Ulvilan murhamysteerin välitilinpäätös

housewife

Olipa kerran ihan tavallinen lapsiperhe, jonka elämä oli aivan tavallista lapsiperheen elämää. Perhe asui ihan tavallisessa omakotitalossa aivan tavallisella pienellä paikkakunnalla. Eräänä yönä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, joka muutti perheen elämän. Joku tunkeutui yöllä perheen kotiin ja siitä alkoi ”Ulvilan murhamysteeri”, jossa mikään ei ole ollut millään muotoa tavallista.

VÄLITILINPÄÄTÖS

Oikeuden tehtävä on antaa suoja pahuutta vastaan ja lisätä moraalista hyvää. Jos oikeutta hoidetaan huonosti siitä seuraa lukemattomille viattomille kansalaisille sellaisia vahinkoja, jotka ovat vakavampia kuin se, että epäonnistutaan tietyn rikoksen rankaisemisessa. Jos tuomitaan syyttömiä ihmisiä teoista, joihin he eivät ole syyllisiä, oikeus itse tulee epähuomiossa tehneeksi rikoksen, joka on hirvittävä juuri siksi, että oikeus on sitoutunut tuomareiden välityksellä valtiovallan palvelijaksi. 1)

Saamapuolella on luonnollisesti media. Media on saanut jo lähes seitsemän vuotta lööppejä, myyviä juttuja ja kansalle kauhisteltavaa. Ulvilan murhajuttua on viety eteenpäin median kanssa yhteistyössä viranomaisten antamilla osin väärillä tiedoilla tai vihjailevilla tietovuodoilla ja ohjailtu syyttäjän ruokkimilla mielikuvilla. Samaan aikaan hyökätään oikeaa tietoa jakavien kimppuun ja epäillään epätoivoisesti vuodoista tarvittaessa ketä tahansa – paitsi viranomaisia. Tietovuodoista epäillään jopa henkilöitä, joilla ei ole niihin mitään realistista mahdollisuutta. Kansan enemmistö ei ilmeisesti kaipaa tutkivaa journalismia, tuskin edes tietää mitä se on. Eikö kansan enemmistöä kiinnosta totuus vaan halutaanko raakoja rikollisia, joita vihata ja heille uhreja, joita sääliä, vaikka sillä ei olisi todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Murhaaja on teoreettisesti myös plussan puolella, koska ei ole jäänyt kiinni rikoksestaan eikä ole joutunut kärsimään siitä virallista rangaistusta. En näe sitä hänen kannaltaan kovin hyvänä saavutuksena. En pysty kadehtimaan ihmistä, joka elää vapaana riistettyään toisen ihmisen hengen. En voi uskoa hänen olevan millään tavalla onnellinen ihminen. Ainut syy, miksi enää toivon murhaajan jäävän kiinni rikoksestaan, on Annun maineen puhdistaminen. Rikos on tapahtunut kohta seitsemän vuotta sitten, eikä mikään enää voi korjata siitä aiheutuneita seurauksia. Osa järkyttävistä seurauksista ei tosin ole murhaajan aiheuttamia vaan niistä vastaavat toiset tahot.

Heikosti positiivista tämä saattaa olla myös Ulvilalaisille. Heidän turvallisuuden tunteensa voi olla hieman suurempi, jos uskotaan olleen kyseessä perheriidan onneton loppu, niin kuin syyttäjä jaksaa vuodesta toiseen sitkeästi väittää vaihdellen vilkkasti muuta rekvisiittaa. Pelottavampaa varmasti olisi, niin kuin ensin epäiltiin, jos murhaaja olisi ollut esimerkiksi joku kostonhimoinen irtisanottu tai uhrinsa aivan sattumalta valinnut sairas henkilö, joka on edelleen vapaana ja mahdollisesti asuu heidän keskuudessaan ja johon he voivat törmätä koska tahansa vaikka kaupassa tai lenkkipolulla.

