Oikeuden halventamista

…vai tietämättömyyden hyväksikäyttöä

Oikeudenkäyntijärjestelmäämme on pistetty rankasti halvalla Annun prosesseissa moneen otteeseen. Tempuntekijöitä on ollut useampia ja niiden toteutuminen on tarkistettavissa dokumenttien kautta. Liuta toimittajia on seurannut prosesseja ja ollut paikalla, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Mediaa on yhtä helppo viilata linssiin kuin tuomioistuimia, mahdollisesti helpompi. Suuren luokan huijaus tehtiin KKO:lle, kun se saatiin myöntämään valituslupa murhajutussa ilman mitään todellisia perusteita.

Seuraavassa esittelen yhden esimerkin toivottujen mielikuvien luomisesta ja oikeuden harhauttamisesta. Tekstissä on mukailtu osin nimimerkki annaannan kirjoitusta.

Syyttäjät esittivät murhaoikeudenkäynnin toisellakin kierroksella perheriitojen olleen syynä Ulvilan henkirikokseen, mutta heillä ei ollut edelleenkään mitään näyttöä väitteen tueksi – ainoastaan yksi piilotettu naapurin pikkutytön kuulemisen videonauhoitus.

Naapurin tytön videoitu kuuleminen ei todellisuudessa ole ollut Annulle raskauttava, vaikka se sellaisena on tahallisesti harhauttamismielessä kuultavalle Annun tyttärelle esitetty vuonna 2009. Tiedossani ei ole olivatko tyttöä haastatelleet henkilöt tietoisia asioiden todellisesta tilasta vai oliko heidät vain väärin informoitu.

Syyttäjien teemana oli jo ensimmäisellä kierroksella käsistä riistäytynyt perheriita – olivatko silloinkaan todisteeksi tätä videota merkinneet – eivät olleet. Tällainen nauhoite on aikanaan tehty ja olemassa olevaksi merkitty. Naapurin kertoma eroaie on ollut ensimmäisillä käräjillä mukana vaikka mainittu väärinkäsitys oli jo tätä ennen naapurien taholta ainakin kahteen otteeseen poliisille korjattu.

Havaittuaan mediasta tuon virheellisen käsityksen edelleen kummittelevan mukana, oli naapuri ollut yhteydessä Annun asianajajaan. Hän oli kertonut väärinkäsityksestä ja tuli oikaisemaan asian hovioikeuden istuntoon. Mitään eroaikeita ei ollut heidän tiedossaan! Ja tämä oli myös poliisille ilmoitettu.

Uusintakäräjillä syksyllä 2013 naapurin tytön vanhempia kuultiin oikeudessa. Kuulemisvideota oikeudessa ei esitetty. Kyseessä oli siis naapurintytön puheista vanhemmilleen syntynyt väärinkäsitys, joka oli tullut oikaistuksi jo ennen tuota tytön videoitua kuulemista. Vanhemmat olivat käsittäneet lapsensa puhuneen (kuukausia ennen surmaa) Auer-Lahtien aikovan erota. Lapsi oli kuitenkin jo samana päivänä kysyttäessä oikaissut asian. Mistään sellaisesta ei ollut ollut puhetta, vanhemmat olivat käsittäneet lapsen puheet väärin. Isä oli muistanut asian poliisin kuulemisessa väärin tai jäänyt asiasta väärään käsitykseen, mutta tästä oli kerrottu äidin mukaan poliisille heti kuulemisen jälkeen ja poliisi oli kertonut korjaavansa kirjauksen. Sen jälkeen naapurin lasta oli vielä kuultu ilman vanhempien läsnäoloa poliisilaitoksella, johon isä oli lapsen vienyt ja isälle oli kerrottu lapsen kuulemisen nauhoittamisesta.

Koska lapsen kuulemisesta tehtyä nauhoitusta ei ole julkisesti nähty, ei voi sanoa mitä on kysytty ja miten tyttöä on kuultu. Selusta on suojattu kadottamalla/väittämällä videoinnin jotenkin ”epäonnistuneen” tai jotakin muuta, mitä nyt yleensä näissä omien jälkien paikkaamisissa käytetään selityksenä laamanneille, esimiehille ja valtakunnanviraston syyttäjille.

Asiasta tehty kantelu sai Tapio Mäkiseltä huutia. Ammattikokemuksensa myötä Mäkinen tietää näin asioita Suomessa hoidettavan. Sadoista kuulusteluvideoista katoavat, tuhoutuvat tai epäonnistuvat aina juuri ne, joiden sisältö olisi jollekulle poliisimiehelle raskauttava. Eivät tapiomäkiset voi luottaa kaikenmaailman vanhempien sanomisiin silloin, kun poliisimiehet muistavat tyttösten eroaikeista kertoneen.

Ja se mikä on tärkeää ja samalla ehdottomasti salattavaa on se, että Annun tytärtä kuultaessa 2009 käytettiin tuota väärää tietoa hyväksi, tosin laihoin tuloksin. Tämä käy ilmi tytön kuulustelunauhoituksesta sekä asunnon salakuuntelusta esiin otetusta litteroidusta pätkästä, jossa tytär ihmettelee naapurintytön puheeksi ilmoitettua eroasiaa äitinsä kanssa keskustellessaan kuulemisistaan. Tämä siis niin kauan kuin mainittuja ei salaisiksi tai kadonneiksi ilmoiteta. Tyttö ei ymmärtänyt miten ystävänsä olisi moista väittänyt, vaikka poliisitädit sen hänelle totuutena olivat päivän kuulusteluissa esittäneet. Tyttö vielä tarkistaa äidiltään, olivatko äiti ja isä sitten aikoneet erota, kun sellaista hänelle nyt kivenkovaa väitetään, johon äiti vastaa, etteivät he olleet eroamassa.

K: Mä kysyn sen takia tää X tää sun hyvä ystävätär kos asuu siin lähellä niin hän oli niinko kertonu äidilleen et sää olet sanonut et sää uskot et sun iskä ja äiti on eroomas sen takia mää kysyn
A: KUUNTELEE IHMETTELEE Mää en muista et mää olisin ikinä sanonut … PUDISTAA PÄÄTÄ

***

Kuuleminen 2009

”Hyvä ystäväsikin muisti näin, etkö sinä muista?” Tytölle väitetään tämän ystävän kertoneen vanhempien eroaikeista, vaikka oli jo kauan ollut olemassa se syyttäjillekin tuttu videoitu tallenne eli totuus asiasta tiedossa. Annun tyttäreltä koetetaan tällä tavalla saada jonkinlaista myöntävää vastausta tai epäröintiä vanhempiensa avioliiton tilasta kolme vuotta takaperin.

Jättämällä pois maininta tuosta tehdystä videoinnista esitutkinta-aineistosta kuviteltiin sen jäävän unohduksiin.

Kun nauhoitteen olemassaolo on tullut julkiseksi, on se täytynyt hävittää tai todistaa muuten ei olemassa olevaksi. Ensimmäisten käräjien esitutkinta-aineistoon oli sisällytetty naapurin alkuperäinen kuuleminen, johon ei ollut kirjattu pyydettyä korjausta. Ihan vain vahingossako – inhimillinen erehdys?

Asia ei olisi tullut julki ilman muutamaa ennakoimatonta tekijää. Perheen äiti havahtui, kun uutisoitiin naapurin kertoneen eroaikeista. Isä kertoi tytön kuulemisen videoinnista. Näin puolustus sai tietää asioita, joista oli ollut tyystin tietämätön ensimmäisen käräjäoikeuden käsittelyn aikaan. Mielenkiintoista olisi tietää, missä vaiheessa syyttäjillä oli tieto todellisesta asiasisällöstä. Ainakin asianajaja Manner toisilla käräjillä esitti vaatineensa jo aiemmin tuota nauhoitusta käyttöönsä ja syyttäjä oli sen luvannut hänelle toimittaa. Syyttäjä ei vielä siinä vaiheessa ollut kertonut olevansa nauhoituksesta tietämätön tai ettei olisi sitä itse nähnyt.

Puolustukselle oli sittemmin pakon edessä kerrottu, että puhuttelu on aikanaan videoitu, mutta myöhemmin siitä on ääni kadonnut.

Tapio Mäkisen selvittelyissä syyttäjiltä saadun tiedon mukaan naapurin lapsen puhutteluvideota ei ole olemassa, koska sen tallennus on aikanaan epäonnistunut.

Mistä väärät tuomiot lopulta johtuvat? Vaikka en mitenkään mielelläni haluaisi uskoa tyhmyyteen, niin mistä muustakaan voi olla kyse. Käräjätuomarien päivittäisistä tehtävistä 98 % on rangaistuksen mittaamista pikkurikollisille. Sellaista älyllistä valppautta, jota tämä tapaus vaatisi, ei tuomioistuimissa yksinkertaisesti taida olla.

Muistellaan vaikka viime syksyn murhaoikeudenkäynnin loppuepisodia, jossa käräjätuomari ohitti syytetyn oikeuden lopulliseen puheenvuoroonsa ja ryhtyi tenttaamaan itselleen epäselviksi jääneitä kysymyksiä. Kukaan oikeusprosessin tunteva tuomari ei voisi syyllistyä noin perustavaa laatua olevaan mokaan. Ainoa selittäjä on tietämättömyys ja osaamattomuus.

Väärien tuomioiden ei tarvitse perustua mystisiin salaliittoihin tai taloudelliseen korruptioon. Tuomioistuimissa ei ehkä ymmärretä tieteellisen tutkimuksen merkitystä, vaan tuomarit luottavat itse kehittämiinsä maailmankuviin ja heillä on ehkä rajaton ja kritiikitön luottamus omiin kykyihinsä. Korruption ei tarvitse olla sen kummoisempaa kuin hyväksynnän saamista. Mitään maallista mammonaa ei vaihdeta, vaan palkkiona on jonkun tahon hyväksyntä ja siunaava katse. Tuollaisessa työnteon maisemassa jää ikuisuuksien päähän se periaate, että tuomari on itsenäinen ja riippumaton henkilö.

”Me omaksumme kertomuksista paremmin ne yksityiskohdat, jotka tukevat ennakkokäsitystämme. Tämä on inhimillistä, mutta jos ja kun tehtävänä on totuuden selvittäminen, pitää olla myös ylivertainen kyky käsitellä ennakkokäsityksiään.” *)

”Oikeuskulttuurista juontaa myös vakaa käsitys, että erityisesti tuomareilla on tuo suorastaan maaginen kyky arvioida kertomusten uskottavuutta. Näin, vaikka heillä ei ole alan koulutusta. Eräs todistajapsykologiaan erityisesti perehtynyt asiantuntija on osuvasti todennut näin: jos henkilötodistelua ei olisi keksitty aikaisemmin, vaan ehdotettaisiin nyt uutena todistelukeinona, ei sitä missään nimessä hyväksyttäisi.” *)

Tulemmeko näiden Annun oikeusprosessien osalta myöhemmin kuulemaan samankaltaisia kommentteja kuin Ruotsin paloittelumurhan oikeudenkäynnin (Kirjasto/Sjöberg: Ruotsalaisen paloittelumurhan epäily) jälkeen, johon liittyen yksi oikeuden jäsen on myöhemmin todennut, että ”tuomioistuimen päätös oli yhdistelmä aikapainetta ja mahdollisesti syytettyihin kohdistuneen julkisen raivon aiheuttamaa painetta, sekä halua tehdä kompromissi, koska jotkut lautamiehistä halusivat tuomion murhasta”.

*) Thomas Elfgren Sipoon Sanomat/blogi 12.4.2014

Comments
12 Responses to “Oikeuden halventamista”
  1. Anu Suomela kirjoitti:

    Kiitos taas Niina valaisevasta kirjoituksesta!

    Minä en tunne noita kaikkia yksityiskohtia, joiden pitäisi tietysti olla julkisia ja puolustuksen käytössä. Minulle on tullut koko oikeusprosessista sellainen käsitys, että syyttäjä pelasi ainakin kolmea pakkaa samanaikaisesti: ’Jos asia ei ole näin, niin sitten se voi olla noin, tai vaikka sitten tällain’.

    Jos oikeusperiaatteista yhtään mitään ymmärrän, niin tuollaisesta syyttäjän vaihtoehtoisten tapahtumakulkien esittämisestä ei henkilöä voida oikeusvaltiossa tuomita. Patsi Suomessa siis! Syyttäjän on kyettävä osoittamaan syytteensä toteen.

    Mutta tässä jutussa on pelattu enemmän kuin ikinä missään salassapidolla ja ’todisteiden katoamisella’. Toki kansainvälisessä oikeuskirjallisuudessa löytyy jotain vastaavaa, nimenomaan Jenkkilän syyttäjien menettelyssä, mutta ei eurooppalaisissa oikeusistuimissa (no ehkä Sisiliassa).

    Tuo tyhmyys ei todella selity millään muulla kuin tuomioistuimen jäsenten tietämättömyydellä. Onneksi voimme luottaa siihen, että HO:ssa ei tuollaista tyhmyyttä tapaa esiintyä, vaan oikeusperiaatteet ovat kohdallaan. Niin ja totuuden nimissä on sanottava, että olihan käo:ssa yksi täyspäinen oikeusoppinut.

    Anu Suomela

  2. Not guilty kirjoitti:

    Syyttäjien tapa yrittää löytää valikoituja `luonnetodistajia`, lasten oudoissa olosuhteissa syntyneistä kertomuksista poimintoja ottaen, ym. , on sitä oikeusprosessin väärinkäyttöä. Hienot esitutkinta- ja epäillyn kohteluperiaatteet, esim. hienotunteisuus, tasapuolisuus (sekä epäillylle epäedulliset että edulliset seikat tuodaan esiin) on heitetty roskakoriin.
    Tuomariston olisi pitänyt viheltää peli poikki molempien rikoshaarojen osalta jo aikaa sitten, mutta tällä kertaa järjestelmä on pettänyt.
    Santtilan ansiokkaan Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen olisi pitänyt poistaa pohja kokonaan lasten kertomuksilta. Myös seri-osalta, koska lasten kertomuksille oli motiivi (he pelkäävät,turhaan, äitinsä luo joutumista). Pojan todistettu (ei ole oven läpi voinut ymmärtää kertomallaan tavalla) satuilu murhayön osalta vie pohjan tuolta seri linjaltakin, varsinkin kun kaikki mitä sieltä on pystytty selvittämään on osoittautunut satuiluksi (esim. naapurien lasten mukana olo). Silti on tullut kaksi kertaa langettava tuomio kahdelle henkilölle! Oikeuspsykologien olisi kenties hyvä ottaa lausunnossaan huomioon myös ulkoinen näkökulma. Tarkoitan sitä, missä olosuhteissa kertomukset on tuotu alunperin esille ja miten lapset ovat käyttäytyneet oletettujen rikosten tapahtumien jälkeen, onko käyttäytymisesssä tapahtunut epäilyttävää muutosta s.e. muutos sopisi ajallisesti oletetun rikoksen tapahtuma-aikaan. Toimeksianto lienee nykyään siten, että arvioidaan kertomuksia sisäisesti, sisällöllisesti ja miten ne kerrotaan? Ulkoisia olosuhteita l. lasten vointia ylipäätään ei arvioinnissa huomioida? Onko näin?
    Pitäisi minunkin tämä jo tietää, koska huomenna on yliopistolla juuri näitä asioita koskeva tentti!

  3. Anna Annala kirjoitti:

    Tempuntekijöitä totisesti!

    Tämä eroaikeen toteennäyttämisprosessi on minun mielestäni yksi todiste tarkoitushakuisesti tuotetusta esitutkinta-aineistosta.

    Oikeudenistuntoja seuranneena koitan vielä selventää, miten kaikki käsittäkseni on mennyt ja mitä kaikkea jäin ihmettelemään.

    Ensimmäisiä käräjiä siis käytiin sellaisella toimitetulla esitutkinta-aineistolla, jossa mukaan oli mahdutettu vain se vanhempien korjaamaton versio, jossa kerrottiin tyttösten keskenään eroaikeesta puhuneen. Näin todistettiin olemassa ollut eroaie. Kirjaamatta oli jätetty korjaus, tai mahdollisesti korjaava lausunto oli kirjattu, mutta se versio mitä ilmeisimmin jätettiin liittämättä esitutkinta-aineistoon.

    Huomioimatta sisällöllisesti ja merkitsemättä oli myös jätetty naapurintyttösen videoitu kuuleminen. Videointi ei olisi tukenut syytettä. Videointi voisi toteennäyttää tarkoitushakuisuutta ja jopa johdattelua tai muuta epäeettistä ja ammattitaidotonta toimintaa. Videokuuleminen ja esitutkinta-aineiston kasaaminen on tehty rikoskomisario Kuusirannan johdolla. Samalla aineistolla olisi jatkettu hovissakin, eroaie tullut todistetuksi jotenkuten kuulopuheen avulla. Kävi kuitenkin niin, että jutun saama julkisuus pilasi hyvän sauman. Tyttösen äiti uutisointia seurattuaan havahtui virheellisen tiedon olemassaolosta ja otti sähköpostitse yhteyttä puolustukseen.

    Hovioikeudessa äiti sitten kertoi oikeudelle, että tiedot eroaikeesta on aikoinaan korjattu. Tietoa eroaikeesta EI OLE. Tuolloin ei kertonut videoinnista, koska ei joko tiennyt siitä (isä oli tyttösen kanssa laitoksella ollut) tai oletti sen olleen esillä hovioikeudessa.

    Uusintakierroksella 2013 käräjäoikeudessa tuo videokuuleminen oli merkitty todisteeksi, puolustus oli siitä saanut siis tiedon tyttösen vanhemmilta ilmeisesti hovioikeuskäsittelyn aikana. Miten ihmeessä video on voitu merkitä todisteeksi, jos se on jopa fyysisesti hävitetty? Miten Tapio Mäkinen voi jättää selvittämättä miten joku on fyysisesti poistanut ko. todisteisiin kirjatun kuulemisnauhoitteen? Siis silloin kun puolustus tekee tutkintapyynnön porinpoliisien tarkoitushakuisesta esitutkinta-aineiston tuottamisesta. Niinan saamien tietojen mukaan siitä olisi vain ääniraita tuhoutunut, joten sitä olisi voitu esittää kyllä salissa, tai ainakin sinne paikalle toimittaa. Voitaisiin sitä myös teknisesti tutkia, sitä äänen poispyyhintää tai muuta syytä äänettömyyteen.

    Tämä kohta minua paikalla olleena kovasti ihmetytti; puolustus pyysi oikeutta vaatimaan tuon todisteen saamista vihdoinkin haltuunsa, sillä se ei ollut sitä omien sanojensa mukaan saanut useista pyynnöistä huolimatta. Syyttäjä naureskeli puolustuksen tuskaantumisesta ja lupasi tuon videon toimittaa seuraavana päivänä. Josta minä päättelin syyttäjien siihen kyllä tutustuneen, olihan se todisteeksi merkitty ja nimenomaan syyttäjien kannalta sisältöineen vankka todiste eroaikeesta! Miten he voivat luvata oikeussalissa toimittaa puolustukselle jotakin, jonka olemassaolon ovat Niinan tietojen mukaan kieltäneet Tapio Mäkiselle.

    Mitään mainintaa videoinnin epäonnistumisesta, HÄVITTÄMISESTÄ! tai äänettömyydestä syyttäjä Valkama ei tuossa vaiheessa oikeutta johtavalle laamannille esittänyt. Kun tuo todisteeksi merkitty videointi piti salissa esittää, tekniikasta vastannut henkilö ja syyttäjät hetken pyörivät paikallaan, selittivät videointia ei olevan paikalla ja saivat laamannin toteamaan, että jaaha. Julkisessa oikeusistunnossa ei tullut ilmi, että videosta puuttuu ääni tai ettei sitä ole edes olemassa. Se vaiettiin kuoliaaksi. Yksi todiste vain jäi käsittelemättä. Nui vaan.

    Tällaista on oikeusjärjestelmämme toiminta, millaista sen pitäisi olla, sitä minä en voi tietää maallikkona. Ei sen mielestäni pitäisi tällaista olla, se on ainoa asia, jonka tiedän.

    Ihmettelen tykönäni kaikkien osapuolten toimintaa.

    Ps. niin oikeaan osunut diagnoosi, tuo älyllisen valppauden peräänkuuluttaminen.

  4. It´s the parrot! kirjoitti:

    Kun nyt näyttää siltä ettei poliisia tai syyttäjää saada vastuuseen teoistaan Valtakunnan syyttäjäviraston korruption takia, pitäisikö niistä nostaa yksityiskanne?

    • Hannu Elenius kirjoitti:

      ”Kun nyt näyttää siltä ettei poliisia tai syyttäjää saada vastuuseen teoistaan Valtakunnan syyttäjäviraston korruption takia, pitäisikö niistä nostaa yksityiskanne?”

      Ehdotan Niinan lisäksi asiaa ajamaan: Prosessioikeuden emeritusprofessoria Jyrki Virolaista, Kai Kuusi Asianajajaliiton hallinto-oikeudellisen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana ja jotta syyttömät saataisiin ulos pikaisesti myös vankilasta hyökkääjäksi Jaakko Tuuttia.
      Saiskohan tämän ketjun skulaamaan?

  5. Se, että tytön kuulemisessa sekä oikeudessa esitetään valheellisesti tytön kertoneen vanhempien riidoista tai eroaikeista, osoittaa selvästi, että lapsien ja vanhemman välille pyritään synnyttämään epäluottamuksen kuilua – tosin tässä tytön suhteen huonolla menestyksellä.

    Samoin äidille kerrottiin kuulusteluissa valheellisesti, että lapset olisivat kertoneet äidin ja isän riidasta murhayönä. Tätä tietoa äiti ihmeteli tavatessaan tytön pääpoliisiasemalla:

    ”Anneli: – – . mä oon unohtanu, mä en
    esimerkiks oo semmost muistanu ollenkaa, et meil o ollu jotain riitaa siin – –
    Ama: Itkee ”
    (Anneli Auerin ja Ama Auerin keskustelu 06.10. 2009.)

    Ja Auer esittää toistuvasti tytölle, että hänen vangitsemisellaan ei ollut mitään tekemistä sen kanssa mitä tyttö oli mahdollisesti kertonut avioliiton tilasta tai riidoista:

    ”Anneli: … ja sit Ama semmonen juttu … et. .. se syy minkä takia mää olen täällä, ei, ei oo ei sinust riippuvainen millään tavalla, et mä oon tääl joka tapauksessa … se mitä sä oot sanonu, tai jos se viel, tai jos ne viel sult jotain kyselee, niin ….
    (Anneli Auerin ja Ama Auerin keskustelu 06.10. 2009.)

    Eli vaikuttaa, että lasta on pyritty vieraannuttamaan äidistään antamalla kuva, että lapsi olisi osasyyllinen vangitsemiseen. Pahinta on, että vieraannuttamispyrkimykseen osallistuu kuulemisessa myöhemmin myös psykologi, kun hän tulkitsee, että tytön kertomuksen mukaan ”riitaa oli”:

    ”M: – – et mikä on idea tai syy miks siin rikotaan ikkuna
    S: Nii sitä on yritetty miettii mikä olis niinko sun ideas siinä et miks äiti tekis niin
    M. Se oli kuitenkin kestäny sekä Amandan että Allun puheiden mukaan pitkään
    S: Yyyyy
    M: Kauan Kestiks se niin kauan et et siin olis tehny mieli mennä sanomaan et lopettakaa nyt jo?
    A: En mää tiiä
    S: Y y Nii-i Et lopettakaa nyt jo sitä mää Amanda viel mietin kun
    M: Se rikkominen mää meinaan et se kestää ja kestää
    S:Joo”

    Eli lapsen ja vanhemman välille pyritään lyömään kiila, yritetään saada hänet kertomaan valheellista kuvaa vastaava versio tapahtumista – huonolla menestyksellä.

    Vankilatuomion jälkeen äidin vieraannuttaminen nuoremmista lapsista kuitenkin alkoi onnistua, ilmeisesti terapioiden sekä sijaisvanhempien vaikutuksesta, mikä kärjistyi lopulta nuorempien lasten kertomiksi kauhutarinoiksi vanhimmasta sisaruksesta sekä äidistä. Kuuluuko kauhutarinoiden ruokkiminen syyttäjän toimenkuvaan?

    Voi sanoa, että Auer ja lasten isovanhemmat joutuvat elämään ”kahtalaisen menetyksen” tilassa, mikä johtaa suruprosessin jäätymiseen: vanhempi tuntee, että lapsi on tällä hetkellä menetetty, mutta hän edelleen joutuu ponnistelemaan tilanteen korjaamiseksi:

    ”Tyypillisesti omaisen kadottanut henkilö toivoo, että kadonnut henkilö löytyisi elossa ja lapsestaan vieraannutettu vanhempi toivoo, että lapsi soittaisi tai ilmestyisi kotioven taakse. Kumpaakin ryhmää kannattelee toivo vuorovaikutussuhteen palautumisesta.”
    (Sitaatti Psyjuridican sivustolta, http://www.psyjuridica.com/blogi.html )

  6. Anu Suomela kirjoitti:

    Kiitos Immo havainnoistasi!

    Kaivoin vielä kertaalleen historiallisesti kohtuullisen dokumentin Salemin noitavainoista http://en.wikipedia.org/wiki/Salem_witch_trials . Sitä kannattaa verrata Niinan kirjastossa olevaan käännökseeni Richard Websterin esipuheeseen teoksessa ’The Secret of Bryn Estyn’. Ei mitään uutta auringon alla. Salem on 1600-luvulta, Bryn Estyn 1900-luvun lopulta ja 2000-luvun alusta.

    Kun noita historioita vertaa Aurein tapaukseen, niin valitettava tosiasia on, että ihmiskunnan vainoharhaisuus ei ole vuosisatojen kuluessa muuttunut yhtään miksikään. Tieteellinen, analyyttinen ajattelu on vain hyvin ohuen, akateemisen yhteisön hallinnassa.

    Kammottavaa lukea lapseen kohdistuneita kuulusteluja, joita kuitenkin hoitavat ’muka’ ammattilaiset, joilla pitäisi olla haastattelun periaatteet hallinnassa. Mutta ei ole edes se tieto, miten oma ennakko-olettama vaikuttaa lapselle tehtyihin kysymyksiin.

    Todella pelottavaa on se, että nämä ’muka’ ammattilaiset, jotka uskovat toimivansa lapsen eduksi selvittäesään tapahtumia, luovat lapsille virheellisiä käsityksiä heidän henkilöhistoriastaan. Luen usein sen uskomuksen, että lapset vanhemmalla iällä ymmärtävät, että ovat antaneet virheellisiä kertomuksia.

    Tuo on toiveajattelua. Lapset eivät kykene myöhemmin erottamaan väärillä väitteillä luotuja muistikuviansa alkuperäisistä tiedoistaan. Olen nimennyt tuon menettelyn sielunmurhaksi, lapselta tuhotaan se oma minä ja kokemus, joka hänelle on ollut totta, ja se muutetaan lapsen identiteetin tuhoavaksi käsitykseksi omista vanhemmista. Ja näin siis menettelevät ihmiset, jotka uskovat auttavansa lapsia.

    Sillä mitä nyt sanon, en millään tavoin viittaa siihen, että Anneli Auer olisi syyllinen mihinkään rikoksiin, vaan tarkoitan seuraavan yleisellä tasolla.

    Toki on niin, että lasten vanhemmat voivat syyllistyä monenlaisiin väärintekoihin suhteessa lapsiinsa tai muihin ihmisiin. Vanhemmat voivat olla murhamiehiä ja esimerkiksi surmanneet lapsen toisen vanhemman. Silti sekin murhamies on lapsensa vanhempi, ja tärkeä osa lapsen identiteettiä. Hänelle merkityksellistä on luoda suhde myös tuohon vanhempaan, ja tietää, että menneistä teoistaan riippumatta hän rakastaa tätä ainutkertaista lastaan.

    Meidän moralistisessa aikuisten maailmassamme on vaikea ymmärtää tätä. Jos pidämme vanhempaa rikollisena, niin uskomme, että lapsen etu on elää ilman tuollaista vanhempaa. Siinä moralismimme tuhoaa lapsen omat juuret ja kasvun mahdollisuuden.

    Anu Suomela

  7. Not guilty kirjoitti:

    Auerin nuorempien lasten vieraantuminen on tapahtunut tosiasia. Onhan siitä varmaaan täällä keskusteltukin. Onko syynä väärä terapia (äidin syyllisyyshypoteesiin perustuva terapia), sijaisvanhempien aktiivinen vieraannuttamisstrategia vai kaikkien onnettomien asioiden yhteisvaikutus? Lapsethan ovat kieltäytyneet puhumasta isovanhempensa kanssa sekä entisten lapsikavereittensa kanssa. ”Me ei haluta leikkiä teidän kanssa”. Lapsia on kohdeltu siis täysin päinvastoin, kuin olisi pitänyt, tällainen vieraantuminen pitäisi ehkäistä.
    Pystyykö prosessin kääntämään toiseen suuntaan, siitä minulla ei ole tietoa? Lasten etu tapahtunut ei ole, kuten Suomela edellä on tähdentänyt.

  8. takalapauliina kirjoitti:

    Annelin ja Jenssin oikeusturva ei ole toteutunut.
    En pitäisi tässä tapauksessa mitään toimintaa tietämättömyytenä, vaan tahallisena halveerausena, törkeänä tekona monelta taholta. Myös Satakunnan ko ja hovin taholta syytettyjä kohtaan. Olen ymmärtänyt ettei syytetyt ole saaneet haastatella/ esittää lapsille vasta kysymyksiä, tai teettää arvioita? Onko tilanne edelleen sama ?
    Kaiken kaikkiaan yököttää jos tilannetta ei saada oikaistua korkeimmassa oikeudessa, eikä murha syytteiden osalta hovissa. Olen myös siviilioikeus kanteen kannalla, jos oikeutta ei muuten saa. Paljonkohan siihen tarvitaan rahaa ?

  9. Anu Suomela kirjoitti:

    @takalapauliina. Lastensuojelu ei tällaisessa tapauksessa ikinä anna haastatella lapsia uudelleen. Eikä siitä mitään villoja enää kertyisikään. Sanovatpa lapset mitä hyvänsä nyt vuosien jälkeen, niin se ei enää ole luotettavaa.

    EIT:n valituksen kannalta tuolla on kuitenkin merkitystä 6. artiklan mielessä. Suomihan on saanut useita tuomioita juuri siitä, että kyselymahdollisuutta ei ole annettu.

    Siviilikanne tulee aivan järkyttävän kalliiksi, ja on todella riskipeliä. Jos jutun häviää, maksaa kaikki kulut. Niko-tapauksessa vanhempien koti meni pakkohuutokauppaan. Pelastuivat vain velkasaneerauksen avulla.

    Anu Suomela

  10. Kuolemannaakka kirjoitti:

    Vielä 21.4. 2010 Satakunnan Kansa kirjoitti ”naapurin tietämästä riitelystä ja avioerosuunnitelmista” seuraavaa:

    Eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli kävi rikospaikalla 6. joulukuuta 2006 tarkastamassa sisätiloja, autotallia ja sen vieressä olevia varastotiloja.

    Hän pani merkille, ettei tiloja ollut siivottu ainakaan puoleen vuoteen. Vaatekaapista löytyi muun muassa 15 purkkia deodoranttia. Erityisesti pesutilat olivat hänen mukaansa siivottomassa kunnossa.

    Seuraavilla käynneillä Tähtisentie 54:ssä ei löytynyt mitään merkittävää.

    Sen sijaan rikosylikonstaapeli tapasi käynneillään naapurin, jonka tytär oli hyvä kaveri Auerin tyttären kanssa. Naapuri kertoi tietävänsä Jukka S. Lahden ja Anneli Auerin riidelleen ja suunnitelleen avioeroa.

    http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194641614885/artikkeli/naapuri+kertoi+poliisille+avioerohankkeista.html

    Valokuvista tosin nähdään, että nimenomaan pesutilat ovat talossa täysin siistit, minkä on myöhemmin epäilty osoittaneen, että niitä oli murhan jälkeen putsattu (mutta koska sekä sekaisuus että siisteys voidaan selittää murhaajan merkeiksi, niin samapa tuo, mitä lehteen laitetaan…).

    Lehtien ja poliisin tiedotuksiin ei ole tämän jutun suhteen voinut luottaa lainkaan. Kannattaa lukea, mitä milloinkin on ”varmana tietona” kirjoitettu, ja mikä on vääräksi tiedoksi osoitettu. Lehdet muodostavat ihmisten (tuomarit mukaan lukien) ”yleisen tiedon” asioista. Harva jaksaa paneutua asioihin tarkemmin tai etsiä alkuperäiset lähteet. Uskotaan sitä, mitä lehdessä lukee tai poliisisetä sanoo. Tuomarit ja poliisit haluavat vain jutun pois käsistä ja mainetta, lehdet vain kamalia paljastuksia, joista saa klikkauksia ja kansa nimetyn syyllisen, jota voi rangaista. Kaksi tuomiota ruokkivat toinen toistaan: on oltava murhaaja, kun kerran on hyväksikäyttäjäkin ja on oltava hyväksikäyttäjä, kun on kerran murhaajakin. Karuselli pyörii, vuodet kuluu ja todisteita ei kaivata. Helppo ratkaisu houkuttaa, kun kaikki ovat jo tuskastuneita koko touhuun.

  11. no name kirjoitti:

    Lakimiehet Ylen kyselyssä: Tuomareiden puutteellinen ammattitaito on tuonut tuomioita jopa syyttömille.
    Tähän Ylen uutiseen liittyy myös muita uutisia aiheesta

    http://yle.fi/uutiset/lakimiehet_ylen_kyselyssa_tuomareiden_puutteellinen_ammattitaito_tuonut_tuomioita_jopa_syyttomille__juristit_silti_tyytyvaisia_valtaosaan_tuomioista/7234166
    ———–

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: