Arvovaltakiista vuosisadan jutusta

Annu halutaan väkisin tuomita miehensä murhasta – siitä on tullut varsinainen arvovaltakiista.

Rikosylikomisario Pauli Kuusiranta, joka oli hoitanut Ulvilan murhajutun teknisen ja taktisen tutkinnan alkutoimet rikospaikalla, nimettiin 1.8.2008 jutun kolmanneksi ja viimeiseksi tutkinnanjohtajaksi. Kuusirannan nimityksen jälkeen epäilykset alkoivat kohdistua Annuun. Satakunnan Kansassa 28.11.2008 Kuusiranta kehuskeli, ettei yksikään henkirikos sotien jälkeen ole jäänyt Porin seudulla ratkaisematta. Puolitoista vuotta myöhemmin Kuusiranta julisti vuosisadan jutun (Ulvilan murhan) olevan hänen mielestään selvä.

Jos Kuusirantaa on uskominen, on Porin seudulla varsin tehokasta poliisitoimintaa ainakin henkirikosten selvittämisen osalta. Toisaalta henkirikokset ovat keskimäärin helpommasta päästä rikoksia selvitettäväksi. Tilastojen mukaan selvittämättä jää yleensä vain alle 10 % henkirikoksista. Syyllinen usein löytyy joko rikospaikalta tai on muuten ilmeinen ja tilastojen mukaan kolmannes tekijöistä ilmoittautuu itse joko suoraan, hätäkeskuksen tai kolmannen henkilön kautta poliisille. Mutta uskoisinko tuota, että aivan kaikki henkirikokset on selvitetty Porin seudulla poliisin toimesta. Paitsi, jos ne on selvitetty Kuusirannan tyyliin, valitsemalla itselle mieluinen tekijä, muotoilemalla tähän sopivaa ”todistusaineistoa” ja kieltämällä kaikki epäilyä vastaan puhuvat niin seikat kuin henkilötkin. 1)

Ulvilan murhan ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti kirjoittaa ajasta Porin poliisilaitoksella, kun Annu oli valittu murhaajaksi, seuraavaa: ”Mielessäni oli valtava ristiriita. En halunnut sotkeutua mitenkään jutun nykyiseen tutkintaan, mutta koska olin varma, että Anneli Auer ei voinut olla tekijä, oli minun omantuntoni vuoksi ilmaistava asia julkisesti. Kerroin eriävän mielipiteeni julkisesti sekä rikososaston päällystöpalaverissa että alipäällystöpalaverissa. Mielipiteeni herätti erityisesti jutun tutkintaryhmässä paheksuntaa ja parin viikon sisällä tieto eriävästä mielipiteestä oli luettavissa lehdistä. Toimittajat kysyivät, että olinko tutkinnanjohtajana ollessani valehdellut tiedottamistani asioista ulkopuolisesta tekijästä. Kerroin, että en ollut valehdellut. Kysyttäessä, että olenko sitä mieltä, että Anneli Auer ei olisi tekijä, vastasin, että en kommentoi. Näistä kommenteista poliisipäällikkö raivostui minulle ja huusi minulle työhuoneessaan, että miksi minun oli pitänyt kertoa mielipiteestäni julkisesti. Kerroin hänelle pitäväni mielipiteestäni kiinni, minkä jälkeen minun ilmoitettiin olevani virkarikossyytteessä. Näkemysero virallisesta tutkintalinjasta oli liian iso juttu ”viralliselle tutkintalinjalle ja koko johdolle”. Ihmettelin sitä, että jos poliisipäällikkö auditoriossa useaan eri otteeseen ilmoittaa, että juttu on selvinnyt ja Anneli Auer on varma tekijä, minä en olisi saanut edes vaimeasti ilmaista omaa mielipidettäni.”

1) Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos www.optula.om.fi

Inhimillistä uteliaisuutta

HS: Auerin tietojen urkinnasta ehkä esitutkinta

Anneli Auerin tietojen urkinnasta harkitaan esitutkinnan aloittamista, kertoi Helsingin Sanomat nettisivuillaan tiistaina.

Valtakunnansyyttäjänvirasto on pyytänyt poliisihallitukselta kaikki asiaan liittyvät asiakirjat. Nelosen Uutiset kertoi keväällä, että kymmenet poliisit olivat yrittäneet päästä katsomaan Auerin tietoja poliisin tietojärjestelmästä. Salaamisen takia teot jäivät kuitenkin vain yrityksiksi. Helsingin Sanomien mukaan näitä ”koputtelijoita” oli 94.

Alun perin Poliisihallituksessa arvioitiin, ettei pelkkä koputtelu olisi rikos.

Valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii nyt, onko tällainen laintulkinta oikea. Virasto saa Auerin tietojen urkintaa koskevat paperit poliisilta tällä viikolla. Päätös mahdollisesta esitutkinnan aloittamisesta tehdään ensi vuoden puolella, kertoi Helsingin Sanomat.

Sisäministeri uskoo urkintayritysten liittyvän virkamiehen inhimilliseen uteliaisuuteen. Ovathan virkamiehet ihmisiä ja siksi lähtökohtaisesti myös inhimillisiä. Uteliaitakin varmasti, niin kuin kuka tahansa, kun asioita määrätään salaiseksi. Kaikesta inhimillisyydestä huolimatta, jotenkin tulee väkisin mieleen, että virkavelvollisuutta on rikottu. Virkamies (tarkalleen 94 virkamiestä) on yrittänyt tehdä jotain, johon hänellä ei ole oikeutta ja joka on vastoin määräyksiä. Hitsi, kun joku oli estänyt urkinnan onnistumisen ”lapsilukolla”. Poliisihallituksen mielestä ei ole rikos, jos virkamies vain yrittää tehdä jotain vastoin määräyksiä, tässä tarkoituksessaan kuitenkaan onnistumatta. Mitenköhän tämä olisi suhteutettavissa seksiin virka-autossa virka-aikana, jos sekin olisi jäänyt vain epäonnistuneeksi yritykseksi.

Valtakunnansyyttäjänvirasto antaa kaikessa viisaudessaan tähän ongelmaan mahdollisesti ratkaisun, asiaa tarkoin harkittuaan. Yksi ratkaisu tähän pulmaan on kuitenkin jo keksitty. Pienellä poliisilaitoksella kaikille voi antaa luvan tutkinnallisesti tärkeän jutun ”urkintaan” tai vähintäänkin jokaisen kaverilla on siihen virallinen lupa. Kappas ei yhtään laitonta urkintayritystä. Siitä voi olla ylpeä, jos kehtaa.

Hiukan mietityttää, onko kyseessä hämäys ”Laillisuusvalvonta toimii”. Valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii poliisin pikkurikosta, jotta ihmiset unohtaisivat, että virantoimituksessa tehdään usein paljon merkittävämpiä rikoksia…

Tuliko sanottua jotain hullua

download

Yhtä helvettiä

Meidän kannaltamme tämä on ihan yhtä helvettiä. Muutkin työt pitäisi hoitaa, mutta tässä istut ja annat toimittajille lausuntoja. Töistä ei pääse eroon kotonakaan. Iltaisin alkaa pohtia, sanoinko toimittajalle nyt jotain hullua, Valkama sanoo.

Arvaapa mitä Valkama, tämä on ihan yhtä helvettiä muutamalle muullekin ihmiselle! Tämä on ihan yhtä helvettiä syyttömänä vankilassa oleville ihmisille, heidän lapsilleen, perheilleen ja muille läheisille. Tämä on ihan yhtä helvettiä kellon ympäri ja päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Sinun helvettisi on oma luomuksesi, joten säälipisteitä ei tipu.

EVVK – ei vois vähempää kiinnostaa

– Lähtökohta on se, että meitä ei pätkääkään kiinnosta tiedotusvälineet. Media on rasite, joka helposti vain sekoittaa rikostutkintaa. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että tiedotusvälineillä on oikeus saada tietoa tiettyyn rajaan asti. Siitä eteenpäin alkaa toimittajien oma aktiviteetti ja päättely.

Media ei ole sekoittanut rikostutkintaa vaan poliisi ja syyttäjä ovat sekoittaneet median ja sitä kautta ihmisten ajatukset vuotamalla epäoleellisia, valheellisia ja hysteriaa lietsovia ”tietoja”. Tästä kammottavana esimerkkinä taksikuskin koneelta löytynyt rikoksiin liittyvä ”kiistaton kuvamateriaali”, jota ei sitten todellisuudessa ollut koskaan olemassakaan!

Jos olis edes jotain näyttöä

”Sanon heti ja olen joka paikas sanon, että tämä uus materiaalihan ei yksistään riittäis tuomitsemaan ketään mihinkään,” syyttäjä Valkama.

Ei riittäisi yksistään, kaksistaan eikä edes kolmistaan. Tosin mitään muutahan ei sitten olekaan.

Valkama ei tajuu

Alibi kysyi heinäkuussa 2012 kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkamalta, lähdettekö korkeimmalle oikeudelle esittämissänne selvityksissä siitä, että Anneli Auerilla oli avustaja Ulvilan murhajutussa?

–          En kommentoi.

–          En ymmärrä kysymystä enkä kommentoi tuollaista mitenkään, Jarmo Valkama vastasi.

Valkama ei ymmärrä kysymystä. Ymmärtäähän sen.

Ammuntaa

”Puolustus saa sen ampua alas, jos haluaa, ja varmaan tulee tässä tapauksessa ampumaankin. Sehän kuuluu tähän pelin politiikkaan. Toinen puoli korostaa ja toinen väheksyy, näinhän se menee”, Valkama sanoo.

Ampuminen tästä vielä puuttuikin. Pelin politiikka on jo tullut varsin selväksi, sitähän se on koko tapaus kaikkine merkillisyyksineen – peliä ja politiikkaa.

Valkama hämmentää soppaa

– Asiassa ei ratsasteta tällä. Lisämateriaalia ei pidä nähdä itsenäisenä. Se on vain lisämauste siihen, mitä ali- ja hovioikeudessa on jo pyöritetty, Valkama sanoo saatananpalvonnasta.

Mitä useampi syyttäjä, sitä pahempi soppa ja lisämausteitakaan ei ole jäänyt puuttumaan.

Aika piru bongariksi

Miten Jukka S. Lahden käsien pistohaavojen ristikuvio ymmärrettiin vasta viisi ja puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen. – Joku tutkija ne sieltä bongasi, että kappas vaan, nämä voisivat muodostaa tällaisen, Valkama sanoi Uuden Suomen toimittajalle.

Poliisin työ on pitkäjänteistä hommaa. Joskus yli viiden vuoden bongaus voi kuitenkin tuottaa tulosta.

Salainen resepti

Ulvilan surmasta syytetyn älykkyys, ripaus hyvää onnea ja huono poliisitutkinta ovat syyttäjä Jarmo Valkaman mukaan syyt, miksi vaimo pystyi peittämään tekonsa ja ohjaamaan tutkinnan ulkopuoliseen tekijään.

Valkaman resepti täydelliseen rikokseen on yksinkertainen: ripaus hyvää onnea. Muut tekijät ovat useimmiten kohdillaan ihan luonnostaan.

Kiistatonta näyttöä siivottomuudesta

Oikeus on kuullut todistajilta, että koti oli siivottomassa kunnossa.

Lasinsiruja ja verta joka puolella ja veitsikin lattialla. Saatiin sentään selville todistajien siisteyskäsitys. Heidän kotejaan ei tässä yhteydessä tutkittu. Mutta varteenotettavaa epäilyä ei jäänyt…

Valkaman kiireinen aamupäivä

– Me syyttäjätkin olemme ihan vakavasti pohtineet veljen ilmiannon yhteydessä, että onko tässä ehkä menossa lapsikaappaus. Siksi annamme suuren painoarvon psykologien tarkoille arvioille kuin sillekin, olisivatko lasten kertomukset manipuloituja, lapsille kerrottuja satuja, Jarmo Valkama.

Montakohan minuuttia syyttäjät pohtivat asiaa vakavasti… 1.8.2011 veljen puhelinsoitto aamulla, veljen tapaaminen ja ”materiaaliin” tutustuminen ja hupsis klo 11.26 syyttäjien päätös hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta oli tiedossa Satakunnan Kansan nettisivuilla.

Poliisin asiantuntijat on tunnetusti parasta laatua

– Puolustus ratsastaa epätodennäköisyyskortilla. Kaiken kruunaa Auer itse. Hän käyttäytyi surman jälkeisissä kuulusteluissa tavalla, joka on psykologien mukaan mahdollista, mutta hyvin poikkeavaa.

– Jokaisessa tilanteessa Auer käyttäytyi normaalista poikkeavalla tavalla. Sitä ei voi selittää lääkkeiden vaikutuksella.

Auer käyttäytyi kuulusteluissa mahdollisen poikkeavasti, mutta ei ollut kuitenkaan ihan mahdoton.

Kioskimurrosta ei saa elinkautista

Kyseessä on törkeä rikos, josta voidaan langettaa elinkautinen. Ei tässä ole kyse mistään kioskivarkaudesta. Asia täytyy tutkia perusteellisesti. Samanlaista juttua ei Suomessa ole koskaan ollut eikä tule, Valkama sanoi.

Mikäli Valkamaan on uskomista ”samanlaista rikosta ei enää Suomessa tule” ja miksi emme uskoisi.