Mahdollisesti plussan puolella ovat omia turhautumiaan purkamaan päässeet nettikeskustelijat, jotka kokevat Ulvilan murhan omituisen henkilökohtaisesti. Nämä nettikeskustelijat kirjoittavat kilpaa miten jokainen rikospaikalla ollut on toiminut aivan väärin. Joidenkin mielestä uhrin olisi pitänyt ampua sisään pyrkivä huppumies heti, kun ikkunaan osui ensimmäinen isku. Näin tietysti voi todeta vain jälkikäteen ja toisaalta olisi tarvittu se asekin. Oikeassa elämässä ketään ei kuitenkaan sovi alkaa ammuskella vaikka hajottaisikin toisen ikkunaa. Joidenkin mielestä murhaajan olisi pitänyt tehdä rikoksensa jossain ihan muualla kuin uhrin kotona, murhaaja teki rikoksensa ihan väärin ja väärässä paikassa. Monien mielestä uhrin vaimo on tehnyt kaiken väärin alusta loppuun asti. Mutta murhassa ei ole kysymys mielipideasioista, jotkin asiat vain ovat tapahtuneet tietyllä tavalla huolimatta siitä, mikä kenenkin mielestä olisi ollut järkevämpää tai enemmän oikein. Henkirikos ei ole välttämättä mitään järkevää toimintaa ylipäätään, joten murhaajalle ei pidä asettaa kovin korkeita odotuksia järjen ja sen käytön suhteen. Hän on varmaankin toiminut järkevästi suhteessa tavoitteeseensa. Uhri tai hänen perheensä eivät ole voineet vaikuttaa murhaajan tekemiin valintoihin.

Yksi lapseton pari sai toki elämäänsä lapsia, tärkeän tehtävän ja kohtuullisen toimeentulon. Jotain hyvää kaiketi, mutta samalla äärettömän murheellista ja onnetonta niin monella tapaa. Positiivista ei ole, että he samalla luopuivat kaikista suhteistaan toisen puolison sukulaisiin, katkaisivat lasten keskinäiset suhteet ja lasten suhteet äitiinsä, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, päätyivät julkisesti räävittäviksi ja mukaan sirkukseen, jolle ei näy loppua.

Annu ja Jens ovat vankilassa kärsimässä ankaria rangaistuksia rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut. Heidän menetyksiään ei pysty mitenkään korvaamaan. Annun ja Jensin lapset, vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja ystävät ovat ikävässä tilanteessa. Monella läheisellä on huoli ja hätä syyttömänä tuomituista ja samalla heidät on leimattu iljettävimmän mahdollisen rikoksen tehneiden läheisiksi. Sekään osa ei ole helppo ja ongelmaton – ei yhdellekään heistä.

Asiantuntijat ja viranomaiset, jotka ovat todistaneet Annun ja Jensin syyttömyytensä puolesta, ovat saaneet osakseen halveksuntaa ja uhkauksia. Pelkästään Annun ja Jensin puolustaminen vääriltä syytöksiltä tuntuu täyttävän jonkin rikoksen tunnusmerkistön, joka tapauksessa se on moraalitonta ja paheksuttavaa. Puolustusasianajajatkin ovat saaneet osakseen erilaisia lieveilmiöitä. Ylipäätään kaikkien, jotka uskovat – täysin luotettavin perustein – tuomittujen syyttömyyteen, arvostelukyky on kyseenalaistettu. Asia voidaan ottaa esille täysin yllättävissäkin yhteyksissä.

Annun vanhemmat ovat joutuneet kestämään tyttärensä perhettä kohdanneen surun, tyttären vankilassa olon ja aina vain jatkuvat prosessit. He ovat menettäneet kolme lapsenlastaan ja oman poikansa.

Perheen nuorimmat lapset menettivät isänsä 2-, 5- ja 7-vuotiaina, äitinsä 5-, 8- ja 10-vuotiaina ja isosiskonsa vuotta myöhemmin. He ovat menettäneet suhteet isovanhempiinsa ja kaikkiin isän puolen sukulaisiin. Olivat lasten kertomukset isosiskostaan, äidistään ja äidin miesystävästä sitten suoranaisia valheita, johdateltuja kertomuksia, valemuistoja tai mitä hyvänsä, nämä lapset eivät ole syypäitä tähän sotkuun.

Perheen vanhin lapsi menetti isänsä 9-vuotiaana, äitinsä 12-vuotiaana ja sisaruksensa 13-vuotiaana. Kun tyttö oli 14-vuotias, hän sai kuulla, että hänen epäillään olleen äidin rikoskumppani raa’assa henkirikoksessa ja olleen vaaraksi sisaruksilleen ja sijaisvanhemmilleen. Lapsi ei ymmärrä miksi. Voisiko joku selittää hänelle?

Lähde: SK/Miikka Kiminski

Lähde: SK/Miikka Kiminski

1) Richard Webster; Samankaltaisten faktojen näyttö: Nykyisen samankaltaisten faktojen periaatteen alkuperä ja eroosio

Comments
7 Responses to “Ulvilan murhamysteerin välitilinpäätös”
  1. Nimetön kirjoitti:

    Hei Niina!

    Oikein hyvä kirjoitus. Minulla on ollut paljon samanlaisia ajatuksia, mutta en olisi niitä osannut pukea sanoiksi. Toivottavasti järki voittaa ja syyttömät ihmiset saadaan vankilasta pois. Toivon voimia kaikille, jotka ovat jaksaneet Annua tukea, vaikka ovat saaneet osansa tapauksen ympärillä vellovasta loan heittelystä.

    -Suski

  2. Raitanen kirjoitti:

    Onkos kuvassa Porin puukkojengin Hymyilvekset VT HätäkeskusFührer & Piinatsi?

    Kansa plussalla, kun paljastui ihmisten pahuus, tyhmyys ja typeryys – omansa sekä viran …

  3. Itse ilkimys kirjoitti:

    Tässä tilanteessa voin pahoin kun katsoin kuvaa poliisi ylijohtaja Paaterosta. Miksi tämä antaa kaiken tapahtua. ??? En käsitä,en ymmärrä. Mitähän Jukka Lahti tiesi,kun hänet murhattiin.Jollain oli tarve vaientaa hänet.

  4. Anu Suomela kirjoitti:

    Kiitos Niina hyvästä koosteesta!

    Kun miettii noita häviäjiä, niin kyllä tässä sumassa häviäjinä ovat myös poliisi, syyttäjä ja tuomioistuinlaitos, ja sitä kautta suomalainen yhteiskunta. Viranomaismenettelyn kannalta tapaus on ollut kuin kupliva mutakuoppa. Jatkuvasti pulpahtaa esiin mitä eriskummallisempia seikkoja.

    Ja kaikki tämä siksi, että syyttäjä on halunnut hampaat irvessä salata kaiken, ettei kukaan saisi tietää aineellisia tosiasioita. Juuri tuo menettely on tehnyt tapauksesta niin mutaisen, jatkuvasti kuplivan, ja mahdottoman julkisen oikeuskäsittelyn kannalta.

    Tapauksen edetessä selvisi mm. että KRP:n äänitutkija muotoili lausuntonsa aina sitä myötä, mitä syyttäjä milloinkin uskoi tapahtuneen. KRP:n laboratoriosta saatiin tieto, että ulkopuolinen DNA onkin laboratorion työntekijän. Tosin sieltä ei kerrottu, kenen työntekijän, eikä yleisölle ole tullut selväksi mistä on kyse jne. Loputon määrä tällaisia epämääräisyyksiä.

    Varinaisena todisteena käytettiin Auerin pojan kertomusta, joka oli kaikilta olennaisilta osiltaan muuttunut muuksi, kuin mitä hän kohtuullisen tuoreeltaan tapahtumista kertoi. Myös motiivit noiden uusien kertomusten synnylle tulivat ilmeisiksi.

    Oikeudenkäynnin ihan viime metreillä esiteltiin aivan uutta todistusaineistoa, eli Lahden kurssikaverin muisteloita 10 vuoden takaa. Lisäksi löytyi todistajaksi dosentiksi itseään tituleeraava psykologi, joka ilmoittautui Helsingin Sanomien yleisönosastossa alan asiantuntijaksi. Hänet kaapattiin oitis mukaan syyttäjän todistajaksi.

    AA Manner oli enemmän kuin oikeassa todetessaan, että on mahdotonta vastata tällaisiin hypoteettisiin syytöksiin, joista ei ilmene mitä väitetään tapahtuneen ja miten. Eli aineelliset faktat ja näyttö puuttuvat.

    ***

    Minua on erityisesti tässä tapauksessa, kuten vastaavissa rikostapauksissa kiusannut se, että tuomioistuin ei ole itse määrännyt asiantuntijatodistajia. Tai toisaalta se, että suomalaisella oikeuslaitoksella ei ole mitään kriteereitä asiantuntijuuden arvioimiseksi.

    USA:ssa otettiin Korkeimman oikeuden Daubert -päätöksen jälkeen käyttöön normisto, jolla todistajan asiantuntijuus tulee määritellä tieteellisen ansioituneiduuden perusteella. Asiantuntijaksi ei rikosasioissa kelpaa kuka tahansa tutkinnon suorittanut psykologi tai psykiatri, vaan hänellä täytyy olla alan omaa tieteellistä tutkimusta, jolla hän osoittaa perehtyneisyytensä.

    ***

    Asiaa seuratessa minua erityisesti sieppasi nettikeskustelijoiden täydellinen ymmärtämättömyys siitä, miten suomalainen oikeusjärjestelmä toimii. Puolustuksen asiantuntijoita nimiteltiin ‘maksetuiksi todistajiksi’.

    Näiden kirjoittajien mieleen ei noussut kysymys siitä, mitä syyttäjän todistajat ovat. Syyttäjälähän on verovaroin loputon kassa hankkia todisteita ja maksaa todistajille, jos se on intressissä.
    Monet kirjoittajat olivat varmoja siitä, että tässä oikeustapauksessa ovat liikkeellä suuret rahat, joita asianajajat ja asiantuntijat kahmivat taskuihinsa (veronmaksajien kustannuksella?).

    Näin suomalainen systeemi ei toimi. Auerin kaikki varat on jäädytetty (jos hänellä sellaisia enää on), joten Manner saa sen tuntikorvauksen, joka myönnetään syytetylle oikeusapuna. Mahtaako olla nyt 120 €/tunti, Oikeusministeriön sivuilta ei tuohon löydy selkeää vastausta.

    Jos tuomioistuin ei ole itse määrännyt henkilöä asiantuntijaksi, hän saa korvauksena vain sen, mitä nk silminnäkijä saa. Eli hänen edellytetään luovuttavan kaiken asiantuntemuksensa tuomioistuimen käyttöön ilman muuta korvausta kuin matkat, pävärahat ja ansionmenetys.

    Tiedän, että Auerin tapauksessa kansainvälisesti arvostettu psykologian professori on tehnyt valtavan tutkimustyön, ja häntä on assisteerannut käytönnön työssä ansioitunut psyk.tri. He ovat kirjoittaneet läydöksistään tieteellisen asiantuntijalausunnon. Heille ei oikeuslaitos ole maksanut mitään korvauksia tuosta työstä. Eikä Auer ole voinut yksityisesti korvata heille mitään jäädytetyistä varoistaan, jos sellaisia edes enää on.

    Anu Suomela

    • Jaana kirjoitti:

      On tullut tässä tapauksessa mieleen tänä syksynä paljastettu Presidentti Koiviston laman aikana antama määräys oikeusoppineille, että yksityisen kansalaisen oikeus suurta instanssia vastaan ei saa tulla menestymään. Silloin instanssi oli pankit ja niiden pelastaminen. Auerin tapauksessa koko poliisi- ja oikeusjärjestelmän kasvot tulee pelastaa.

  5. Susku London kirjoitti:

    Liittyen Anu Suomelan kommenttiin.

    Asiantuntijatodistajien löytyminen puolustukselle on ollut erittäin vaikea tehtävä. Monet kieltäytyvät suoralta kädeltä. Ilmeisesti heillä on ollut huonoja kokemuksia, tai ovat kuulleet kolleegoilta, että työstä ei välttämättä makseta palkkiota. Työ minkä Santtila & Finnilä tekivät oli kansainvälistä huipputasoa, ja se vaati valtavan työtuntimäärän.

    Etsiessäni asiantuntijoita puolustuksen käyttöön, kävin erään tunnetun kirurgin vastaanotolla. Kysyin häneltä voiko tiettyjä lääketieteellisiä löydöksiä esiintyä muillakin, kuin hyväksikäytetyillä lapsilla. Kirurgi vastasi, että niitä voi syntyä monellakin muulla tavalla kuin hyväksikäytön seurauksena. Kun mainitsin, että kyse on Anneli Auerin lapsista tämä kirurgi oli, kuin hän olisi nähnyt aaveen. Hän ilmoitti suorasukaisesti, että keskustelu päättyi tähän, ja pyysi minua poistumaan vastaanotolta. Lisäksi hän sanoi, ettei edes laskuta käynnistäni. Olin aivan järkyttynyt saamastani kohtelusta.

    Auer-tapausta seuratessani olen joutunut todistamaan monia syviä ongelmia eri organisaatioissa kuten poliisin, oikeuslaitoksen, sosiaaliviranomaisten ja vankeinhoidon piirissä. Auer tapaus oikein kulminoi kaikki ongelmat, joista on vaiettu liian pitkään.

    Toinen asia, joka on kiinnittänyt huomiotani on se, että kun kansalainen ottaa yhteyttä ministereihin tai vaikkapa oikeuskansleriin, niin hänet jätetään ns. langalle roikkumaan. Sähköpostilla tulee ilmoitus, että kantelu on vastaanotettu, ja siinä kaikki. Englannissa ministeri kirjoittaa kansalaiselle vastauksen, Suomessa vastassa on täysi hiljaisuus. Suomessa kansalainen ei tiedä miten hänen kanteluaan on käsitelty, tai onko käsitelty ollenkaan? Olen odottanut, että joku korkearvoinen taho uskaltaisi puuttua (Valkaman?) peliin, ja uskaltaisi viheltää pelin poikki. Ilmeisesti niin korkeita tahoja ei ole olemassakaan? Kaikki pelkäävät oman nahkansa puolesta? Onhan se nähty minkälaisia ongelmia seuraa siitä, kun lähtee puolustamaan Anneli Aueria. Se, ettei oteta kantaa ja pysytellään pois tulilinjalta näyttää olevan jonkinlainen maan tapa.

    Nyt odotan, kun korkein oikeus pelaa shakkia Satakunnan käräjäoikeuden kanssa. Kumpi siirtää ensin? (Jututhan eivät liity yhteen, sanoi valtakunnan syyttäjä Nissinen syyskuussa 2011).

    • Nimetön kirjoitti:

      Olipas taas yksi siirto kun Annelin syyttömyyttä todistanut Juha Joutsenlahti Iltalehden mukaan pidätetty virastaan. On tämä touhu niin läpinäkyvää että oikein häjyä tekee.Luottamusta heikentää kyllä aivan toiset henkilöt,mutta yksi halutaan mestata.Rohkeutta JJ :lle 💗

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: