Oikeusvaltion vankina

vankina

Oikeusvaltion vankina

Annu on Turun vankilassa kärsimässä vankeusrangaistusta, jonka Turun hovioikeus on kaikessa viisaudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan asiaa tarkoin harkittuaan langettanut sillä perusteella, ettei rikosten mahdollisuutta voitu sulkea pois. Vankeusrangaistusta istutaan, lusitaan, kärsitään tai suoritetaan. Käytän sanaa kärsimys, koska sitä se todella on Annulle ollut. Vartijat osallistuvat omalta osaltaan rangaistuksen koventamiseen, aivan niin kuin seitsemän ja puoli vuotta ei olisi jo tarpeeksi kova rangaistus ihmiselle, joka ei ole edes syyllistynyt niihin rikoksiin, joista tuomio on annettu.

Vartijat kiusaavat kaikin mahdollisin tavoin vankeja. Posti viipyy tai ei tule koskaan perille, mikäli vartijat niin haluavat. Selliä ja osastoa vaihdetaan kahden viikon välein ilman ennakkovaroitusta ja ilman mitään järjellisiä perusteita. Todennäköisesti vain siksi, että on mukava kiusata vankeja, joiden mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemattomat. Valinnanvapautta toki annetaan, jos sellin vaihtaminen ei miellytä – aina on tarjolla eristys. Eduskunnan oikeusasiamies oli vankilassa käydessään kehottanut Annua tekemään kantelun epäasiallisesta kohtelusta, koska oikeusasiamieskin oli pitänyt kummallisena jatkuvaa sellin ja osaston vaihtamista.

Kiusaamista ei tapahdu ainoastaan vartijatasolla. Annu oli useamman kerran vaatinut saada pidempiä valvottuja perhetapaamisia lapsensa kanssa lyhyiden pleksilasin takaa tapaamisten sijaan, mutta vankilanjohtajan päätökset olivat aina kielteisiä. Päätöksiä ei oltu asiallisesti perusteltu tai ne olivat kokonaan ilman perusteluja. Kun vankilanjohtaja sai kuulla, että Annu aikoo tehdä hänestä ja hänen perustelemattomista päätöksistään valituksen, niin kosto oli välitön.

Vankilanjohtaja teki Annun lapsesta lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan ”äiti painostaa lasta” tapaamisissa. Ilmoituksen johdosta pidettiin palaveri, johon Annua ei kutsuttu. Kolme vartijaa kertoili palaverissa tekemistään lapsen painostushavainnoista; mitään sanallista painostusta he eivät olleet kuulleet vaan he olivat tehneet päätelmiään lapsen kehonkielestä. Lapsella on tapaamisilla aina mukana perhekodin työntekijä – onneksi näin on ja onneksi nämä perhekodin työntekijät ovat ihan tolkullista väkeä. Lastensuojeluilmoitukselle ei ollut mitään todellisia perusteita ja se todettiin turhaksi.

Rikosseuraamuslaitoksen arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, usko ihmisen mahdollisuuksiin muuttua ja kasvaa sekä turvallisuus. Strategian mukaisesti arvojen tulisi näkyä kaikessa Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa, niin työtovereita kuin rikosseuraamusasiakkaita tulee kohdella oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. (Rikosseuraamuslaitoksen strategia 2011–2020).

Vanginvartijat ovat heille suunnatussa kyselyssä kertoneet, että Turun vankilassa kunnioitetaan vankien ihmisarvoa. Kyselyyn vastanneet 14 vartijaa (kysely lähetettiin 107 vartijalle, joista vain 14 vastasi, joten tutkimuksesta ei voi tehdä kovin luotettavia päätelmiä) olivat yksimielisiä siitä, että Turun vankilan valvontatyötä tekevät kohtelevat vankeja inhimillisesti, asiallisesti ja tasavertaisesti. Kaikki vastaajat olivat myös sitä mieltä, että Turun vankilan valvontatyössä turvataan vankien perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Sen sijaan väite kaikkien työssä kohtaamien ihmisten samanlaisesta ihmisarvosta sai kolme En osaa sanoa – vastausta ja neljä Eri mieltä – vastausta. Kaikki Eri mieltä vastanneet olivat miehiä.

Kyselytutkimus 2012

Kyselytutkimus 2012

(Lähde: Strategia vanginvartijan työssä, Turun vankilan vanginvartijoiden näkemyksiä Rikosseuraamuslaitoksen strategiasta 2011–2020)

***

Anu Suomelan ajatuksia:

”Annu ja Jens ovat joutuneet kaikenlaisen kiusaamisen ja nöyryyttämisen kohteiksi oikeusvaltion vanginvartijoiden taholta. Vankeinhoitolaitoksen viranhaltijat pitävät oikeutenaan järjestää enemmän tai vähemmän yhteistuumin, sosiaalisesti nöyryyttäviä lisärangaistuksia tietyille vangeille, joiden katsovat sellaisia ansaitsevan. 

Ilmeisesti myös esimiestahot pitävät velvollisuutenaan olla havaitsematta tällaista menettelyä, saati että seuraisivat aktiivisesti, että vankilan sisällä toteutuvat ihmisoikeussopimuksen normit ihmisarvoisesta kohtelusta.

Minusta tällaisessa paljastuu niin surullisella tavalla se psykologia, joka sai natsit aikanaan syyllistymään julmuuksiin, joita on liki mahdotonta käsittää. Vankila on paikka, jossa ehkä paremmin kuin missään muissa olosuhteissa (armeija toki voi olla vastaava), kehittyy sellainen arvohierarkia, jossa alemmilla tasoilla olevilla yksilöillä ei ole ihmisarvoa.

Ihmisoikeussopimuksen ehkä eettisesti vaikeimpia kohtia on sen ymmärtäminen, että jokaisella ihmisyksilöllä on sama ihmisarvo ja ihmisoikeudet, riippumatta siitä, mitä hän on tehnyt. Ja riippumatta myös siitä, miten tuomittavina hänen tekojaan ehkä pidämme. Saati jos kyseessä on ihminen, joka on tuomittu teoista, joita hän ei ole tehnyt, mikä on oikeusvaltion kannalta kaikkein katastrofaalisin tilanne.

Minfon lukeminen on ollut paitsi kauhistuttava, myös opettava kokemus tässä mielessä. Siellä ihmiset raivoavat lahtikirves olkapäällään kostoa, ja kiihottavat toisiaan ihmisen lynkkaamiseen. Mikään rangaistus ei näytä riittävän. On kaivettava kaikki mahdolliset syylliseksi tuomittua halventavat keinot, hänen persoonallisuutensa, perhe-elämänsä, parisuhteensa, kotinsa siisteys. Kaikki millä saadaan aikaan kuva ihmisestä, jolta puuttuvat kaikki ’kelvollisen’ ihmisen ominaisuudet, ja johon voidaan sijoittaa kaikki pahuutta kuvaavat ominaisuudet.

Tässä syyttäjät ovat populismissaan onnistuneet erinomaisesti. Sen ala-arvoisempia ihmisiä ei nyky-yhteiskunnassa ole, kuin pedofiilit. Heihin ihmiset voivat sijoittaa kaiken inhimillisen pahuuden sisällön. Edes Quentanamon vanginvartijat, jotka pahoinpitelivät röykkiöksi koottuja, alastomia vankejaan, eivät ole näin hirveitä. Tosin noista teoista on aitoa videonauhaa. Annun ja Jensin teoista ei ole muuta kuin ihmisten päässä pyörivä kauhukuvitelmien nauha, jonka syyttäjät ovat median kautta sinne syöttäneet.”

Comments
6 Responses to “Oikeusvaltion vankina”
  1. Raitanen kirjoitti:

    Varmasti näkyvät vartijat suhtautuvan täysin välinpitämättömästi ainakin työasenteidensa kyselyyn, kun 107 vain 14 viitsii vastata, että hyvin hoitavat työnsä. Henkilökuntaa yli 200. Uuden modernin vankilan luulisi ylläpitävän motivaatiotaan.
    Saisiko asiasta oikeamman kuvan, kun kysyttäisiinkin asiaa vangeilta?

    Vaikea ymmärtää miten sellien kierrättäminen seliteltyyn ahtauteenkaan auttaisi?
    Onko Porin poliisilaitokselta käynyt käsky, että Ulvilan noita on pidettävä karanteenissa ilman kosketusta ulkomaailmaan, jottei mitään kiusallisia ja ikäviä paljastuksia pääse julkisuuteen herättämään levottomuutta median ruususen uneen horrostamassa valtakunnassa?

    Vankeinhoidon sijasta Oikeusmurhavaltiossamme on nykyään vain Rikosseuraamuslaitos.
    http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/yhteydetulkopuolelle/tapaamiset.html

    PL 50, 20251 Turku
    Puhelin: 029 56 84500
    Sähköposti: turku.vankila@om.fi

    Johtaja Juhani Järvi, puhelin 029 56 84739, 050 5160 379
    Apulaisjohtaja Inga Grönlund (vankitoiminnot), puhelin 029 56 84744, 050 4143 982
    Apulaisjohtaja Petri Kiuru (turvallisuus ja valvonta), puhelin 029 56 84745, 050 4300 856

    Turun vankila on 255-paikkainen suljettu vankila. Sinne sijoitetaan vankeusvankeja ensikertaisista elinkautisiin sekä lisäksi sakkovankeja. Keskivankiluku Turun vankilassa vuonna 2012 oli 310.
    Turun vankilassa työskentelee yli 200 henkilöä.

  2. Anu Suomela kirjoitti:

    Voih taas kerran! Tuohan ei ole mikäänarvoinen kyselytutkimus, mutta alhainen vastausprosentti kertoo hyvinkin paljon sisäisestä kulttuurista. Ilman syventäviä haastatteluja siitä ei tietenkään voi sanoa mitään, mutta hypoteeseja voidaan asettaa, ja jatkokysymyksiä tehdä, esim. seuraavia:

    Onko vankilan johto aidosti halukas selvittämään millainen sisäinen työilmapiiri vankilassa on? Kunnioitetaanko siellä todella työtovereiden ja etenkin vankien, joita ’asiakkaiksi’ nimitetään, ihmisarvoa ja -oikeuksia?
    Mikä selittää sen, että vastausprosentti oli luvattoman alhainen, jos tarkoitus oli aidosti mitata näitä seikkoja?
    Millaisia mahdollisia vallankäytön muotoja ja nokkimisen hierarkoita työntekijöiden välillä on?
    Ovatko työntekijät mahdollisesti syyllistyneet ’pikkuvilppiin’ tai suurempaankin, eivätkä siksi halua kertoa tietojaan sisäisistä menettelytavoista?

    Mm. Helsingin vankilassa vartijat olivat kehitelleet vankeihin kohdistuneen laittoman ansaintajärjestelmä myymällä ylihintaisia puhelinkortteja. Tuskin siitä kukaan suuria rahoja sai, mutta motivoi kuitenkin vankien oikeuksien vilpilliseen rajoittamiseen, kun kaikilla ei ollut rahaa.

    Kysyä voi tietysti myös sitä, halusiko vankilanjohtaja aidosti tietää mistä kaikesta on kyse. Jos olisi halunnut, olisi voinut käyttää työnantajan direktio-oikeutta, ja määrätä henkilökunnan vastaamaan kyselyyn. Tietysti nimettömyyttä ehdottomasti varjellen. Ennen tuota henkilöstölle olisi toki pitänyt järjestää tiedotuspalavereja, joissa kyselyn tarkoitus olisi selvitetty, ja henkilöstöltä pyydetty avoimesti apua asian selvittämiseen.

    Kyselyn tulos on laadultaan niin ala-arvoinen, että Eduskunnan apulaisoikeusasimiehen huomio tulisi erityisen painokkaasti kiinnittää siihen, ja edellyttää tarpeellisia lisäselvityksiä, joiden pohjalta välttämättömät työilmapiirin korjaukset tulee tehdä. Ilman ulkopuolista asiantuntijaa se ei tule onnistumaan, ja ehkä se edellyttää vankilan johdon vaihtoa.

    Minua kirpaisi Niinan kuvauksessa erityisesti se, että äidille ja lapselle ei anneta oikeutta tavata toisiaan esteettä. Ja että Annun tätä koskevat valitukset on ilman peruteita hylätty, ja käännetty häntä vastaan uusina rangaistuksina.

    Seuraan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä viikottain (julkaistaan tiistaisin ja torstaisin). Niinan kuvaama menettely on tyypillistä entisille Itä-blokin maille, ja niistä tulee aina rapsut valtiolle. Hallintoviranomaisen on aina tutkittava valitus ja annettava siitä valituskelpoinen päätös kattavine perusteluineen. Jos näin ei menetellä kyseessä on hallinnollinen menettelytapavirhe.

    Ensimmäinen askel on vaatia kyseiseltä viranomaiselta itseoikaisua, osoittamalla, että päätös on vajanainen. Tuo menettely ei ehkä toimi halutulla tavalla, vaan saattaa aiheuttaa lisärangaistuksia ja kiusaamista. Siksi varminta on, että asiamies tekee EAOA:lle kantelun, ja kuvaa olosuhteet, joiden vuoksi vanki ei voi itse hoitaa asiaansa. Vangin ja asiamiehen välistä kirjeenvaihtoahan ei kukaan saa ilman valtuutusta lukea, eikä puheluita kuunnella, mutta tässäkin on vankiloissa rankasti lipsuttu.

    Tää kaikki siis on oikeasti häpeällistä, jos Suomi väittää olevansa oikeusvaltio!

    Anu Suomela

    • Ptah kirjoitti:

      Turun vankila eli Uusi Kakola on tunnettu ongelmatapaus. Ulkoisilta puitteiltaan moderni vankila, johon vanhan vankilan epäterve toimintakulttuuri on siirtynyt (valvonta)henkilöstön mukana. Johtamisongelmat ovat vankiloille tyypillisiä (välillä jäävuoren huippu pääsee julkisuuteenkin), eikä Turku tee poikkeusta: iso vankila, isot ongelmat, eikä todellista pyrkimystä ratkaista niitä saatikka kehittää laitosta näytä olevan. Yksi jos toinenkin vankila saattaa rikosseuraamuslaitoksen ”startegiat” naurunalaiseksi. Ulospäin osataan kyllä esittää miten hyvin asiat ovat ja ylimmälle viranhaltijalle (ministeri) voidaan syöttää melkein mitä vain. Auer muodostaa oivan, ”laillisen´” kohteen, johon yksi jos toinenkin voi purkaa turhaumiaan. On äärimmäin ikävää ja säälittävääkin, jos vankilan johtaja on tässä mukana. Auerin tapaus pitää luonnollisesti viedä Eurooppa tuomioistuimen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn.

      • Anu Suomela kirjoitti:

        Ptah kirjoitti: ’Auerin tapaus pitää luonnollisesti viedä Eurooppa tuomioistuimen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn.’ Oikea paikka on EIT, Eurooppatuomioistuin käsittelee lähinnä kaupallisen puolen ongelmia.

        Yritän penkoa mahdollisuutta valittaa EIT:een tilanteessa, joka on akuutti, mutta jossa ei ole käyty läpi kansallisia tuomioistuimia. Tässähän pitäisi valittaa ensin Hao:on ja sitten Kho:on, jotka ovat äärimmäisen hitaita, ja liki turhia valitusteitä. Vasta sitten voisi valittaa EIT:een.

        EAOA olisi nopea kantelutie, ja sitä voisi kiirehtiä, kun Annelin asia on jo siellä tiedossa. Se vain ei ole ollut kansalaisen kannalta juurikaan toimiva menettely. Muistini mukaan EAOA:lla on oikeus vaatia syyttäjää nostamaan syyte viranomaista vastaan, mutta en muista, että sellaista olisi koskaan tapahtunut. Mutta voihan sitä tietä kokeilla, jos EAOA suostuu hankkimaan tutkintaviranomaisen avulla riittävää näyttöä.

        Pirkko K. Koskinen istui sohvallani joskus 20 vuotta sitten ja keskustelimme lastensuojelun menettelytavoista. Pirkko K. totesi, että Suomen laki antaa lastensuojelulle liki rajoittamattomat valtuudet päättää siitä, mikä on lapsen etu. Totesi itse joskus lisänneensä päätöksiinsä moitelausekkeen ’Toisinkin olisi voinut toimia’.

        Ajat ovat onneksi muuttuneet, kun EIS on lukuisien tuomioiden jälkeen otettu meilläkin tosissaan, ja myös EAOA:n toimistossa on ihan uutta ihmisoikeuksien näkökulmaa.

        Näissä kuitenkin törmätään siihen tosiasiaan, että hallinnolliset kantelut eivät kuulu yleisen oikeusavun kustantamiin prosesseihin. Asiamiehet joutuvat siis tekemään vapaaehtoistyötä hoitaakseen näitä juttuja.

        ***

        Lukuisiin tapauksiin osallistuttuani ja vietyäni niitä EIT:een, voin antaa valaehtoisen todistuksen siitä, että yksi tapaus poikii vähintään viisi kantelua viranomaisen virheellisestä menettelystä. Yksi prosessi kestää Suomessa vuosia, kun ensin ollaan hallinto-oikeudessa ja sitten KHO:ssa.

        Jos asian vie EIT:een työmäärä on valtava, ja kestää vuosia. Noin 500 €:n korvauksen saa, jos asian saa läpi käsittelyyn ottoprosessin, mikä on mahdollista noin 3-5%:ssa tapauksista. EIT karsii nykyään tapaukset siten, että vain tapaukset, joilla on erityistä ennakkotapauksen merkitystä hyväksytään käsittelyyn.

        Toki näyttää siltä, että EIT toistaa tuomioitaan ’kurittomille’ jäsenmaille, jos ne eivät ole korjanneet menettelytapojaan ensimmäisten tuomioiden jälkeen. Siksi Suomi saa toistuvasti tuomioita etenkin sananvapauden loukkaamisesta. Niitä on kertynyt muistaakseni jo 23.

        ***

        EIT ei kuitenkaan ole ’ylin tuomioistuin’, joka voisi muuttaa yksilölle annettua kansallista tuomiota. Se voi ainoastaan arvioida sitä, noudatettiinko menettelyssä EIS:n periaatteita, Jos ei, valtio määrätään kovaamaan loukatulle osapuolelle häneen kohdistunut oikeudenloukkaus ja prosessista koituneet kulut.

        Voisin kirjoitta tästä kirjan, mutta antaa nyt olla näin.

        Anu Suomela

        • Ptah kirjoitti:

          Kiitti ”realiteettiterapiasta” Anu, ei oo helppoo. Euroopan unionin tuomioistuin tulisi kysymykseen tapauksessa, että jokin jäsenmaa ei noudata EU:n lainsäädäntöä. Tällaisia henkilön oikeusturvaan liittyviä juttuja on ollut käsittelyssä mutta lienee mahdotonta löytää lainkohtaa, jonka perusteella tämän sinne veisi. EIT on sekin näköjään vain jonkilaista toivoa antava pieni mahdollisuus. Samaa mieltä tosin voi perustellusti olla EAOA:stä ja EOA:stä sekä oikeuskanslerista. Aika nopeasti saa vastauksen, ettei tapaus anna aihetta toimenpiteisiin. Jos taas juttu on niinkin sekava kuin Auerin tutkinta ja oikeuskäsittely, kannan ottaminenkin voi olla hieman hankalaa..

  3. Nimetön kirjoitti:

    Kyllä oli karua luettavaa, miten tuo Anneli jaksaa. Törkeää, ettei edes kutsuta palaveriin, se rikkoo lastensuojelulakia. Annelin kannattaa nyt varmistaa, että on vähintään kaksi perhekodin työntekijää paikalla ja tapaamiset äänitetään yms, vaikka ilmoitus todettiin turhaksi. Ihan vaan tulevaisuutta ajatellen. Tulee jopa mieleen, että yrittävät murtaa henkisesti sillä, ettei saa tytärtään tavata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: