Kapuloita rattaisiin vai reppuihin

Kapuloita rattaisiin vai reppuihin?

reput

Ketä suojellaan ja miltä uhalta, kun kouluikäiselle sijaislapselle ei suostuta hankkimaan omaa puhelinta?

Vantaan kaupunki– Opas sijaisvanhemmille: ”Matkapuhelin kuuluu kouluikäisen sijaislapsen elämään. Sijaisvanhemmat hankkivat lapselle puhelimen ja liittymän ja vastaavat niiden kustannuksista. Perhehoitajille maksettava kulukorvaus kattaa kustannukset.”

”Sosiaalityöntekijän velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että perheeseen sijoitetun lapsen ääni tulee kuuluviin häntä koskevassa päätöksenteossa. Siksi he tapaavat lasta ilman sijaisvanhemman läsnäoloa esimerkiksi ennen asiakas-suunnitelmaa. Isompi lapsi voi halutessaan myös kirjoittaa sosiaalityöntekijälleen kirjeen, sähköpostia tai soittaa hänelle.”

Samoin todetaan Tampereen kaupungin käsikirjassa perhehoitajille (Perhehoidon ABC), jonka mukaan lapselle on tarjottava mahdollisuus tavata kahden kesken omaa sosiaalityöntekijäänsä. Käsikirjan mukaan lapselle tulee antaa mahdollisuus keskustella itseään ja sijaishuoltoaan koskevista asioista luottamuksellisesti. Lapsen pitää halutessaan voida myös kirjoittaa tai soittaa sosiaalityöntekijälle.

Turun kaupungin ohjeistus poikkeaa ilmeisesti sekä Vantaan että Tampereen vastaavista. Ainakaan kaikilla turkulaisilla kouluikäisillä sijaislapsilla ei tarvitse olla omaa puhelinta.

Lapsen pitää voida soittaa omalle sosiaalityöntekijälleen, mikäli hänellä on tarve keskustella asioistaan ja niiden hoitumisesta sijaishoitopaikassa tai muuta asiaa, josta hän haluaa sosiaalityöntekijän kanssa keskustella. Sijaisvanhemmilla ei ole oikeutta estää lasta ottamasta yhteyttä sosiaalityöntekijään. Keskustelut tulee voida käydä luottamuksellisesti eli sijaisvanhemmalla ei ole oikeutta tietää, mitä lapsi kertoo sosiaalityöntekijälleen. Miten tämä oikeus sitten toteutuu kouluikäisen sijaislapsen elämässä sijaisperheessä, jossa lapselle ei haluta hankkia puhelinta?

Monet vanhemmat kokevat lapsen oman puhelimen tarpeelliseksi jo pelkästään lapsen turvallisuuden tähden. Elisan 2010 teettämässä tutkimuksessa selvitettiin 7-vuotiaiden lasten matkapuhelimen käyttöä ja vanhempien ajatuksia. Lapsen turvallisuus oli vanhempien huolista suurimpia. Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat ovat huolissaan erityisesti yksin liikkuvan lapsensa pärjäämisestä. Reilu enemmistö vanhemmista on varustanut alakoululaisensa puhelimella ja 10-vuotiaista jo 96 prosentilla on oma kännykkä.

En halua väittää, että oma puhelin olisi lapselle perusoikeus tai jotenkin täysin välttämätön hyvän elämän edellytys – ei sinne päinkään. On perheitä, joissa ei ole varaa hankkia lapsille omia puhelimia. Toiset vanhemmat taas eivät arvosta elämää jatkuvan tavoitettavuuden maailmassa. Löytyy varmasti monia syitä pitää lapsia ilman puhelimia, eikä syiden tarvitse olla millään muotoa lasta alistavia tai heidän oikeuksiaan loukkaavia. Sijaislapselle katsoisin oman puhelimen kuitenkin erittäin tarpeelliseksi yhteydenpitokanavaksi vähintään hänen hoitoaan valvovaan viranomaiseen, omaan sosiaalityöntekijään.

teen-texting

Kun sijaislapselle ei hankita omaa kännykkää, mistä oikein on kysymys.

Sijaisvanhemmille annettaan rahaa tätä tarkoitusta varten, joten puhelimen hankkiminen lapselle ei voi olla ainakaan perheen taloudellinen ongelma. Ongelma on jokin muu, mutta mikä.

Onko kyseessä lapsen suojeleminen mahdollisilta epämieluisilta yhteydenotoilta? Jos näin, niin mitä nämä epämieluisat yhteydenotot siinä tapauksessa olisivat ja kenen kannalta ne olisivat epämieluisia, onko sellaisia oikeasti ollut vai halutaanko ne estää ennakolta. Onko tällainen pelko realistinen? Pelätäänkö lapsen ottavan yhteyttä johonkin ”kiellettyyn” tahoon vai pelätäänkö jonkun epämieluisan tahon yhteydenottoa lapseen?

Epämieluisten tahojen yhteydenotot voi helposti estää sillä, että ottaa lapselle salaisen numeron.

Kun sijaislapselle ei hankita omaa kännykkää, onko kyse siitä, että sijaisvanhemmat eivät halua lapsen olevan keskusteluyhteydessä kenenkään kanssa heidän tietämättään ja/tai ilman heidän kontrolliaan. Miksi lasta ja hänen puheitaan on tarpeen kontrolloida? Onko tällaiseen kontrolliin olemassa jokin lapsen edun mukainen perusteltu syy?

Kun sijaislapselle ei hankita omaa kännykkää, halutaanko lapsen yhteydenotto omaan sosiaalityöntekijäänsä tehdä hankalaksi tai estää. Vai halutaanko estää lapsen yhteydenotot sukulaisiin tai muihin läheisiin? Mitä pahaa olisi siinä, jos lapsi olisi puhelimitse yhteydessä esim. perheenjäseniinsä tai sukulaisiinsa, etenkin kun lähes kaikkien perheenjäsenten ja sukulaisten yhteydenpito lapsiin päin on kielletty. Lapsen yhteydenottoja perheenjäseniin ja sukulaisiin ei käsittääkseni tästä syystä ole tarvetta valvoa, koska yhteydenpitoa koskevat rajoitukset perustuvat täysin lapsen omaan tahtoon – ei kenenkään muun. Näin ainakin annetaan ymmärtää.

Kun sijaislapselle ei hankita omaa kännykkää, onko päätös sijaisvanhempien vai onko päätöksen takana lastensuojelu ja lapsen oma sosiaalityöntekijä. Eikö lastensuojelussa haluta, että huostassa oleva lapsi saa sosiaalityöntekijään yhteyttä, kun katsoo tämän apua tarvitsevansa?

Vai onko kyse kiusaamisesta? Ja jos, niin kuka kiusaa ja ketä ja miksi?

murheet

***

Tällä hetkellä Suomessa on noin 18 000 kotinsa ulkopuolelle sijoitettua lasta.

Vuosittain valtio käyttää lastensuojeluun noin 600.000.000 euroa.

Viranomaisten ihmisoikeuksia loukkaavien toimenpiteiden vuoksi on kasvamassa viranomaisvastainen sukupolvi. Suomi on näissä ihmisoikeusloukkauksissa EU:n kärkimaa.

Lähde http://lastensuojelulakiuusiksi.tk/index.html

Comments
6 Responses to “Kapuloita rattaisiin vai reppuihin”
  1. Nimetön kirjoitti:

    En usko että on muusta kyse, kuin pelosta että totuus tulee julki. Se että jos sijaisperheen lapsille ei anneta suunvuoroa, haisee. Ovat kuin vankilaan suljetut,,Mutta kuinka kauan on mahdollista eristää täysin muusta maailmasta ?

  2. It´s the parrot! kirjoitti:

    En ihmettelisi jos lapset otettaisiin koulusta kotiopetukseen, etteivät vaan kaverit ja ulkomaailma pääse vaikuttamaan totuuden ilmituloon.

    Lasten saatananpalvontajutuista luopui syyttäjäkin jo ennen käräjien alkua. Eläinsuojelurikokset paljastuivat valheeksi myöskin. Viime käräjillä oikeus katsoi etteivät lasten murhatarinat ole uskottavia.

    Enää on jäljellä vain kummalliset seksuaalirikossyytteet. Näiden paljastaminen valheeksi olisi helppoa valheenpaljastustesteillä.

  3. Aila kirjoitti:

    Kuinkahan kauan vaan lapset tuollaiseen suostuvat, ovat jo sentään sen ikäisiä, että varmastikin kaikilla muilla kavereilla on kännykkä. Ollut jo useimmilla ekaluokalta lähtien. Voivat ruveta jopa kiusaamaan tuosta.

    Ilkeää tuo on lapsia kohtaan, oli sen takana sitten sijaisvanhemmat tai jokin muu taho. Jos kiellon takana on sijaisvanhemmat, kuten olettaisi, niin taatusti on takana kova pelko että jotain tulee ilmi. Jotain raskauttavaa…

  4. Nimetön kirjoitti:

    Huostaanotet lapset ovat varmaankin jonkinlaisessa viranomaisten suojelussa siten, että sijaisperheitä valvotaan tavalla tai toisella. Vai ovatko?

    En lakkaa ihmettelemästä, mitenkä paljon tässä maassa aikuiset saavat kiusata lapsia. Oli sitten kyse opettajista tai näköjään sijaisvanhemmista. Ja meidät tavalliset vanhemmathan media ja OAJ tuon tuostakin leimaa suoriltaan toistaitoiseksi roskasakiksi. (Sorry tää OAJ-kortti. On vaan tullut mustapekka käteen siitä pakasta)

    • vuorenninnu kirjoitti:

      Viittaan Annun tapauksen lisäksi lukemiini Maria Syvälän kirjaan Hukassa huostassa sekä Leeni Ikosen kirjaan Salassa pidettävä ja olen valitettavan vakuuttunut, että lastensuojelu EI AINA toimi, kun tilanne sitä vaatisi, se ylireagoi JOSKUS, kun sille ei olisi mitään tarvetta. Unohtamatta sitä, että lastensuojelu toimii USEIN oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Lastensuojelussa nähdään kuitenkin liian usein ongelmana vain lapsen omat vanhemmat ja perhe. Lastensuojelu ei huomioi omia toimenpiteitään ja niiden negatiivisia vaikutuksia lapseen ns. itsekritiikki puuttuu. Lastensuojelussa ei huomioida sitä, että sijaisperheetkin koostuvat ihmisistä ja sossutkin tekevät virheitä.

      ”On otettava huomioon se mahdollisuus, etteivät lapsen olosuhteet sijaisperheessä aina vastaa hänen tarpeitaan, tai toisinaan jopa vaarantavat hänen terveen kehityksensä. Sijaisperheessä asuminen voi katkaista lapsen kaikki yhteydet hänelle tärkeisiin ja läheisiin ihmisiin. Lapsi voidaan eristää täydellisesti aiemmasta elämästään tarpeettomien yhteydenpitokieltojen ja perusteettomien tapaamisrajoitusten kautta. Hallitus kuitenkin lähtee puolustamaan virheellisiä viranomaisinterventioita ja esittää, että lapsen oma perhe aiheuttaa kaikki lapsen ongelmat. Realistista olisi ottaa huomioon, että monet lapsen vaikeudet johtuvat hänen erottamisestaan omasta perheestään ja tutusta ympäristöstä. Myös sijaisperheissä, kuten kaikissa muissakin perheissä on erilaisia parisuhteen ristiriitoja ja erilaisia elämän tuomia vaikeuksia. Eivät nämäkään perheet ole immuuneja elämän vaikeuksille, vaikka perheet olisi kuinka hyvin valikoitu, mitä ne eivät ole.”

      https://niinaberg.com/2013/02/28/sijaisperheetkin-koostuvat-ihmisista/

      • Espoolainen kirjoitti:

        Lapsen oman puhelimen käyttöä voidaan myös rajoittaa silloin kuin vanhempia tai muita lapsen läheisiä koetaan hankaliksi ikäänkuin rangaistukseksi. Espoossa on käytäntö, että sijoitetun lapsen vanhempi pitää hankkia lapselle puhelimen ja myös maksaa puhelut. Tällöin näyttää siltä, ettei ole valtakunnallista pätevää ohjetta joka selventäisi, kenen kuuluu hankkia lapselle puhelinta, vaan jokainen kunta tekee päätöksiä omin päin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: