Taikauskon ja takapajuisuuden voitto

Mitä täällä Suomessa oikein tapahtuu? Missä vaiheessa tämä alkoi mennä tämmöiseksi? Missä vaiheessa heitettiin harkinta, sivistys, perustellut mielipiteet ja kohtuullisuus pois, ja korvattiin ne kiihkoilulla, yksinkertaisuudella, intuitiolla ja kostonhimolla? Missä vaiheessa tieteellisistä perusteluista, tutkimisesta ja oppimisesta tuli kirosana, ja sisään astui uskomuksista, kostonhimosta ja vieraan pelosta voimansa ammentava mölisevä karkea ja epärationaalinen massalynkkausporukka?

Kun tätä Ulvilan juttua miettii, niin tulee tunne, että on astunut jonnekin punakhmerien näytösoikeudenkäynteihin, joissa liiallinen älyllisyys ja porukasta eroaminen johti tuomioon, eikä tähän tarvittu muuta, kuin että oli silmälasit päässä. Syyllisyyden näki naamasta ja raaka kouluja käymätön fanaattinen yksinkertaisuus oli hyve.

Miten tässä Ulvilan jutussa kaikki on kääntynyt päälaelleen? Huomaatteko sitä? Miten juuri tässä jutussa aina se yksinkertaisempi, kokemattomampi ja huonommin argumentoiva osapuoli on oikeassa? Miten jokainen iltapäivälehtien keskustelupalstan amisjätkä ja juorumummo ratkaisee tämän jutun ja akateemiset asiaa oikeasti tutkineet ovat väärässä? Miten se voi olla niin?

Miten voi olla, että tässä jutussa partion kuski on fiksumpi kuin partion johtaja. Alaiset ovat fiksumpia kuin tutkinnanjohtaja. Rikospaikalla käymätön tuntee jäljet paremmin kuin rikospaikan tutkinut. Kouluttamaton tutkija osaa analysoida koulutettua paremmin. Itseoppinut uusi tutkija on parempi kuin pitkän virkauran tehnyt konkari. Sijaisvanhemmat tietävät asiat paremmin kuin oikeat vanhemmat. Kaukaiset kurssikaverit ovat oikeassa, mutta isovanhemmat väärässä. Rikospaikalla ollut lapsi valehtelee, mutta huoneessaan pysynyt puhuu totta. Pikkulasten todistukset uskotaan, mutta aikuisten ei. Kiihkouskovaiset saavat oikeammat tulokset kuin tieteellisen maailmankatsomuksen edustajat. Epätieteelliset menetelmät ja tulokset voittavat tieteelliset. Rivipsykologit tekevät tarkempia arvioita kuin psykologian tohtorit. Vuosia myöhemmin annetut todistukset ovat tarkempia kuin heti tapahtumien jälkeen annetut.

Kuuloaisti voittaa mittanauhan ja kellon. Karkea vitsiniekka voittaa hiljaisen jäykistelijän. Epäreilu voittaa sääntöjen mukaan pelaajan. Ylitunteellisuus voittaa harkinnan ja rauhallisuuden. Intuitio ja kyökkipsykologia voittaa laboratoriotutkimukset. Taikausko ja huuhaa ja hysteria voittaa rationaalisuuden. Kostonhimo ja itsekkyys voittaa oikeuden. Tyhmyys voittaa järjen.

Luin juuri syyttäjän vastineen puolustuksen valitukselle murhajutussa. Se on puhdasta pahuutta. Samat valheelliset väitteet, sama alaikäisten todistajien säälimätön hyväksikäyttö, aivan samat moneen kertaan kumotut vääristelyt, joilla vain pyritään hämäämään asiaan perehtymättömiä. Sama ”oikean käytöksen” arvailu ja kaiken teknisen tarkastelun hylkääminen ja yksittäisiin lauseisiin takertuminen. Valtava massa tavaraa, jolla pelkästään yritetään luoda MIELIKUVIA, että todellisuudessa olisi jotain todisteita jostain. Kun mitään todisteita ei ole, voidaan pokkana kääntää vaikka syyttömyyttä osoittava todiste syyllisyyttä osoittavaksi, ilman mitään logiikkaa. Kirjoitetaan vaan! Järjettömiä, oikeutta pilkkaavia kehäpäätelmiä: ”Se, ettei Auerin paidassa ole ruskeita kuituja, todentaa, että hän on vaihtanut paidan ja hänellä on aiemmin sängyssä ollessaan ollut ruskeita kuituja sisältänyt vaate”. Siis: ”Koska Auer on murhaaja, kertoo se, ettei hänen paidassaan ole murhaajan kuituja siitä, että hän on vaihtanut paidan, koska hän on murhaaja!”

Se, ettei Auerin paidassa ole kuituja, todistaa SEN, ettei hän ole murhaaja eikä ollut murhaajan kanssa tekemisissä. Sitä se aikaisemmin todisti. Vielä parilla ensimmäisellä kierroksella tämä oli PUOLUSTUKSEN todiste!

Syyttäjä ankkuroi puolet väitteistään siihen, että Amanda on kertonut käyneensä takkahuoneen ja olohuoneen rajalla ”lähes valokatkaisijan vieressä” puhelun aikana, joten hänen olisi pitänyt nähdä takkahuoneessa ollut huppumies. Jokainen näkee rikospaikkakuvista, ettei paljasjalkainen tyttö voi käydä lähelläkään tuota paikkaa, koska lattia on täynnä lasinsiruja pitkälle olohuoneen puolelle. Jokainen tutkija, tuomari, syyttäjä ja vähänkin tapaukseen perehtynyt tietää tämän faktan, ja silti KUKAAN ei sano asiasta mitään, vaan 9v tytön epätarkka muistelu otetaan kirjaimellisesti ja tätä käytetään antamaan hänen äidilleen elinkautinen vankeustuomio. Aivan kylmän kyynisesti valehtelemalla ja silmät ummistamalla.

Ei siellä oikeudenistunnoissa nyt kaikki voi näin TYHMIÄ olla; kyllä tässä on kyse tietoisesta lavastamisesta ja valehtelusta. Syyttäjä tuo oikeuteen oikein pohjapiirroksen, mistä näyttää, missä tyttö muka oli. Senttejä paksun ikkunansirpalekasan päällä! Kun sama tyttö kertoo nähneensä ulkopuolisen poistuneen myöhemmin, se sitten ei yhtäkkiä olekaan totta.

Syyttäjä ei kommentoi millään lailla puolustuksen huomiota siitä, ettei Auer yksinkertaisesti ehdi antamaan mitään iskuja takkahuoneessa, kun nauhalla kerran kuullaan hänen juoksevan takkahuoneen suunnalta pois juuri ennen kun takkahuoneessa pitäisi iskeä. Asia, jonka jokainen normaaliälyinen näkee jo pelkästä litteroinnista, jos ei nauhaa halua kuulla. Asia, joka voidaan kellon ja metrimitan kanssa todistaa 100 % varmasti kun kerran tiedetään askelten lukumäärä, juoksun alkamisaika ja suunta ja ulko-oven sijainti. Syyttäjä ei kommentoi mitenkään sitä, että Auer juoksee ovesta ulos muutaman sekunnin ennen, kun hän muka tappaa Lahden kolmella, eri puolille päätä osuneella astaloniskulla takkahuoneen perillä! Tai sitä, että välittömästi muutama sekunti tämän jälkeen itkeskelee puhelimen vieressä keittiössä!

Syyttäjän mukaan Auer sanoo ”–(u)ole” takkahuoneessa, ja tämä osoittaa hänen olevan murhaaja. Ilmeisesti hän on ääntä nopeammin lentänyt sinne, tai ulosjuoksija olikin varhainen joulutonttu, tai sitten Jukka kuolee pelkkään järkytykseen Auerin teleporttautuessa hänen viereensä. Ei vaivata päätä tämmöisillä. Ei tarvitse vaivata, kun ei ole tarkoituskaan ottaa selvää siitä, mikä on totuus. Mitä vähemmän tutkitaan, sitä parempi. Ei tarvitse tietää, pitää vain uskoa ja olettaa. Oppimattomuus on viisautta, tyhmyys on hyve.

Kuten Manner sanoi, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ei enää saada. Isot pojat vie, eikä sitä näytä pystyvän vastustamaan. Manner on koko ruljanssin ajan ollut aivan alakynnessä; hänen rohkeutensa ei näissä karkeloissa riitä lähellekään. Eikö osaa, vai onko peloteltu ja kiusattu hiljaiseksi? Ja minkäänlaista tutkivaa journalismia ei Suomessa ole. Valtamedia rämpii sellaisessa propagandan ja vallanpitäjien nuoleskelun suossa, ettei se varmaan nouse koskaan. Ja kansa naureskelee Iltasanomien palstoilla sitä, kuinka venäläiset eivät saa oikeaa tietoa tiedotusvälineistä…

Eikö todellakaan kenelläkään ole aikaa tai uskallusta tutkia tätä juttua, ja kertoa nyt edes se, mitä puolustus asioista on mieltä ja mihin mielipide perustuu? Eikö yksikään rehellinen ja korkeamoraalinen toimittaja lue vaikka tätä palstaa?? Ehkä Lehdon dokumentti avaa jonkun silmät, mutta tällä hetkellä tilanne tuntuu aivan epätoivoiselta.

Veikkaan, että Auer tuomitaan elinkautiseen. Hyväksikäyttötuomion valituksen hylkäämisen jälkeen tajusin, ettei tässä edes ole tarkoituksena oikeudenmukaisuus, vaan ainoastaan lopettaa tämän jutun jauhanta ja jatkaa muita hommia. Kun on murhaaja, on hyväksikäyttäjä, ja kun on hyväksikäyttäjä, on ilmiselvästi murhaajakin. Näinhän se logiikka menee.

Mutta jonain päivänä, ehkä 10–20 vuoden päästä, tästä keissistä tulee vielä esimerkki siitä, mihin viranomaisten ja oikeuslaitoksen mielivalta ja ihmisten tyhmyys pahimmillaan voi johtaa. Yritän jaksaa uskoa. Ehkä jonain päivänä järki ja sivistys on taas arvossa. Totuuttahan tuomiot eivät muuta.

– Kuolemannaakka

 

Muuta luettavaa:

Mikko Niskasaaren ajatuksia http://www.mikkoniskasaari.fi/node/185

http://anneliauer.com/anneli-auer-kirje-suskulle/

***

 

Truth is powerfull

Pekka Lehdon dokumenttielokuva ”Ulvilan murhamysteeri” esitetään tänään 13.6.2014 Sodankylän elokuvajuhlilla. Annu ja vanhin tytär halusivat jättää muiston totuudesta erityisesti perheen pienemmille lapsille, joilta oikeat muistot on julmasti riistetty ja nämä lapset joutuvat elämään keskellä rumia valheita. Kaunis ei ole totuuskaan. Perheenisä on murhattu raa’asti. Perhe hajotettu. Pienet lapset saatu nousemaan isosiskoaan ja äitiään vastaan, kuten veli siskoaan ja vanhempiaan. Elokuva on liikuttava ja järkyttävä, viranomaistoiminnan osalta tragikoominen. Entinen syyttäjäfilosofi Valkama kertoi ulkoistaneensa totuuden asiantuntijoille, minne sinä olet ulkoistanut totuuden?

msff2014_juliste_pieni.jpg

 

Ulvilan murhamysteeri

Anneli heittelee kärrynpyöriä

cartwheel

Kirjoittanut Kuolemannaakka

”Anti-annelistisuus” johtuu varmaan paljon kyvyttömyydestä astua toisen asemaan, ikään kuin näkemään toisen ihmisen silmin. Tässä tapauksessa Annelin silmin. Lopullinen ero Aueria syylliseksi epäilevien ja syyttömäksi epäilevien välillä voi, kaikesta anti-annelistien teorioiden mielikuvituksellisuudesta huolimatta, olla nimenomaan mielikuvituksen puute. Ei pystytä kuvittelemaan TOSIELÄMÄÄ.

Kun pohditaan sitä, surmasiko Anneli miehensä, ei voida lähteä selittämään seurauksilla syitä, vaan pitää mennä oikeassa järjestyksessä: ensin syy, sitten seuraus. Ensin päätös, sitten teko. En edes kuvittele, että moni vieläkään tajuaisi, mutta miettikää.

Anti-annelistit tulkitsevat Auerin käytöksen aina syyllisyyden näkökulmasta. Teki hän mitä vain, se on aina jokin juoni ja harkittu tapahtuma. Auerin tekojen (murhan jälkeen ja murhan tapahtuessa) ja teorioita rajaavien alibien ja fyysisten mahdottomuuksien vuoksi on ajauduttu siihen pisteeseen, että teoria hänen syyllisyydestään on mennyt aivan absurdiksi, eikä kukaan olisi 6 vuotta sitten pystynyt edes kuvittelemaan moista. Tähän on ajauduttu, koska Auerin PITÄÄ olla syyllinen. Jos se vaatii häneltä järjenvastaista käytöstä, tämä järjenvastainen käytös hyväksytään, ja sen varaan rakennetaan uutta teoriaa.

Jo aikoinaan 2010 kun häke-litterointia mietittiin, ja anti-annelistit pähkäilivät, miten selittää juoksut ja aikapula ja ovien aukomiset, kirjoitin, että vaikka jokin teoria edellyttäisi Auerin heittävän kärrynpyörää olohuoneessa, se hyväksyttäisiin. Ei ole väliä sillä, kuinka järjetöntä käytös oli TOTEUTTAMISHETKELLÄ, mikäli se mahdollisti Annelin olevan syyllinen niillä tiedoilla, mitä MEILLÄ 4 vuotta myöhemmin oli. Näin päinhän arvoituksia ei saa ratkaista, koska ihminen käyttäytyy vapaavalintaisissa tilanteissa jollain tavalla loogisesti: hän tekee päätöksen heittäisikö nyt kärrynpyörän vai ei. Eikä yleensä heitä, jos siihen ei ole mitään syytä. Hän ei myöskään voi nähdä tulevaisuuteen.

Rikokset ja rikolliset ovat harvoin fiksuja, eivätkä rikollisten suunnitelmat ole sen fiksumpia. Hienoja lavastamisia on erittäin harvoin. Erilaisia rikosmysteereitä ratkovilla taas on kaipuu ”jännittäviin” rikosjuoniin. Näitä juonia on telkkari täynnä, joka päivä on telkkarissa pirullisen nerokas rikollinen ja yleensä lopulta vielä fiksummat poliisit. Se on viihteen peruskuvio, ja luo käsityksemme siitä, millaisia rikolliset ovat. On paljon jännittävämpää, kun joku tekee millimetrin tarkasti suunnitellun täydellisen murhan, kuin että joku kännipää puukottaa ryyppykaverinsa. Anti-annelisteilla on erityinen kaipuu ”Neiti Etsivä”-tyyppisiin lapsenomaisiin juoniin. Totta kai minullakin, vaikka yritän sitä torjua. Onhan se jännää, kun saa tutkia ja miettiä, ja arvoitus ratkeaa pala kerrallaan. Jos vaakakupissa on tylsä ratkaisu (tuntematon tappaja, ei järkevää motiivia tai yksinkertainen motiivi) tai jännä ratkaisu (tunnettu tappaja, mielikuvituksellinen juoni, pahuudesta sikiävä motiivi), valinta kohdistuu näköjään 75-prosenttisesti jälkimmäiseen. Samalla todistusaineistolla.

Virhe tapahtuu siinä, kun ENSIN valitaan syyllinen, ja sitten aletaan perustella hänen käytöstään tämän valinnan mahdollistamiseksi. Tällöin jokainen tekeminen ja sanominen, jokainen pienenpieni yksityiskohta mikä on jäänyt epäselväksi, leivotaan osaksi suurta juonta tai takaportiksi mahdollistamaan oman teorian elossapysyminen. Olen käyttänyt kielikuvina nuorallatanssia tai yhä ahtaampaan putkeen tunkemista. Koska päämäärä on selvä, pitää eteen tulevat ongelmat selittää aina syyllisyyden näkökulmasta. Jos aika ei tahdo riittää, sitä tehdään lisää taustanauhalla ja jos kamat pitää saada piiloon, ne on laitettu siihen ainoaan paikkaan, mitä ei (omasta mielestä) tutkittu kunnolla. Sattumat määräävät teorian muotoutumista, ja lopulta teoria on muokkautunut täysin absurdiksi vuosien varrella, mutta itsestä se ei tunnu oudolta: voidaanhan jokainen ongelma selittää jotenkin siitä näkökulmasta, että Auer olisi syyllinen. Vois olla syyllinen, jos olis tehny noin.

Kokonaisuutta ei lähdetä purkamaan koskaan siitä suunnasta ja lähtökohdasta, kun Auer päättää murhan tehdä. Jos lähdettäisiin, tajuttaisiin, ettei hän rupeaisi noin järjetöntä suunnitelmaa edes yrittämään, koska kaiken järjen mukaan se karahtaisi karille jo ennen kuin Jukka on kuollut. Vain käsittämätön tuuri yhdistettynä omaan ja muiden ihmisten käsittämättömään toimintaan mahdollistaisi Auerin olevan syyllinen ja selviävän siitä, mutta ei HÄN ETUKÄTEEN voi tietää tuuristaan ja muiden ihmisten älyttömästä käytöksestä. Jos hän laatii suunnitelman, hän tekee sen laatimishetkellä (tai toteuttamishetkellä) kaikista järkevimmällä ja selviytymisen parhaiten mahdollistavalla tavalla. Ihminen ei aina käyttäydy rationaalisesti, mutta lähes kaikella hänen toiminnallaan on silti joku tarkoitus. Hän ei ala heittelemään kärrynpyöriä osana murhasuunnitelmaa.

Murha PITÄISI yrittää ratkaista niin, ettei ole valmista syyllisyys- tai syyttömyysolettamaa. Pitäisi lähteä siitä, mitä Auer TODENNÄKÖISESTI tekisi, erityisesti niissä tilanteissa, joissa hän saa tekemisensä vapaasti valita. Näitä tilanteita hänellä on aivan valtavasti, koska hän saa valita ennen murhaa aivan kaiken, ja kohde on hänen oma aviomiehensä, jonka kanssa hän voi koska tahansa olla kahden, ilman ainuttakaan todistajaa. Hän voi valita tavan, ajankohdan, aseen ja selityksen. Mikään ei pakota häntä tekemään murhaa ikkunasta sisään tunkevan huppumiehen avulla (osaamatta loogisesti selittää tämän sisääntuloa) ja soittaen lavastettua taustanauhaa yhdessä 9v tyttönsä kanssa, joka myös osallistuu puukkohippoihin ja näyttelee sitten puhelimessa sydäntä särkevästi. Hän olisi ihan oikeasti voinut valita paljon fiksummaltakin kuulostavan tavan=) Anti-annelistit kuitenkin olettavat, että tämä oli se, mihin hän miettiessään päätyi: tämä oli se PARAS vaihtoehto, minkä hän keksi. Tämä oli se vaihtoehto, minkä avulla hän uskoi selviävänsä. Hän valitsi täysin absurdin juonen, ja ihmeellinen tuuri ja täysin epäonnistunut tutkinta mahdollisti sen, että hän selvisi! Kaksi täysin epäloogista asiaa peräkkäin.

Suunnitelma on täynnä kymmeniä tällaisia asioita. Jos niitä olisi yksi tai kaksi, homma voisi vielä mennä satunnaisen epäloogisen käyttäytymisen tai hyvän tuurin piikkiin. Poliisit eivät osaa selvittää kaikkea, ja ihmiset käyttäytyvät JOSKUS jollain lailla epäloogisesti. Mutta tämä syyttäjän teoria perustuu pelkästään absurdiin käytökseen sekä Annelilta, lapsilta, Jukalta, Häkeltä että poliiseilta. He kaikki ikään kuin pelaavat Annelin pussiin, koska vain heidän epälooginen käyttäytymisensä mahdollistaa nuorallatanssin tai yhä ahtaammassa putkessa eteenpäin pääsyn.

Kun rikoksia tutkii, pitää jossain vaiheessa tehdä reality check ja ymmärtää, että nyt on tuurin ja epäloogisuuden rajat ylitetty: tämä teoria ei voi enää olla totta. ULKOPUOLISET ihmiset eivät lavasta yhdessä Annelin kanssa, vaan he elävät ihan omaa elämäänsä ja tekevät omista lähtökohdistaan loogisia päätöksiä. He eivät tee päätöksiään Annelin lähtökohdista.

Aina ei ole helppoa havaita teorioiden epäloogisuutta. Itse tulin vasta eilen ajatelleeksi tarkemmin Annelin käyntiä murhatalolla pakastinta tyhjentämässä. Syyttäjä väittää, että Annelin vieraillessa sossutädin kanssa talolla 2 viikkoa murhan jälkeen, hän haki pakastimesta siellä piilossa olleen astalon, jonka hän oli sinne murhayönä kätkenyt (tämän poika kuuli sopivasti oven takaa, kun poliisit ja media oli tätä jo 2009 ehdotellut ja murhainfossakin asiaa oli paljon märehditty). Tämä on klassinen teoria, joka on oikeastaan kaikkien ”anneli on syyllinen” –teorioiden kulmakivi: ilman sitä Anneli ei pysty hävittämään astaloa talosta, ja tarpeeksi hyvin piilotettuna se olisi ilmeisesti siellä vieläkin, koska Auer ei koskaan palannut taloon asumaan, vaan muutti Turkuun. Tämä teoria on siis ”pakollinen”, mikäli Auerista halutaan leipoa syyllinen. Tietysti se edellyttää vielä poliisin ”sössimistä”: he eivät vaan satu astaloa pakastimesta löytämään, eivätkä mitään muutakaan murhaan liittyvää, sen puoleen, vaikka kovasti etsivät.

Olin toki ajatellut, että kätkemispaikka on täysin järjetön: miksi Auer kätkisi astalon omaan pakastimeensa, kun talo pienen ajan kuluttua on täynnä poliiseja, jotka etsivät astaloa useamman päivän? Ennen taustanauhateoriaa huonoa paikkaa selitettiin sillä, ettei Auer aikapulan vuoksi ehtinyt sen parempaa piiloa keksiä, koska hän surmasi Jukan puhelun aikana ex tempore. Ok, ihan mahdollista (se kätkeminen siis, ei murhaaminen). Mutta nyt kun syyttäjän uuden teorian mukaan Jukka onkin kuollut jo aikoja sitten, ja siis kaikki murhakamat ehditty piilottaa oikein ajatuksen kanssa: miksi helkkarissa astalo omaan pakastimeen?

Hän ei tietenkään voi varmaksi tietää, että astaloa talosta etsitään, mutta hyvänen aika: onhan kämppä nyt piukassa sata kertaa järkevämpiä paikkoja! Auer on kuulemma murhaa suunnitellut puoli vuotta ja päätynyt sitten siihen, että pakastin on nyt se paras paikka murha-aseelle. Ei mikään muu paikka, vaan pakastin. Ei salakätkö lattialaminaatin alla, ei savuhormi, ei katon ryömintätila, eikä missään tapauksessa mikään talon ulkopuolinen tila, minne pois lähtenyt huppumies astalon olisi voinut viskata! Vasaran heittäminen vaikka pihan puskaan olisi ollut järkevä teko, mutta vasaran laittaminen omaan pakastimeen tietää sen löytyessä välitöntä linnareissua, koska huppumies ei sitä sinne voi laittaa. Paikka on siis epälooginen murhasta selviämisen kannalta.

Mutta Anneli siis valitsee pakastimen, ja ihmeen kaupalla (vaikka pakastin tutkittiin) astaloa ei löydy. Mihin hän sitten kätkee kaiken muun piilotettavan: kengät, hanskat, pyyhkeistä ja laudoista askaroidun kilven ja Jukan vaatteet, joita hän lapsien mukaan piti päällään (lapset eivät niitä nähneet, mutta Anneli oli leuhkinut heille asialla myöhemmin)? Hän laittaa ne jonnekin muualle! Siis kaksinkertaistaa kiinnijäämisen riskin, ja toimii täysin epäloogisesti. Jos kerran se pakastin oli niin loistava piilo, olisi nyt lykännyt koko pinkan sinne. Tai: paremminkin laittanut sen astalon siihen samaan mustaan aukkoon, mihin muutkin tavarat hävisivät. Ei ole logiikan häivääkään siinä, että ripottelee syyllisyyttä osoittavia esineitä eri puolille taloa. Jokainen uusi piilopaikka kaksinkertaistaa riskin, että joku kama löytyy. Ei vaadi pitkää matikkaa tämä.

Pakastinhan valikoituu piilopaikaksi jälleen seurauksesta syyhyn päin ajateltaessa: koska AA kerran kävi pakastimella, pitää sen olla kätkö, eikä se voi olla se hormi tai välipohja, vessan vesisäiliö, uuni, astianpesukone tai vaatekaappi. Se on pakastin, koska Anneli on syyllinen, ja hänen täytyi jotenkin noutaa astalo talosta.

Ainoa vaan, että ei edes tarvinnut! Kukaan ei ole koskaan ihmetellyt sitä, että minkä ihmeen vuoksi Anneli päätti hakea astalon talosta! Kun kerran tuolloin oli jo tekninen tutkimus ohi, eivätkä poliisit mitään löytäneet, niin siellähän se olisi astalo ollut pakastimessa ihan rauhassa. Ei mikään pakottanut Annelia muuttamaan Turkuun Ulvilassa käymättäkään: hän olisi aivan hyvin voinut muuttaa takaisin Tähtisentielle, vaikka olisi ollut aikeissa muuttohommiin ryhtyäkin. Hän olisi voinut muuttaa taloon vaikka muutamaksi päiväksi, ja ottaa sen ihmeastalon pakastimesta ihan omassa rauhassa, eikä hänen suinkaan olisi tarvinnut keksiä semmoista juonta, että käy hakemassa sen sossutädin kanssa ja kutsuu tämän vielä oikein erikseen sisälle katselemaan pakastimen tyhjennystä! Kuka nyt olisi niin idiootti, että kun vaara on jo ohi, ja mielikuvituksellinen suunnitelma näköjään menossa läpi, tekisi jotain noin älytöntä, kun ei ollut minkäänlaista pakkoa??

Mutta tämmöistä asiaa ei kukaan edes huomaa ajatella, koska Annelin PITÄÄ hakea se astalo PAKASTIMESTA, koska tästä on tullut yleinen teoria, vaikka se edellyttää täysin järjetöntä käytöstä sekä astaloa kätkiessä että sitä hakiessa. Kun mielikuvitus ei riitä muuhun, ja halutaan ”jännä juoni”, jossa nerokas rikollinen suorittaa hiuskarvan varassa eteneviä sekunnintarkkoja manöövereitä, ilmeisesti ihan itseään ja tulevia ihmettelijöitä viihdyttääkseen. Auer on sairaalan pedillä päätynyt siihen, että fiksuinta on hakea astalo pakastimesta sossutädin kanssa, eikä suinkaan odottaa semmoista hetkeä, että muuttaa taloonsa takaisin asumaan. Tämä on syyttäjän teoria, jolla syyttäjä mahdollistaa sen, että Auer sai talosta murhakamat (ainakin sen astalon… niistä muista vermeistä ei tainnut olla väliä?) pois. Se on pakollinen, sillä muuten Auerilla olisi asiaan alibi, ja jos hän olisi syyllinen, murhakamat olisivat Tähtisentiellä tai lähimaastossa edelleen.

Talossa käynti on esimerkki teoriasta, jonka epäloogisuutta ei osata ajatella, koska tarvitaan se kärrynpyörä, että syyllisyys vielä mahdollistuisi. Ei ajatella asiaa Annelin kannalta, vaan teko selittää syytä. Talossa ei olisi tarvinnut käydä; taloa ei olisi tarvinnut myydä. Tutkinta oli tehty, Anneli oli vapaa muuttamaan takaisin: kukaan ei ollut löytänyt kamoja. Silti hän tekee valinnan hakea elinkautisen takaavan astalon talosta YHDESSÄ sossutädin kanssa niin, että täti vielä näkee, mitä hän tekee, ja niin, että pyytää erikseen tätä tulemaan kanssaan. Ja 75% kansasta uskoo?

-Kuolemannaakka

Erään lehtijutun anatomia

ERÄÄN LEHTIJUTUN ANATOMIA

Kirjoittanut Kuolemannaakka

En ole koskaan pitänyt tiedotusvälineitä kovin suuressa arvossa, jos ajatellaan tiedotuksen totuudenmukaisuutta ja puolueettomuutta. 80-luvun lopusta asti olen nähnyt, että lehdissä lukee sitä mitä toimittaja kirjoittaa ja toimittaja kirjoittaa siitä, mitä hänen tietolähteensä kirjoittaa, höystäen juttua väärinkäsityksillä ja omilla mielipiteillään. Jopa valtiotasolla propaganda ja vääristellyt, jopa täysin keksityt jutut ovat arkipäivää. Media polkaisee kuin maasta esiin ”vuoden diktaattoreita”, joista leivotaan hetkessä täysin epäinhimillisiä hirviöitä, niin ettei kellekään varmasti jää epäselväksi, miksi kyseisten maiden öljyvarat tulee pelastaa tai kansa pommittaa vapauteen. Takinkäännökset ovat usein niin nopeita, ettei meinaa perässä pysyä, kuka kulloinkin on hyvis ja pahis. Ei sillä ole väliä, kun niin harva lukee vanhoja sanomalehtiä. Ei ole väliä, vaikka juttu olisi virheellinen, tai vaikka se joskus vuoden päästä sellaiseksi jopa kerrottaisiin. Tärkeintä on jättää jälki lukijan muistiin.

Ja niinpä sitten kirjoitellaan rikotuista keskoskaapeista, salaisista eliittijoukoista, 2 miljoonasta ruohoa ja vauvoja syövästä keskitysleiriläisestä, joukkotuhoaseista, ydinohjelmista ja sotilaille jaetusta Viagrasta, jonka avulla raiskaukset sujuvat pitemmän kaavan kautta. Lukija lukee, ja muistijälki syntyy. Vuosien päästä asia jää elämään totuutena, eikä sitä enää joku jossain jälkikäteen kirjoitettu korjaus miksikään muuta. Valheesta tulee totta, kun sitä tarpeeksi monta kertaa toistetaan. Se on propagandan perussääntö.

Ulvilan murha- ja muiden juttujen uutisointi on ollut luku sinänsä. Minua on alkanut pelottamaan, että kaikki muukin uutisointi on tätä tasoa. Enhän ole perehtynyt muihin rikosjuttuihin näin tarkasti. Onko tosiaan niin, että TARVITTAESSA syyttäjä/poliisi määrää, mitä lehdissä kirjoitetaan? Voidaan kirjoittaa väärin, mutta sillä ei ole väliä, kun 99 % kansasta ei koskaan näe esimerkiksi puolustuksen kantaa asiaan tai kuule jutun kaikkia yksityiskohtia. JOKAINEN kadunmies ja -nainen ”tietää” esimerkiksi, että Auer oli häke-puhelun aikana rauhallinen, vaikka 99,999 % kadunmiehistä ei ole nauhan kiljuntaa ja itkentää kuullut. Kadunmiehet tietävät valtavan määrän asioita, ja ne on kaikki luettu lehdestä ja kuultu televisiosta. Siitä mitä ei kerrota, ei voi tietää.

Ulvila-uutinen Iltasanomissa. Siinä kerrottiin seuraavaa:

Hovi: Ulvilan surman ex-tutkinnanjohtajan syyteoikeutta sai jatkaa

Torstai 3.10.2013 klo 10.48 Ilta-Sanomat

Ulvilan surman entisen tutkinnanjohtajan syyteoikeutta sai jatkaa rikoksen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi, toteaa Vaasan hovioikeus.

Juha Joutsenlahden epäillään toimittaneen Anneli Auerille etukäteen valokuvan miehestä, joka esiintyi myöhemmin poliisin tunnistusrivissä. Auer arveli miestä puolisonsa surmaajaksi. Mies todettiin kuitenkin syyttömäksi.

Käräjäoikeus myönsi valtakunnansyyttäjälle vuoden lisäaikaa, ja syyte virka-aseman väärinkäytöstä on nostettu. Joutsenlahti valitti päätöksestä.

No, mitä tästä lukijalle jää käteen ja mieleen? Tutkinnanjohtaja Joutsenlahti on lähettänyt murhasta epäillylle Anneli Auerille etukäteen kuvan miehestä, jota epäili syylliseksi, ja Auer tunnisti hänet rivistä ja hänet tämän jälkeen aiheettomasti pidätettiin ja myöhemmin todettiin syyttömäksi. Joutsenlahtea epäillään nyt rikoksesta ja selvästikin näyttää siltä, että hän yhdessä Auerin kanssa juonitteli porilaisen näyttelijän päänmenoksi. Erottaa pitäisi, sanoo kadunmies.

Uutinen on virheellinen vain hieman:

1)      Joutsenlahti ei lähettänyt kuvaa

2)      Kuvan henkilön kasvoista suuri osa oli peitetty

3)      Anneli Auer ei ollut tuolloin epäilty

4)      Anneli Auer ei tunnistanut näyttelijää murhaajaksi

5)      Näyttelijää ei pidätetty tunnistuksen takia vaan monesta muusta syystä

6)      Näyttelijää ei todettu syyttömäksi

Muuten meni juttu ihan oikein, vain nämä pienet virheet!

Oikeastihan se meni niin, että Joutsenlahden avustaja lähetti sähköpostilla Auerille kasvoista suurelta osin peitetyn kuvan mahdollisesta epäillystä. Vihjeen epäilyyn oli jo murhasta seuraavana päivänä antanut Auerin naapuri. Myöhemmin asia oli noussut uudelleen esille ja aivan toinen poliisimies, kuin Juha Joutsenlahti, ajoi tätä asiaa eteenpäin. Kuva luonnollisesti lähetettiin tutkinnanjohtajan suostumuksella ja määräyksellä.

Auer ei ollut tuolloin epäilty, vaan silminnäkijä. Miten silminnäkijältä voisi kysyä, että tämmöisenkö henkilön siellä talossa näitte, jos hänelle ei voi näyttää kenenkään kuvaa? Koska kuva oli naamioituneesta henkilöstä, ei Auer tietenkään voinut tunnistaa henkilöä keneksikään. Kuvia on varmasti näytetty lukuisia, mutta juuri tämän kuvan näyttämisestä on noussut hirmuinen haloo.

Myöhemmin esitetyssä tunnistusrivissä, jossa näyttelijä oli mukana, jokaisella oli varmaankin samanlaiset tamineet. Auer ei väittänyt näyttelijää murhaajaksi, vaan sanoi murhaajan olleen pidempi. Näyttelijää puolestaan ei missään ole ”todettu syyttömäksi”, vaan hänet vapautettiin kolmen päivän pidätyksen jälkeen DNA-testin ja luonneanalyysin perusteella.

Suomessa ketään ei ”todeta syyttömäksi” poliisin tai edes oikeuslaitoksen puolelta, vaan jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan eli kunnes oikeudessa tuomitaan rikoksesta. Tanneria ei siis todettu syyttömäksi murhaan, vaan hän oli koko ajan syytön epäilyistä huolimatta. Ketään ei ole nimenomaisesti todettu syyttömäksi Ulvilan murhaan. Kuten tiedämme, DNA kuuluukin nyt kuulemma jollekin satunnaiselle, murhaklapiin koskemattomalle labratutkijalle, joten DNA-testi ei todista kenestäkään mitään.

Yhtenä näyttelijään kohdistuneen epäilyn syynä saattoi olla myös se, että epäillyn koneelta oli löytynyt kuva huppupäisestä henkilöstä (jota luultiin epäillyksi) ja ajateltiin näyttelijälle jääneen ”rooli päälle”.

Ilta Sanomat 19.7.2007:

”Helsinkiläinen tanssitaiteilija oli tarjonnut kuin enteellisesti palveluksiaan Tannerin järjestämälle Lainsuojattomat -festivaalille, ja lähettänyt itsestään kaksi kuvaa naamioituneena.

Naisen päässä oli samantyyppinen kommandopipoa muistuttava huppu kuin Lahden murhaajalla. Poliisi löysi kuvat teatterin tietokoneelta.”

YLE uutiset 16.12.2012:

Joutsenlahti puhui haastattelussa myös valokuvasta, joka oli löytynyt Kai Tannerin koneelta. Valokuvassa esiintyi Joutsenlahden mukaan huppupäinen mies, jota pidettiin Kai Tannerina.

– Itseasiassa se kuva oli Rakastajat -teatterin koneella. Kyse oli Lainsuojattomat festivaaliin liittyvästä kuvasta, jossa esiintyi itseasiassa nainen. Kyseinen näyttelijä esiintyy kyllä burleski-showssaan miehenäkin, että sikäli siinä voi tietysti erehtyä, Tanner kommentoi.”

– Kuolemannaakka

Hätäpuhelun analyysi osa 2

Kirjoittanut Kuolemannaakka

Häke-nauhan analyysi, osa 2:

Häke-nauhan tarkka analysointi vaatii tosi paljon tekstiä. Se ei avaudu helposti, eikä ehkä ensimmäisellä, taikka toisellakaan kerralla. Tässä http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=8929&start=270#p565804

on murha.infoon tekemäni laajahko analyysi. En laita sitä tähän kokonaisuudessaan, tilan säästämiseksi. Aloitan siitä kohdasta, kun Auer lähtee puhelimesta. Olen muuttanut alkuperäisiä tekstejä hieman ja siivonnut siitä epäolennaisuuksia sun muita viisasteluja.

Lähtökohta on siis se, että Auer odottelee mykkä puhelin kädessään keittiössä, koska Häke-ihminen lähti pois ja käski odottaa. Häke pitää uskomattoman kahden minuutin tauon kesken hätäpuhelun, ja pyytää vaimoa odottamaan: älä lähde pois. Auer odottaa tyhjällä linjalla 50 sekuntia kuunnellen toisesta huoneesta 10 metrin päästä kuuluvia miehensä kauheita avun- ja tuskanhuutoja, ennen kuin pyytää huoneestaan tulleen tytön puhelimeen ja lähtee katsomaan olohuoneeseen, mitä takkahuoneessa tapahtuu. ”Tule tänne apuun!”, huutaa Jukka.

Analyysin pohjana on Tuija Niemen 2010 tekemä ”uusi litterointi”, joka on tehty vahvasti Auerin syyllisyyttä korostaen. Joukossa on useita väärinkuultuja repliikkejä ja Auerin päänmenoksi tehtyä tulkintaa.  Valtaosa omituisista Jukan lauseista on alun perin ollut suluissa, eli niitä ei ole kuultu varmaksi.  Jukan suuvammat (häneltä kaikesta päätellen on nauhalla jo ylähampaiden silta irronnut/lyöty pois) ja laskenut tajunnan taso aiheuttavat sen, että repliikit ovat erittäin epäselviä, koostuen lähinnä pitkistä tuskanhuudoista ja muutamasta huudetusta avunpyynnöstä ja parista repliikistä, joiden sisältöä joutuu lähinnä arvailemaan. Muutama repliikki kuullaan, joiden sanojastakaan ei ole yhteisymmärrystä.

Tärkein asia kuitenkin Niemenkin tulkinnassa on oikein: Auerin juoksut. Ne ovat syyllisyyskysymyksen tärkein asia.

”Kotisalapoliisit” ovat tehneet nauhasta eri tulkintoja, alla linkit pariin, syyllisyyden suhteen eri kantoja edustavan kuuntelijan analyyseihin. Nauhalta voidaan kuulla melkein mitä vain, kuten tulkinnoista huomataan. En ota kantaa yksittäisten kuulijoiden kuulemiin repliikkeihin tai ääniin. Siitä kuitenkin kaikki ovat yksimielisiä, että erilaisia ääniä, kopsahduksia ja kolahduksia on nauhoite täynnä.

Nauhan puutteellisista tallennusominaisuuksista johtuen tausta voi peittyä kokonaan nopean puhelimessa olevien puheen alle. Siis, ettei taustalta tunnu jossain kohdassa kuuluvan mitään, ei merkitse, etteikö talossa tosiasiassa olisi jotain tapahtunut. Tämä koskee erityisesti nauhan alkua, jossa Auer ja Häke-ihminen vaihtavat repliikkejä hyvin nopeasti. Vasta kun repliikkien vaihdossa tulee tauko, alkaa taustaltakin kuulua ääniä. Ilmeisesti vasta kahdenkymmenen sekunnin jälkeen Jukka huutaa ensimmäisen kerran nauhoitteella kovaa, mikä taustalta selvästi erottuu. Hän on mahdollisesti ollut muutaman kymmenen sekuntia tajuttomana veitseniskuista ja makaa tuossa vaiheessa sängyllä, heräten vastustelemaan murhaajan uusia iskuja.  Tai sitten vaimeammat äännähdykset eivät alun puhetulvan alta erotu.

Noin kohdassa 1:06-1:08 kuuluu kova mäjähdys ja sängyn siirtymistä. Tässä vaiheessa Jukka saattoi päätyä sängyltä maahan.

Tässä linkki nimimerkki Kuoleman tekemään litterointiin, ja omiin kommentointeihini (en tuolloin vielä ollut kuullut nauhaa kertaakaan) http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12419&start=885#p489603

Tässä linkki nimimerkki Zemin litterointiin. Hän on käsitellyt nauhaa sivuillaan erittäin paljon, ja löytänyt sieltä yhtä ja toistakin. Ehkä turhankin paljon, mutta osoittaa vain sen, että nauhalta voi kuulla vaikka mitä.

http://www.nbl.fi/~nbl3145/ulvilatallenne.htm

Sitten omaan analyysiini, jossa käsitellään lähinnä Auerin liikkeitä puhelimesta poissaoloaikana, sekä tehdään kommentteja Niemen vääristelevään ja Auerin syyllisyyttä vahvistavaan ”kuulemiseen”. Niemen litteroinnissa on useita kohtia, joita kukaan murha.infon amatöörikuuntelijoista ei ole kuullut samalla tavalla.

Punaiset tekstit ovat Kuolemannaakan ”analyysiä”. Muista seurata koko ajan sekunteja! Tapahtumat ovat nopeita, vaikka tekstiä on paljon. Muista pohjapiirros, liikuttele henkilöitä sen mukaan.

1:36 Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
1:38 Lapsi: Niih.
1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?
1:40 Uhri: Agh (valittaa)
1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.
1:42 Lapsi: Mitä mä sanon?
1:43 Epäilty: Mä soitan poliisil, siel pyydettii et…
1:46 Uhri: (pyyjääpää)
1:46 Tuntematon: (Mite mä pääse linjoi) (Tämä repliikki ei kuulosta naisen eikä lapsen sanomalta, kuuluuko Häkestä?)

Auer on itse kertonut sanoneensa repliikin tytölle, ja että se olisi jotain ”pitää pysyä linjoil” eli suoraa jatkoa AA:n kesken jääneeseen lauseeseen. Huomattavan järkevältä tuntuukin. Minfossa lienee lähes yksimielisyys nauhan kuulleiden kesken, että sanoja on AA. AA ojentaa tässä puhelimen tytölle. Monet ovat ihmetelleet, miksi Niemi ei muka tunnistanut Auerin ääntä tästä repliikistä.

Häkenauhaa hyvillä laitteilla kuunnelleen Zemin sivuilla

http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm#nine

asiaa puidaan ja vedotaan myös tarkoilla laitteilla nauhaa kuunnelleen nimimerkki alpo holistin samanlaisiin havaintoihin:

”Sen, että Niemen litteraatio on tässä kohdassa erheellinen, on Murhainfon nimimerkki Alpo Holisti vahvistanut (Häke-nauha, ketju 3. Su Tammi 27, 2013 10:56 pm.)

”Selkeää vääristelyä on myös ajassa 1:46 sanotun lauseen litteroinnissa:

Useimmat tallenteen kuulleet ovat tunnistaneet lausujan olevan Auer. Miksi äänitutkija ja syyttäjä sitten kiistävät tämän – ”ei kuulosta naisen eikä lapsen sanomalta”? ”

Zem tarjoaa selitykseksi sitä, että Niemi haluaa vahvistaa Auerin syyllisyyttä sillä, että syyllisenä tämä tuskin kantaisi huolta linjalle pääsystä.

Itse olen sitä mieltä, että repliikki on se, minkä Auer on kertonut, eli jatkoa edelliseen repliikkiin, ja tarkoituksena on tytölle sanoa, että ”sieltä pyydettiin et jää linjoille / pitää pysyä linjoilla”.  Voi se tietysti olla katkenneen linjankin ihmettelyä. Häke-henkilö jätti Auerin kuin nalli kalliolle odottelemaan, ja kun 50sek odottelee eikä mitään kuulu, saattaa kuvitella, että puhelu meni jotenkin poikki.

Repliikin sisällön ei sinänsä ole väliä, vaan sen, että sanoja on Auer ja se on sanottu puhelimen läheisyydessä. Niemi ei ”kuule” sitä Auerin sanomaksi, koska Niemi haluaa, että Auer ehtisi takkahuoneeseen ”keskustelemaan” ja lyömään Jukkaa. Jos Auer ei sano ko. lausetta, hän on voinut edetä jo muutaman sekunnin pidemmälle kohti takkahuonetta. Jos hän sanoo ko. lauseen puhelimen läheisyydessä, hän ei ehdi 1.54 takkahuoneen perille karjumaan ja iskemään. Niemen ”väärin kuuleminen” on aivan tarkoituksellista, koska teoriassa Auer voisi lyödä Jukkaa kerran aina huutaessaan, ennen poisjuoksua. Se on käsittääkseni ainoa tapa, millä hän voisi Jukan murhata (jos ei ota verisen astalon kanssa edestakaisin ramppaamista huomioon). Tämän teorian lanseerasin murha.infossa joskus itse, kun asiaa siltäkin kantilta mietiskelin, ja huvittavaa oli, ettei kukaan Aueria syylliseksi väittävistä uskonut sitä. Vastapuolet ovat niin syvällä poteroissa, ettei toisen tekstejä lueta, tai jos luetaan, väitetään aina vastaan, vaikka toinen olisi samaakin mieltä.

1:48 Uhri: No vähä voit auttaakii.

Niemen ”avustavaa kuulemista”. Tällaisena eivät minfolaiset taida repliikkiä kuulla, ja varsin merkillinen on tuo lopun venytys, josta jo fiksumpi arvaa, että sanotaan todellisuudessa jotain muuta. Lisäksi: kenelle Jukka lauseen sanoo, kun AA on vielä keittiössä/olohuoneessa?

Nimimerkki kuolema kuuli tässä seuraavaa:

Voi kyllä olla vaikka mitä: ”Tuu vähä annu auttaan”, ”No lähe annu auttaa sitä”, ”no vähä annu auttaa”. HUOM! Muistan, että litteroinnissa on teksti ”no vähän voit auttaaki” – eli onko se muka tää kohta? Jooh, tuossa lopussa kuuluu kyllä ”ki”, mutta se ei kuulosta lainkaan ihmisääneltä, vaan on terävä naksahdus. MUTU: paras veikkaus on ”Tuu vähä annu auttaa” ja kolahdus päälle.

Uhri: Kylhä nous (keskellä sanaa kuuluu napsahdus)

Huomioi näihin kahteen repliikkiin kulunut aika! Ne on merkitty samalle sekunnille, ja vaikka ne sanoisi yhteen pötköön, taitaa mennä ainakin 3sek. ”Novähävoitauttaakiiikylhänous”.

Jälleen Niemi on kuullut siansaksaa, murre on väärä, eikä repliikki tarkoita mitään. Tarkoitus kahdelle riville jaettuna on vahvistaa illuusiota yksinään lattialla ”mietiskelevästä” ja ”moitiskelevasta” Jukasta, mutta he, joilla on nauha käytössään, kuulevat, että tilanne on nopeaa sekavaa mölinää. Litterointia seuratessa pitää koko ajan seurata eri asioihin kuluvaa aikaa, muuten putoaa kärryiltä. Tilanne on livenä paljon nopeampi kuin litterointia lukemalla vaikuttaa.

1:51 Epäilty: Lähtisekse jo? (kuuluu hiljempana kuin uhrin ääni)

AA on vielä muutama sekunti sitten puhunut tytölle (”pitää pysyä linjoil”). Litteroinnin monet rivit hämäävät, ja antavat kuvan, että AA jo juttelee Jukan kanssa rauhallisesti takkahuoneessa, vaikka hän ei olisi edes juoksemalla ehtinyt vielä sinne. Tämä on hämännyt monia. Repliikki ”pitää pysyä linjoill” on sanottu vasta 3 sek sitten puhelimen läheisyydessä.

Nauhalta kuullaan, että repliikki on itse asiassa sanottu aika voimakkaaseen ääneen (vaikka Jukan äänet yhtäkkiä kuuluvatkin selvemmin tytön ottaessa luurin ja kääntäessä rintamasuunnan olohuoneeseen). AA ”huutaa” tämän kysymyksen Jukalle olohuoneesta, ehkä jostain kuntopyörän paikkeilta, selkä päin puhelimeen. Kysymys on sikäli aiheellinen, että enää ei kuulu niitä kolinoita ja Jukka kutsuu AA:ta apuun.

1:52 Uhri: Tu(l)e auttaa.

Tämä huudetaan täysillä, tuskaisella äänellä, ilmeisesti vastauksena Auerin olohuoneesta kuuluneeseen repliikkiin.

1:54 Epäilty: (Sanoo joko ”mitäkö” tai ”pitääkö”) (huutaa raivokkaasti)

AA on kertonut tässä tulleensa näköyhteyteen huppumiehen kanssa ja huutaneensa ”jotain Mitä sä teet” tms. S-kirjainta ei nauhan huudosta erota, ja sen loppuosaa jää ikään kuin kesken. Huudon alku on paljon ”voimakkaampi”, ja loppu nielaistaan. Järkevä huuto olisi esim ”Mitätääon?!”, koska loogisesti ajatellen tilanne on aivan käsittämätön ja hyökkääjän tarkoitusperistä halutaan päästä selville.

Jotkut ovat ehdottaneet ”Mitätön”, mikä toki sopisi huutaa itse murhaamalleen Jukalle, mutta toisaalta sen karjuminen on aika älytöntä juonen pitämisen kannalta. Mitä AA sinne menisi huutelemaan ja alibinsa pilaamaan?  Huppumiehelle kohdistettuna taas huuto olisi mielestäni yhtä lailla älytön ja epälooginen: Miksi joku huutaisi täysin tuntemattomalle, miestä rääkkäävälle ja huutajaa juuri puukottaneelle hurjimukselle ensimmäisenä repliikkinään ”mitätön?” Ei järkeä eikä logiikkaa eikä sovi ihmisen käytökseen. AA:n kannalta huppumies ei ollut yhtään mitätön, vaan kovastikin niskan päällä.

Huomaa, ettei Auer voi olla vielä edes takkahuoneen oviaukolla, saatikka takkahuoneen perillä Jukkaa hakkaamassa! Hän on lähtenyt puhelimesta vasta noin 1:48, eli 6 sekuntia sitten. Näiden kuuden sekunnin aikana hänen olisi pitänyt jostain löytää astalo, ja aika lailla mieluusti myös ne suojavarusteet, ja kulkea matka keittiöstä takkahuoneeseen, kysellen matkalla Jukalta, että lähtikse jo. Hän voisi ehtiä takkahuoneeseen juosten, mutta lyödä hän ei ehtisi. Huomioi, että Auerin täytyy tehdä jyrkkä 90 asteen käännös takkahuoneen oviaukolta Jukan suuntaan kääntyessään, ja lattia on täynnä lasia. Mitään juoksuaskeleita ei myöskään kuulu.

Tulkinta ”Pitääkö” on Niemeä jälleen=) Hän rakentaa litterointiin kommunikointia Jukan ja AA:n kesken syyllisyysolettama huomioiden, ja onkin monia lukijoita sillä onnistunut hämäämään. Todellisuudessa AA:n huudon ensimmäinen kirjain ei ole P, eikä kukaan nauhan kuulleista on kuullut tuota niin kuin Niemi ehdottaa. Tuskin Niemikään. Hän ymmärsi, ettei Mitäkö:ltä kuulostava huuto ole järkevä, ja kehitti sitten ”tilanteeseen sopivamman”.

1:55 Uhri: Yöh (yökkäilee, ähkäisy)

Vielä pari sekuntia sitten lauseen sanonut Jukka ei enää tämän jälkeen sano mitään järkevää! Hän yökkää rajusti ja alkaa taas huutaa samanlaisesti kuin ennen AA:n puhelimesta lähtöä, tosin vieläkin sekavammin ja voimattomammin. Mitä tapahtuu??

Taas litteroinnin pituus hämää: huomioi sekunnit! Samalla sekunnilla AA on jo juoksemassa, ja vinkaisee pelästyneellä kireällä ja korkealla äänellä ”Vitti” (-kö lienee joku loppuhenkonen, tai ”kun”… eli siis repliikin sanoma on ”Vittu, kun…”). Vitti-sanaa käytetään alkuperäissanasta ”kevennettynä” kirosanana. Viime viikolla tv:stä tulleessa Rakkaudella katettu-ohjelmassa sanaa käytti poikaystäväehdokas, jota kissa äkkiä raapaisi, hänen silittäessään sitä. Siis nopea ”selkäytimestä” lähtevä kirosana, jota ehditään ”keventää”. Itse olen käyttänyt joskus sanaa ”kettu”, mutta siinä harkinta-aikaa on oltava enemmän. Kirosanat äkkinäisessä tilanteessa tulevat ajattelematta.

1:55 Epäilty: Vittikö (juoksuaskelia, oven aukaisu).

Tämä on hyvin tärkeä kohta, paneudu siihen ajatuksella! Nauhalla kuullaan noin 4 sekunnin juoksu, jonka jälkeen ovi avataan. Askeleet ovat hyvin tömistävät, ja aluksi niissä on outoa epätahtisuutta. Jotkut ovat ajatelleet, että alussa kuuluisi pari huppumiehen askelta, mutta voi olla myös, että epätahtisuus johtuu siitä, että AA kääntyy nopeasti ympäri. Huomaa, että AA:n kova huuto ja tämä kirosana on merkitty peräkkäisille sekunneille. Ne on siis lausuttu melkein yhteen menoon. AA siis ensin huutaa raivokkaasti, ja vinkaisee sitten pelästyneesti heti perään ja juoksee. Samalla JL aloittaa yökkäämisen ja huudot uudestaan. Mitä tapahtuu? Missä AA on tällä hetkellä?

AA on kertonut, että murhaaja nousi nopeasti jonkinlaisesta kyykkyasennosta Jukan vierestä (sopii sinänsä, mikäli hän puukotteli Jukkaa, joka oli jo lattialla tuolloin) ylös, jolloin AA pelästyi, kääntyi ja juoksi olohuoneen halki eteiseen ja ovesta ulos. Sinänsä loogista käytöstä, jos nyt logiikkaa tuollaisessa tilanteessa voi käyttääkään. Normaali pakoreaktio siis.

Kuoleman mukaan: Nainen huutaa oudon kimeällä äänellä (ei lainkaan samanlaisen hysteerisen raivon kuuloinen kuin aiemmin) ”vittikö” tms.. sen jälkeen alkaa kopina ja kolina. MUTU: Ensin otetaan pari askelta ja sen jälkeen kuulostaa, kuin laskettaisiin jotain pidempää esinettä kädestä – kuuluu kaksoisääni kun esineen yksi osa kolahtaa kovalle pinnalle aavistuksen aikaisemmin kuin esineen ”toinen pää”. Sen jälkeen alkaa kuulua lähestyviä askeleita.

AA on myös kertonut, että huppis lähti hänen peräänsä (”lähti tuleen”), joskin tietenkään ei ole voinut tätä asiaa havainnoida juuri sekuntia kauempaa. Jäljistä päätellen ei huppis ole ottanut kuin ehkä askeleen pari, jos yhtäkään. Tapahtuma on niin nopea (jo pystyyn nousemiseen kuluu tuo sekunti), että koko peräänlähtö on lähinnä mielikuva. Ei siihen voi jäädä odottelemaan, lähteekö se vai ei=) AA ei ole väittänyt murhaajan juosseen hänen perässään ympäri olohuonetta.

Miten AA:ta syylliseksi epäilevät selittävät tämän juoksun? Eivät selitä sitä yleensä mitenkään, vaan hyppäävät asian kiusallisena ohi! Hyvin väkinäisiä selityksiä on kuultu, mm. AA juoksisi ympyrää olohuoneessa (romujen keskellä), juoksisi paikoillaan tömistellen, juoksisikin todellisuudessa jostain TYÖHUONEESTA takkahuoneen suuntaan ja terassin ovesta ulos tai juoksisi takkahuoneesta keittiöön ja tytön ohi edelleen kodinhoitohuoneeseen.

Kun nauha saatiin kuultua, nämä höpsöt väitteet hiljenivät. Samoin hiljenivät mietinnät siitä, että ovi aukeaisi jo kesken juoksun (poika siellä aukoo ovea tai tyttö aukaisee keittiön kaapin oven), tai että AA juoksee ulko-ovelle, avaa sen, ottaa astalon ja juoksee vielä takaisin takkahuoneeseenkin yhtä kyytiä neljässä sekunnissa. Näitä kaikkia selityksiä ovat ”anti-annelistit” tarjoilleet, ja vielä monia muitakin. Annelin selitys on säilynyt samana murhaa seuranneesta päivästä lähtien, eikä sitä ole tarvinnut muuttaa.

Nauhalla kuulemme YHTÄJAKSOISEN juoksun, sen pituuden, siihen käytetyt askeleet, sekä sen, että askeleet lähenevät puhelinta. Askeleet ja äänet voidaan sijoittaa talon pohjapiirrokseen kymmenesosasekunnin tarkkuudella ja ne sopivat aivan sataprosenttisesti AA:n kertomukseen, jopa kaksoiskolahduksen aiheuttavan tuolinhipaisun ja myöhemmän ulko-ovesta tulleen äänen sisältäen. Tässä Turumurren hieno kuvasarja Auerin ensimmäisestä juoksusta.

juoksu1

juoksu2

juoksu3

Puhelin on keittiössä.  Tällöin puhelinta lähestyvä juoksu ei voi lähteä mistään muualta kuin olohuoneesta, ja nauhalta kuullaan, ettei se suinkaan suuntaudu tytön ohi keittiöön (tila on niin kapea, että AA lähes törmäisi tyttöön, ja askeleitakin on liian vähän ). Ympyrääkään ei taida AA juosta, eikä paikallaan=) Auer ei myöskään voi juosta mistään takkahuoneen periltä pois, koska hän ehtii neljässä sekunnissa ulko-ovelle. Auerin juoksuunlähtöpaikka voidaan määrittää tarkalleen askelten ja ovenaukaisun avulla.

Pointti on tässä: AA juoksee jonnekin POIS takkahuoneen suunnasta, eikä hän juokse TAKAISIN! Takaisin ei tule mitään askelia. Hän ei siis juoksun jälkeen ole takkahuoneessa, eikä siellä päinkään. Hän juoksee ulos koko talosta ja on tuossa kahden minuutin kohdalla jo ulkona. Askeläänet ja kaikki AA:n äänet loppuvat heti juoksun jälkeen! Ikään kuin hän olisi hävinnyt savuna ilmaan=)

Kuin varmemmaksi vakuudeksi löytyy vielä ulko-ovesta verinen käden pyyhkäisyjälki, kun AA on työntänyt oven auki. Ovi oli jo valmiiksi auki lukosta, koska AA kertomuksensa mukaisesti oli sen ennen häkeen soittoa avannut lapsille. Tämäkin sopii hienosti tarinaan.

2:00 Uhri: Aagh (valittaa)
2:02 Uhri: A-laalalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä)

Miksi hän valittaa eikä pysty puhumaan, vaikka vielä muutama sekunti sitten puhui lauseita, eikä kukaan ole tehnyt hänelle mitään, jos hän kerran yksin lattialla makaa? Mistä kuuluu ko. kopsahdus kohdassa 2:02?

Syyttäjä uskottelee, että tässä AA lyö Jukkaa päähän, vaikkei ole edes talossa sisällä. AA lyö Jukkaa KAKSI SEKUNTIA sen jälkeen, kun hänen puhelinta kohti suuntautunut juoksunsa on loppunut ja kaikki häneen viittaavat äänet ovat loppuneet! Takkahuoneessa!! Ja kaiken lisäksi Jukka vielä ehtii sanomaan hätäisesti, että älä-älä, eli on jo havainnut lähestyvän murhaajan ja tämän lyöntiaikeet. Edes Niemi ei kehdannut väittää, etteivätkö ko. juoksuaskeleet olisi suuntautuneet kohti puhelinta ja se puhelin ei varmasti ollut takkahuoneessa. Syyttäjä ikään kuin sivuuttaa koko juoksun täysin. Ihan kuin kukaan ei juoksisi nauhalla, vaan Anneli hääräilisi kaiken aikaa takkahuoneessa Jukan kimpussa. Mutta kun paikalla ei ole kuin puhelimessa oleva tyttö ja puolikuollut Jukka, niin juoksija ei voi olla kukaan muu kuin Anneli.

Jos joku juoksee pois jostain paikasta, hän on jossain muualla juoksun jälkeen. Näin länsimaisen filosofian ja tieteenkäsityksen mukaisesti ajatellen. Juoksutapahtumaa analysoiden tiedämme sen, missä Auer EI OLE. Tiedämme, että hän on tullut lähemmäksi puhelinta, ja puhelin taas on vastakkaisessa suunnassa kuin takkahuone ja uhri. Auer ei siis ole takkahuoneessa, kun Jukkaa lyödään.

2:03 Epäilty: (_uole) (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa)

Tässä syyttäjän helmi: ”takkahuoneesta kuuluu syytetyn sanoma ”kuole”-sana, ja tämän jälkeen Jukka saa surmansa”!
Vaan missä AA on, kun/jos hän tuon epäselvän ja osittain kuullun, itkuisella äänellä sanotun sanan sanoo? Sanan, jota Niemi ei aluksi kuullut lainkaan? Jonka hän kuuli vasta vuosia myöhemmin, vasta kun poliisi kehotti häntä kuulemaan: ”Niemi on pyydettynä arvioimaan tiettyä sanaa löytänyt sieltä (k)uole- sanaan viittaavan ilmauksen”. Sanan, jota Tren yliopiston äänitutkijat eivät kuulleet? Sanan, jota Joutsenlahti ei kuullut? Sanan, jonka minäkin kuulen huonoilla kaiuttimillani nauhasta, joka minulla on käytettävissä? Sanan, joka tuntuu ihmeellisesti ilmaantuneen nauhalle ”tutkinnan edistyessä”… Sanan, jonka monet ”kuulivat” litteroinnista lukemalla kovaäänisenä karjahduksena, mutta joka oikeasti hädin tuskin erottuu ja on kaikkea muuta kuin uhkaava tai määrätietoinen ”tappohuuto”.

Nyt tarkkana: AA on kertonut juosseensa ulos ja sitten palanneensa takaisin sisälle mietittyään hetken kuistilla. ”En mä voinu siitä mihinkään lähtee, lapset oli sisällä” jne. Hän on siis juuri nauhalla juossut jonnekin, ja avannut jonkun oven, minkä jälkeen kaikki hänen tuottamansa äänet ovat lakanneet ainakin neljäksi sekunniksi. Mikäli ko. -uole –loppuinen sana on Auerin sanoma, hän on korkeintaan tuulikaapissa! Hän ei VOI olla takkahuoneessa, vaikka kuinka haluaisi, koska takkahuoneeseen on kymmenen metrin matka ja sinne kestää juoksemallakin ainakin 5 sekuntia, eikä mitään askelia kuulu. Lisäksi AA:lla pitäisi tässä vaiheessa olla jo astalo käsillä ja suojavarusteet päällä ja kilpi kädessä ja hänen olisi itse asiassa pitänyt jo Jukkaa lyödä ensimmäisen kerran sekunti sitten (ensimmäinen kopsahdus kohdassa 2.02)!

Lisäksi nauhan analysoineet ovat kertoneet, että ko. kuole-sanaa edeltää jokin sana. Sopii AA:n kertomukseen siis sekin, kun taas murhahuutoon vähän huonommin. Tässä ”anti-annelistin”, nimimerkki Kuoleman käsitys ensimmäisten kuuntelujensa pohjalta (myöhemmin hän ei enää, jostain syystä, koko asiaa muistanut): ”Siinä -UOLE kohdassa muuten aikamoisella todennäköisyydellä anneli sanoo kaksi sanaa. Se ensimmäinen peittyy Jukan ”AAAAAAUUUuuaarrrr…” äännähdyksen alle. Siinä kuulee kahden ihmisen kuuntelukokemuksella selvästi lähes oktaavin erolla Annelin äänen Jukan äänen päällä. Jukka huutaa tuota ”AAAAAAA….”-huutoaan ja Anneli ”yhtyy” tuohon ääneen sitten hyvin pian. Sana vaikuttaisi myös alkavan A:lla.. tai sitten konsonantilla ja sen jälkeen A… (mutta taas: tämä on subjektiivinen kuuntelukokemus, älkää ottako sitä puhtaasta todesta)”.

Olisiko repliikki vaikka ”(Eikai se V)aan kuole”, jonka alku jää ulos/tuulikaappiin, eikä kuulu puhelimeen asti? Näin Anneli taisi itse kertoa sanoneensa.

2:05 (vaimea kopsahdus)

Tässä kaiketi syyttäjän mukaan Jukkaa lyödään uudestaan.
Ihmetyttää kuitenkin, etteikö nuo oletetut lyönnit kuuluisi jollain lailla Jukan ulosannissa. Aika ihmeellistä, että tuo valitus tuntuu jatkuvan tasaisesti, vaikka välissä lyödään ”sorkkarauta aivoihin”. No, Annelin syyttömyyden kannalta on erittäin hyvä asia, mikäli syyttäjä väittää murhan tapahtuneen tässä.

Uhri: Lala.
Epäilty: Öh (voimakkaan ponnistuksen aiheuttama äännähdys)

Kuuleeko joku tämän ”voimakkaan ponnistuksen aiheuttaman äännähdyksen”? Siinä on Niemi taas pannut parastaan, kun on oikein äännähdyksen syynkin tiennyt. Eikä ketään ihmetytä moinen asenteellisuus?;) Sinänsä kyllä outoa, että murhaaja ponnistelee voimakkaasti murhatyön JÄLKEEN.

Mutta no: nauhalta kuulemme, että tämä on itse asiassa AA:n itkuinen puuskahdus ja se kuuluu puhelimen läheltä KEITTIÖSTÄ. Aika asiallinen kysymys on: MITEN AA VOI OLLA KEITTIÖSSÄ 2 SEKUNTIA TAKKAHUONEESSA ANNETTUJEN MURHAISKUJEN JÄLKEEN??

Ei siis riitä, että AA levitoi takkahuoneeseen muutamassa sekunnissa astalo ja sotisopa päällä, vaan hänen täytyy vielä teleporttautua puhelimen lähelle heti murhaiskun jälkeen toisesta huoneesta n. 10 metrin ja tiukan kulman takaa, lattialla olevien lasien kilisemättä parissa sekunnissa jättämättä matkan varrelle yhtään verijälkeä verisistä vaatteistaan, kengistä, kilvestä ja astalosta! Miten ihmeessä joku voi uskoa moista??

2:07 Epäilty: …

Tässä Niemi ei ole muistanut tai katsonut tarpeelliseksi mainita, että AA on itkuun purskahtamassa. Kas kun se veisi illuusiota kylmänrauhallisesti lavastavasta psykopaattimurhaajasta. Ja olisi muutenkin ollut aika hankalaa selittää, miksi AA vetistelee puhelimen äärellä, vaikka onkin itse asiassa takkahuoneessa isännän aivot housuilla. Huomioi: oletetusta murhaiskusta on kulunut 2 sekuntia, ja tärkeimmästä todisteesta, ”murhahuudosta” 4!=) Yks, kaks, kol, nel!

2:08 Epäilty: (vaimeita askelia) Tuleeksielt kettää?

Tämä on toinen ratkaiseva, ja AA:lle täysin varman alibin antava lause. Tuija Niemi valehteli oikeudessa/selvityksessään 2011, että tämä kysymys ”huudettiin jostain kaukaa”. Jokainen kuulee nauhalta, että se sanotaan puhelimen vieressä, korkeintaan kahden metrin päässä. Se SANOTAAN itkuisella, tuskaisella äänellä, ja jo sitä ENNEN kuuluu 4kpl KÄVELYASKELIA ja NYYHKÄISY. Murhakopsahdus on kuulunut 3 sekuntia sitten! Niemi on merkinnyt askeleetkin kohtaan 2:08, vaikka ne kuuluvat jo kysymystä ennen, 2:07, eli 2sek jälkimmäisen kopsahduksen jälkeen!

Myös Niemi kuuli ensin (2006), että lause sanotaan lähellä puhelinta, mutta kun syyllisyysolettama muuttui (2011), hän yhtäkkiä ”kuulikin”, että se huudetaan kaukaa. Nyyhkäyskin vissiin huudetaan sitten. Minusta tällaisesta toiminnasta pitäisi antaa rangaistus. Tuija Niemi on toiminut aivan epäpätevästi, ja antanut tilauksesta kulloisenkin tutkinnanjohtajan määräämiä raportteja. Täysin käsittämätöntä, että tällainen henkilö saa jatkaa toimessaan ilman rangaistusta.

”ZD (Niemi) on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 13.12.2006 katsonut, että Anneli Auer oli mainittuna ajankohtana tullut puhumaan puhelimen lähelle. Sittemmin ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 12.5.2011 lausunut, että mainitulla hetkellä Anneli Auer ei ollut ollut puhelimessa vaan että siellä oli ollut A [kirj. huom. KUKAAN ei ole väittänytkään AA:n olleen puhelimessa, ei edes Niemi itse!!! Hän yrittää epätoivoisella selostuksella antaa sen kuvan, että puolustus väittäisi AA:n olleen puhelimessa ja että tämä olisi jotenkin oleellinen asia!]. Anneli Auer oli huutanut sanotut sanat jostakin kauempaa.

ZE (puolustuksen ääniasiantuntija) on lausunut, että Anneli Auerin ääni ei ollut voinut tulla kovinkaan kaukaa puhelimesta vaan sen oli ollut tultava lähietäisyydeltä. Jos ääni olisi tullut kauempaa, sen sävy olisi ollut muuttunut ja se olisi sisältänyt enemmän heijastuneita ääniä.”

”Hovioikeuden tekemien kuulohavaintojen perusteella on todennäköisempää, että Anneli Auer on ollut lähellä puhelinta kuin että hän olisi ollut kaukana siitä.”

Hovioikeus siis kuuli lauseen myös puhelimen lähellä tuotetuksi, eikä siinä sitten kauaa nokka tuhissutkaan, kun AA oli vapaa. Kun ei ole paikalla silloin kun murha tapahtuu, ei voi olla murhaaja. Se on niin mielettömän yksinkertaista. Kaikki muu on aivan turhaa jauhamista, eikä vaikuta ratkaisuun mitenkään. Kaikella muulla jauhamisella on vain tarkoitus hämätä asiaan perehtymättömiä ja haudata itse asia kaikenmaailman kyökkipsykologian alle.

2:10 Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti. Tulkaa äkkii. (taustalla uhrin valitusta)

Tyttö kertoi ekassa kuulustelussaan, että AA juoksi ulos, ja tuli sitten keittiöön ja sanoi, että ”tulispa ne pian”. Sopii aika hyvin siihen, että AA juoksee ulos, tulee sisään ja keittiöön ja sanoo ”Tuleeks sielt kettään”? Eikö vaan sovikin?

2:17 Tuntematon: …(n)ui vaa (erittäin vaimea ääni).

Joidenkin mukaan kohdat 1:46, 2:17 ja 2:25 kuuluvat Häkestä ja ovat samaa keskustelua=) Aika hitaat piuhat siellä kavereilla on ollut, ja harvakseltaan repliikkejä vaihdettu=) Toinen kysyy, ja toinen vastaa puolen minuutin kuluttua ja toinen sitten kiittelee tästä kahdeksan sekunnin päästä=))

Ja veikkaanpa, ettei tuossa kukaan sano Nui vaa…

Kaikki tuntemattomat äänet ovat syyttäjän mukaan merkityksettömiä. Ne vaan jätetään tyynesti selittämättä.

2:19 Lapsi: Iskä, älä kuole.

Epätoivoisesti itkien huudettu sydäntäsärkevä vetoomus. Lapsi käyttää samaa termiä (”kuole”), kuin AA on käyttänyt ulkoa tullessaan. Hänellä ei ole käsitystä huppumiehestä, koska luulee isän vain voivan huonosti. Hän ei tajua, mitä tapahtuu, tai mistä on kyse. Vasta AA:n tuskailtua ”eikai se kuole” tai ”älä kuole” ja lapsen kuultua tämän, tyttö käyttää samaa termiä ja toistaa äidin repliikin, niin kuin lapset tekevät. Äidin itkuisuus tarttuu ja hän tajuaa, että tosi on kyseessä, vaikka ei todennäköisesti vieläkään tiedä, että paikalla on joku murhaaja.

Syyttäjän mukaan tässä huutaa isänsä surman itse aloittanut ja äitinsä kanssa yhdessä juoninut 9-vuotias tyttö!

2:22 Uhri: Aiih.
2:23 Epäilty: Hei, lopeta (huutaa todella raivokkaasti).

AA kertoi käyneensä huutamassa kaksi kertaa, sanoipa vielä, että huusi Lopeta, mikä nauhalta kuuluukin. Hän siis lähti ensimmäisen juoksunsa jälkeen sisälle tultuaan pian uudestaan olohuoneeseen, kertomansa mukaan, että saisi murhaajasta tuntomerkkejä. Hän kertoi huutaneensa olohuoneesta, ja että murhaaja samalla lailla teki ”uhkaavan eleen” tai ”lähti tuleen perään”. ”…ja ko mä kävin siel, hän sen verran juoksi perään, et mä lähdin pois sieltä, ja meni takasin. Ja tää tapahtu kaks kertaa” (eka kuulustelu).

Huudon ja puhelimen vieressä aikaisemmin sanotun kysymyksen välissä on 15 sekuntia. Olohuoneeseen on siis menty aika varovaisesti, niin kuin nyt loogista onkin. Juoksuaskelia ei myöskään kuulu niin monta, eivätkä ne ole niin selkeitä, koska ne lähtevät maton päältä, eivätkä ole tehdyt niin kovassa paniikissa. AA kertoi, ettei mennyt niin lähelle takkahuonetta kuin ekalla kerralla, koska tiesi, että murhaaja siellä vielä on. Myös nämä askeleet lähestyvät puhelinta ja myös ne voidaan ajoittaa tarkalleen pohjapiirustukseen. Jos AA juoksi ulos, hän oli kuistilla ehkäpä noin kohdassa 2:28 (oletetaan kolmen sekunnin juoksu). Juoksun jälkeen Jukka nähtävästi kuoli, koska hänen ääntään ei enää kuulla, ainakaan litteroinnin mukaan

2:25 (askelien ääniä)

Tässä siis AA juoksee toisen kerran ulos. Litterointiin olisi mielestäni voinut laittaa, että askeleet ovat juoksuaskelia…

Kuoleman mukaan: ”Voimistuvat askeläänet. Aluksi epätasaiset ”kuten hevosen laukka” (olisiko 90 asteen käännös tömistelyssä?). Vain yhdet kengänkopinat erottuu, ei kuulosta kyllä takaa-ajotilanteelta ainakaan…??”

Tuntematon: (Aja).
2:26 Häke: Joo haloo.
2:27 Uhri: (Se jäi).
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko.
(Uhrin valituksia)

Uhri se vaan on hengissä ja tajuissaan edelleen, vaikka AA tappoi hänet syyttäjän mukaan jo 2:05. Vai olisiko niin, että lopullinen isku annettiin vasta kohdassa 2:29, kuten jotkut nauhan kuulleet epäilevä (ZEM: esimerkiksi kohdassa 2:29,03 – 2:29,60, jossa kuuluu voimakas iskun ääni, jota säestää miehen huuto ”Rrauuuhh!”)?

Syyttäjän uuden teorian (yhden niistä monista) mukaan Auer tappaakin Jukan tässä kohdassa, eli noin 2:29, koska uhri lakkaa ääntelemästä 2:32. Harmi vaan heidän kannaltaan, että Auer on justiinsa juossut eteiseen/ulos avoimesta ovesta.

2:31 Häke: Joo, sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte?
2:32 (Uhrin puheääntä ei enää kuulu)
2:35 Lapsi: Äiti.
2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?
2:38 Lapsi: Äiti tuu.

Tätä repliikkiä ”anti-annelistit” epäilivät ennen häke-nauhan kuulemista joksikin huuteluksi. Lapsi muka huuteli jossain kaukana kamoja kätkevää Annelia puhelimeen oikein urakalla.

Nauhalla kuullaan, ettei minkäänlaista huutelua kuulla, eikä Aueria mistään kaukaa puhelimeen odotella, vaan hän on vain muutaman metrin päässä puhelimesta, kun lapsi häntä kutsuu puheäänellä. Hän ei siis ole murhavarusteita kätkemässä naapurin roskikseen. Litteroinnin, ja erityisesti eri asioihin kuluvan ajan seuraaminen on vaikeaa. Jos aikaan malttaa paneutua, havaitsee nauhaa kuulemattakin, että ”äiti tuu” ja ”Nyt siel puhutaan taas” on lausuttu aivan peräkkäin, ja kohdassa 2:42 AA jo puhuu puhelimessa.

AA:lla olisi murhaiskun jälkeen noin 10 sek aikaa hankkiutua eroon kamoista, ja tulla paikalle, mikäli hän lyö Jukkaa takkahuoneessa 2:29. Hän ei vaan voi siellä takkahuoneessa olla, kun on juuri juossut olohuoneesta puhelimen suuntaan kohdassa 2:25.

Mutta jos hän olisi sinne jotenkin lentäen päätynyt, hänellä pitää olla uskomattoman hyvä tuuri, että häke-nainen palaa linjoille juuri murhatyön tapahduttua niin, että Auer pääsee yhtä kyytiä kannoillaan kääntyen kiirehtimään puhelimeen, jonne lapsi häntä pyytää. Jos häke olisi palannut 10 sekuntia aikaisemmin kahden minuutin tauoltaan, olisi Auer syyttäjän mukaan ollut vasta kohottamassa sorkkarautaa takkahuoneessa. Siinä sitä olisikin ollut huutelemista.

2:39 (kolahdus)
2:39 Lapsi: Nyt siel puhutaa taas.
2:41 (metallinen ääni + vaimeampi kolahdus).
2:42 Epäilty: Onksielt tulos joku?
2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Mikä on tilanne nyt, apu on koko ajan tulossa.

Lopuksi vielä Turumurren tekemä ”alibiaikajana”, jossa kuvataan, kuinka vähän Auerilla todellisuudessa on aikaa tappaa Jukka puhelun aikana. Auerilla ei ole alibia välillä 2:15-2:19! Nauhan tapahtumat taas eivät tue sitä, että Jukka tapettaisiin tuossa kohdassa.

Tekijän selvitys: ”Käytettävissä olevaa mahdollista surma-aikaa voi arvioida askeläänten pohjalta, eli niin että kun askeläänet ovat tallentuneet häkenauhaan (ja oven availut), niin silloinhan ei ole mahdollista se että oltaisiin takkahuoneessa astaloimassa (askeläänet on todennettu Auerin aiheuttamiksi).

Ja sekin on kaiketi selvää, että jos ollaan muualla kuin siellä surmahuoneessa, niin sinne meneminen tai sieltä tuleminen kestää ainakin muutaman sekunnin.

Totaalinen etäisyys puhelimesta uhriin on 11m [’lähellä’ puhelinta (eli pienen etäisyyden päässä)tietenkin jotain muuta].

Ajatellaan, että kun askelääni kuuluu, niin Auerilta menee alakanttiin arvioiden 5 s siirtymiseen miehensä viereen. Tai toisinpäin sieltä lähelle puhelinta. (Tuon ajan 5s arvioin alakanttiin koska tarkkaan ei tiedä kuinka lähellä puhelinta ne on muodostettu. Esimerkiksi voi ottaa rekojuoksun, jossa poliisitäti juoksi th/mh oviaukolta etuovelle n. neljässä sekunnissa).

Tosiaikana surmatalossa oli lisäksi ’pimeää’.

Tätä käytettävissä olevaa surma-aikaa (Auerin tekemänä) voidaan tarkastella yksinkertaisen kaavion avulla. Kuvakaavio kertoo askelääniin suhteutettuna sen ajan kuinka paljon hänellä on ollut noina 59 sekuntina aikaa surmata miehensä (nuolenkärkien alla/yllä/välissä on tämä teoreettinen aika, eli punainen pystypalkki kaaviossa). Kaaviossa olevat vihreiden nuolien suunnat eivät tarkoita mitään suuntaa vaan yleensä paikasta toiseen siirtymistarvetta.”

– Kuolemannaakka

Aikajana

Hätäpuhelun analyysi osa 1

Keskitytään hetkeksi Ulvilan murhan oleelliseen ja merkittävään todisteeseen eli Hätäpuheluun 1.12.2006.

***

Kirjoittanut Kuolemannaakka

Häke-puhelun analyysi, osa 1:

Tämä on juttusarjani tärkein postaus, pituuden vuoksi jaettu kahteen osaan. Tässä kerrotaan nyt, miksi aika monta Ulvilan juttua pitkään tutkinutta on edelleen, ja yhä varmemmin vakuuttuneita siitä, ettei Anneli Auer voi olla surmannut Jukka S. Lahtea. Kun luet tämän ja seuraavan postauksen ajatuksella, mieluummin useaan kertaan, niin ymmärrät.

Jotta ymmärrät helpommin, hanki käyttöösi Ulvilan surmatalon pohjapiirros. Ainakin Minfoon se on usein postattu. Silloin tiedät, mistä milloinkin puhutaan ja missä eri henkilöt liikkuivat. Yleisimmin käytössä ollut, Porin poliisilaitoksella 2006 piirretty pohjapiirros ei ole aivan tarkka; siinä on virheitä esim takkahuoneen oviaukon ja takan koossa, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on, että hahmotat etäisyydet ja sen ajan, mitä erilaisiin toimintoihin ja liikkeisiin ihmiseltä kuluu. Voit vapaasti kokeilla asioita kotonasi, tehdä omia kotirekoja.

Helpotan hiukan, tässä talon pohjapiirros.

Helpotan hiukan, tässä talon pohjapiirros.

Ulvilan surma on siitä lähes ainutlaatuinen, että surma tehdään uhrin vaimon soittaman hätäpuhelun aikana (ainakin valtaosa on tätä mieltä; nyttemmin on ilmaantunut koulukunta, jonka mukaan murha oli jo tapahtunut, ja kaikki äänet tai osa äänistä tuli joltain aikaisemmin äänitetyltä nauhalta… luettuasi ja ymmärrettyäsi tämän postauksen, ymmärrät myös, miksi tämmöinen koulukunta on olemassa). Tämä hätäpuhelu tallensi tapahtumat taustalla; ei tietenkään hyvin, koska uhrin vaimo ja Häke-henkilö puhuvat päälle, ja uhri ja surmaaja olivat toisessa huoneessa kahden seinän takana, mutta jotenkin. Taustalta kuuluu uhrin huutoa, erilaisia kolinoita ja vaimon lähdettyä puhelimesta kuuluu vaimon huutoja, juoksuaskelia ja muita tunnistettavia ja tuntemattomiksi jääneitä ääniä. Häke-nauha on siis ainutlaatuinen mahdollisuus todistaa se, murhasiko Anneli Auer miehensä vai ei.

Poliisin tutkija Tuija Niemi teki jo 2006 nauhasta litteroinnin, jonka hän antoi tuolloiselle tutkinnanjohtajalle. Siihen hän oli kuvannut nauhalla kuuluvia repliikkejä ja ääniä. Näiden mukaan taustalta kuului tuntemattoman henkilön repliikkejä sekä kuului tappelun ääntä. Tutkinnanjohtaja kertoi lehdistölle, että murhaaja tulee jäämään kiinni äänensä perusteella. Tämä häke-nauha yhdessä teknisen tutkimuksen tulosten kanssa suuntasi tutkimuslinjat ulkopuoliseen murhaajaan.

Yleisön tietoon häke-nauhan litterointi tuli vuonna 2010, kun tutkinnanjohtaja ja tutkimuksen suunta oli vaihtunut. Niemeä pyydettiin tekemään uusi litterointi, jossa mielipiteet olivatkin yhtäkkiä vaihtuneet. Analyysissään hän kertoi, ettei taustalta kuulukaan mitään tappelun ääniä, saatikka ulkopuolisen ääniä. Hän käänsi kelkkansa kokonaan, samoin tutkimus. Vaimoa alettiin epäillä syylliseksi. Toisin kuin ensimmäistä litterointia, tämä litterointi julkaistiin iltapäivälehdissä. Niemen litteroinnissa uhri näyttää selvästi kommunikoivan vaimonsa kanssa, ja höpisevän kummallisia, tilanteeseen sopimattomia lauseita. Vaimo taas näyttää karjuvan miehelleen raivoisasti, ja ennen kaikkea: poliisi on vakuuttunut, että vaimo käy puhelun aikana hakkaamassa miehen kuoliaaksi. Kaikki olivat vakuuttuneita, että häke-nauha paljastaa vaimon syylliseksi.

Minä luin tuon Niemen 2010 litteroinnin jostain iltapäivälehdestä, niin kuin kymmenettuhannet muutkin. En ollut Ulvilan juttuun juurikaan tutustunut sitä ennen. En seuraa rikosuutisia, enkä tilaa Alibeja. En ole mikään murhaharrastaja. Luin lehdestä litteroinnin ja kertomuksen siitä, että poliisi uskoo, että Auer surmasi miehensä puhelun aikana, noin kahden minuutin korvilla. Mies oli kuulemma yllättäen ”herännyt henkiin” kesken puhelun ja makasi sängyllä huutaen, ja niin vaimon oli pakko mennä hänet tappamaan, kutsuttuaan ensin tyttärensä puhelimeen. Ihan jännittävä tarina sinänsä ja hyvin kylmäveristä käytöstä.

En olisi litterointiin edes sen tarkemmin paneutunut, ellei heti ensimmäinen vaimon repliikki häkeen olisi tuntunut niin kummalliselta: ”Tääl on joku tappaja! Joku mies tuli ikkunasta ja hakkaa mun miestä puukolla!” Mitä ihmettä, naisenhan piti luulla, että mies on kuollut! Miksi hän noin sanoo? Miksi vaimo sanoo, että mun mies tappelee täällä murhaajan kanssa, vaikka olettaa, että mies makaa kuolleena sängyllä? Poliisin mukaanhan uhri herää yllättäen. Tällöinhän vaimo ei voi puhelun alussa tietää, että uhri herää, ja siis luulee repliikit sanoessaan, että mies on kuollut. Miksi ihmeessä hän häkelle kertoo miehen tappelevan ja että murhaaja on yhä paikalla? Sehän on ihan älytön juoni, paljastuisi heti, kun taustalta ei kuulu mitään. Ja miten ihmeessä voi olla noin hyvä tuuri, että mies sitten herääkin 20 sekuntia myöhemmin ja alkaa huutaa ja kolistella, ihan kuin joku tosiaan siellä tappelisi? Ihan kuin Jukka esittäisi murhan soundtrackia hyvää hyvyyttään, vaikka voisi olla ihan hiljaakin ja odottaa avun saapumista. Tai vaikka syyttää Aueria murhaajaksi. Sen sijaan hän huutaa Annua apuun.

Tällöin en edes osannut ihmetellä (eikä minulla niistä ollut tietoakaan) esimerkiksi Auerin lavastamiksi väitettyjen kengänjälkien syntyä: jos Jukka makaa sängyllä ja putoaa sieltä vasta puhelun aikana omia aikojaan ”kun yrittää nousta pystyyn”, ja Auer surmaa hänet astalolla puhelun aikana, niin miten lattialla voi olla valmiiksi verilammikossa kastellut lavastusjäljet? Kun koko lammikko syntyy vasta astaloinnin aikana! Auer olisi siis tehnyt tyhjästä alkavat veriset poistumisjäljet lattialle ennen puhelua, ja Jukka vaan maannut kuolleena sängyllä, eikä lattialla olisi ollut missään verta juurikaan. Se olisi outo suunnitelma, minusta.

Litteroinnin ensirepliikkejä ihmettelin ensin lehden keskustelupalstalla. Siellä oli linkki murha.infoon, missä en ollut koskaan aiemmin käynyt. Menin sinne, ja huomasin, että täällähän on juttua jauhettu jo vuosia. Aloin ihmettelemään asiaa sielläkin, ja sitten aloin keräämään materiaalia ja tutustua jutun kaikkiin kiemuroihin. Ja niitä piisasi. Tällainen juonikuvio olisi hylätty Salatuista Elämistäkin jo ideapalaverissa epäuskottavana.

Taisi olla loppukesä 2010 kun nimimerkki Turumurre laittoi postauksen otsikolla ”Anneli ei ehdi!”. Siinä hän käsitteli häke-nauhaa ja oli yhdistänyt siltä kuuluvat asiat Auerin ensimmäisessä kuulustelussaan kertomiin asioihin. Ne näyttivät täsmäävän ihmeen hyvin. Tärkein asia oli kuitenkin se, että Auer ei ehdi tekemään murhaa ”livenä” häke-puhelun aikana. Syksyllä 2010 sen asian tajusin, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Häke-puhelua ei siis ole lehdistössä käsitelty juuri lainkaan, mikä on aivan ihmeellistä, kun kyseessä on murhan päätodiste, joka on ollut kaikelle kansalle litteroituna useassa lehdessä. Häke-nauhan analysointeja ei ole missään. Yksikään lehti ei ole julkaissut häke-nauhasta mitään analyysiä. Juttua on jauhettu pian 7 vuotta, mutta missään ei ole selostusta siitä, mitä häke-nauhalla tapahtuu! Mitä tiedämme häke-nauhasta lehtien perusteella? Tiedämme, ettei sieltä kuulemma kuulu murhaajan ääntä, joten Annelin on pakko olla yksin ja murhaaja. Näitä ääniä jankataan: puolustus sanoo, että kuuluuhan sieltä ääniä ja syyttäjä sanoo, että Jukka kolisee yksinään. Taustaa kuunnellaan kotisalapoliisien toimesta kuulokkeet punaisina, ja yritetään sekavasta taustahälystä löytää vuoroin ulkopuolisen murhaajan ääniä, vuoroin Auerin murhahuutoja. Minulla on huonot kaiuttimet, eikä kuulokkeita lainkaan. En minä kuule mitään järkevää siitä taustan mölystä. En edes tykkää kuunnella tuota nauhaa. Olen kuunnellut sen vain kymmenisen kertaa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä.

Kukaan ei kiinnitä huomiota oleelliseen. Ei ole mitään merkitystä sillä, kuka taustalla puhuu, tai puhuuko kukaan. Merkitystä on sillä, missä Auer on puhelun aikana, ja missä ei. Vain tällä on merkitystä: MISSÄ AUER ON, KUN JUKKA S. LAHTI MURHATAAN? Se on murhatutkimuksen peruskysymys ja koko häke-nauhan tärkein pointti. Se ratkaisee, onko Auer murhaaja vai ei. Vain se, eikä mikään muu.

Jos Auer ei ole murhan sattuessa samassa huoneessa kuin uhri, ei hän voi olla murhaaja. Se on näin yksinkertaista! Asia on kaikkien edessä häke-nauhan muodossa ja jo litteroinnissa, ja silti ainutkaan lehti, tutkiva valtavirran journalisti tai muu median edustaja ei ole asiaa selvittänyt. Ketään ei tunnu kiinnostavan selvittää sitä, onko Auer murhaaja vai ei. Ei syyttäjää liioin: syyttäjä tai poliisi ei ole tehnyt mitään selvitystä siitä, murhaako Auer Jukan puhelun aikana. He väittävät näin, mutta heillä ei ole mitään sekunnintarkkaa selvitystä Auerin liikkeistä.  He väittävät, että Auer surmasi Jukan, koska nauhalta kuulemma kuuluu Auerin ”surmaamistahtoa osoittava” repliikki, ja koska Auer on pois puhelimesta silloin kun Jukka surmataan. Tässä kaikki! Eihän nuo väitteet kerro murhaajasta mitään!

Miten voimme selvittää Auerin liikkeet puhelun aikana, erityisesti silloin, kun hän on pois puhelimesta ja Jukka saa surmansa? Nauhan tausta kuuluu huonosti, repliikeistä ei saa selvää, uhri huutaa sekavasti, kolinaa, natinaa ja mäiskettä sekoittuu puhelimessa olijoiden repliikkeihin ja hengityksiin ja juoksuaskeliin. Tausta on hyvin kaoottinen, ja joku voi väittää, ettei millään voi saada selville, missä Anneli on ja mitä hän puuhaa silloin kun on pois puhelimesta.

Nauhalla on kuitenkin useampi kohta, jolloin tiedämme varmuudella, missä Anneli on, ja erityisesti missä hän EI ole. Jos hän puhuu puhelimen lähellä, hän on puhelimen lähellä. Jos hän juoksee puhelinta kohti, hän juoksee puhelinta kohti. Jos hän avaa oven, hän on ovella. Näitä tietoja käyttäen Auerin mahdollisuudet murhata Jukka hupenevat olemattomiksi. Hän ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Tässä ”lyhyesti” analyysin tärkeät kohdat pähkinankuoressa.

1. Nauhalla kuullaan kaksi juoksua, jotka antavat Auerille alibin. Juoksut ovat ihan kiistaton tapahtuma, ja ne kuullaan nauhalla, ja jopa Tuija Niemi on kertonut (pyydettäessä, ei tietenkään litterointiin), että askeleet lähestyvät puhelinta. Koska puhelin on keittiössä, niin lähestyvät askeleet eivät voi kuulua muualta kuin olohuoneen/takkahuoneen suunnasta. Ensimmäisellä kerralla joku siis juoksee olohuoneesta/takkahuoneesta kohti puhelinta ja avaa tämän jälkeen oven (joka on ulko-ovi).  Juoksu kestää noin 4 sekuntia. Toisella kerralla oven avausta ei kuulu, kuuluu vain pelkät askeleet, ei ihan niin kiireiset kuin ensimmäisellä kerralla, eikä juoksu ole aivan niin pitkä.  Kuka voi taustalla juosta? Tyttö on puhelimessa, Jukka on puolikuollut, poika on huoneessaan, eikä kaikista nykyisistä ihmekertomuksistaan huolimatta ole vielä kertonut sieltä lähteneensä ja olohuoneessa juoksennelleensa. Ei ole muuta kuin Auer tai huppumies. Auer on kertonut ensimmäisessä kertomuksessaan jo, nauhaa kuulematta, että teki näin: juoksi huppista karkuun olohuoneen halki ja ulos. Juoksija siis on Auer.

2. No miksi tämä on tärkeä asia? Siksi, koska syyttäjä/poliisi on väittänyt, että Jukka tapetaan heti ensimmäisen juoksun jälkeen! Juoksu on loppunut n. 2:00, minkä jälkeen Auerista ei kuulu mitään askelia tai ääniä. 2.03 kuuluu kuulemma Auerin sanomana jotain -uole -loppuista ja sekuntia aikaisemmin 2:02 on jo kuulunut kopsahdus ja selvästikin Jukkaa joku lyö tuossa kohtaa, koska hänen puheensa katkeaa lopullisesti ja hän pystyy enää vaimeasti valittamaan.  Jukkaa pahoinpidellään jo silloin kun Auer vasta juoksee kohti puhelinta, siis poispäin takkahuoneesta, jossa Jukka makaa! Syyttäjän väite on, että Auer lyö Jukkaa päähän tuossa 2:02 kohdassa ja uudestaan 2:05, jossa kuuluu myös kopsahdus.

3. Mutta kun Auer ei voi lyödä, koska on juuri juossut ulos talosta! En voi sille mitään, että asia oikeasti on näin. Hän ei juokse takaisin missään vaiheessa, EIKÄ HÄN EHTISI EDES JUOKSEMALLA, kun on kohdassa 2:00 ulkona! Ei hän ehdi kahdessa sekunnissa takkahuoneen perille lyömään.  Hyvä kun ehtisi kahdessatoista, todellisuudessa.

4. Ja jos tämä ei vielä vakuuttanut, niin tulee seuraava mahdottomuus. Jukkaa on lyöty 2:05 (tai vähintäänkin 2:02), mutta jo 2:07 kuullaan Auerin nyyhkäisy, KÄVELYASKELIA ja sen jälkeen kysymys ”Tuleeks sieltä ketään”. Miten Auer on teleporttautunut parissa sekunnissa takkahuoneen perältä puhelimen viereen?? Ei mitenkään, ei edes kahdessatoista sekunnissa, kun hänellähän on veret päällä, astalo kädessä ja ties mitä kilpiä ja mielikuvitusvempaimia. Eihän hän voi edes verisenä poistua takkahuoneesta, kun Jukan verta ei saa mennä väärään paikkaa, ei saa tulla jalanjälkiä, eikä hän yksinkertaisesti mitenkään ehdi edes takkahuoneesta pois tuossa ajassa. Jokaisen on pakko ymmärtää tämä. Kahdessa sekunnissa ei siirrytä kymmentä metriä murhatyön jälkeen ja riisuta vielä varusteitakin pois. Kahdessa sekunnissa olisi jokainen vielä paikallaan ja ihmettelisi mitä tuli tehtyä. Kahdessa sekunnissa et ehtisi edes laskea astaloa maahan.

5. Ja TÄMÄN vuoksi Auer ei VOI olla murhaaja, mikäli murha tehtiin reaaliaikaisesti. Hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä tuota murhaa, vaikka kuinka haluaisi.

6. Ja TÄMÄN vuoksi hovioikeus vapautti Auerin heti. Siksi koska kuulivat omin korvin, että kysymys Tuleeks sieltä ketään on esitetty puhelimen läheisyydessä, eikä Auer tällöin voi olla takkahuoneessa Jukkaa tappamassa.

7. Ja TÄMÄN vuoksi Auer itse ihmetteli, että hänenhän olisi pitänyt lavastaa koko tausta, että olisi ehtinyt. Koska lopulta hänkin nauhaa tutkiessaan tajusi ajatella, että hänhän juoksi talosta pois silloin kun hänen väitettiin Jukan tappavan, ja sanoi tuon kuuluisan -uolen ollessaan vasta tuulikaapissa tulossa takaisin sisälle.

Nauhoituksesta olivat ensimmäiset lehtijutut jo 2009. Näistä tai Auerin puheista on hänen poikansa nyt saanut uusiin kertomuksiinsa nämä nauhoittelut. Hänen 2009 poliiseille kertomansa kertomuksen puhelimen näppäinäänet ovatkin muuttuneet nauhurin painikkeiden paineluksi.

8. Ja TÄMÄN vuoksi Niemeltä tilattiin uusi lausunto siitä, että voivatko JUOKSUT tulla nauhalta. Eihän muuten näin järjetöntä ideaa edes tutkittaisi, mutta kun syyttäjäkin tajusi (ja hovi sen heille kertoi), ettei Auer pysty tappamaan esitetyn teorian mukaisesti, mikäli juoksu on tapahtunut oikeasti. Jos juoksuja ei olisi, tai ne kuuluisivat nauhalta, Auer ehtisi hääräilemään Jukan kimpussa takkahuoneessa. Mutta ei hän siltikään ehtisi POIS takkahuoneesta, mikäli murha tehtiin livenä siinä kohdassa, missä sen väitetään tapahtuneen. Tämän vuoksi OSA Jukan huudoistakin pitää tulla nauhalta, ja tästä on myös Niemen lausunto. OSA, ei kaikki.

Juoksuäänet taas ovat niin voimakkaita ja niissä on niin kova ”basso”, että tarvittaisiin studiovahvistimet, että semmoinen jyminä tulisi jostain laitteelta. Sopii kokeilla jollain mankalla ja c-kasetilla, millainen tilantuntu syntyy, kun sieltä juoksuaskeleita puhelimen luurin kautta kuuntelee… Mutta syyttäjän ääniasiantuntijan mukaan juoksutkin saattoivat tulla c-kasetilta, tottakai.  Sitä hän ei pohdiskellut, miten Auer tiesi häken pitävän kahden minuutin tauon, että ylipäätään pääsisi ”juoksemaan” taustalla. Olisihan ollut kurjaa, jos Auerin ollessa puhelimessa häken kanssa juttelemassa, olisi taustalla joku juosta jymistellyt. Vai Huppumiehenkö piikkiin Auer oletti äänien menevän? Toisaalta, kun juoksuaskeleita kuullaan ensimmäisen kerran vasta, kun puhelua on kulunut lähes 2 minuuttia, voitaneen päätellä, että jotenkin kummasti Auer tiesi etukäteen puhelun kestävän ainakin näin pitkään. Eikä esim puolta minuuttia, niin kuin maallikko saattaisi herkästi veikata.

Tajuttuaan juoksuäänien lavastamisen mahdottomuuden Tuija Niemi nyt oikeudessa kertoikin, että itse asiassa Jukka oli kuollut jo ennen puhelun alkua ja kaikki hänen äänensä tuli nauhalta ja juoksuaskeleet livenä: AA vaan huvikseen juoksenteli ympäri kämppää karjumassa raivoisasti.  Toisin sanoen pilasi ehdoin tahdoin vaivalla rakentamansa alibin ja poistui puhelimesta. Jos olisi pysynyt siellä, ei häntä olisi koskaan edes murhasta epäilty.

Toinenkin huono puoli Niemen teoriassa on: hän pokkana olettaa, että Jukka kuoli jo tunti sitten, mutta kukaan ensihoitoporukasta tai ensipartiosta tai tutkijoista ei tätä huomannut.  Ja aika outoa on se, että näköjään Auer lavasti itse taustanauhan, josta hän kertaalleen käräjillä sai elinkautisen! Sehän oli käräjillä syyttäjän tärkein todiste hänen syyllisyydestään, kun mitään konkreettista ei löytynyt. Voisi sanoa, että meni lavastus vähän pieleen?

9. Ja miksikö KAIKKI Jukan huudot eivät voi tulla nauhalta? Siksi, että on todellisuudessa kiistatonta, että Jukka kuoli puhelun aikana. Siksi ollaan syyttäjän puolelta päädytty täysin järjettömään ja mielikuvitukselliseen teoriaan, missä AA jättää ilmeisesti tahallaan Jukan henkiin huutamaan, soittelee hänen huutojaan lisäksi nauhalta ja on tehnyt etukäteen juoksuääniä soitellen niitäkin sopivassa kohdassa, että pääsee sen Jukan tappamaan puhelun aikana (arvaten etukäteen, että Häke pitää kahden minuutin tauon, että murha luonnistuu). Kaikki käsittävät, että tämä on täysin järjetön ajatuskin. Mutta tähän se homma ajautuu näiden kahden kiistämättömän perusasian vuoksi: a) juoksut suuntautuvat kohti puhelinta, eivätkä palaa takaisin b) Jukka tapetaan puhelun aikana.

Tässä keississä ei ole mitään merkitystä muilla asioilla. Ei sillä, kuinka ”epäluonnollisesti” joku mahdollisesti käyttäytyi tai itkikö riittävästi tapahtumien jälkeen. Ei sillä, kuuluuko huppumiehen puhetta nauhalla vai ei. Nämä eivät auta, kun AA ei VOI tappaa Jukkaa. Ja jos hän ei ole tappanut, niin joku mu on, mikäli Jukka olemassa on ollut ja murha tapahtunut.

Mutta! Uuteen oikeudenkäyntiin syyttäjä onkin hylännyt aikaisemman teoriansa! Nyt esitetäänkin epämääräisesti, että Auer palaa puhelimeen 10-13 sekuntia murhan jälkeen, eli murhaaminen on siirretty noin kohtaan 2:29. Puolustus kun on pitkään ihmetellyt, miksi 30 sekuntia sitten murhattu ihminen vielä pitää ääntä 2:32 saakka. Ja tietenkin puolustus on ihmetellyt, miten Auer ehtii parissa sekunnissa puhelimen viereen puhumaan murhan jälkeen. Siirtämällä murhan kohtaan 2:29, syyttäjä saa Auerille noin 10 sekuntia aikaa tulla murhan jälkeen taas puhelimeen. Varsin näppärää!

Tätä ennen Jukka ilmeisesti lähes ”kuolee” omin päin, ja ne 2 minuutin kohdalla kuuluvat kopsahduksetkin hän taitaa tehdä itse. Muistakaamme, että vielä muutama sekunti ennen nauhan kohtaa 2:00 Jukka pyytää Aueria apuun ihan suht selvällä suomenkielellä, kovaan ääneen. Sitten hän yökkii ja alkaa taas huutaa ja kopsahdusten jälkeen enää valittaa vaimeasti. Yksinään? Ja tämän syyttäjän mukaan ”murhatahtoa osoittavan” ”-uole” –äänteensä Auer kuitenkin lausuu edelleen kohdassa 2.03, sekä kuulemma ähkii ponnistellen murhaiskun jälkeen. Mitä lie sitten puuhaa poissaolonsa aikana ja missä, syyttäjän uuden version mukaan?  Kerää rohkeutta ja varusteita puoli minuuttia, ja ehtii tappamaan Jukan juuri sopivasti, ennen kuin häke-henkilö palaa linjoille ja pyytää tyttöä kutsumaan äidin puhelimeen. Ja sieltähän se äiti saapuu, muutaman sekunnin kuluttua häken pyynnöstä. Tehtyään murhan 10 sek aikaisemmin toisessa huoneessa, roiskauttaen verta metrin korkeuteen.

Auerin onneksi nauhalla kuullaan kuitenkin vielä se toinen juoksu, kohdassa 2:25. Tästä Auer kertoi ensimmäisessä kuulustelussaan, että meni sisälle palattuaan hetken päästä uudestaan olohuoneeseen tarkoituksena saada tunkeutujasta tuntomerkkejä. Ja samalla tavalla huppumies ajoi hänet uudestaan pakosalle. Auer kertoi huutaneensa ”Lopeta”, ja se nauhalta kuullaankin, ja sen jälkeen juoksuaskeleet, jotka lähenevät puhelinta. Jos Jukka todellakin tapetaan kohdassa 2:29, on tappaja joku muu, sillä Auer on jälleen eteisessä tai tuulikaapissa! Murha-ajan siirtely ei siis auta, kun Auer on poissa puhelimesta vain 59 sekuntia, ja kaksi kertaa hän juoksee olohuoneesta pois ja kahdesti puhuu puhelimen lähellä niin, että hänen sijaintinsa voidaan määritellä. Hänellä ei koko poissaolonsa aikana ole todellisuudessa aikaa tappaa Jukka kuin muutaman sekunnin ajan. Tästä on Turumurre tehnyt mainion aikajanan, jossa tappamisen mahdottomuus näkyy konkreettisesti.

– Kuolemannaakka

Syyttäjien väitteet 3: itkeä vai nauraa

mukava ihminen

Ainakin tämän päivän todistelulle on pakko nauraa. Oikeudenkäyntiä seuratessa unohdin hetkeksi, että kyse on Jukka Lahden murhasta. Tuntui, että oikeudessa juoruiltiin julkisesti lähes kymmenen vuoden takaisista asioista, joita todistaja itsekään ei ollut katsonut tarpeelliseksi aiemmin ottaa esille. Toisaalta puitiin erään naispoliisin edesmennyttä suhdetta entiseen tuhmaan tutkinnanjohtajaan. Kummankaan naisen todistuksessa esiintyvän keskustelun toista osapuolta ei kuultu. Jukka Lahtea on mahdotonta kuulla ja Juha Joutsenlahti todisti jo eilen, joten hän ei voinut entisen seurustelukumppaninsa ”syytöksiin” vastata.

***

Väitteet 8-10. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

  • ettei ole käynyt takkahuoneessa sen jälkeen, kun tunkeutuja puukotti häntä. Syyttäjän mukaan Auerin veriset jalanjäljet puuttuvat takkahuoneesta, koska veri oli ehtinyt kuivua, eikä siihen siksi jäänyt jalan tai kengän jälkiä kun hän kävi viimeistelemässä murhan. Lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä.

Kun todellisuus ei toimi, muutamme todellisuutta. Syyttäjä on ajautunut todella kummallisiin teoriakiemuroihin yrittäessään luovia Annelia kuin nuoralla tasapainotellen syylliseksi vuosisadan lavastusmurhaan. Jopa syyttäjän todistajat kertovat erilaisia teorioita: Niemi katsoi, että päästäkin valunut veri oli ilmeisen vanhaa, koska kertoi, että Jukka olisi maannut koko puhelun kuolleena, ja äänet tulisivat nauhalta. Syyttäjä kokeilee kahta rinnakkaisteoriaa: livemurhaa häke-puhelun aikana tai livemurhaa häkepuhelun aikana taustanauhalla ryyditettynä. Huikeimman teorian mukaan murhatyöhön osallistuneitakin oli kaksi.

Kaikesta päättäen syyttäjä on kuitenkin eri mieltä kuin Niemi siitä, milloin Jukka kuoli. Kaikesta päättäen poliisit ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että Jukka tosiaan surmataan puhelun aikana. Ainoastaan se, miten tämä tapahtui, on jäänyt hiukan epäselväksi. Tai oikeastaan se on jäänyt täysin selittämättä, koska sitä ei voi selittää. Siihen ei ole aikaa. Siihen kaikkien syyttäjän teorian kulmakiveen: yhtäkkiä ”henkiin” heränneeseen Jukkaan, palataan myöhemmin. Tämä juuri sopivasti puhelun aikana tapahtuva uhrin piristyminen (hän on siis tunnin verran maannut neljä syvää puukotusvammaa kyljissään ja muutama iskuvamma päässään) otetaan nykyään ihan noin vain faktana, eikä koskaan ole kerrottu, mihin kummaan tämmöinen piristyminen perustuisi. Mutta käsitellään nyt pelkästään syyttäjän väittämiä vanhoja verijälkiä.

Jälleen syyttäjä marssittaa esiin perinteisen, kaikki teoriat mahdollistavan ”poliisit mokasivat” –kortin. Sen mukaan kaikki mahdollinen tutkinta ja havainnointi vain tehtiin niin huonosti, että nyt jälkeenpäin voidaan mikä tahansa teoria sanoa todeksi, ja vedota tähän. Voidaan sanoa, että kaikki muu kuin päästä valunut veri oli tunnin vanhaa, vaikka paikalla ollut ensipartio ja ensihoitajat eivät tällaista havainneet. Molempien työhön kuuluu havainnoida rikospaikka ja sen olosuhteet: ensipartio kuvaa paikan ja sairaankuljetusyksiköt käyttävät potilaskertomukseen liitettävän potilaskirjan pohjana Kelan SV 210 -lomaketta, jonka nimi on ”Selvitys ja korvaushakemus sairaankuljetuksesta”. Tuttavallisemmin lomake on nimeltään ensihoitoraportti. Mitä tähän lomakkeeseen sitten kirjataan? Alan oppikirja kertoo näin:

”Lomake koostuu hallinnollisesta ja hoidollisesta osiosta. Hallinnollisessa osassa ovat henkilö- ja osoitetietojen lisäksi tehtävävaiheiden kellonajat ja tehtävä ja kuljetuskoodit. Hoidollinen osa taas jakaantuu tapahtumatietoihin ja muihin esitietoihin, potilaan tila- ja tarkkailutietoihin sekä potilaan hoitoon ja hoidon vasteeseen liittyviin tietoihin. Ensihoitokertomuksen täyttämiselle tuo omat ominaispiirteensä sen strukturoitu rakenne. Lomake ohjaa käyttäjää tekemään olennaiset kirjaukset, mutta toisaalta lomakkeessa on vähän tilaa, joten kirjaamisen tulee olla tiivistä. Lomakkeen täyttämisestä vastaa potilaan hoitoa johtava hoitaja. Täytetyn ensihoitokertomuksen pitää kulkeutua säilytettäväksi potilaan potilaskertomukseen, ja ainoastaan potilaan hoitoon osallistuvilla on lupa lukea se.

Etenkin tilanteissa, joissa potilasta lääkitään joko hoitajalle myönnettyjen hoitolupien tai lääkärin puhelinkonsultaation perusteella, sekä tilanteissa, joissa potilas jätetään kuljettamatta jatkohoitoon tai hänet luovutetaan muiden viranomaisten huostaan, hyvin täytetty ensihoitokertomus on merkityksellinen mahdollisten myöhemmin tehtävien selvitysten varalta.

Huolellisesti ja hyvin täytetty lomake toimii juridisena hoidon dokumenttina ensihoitohenkilöstön ja potilaan oikeusturvaa varten. Ensihoitokertomus tulee täyttää niin, että se on ymmärrettävä, luettava ja yhdenmukainen. Ymmärrettävyys tarkoittaa, että käsiala on selkeää ja käytetyt sanat, lyhenteet ja muut ilmaukset ovat yksikäsitteisiä. Luettavuus liittyy käsialaan, sopivan kynän käyttöön ja riittävään kirjoitusvoimaan. Yhdenmukaisuus tarkoittaa, että kaikki ensihoitokertomukset on laadittu samojen periaatteiden ja käytäntöjen mukaan.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että kuolleen potilaan luo ensin tullut merkitsee muistiin kuolemantapaukseen liittyvät perustiedot. Ne myös helpottavat potilaan aikanaan virallisesti kuolleeksi toteavan lääkärin työtä. Kuolemantapauksesta tulee rekisteröidä ainakin seuraavat asiat:

  • tehtävään liittyvät tekniset tiedot (mm. päivämäärä, kohteen osoite, lähtö- ja tavoittamisaika, havainnoijan allekirjoitus sekä nimenselvennys ja ammattinimike)
  • vainajan nimi ja henkilötunnus, sukupuoli, arvioitu ikä, lähiomaisen puhelinnumero yms.
  • tapahtumatiedot (milloin arvioitu tai tiedetty olleen elossa)
  • olosuhteet tavattaessa (mm. asento, väkivallan merkit, lääkepurkit, vaatetus, alusta, ympäristön lämpötila, mahdollinen ruumiin siirtäminen)
  • kaikki toissijaiset kuolemanmerkit tai niiden puuttuminen
  • taustatiedot (aikaisemmat sairaudet, lääkkeet, lääkärit yms.)
  • elvytyksestä pidättäytymisen syy (esim. löydetty elottomana, tavattaessa asystole ja hoitoelvytyksen alkamisviive yli 10 minuuttia)

Muistiin merkitseminen tehdään käyttäen erityistä lomaketta. Sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin tulee vaatia, että se myös täytetään. Jokainen lomake tulee tarkastaa ja puuttuvista merkinnöistä tai epäjohdonmukaisuuksista (esim nähty elossa puoli tuntia sitten, tavattaessa kuolonkankeus kyynärnivelessä) tulee pyytää kirjallinen selonteko.”

Ensihoitajien työhön kuuluu kirjata ylös olosuhteet tavattaessa, toissijaiset kuolemanmerkit (lautumat ja kuolonkankeus), ruumiin mahdollinen siirtäminen, ympäristön ja ruumiin lämpötila yms. He tavallaan tekevät ensimmäisen rikospaikkatutkimuksen. Tämä on ymmärrettävää, koska monet rikospaikkatutkimuksen tärkeät asiat muuttuvat ajan myötä, ja tietoa häviää, mikäli tutkimusta ei tehdä heti. Ei voida jäädä odottamaan esim. tunnin päästä tulevia varsinaisia tutkijoita.

Erityisesti kaikki ”omituisuudet” kirjataan ylös, ja sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin pitää varmistaa kirjallisesti, mikäli jotain epäjohdonmukaisuuksia havaitaan.

Kysymys kuuluukin: missä ovat Jukka Lahden ensihoitotiedot? Mitä tuolloin havaittiin? Raporttia ei ole ainakaan julkisuudessa näkynyt. Maallikkokin huomaisi ihmetellä, jos lattia on täynnä tunti sitten kuivunutta verta, vaikka uhri on tapettu muutama minuutti sitten. Sehän olisi jo ihan ruskeaksi kuivunuttakin tuossa vaiheessa. Vielä enemmän ihmeteltäisiin, jos vastakuolleessa uhrissa olisi lautumia. Ensimmäiset lautumat vainajaan tulevat 15–20 minuutin kuluessa. Ensihoitajien toimintaohjeen mukaan lautumat tutkitaan aina, mikäli monitorointielektrodeilla ei havaita sähköistä toimintaa. Jos lautumia ei havaita, aletaan peruselvytys, jonka lopettamisesta määrää lääkäri. Jukka Lahtea yritettiin elvyttää, joten ainakin ensihoitajille hänen kuolemansa tuoreus oli selvä. Kuolemaa kun ei todeta siitä, ettei sydän lyö, tai että päässä on reikä. Kuolema todetaan toissijaisista kuolemanmerkeistä. Vasta lautumat tai kuolonkankeus varmistavat kuoleman. Muutoin elvytys aloitetaan, mikäli uhri on ollut elossa 10 minuuttia sitten (hukkumistapauksissa jopa selvästi enemmän).

Syyttäjä väittää, että Ulvilan murhapaikalle tullut ensihoitopartio ei osannut havaita veren kuivumista, ja Niemi väittää, etteivät he osanneet erottaa tunti sitten kuollutta vastakuolleesta.

Ensihoitajien raporttia en ole nähnyt, sen sijaan ensiksi paikalle tulleen poliisipartion raportti meillä on käytössämme. Mitä siellä sanotaan uhrin tilasta ja tuoreudesta?

”Elottoman näköinen miesuhri makasi vertavuotavana selällään sängyn vieressä jalkojen ollessa osittain sängyn alla. Uhrin läheisyydessä oli lisäksi halko, jonka toinen pää oli veressä. Uhrin pään alla oli verilammikko. Uhrin vatsan seudulla oli havaittavissa useita vertavuotavia pistojälkiä, sekä kasvoihin kohdistuneet iskut olivat vaurioittaneet uhrin kasvoja. Uhrin sijainti kuvattiin välittömästi, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö päästettiin tarkastamaan uhrin tila. Uhrissa ei ollut elonmerkkejä.”

Syyttäjän mukaan siis uhrin kaikki muut haavat olivat vanhoja, ja ainoastaan päävamma tuore. Poliisit kuitenkin kertovat, että vatsan seudulla oli vertavuotavia pistohaavoja. Nämä haavat ovat vammaluettelon mukaan pinnallisia, 1-2cm syviä pistoja, jotka oli lyöty kieroksi menneellä ja päästä katkenneella veitsellä. Syyttäjän mukaan tämä oli tapahtunut tunti sitten, ja poliisien mukaan ne vuosivat edelleen. Niemen mukaan uhri oli kokonaan kuollut jo aikoja sitten, ja ilmeisesti vuosi muuten vain.

Vuonna 2008 tutkijat tekivät autenttisissa oloissa, oikealla ihmisverellä testejä veren kuivumisnopeudesta. Tuloksena oli, että ohuet veritahrat kuivuivat kahdeksassa minuutissa niin kuiviksi, etteivät kengät enää tahriintuneet. Paksummilta tahroilta otti 26 minuuttia samaan. Syyttäjä väittää, että veri oli vanhaa, koska kuulemma hoitohenkilökunnan kenkiin ei sitä tarttunut. Hoitohenkilökunta saapui paikalle 9 minuutin kuluttua. Hoitohenkilökunnan kengänpohjat myös kuvattiin. Onko se sitten punaista maalia, jota kengänpohjissa näyttäisi hiven olevan, jos ei verta? Tätä kuvaa puolustus esitteli oikeudessa, ja on se Minfoonkin useampaan kertaan postattu. Kannattaa myös tutustua lähikuvaan verisestä kengänjäljestä, jonka murhaaja jätti. Jos siinä ei ole tuoretta verta, niin sitten Auer on lisännyt siihen säilöntäaineita: niin kirkkaanpunaisena se kiiltelee. Nämä lavastusjäljethän on täytynyt tehdä ennen kuin Jukka lopullisesti tapettiin, eli siis ennen häke-puhelua. Vanhalla, kuivuneella verellä siis, väittää syyttäjä.

”Puolisoiden edeltävää riitaa” ei ole vieläkään kuullut kukaan todistajista: ei tyttö eikä poika. Mutta tämä ei syyttäjää haittaa; hän poimii kunkin kertomuksista vain parhaat palat ja täydentää loput mielikuvituksella.

  • että hän oli koko ajan avojaloin. Syyttäjän mukaan tallenteelta kuullaan, että Auerilla on kengät jalassa.

Auerin jalkapohjissa oli lasista tulleita naarmuja ja hänen jalkapöytänsä päällä veripisara. Millaisten kenkien läpi nämä olisivat voineet tulla ja säilyä niin, että pisaraa esiteltiin vielä seuraavana päivänä sairaalassakin? Poliisi rekonstruktoi nauhalla kuultavaa juoksua sekä kengät jalassa että ilman (naispoliisi siis juoksenteli samanlaisesti kuin Auer oli kertonut tehneensä), ja sai aikaan loppupäätelmän, että kengät jalassa tehdyssä rekossa oli ”enemmän yhtäläisyyksiä” nauhalta kuuluvien askelten kanssa. Nyt tämä päätelmä on muuttunut varmaksi tiedoksi.

Syyttäjä toisaalta puhuu itseään pussiin: hänen mukaansa Auerin jalkapöydällä ollut veripisara, mitä tämä esitteli poliiseille sairaalassa, olisi tullut jalan päällä rennosti roikotetusta verisestä astalosta. Miten se siihen tuli, kun kerran Auerilla syyttäjän mukaan oli kengät jalassa, kun hän Jukan tappoi? Syyttäjällä on teoria joka lähtöön, jos yksi ei toimi, niin toinen, täysin ristiriitainen sitten. Pääasia, että saadaan epäilyksiä.

Lisäksi kenkien jalassa olo tai olemattomuus ei vaikuta mihinkään. Se ei anna Auerille yhtään lisäsekuntia murhan suorittamiseksi, eikä helpota Auerin lavastuksia tai muuta toimintaa mitenkään. Onpahan taas vain yksi uusi esine, joka pitää piilottaa lopullisesti.

Ja mistä veripisara sitten oikeasti tuli? Auerilla oli rinnassa haava, ja punaisen t-paidan verijäljistä nähdään, kuinka se on vuotanut kohti paidan oikeaa helmaa. Oikean jalkapöydän päällä, sekä ylempänä reidellä olleet tipat olivat siis peräisin Auerin omasta haavasta. Aika erikoinen skenaario olisikin se, että Auer olisi Jukan tapettuaan roikotellut sorkkarautaa jalkansa päällä. Tai että nämä pisarat olisivat jalalla säilyneet vaikkapa pesun jälkeen (Auerillahan piti olla joku suoja-asu, jonka hän salamana puki päälleen puhelun aikana, ja siksi verta ei tullut kuin käsiin ja naamaan, jotka hän syyttäjän mukaan nopsasti pesi ennen poliisin tuloa. Missä vaiheessa hän siis roikotteli veristä astaloa paljaan jalkansa päällä?).

Riippuen nyt siitä, tekikö Auer murhan ultraääninopeudella Häke-puhelun aikana, vai oliko Jukka jo kuollut ennen puhelua ja ääni tuli nauhalta. Syyttäjähän ajaa kumpaakin versiota, ja paria muuta lisäksi. Yhtä aikaa. Mitään tapahtumakuvausta ei ole yhdestäkään, koska ne eivät havaittuihin jälkiin ja käytettävissä olevaan aikaan sovi.

  • tuntomerkkejä tunkeutujasta. Syyttäjän mukaan Auer on keksinyt tuntomerkit, koska hätäkeskuspuhelun aikana Auer on kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja.

Syyttäjä unohtaa, että puhelin oli keittiössä, ja huppumies takkahuoneessa. Keittiössä ei ollut valoja, mutta sekä tyttö, että Anneli muistavat nähneensä sekä Jukan että tunkeutujan hyvin. Kumpikaan ei muista valoja varsinaisesti, mutta päättelevät, että valojen on täytynyt olla päällä, koska asioita näkivät. Esim. tyttö sanoi valoista, että niiden oli täytynyt olla päällä, koska en mä muuten olis nähnyt. Anneli taas jo ensimmäisessä kuulustelussaan pohti itsekin, että milloin valot olivat tulleet: olivatko ne päällä, vai tuliko ulkoa ikkunoiden kautta sen verran valonkajoa huoneeseen, että siellä jotain näki.

Auer vastaa hätäpuhelutallenteella, kun virkailija kysyy ”tunnetsä sitä”: Ei, se on pimeetä. Hän ei siis suoranaisesti vastaa kovin selkeästi kysymykseen, tai vastaa ehkä paremminkin johonkin toiseen kysymykseen. Faktaa kuitenkin on, että huoneessa oli valot ensipartion saapuessa, ja sekä tyttö että Auer tekivät tunkeutujasta havaintoja ja lapsen kirkaisu nauhalla osoittaa, että hän todellakin isänsä näki. Jos huone olisi tuolloin ollut täysin pimeä, ei nurkassa olevaa isää olisi näkynyt.

Takkahuoneen valokatkaisin on terassinoven vieressä. Sitä ei siis voi sytyttää sängystä. Ehtikö Jukka ensimmäiseen meteliin herätessään laittamaan valot päälle? Hänhän oli Auerin mukaan pystyssä sängyn päädyssä, kun huppumies alkoi tulla sisälle.

Auerin kertomus huppumiehen sisääntulosta on kieltämättä melko hatara. Turhankin hatara, mikäli hän on murhan suunnitellut ja huolellisesti lavastanut. Sisääntulo, jota kukaan muu elossa oleva ei ole nähnyt, olisi mahdollista selittää ja lavastaa paljon ”uskottavammin”. Shokin seurauksena tapahtumat usein pyyhkiytyvät mielestä, ja voivat palata välähdyksenomaisina takautumina myöhemmin.

  • Lisäksi syyttäjä perustelee syytettään Auerin käyttäytymisellä. Auer on käyttäytynyt rauhallisesti, ei ole ollut hysteerinen eikä ole itkenyt. Syyttäjän mukaan Auerin käyttäytyminen ei ole ollut kriisitilanteeseen nähden normaalia ja osoittaa hänen kylmäverisyyttään ja tunteettomuuttaan.

Tai sitten se osoittaa shokkitilaa. Luetaanpa, mitä Wikipedia asiasta tietää: ”Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.”

”Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvanTunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.” (Wikipedia)

Ja minkä logiikan mukaan taitavaksi lavastajaksi arveltu Auer ei sitten samalla vaivalla näyttelisi surevaa leskeä? Miksi yleensäkin murhaajan pitäisi olla jotenkin tyyni, kun syytön parkuu? Tällaiset ”tunteettomat murhaajalavastajat” kuuluvat elokuviin. Jopa syyttäjä Valkama sanoi tv-haastattelussa, ettei syytetyn käytöksestä tai suremisesta voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Silti hän on asian teemaksi saakka ottanut ja sitä oikeudessa kommentoinut! Onko lähinnä tarkoitus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?

– Kuolemannaakka

Syyttäjien väitteet 2: täyttä potaskaa

Loppuun asti

Väitteet 5-7. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

  • että murhassa käytetty veitsi ei ole perheen oma veitsi. Syyttäjän mukaan veitsi kuuluu perheen talouteen, koska veitsestä löytyi samoja kuituja kuin petivaatteissa.

Veitsi oli vanha, muistaakseni vuosimallia 1984. Se oli myös hyvin kulunut, ja teroitettu teroituspuikolla toisin kuin kaikki muut perheen veitset. Teroituspuikkoa ei talosta myöskään löytynyt. Poliisi salasi veitsen valmistajan Fiskarsin lausunnon, jonka mukaan veitsi ei ole ollut kotikäytössä.

Veitsen kärki oli poikki: tämän on epäilty katkenneen puukotuksen aikana, mutta mitään tietoa siitä, että kärki olisi löydetty, ei ole julkisuuteen tullut. Esimerkiksi rakennustyömailla käytetään usein kärjestä katkaistuja fileerausveitsiä. Tällainen veitsi on myös tunnettu murtoväline. On mahdollista, ettei ko. veitsi ollut sisääntunkeutujan mukana murhaamista varten, vaan sitä käytettiin, koska muutakaan ei ollut. Alun perin veitsi olisi siis ollut mukana murtovälineenä.

Auerin keittiössä oli veitsitukki, josta puuttui yksi veitsi. Tämä tukki kuvattiin murhayönä, mutta havaittiin, ettei murhaveitsi sovi siihen.

Perheen tyttö näki veitsen lattialla, eikä ensimmäisessä kuuntelussa tai myöhemmin tunnistanut sitä perheen käyttämäksi.

Auer oli kertonut sukulaisten mukaan heille sairaalassa, että oli nähnyt lattialla leipäveitsen. Kyseessä oli siis kuitenkin fileerausveitsi. On luultavaa, ettei Auer kovin tarkkaan veistä tarkastellut.

Syyttäjän ihmetys siitä, että veitsestä löytyi petivaatteiden kuituja on erikoinen, koska Jukka ja murhaaja kävivät pystypainin jälkeen kamppailua sängyllä. Jukka oli saanut syvät veitseniskut kylkeensä pystyssä, mutta käsissä olleet pahat torjuntavammat tulivat mahdollisesti hänen maatessaan sängyllä. Sängylle jäänyt n. 30cmx50cm veriläikkä vastaa Jukan kyljen kokoa. Jukan alushousuista edestä löytyi murhaajan vaatteista irronneita ruskeita kuituja. Tästä voidaan päätellä murhaajan olleen osin hänen päällään. Häke-tallenteen taustalla kuullaan useaan kertaan voimakkaita sängyn siirtymisestä johtuneita ääniä ja Jukan huutoa. Sänky oli myös vinossa ensipartion saapuessa. Kaikesta päätellen pystypaini ei enää jatkunut puhelun aikana, vaan murhaaja yritti puukottaa pahasti haavoittunutta Jukkaa sängyllä (murhaajan sisääntulosta puhelun alkuun meni noin 1:30min, jonka aikana paini oli jo päättynyt. Kun uhri saa useamman kerran puukosta kylkeen, hän ei paljon painimaan enää pysty). Koska murhaaja oli sängyn ja pesuhuoneen vieressä, on Jukan oltava ollut juuri haavoittunut vasen kylki vasten sänkyä, että hän on nähnyt hyökkääjän ja voinut oikealla kädellään yrittää torjua iskuja. Jukan oikeasta käsivarresta ja rystysistä löytyi pahoja torjuntavammoja.

Veitsi on voinut vääntyä (tai katketa kärjestä) esim. rystysiin osuneen iskun jälkeen. Tutkijoiden mukaan Lahden vatsan seudulle annetut iskut on annettu vääntyneellä veitsellä, joka ei enää lävistänyt vatsaa. Lopulta murhaaja vaihtoi asetta. Veitsi on voinut jäädä hetkeksi sängylle tässä vaiheessa, jolloin siihen on tullut kuituja. Ilmeisesti se putoaa tai pudotetaan takkahuoneen ovensuuhun vasta murhaajan poistuessa (nauhalta kuuluu jonkinlainen kopsahdus, jonka Joutsenlahti kuvitteli veitsen putoamisesta johtuneeksi).

Pitää myös muistaa, että sängynpeitto oli pudonnut puoliksi maahan sängyn viereen (tämäkin vihjaa kamppailuun), joten veitseen on tullut kuituja myös lattialla. Kun petivaatteet ovat aivan murhan uhrin vieressä (hän on lähes peiton päällä!), ja uhri on myös petivaatteilla maannut sängyssä, onko suuri ihme, jos murha-aseesta löytyy petivaatteiden kuituja? Kokonaan kuiduton veitsi olisi paljon epäilyttävämpi.

  • käyneensä koskettamassa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven raosta ja saattoi saada siinä yhteydessä T-paitansa hihoihin niissä ollutta Lahden verta. Syyttäjän mukaan oven raosta on mahdotonta koskettaa Lahtea.

Syyttäjä ja poliisit jäivät tämän seikan ”todistamisessa” kiinni kahdesta väärennöksestä ja etp-aineiston pimittämisestä. Ensinnäkin poliisi poisti etp-aineistosta kuvan, jossa tutkija seisoo pesuhuoneen ovenraossa ja osoittaa maassa makaavaa uhria taskulampulla. Tällä oli tarkoitus kertoa, paljonko ovi mahtui aukeamaan koskettamatta uhrin päätä. Koska kuvasta näki, että ovi aukesi hyvinkin sen verran, että aukosta olisi pystynyt koskemaan uhrin olkapäätä, kuva yllättäen poistettiin esitutkintapöytäkirjasta 2009 ja korvattiin aivan toisella oikeuteen mentäessä.  Tutkinta 2009 yritti salata tärkeän todisteen; kuva siis oli vielä aikaisemmassa versiossa, mutta poistettiin myöhäisemmästä Et-ptk:sta. Poistaminen onneksi huomattiin, ja puolustus ja hovioikeus vaativat kuvan esittämistä. Tämä puolustukselle tärkeän materiaalin pois jättäminen rikkoo esitutkintalakia.

Muutakin pois jätettyä ja puolustukselta pimitettyä materiaalia oli. Poliisi ei pyynnöistä huolimatta ollut aiemmin suostunut luovuttamaan puolustukselle esimerkiksi kaikkia ensipartion ja teknisten tutkijoiden ottamia rikospaikkakuvia, keskusrikospoliisin profiloijan lausuntoja ja veitsivalmistaja Fiskarsin edustajan lausuntoa. Nämä puolustus sai vasta, kun käräjäoikeutta vaadittiin määräämään poliisia luovuttamaan aineisto.

Valtakunnallinen Oikeustoimittajien yhdistys myönsikin 2010 Satakunnan poliisille Sumuverho-palkinnon salailukulttuurin edistämisestä.  Rikos- ja oikeustoimittajien mukaan Satakunnan poliisi salasi valtaosan Ulvilan murhan esitutkinta-aineistosta:

– “Satakunnan poliisi salasi yli 80 prosenttia valtavaa huomiota saaneen murhajutun esitutkintapöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Ellei Satakunnan käräjäoikeus olisi myöhemmin julkistanut aineistoa, pimentoon olisi jäänyt suurin osa jutun keskeisestä näytöstä ja todistusaineistosta. Julkista käsittelyä ja kritiikkiä vaille olisivat jääneet myös poliisin epäkonventionaaliset tutkintamenetelmät kuten soluttautuminen ja epäillyn asunnon kuuntelu”, yhdistys perusteli.

Ko. ovenaukeamiskuvan sijaan poliisi on tehnyt kaksi ”tarkkaa” rekonstruktiota siitä, kuinka paljon ovi aukesi. ”Uhri” on molemmissa sijoitettu todellista lähemmäksi ovea ja koehenkilö lääppii kömpelösti ovenraosta ilmaa. Tekstinä ”koehenkilö ei pysty koskettamaan uhrin olkapäätä”.

Kun syyte kaatui hovissa, poliisi teki samasta asiasta uudelleen rekonstruktion! Tällä kertaa uhria siirrettiin vieläkin lähemmäs ovea ja takansuuntaan, niin, että ovenrako kutistui entisestään. Tästä huolimatta väitetty oven aukenema säilyi samana kuvassa olevan mittanauhan mukaan (jotta rekojen tulos sentteinä pysyisi muka samana!), ja taaskaan ei koehenkilö ylettänyt. Mitä tällä uudella rekonstruktiolla oikein virallisesti mahdettiin hakea? Aukenema muka sama kuin edellisessä, vaikka koehenkilö oli siirretty vieläkin vaikeampaan paikkaan, ja oven rako edelleen pienentynyt. Näillä kuvilla ollaan menossa tällä hetkellä käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä. Syyttäjä tekee näin, siitä huolimatta, että käytettävissä on rikospaikalta otettu kuva, jossa oven aukeneminen näkyy. Siitä huolimatta, että poliisin omat rekonstruktiot eivät vastaa toisiaan tai totuutta.

Auer kertoi, että yritti kokeilla Lahden pulssia, mutta ei ylettynyt ja sai sormiinsa verta olkapäästä. Miten hän olisi tiennyt, ettei ovenraosta ylety kokeilemaan pulssia, jos ei olisi paikalla ollut?

Auerin paidasta, hihojen takasaumasta lähes identtisiltä kohdilta löytyi verijäämiä. Ne osoittautuivat Jukan vereksi. Löytö olisi ollut Auerin kannalta erittäin paha, ellei hän jo ensimmäisessä kuulustelussaan olisi kertonut pulssinkokeiluyrityksestään, ja kuinka sai verta käteensä. Kuinka verta oli tullut hihoihin, niin erikoiseen paikkaan?

Vaikka näin: ovenraosta kurkottaessaan Auerin sormet osuvat Jukan veriseen olkavarteen, erityisesti tietenkin pisin sormista, eli keskisormi. Hän vetää käden pois ja tuo kätensä yhteen, jolloin verta tulee myös toisen käden sormiin. Nyt hänellä on pieni määrä Jukan verta molempien käsiensä keskisormen päissä. Kun hän tästä asennosta laittaa kädet puuskaan tai kietoo ne ympärilleen, osuvat keskisormen päät tarkasti väljän t-paidan hihan takasaumaan. Tällä tavalla Jukan verta on voinut tulla hyvin luonnollisesti Annelin t-paidan hihojen takapuolelle.

”Ja sit mä ajatteli, et mun pitäs jostain kokeilla tuntuuks pulssi, mut en mä sit sieltä ylettyny ku olkapäähän asti ja mä en siit sit… otin käteni pois ja en halunnu sit enempää koskee.

… no ko mä huitasi käteni sit mul tuli toho (huokaus) verta käteeni…”

Toinen mahdollisuus verijälkien tulemiseen Auerin paitaan ovat paikalle tulleet ensihoitajat, jotka yrittivät ensin elvyttää Lahtea. Poliisipartion raportin mukaan:

” Kun sairaankuljettajat olivat tarkistaneet miesuhrin tilan, he tarkastivat siinä eteisaulassa Auerin vammat. Hxxxx valokuvasi Auerin vammat, jonka jälkeen sairaankuljettajat alkoivat hoitamaan hänen vammojaan…. Keittiössä äiti alkoi pyörtymään ja sairaankuljettajat ottivat hänet kiinni ja alkoivat häntä hoitamaan häntä siinä lattialla”

Kun ensihoitaja on tukenut, ohjannut tai ottanut kiinni pyörtyvää Aueria, on sormista voinut jäädä tahrat hihojen taakse.

Verijäljet olivat hyvin pienet ja ne löydettiin vasta 3 vuotta murhan jälkeen!

  • murhaajan poistuneen takaoven ikkuna-aukosta. Syyttäjän mukaan ovenpielessä oleva verijälki on luonnottomassa paikassa ja se on Auerin lavastama. Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Syyttäjän mukaan veriset kengänjäljet viittaavat pienikokoiseen jalkaan, joten kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät. Anneli Auer on myös lavastanut ”liukujäljen” olohuoneen lattialle Jukka Lahden kengällä.

Puolustus esittää oikeudessa 4.9. luontevan poistumistavan, jolla jäljet saadaan syntymään. Aikaisemminhan syyttäjä/poliisi olivat vakuuttuneita, ettei ikkunasta pääse ensinkään. Sittemmin reiästä on menty näppärästi monellakin tyylillä, myös sillä tytön kuvaamalla tavalla, karmille astumatta. Vuoden 2009 oikeudenkäyntiin poliisit tekivät rekonstruktion ikkunasta poistumiseen, mutta kukaan ei edes kokeillut sitä tyyliä, jonka ainoa silminnäkijä ilmoitti! Poliisit kyykyttelivät karmilla hankalasti kuin munamies orrella. Tästä huolimattakin jokainen alle 60v mies kokoon ja näköön katsomatta ikkunasta mahtui.

Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Kyllä vaan, löytyi jo 2006. Puhdas näppylähanska, jonka pari löytyi takkahuoneen kaapista. Puhdas näppylähanska, jonka näppyläkuviot eivät sopineet ikkunanpuitteissa oleviin verijälkiin. Puhdas näppylähanska, josta ei saatu kenenkään dna:ta. Hanska, joka oli luultavasti päätynyt sänkyyn viereisestä klapikasasta, eli ollut klapien käsittelyyn tarkoitettu. Tai johonkin muuhun. Näppylähanskoja oli terassin seinällä roikkuvassa korissa useita. Miten tämä sängyltä löytynyt puhdas hanska, jonka pari löytyi kaapista, liittyi syyttäjän mielestä lavastuksiin, on minulle jäänyt epäselväksi.

Kengänjäljistäkin on syyttäjällä ja puolustuksella erimielisyyksiä. Syyttäjä sanoo, että kengät ovat kokoa 41, puolustus taas sanoo, että kokoa 43–44. Pelkän pohjan jättämän kuvion perusteella on vaikea päätellä jalan kokoa, kengät kun ovat erityylisiä. Joissain iso pohja, joissain pienempi.

Syyttäjän ja ”yleisen tiedon” mukaan Auer lavasti murhaajan jäljet uhrin omilla kengillä. Tämä ei ainakaan kovin pitkälliseen suunnitteluun viittaa, eikö vaan? ”Yleinen tieto” tietää myös, että Jukka Lahden talvikengät ovat kateissa, ja nimenomaan se, ettei kenkiä löydy, todistaa meille sen, että Auer lavasti verijäljet niillä ja hukkasi ne sitten johonkin ihmepiiloon, mistä verijälkiin sopivia kenkiä etsineet 5 poliisia eivät niitä koskaan löytäneet.

Syyttäjä väittää, että poliisit etsivät asunnosta Jukan talvikenkiä vuonna 2006, mutta eivät he niitä etsineet. He etsivät verijälkiin sopivia kenkiä, eikä kellään ole mitään tietoa, millainen pohjakuvio Jukan talvikengissä oli. Kellään ei ole edes tarkkaa tietoa siitä, onko mitään talvikenkiä edes ollut, tai varsinkaan jäänyt löytymättä!

Koko talvikenkäepisodi käynnistyi, kun Auer kysyttäessä 2009 kertoi, että Jukalla oli ollut talvikengät, jotka hän (siis Auer) hävitti Turkuun muuton yhteydessä. Tästä väitteestä poliisi/syyttäjä riemastui, ja keksi koko talvikenkälavastusjutun. Auer oli inhottavasti hävittänyt kuolleen miehensä kengät, eikä säilyttänyt niitä uudessa asunnossaan kolmea vuotta! Tämähän viittaa selvästi syyllisyyteen.

Auer ei tiennyt millainen pohjakuvio kengissä oli, eikä syyttäjä liioin. Faktaa on se, että 5 poliisia etsi jälkiin sopivia kenkiä, ei siis mitenkään erityisesti JUKAN TALVIKENKIÄ. Ei tuolloin tiedetty minkään kenkien olevan edes ”kateissa”, vaan käytiin läpi perheen kengät! Etsittiin vain verijälkiin sopivia kenkiä, eikä sellaisia löytynyt. Ne Jukan talvikengät sen sijaan saattoivat ihan hyvin löytyä: niiden pohjakuvio vain ei sopinut verijälkiin, eikä niitä sen vuoksi syynätty sen tarkemmin. Eihän poliisi nyt jokaista kenkäparia muistiin merkinnyt eikä kuvannut. Ei ole mitään listaa näkynyt siitä, mitä kenkiä talosta löytynyt oli, ja verijälkiin verrattu.

Eli vielä kerran: poliisi ei ole missään vaiheessa etsinyt Jukan talvikenkiä. Talvikengät eivät ole missään vaiheessa olleet hukassa. Ne ovat olleet asunnossa 2006, ja Auer on ne monien muiden Jukan tavaroiden ohella hävittänyt muuttaessaan Turkuun. Ja suurella todennäköisyydellä poliisit ovat ko. kengät jo 2006 katsastaneet ja todenneet ne verijälkiin sopimattomiksi ja siirtyneet tutkimaan seuraavia kenkiä. Sitä vain ei voi jälkikäteen enää todistaa, ja koska poliisien muisti on huono ja syyttäjän mielestä Auer on murhaaja ja verijäljet lavastusta, niin lavastuskenkien on pakko olla kateissa, mikä sitten jo kelpaakin todisteeksi siitä, että Auer ON murhaaja! Hieno kehäpäätelmä, vai mitä? Ja nyt jokainen kadunmies ”tietää”, että Auer lavasti murhaajan jäljet miehensä kengillä!

Ja mitä tulee olohuoneen liukujälkeen, niin syyttäjä ei enää tässä oikeudenkäynnissä muistanut koko asiaa. Valkaman mielestä jäljellä ei nyt ollutkaan enää mitään merkitystä, vaan se oli mistä lie poliisin pudonneesta nakkimakkarasta peräisin olevaa ketsuppia!  Näin hän todellakin sanoi. Kaiketi syyttäjä oli havainnut takkahuoneen oviaukolla näkyvän liukujälkeä edeltävän verijäljen (kun se näkyy näistä tosi huonoista yleisölle jaetuista etp-kuvistakin), tai sitten muuten alkanut pohtimaan moisen liukumajäljen lavastamisen mielekkyyttä. Kyseessä siis noin 5cm pitkä pieni laapaisujälki, mistä ei tahdo erottaa, onko se sormien vai kengän reunan jälki. Ei ainakaan kovin informatiivinen lavastusjälki.

Auerin kertomuksen mukaisesti jälki olisi voinut tulla huppumiehen lähdettyä hänen peräänsä Auerin käytyä häke-puhelun aikana hänelle huutamassa. Auer ei väittänyt, että murhaaja häntä ajoi takaa, vaan ”lähti tuleen”, tai ”teki uhkaavan liikkeen”. Eihän hän voinut jäädä katsomaan, tuleeko se sieltä ja kuinka pitkälle, vaan kääntyi 180 astetta ja juoksi karkuun ja ulos, mikä nauhalla kuullaankin. Totesi sitten, ettei murhaaja tullut perässä ja palasi takaisin sisälle. Ilmeisesti huppumies ei astunut kuin pari askelta, ja veripisara putosi tässä yhteydessä, jääden kengän reunan alle.

– Kuolemannaakka

ulvila

Syyttäjien väitteet 1: täysin huuhaata

Annua vastaan esitetty syyte murhasta on täysin huuhaata, eivätkä syyttäjien väitteet ole tästä maailmasta. Syyttäjillä on mennyt ”överiksi” muissakin väitteissä kuin vain saatananpalvonnan osalta.

Annu on kertonut murhayön tapahtumista, mutta syyttäjät ovat asioista aivan toista mieltä ja esittävät jääräpäisesti väitteitään/oletuksiaan/arvailujaan/fantasioitaan. Esittelen kertauksen vuoksi näitä syyttäjien väitteitä ja sen kuinka helposti ne kaikki on kumottavissa. Seuraavassa ensimmäiset väitteet 1-4. Syyttäjien väitteiden kumoamiselle perustelut on kirjoittanut ”minfosta tuttu” Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut…

  • että tuntematon tummiin pukeutunut mies rikkoi talon takaoven ikkunan yöllä ja tuli sisään taloon. Syyttäjän mukaan takaoven ikkuna on rikottu sisältäpäin, koska isoja lasinpaloja on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta. Ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Jukka Lahden vahingoittamista.

Lasi on kolmikerroksinen lämpölasi. Kuvista (esim. turumurre on postannut Minfoon useamman kerrankin) nähdään, että ulkopuolelta katsoen lasin vasemmassa ylänurkassa näkyy iskujälki terassin puoleisessa päälikerroksessa sisempien kerrosten ollessa ehjiä. Terassinpuoleinen kerros ei voi olla rikki ja sisäkerrokset ehjiä, mikäli ikkuna olisi rikottu sisältäpäin.

turumurre, Murhainfo

turumurre, Murhainfo

Lasin kerroksisuudesta johtuu, että hajotusvaiheessa ensimmäiset palaset putoavat rikkomispuolelle. Eiväthän ne pääse minnekään muualle putoamaan, kun ikkunassa ei ole vielä reikää. Lasi on vahvaa, eikä hajoa kuin kovalla työllä ja pitkävartisella, mieluummin terävällä astalolla. Tämän lisäksi ikkunassa sisäpuolella oli pienillä nauloilla kiinnitetty verho, joka esti palasten putoamista sisälle. Isoja irtonaisia lasinpaloja jäi verhon varaan ja rikkoja heitti niitä käsillä tai sorkkaraudan koukulla taakseen, pois tieltä. Verho revittiin lopulta irti kiinnikkeistään ylhäältä ja putosi sisäpuolelle lattialle, ja sen päälle putosi kasa lasia. Verhossa näyttää olevan 3 terävää iskujälkeä ulkoa katsoen vasemmassa alanurkassa, siis oven lukon vieressä. Murtautujalle olisi luonnollista lyödä lukon viereen reikä ja yrittää siitä käsi sisään työntämällä avata lukko. Lukko oli kuitenkin ns. pitkäsalpaperiaatteella toimiva, ja vaatii kahvan alla olevan erillisen vääntimen kiertämistä, jotta kahva kääntyy. Siksi murtautuja ei saanut sitä auki, eikä tietenkään voinut jäädä asiaa kauan miettimäänkään. Hän ilmeisesti oletti oven olevan jotenkin takalukossa, ja siksi myös poistui samaa reittiä kuin oli tullut, ovea aukaisematta.

Terassilta löytyi murhaajan verisiä poistumisjälkiä: 3 kengänjälkeä, sekä pieniä pisaroita muutamasta paikasta, esim. terassin poistumisaukosta. Nämä jäljet ovat tietenkin lasien päällä. Joku verinen lasinpalanen on voinut kulkeutua myös ikkunasta poistuneen murhaajan kengänpohjassa tai vaatteissa, jotka jättivät verijälkiä ikkunanpieliin. Lasia joutui myös hiukan sisältä ulos, kun tutkijat aukaisivat oven (se aukeaa ulospäin, jolloin avatessa sisällä ovea vasten olevaa lasia putoaa ulos ja kynnysrakoon. Samasta syystä ovea ei ole voinut lasinrikkomisen jälkeen avata ja sulkea uudelleen.) Näissäkin laseissa on joku verijälki voinut olla.

Tarkempaa tietoa lasinpaloissa olevasta verestä tai lasinpalojen sijainnista ei ole kerrottu.

  • suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Syyttäjä todistaa, että Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja.

Auer oli kertomuksensa mukaan sängyllä, ”ehkä seisomas tai polvillani tai jotenki” kun ikkuna alkoi hajota. Sänky on noin metrin verran ikkunasta sivussa, ulkoa päin katsoen vasemmalla puolella. Takka on terassin ovea vastapäätä. Rikotun ikkunan sirut eivät tämän vuoksi voi lentää sängylle, etenkään Auerin puolelle joka nukkui seinän puolella, eikä sängyltä myöskään löytynyt kuin yksi tai pari sirua (Mäkinen sanoi oikeudessa (hovi), että sängyllä oli lasinpaloja, mutta ei ollut merkinnyt niitä raporttiinsa). Lasi tietenkin lensi lähinnä eteenpäin, kohti takkaa, ja suuret määrät sitä lattialla olikin. Toki kimmokkeita ja hajasirpaleita saattoi osua muuallekin. Auer ei ole väittänyt, että lasia lensi hänen päälleen, vaan kertoi ensimmäisessä kuulustelussaan: ”ja lasin paloja lentelee ja sit jossain vaihees mä tajusin et tääl oikein kunnol lentelee, joten suojasin kasvojaki ettei silmiin lennä sitä, et sitä niinko pitkälle lensi niit lasinpalasii sielt…” Auer ei kerro, miten hän kasvoja suojasi, käsillä vai peitolla. Suojautuminen on vaistomainen reaktio, kun puolentoista metrin päässä huoneessa aletaan rikkoa ikkunaa ja lasinpalasia kimpoilee.

Jos Auer oli peiton alla, miten paidassa ylipäätään voisi lasia olla? Paidan lasijäämät tutkittiin vasta nykyiseen oikeudenkäyntiin, jolloin paitaa oli ehditty tutkia ja riepotella jo oikeudenistunnossakin useita kertoja. Syyttäjän väite siitä, että lattialle putoavat ikkunalasin palat aiheuttavat kaikkialla leijuvaa ja pysyvästi vaatteisiin jäävää lasipölyä, tuntuvat erikoisilta. Jos tiputat juomalasin lattialle, saatko paitaasi pölyä? Entä jos heität sen eteesi puolentoista metrin päähän? Kertomuksensa mukaan Auer loikkasi kerran sirpaleiden yli, huoneesta pois juostessaan. Tästäkö paidan olisi pitänyt ”lasipölyyn” tulla? Onko ilmeisesti edelleen tallella oleva verinen lakana tutkittu lasipölystä?

On hyvä muistaa myös, että mikäli Auer rikkoi lasin itse, hän olisi ollut todellisessa lasipommituksessa. Tätä ”lasipölyä” olisi varmasti tarttunut kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta suojaamisesta huolimatta esimerkiksi hänen ihoonsa ja hiuksiinsa, ja sitä kautta hänen syyttäjän mukaan myöhemmin päälleen vaihtamaan t-paitaansa. Hänhän ei mitenkään lasin rikkomisen jälkeen enää ehtinyt suihkussa käydä. Molemmat lapsetkin todistivat kuulleensa, että pian rikkomisen loputtua Auer juoksi puhelimeen. Poika jopa kertoi, että ”lasiääntä” kuului vielä Auerin ollessa puhelimessa, tosin sanoi, että voi muistaa väärin. Häntähän kuultiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009.

Selvää onkin, että ikkunan rikkomisen pitäisi olla ”viimeinen lavastus”, koska se äänekkäänä toimenpiteenä voisi herättää naapureiden huomion ja tuoda lapset paikalle. Jos Auer on ikkunan rikkonut, miten hän sitten ehti tehdä verijäljet rikotun ikkunan särmiin ja ulos ja sisään sirujen päälle? Pesullakin pitäisi käydä ja vaatteita vaihtaa.

Auerin kertomus ikkunan hajoamisesta kuvaa hyvin kolmikerroksisen lämpölasin rikkumista: ensin kuuluu pelkkää räiskintää, kun ulkokerrokset hajoavat, sitten sirpaleita alkaa tulla sisälle ja lopulta niitä tulee paljon kun ikkunassa on iso reikä ja takana ollut verho putoaa/revitään alas (”Et ensin me sitä räiskintä-ääntä katottiin, et mistä ihmeestä tää ääni tulee. Sit tota jossain vaiheessa tajuttii, et siitä niinko lentää lasia siit ikkunasta.”). Lämpölasi ei hajoa kertaiskusta, vaan vaatii kovaa hakkaamista ja hajoaa kerroksittain.

  • tuntemattoman tunkeutujan ja Jukka Lahden tapelleen takan ja oven välisellä alueella. Syyttäjän mukaan oven ja takan välisellä alueella ei ole selkeitä yhteenotossa aiheutuneita verijälkiä. Syyttäjän mukaan Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, joten hän ei ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

Syyttäjä ”unohtaa”, että oven vieressä, ulkoapäin vasemmalla puolella oli seinää vasten matalahko arkku. Jukan ei suinkaan tarvinnut mennä tappelemaan murhaajan kanssa lasikasaan terassin oven eteen, vaan hän paljasjalkaisena tietenkin väistyi sängyn päädyn eteen, noin metrin verran sivuun ovesta ja lasikasasta. Tänne, kuten itse sängyllekään ei tullut lasia kuin vähän.

Vaikka syyttäjä väittää, ettei Lahden jalkapohjissa ollut naarmuja (joskus puhuttiin, että löytyi vain yksi naarmu), rikostutkija Mäkisen valokuvista nähdään, että Lahden jalkapohjissa on naarmuja: vasemmassa jalkapohjassa kymmenkunta, mutta oikeassa vain pari. Tämä todistaa edelleen sitä, että Lahti seisoi sängyn päädyssä, vasen jalka lähempänä ikkunasta tullutta lasikasaa, oikea kauempana. Tällöin nimenomaan vasempaan jalkapohjaan tulee enemmän naarmuja, oikean pysyessä lähes kokonaan lasittomalla alueella ja naarmuttomana.

Mitä syyttäjä mahtaa tarkoittaa ”selkeillä yhteenotossa aiheutuneilla verijäljillä”? Kuvista nähdään, että sängyn päädyn edessä on verijälkiä, jotka näyttävät pisaroilta. Lisäksi lattialla samassa kohtaa on Lahden kiinteä hammassilta. Sitä ei voi sylkäistä pois, vaan se on lyöty pois. Kuvasta päätellen hammassillassa on myös verta. Miten hammassilta ja veripisarat ovat päätyneet tuohon paikkaan, mikäli mitään väkivaltaa ei ko. paikassa ole tapahtunut? Syyttäjä ei ole mitään tapahtumakuvausta pystynyt antamaan, vaikka hän ajaa useampaakin teoriaa ikään kuin yhtä aikaa. Auerin väitetään yllättäneen Jukan sänkyyn kesken unien. Miten Jukan hampaat ja veripisaroita sitten päätyy sängyn eteen? Miten hänen verisiä jalanjälkiään lattialle?

Lisäksi: jos murhaaja juuri oli tullut sisään, miten verta heti ensimmäisessä ”kohtaamispaikassa” olisikaan suuria määriä? Auerin kertomuksen mukaan tunkeutuja hyökkäsi heti Lahden kimppuun ja alkoi jonkinlainen pystypaini. Auer ei huomannut veistä ennen kuin yritti mennä väliin, ja häntä pistettiin kylkeen, jonka jälkeen hän pakeni huppumiehen ja terassinoven välistä lasikasan yli (”siit missä oli se arkku, siit loikkasin yli ja juoksin pakoon”). Hänen jalkapohjistaan (varpaista) löytyi lasin tekemiä naarmuja, mikä sopii hänen kertomukseensa loikasta (lasiselle alueelle hypätään vaistomaisesti varvistaen, ei koko jalkapohja edellä).

Ei ole tiedossa, missä kohtaa Lahtea puukotettiin ensimmäisen kerran. On mahdollista, että hampaat irrottanut isku annettiin nyrkillä tai ikkunanrikkomisastalolla. On melko luonnollista, että Lahti perääntyi ja pakotettiin perääntymään muutama askel taapäin. Täällä lattia on täynnä verisiä tuhruisia kengän osajälkiä, joiden seassa on paljaan jalan jälkiä. Rikospaikkatutkijat tulkitsivat ne tyypillisiksi tappelujäljiksi: paikalla on ”sylipainittu” pystyasennossa: toisella henkilöllä kengät, toisella paljaat jalat ja toisen on oltava ollut niin haavoittunut, että hänen vertaan oli putoillut jo paljon lattiallekin. Kaikesta päätellen Lahti sai pahimmat puukotusvammansa pystyasennossa sängyn päädyn ja takan välisellä alueella, jossa siis ei ollut juurikaan lasia.

Aika tyhmää syyttäjältä ilakoida, että lasikasassa ei ole tappelun jälkiä, kun vajaan parin metrin päässä on lattialla tappelujälkiä paljon. Ikään kuin Auer nyt jotenkin millintarkasti voisi tappelupaikan ilmoittaa, tai että asia olisi oleellinen. Tappelu on tapahtunut siellä, missä tappelujäljet ovat.

Ja mitä Auer tappelupaikasta itse asiassa sanoi: ”ko mä lähdi pois niin ne ei ollu vielä siinä kohtaa mihi Jukka jäi, siihen kylpyhuoneen oven etee vaan ne oli niinko lähempänä takkaa ja se mist hän tuli sisälle siin kohtaa.” Harvinaisen hyvin siis verijälkiin sopiva kuvaus. Huomioi, että takkahuone on hyvin pieni.

  • että hän yritti mennä tappelun väliin ja tunkeutuja puukotti häntä rintaan. Syyttäjän mukaan tämä ei ole mahdollista, koska olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, eikä Auerin rinnasta tippunutta verta ole missään lattioilla.

Auerin rinnasta tippunutta verta löytyi puhelimen vierestä lattialta keittiöstä, puhelimen luurista, sekä ulko-ovesta käden jättämä jälki. Julkisuudessa ei ole ollut tietoa siitä, onko esim. olohuoneen matto tutkittu. Tutkimustulosta tai raporttia veren etsimisestä ei ole etp:ssä. Punaiseen mattoon voi helposti joku veripisara hukkua.

Tärkein asia on kuitenkin se, että puukotti Aueria sitten huppumies tai hän itse, hänellä oli verta vuotava haava rinnassaan, kun poliisit saapuivat. Tämän jälkeen hän poliisipartion mukaan liikkui asunnossa, mm. eteisessä, olohuoneessa ja keittiössä, jossa alkoi pyörtymään ja laitettiin makuulle. Ei voida jälkeenpäin sanoa, milloin olohuoneesta löytyvä veri olisi tullut: ennen vai jälkeen poliisien saapumisen. Syyttäjän väite ei siis todista mitään. Koska verta ei löytynyt, ja Auer kuitenkin todistettavasti olohuoneessa verisenä käveli, sitä ei joko pudonnut maahan asti, tai pudonnutta verta ei löytynyt.

– Kuolemannaakka

JATKUU…

”…ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina... se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi tota edelleenkin tulla semmonen, että näyttö ei riitä.” Kuva IS

”…ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina… se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi tota edelleenkin tulla semmonen, että näyttö ei riitä.”
Kuva IS