Puolet elämästä maanpäällisessä helvetissä

Amandan isä murhattiin, kun hän oli 9-vuotias pieni tyttö. Tänään hän on 17-vuotias nuori ja puolet hänen elämästään on kulunut isän murhan selvittelyn varjossa. Tämä kirjoitus perustuu Iltalehden tänään julkaisemaan Leena Ylimutkan kirjoittamaan Amandan haastatteluun.

Tämän päivän Iltalehdessä on Amandan haastattelu, jonka hän halusi antaa, koska koki sen ainoaksi väyläksi kertoa omista tunteistaan. Iltalehden haastattelussa Amanda kertoo miltä hänestä on tuntunut poliisin perheeseen kohdistamat pakkotoimet ja miten nämä ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Hän kertoo suhteestaan äitiinsä ja sisaruksiinsa.

”Olen varma siitä, mitä silloin näin. Tekijä poistui takkahuoneen ikkunasta. Oikeuteen on tosi turhauttavaa mennä, kun mua ei kuitenkaan uskota, sanomiseni ei kelpaa mihinkään.”

Iltalehti 27.9.2014

Iltalehti 27.9.2014

Poliisi valehteli päin naamaa

Poliisi 12-vuotiaalle Amandalle: ”Miten sinä saisit minut uskomaan, että siellä oli joku vieras, kun me tiedämme ihan varmasti, ettei siellä ole ollut?”

”Siitä olen katkera, että poliisi valehteli mulle päin naamaa 12-vuotiaana. Sanoivat, ettei kukaan ole voinut mennä siitä ovesta. Olin itse nähnyt sen hahmon poistuvan oviaukosta. Myöhemmin sitten todettiin, että on siitä voitukin mennä.”

Amanda elää normaalia nuoren opiskelijan elämää luottaen tulevaisuuteen. Yksi asia kuitenkin saa Amandan sellaiseen pelkotilaan, ettei henki tahdo kulkea. Se on poliisi. Poliisin toiminta on aiheuttanut hänelle suurimmat traumat. Muutama viikko sitten Amandan kodin pihalle tuli poliisiauto. Tilanne ei liittynyt mitenkään Amandaan. ”Sain hirveän paniikin. En saanut henkeä ja vain itkin. Minulla ei ole mitään hyviä muistoja poliisista ja niistä kuulusteluista.”

Tällä hetkellä Amandaa huolestuttaa eniten sisarusten tilanne. Hän ei ole nähnyt heitä yli kolmeen vuoteen. ”Toivon, että viimeistään kolmen vuoden päästä veljeni ottaisi yhteyttä. Silloin hän on jo 18 vuotta.” Viime talvena Amanda lähetti kirjeen sisaruksilleen, mutta hänelle ilmoitettiin, etteivät he halunneet ottaa sitä vastaan. Tämän jälkeen Amandalle ilmoitettiin yhteydenpitorajoituksesta, jonka mukaan hän ei saa ottaa sisaruksiinsa mitään yhteyttä, eikä lähettää postia.

”En ole heille vihainen tai katkera, haluaisin vain nähdä, että heillä on kaikki hyvin.”

Toivon, että jonain päivänä tämä loppuisi.

”En odota enää mitään. Tietysti toivon, että koko juttu selviäisi ja että voisimme elää normaalia elämää. Toivoa en ole kokonaan menettänyt.”

Comments
14 Responses to “Puolet elämästä maanpäällisessä helvetissä”
  1. Erkki K. Laakso kirjoitti:

    Voimia Amandalle, sillä hänkin varmasti näitä blogeja lukee.

    Tiedän omakohtaisesti hänen tunteensa, pelkonsa, ahdistuksena, sillä itselläni meni nuoruusvuosina aina vatsa kuralle, kun näin ”sinisen saabin, tai poliisi maijan”. Minun jahtaamiseni ”isällisten, ystävällisten ja ylisuojelevien” paikallispoliisin toimesta Orimattilassa alkoi jo n. 9 vuotiaana. Sittemmin se on jatkunut aikuisiälle saakka ja en ole edes kotonani saanut olla rauhassa ja ”turvassa”. Nyttemmin, kun blogeissani, joita on kaksi, niin kävijämäärien ylittäessä 10 miljoonan rajan ja jo hieman sitä ennen, olen saanut olla virkavallalta ja heidän alituisesta seuraamis- ja kotini tarkkailutoimenpiteistä vapaa!!

    No, nyttemmin jo on osat siinä määrin kääntyneet, että se lienee poliisi, jolla menee ”vatsa sekaisin” kun näkee minut?

    Sen tiedän, että traumoistaan Amanda ei tule pääsemään koko elämänsä aikana, mutta kun tilanne jossain määrin vakiintuu ja selviää, niin se elämäkin siitä tulee helpottumaan ja asiat eivät ole enään päivittäisessä mietinnässä, vaan jää sinne ”omaan lokeroonsa” ja taka-alalle.

  2. Anna Annala kirjoitti:

    Voi kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla Iltalehden lukemisesta, enpä olisi uskonut moista koskaan kokevani.

    Iloiseksi siitä, että Amandalla on ystäviä. Luotettava ystävä on kullan arvoinen. Iloiseksi siitä, että toimittaja on vakuuttunut Amandan suuntavan ajatuksensa tulevaisuuteen ja kertoo hymyilevästä nuoresta, joka kykenee analyyttisesti erittelemään kokemaansa. Kauhuskenaariossa olisi kertonut katkeroituneesta ja vihamielisestä angstaavasta ongelmanuoresta, joita niitäkin löytyy.
    Ilo oli lukea miten kykenee muistelemaan lapsuusaikaansa onnellisena ja iloitsemaan isänsä jättämistä muistoista. Kykenee erittelemään pelkojaan, miten turvallisuuden tunne vaikuttaa olevan kunnossa, ei pelkää tunkeutujia, ei kärsi univaikeuksista.

    Huolia, murheita ja ikäviä muistoja hänellä olisi vaikka millä mitalla, mutta kaikelle taitaa olla oma aikansa.

  3. Anu Suomela kirjoitti:

    Tosi rohkea tyttö! Sano terveisiä Niina. Hänestä voisi tulla hyvä juristi.

    Saisi koko Suomen poliisilaitos ja nk. lastensuojelijat nyt hävetä silmät päästään. Ja kuka antoi peitepoliisin käytölle ja perheen salakuuntelulle luvat? Minun käsittääkseni tuollaisia keinoja ei saa käyttää perheeseen, jossa on alaikäisiä!

    Lehdon dokkarissa oli tosi järkyttävää katsoa, miten poliisi valehtelee tytölle siitä, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Siis sama valhe kuin Auerille itselleen. Millainen on virkamies, jonka henkiökohtainen moraali sallii tuollaisen?! Vai ovatko nuo kaikki aivottomia ja sydämettömiä Paateron käskyläisiä?

  4. Harri kirjoitti:

    Nuo yhteydenpitorajoitukset kertovat paljon siitä, mikä tässä sotkussa on se oikea totuus. Joillakin tahoilla on suuri tarve estää kaikki yhteydenpidot lapsiin ja siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. On käsittämätöntä, ettei yksi lapsista saa olla yhteydessä sisarruksiinsa. Tai isovanhemmat. Miten he voisivat olla vaaraksi lapsille? Onko jossakin olemassa viranomainen, joka pelkää isovanhempien vahingoittavan lapsia, vai mistä tämä pelko voisi aiheutua?

    Kolme vuotta ja velipoika on täysi-ikäinen. Miten sen jälkeen estetään yhteydenpito? Aika kuluu ja joidenkin pelko vain kasvaa ja kasvaa…

    • Kokemusta on. kirjoitti:

      Täydelliset yhteydenpitokiellot ovat viranomaisten keino pitkittää munaustensa paljastumista. Mitkään lastenoikeuksien julistukset ja yleiset perusoikeudet eivät näissä paljoa paina…

  5. meri kirjoitti:

    Arvostan suuresti tuota vahvaa tyttöä, Amandaa, joka on kestänyt kaiken sen painostuksen ja asiattoman kohtelun, jota hän on joutunut viranomaisten taholta kestämään, vuodesta toiseen. Hän on pitänyt kiinni siitä, minkä tietää oikeaksi. Hän ei ole luovuttanut, vaikka se olisi ollut varmasti helpompaa. Moni aikuinenkaan ei olisi kestänyt, ja nyt on kyse lapsesta. Se tekee viranomaisten toiminnan erityisen härskiksi ja halveksittavaksi.

    Hirveältä tuntuu, että hän on joutunut kestämään sen kaiken yksin, ilman läheisiään. Hänen isänsä on murhattu, äiti vangittu murhasta ja hyväksikäyttörikoksista, minkä hän tietää vääräksi, ja pienet sisarukset eristetty oudolla tavalla läheisistään. Hän oli paikalla ja tietää totuuden, mutta ne, jotka eivät olleet paikalla, väittävät tietävänsä paremmin ja tuomitsevat syyttömän.

    Isän raaka murha olisi ollut aivan tarpeeksi, kenelle tahansa. Kaikesta muusta aiheutetusta kärsimyksestä vastaavat viranomaiset, ihan palkkaa nauttineet viranomaiset. Tämä on häpeällinen näytös siitä, kuinka mallimaa Suomessa loukataan ihmisoikeuksia. Media ei siihen puutu, koska viranomaiset toimivat aina oikein. Kukaan ylempikään viranomainen ei asiaan puutu, koska viranomaiset ovat keskenään kavereita.

    Tähän puuttuvat ihmiset, jotka ottavat asioista selvää ja ajattelevat itse. Ihmiset, jotka eivät vain katso vierestä, kun toista kohdellaan väärin. Me olemme puolellasi, Amanda, ja meitä on nähdäkseni kasvava joukko. Iso ansio on omalla rohkealla toiminnallasi. Minusta tuntuu, että kaiken tämän jälkeen, lopulta, oikeus voittaa.

  6. KM kirjoitti:

    Viime mielipidekyselyn (en käytä sanaa tutkimus) mukaan suomalaiset luottavat poliisiin. Luottamus on myös poikkeuksellisen korkealla tasolla verrattuna muihin EU-maihin. (Toinen juttu on, ovatko selvitykset yhteismitallisia.) Kysymyksenasettelu oli muistaakseni melko yksioikoinen: Luotako poliisiin? tms. Kun ihmisillä on tunnettu taipumus vastata tämän kaltaisiin kysymyksiin myöntävästi, tulos ei ole yllättävä. Siksi olisi ollut paikallaan kysyä myös esim. Onko luottamuksesi poliisiin heikentynyt viime aikoina? Tämä olisi ehkä saanut monen vastaajan miettimään asiaa syvemmin (jos siihen näissä ”tutkimuksia” edes on mahdollisuutta). Jos olisi haluttu tosi negatiivinen tulos, kysymystä olisi voinut johdatella sopivasti (esim. Poliisin toiminta on viime aikoina herättänyt jne.). Se kuitenkin tiedetään, että ne, jotka ovat joutuneet poliisin kanssa tekemisiin, eivät luota tähän alkuunkaan yhtä paljon. Amanda on saanut poikkeuksellinen paljon kokemusta poliisista, surullisin seurauksin. On tyrmistyttävää, jos meidät yritetään väkisin saada uskomaan, että 9-vuotias tyttö on osallistunut isänsä murhaan (salaliitto) tai sen peittelyyn? Oli lopputulema mikä tahansa, toivoisi että keissi olisi kunnolla ruodittavana EIT:ssa.

  7. Nimetön kirjoitti:

    Olen miettinyt näiden lasten osalta edunvalvontaa. Edunvalvonta on määrätyissä piireissä jo niin vahva, että voivat jo etukäteen käsitellä aiheesta ilman toista osapuolta, joten en hyväksy asetelmaa pienet sisaret vastaan isosisko.

  8. Mallimaa vai ummehtunut takapajula kirjoitti:

    Kaiken kukkuraksi poliisia valvoo kristitty ministeri!! Ihmettelen, kuinka hän nukkuu yönsä.

    Aivan käsittämätöntä, että mikään virallinen taho ei tätä soppaa selvitä. Ehkä sitten, kuin ulkomaiset harakat alkavat nauraa. Sitäkö tässä pitää odotella?

  9. Mallimaa vai ummehtunut takapajula kirjoitti:

    Kävin katsomassa dokumentin. Jollei se olisi tosi elämästä ja hirvittävä tragedia, niin sehän olisi vallaton farssi. Amandasta piirtyy rohkean, omilla aivoillaan ajattelevan vahvan tytön kuva. Selviytyjän kuva.

    Pienemmillä sisaruksilla ei ole omin silmin nähtyä kuvaa tapahtuneesta. Ei kuvaa, josta pitää vahvasti kiinni, johon tukeutua. Ehkäpä siksi he ovat olleet vaikutuksille alttiita? Mikä mielen myllerrys tästä kaikesta on täytynyt aiheutua ja vielä tulee aiheutumaan. Varmasti tulee vaikeuksia olla sinut itsensä kanssa. Lapset rakkaat, älkää itseänne soimatko. Aikuiset tästä sotkusta ova täysin vastuussa.

    Minä niin toivon voimia koko perheelle. Äidille ja lapsille, isovanhemmille. Ja veljelle toivon viisautta ja rohkeutta. Voimia myös Jensille ja Lontoon Suskulle.

    Viisautta, rohkeutta ja vahvaa oikeuden- ja vastuuntuntoa toivon niillle, jotka Annelin ja lasten kohtalosta taas kohta päättävät.

    Elokuvassa pohdittiin, että piti uhrata joku poliisin ja oikeuslaitoksen uskottavuuden pelastamiseksi. Valitettavasti näillä keinoin se uskottavuus juurikin menetettiin. Nyt dokumentin tultua ulos sopii odottaa ministeritason kommenttia asiaan. Missä se viipyy?

  10. Erkki K. Laakso kirjoitti:

    Niina annapa tulla oma arviosi syyttäjän ”uusista rikospaikkakuvista”.

  11. Not guilty kirjoitti:

    Vielä kerran kauhistelen julkisen vallan hyökkäystä tätä Auerin perhettä kohtaan. Alkuperäinen
    murharikostutkimus oli asiallisesti tehty. DNA sulki väärin epäiltyjä pois. Amanda on loistava tyttö. Toivottavasti tuomarit nyt hovioikeudessa ovat järki-ihmisiä. KRP:n esitutkinta ja syyttäjien toiminta ovat olleet järkyttävän ala-arvoisia-totuudesta ei ole välitetty. Uskon, että nuoremmat lapset kertovat vielä totuuden väitetyistä ”raakalaismaisista väkivallanteoista”, joita ei tietenkään ole tapahtunut. Santtilan ja Finnilän asiantuntijaselvityksetkin sen ovat paljastaneet. No, nehän on salattu 30 vuodeksi! Huh – ja syytteitä satelee syyttäjiltä puolustuksen todistajille!!

  12. It´s the parrot! kirjoitti:

    Juuri äskettäin luin että suuren trauman jälkeen vanhemmistaan eroon joutunut lapsi usein alkaa demonisoimaan vanhempaansa, yrittäen saada näin hyvän tekosyyn vanhemmastaan erossa oloon, jolloin erossaolo on helpompi kestää. Näinhän juuri tapahtui kun keskimmäinen tytär alkoi keksimään juttuja jotka sitten tarttuivat poikaan ja nuorimpaan tyttäreen.

    Tai itse asiassa kuulin sen jostain amerikkalaisesta rikosohjelmasta jossa joku psykologi näin sanoi, se tuli mieleeni juuri nyt. Onko Suomessa tietoa tällaisesta?

  13. Faktaa miksi lapsi demonisoi rakastamaansa äitään ympäristön luomassa paineessa. kirjoitti:

    It’s the Parrot!:ille vastausta: Kognitiivinen dissonanssi on psykologian termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition [ajatuksen] kokemista. Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi [tässä: ristiriidan vähentäminen helpottaakseen psykologista ristiriita-ahdistusta] syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään [yhtä hyvin myös asennettaan].
    Lapsi rakastaa äitiään – toisaalta äiti on leimattu pahaksi. Lapsi tulkitsee erossa olon ylläpitävän äidin pahaksi leimaamista. Mielenterveyttä ylläpitääkseen ja ahdistusta lievittääkseen erossa pidety lapsen on pakko mukautua YLLÄPIDETTYYN TILANTEESEEN -EROON JA PAHAKSI LEIMAAMISEEN. Äidin pitäminen hyvänä ylläpitäisi lapsen ajattelussa (kognition) tuskallsita ristiriitaa olosuhteiden (erossa olo) ”todistamasta” äidin pahuudesta suhteessa lapsen tietoon äidin hyvyydestä. Ympäristö, joka pitää äitiä pahana pakottaa lapsen muuttamaan käsityksensä ympäristön mukaiseksi (äiti on paha) ettei lapsi joudu taistelemaan ajattalullisen ristiriidan (kognitiossaan olevan dissonassin) kanssa.

    t. Käyttäytymispsykologian yliopisto-opiskelija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: