus.

        • Anu Suomela kirjoitti:

          @Nimetön. Haastattelun suorittaja on jäävi arvioimaan omaa työtään. Åbo Akademissa on kehitelty menetelmiä, joilla parannettaisin lapsen haastattelujen arviointia ja koulutuksellisen palautteen antamista haastattelijalle.

          Paras tapa on käydä haastattelijan kanssa läpi haastattelun litteroitu tallenne, josta selviää millaista johdattelua haastattelussa mahdollisesti on.

          Selvää on, ettei terapeutti voi haastatella lasta rikostapauksessa. Terapeutin todistus oikeudessa on lähinnä ’mielipide’, eikä sitä tulisi pitää sen luotettavampana kuin ovat lähiomaisten ’luonnetodistelut’. Näin koska terapeutilla ei ole mitään omia havaintoja väitetystä rikoksesta.

          Ongelma tässä on se, että terapeuttinen lähtökohta on uskoa asiakkaan kertomaan. Tuosta lähtökohdasta terapeutille muodostuu ennakko-olettama tapahtumista, eikä hän enää ole kriittinen sen suhteen, mitä todellisuudessa olisi tapahtunut.

          Anu Suomela

  3. No name. kirjoitti:

    Insestisyytöksiä esitetään paljon, vaan todisteita ei. Miksi insestisyytökset kolminkertiaistuivat vuosikymmenessä?

    Tässä Risto Pellrvo Airikkalan Aamulehden jutussa on myös Anu Suomelan kannaottoja.
    Kysymys Anu Suomelalle. Mitä tässä jutussa tarkoittaa Mikä oli tapaus SLS ja Taivan?

    http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/oikeusmurhat-psykiatrien-harhat-pedofiliasta
    ———-

    • Anu Suomela kirjoitti:

      Voih kun muistaisin varmuudella. Jos oikein tulkitsen niin SLS on Suomen lähetysseura. Taiwanin tapaukseen liittyy todella merkillisiä syytöksiä lasten laajamittaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, jopa lasten murhista. Asiaa käsitteli aikanaan useammn kerran myös Suomen kuvalehti.

      Itse olin sekaantunut tuohon tapaukseen siinä vaiheessa kun Taiwanin oppilaskodin johtaja oli sanottu laittomasti irti, seksuaalirikosten epäilyjen perusteella. Asiaa tutki myös Suomen poliisi, mutta mitään näyttöä rikoksista ei löytynyt.

      Taustana: Suomen lähetysseura on vuosikymmenet pitänyt yllä Taiwanilla oppilaskotia, jossa eri kohteisiin lähetetyt lähetyssaarnaajat jättivät lapsensa hoidettaviksi. Lasten psyykkisen kehityksen kannalta tuo ei ehkä ole ollut kaikin puolin paras mahdollinen varhaislapsuus.

      Kun nuo nuoret aikanaan lähtivät opiskelemaan USA:han, heillä oli ilmeisen vaikeita psyykkisiä ongelmia. He päätyivät ymmärrettävästi vastaavanlaisen uskonnollisen yhteisön huomaan, jonka mielestä lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat ihan arkipäivää.

      Nämä nuoret vaativat Suomen lähetysseuralta mittavia korvauksia heille Taiwanilla aiheutetuista vaurioista, joista tosin ei ollut mitään näyttöä. Lähetysseura suostui vaatimuksiin, ja maksoi korvauksia ja mm. mittavia terapiakuluja suomalaiselle yritykselle, joka oli tehnyt erittäin kyseenalaisen ’tutkimuksen’ nuorten vaurioista.

      Noiden tapahtumien jälkeen en tiedä asiasta muuta kuin, että oppilaskodin laittomasti irtisanottu rehtori pääsi lähetysseuran kanssa jonkinlaiseen korvaussopimukseen, joten asiaa ei koskaan käsitelty suomalaisessa tuomioistuimessa.

      Tämä on yksi esimerkki siitä suoranaisesta hysteriasta ja hulluudesta, joka tuohon aikaan oli vallalla etenkin USA:ssa. Siellä se on jo liki poistunut. Siksi onkin kummallista, että samanlainen hulluus nostaa nyt päätään Suomessa syyttäjän toimin.

      Anu

  4. No name. kirjoitti:

    Silminnäkijäohjelmassa Painajeinen perheessä lasten isää epäiltiin insestistä, silloin ei kansanodin viranomaisia pysäytä mikään.
    Ohjelma esiettiin 18.4.2012. Tässä tietoa ohjelmasta.En tiedä löytyisikö Yle Areenassa.

    http://yle.fi/vintti/yle.fi/atuubi/atuubi.yle.fi/node/14395.htm
    ————–

  5. Nimetön kirjoitti:

    Mielestäni Taiwanin oppilaskoti”skandaali” ei sovi rinnastettavaksi tähän Anneli Auerin tapaukseen. Anneli Auer on todella joutunut ajojahdin uhriksi syyttäjien ja oikeuslaitoksen toimesta. Mielestäni Taiwanjupakasta on haluttu vaieta, sitä ei ole tutkittu tarpeeksi, ja uhrien oikeuksia ei ole haluttu tarpeeksi ajaa. Jonkinlainen salaamisen ilmapiiri on ollut vallalla. Todistusaineiston puuttuminen ei tarkoita, etteikö näitä asioita olisi tapahtunut. Janne Villan kirja Hengellinen väkivalta nostaa uudelleen esiin Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilaskodissa tapahtuneen jäjestelmällisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön.

    • Anu Suomela kirjoitti:

      Laitoin Taiwanin tapauksen poliisitutkinnan paperit silppuriin 2000-luvun alussa, joten liikun vain muistini varassa. Muistini mukaan tutkintapyynnön teki ehkä 3 Jenkkilässä terapiassa ollutta naista. Tutkinta oli perusteellinen, mutta mitään varmentavaa näyttöä ei lopulta löytynyt. Naisten kertomuksissa oli runsaasti keskeisiä väittämiä, jotka voitiin osoittaa aineellisen näytön perusteella perättömiksi.

      Täytyy ottaa huomioon, että Suomessa oli 90-luvulla vain vähän julkaisuja, joissa käsiteltiin valemuistojen syntymistä. Mutta tuolloin meillä elettiin ’suuren insestiboomin’ aikaa (tosin termi ’insesti’ oli väysin väärässä käytössä). Oikeuspsykologisesta haastattelumenetelmästä meillä ei tuolloin juurikaan tiedetty.

      Lähetysseura teki varrsin mittavan satsauksen palkkaamalla terapiatyötä tekevän ’asiantuntijaryhmän’. Se haastatteli oppilaskodissa olleita ja heidän läheisiään, sekä antoi lausunnon. Siinä varmennettiin, että oppilaskodissa olleet olivat joutuneet seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, ja heille suositeltiin pitkää terapiaa, jota kyseisen ryhmän jäsenet sitten antoivat. Muistaakseni kustannukset olivat noin 1 milj. Suomen markkaa.

      Jos olen joskus tiennyt, niin en enää muista, tekivätkö muut kuin nuo muutama naista tutkintapyyntöjä. Jos eivät tehneet, niin viranomaiset eivät ole voineet asiassa edetä. Myös sellainen muistikuva minulla on, että haastatellut eivät halunneet tulla kertomuksineen julkisuuteen. Mikä onkin ymmärrettävää.

      Jos asiassa on vielä jotain pöyhittävää, niin onhan hyvä, että se on tuon kirjan myötä nostettu esiin.

      Anu Suomela

  6. Anu Suomela kirjoitti:

    No name oli lähettänyt blogiin Airikkalan Aamulehden kirjoituksen. Ensimmäisellä lukemisella minua jäi siinä joku kaihertamaan. Nyt havaitsin, että Airikkala mainitsee vain yhden lähteen eli minun artikkelini ’Psykologinen todistelu seksuaalirikoksissa’ (Niinan kirjastossa).

    Airikkalan jutussa käsiteltiin tapausta ’Ari’, josta en ole kirjoittanut mitään. Siinä mainittiin myös Leena Muranen. Olen ehkä joskus jossain kirjoittanut Leena Murasesta – epäilen kuitenkin olenko, Niskasaari on kirjoittanut Murasen saamista kunnianloukkaustuomioista, ja olen luovuttanut hänelle tiedot Murasen minuun kohdistamasta, 16 vuotta kestäneestä vainosta.

    Kirjoitin artikkelissani lyhköisesti ’Taiwanin tapauksesta’ vuodelta 1995 (väitetyt tapahtumat ovat paljon varhaisimmilta vuosilta). Nyt kun luin tuon Airikkalan jutun uudelleen, niin todellakin, asian tutki Suomen poliisi yhdessä Taiwanin poliisin kanssa, syyttäjä ja myös oikeusasiamies, mitään näyttöä ei löytynyt. Ainoa ’näyttö’, jonka Suomen kuvalehti esitti olivat Jenkkilässä terapiassa olleiden nuorten kauhukertomukset, joihin terapeutit tuohon aikaan uskoivat.

    Nuoret väittivät todistaneensa mitä julmimpia muihin lapsiin (huom! ei siis itseen) kohdistuneita julmuuksia. Pikanttina lisänä sekin, että jotkut heistä oli kuljetettu tuntemattomaan paikkaan, jossa vastasyntyneitä vauvoja rituaalimurhattiin. Kukaan ei ollut itse ollut tuossa mukana, mutta tiesi varmuudella sellaista tapahtuneen jollekin muulle lapselle. Eli kyse oli lasten keskenään kehittämistä tarinoista.

    Tuosta tapauksesta on tänä vuonna julkaistu näköjään kirja, jota en ole lukenut (ehkä jonkun viidesläisen kirjoittama?). Mutta vaikea uskoa, että siinä tuotaisiin esiin mitään uutta näyttöä rikoksista. Käytössäni ollut asiakirjavihko sisälsi kaiken virallisen tutkintamateriaalin, ja sitä oli noin 400 liuskaa.

    Vastaavaa jenkkilän terapeuteilta lähtenyttä kaupunkilegendaa toistettiin myös Ruotsissa. Siellä yhden häiriintyneen nuoren naisen fantasioiden vuoksi poliisi kaiveli liki kolme vuotta metsiä löytääkseen uhrattujen vauvojen ruumiita. Mitään ei tietenkään löytynyt. Ruotsalaisesta paniikista löytyy materiaalia sivutolta http://www.mediemordet.se.

    ***

    Auerin tapaus on mediajulkisuudessaan aivan toista luokkaa. Taiwan on elänyt nyt 20 vuotta, eikä ota laantuakseen. Siinä ei kuitenkaan käyty koskaan rikosprosessia, eikä se jää suomalaiseen oikeushistoriaan, vaan lähinnä kaupunkilegendoihin. Auerin tapausta tutkitaan oikeushistoriassa ties montako sataa vuotta, kun ihmetellään millaisia vaikeuksia oikeusvaltion periaatteiden luomisessa on ollut.

    Anu Suomela

  7. Anu Suomela kirjoitti:

    Anteeksi oikea osoite ruotsalaisiin tapuksiin on http://www.mediemordet.com. Kannattaa perehtyä. Sillä on paljon sellaista tietoa, mitä suomalainen lehdistö ei ole koskaan käsitellyt.

    Anu Suomela

    • Risto Pokkinen kirjoitti:

      Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tätä blogia. En voi silti välttyä siltä ajatukselta, että aiheet ovat melko puolueellisia. Tämähän lähtee siitä oletuksesta, että XX on syytön ja XY on toiminut väärin tuomitessaan XX:n. Toimitaanko tässä riippumattomasti? Mielestäni ei. Mielestäni olisi objektiivisempaa antaa mielipide oikeuslaitoksen menettelystä tapauksessa, eikä niinkään siitä ”kuka murhasi rouva Skrofin”. Se on oikeuslaitoksen tehtävä.

      Tätä mieltä minä olen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: