Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelmassa esitettiin torstaina Anneli Auerin nauhoitettu haastattelu. Haastattelu on kuunneltavissa täällä: http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2298417
***
Vallinin puheiden luotettavuus mennyttä
Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallin lyttää Yle Radion Kultakuume-ohjelman kolumnissaan ”vinoksi ja asenteelliseksi” ja kysyy miksi sellainen piti ylipäänsä tehdä. Päätoimittaja Vallin hermostuu niin, että kirjoittaa tunnekuohussaan mitä sattuu. Asia vaikuttaa olevan päätoimittajalle jollakin tavalla erittäin henkilökohtainen.
Vallinin mukaan Annun haastattelu ja sen esittäminen radiossa oli asenteellista, eikä sellainen istu Ylen muuten asialliseen ja tasapuoliseen linjaan.
Olen vahvasti erimieltä Vallinin kanssa. Syytetyn ja tuomitun näkökulman esittäminen on, etenkin valtavaa mediahuomiota saaneessa jutussa, juuri sitä tasapuolisuutta, jota medialta odottaisi huomattavasti useammin. Toimittaja Tuomas Karemo oli haastattelijana asiallinen ja ystävällinen, mutta silti neutraali. Kuten Karemo itsekin toteaa IL:n (1.8.2014 Miksi hänet päästettiin nyt ääneen?) haastattelussa, miksi toimittajan pitäisi olla mukakriittinen asiassa, josta ei itse totuutta tiedä. Toimittajan pitää ottaa riskejä ja laittaa itsensä likoon, sanoo Karemo.
Kulttuuritoimittaja Tuomas Karemo teki hienon haastattelun. Kulttuuritoimittajalla riskit ovat arvaten pienemmät kuin rikos- tai oikeustoimittajilla, joiden näkökulma asiaan on ollut lähes yksinomaan poliisin ja syyttäjän sanelema. Rikos- ja oikeustoimittajat ovat ilmeisen riippuvaisia poliisilta ja syyttäjiltä samastaan informaatiosta ja siksi hyvien suhteiden ylläpitäminen näihin viranomaisiin on heille jopa tärkeämpää kuin asioiden tarkempi selvittäminen, kriittinen analyysi tai asianosaisten kohtaaminen.
Jos puhutaan asenteellisuudesta, niin kyllä-mä-tiedän-ja-arvaan-toimittaja Vallinilta sitä löytyy. Vallin kuvailee kirjoituksessaan Ulvilan Murhamysteeri-elokuvaa surkeaksi, vaikka ei ole edes nähnyt kyseistä dokumenttia. Täysin tuntematta Aueria Vallin toteaa haastattelun (mahdollisesti) kuultuaan, että Auerin nyyhkytys on dramaattista, mutta teennäistä. Vallin on huolissaan, kun poliisimies mainitaan haastattelussa nimeltä, vaikka on aivan julkista tietoa, että Annu on tehnyt mm. kyseisestä poliisista tutkintapyynnön.
Minä olen nähnyt Pekka Lehdon dokumentin ja minusta se on kaikkea muuta kuin surkea. Dokumentti on informatiivinen, liikuttava, järkyttävä ja osin jopa hupaisa. Siinä nähdään, miten syyttäjä luo mielikuvia ja tarjoaa tuomioistuimelle tarinoita, jotka Valkaman sanoin ”tuomioistuin sitten uskoo tai ei usko”. Dokumentissa kaiken viranomaisten tuottamien fantasioiden keskellä järjen ääntä edustaa professori Pekka Santtila.
Tunnen Annun ja haastattelussa hän kuulosti minusta aivan itseltään. Kovat koettelemukset ovat karistaneet kaiken teennäisyyden, jos Annussa sellaista on ikinä ollutkaan.
Vallin muistuttaa kirjoituksessaan Auerin ja Kukan pitkistä tuomioista aivan kuin ne olisi jotenkin helppo unohtaa. Minä taas muistuttaisin SK:n kirjoittaneen isoin otsikoin kiistattomasta kuvatallenteesta asiaan liittyen, vaikka mitään kuvatallennetta ei ole koskaan ollut olemassakaan. Tästä väärästä tiedosta vastuu kuitenkin lankeaa tietolähteelle, johon toimittajan pitäisi normaalisti voida luottaa.
Lohdutukseksi kaikille Annun haastattelusta hermostuneille ja loukkaantuneille ja erityisesti Tapio Vallinille päätin poikkeuksellisesti julkaista alla olevan tekstin, vaikka se minun mielestäni on surkea, ala-arvoinen, eikä pelkästään vino vaan umpikiero ja suuri virhe. Kyseessä on SK:n päätoimittaja Tapio Vallinin taidonnäyte (SK24.fi julkaistu 30.6.2012 02:30):
Auerin puheiden uskottavuus mennyttä
Anneli Orvokki Auerin tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen yhdestätoista lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Raiskaukset ja törkeät hyväksikäytöt ovat rikoksina erittäin raskaita, ja laadultaan inhottavimpiin kuuluvia.
On luultavaa, että tämän tuomion jälkeen Anneli Auerin syyttömyyteen uskovien määrä vähenee merkittävästi. Mitä mahtavat ajatella ne kolme omilla nimillään blogia kirjoittavaa kotiäitiä, jotka ovat lähteneet julkisesti puolustamaan Annu-äitiä poliisien, syyttäjien ja tuomioistuimen ”salaliittoa” vastaan?
Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa salaisena käsitelty tapaus on poikkeama Auerin murhajutussa, joka tulee korkeimman oikeuden käsittelyyn. Tämä maamme oikeushistoriassa ainutlaatuinen tapaus on ollut jo vuosia yleinen puheenaihe kautta koko maan. Käräjäoikeus tuomitsi aikanaan Auerin elinkautiseen vankeuteen miehensä, Jukka S. Lahden murhasta, hovioikeus vapautti hänet, ja nyt korkein oikeus ottaa asiaan lopullisen kannan.
Turun käräjäoikeudessa käsitelty tapaus on täysin murhajutusta erillinen, eikä sillä saa olla vaikutusta Ulvilan surman syyllisyyden käsittelyyn. Tuskin kuitenkaan on olemassa niin objektiivista tuomaria, etteikö hän asiaa miettiessään ainakin alitajuisesti muistaisi, millaisista rikoksista Auer tuomittiin Turussa.
Auer on kiivaasti puolustautunut ystäviensä tukemana kaikkia seksuaalirikossyytteitä vastaan ja pitänyt niitä jopa naurettavina. Vaikka kolmesta ammattituomarista yksi olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelystä, tuomio on kuitenkin annettu. Sen myötä uskottavuus kovapintaisen naisen puheisiin on saanut kokonaan toisenlaisen pohjan kuin tähän saakka.
Ulvilan surma ja sen saama julkisuus ovat paisuneet ennen kokemattomiin mittoihin. Ihme ei ole, että monet sanovat koko jutun jo tympivän, ja se pitäisi saada lopullisesti päätökseen. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kaikkine käänteineen ja sivujuonteineen asiaa on tutkittu ja tuomittu vuodesta 2006, mistä ajasta Anneli Auer on ollut lähes kolme vuotta vangittuna.
Tutkimukset ovat maksaneet yhteiskunnalle suuren summan rahaa ja kuluttaneet poliisin resursseja. Korkeimman oikeuden päätös pitäisi saada nopeasti, olipa se sitten mikä tahansa.
Ennakoimatta korkeimman oikeuden päätöstä, voidaan sanoa, että vapauttava tuomio murhasyytteestä nostaisi valtavan julkisen kohun. Kansalaisten olisi vaikea ymmärtää, että moninkertainen seksuaalirikollinen vapautetaan ja hänelle jopa maksettaisiin korvauksia murhasyytteeseen liittyvästä pidätysajasta, vaikka hän istuu samaan aikaan vankilassa.
Anneli Auer ja hänen entinen pedofiilimiesystävänsä istuvat vuosia telkien takana. Uhrit saavat oikeutta, paitsi Jukka Lahti, jonka surma painaa edelleen jonkun omaatuntoa.
***
Ihmettelin Satakunnan Kansan toimitukseen, miksi minulta ei ole kysytty suoraan, mitä nyt ajattelen, kun Annu tuomittiin seksuaali- ja väkivaltarikoksista, kun kuitenkin kirjoituksessaan sitä julkisesti ihmettelevät.
Näin vastasi päätoimittaja:
2. heinäkuuta 2012 9.48 Vallin Tapio <Tapio.Vallin@satakunnankansa.fi> kirjoitti:
Hei!
Kiitos palautteestasi, jota pääkirjoituksen osalta on tullut paljon.
Kyseessä ei ollut haastattelu, vaan lehden kannanotto Auer-juttuun, jota täällä luonnollisesti on pohdittu ja käsitelty laajasti. Apu-lehdessä ja blogissanne olette vahvasti kotiäiteinä asettuneet puolustamaan Aueria, joka siis tuomittiin nyt useista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ankaraan vankeustuomioon. Tuomio on laillinen, kunnes hovioikeus antaa asiassa ratkaisunsa aikanaan.
Teillä naapureina tuskin voi olla sen parempaa tietoa syyllisyydestä tai syyttömyydestä kuin asiaan perehtyneillä poliiseilla, syyttäjillä ja tuomareilla.
terv.
Tapio Vallin
Tapio Vallin, Editor-in-Chief
Satakunnan Kansa
P.O.Box 58, (Pohjoisranta 11 E)
FI-28101 Pori, Finland
Tel. +358 10 665 132, Mobile +358 50 321 5198
+358 10 665 8330
tapio.vallin@satakunnankansa.fi
http://www.almamedia.fi
***
Toisin kuin Vallin luulee, meillä on tietoa. Oikeaa tietoa. Sama tieto on varmasti myös asiaan perehtyneillä poliiseilla, syyttäjillä ja tuomareillakin. Jostain syystä he eivät tätä tietoa halua ymmärtää. Varsinkin meitä naapureita tämä asia on koskettanut, toisia aivan henkilökohtaisesti.