Helmiä sioille

Aikuiset ihmettelevät ja lapset vastaavat

Poliisi ei ole pystynyt selvittämään Ulvilan murhaa. Jukka Lahden murha on yhä edelleen ratkaisematon arvoitus. Siitäkin huolimatta, että Annu vangittiin murhasta epäiltynä jo 2009. Siitäkin huolimatta, että Porin poliisissa juotiin kakkukahvit murhan selviämisen kunniaksi jo ennen ensimmäistäkään oikeuskäsittelyä.  Siitäkin huolimatta, että ”kaikki” tuntuivat tietävän, että murhaaja on perheen äiti. Kukaan vaan ei oikein osannut kertoa, miten ihmeessä hän sen teki.

Oikeutta käytiin murha-asiassa vaikka näyttöä ei ollut. Oli vain tuloksetonta tutkintaa, ala-arvoisia rekonstruktioita ja moni asia vain täydellisen epäselvä. Ensin Annu tuomittiin murhasta elinkautiseen ja sitten vapautettiin syytteistä. Epätietoisuus ja hämmennys olivat tuskallista myös monta menetystä kokeneille lapsille.

Vaajat viisi vuotta murhan jälkeen kolme nuorinta lasta alkoi itse ratkaista arvoitusta. He alkoivat keksiä mielikuvituksensa turvin vastauksia niihin kysymyksiin, joita poliisi ei ollut saanut selvitettyä. Avoimia kysymyksiä oli paljon ja kaikkiin piti tuottaa vastaus. Tarvittiin vastaus myös siihen kysymykseen, että miksi vasta nyt, viiden vuoden jälkeen, lapset kertovat sen, mitä he väittävät tietävänsä surmayöstä.

Miksi lapset kertoivat vasta nyt?

Eivätkö lapset olleet ymmärtäneet murhayön tapahtumia oikealla tavalla ennen kesää 2011 ja mikä sitten sai heidät ymmärtämään asiat juuri tuolloin? Lapset olivat kaikki kovin pieniä murhan tapahtuma-aikaan, vanhinkin lapsi vasta 9-vuotias. Yön kammottavista tapahtumista nuoremmilla lapsilla ei varsinaisesti ollut mitään havaintoja tai ainoastaan joitain kuulohavaintoja, joiden kautta tapahtumia oli mahdoton käsittää. Jälkeenpäin lapset ovat varmasti pyrkineet ymmärtämään asioita tapahtuman seurausten kautta. Koska äiti tuomittiin isän murhasta vankilaan, ei olisi kovin ihmeellistä, jos lapset olisivat uskoneet äitinsä myös oikeasti murhanneen isän. Uskoihan näin moni aikuinenkin, jopa kaksi oikeuden tuomaria. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, että joku voisi joutua vankilaan ihan vaan vahingossa tai väärinkäsityksen takia. Eiväthän sellaista usko monet aikusetkaan.

Vai eivätkö lapset olleet keksineet näitä kertomuksia aiemmin ja mikä sitten sai heidät keksimään kertomuksia juuri tuolloin? Lapset olivat jo tottuneet asumaan sijaisperheessä. Lapset olivat valitettavasti myös tottuneet syyttämään kaikesta vanhinta lasta, sillä pääsi helposti itse vastuusta. Piti vain kertoa, että vanhin lapsi oli opettanut, käskenyt tai pakottanut tekemään tyhmiä juttuja. Äiti oli vapautunut vankilasta ja lasten elämässä oli edessä taas iso muutos ja luopuminen. Ei kovin ihme, jos lapset tunsivat olonsa turvattomiksi. He eivät olleet olleet tekemisissä siskonsa kanssa pitkään aikaan ja nyt heidän pitäisi muuttaa takaisin kotiin, jossa siskokin asuisi. He eivät ehkä tienneet mitä äidistä pitäisi oikein ajatella – tappoiko äiti isän vai ei. Vähän vieraaltakin äiti tuntui. Kaikki oli hämmentävää ja pelottavaakin.

Haastattelija kysyy lapselta, että eikö hän saanut kertoa.

”En ja sitten se oli kans sillo Ulvilassa ennen ku se tapahtus, niin se oli sanonu pari viikkoo ennen sitä ja pari päivää ennen sitä ku se tap, Jukka murhattiin, niin se oli sanonu että jos me kuullaan yöllä outoja ääniä ja me ei tiedetä mitä ne on, tai vaikka tiedetään mitä ne on, niin me ei saada kenellekään kertoa.”

Lapsen mukaan äiti oli kieltänyt kaikkia lapsia puhumasta. Toisaalta lapsi kertoo, ettei äiti tiennyt, että he tietävät vaan lapsi oli salakuunnellut äidin ja vanhimman lapsen puheita.

Arvatkaa mitä lapsi vastaa, jos kysyt: Miksi et ole kertonut aiemmin, onko sinua kielletty? Miksi et ole uskaltanut kertoa aiemmin? Mitä olet pelännyt? Onko sinulle tehty jotakin pahaa? Onko tehty vielä jotain muuta?

Murhayön nukkumajärjestys

Lapsen mukaan heidän lisäkseen murhayönä huoneessa oli myös perheen nuorin lapsi.

”xxx ei koskaan ennen ollu nukku siellä mun ja yyy:n huoneessa mut sit sinä yönä se nukkus.”

Sitä, miksi perheen kuopus oli juuri sinä yönä heidän huoneessaan, lapsi ei osaa sanoa. Hänen mukaansa normaalisti kuopus nukkui vauvasängyssä äidin ja isän vieressä.

Oikeassa elämässä Ulvilassa pienin lapsi nukutettiin usein vanhempien sängyssä ja vietiin sitten omaan sänkyyn nukkumaan samaan huoneeseen kahden isomman kanssa. Tässä huoneessa, jossa myös hänen sänkynsä oli, hän oli nukkunut jo pidemmän aikaa. Murhayö ei siis ollut hänelle ensimmäinen yö tuossa huoneessa.

Suunnitelmia

Lapsen mukaan vanhin lapsi sekä Annu supisivat keskenään työhuoneessa.

”Supisivat, enkä mä kuullut, mitä ne supisivat. Sitten XXX piirsi semmosia piirustuksia, että siinä on Jukka kuolleena ja sillä on puukko ja vasaroita päässä ja kaikkee.”

Kuulustelija kysyy lapselta, milloin vanhin lapsi on piirustuksia piirrellyt.

”Sinä päivänä ja monta päivää ennemminkin. Se on siellä Ulvilassa tosi kauan piirrellyt niitä.”

Vanhin lapsi oli myös käynyt näyttämässä piirustuksia Annulle, joka oli kehunut niitä hienoiksi.

Harjoitus tekee mestarin

Lapsi on kertonut nähneensä oven raosta, miten äiti ja vanhin lapsi harjoittelivat murhaa. Lapsi tiesi, että murhaa suunniteltiin ja sen toteutumista odotettiin iloisena vaikkakin hiukan jännittyneinä. Lapsi kertoo myös Annun sekä vanhimman lapsen käytöksestä surmapäivänä.

”Niin XXX (vanhin lapsi) ja Annu, niin ne oli ollu ihan innoissansa ja sit ne oli ollu semmosia tosi ilosia ja sit semmosia varovaisen näköisiä, semmosia kun kuului jostakin pieni raksahdus, niin ne olivat ihan näin (hätkähtää).”

***

Osa lasten kertomuksista on nyt julkisia. Tämä julkinen osa sisältää käsittääkseni pätkiä lasten oikeuspsykologisista haastatteluista. Huomionarvoista on se, että ennen näitä oikeuspsykologisia haastatteluja samoista asioista oli puhuttu sijaisperheessä kaikki yhdessä, jokainen lapsi erikseen sijaisvanhemman kanssa, lapset keskenään ja lasten kertomuksia oli kuvattu sijaisvanhempien toimesta videoille. Videointeja varten lapset olivat tehneet itselleen muistilappuja. Kertomukset täydentyivät kerta toisensa jälkeen. Seksuaalirikosten osuus tuli lasten kertomuksissa esille vasta elokuun lopussa 2011, kun kaikki oikeuspsykologiset haastattelut murhajutun osalta oli jo tehty. Lasten haastatteluihin tutustuneet psykologian professori Pekka Santtila ja psykologian tohtori Katarina Finnilä pitävät niiden sisältöä johdattelun tuloksena.

***

Helmiä sioille

Comments
11 Responses to “Helmiä sioille”
  1. Äly hoi!.... sanoo:

    Olisipa hassua, jos murhaa suunnittelevat puhuisivat, harjoittelisivat etukäteen pienen kuuntelijan ollessa jossakin lähellä. Ja älykäs nainen, puhuisiko hän etukäteen lapsille tulevasta murhatapahtumasta. Ajatus on todella typerä. Sen ymmärtää oikein hyvin pieneltä mielikuvitusrikkaalta lapselta. Mutta jos tämä ajatus esitettiinkin aikuisen suusta alunperin, sanoisin, ettei ole ihan järjen jättiläinen kyseinen henkilö. Suorastaan blondimaista toimintaa. Kuvitteliko kyseinen henkilö, ettei joskus jäisi kiinni? Älykkäät lapset, saatuaan hieman ikää lisää, he kyllä muistavat, kuka syötti heille valheellisia ajatuksia ja aiheuttivat pelkoa ja ”selviytymistarinan”. Lapsille toivon voimia ja rohkeutta ja muutama muu saisi katsoa itseään peiliin. Minkälainen aikuinen ihminen sallii pitkän vankeustuomion syyttömille? Sitä on mahdoton ymmärtää. Toivottavasti asiat selviävät ja valehtelevat aikuiset joutuvat oikeudelliseen vastuuseen.

  2. N.n sanoo:

    Älä Niina viitsi puhua totuutena asioita, jotka on todettu moneen kertaan valheiksi. Mm. se nukkumajärjestely. Sinä et ole ollut siellä nukkumassa ja Anneli ei ole sinulle asiasta kertonut. Viimeisetkin uskottavuutesi rippeet hävisivät juuri äsken. Juristejakin näköjään löytyy kaikenlaisia….

    • nmb74 sanoo:

      Huvittavaa, että uskottavuuteni meni sinusta juuri siinä kohdassa, kun kerron mikä oikeasti on ollut nukkumajärjestely Ulvilassa. Se on ehkä helpoiten todistettavissa oleva asia tässä koko jutussa. Vauvasänkyä ei ole ollut huushollissa tuossa vaiheessa enää aikoihin käytössä. Ajattelitko oikeasti, että Annu kasasi lasten sängyt vasta murhailtana samaan huoneeseen? Ihan sivuseikka koko nukkumisasia, mutta kertoo vain siitä, ettei lapsi muista asioita oikein. Ja juristeja – kuten muitakin – löytyy aivan kaikenlaisia :)

  3. Jasso sanoo:

    Oikeassa elämässä Ulvilassa pienin lapsi nukutettiin usein vanhempien sängyssä ja vietiin sitten omaan sänkyyn nukkumaan samaan huoneeseen kahden isomman kanssa. Tässä huoneessa, jossa myös hänen sänkynsä oli, hän oli nukkunut jo pidemmän aikaa. Murhayö ei siis ollut hänelle ensimmäinen yö tuossa huoneessa….

    Mistä sinä tiedät tämän???????

  4. Anu Suomela sanoo:

    Äly hoi kirjoitti: ”Älykkäät lapset, saatuaan hieman ikää lisää, he kyllä muistavat, kuka syötti heille valheellisia ajatuksia ja aiheuttivat pelkoa ja “selviytymistarinan”.

    Noin yksinkertainen tilanne ei ikävä kyllä ole. Olen kääntänyt aika paljon muistin tutkija Elizabeth Loftuksen artikkeleja, ja Niina on julkaissut niitä ’Kirjastossaan’. Edes aikuinen ihminen ei välttämättä kykene erottamaan alkuperäisiä havaintojaan siitä, miten hänen muistikuvansa ovat muotoutuneet tapahtuman jälkeisellä informaatiolla, saati lapsi.

    Keskeistä on se, miten pitkä aika alkuperäisesta tapahtumasta on kulunut, ja miten paljon uusia tietoja on alkuperäiselle havainnoijalle kerrottu. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi koulusurmien yhteydessä lapset, jotka eivät olleet paikalla, kertoivat muilta kuulemiansa tapahtumia ominaan, ja uskoivat itse havainnoineensa nuo tapahtumat.

    Muistitietojen muodostuminen on monimutkainen prosessi. Muistikuvat voivat muodostua sekä omista autenttisista havainnoista että kuvitelluista muistoista. Lisäksi nuo kaksi muistojen lähdettä sekoituvat helposti keskenään.

    Mitä enemmän tapahtumia on muisteltu, ja niihin tuotettu alkuperäisiä muistikuvia muuttavaa materiaalia, sitä vaikeampi muistelijan on enää erottaa alkuperäiset havaintonsa niihin sekottuneesta jälikäteisestä materialista. Tämä on yksi muistitutkimuksen keskeinen ja tieteellisesti varmennettu periaate.

    Ymmärrän toki, että tuomioistuinten voi olla kovin vaikeaa ymmärtää miten ongelmallista todistajalausuntojen kannalta on hyväksyä se, että ihmiset vaikuttavat luotettavilta, koska puhuvat omasta mielestään totta. Ja kuitenkin on niin, että heille on kehittynyt ajan myötä väärä käsitys tapahtumista.

    Muistitutkimus osoittaa kuitenkin, että todistajien tosiksi uskomat tapahtumakulut saattavat olla peräisin sellaisesta jälkikäteisestä vaikuttamisesta, jota todistaja ei itse tiedä vaikuttaneen hänen muistikuviinsa. Näin etenkin kun kyseessä on lapsitodistaja.

    USA:ssa Loftuksen tutkimukset ovat varsin paljon vaikuttaneet mm. siihen, miten poliisin on kuulusteltava todistajia huomioon ottaen kuulustelutekniikan johdattelevuus. Myös oikeusistuimille on luotu ohjeistuksia siitä, että niiden tulee ottaa huomioon ihmisen muistin toiminta sekä se, miten ihmistä voidaan johdatella antamaan väärä todistajan lausunto.

    Odotan sitä, että myös Suomen oikeuslaitos ottaa käyttöön nuo oikeuspsykologisen tiedon periaatteet, joilla kansalaisten oikeusturvaa voidaan merkittävästi parantaa.

    Anu Suomela

  5. Anu Suomela sanoo:

    Jyrki Virolaisen blogissa on menossa tosi kiivasta taistelua Paateron asemasta ja poliisin / syyttäjän toiminnasta. Niskasaarikin on kirjoittanut tosi kriittisen jutun. Katsotaan nyt mitä tästä voisi seurata Ulvilan jutun kannalta. Ehkä edes jotain hyvää.

    Anu Suomela

    • Aila sanoo:

      Toivon myös ja aavistelenkin, että jotain vaikutusta näillä kuohunnoilla poliisipiireissä tulee olemaan Ulvilan jutulle. Onhan tuo Paateronkin nimi useasti yhdistetty jollain tavalla murhatutkintaan, oliko peräti ollut estämässä tutkinnan siirtämistä KRP:lle?

  6. Juutas Käkriäinen sanoo:

    Hyvä Nina, Tuo nukkumisjuttukin on yksi, jonka huomaa selkeästi keksityksi.

    Olen itsekkin tuon esittänyt iltalehden ”uskotko totuuden löytyvän Ulvilan surmaoikeudenkäynnissä” keskustelupalstalla heikolla menestyksellä.

    Vrk. Matti Mäkisen laatimasta pohjapiirroksesta, sekä valokuvasta joka otettu eteishallista lasten huoneisiin päin, näkee selvästi vanhimman lapsen huone, että noiden kolmen nuorimman huoneeseen ja jossa viimemainittujen huoneessa on kaksi kerrossänkykompleksia.

    Tuossa pohjapiirroksessa lukee selkeästi ”kolmen lapsen huone” eli kyllähän se tuo toiseksivanhin eli poika säveltää näitä juttuja, varmaan hoitaakseen traumaansa ja saaden omaa, perusteetonta syyllisyydentuntoa isän kuoleman johdosta alemmaksi.

    Mutta nyt seuraakin sitten pahin ja kuka sen hoitaa, alulle panijako?

    Ketään tietenkään sormella osoittamatta, niin tulossa on pahempaa kun poika tajuaa ihan itse mitä on tullut tehtyä, mutta kuka tähän on syypää??

    Se ei kuitenkaan ole poika, vaan se syy on ihan muualla ja se on aikuinen, joko omaa etuaan tavoitellut tai joku muu, mutta alulle panija on kuitenkin noiden videointihaastattelujen aloittaja

    • nmb74 sanoo:

      Taisi olla tyttö, joka satuili tai muisti nukkumajärjestelyt väärin ja ihmekö tuo, hän kun oli kovasti vielä pieni tuolloin 2006. Kolmen lapsen huoneessa tytöt nukkuivat kerrossängyssä ja poika parvisängyssä. Tämän voi tosiaan osittain päätellä kuvasta, jossa näkyy kahdet tikkaat.

      Lapset ovat tuottaneet kertomuksia kaltoin kohtelusta – osin äärimmäisen epätodennäköisiä ja osin kiistattomasti mahdottomia. Tästä huolimatta kukaan aikuinen ei ole puuttunut asiaan eikä lapsille ole kerrottu, etteivät heidän kertomuksensa voi oikeasti pitää paikkaansa tai että kertomusten ja muun tiedon välillä on suuria ristiriitoja.

      Asiantuntijoiden mukaan huolimatta siitä, ovatko lapset oikeasti kokeneet kaltoin kohtelua vai ei, tuollainen menettely on potentiaalisesti haitallinen lasten psyykkiselle voinnille ja kehitykselle. Jos lapset ovat jollain tavalla joutuneet pahoinpitelyn ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi, virheellisen tarinan ylläpitäminen tapahtuneesta estää kaiken todellisen ja rakentavan työstämisen ja siten toipumisen. Jos lapset taas eivät todellisuudessa ole kokeneet mitään väkivaltaa, virheellisen tarinan ylläpitäminen traumasta voi tutkimusten mukaan aiheuttaa jopa vakavampaa oireilua kuin todellinen kokemus traumasta, mikäli henkilölle muodostuu asiasta ns. valemuisto (virheellinen mutta todentuntuinen muistonkaltainen mielikuva).

  7. Sitruunasooda sanoo:

    Oikeasti? Nyt siis epäillään tekoaikaan yhdeksänvuotiasta tyttöä murhassa auttamisesta? Oman isänsä murhassa? Suunnittelusta? Julmuudesta? Herra paratkoon ja tällaista epäilevät pehmustettuun selliin syynä hyperparanoidisuus eli sairaalloiset mittasuhteet saava epäluuloisuus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: