Jälkien anatomia osa 3

JÄLKIEN ANATOMIA osa 3

 

Kirjoittanut turumurre

 

Olen edellisissä kirjoituksissani käsitellyt neljää, pääasiassa oikean kengän kannasta tullutta verijälkeä. Seuraavissa kuvissa yhdistän nämä askelverijäljet ja lisään myös verettömän vasemman kengän arvioidut kohdat.

 

Edellä käsitellyt askeljäljet (1-4) olen merkinnyt sulkeisiin, ja koska tässä esityksessä mukana on myös arvioidut vasemman kengän askeleet, niin koko askelsarja on merkitty aakkosin.

KUVA_19_ASKELEET

Olohuoneen puolella ollut liukumajälki [E(3)] oli samalla kääntymisjälki, murhaaja palasi heti takaisin Lahden kimppuun. Askeleiden liikesarja onkin siten yhtenäinen, ilman pysähdyksiä.

 

Kun liukumajälki on syntynyt, niin siinä samalla murhaaja on kääntynyt oikealta vasemmalle. Ja kääntymishetkellä myös veretön vasen kenkä (D) kääntyy päkiänsä varassa (nuoli kuvassa). Ja kun liuku [E(3)] on pysähtynyt, vasen kenkä siirtyy (’pakittaa’) paluuvaiheen lähtötilanteeseen (kuvassa F).

 

Hieman realistisemman katsantakannan saa seuraavasta valokuvasta johon olen sijoittanut kaikki seitsemän askelta.

KUVA_20_ASKELEET

Lopuksi

 

Jälkien syntyhetkeksi sopii erittäin hyvin se tilanne, josta Auer jo hätäpuhelussa tuoreeltaan mainitsi. Oliko kyse sitten ensimmäisestä tai toisesta kerrasta…, itse arvioin, että nämä olisivat tulleet ensimmäisestä perään lähdöstä.

 

Murhaajan välitön kääntyminen takaisin kielii siitä, että Lahti oli vielä jotenkin voimissaan. Yrittikö Lahti ylös lattialta ja murhaajan piti nopeasti palata hänen kimppuunsa. Aikajakso olisi siis hätäpuheluajassa n 1:55 >, ja muutaman sekunnin kuluttua murhaaja jo olikin takaisin pahoinpitelemässä.

 

Juoksuaskelia nuo eivät ole, koska askelpituus tuossa on n 75cm. Toisaalta kääntymisliike kielii siitä, että ripeästi murhaaja on tullut oviaukolle.

 

Kaiken kaikkiaan katson, että Auerin kertomukset perään lähdöstä pitävät paikkaansa, kuten myös se, että ulkopuolinen murhaaja siellä heidän kodissaan oli. On peräti hupaisaa, jos vielä näitäkin, edellä selvitettyjä jälkiä selitetään Auerin lavastustoimiksi.

 

Kirjoittanut turumurre

Jälkien anatomia osa 2

JÄLKIEN ANATOMIA osa 2

Kirjoittanut turumurre

 

JÄLKI 3 – nk. liukumajälki olohuoneen puolella

 

Jäljestä 1 ja 2 näimme mistä kengän osasta tämä liukumajälki on peräisin, oikean jalan kannan sisäreuna oli vereentynyt.

 

Kohdassa 1. on astuttu lattialla olleeseen vereen, mahdollista on myös että se on tullut kenkään aikaisemmasta askelluksesta. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että kohdassa 1. on lattialla ollut ko. verilähde. Kannan sisäreuna on reilusti vereentynyt, mutta kuitenkin vain pieneltä alueelta.

 

Kohdassa 2. (th/oh rajalla) kanta ei ole painunut kokonaisuudessaan lattiaan, koska siinä on ollut lasinpala kannan alla, tämä lasinpala on estänyt verijäljen leimautumisen kokonaisuudessaan lattiaan.

 

Jäljessä 3, niiltä osin kuin kanta on ollut vereentynyt, kanta on aiheuttanut verisen liukumajäljen. Lisäksi kun päkiäosassa on havaittavissa heikkoa verisyyttä, niin myös tästä on jäänyt verijälkeä parkettiin.

 

Seuraavassa kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota tiettyihin yksityiskohtiin:

-Päkiäosan alla on ollut lasinsiru (joko uraan tarttuneena tai siinä parketilla valmiina), tämä on aiheuttanut ensin päkiäosan liukumisen.

-Päkiäosan sisäreunan heikko verisyys on aiheuttanut päkiäosan liukumisen alussa veriviirut parkettiin.

-Kannan liu’un päättymisjäljet on nähtävissä verijälkikuvassa.

KUVA_10_LIUKUJÄLKI

Yksityiskohtaisilla kuvilla tulen osoittamaan miten tämä liukumajälki on syntynyt. Oikeasti pitäisi puhua kääntymisjäljestä, sillä tämä on uloin jalanjälki tilanteessa kun murhaaja kääntyi takaisin uhrin kimppuun. Askelluksessa on siksi asteittaista kääntymistä oikealta vasemmalle.

 

Oikean kengän päkiäosan sisempi puoli on ensin tavoittanut lattian. Tässä tilanteessa kengän päkiäosan alla oleva lasinpala (sinipuna piste) aloittaa ensin päkiäosan liu’un (ennen kuin kanta tavoittaa lattian). Tässä tilanteessa myös päkiäosan sisäreunan heikko verisyys aloittaa liu’un suuntaiset veriviirut parkettiin. Kenkälayer on kuvattu niin, että kengän pohjan mustempi osa on tavoittanut lattian, kun taas vaalea ei.

KUVA_11_LIUKUJÄLKI

Noin 3 cm liu’un jälkeen myös verinen kanta tavoittaa parketin, tästä kannan reunasta tulevat verijäljet parkettiin. Tästä tilanteesta myös verisen kannan reuna aloittaa liu’un. Kenkälayer on edelleen kuvattu niin, että kengän pohjan mustempi osa on tavoittanut lattian, kun taas vaalea ei (värierosta voi hahmottaa myös jalan painopistettä).

KUVA_12_LIUKUJÄLKI

Kengän liuku jatkuu vielä noin pari senttimetriä samansuuntaisena, mutta päkiäosan liuku hidastuu (lähes pysähtyy) koska kengän painopiste muuttuu enemmän ulkoreunalle. Liu’ussa kannan urat aiheuttavat nyt veriviirut parkettiin. Koska kengän kanta on liukas verestä, jatkaa se liukuaan…

KUVA_13_LIUKUJÄLKI

Nyt kun jalan painopiste on siirtynyt vielä enemmän ulkoreunalle, päkiäosassa tapahtuu enää hyvin vähän liukua. Tämä taas aiheuttaa liukkaassa kannassa kaarevan liikkeen, joka näkyy seuraavassa kuvassa. Tätä edesauttaa lisäksi se, että ollaan kääntymässä oikealta vasemmalle. Lasinsiru kengän päkiäosan alla ei enää aiheuta parkettiin jälkeä.

KUVA_14_LIUKUJÄLKI

Tullaan loppuvaiheeseen, eli siihen kun liike pysähtyy. Tämä johtuu siitä, että painopiste on riittävästi kengän ulkoreunalla ja kitka pysäyttää liu’un. Kuvasta nähdään että verijäljet täsmäävät esitykseen täydellisesti.

KUVA_15_LIUKUJÄLKI

Lopuksi vielä kengän koko liikesarja yhdessä ja samassa kuvassa.

KUVA_16_LIUKUJÄLKI

JÄLKI 4 – nk. paluujälki

 

Paluujälki löytyy toki myös, olihan se kanta sen verran verinen, että jälki pitää löytyä. Paluujälki on lähellä sitä paikkaa, jossa veitsi makoili. Seuraavat kaksi kuvaa kertovat löydöksen, sanallista kerrontaa ei tähän tarvinne liittää…

KUVA_17_PALUUJÄLKI

KUVA_18_PALUUJÄLKI

Kirjoitukseni kolmannessa osassa yhdistetään kokonaisuudeksi nämä neljä jälkeä, tähän otetaan lisäksi mukaan arvioidut vasemman jalan askellukset (eihän se murhaaja nyt yhdellä jalalla hyppinyt…).

 

Kirjoittanut turumurre

Jälkien anatomia osa 1

JÄLKIEN ANATOMIA osa 1

Kirjoittanut turumurre

 

Tulen tässä 3-osaisessa juttusarjassani todentamaan ne kengän verijäljet, jotka aiheutuivat siitä, kun murhaaja lähti pelottelutarkoituksessa Auerin perään.

 

Auer on jo 2006 kertonut, että murhaaja lähti häneen peräänsä kaksi kertaa, kun hän kävi takkahuoneen oviaukon seutuvilla katsomassa tilannetta. Eräs selkein murhaajan jättämä jälki oli olohuoneen puolella, ns. liukumajälki. Tätä liukumajälkeä on yritetty osoittaa jopa käsin aiheutetuksi. Aikaisemmassa kirjoituksessani olen määritellyt jäljen tulleen kengän päkiäosasta.

 

Nyt kun viimein olen saanut selkeitä lisäkuvia surmahuoneen lattiasta, voin osoittaa mistä jälki on tullut, ja lisäksi mikä kengänpohjan kohta on aiheuttanut tämän olohuoneen puolella olleen liukumajäljen. Se ei olekaan päkiäosasta, vaan oikean jalan kengän kannasta, sen sisäreunasta!

 

Juttusarjani ensimmäisessä osassa tulen käsittelemään kahta kengästä aiheutunutta jälkeä, jotka ovat ennen tätä liukumajälkeä. Juttusarjan toisessa osassa käsiteltävänä on tämä liukumajälki ja tämän jälkeinen ns. paluujälki, kun murhaaja hetimiten palasi Lahden kimppuun. Kolmannessa osassa on yhteenvedon aika.

 

Kuvallinen kerronta on pääosassa kun perustelen löydettyjä jälkiä. Olen pyrkinyt suureen huolellisuuteen, ja tärkeintä osaa tässä näyttelee kengän pohjakuvion layer.

 

Ensimmäisessä kuvassani on surmahuoneen lattialta otettuja kuvia ja myös erään kenkämerkin pohjalayer tutkijoiden aikaansaannoksena. Näiden pohjalta olen tehnyt tarkemman layerin (ylinnä), jota sitten olen käyttänyt tutkailuissani.

 

Poliiseilla oli alkujaan tiedossa kaksi kenkämallia, mitä mahdollisesti on käytetty murhaajan jaloissa, Oakwood tai Youtwo. Mielestäni ensin mainitun kannan koko suhteessa pituuteen ei vastaa löydettyjä jälkiä, vaan Youtwo (kuvassa) olisi lähempänä oikeaa. Välttämättä kuitenkaan tämäkään ei ole se oikea, pientä eroavaisuutta olin havaitsevinani…

 

Kengän pohjan pituudeksi olen erinäisten laskutoimitusten ja mallinnusten mukaan saanut 307mm. Tämä vastannee ainakin 43 -numeroista kenkää, ja ehkä suurempaakin, etenkin jos käytössä on ollut jokin muu kevyempi malli, kuin Youtwo -kenkä. Tämä on mahdollista sillä kengän pituus suhteessa leveyteen antaa viitteitä tähän.

KUVA_1_KENKÄLAYER

Lienee paikallaan että hieman kerron miten olen tekemäni kengänpohjalayerin liittänyt aitoihin kuviin, eli siten että ne siinä kuvassa myös ovat oikean kokoisina. Valokuvathan yleensä ovat niin, ettei niitä ole otettu kohtisuoraan tarkasteltavaan kohteeseen.

 

Koska käytössäni on surmatalosta tekemäni 3D-malli, niin voin tässä hyödyntää tätä malliani:

-Ensin valokuvasta paikannetaan kengän verijälki.

-Tehdään tarkka 3×3 laattaneliö (20+3+20+3+20mm), ja liitetään se tarkasteltavaan kohtaan 3D-mallissa.

-Liitetään tehty kengänpohjalayer tarkkaan arvioituun kohtaan ruudukossa.

-Mallia katsotaan samasta suunnasta kuin valokuvakin on otettu, tämä näkymä kopioidaan sitten leikepöydälle.

KUVA_2_KYNNYS

-Valokuvaan liitetään leikepöydältä kopioitu näkymä.

-Irroitetaan ruudukko ja kenkäpohja omaksi layerikseen.

-.ja passataan tämä kokonaisuus oikeaan muotoon.

-Kuvankäsittelytyökalulla irrotetaan vino-kengänpohjalayer omaksi.

-Irroitettu kengänpohjalayer on nyt oikean kokoinen tarkasteltavaan kuvaan suhteutettuna.

-Irroitettua layeria voi aavistuksen siirrellä oikeaan kohtaan, valokuvasta löydetyn jäljen päälle (olen tehnyt tämän käsittelysarjan aina sekä oikean jalan, että vasemman jalan layerilla).

KUVA_3_KYNNYS

Siinä oli kynnyslistan kohdilta löydetyn jäljen 2. alkutoimet. Lienee siten paikallaan että käsittelen tätä jälkeä 2, ennen tätä edeltävää jälkeä 1. Vaatii vähän harjaantunutta silmää havaita valokuvista jälkiä. Omalta osaltani sitä on avittanut lisäksi se, että olen jo yli viisi vuotta ’tuijotellut’ tätä murhaajan kengänjälkeä ja tapausta myös muuten tutkaillut.

 

JÄLKI 2

 

Tarkastellaan tarkemmin em. jälkeä, siinä on selkeä kengän kannan jälki, joka vereentynyt reilusti, mutta pieneltä alueelta kannan sisäsyrjästä. Kannan alla on ollut lasinpala, joka on estänyt koko vereentyneen alueen leimauksen lattiaan. Kannattaa kiinnittää myös huomiota kynnyslistaan, siinä on hyvin heikkoa jälkeä, joka on tullut kengän päkiäosasta.

KUVA_4_KYNNYS

Seuraava kuva osoittaa nuolilla mikä kengän osa ’kuuluu’ mihinkin jäljen osaan (kengän pohjalayerit siirretty sivuun):

KUVA_5_KYNNYS

Kun kengänpohjalayer on siirretty tarkkaan verijäljen päälle, nähdään että kaikki elementit täsmäävät. SE ON SIINÄ!

KUVA_6_KYNNYS

JÄLKI 1

 

Jostainhan tuon vereentyneen kannan aiheuttama edellinenkin jälki olisi löydettävä, koska takkahuoneen perälle on matkaa… Ja löytyyhän se, keskeltä takkahuonetta. Siinä murhaaja on joko astunut veriläimäreeseen tai sitten se on lähtöisin sieltä peremmältä takkahuoneesta.

 

Seuraavat kolme kuvaa kertovat tästä jäljestä, ’kerrontakaava’ on sama kuin edellisissä, joten ei ole tarpeen toistaa. Kiinnittäkää kuitenkin huomiota edellisen kuvan ympäröityyn alueeseen jossa muutama veripiste, seuraavissa näette niitä samoja pisteitä vastaavassa kohdin kengän kantaosaa.

KUVA_7_LÄHTÖJÄLKI

KUVA_8_LÄHTÖJÄLKI

KUVA_9_LÄHTÖJÄLKI

 

Kirjoittanut turumurre

 

 

Lisää kuvia lattiasta: http://anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi/2015/11/totuus-puuttuvista-takkahuone-ulvila.html

 

Lyhyestä virsi kaunis – Alibi!

Näin meillä tavattiin sanoa, kun tuotiin lyhyesti ja tyhjentävästi jokin asia esiin.

Koska Auerin syyttömyyden puolesta on kirjoitettu palstakilometreittäin asiaa, pyrin tuomaan tässä kirjoituksessa esiin lyhyesti sen kaikkein tärkeimmän todisteen miksi Auer ei voi olla syyllinen miehensä murhaan; aika surmaamiseen ei riitä!

Tiedostaen, että lukijat kun kuitenkin haluavat jotain perusteluita ruodittavaksi, niin on syytä lyhyesti kerrata tapausta ja puolustuksen tärkeimmän todisteen, eli hätäpuhelun sisältöä. Tämä hätäpuhelu, joka oli alkujaan syyttäjän näyttö syyllisyydestä, on kuitenkin tärkein todiste syyttömyydestä.

Jo se syyttäjien (ja tutkinnan v2009) väite, että Auer olisi kyennyt surmaamaan miehensä lukuisin astalon iskuin 55 sekunnissa on väitteenä hurja ja vailla realismia; halkaisemaan hänen kallonsa, suunsa. Riisumaan sen jälkeen surmatyössä käyttämänsä vaatteet, kengät… Pukemalla toisen asun päällensä kiirehtiessään takaisin puhelimeen. ’Jaloissa pyöri’ vielä lapsi, jonka katseilta salassa kaikki tämä on pitänyt tehdä. Väitteen mukaan pesullakin on pitänyt käydä, sillä sen näköisestä teurastuksesta ei ilman verijäämiä selviä. Osa löydetyistä verijäljistäkin on pakko olla lavastettu hätäpuhelun kuluessa tai sen jälkeen. Kaiken surmatyössä käyttämänsä vereentyneen esineistön Auerin on täytynyt hävittää surmaamisen jälkeen.

Väitteen kohokohta saavutetaan, kun kerrotaan Auerin lopuksi puukottaneen itse itseään.

Mutta miksi sitten hätäpuhelu on tärkein osoitus syyttömyydestä?

Se on sitä siksi, koska siitä voi paikantaa milloin Auer on ollut puhelimen lähellä sinä alle minuutin aikana, kun hän oli poissa pitelemästä sen luuria.

Alla oleva esitys pohjaa litterointiin joka on tehty ajanjaksolta, kun Auerin lapsi tulee puhelimeen, aina sinne asti kun kyseinen lapsi lähtee puhelimesta. Sekunti sekunnilta seurataan tapahtumia tässä esityksessä. Litteroinnin on tehnyt henkilö, joka pätevimmin osaa tulkita mitä mm. Auer missäkin kohtaa hätäpuhelussa replikoi ja tekee (joku itäsuomalainen ei välttämättä osaa oikein tulkita hätäpuhelun sanomaa, turun murre kun on ’oma kielensä’).

Litterointi ei kuitenkaan ole tuossa se pääasia, vaan se milloin Auer on ollut puhelimen lähellä/vieressä. Kun ollaan puhelimen seutuvilla, ei voida olla surmaamassa takkahuoneessa. Ja kun oletetaan oltavan matkalla sinne tai sieltä pois, silloinkaan ei olla surmaamassa takkahuoneessa.

Vaikka talon mitat ovat rajallisia, niin aina kestää sekunteja siirtyä paikasta paikkaan. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää sitä, kun rekonstruktiossa ’poliisitäti’ juoksi terassinoven seutuvilta talon toisen puolen etuovelle noin neljässä sekunnissa.

Tähän esitykseen olen siirtymisajaksi laittanut minimin, 5 sekuntia (puhelimen luota Lahden viereen, tai päinvastoin). Oikeastihan Auerilla on täytynyt olla vielä takkahuoneen ’lasimeri’ ylitettävänään, ja jyrkkä käännös sen lisänä.

Esityksessä ei ole otettu huomioon niitä haittaavia tekijöitä, joista Auerin olisi lisäksi pitänyt selviytyä: Pimeys, lasinpalat lattialla, surma-astalon hakuja/poislaittoja, varomista ettei verijälkiä siirry muualle huoneistoon, varomista ettei lapsi (lapset) näe jne. jne.

Esityksessä on tarkasteltu vain puhelimen lähellä muodostettuja ääniä, ja ehtimistä ennen niitä ääniä ja ehtimistä äänien jälkeen. Olennaisia ovat vihreillä palluroilla merkityt ajanjaksot, tällöin Auer on ollut puhelimen lähellä/vieressä:

1:47 A poistuu puhelimen vierestä.
1:58 – 2:00 A tullut puhelimen viereen ja replikoi ihan vieressä ”Nyyh” – ”Tuleeksielt kettää”
2:14 A Lähtee kohti olohuonetta.
2:25 – 2:36 Juoksuaskelia puhelimen lähellä.
2:41 A onkin jo saapunut puhelimeen.

Olennaisia ovat myös vihreät avonaiset ’alibi-nuolet’ häkeaikojen päällä. Ne kuvaavat mainitsemaani viittä sekuntia, jolloin Auerin olisi pitänyt olla matkalla joko puhelimen lähelle, tai pois puhelimen läheltä.

Ainoaksi mahdolliseksi surma-ajaksi jää viiden sekunnin aika, joka esitykseen on merkitty punaisella pystypalkilla.

***
Alibi ISO
5 sekunnin murhaaja:

Oletan vahvasti, että puolet kansastamme uskoo jopa tämän 5 sekunnissa murhaamisen, uskoivathan he lähtötilanteeltaan jo senkin, että tuollaisen tekosen voi tehdä 55 sekunnissa.

Viettäkäämme nyt viiden sekunnin hiljainen hetki,
kaikelle sille pohjattomalle tyhmyydelle,
joka sikisi vuoden 2009 tutkinnasta.

-turumurre-

Puhelimen vierestä ei näe terassin ovelle

PUHELIMEN VIERESTÄ EI NÄE TERASSIN OVELLE

Kirjoittanut turumurre

Käräjäoikeuden 2013 enemmistö-päätöksessä, tuomarit Juntikka ja Santamaa perustelevat seuraavasti:

Tekijän poistumiseen asunnosta liittyen käräjäoikeus toteaa vielä, että asunnon keittiöstä puhelimen luota terassille johtavan oven suuntaan otetusta valokuvasta ilmenevä vahvistaa asunnon pohjapiirroksesta sekä todistaja Santaojan kertomuksesta ilmenevän, että puhelimen luota on suora näköyhteys terassin ovelle. Väitetty tekijän poistuminen terassin oven ikkuna-aukosta olisi siten ollut – vastoin kiistämistä – puhelimessa olleen Auerin nähtävissä.

Mietelmänsä tuomarit perustavat päätutkija Santaojan todisteluun ja 26.11.2009 rekonstruktion yhteydessä otettuihin valokuviin. Esitutkintamateriaaliin (2010) on kyseisestä tilanteesta liitetty 4 valokuvaa, joista et-ptk liiteluettelo kertoo seuraavasti:

Kuva 1

Lisäksi tuomarit vetoavat viralliseen, surmatalosta tehtyyn pohjapiirrokseen, johon puhelimen paikka merkittynä (ohessa osakuva kyseisestä):

Kuva A

Todellisuudessa esitutkintamateriaaliin ei ole liitetty ainuttakaan kuvaa, joka olisi otettu siitä kohtaa, missä lankapuhelin sijaitsi (katso pohjapiirros).

Sen sijaan et-ptk liiteluettelon laatija väittää, että kyseisistä kuvista 1-2, jotka todellisuudessa otettu tuulikaapin nurkalta, olisivatkin otettu siitä missä lankapuhelin sijaitsi (ohessa kuva nro 1 (nro 2 on sama, valoisuus vain eri):

Kuva 2

Kuvat 3 ja 4 ovat kuvatekstin mukaan otettu siitä kohtaa ”mihin lankapuhelimen johto kohtuudella ylettyi” (todellisuudessa kuvauslinja siirretty sivusuunnassa puolimetriä edellisiin kuviin nro 1-2 nähden, tuulikaapin oven eteen (ohessa kuva nro 3 (nro 4 on sama, valoisuus vain eri):

Kuva 3

Tämä väite, että puhelimelta näkee terassinovelle, oli siis eräs syyllisyysperustelu enemmistö-tuomareilla. Tuomarit siis uskoivat Santaojan todisteluun ja väärin kohdennettuihin valokuviin.

Mutta kuten Auer itse Käräjillä 2013 kertoi (Santamaan ’lopputentti’), eräästä surmayönä otetusta valokuvasta näkee todellisen tilanteen.

Ohessa on valokuva, joka on otettu terassin oven läpi sisälle huoneeseen, kuvassa ei näy paikka missä puhelinkoje sijaitsi. Kaikille pitäisi olla selvää, että myös toisinpäin tilanne on sama: ’Puhelinkoje ei näe terassin ovea’, ja vielä vähemmän henkilö, joka seisoo puhelinkojeen vieressä. Oheisessa kuvassa on myös täysin samasta kohtaa 3D-malli-kuvani (vastaavuus on täydellinen). Lisäksi liitettynä pikkukuvan ominaisuudessa se todellinen tilanne, mitä Auerin oli mahdollista nähdä seisoessaan puhelinkojeen vieressä:

Kuva 4

Tarkastellaan vielä näiden esitutkintamateriaali-valokuvien todellista kuvien ottopaikkaa 3D-mallin pohjalta.

3D-mallissa tummahiuksinen ’rekoanneli’ seisoo tuulikaapin nurkalla. Etptk-valokuvat 1-2, jotka väitetään otetun ”kohdasta jossa lankapuhelin sijaitsi”, on todellisuudessa otettu 3D-mallissa olevan ’rekoannelin’ pään oikealta puolelta. Ja etptk-valokuvat 3-4, 3D-mallissa olevan ’rekoannelin’ pään vasemmalta puolelta. Puhelinkojeen paikka on siinä missä ’tyttö’ seisoo:

Kuva 5Kuva 6

Edellisen esittämän tarkistus:

Alla 3D-kuva ’rekoannelin’ pään vierestä, vasemmalta puolelta. Tähän liitetty päälle aito etptk-valokuva (osakuva nrosta 3). Täydellinen vastaavuus!

Kuva 7

*

Todellisuudessa keskimääräinen näkemä äidillä ja tyttärellä on ollut seuraavanlainen (kuvattu tytön pään yläpuolelta, vrt. edellä olevat laajemmat 3D-mallikuvat):

Kuva 8

Kun äiti ja tytär ovat olleet puhelimessa, siitä ei näe terassin ovelle. Tämä on fakta!

*

Kysymys kuuluu: Miksi tutkijat Santaojan johdolla halusivat osoittaa, että puhelimelta näkee terassin ovelle? Vastauksen voi lukea nyt Käräjien 2013 enemmistö-tuomareiden perusteluista…

-turumurre-

Verho rikotussa ovi-ikkunassa

Kirjoittanut turumurre

Kaikille on kaiketi tiedossa, että uusi tutkintajohto 2009 lähetti surmahuoneen lähes kaikki keskeisimmät todisteet Krp:n labraan uudestaan tutkittavaksi. Tavarat tutkittiin uudestaan kevään ja syksyn aikana 2009. Lasinpalasistakin määriteltiin uudet DNA:t jne. Uusia tavaroitakin labrassa tutkittiin: Mm näppylähanskoja ja suuret määrät Auerin vaatteita, mattoakin vielä v2012. Veitsestä hajusiirrännäisiä v2009, 2012 jne jne…

Tiedossa on kaiketi myös se, että juurikin Auerin t-paidasta löydettiin ne pienet verijäämät hihan suista vasta uusintatutkimuksissa v2009. Tarkoitus oli siis varmistaa ja löytää, jotain jos löydettävää oli…

Mutta eipähän näin käynytkään ikkunaverhon osalta. Alkuvuosina 2006–2007 verhosta tutkittiin vahingoittumiset, kuituteipeistä löydettiin tuntemattomia kuituja ja hiukkastutkimuksessa nypittiin silminhavaittavia mustan teipin suikaleita ja kuituteipeistä löytyi myös pari sirua mustaa epoksimaalia. Dna- tutkimuksessa yhdessä näytteessä yksilöitiin Lahden verta ja DNA.

Miksi verhoa ei tutkittu vuoden 2009 ’tiheällä kammalla’ uudelleen? Eihän tässä ole mitään mieltä, kun vertaa muihin tavaroihin. Tutkimustuloksia ei löydy Et-ptk:sta.

Sen sijaan tämä tärkeä todistekappale tuhottiin kesän 2009 rikkomisrekonstruktiossa:

21.7.2009; Ikkunaelementtejä rikottaessa aukossa käytettiin ”sisäpuolella” samaa ikkunaverhoa kuin oli tapahtuma-aikaan takkahuoneen ulko-ovessa. (lähde: Et-ptk)

Miksi verho tuhottiin tuossa rekonstruktiossa, tälläisen todisteen tuhoamisen ei olettaisi olevan kovinkaan yleistä! En näe todisteverhon rekonstruktioon ottamisessa mitään pätevää syytä, koska esim. iskujälkiä ei edes analysoitu labrassa jälkeen. Miksi ei? Ja miksei tosiaankaan verhoa tutkittu uudelleen kuten muita, olisihan siitäkin voinut löytyä jotain, kuten löytyi Auerin t-paidasta…

Oli yksi näennäinen tulos, verhon käyttäytyminen sisältä rikottaessa, joka vuodatettiin mediaan loppuvuonna 2009 tai alkuvuonna 2010. Tällä ’uutisella’ haluttiin osoittaa syyllisyyttä, aivan kuin samoihin aikoihin vuodatetuilla tiedoilla, että ’veitsi oli sängyssä, koska vuodevaatteen kuituja löytyi siitä’. Vuodatuksilla haluttiin luoda ennakkokäsitys kansalaisille Auerin syyllisyydestä. Tätä nimenomaista uutista verhon käyttäytymisestä en tuolta ajalta enää löytänyt, mutta siinä perusteltiin, että verho irtosi jo ’parin lyönnin jälkeen’. Kaiketi haluttiin osoittaa miksi lasinpalasia oli paljon takkahuoneen sisäpuolella. Jälkeenpäinkin tästä verhon käyttäytymisestä on kuitenkin uutisoitu:

Oven sisäpuolelle oli kiinnitetty sama verho, joka ovessa oli surmapäivänä. Vain sisäpuolelta rikottaessa verho irtosi yläkiinnikkeistään samalla tavalla kuin surmayönä. Heidi Pohjala Iltasanomat 11.5.2012.

Tämäkö oli siis syy alkuperäisen verhon käyttöönottoon rekoon: Antaa jukisuuteen kuva siitä, että reko on tehty ammattimaisesti ja huolella, koska alkuperäistä verhoakin käytettiin. Ja osoittaa, miten alkuperäinen verho irtoaa…; näinhän sitä syyllisyyttä perusteltiin suhteessa verhon irtoamiseen.

Mutta tämä verhon irtoaminen aikaisessa vaiheessa oli samanlaista ’fiilausta’ kuten muutkin syyllistävät rekonstruktiot, joista julkisuudessa ei tuolloin tiedetty (et-ptk –materiaaliakaan ei ollut kansalaisten käytettävissä).

Perusteltuna:

Surmatalossa kyseinen verho oli pingoitettu vaijerilla ja nämä kiinnitetty lujasti silmukkaruuveilla oveen, mutta rekonstruktiossa verho, kuvien mukaan, kiinnitettiin heikoilla dyckert-nauloilla. Jokainen tuollaisia naputellut tietää, kuinka heikkoja ne lujuudeltaan ovat. Silmukkaruuvit ovat aivan eri lujuusluokkaa.

Ikkuna

Vasemmalla kuvakaappaus IS.n videosta jossa aito ovi. Oikealla kuva rekonstruktiossa käytetystä ’ikkunakehyksestä’, lähde et-ptk. Kuviin lisätty suurennokset.

Rikkomis-rekonstruktio on mielenkiintoinen

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/vid-1288334493161.html

Siitä voi havaita, että ’ulkoapäin rikottaessa’ iskut kohdistettiin pitkään keskelle ruutua, kun taas ’sisältä rikottaessa’ alusta asti lyönnit suuntautuivat ylälaitaan ja siihen kulmaan, josta verho sitten neljännellä lyönnillä tipahtikin.

Mitähän tällä ’sisältä rikkomisessa’oli muutenkaan tarkoitus osoittaa; Siinä vanttera poliisimies huitoo 30s ennätyksen, ajattelivatko kenties, että myös surmayönä siellä takkahuoneessa seisoi vanttera mies rikkomispuuhissa. Aivan upeaa ammattitaitoa tutkijoilta saada selvyys minkälaista jälkeä tulee, jos sisältä rikkojana olisi ollut Auerin kokoinen hintelä nainen. Eiköhän poliisilaitokselta olisi löytynyt samankokoinen naiskonstaapelikin tuohon rekoon rikkojaksi…

Asettakaapa itsellenne mietinnän alle kysymykset:

Mitä tuolla verhon tipahtamisella oli tarkoitus osoittaa? Miksi tuo oleellinen todisteverho tuhottiin?

*

Surman jälkeen suoritetuissa labrakokeissa tutkittiin mm. verhossa olleita vahingoittumisjälkiä ja minkälaisesta rikkomisvälineestä ne olisivat syntyneet. Tätä ei kuitenkaan pystytty määrittelemään.

Nämä selkeät jäljet olen merkinnyt punaisilla palluroilla alla oikealla olevaan kuvaan (kuvalähde et-ptk). Lisäksi alla vasemmalla on kuva rikotusta ikkuna-aukosta (kuvakaappaus Iltasanomien videosta). Tähän vasempaan kuvaan olen siirtänyt vastaavat punaiset pallurat osoittamaan ns. ’iskukohtia’, lisätty myös punaviivoja.

ovi

Oma päätelmäni on, että ulkopuolinen surmaaja on ensin rikkonut muutamalla täsmäiskulla ikkunaa oven lukituksen kohdilta ja yrittänyt sitten muodostuneesta aukosta avata ovea sisäpuolelta. Tähän viittaa myös se, että ikkunan vasen puoli on jyystetty karmia myöten, kun taas oikealla puolella on huomattavasti enemmän lasinpalasia jäljellä.

-turumurre-

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista 3/3

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista
3(3) -turumurre-

12/2011 poliisin suorittamista rekonstruktioista käsittelyvuorossa on ns. jarrutusjälki -reko. Itse jälkeä voi kutsua monella nimellä vaikkapa liukumajäljeksi.

LIUKUMAJÄLKI

Tausta
Olohuoneen ja takkahuoneen rajapinnalta, olohuoneen puolelta, tutkijat löysivät verisen liukumajäljen. Jälki sijaitsi n 60cm etäisyydellä oh/th oviaukosta. Jäljen koko ei suuren suuri ollut, voisi arvioida että leveys oli n7cm.

Kuva 1

Tutkinnan alkuvuosina jäljen arveltiin tulleen siitä tilanteesta, kun ulkopuolinen surmaaja käväisi siinä kohtaa hätistelemässä Aueria pakoon. Tutkijat vaihtuivat ja v2009 lähtien on arveltu, että Auer on itse lavastanut kyseisen jäljen kertomuksensa tueksi. Nyt viimeisimmässä järjestetyssä rekonstruktiossa edelleen pyrittiin osoittamaan, että jälki on lavastettu. Auer itse ei ole kuulusteluissaan pystynyt kertomaan jäljen synnystä mitään, ja voi olettaa, että vaikeaa se tietämättömälle olisikaan…

On esitetty myös hurjia arvioita siitä mistä jälki on muodostunut, jopa sellaisia arvioita on esitetty, että jälki olisi veristen sormenpäiden jälkiä lapsen tekemänä. Kuitenkin jo käräjillä 2010 tekniset tutkijat kertoivat jäljen olleen liukumajäljen, joka on muodostunut verisen kengän syrjästä. Näitä surmapaikkaa tutkineiden arvioita voi tavallaan pitää pysyvinä, sillä enäähän jälkeä ei ole tutkittavana, on vain valokuvat tästä.

Rekonstruktio
Suoritettu reko oli monivaiheinen; rekohenkilön eri nopeuksilla tehtynä ja siten, että kengän pohja kastettiin ihmisvereen kokonaan ja sitten niin, että kengän päkiä osa kastettiin verilammikkoon. Lammikko sijaitsi pesuhuoneen oven edessä. Rekonstruktiossa tutkittiin itse liukumajäljen syntymistä ja minkä kokoisia jälkiä yleensä tulee mihinkin lähtöpaikasta sinne ’jättöpaikkaan’ (ja toisin päin).

Perustavanlaatuinen virhe tehtiin jo valmisteluvaiheessa: tutkijat eivät löytäneet oikeanlaista kengän pohjakuviota kokeeseensa. Tämän toki verijälkitutkija Tauru on raporttiinsa joutunut mainitsemaan:

”Laajoista etsinnöistä huolimatta kyseisenlaisia kenkiä ei tätä rekonstruktiota varten pystytty hankkimaan.” (lähde et-ptk)

Onhan aivan käsittämätöntä, että jos ei löydetä oikeanlaista kenkää pohjakuvioineen, niin koe silti suoritetaan. Tällaista voisi verrata esim. rekonstruktioon, jossa tutkitaan/rekotaan murtautumista tavallisesta ulko-ovesta ja rekoajat hommaavat paikalle autotallin oven.

Koe oli siis täysin arvoton todisteena kyseisestä liukumajäljestä. Alkuajan tutkijat ovat kuitenkin vastaavat kengät löytäneet ja teettäneet siitä myös pohjakuviolayerin. Alla kuvat surmapaikalla olleesta pohjakuvioinnista ja vieressä rekossa käytetystä:

Kuva 2

Kyseisessä rekonstruktiossa kenkä kastettiin siis verilammikkoon kokonaan ja puolittain, lammikon sijaitessa pesuhuoneen oven edessä. Koetuloksia arvioidessaan Tauru toteaa, ettei koetuloksia vastaavia selviä meno- ja paluujälkiä ollut surmapaikalla.

Tässä ilmeisesti on tutkijoilla käynyt toinen kömmähdys, eihän se kyseinen liukumajälki ollut muodostunut koko kengän pohjasta/koko päkiän osasta kuten rekoajat suorittivat:

Kuva 3

Verijälkitutkija Tauru ilmeisesti olettaa, että ainoa paikka mistä kengän pohjaan on voinut verta tulla, oli ko. verilammikko takkahuoneen perällä.

Näin ei ollut. Jo Käräjillä 2010 erimieltä oleva tuomari Illman totesi että:

Totean, että Jukka Lahti on tapettu asunnon takkahuoneessa. Teon yhteydessä lattialle syntyneet verijäljet ovat olleet pääasiassa takkahuoneen sängyn läheisyydessä. Verisiä jalanjälkiä on ollut kuitenkin muuallakin takkahuoneessa. Valokuvista 21 ja 22 on nähtävissä takkahuoneen lattiassa lähellä olohuoneen rajaa jälki, joka näyttää veriseltä kengänjäljeltä. Etäisyys tästä jäljestä olohuoneen puolella olevaan verijälkeen ei ole kovinkaan pitkä. Jälkien välisen etäisyyden perusteella olohuoneen lattialla olevaa jälkeä ei voi pitää lavastuksena.
(lähde: Käräjäoikeuden tuomio 22.6.2010)

Myös rikospaikkaa paikalla tutkinut tekninen tutkija Lapinniemi on antanut verijälkiin liittyvän lausunnon:

Asunnon olohuoneen ja takkahuoneen välisellä oviaukolla olohuoneen puolella parketissa on ollut verinen jälki, mikä paikalla tutkittu verisen jalkineen jättämäksi luisumisjäljeksi. Kyseisen jäljen vieressä on ollut myös pieniä heikompia yksittäisiä verisiä jälkiä, mutta näitä ei ole pystytty tulkitsemaan, mistä jäljet ovat peräisin. Nämä yksittäiset jäljet ovat kuitenkin olleet luisumisjäljen välittömässä läheisyydessä, eli ne ovat voineet syntyä jopa samaan aikaan. Nämä jäljet ovat olleet tätä voimakkaasta jäljestä noin 10-30 cm etäisyydellä. Mitään muita silmin nähden havaittavia jälkiä tässä parketilla olohuoneen puolella ei ollut.
(lähde: Etpk, lisätutkinta 2012, R Lapinniemen kuulustelu)

Siinä siis selvää sanomaa siitä, että jälkiä mistä kyseinen verijäämä on voinut kengän pohjaan tulla, on lähistöllä ollut.

Koetuloksia liukumajäljestä, mitä tuolla väärällä kengän pohjakuvioilla syntyi, ei syystä kannata edes käsitellä. Totean vain, että Taurun mukaan lähimpänä aitoa oli koetulos, jossa kenkä otettiin käteen ja sitä sitten liu’utettiin… ja sanomattakin on selvää, että koetulosten perusteella jälki vaikuttaa hänen mukaansa lavastetulta.

Kuva 4

Arvioni jäljen synnystä:
Miten tuo kyseinen jälki sitten on todennäköisesti syntynyt. Seuraavassa olen tarkastellut tätä aitojen kuvien ja aidon kengän pohjakuviolayerin avulla (layer selkeytetty ja terävöitetty poliisien layerista).

Omien tutkailujeni perusteella olen arvioinut, että kengällä on astuttu hieman aikaisemmin johonkin pieneen ’pulunpaskan’ kokoiseen verijäämään (joita siis siinä vieressäkin oli). Toinen vaihtoehto voi aivan hyvin olla se, että juuri siinä jäljen kohdalla on jo valmiina ollut se pienehkö ’pulunpaskan’ kokoinen verijäämä, johon siis suoraan astuttu. Kengän sisäsyrjä on saanut siis kosketuksen siihen (ko. kohdan kengän pohjassa voi nähdä kuvista).

Koska alussa vartalon painopiste on takana, ja jalka edessä, veriläntti aiheuttaa ensin lyhyen suoran liukumisen. Kun vartalon painopiste siirtyy enempi kengän päälle; edempänä oleva kengän päkiäosan veretön kohta aiheuttaa ensinnäkin enenevää kitkaa (rekokokeissa koko päkiäosa oli vääränlaisesti verinen), ja kun nyt vielä vartalo samanaikaisesti kääntyy vasemmalle, aiheuttaa liikesarja kaikkineen kuvissa olevan lievästi s-muotoisen jäljen.

Kuva 5

Jäljen paikka, kengän pohjakuvion kera, on suoraan ylhäältä projisoituna seuraava:

Kuva 6

*

Lopuksi
Näihin kolmeen rekonstruktioon perehtyessäni on väkisinkin joutunut pohtimaan sitä, miksi kyseiset rekot yleensä suoritettin. Voiko olla muuta syytä kuin että näillä haluttiin lisäsyyllistää Aueria? Ja oliko tarve saada lisämateriaalia valituslupahakemukseen?

Kaikki rekot olivat järjestelyiltään ala-arvoisia. Millään ei jaksa uskoa, että normaalisti poliisien rekot olisivat tätä tasoa, joku muu syy siis täytyy olla näissä ’epäonnistumisissa’.

Kuka näistä rekojärjestelyistä sitten ottaa ’kunnian’? Luulenpa, ettei tällaisen tavoitteluun löydy halukkuutta. Toisaalta esitutkintalaki esitutkintayhteistyö-pykälällään antaa osviittaa siitä, mihin suuntaan tämä ’kunnia’ kuuluisi osoittaa…

-turumurre-

Murhaajan poistuminen rikostusta ikkuna-aukosta

MURHAAJAN POISTUMINEN RIKOTUSTA IKKUNA-AUKOSTA

Kirjoittanut turumurre

Tytär kuulusteluissaan kuvaa murhaajan poistumista seuraavasti (lähde et-ptk).

2006:

Otti se sielt, muistaakseni ylhäält kii ja meni siitä….

2009:

…ja sit se niinku no se oli tosi pitkä tyyppi se kai meni siit ku siin oli niinku ovi niin sit se sen ei tarttenu hypätä se vaan laitto jalan sinne toisel puolel ja otti toisen jalan pois
No se meni jotenki sillee NOUSEE SEISOMAAN JA NÄYTTÄÄ sitä on vaikee selittää se niinku laitto jalan sinne ja sit se kyy et niinko…

Esitykseni perustuu pitkälliseen pohdintaan ja keskusteluihin eräässä keskusteluyhteisössä. Lähdemateriaalina olen pääsääntöisesti käyttänyt esitutkintamateriaalin tietoja. Päätelmieni pohjaksi olen tehnyt surmahuoneistosta 3D-mallin, jota apuna käyttäen tilanteita voi tarkastella eri katselusuunnista.

Jotta lukijat tiedostaisivat oviaukon ympäristön mittasuhteet henkilön kokoon nähden, niin laitan tähän periaatekuvan, josta nämä seikat käyvät selväksi. Rikotun ikkuna-aukon alalaita oli noin 90cm tasossa (+ poistumisajankohtana matala ’lasihilevalli’ siinä myös). Henkilö tässä seuraavassa kuvassa on niinkin pitkä kuin 185cm (tuosta on helppo arvioida murhaaja lyhyemmäksi tai pidemmäksi):

Kuva: turumurre

Kuva: turumurre

VERIJÄLJET

Ulkopuolinen murhaaja askeltaa sängyn vierestä oven viereen (lattialla ulossuuntautuvia verisiä jälkiä). Askellus oikealla jalalla oven vieressä olevaan vaatekasaan josta löydettiin housut joissa verisen oikean kengän jälki:

Kuva: et-ptk

Kuva: et-ptk

Tultuaan oven viereen, murhaaja nojaa koukussa olevalla oikealla käsivarrellaan oven oikealla puolella olevaan seinään (jatkossakin tarkoitan sisältä katsoen oikeaa ja vasenta…). Kädessä todennäköisesti surma-astalo (retkikirves, pieni murtosorkkarauta…). Kuva verijäljistä:

Kuva: et-ptk

Kuva: et-ptk

Murhaaja tarttuu vasemman käden ’lusikkapuolella’ oven oikeasta karmista. Hanskakäsi karmin ulkoreunassa ja isomman lasinpalan yläpuolella. Rekonstruktion päätelmänä oli, että koska tähän kohtaan ei tartuttu kokeessa, oli löydetyt verijäljet lavastettuja. Päinvastoin kuin Taurun päätelmässä, kyseisen lasinpalan yläjuuri antaa hyvän kiinnipitotuen ponnistukseen, lasinpaloissa on nähtävissä myös verijäljet tästä.

Lisäksi huomioitava se että, rekonstruktiossa koehenkilöillä ei ollut toisessa kädessä astaloa, joka olisi pakottanut ottamaan vapaalla kädellä ylempää kiinni.

Kuva: et-ptk

Kuva: et-ptk

Verinen hanskakäsi sormineen tavoittaa ensin oven ulkokarmia pidemmältä (sormiverijäljet) ja kun murhaaja valmistautuu ponnistamaan, nojautuu hieman taaksepäin tällöin muodostuu sormien liukumajäljet oven keskiön suuntaan.

Kuva: et-ptk

Kuva: et-ptk

POISTUMISEN LÄHTÖTILANNE 3D-KUVINA

Kuva: turumurre

Kuva turumurre

Kuva: turumurre

Kun ponnistavan oikean jalan paikka on oven oikealla puolella, jää vasemman jalan nostamiselle ikkuna-aukkoon hyvä tila. Oikealla käsivarrella nojaaminen sisältäpäin seinään ja samanaikainen tarttuminen vasemman käden ’lusikkapuolella’ karmin ulkosyrjästä, takaa hyvän ja vakaan tuen ylityksen aloittamiseen.

Kun vasen jalka on noussut riittävän ylös, alkaa vartalo kääntymään vinottain aukkoon nähden. Jalka siirretään tässä vartalon vinousasennossa ulos, jalan sisäreisi tangeeraa ikkuna-aukon alalaitaa. Kun vasen jalka tavoittelee ulkopuolella oleva tuolia, alkaa ylävartalo samalla työntymään ikkuna aukkoon.

Oikea käsivarsi tukee edelleen sisäpuolelta muuttaen vain tukiasentoaan: Käsivarren ulkosyrjä -> Käsivarren sisäsyrjä.

Kuva: jim rekonstruktiosta, ei liity muuten kuin periaatekuvana esitykseen

Kuva: Jim rekonstruktiosta, ei liity muuten kuin periaatekuvana esitykseen

Kun vasen jalka on tavoittanut tuolin, on ylävartalo jo vähän ulkona (vinossa asennossa selkä olohuoneeseen päin). Ja kun painopiste on enempi jo tuolin päällä, vasen käsi irtoaa karmin oikealta puolelta (verisessä hanskanjäljessä alaspäin suuntautuvat liukumajäljet) ja heilahtaa vasemmalle puolelle (laajasta käden heilahdusliikkeestä, oikealta vasemmalle, lentää verisestä hanskasta verta kukkakorin seutuville). Vasen käsivarsi tukee vasemmalta ulkopuolelta loppuponnistusta tuolille (verijäljet oven karmissa ja seinässä). Samanaikaisesti oikeakäsivarsi siirtyy tukemaan karmin oikeasta reunasta ulkoa (verijäljet alempana oikeassa oven karmissa (siis sisältäpäin katsoen oikeassa).

Oikea jalka vedetään ulos ja laskeutuminen sillä terassille (Hätäkeskusnauhalla tähän laskeutumiseen sopiva ääni ajassa n3:30).

*
Lopuksi vielä 2D-esitys ylhäältä katsoen. Siinä on osoitettu mahdolliset ’askelkuviot’. Punainen kengän kokonainen verijälki takkahuoneessa oli tuossa mitä kuvakin esittää ja samoin nuo punaiset kengän osaverijäljet terassilla noilla kohdin. Kulku suuntautui kuvasta katsoen oikealle terassin aukkoon, jossa vielä verijälki terassin laudoissa.

Kuva: turumurre

Kuva: turumurre

-turumurre

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista 2/3

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista

2(3) -turumurre-

RIKOTUSTA OVI-IKKUNASTA KULKEMINEN

Tausta:

Keskeisin tämän tapauksen aiheista on ulkopuolisen murhaajan kulku rikotusta ikkunasta. Tästä on tehty rekonstruktioita jo vuodesta 2008 lähtien. Siitä seuraava rekonstruktio tehtiin v2009 ja nyt viimeisin vuoden lopulla 2011. Tämän rekonstruktion tulokset liitettiin syyttäjien tekemään valituslupahakemukseen, joka toimitettiin KKO:een lisänäyttönä Auerin syyllisyydestä.

Aikaisempina vuosina syyttäjien teemana on ollut, ettei rikotusta ikkuna-aukosta pääse kulkemaan siten kuin mm silminnäkijänä ollut tytär on kertonut. Vuoden 2009 tyttären kuulusteluissa hänelle jopa suoraan sanottiin, että on nähnyt olemattomia, eivätkä kuulustelijoina toimineet poliisi ja sosiaalivirkailija uskoneet häntä. Tämä kyseinen sosiaalivirkailija toimi myös syyttäjän todistajana oikeudenkäynneissä. Sanomanaan tällä sosiaalivirkailijalla oli että tytär
”pysyy kertomuksessaan, koska hän uskoo ja haluaa uskoa
siihen. Kyseessä itsesuojelu, näin selviää eteenpäin”
 (Käräjät 2010).

Nykyään tiedetään tästäkin paljon enemmän. Viime päivinä olemme saaneet lukea miten vakuuttavasti tytär on pysynyt näkemässään: Murhaaja poistui ikkunasta. Tytön kertomus ei ole muuttunut v2009 rankoissa itketys-kuulusteluissa, eikä myöskään silloin, kun äitinsä kertoi olettavansa että hän itse on se, joka isän surmasi. Poliisi/sosiaalityöntekijä yrittivät murtaa tytön kertomuksen kuulusteluissa ja syyttäjät tältä pohjalta yrittivät samaa oikeudenkäynneissä. Molemmat em. ryhmät, kuten tiedetään, laihoin tuloksin.

Tultiin vuoteen 2013 ja edelleen sama syyttäjien peli jatkuu uusilla rekonstruktio -’näytöillä’. ’Näytöillä’, joilla pyritään osoittamaan, ettei ulkopuolinen murhaaja ole kulkenut rikotusta ikkuna-aukosta, koska rekonstruktion koehenkilöt eivät aiheuttaneet sellaisia verijälkiä poistumisissaan kuin mitä surmatalon oven ympäristössä oli.

Rekonstruktio:

Syyttäjien tilaamassa ja poliisin toteuttamassa rekonstruktiossa oli hankittu koehenkilöiksi 10 poliisia. Verijälkitutkija Taurun mukaan lähes kaikki kyseiset koepoliisit olivat tapauksesta tietämättömiä ja siksi soveliaita rekonstruktioon. Voisi kuitenkin ihmetellä sitä että, löytyykö maastamme sellaista poliisia, joka ei tapauksesta ja sen tärkeimmästä elementistä mitään tiedä. No, todennäköisesti sellaisia henkilöitä ei löydy ylipäätään…

Rekonstruktio oli 4-osainen. Koehenkilöt tulivat ulkoa sisälle ilman apuvälinettä ja apuvälineenä olevan tuolin kautta (tehtävä 1 ja tehtävä 2). Näistä Tauru ei ole raportoinut mitään, voinemme siten olettaa että ne ovat menneet sujuvasti ja kokeen kannalta kelvollisesti. Tehtävät 3 ja -4 olivat ulosmenokokeita rikotusta ikkuna-aukosta.

Tehtävässä 3 mentiin lattiatasolta suoraan ja tehtävässä 4 apuvälineen kautta eli ’arkulta’ ponnistaen. Tehtävä 4 oli jo alkututkinnan (v2007) arvelema poistumistyyli. Tehtävä 3 oli poliisien suorittamana uusi, siinä mentiin suoraan lattiatasolta terassin puolelle. Tehtävissä ulkopuolella laskeutumista helpottamassa oli sama tuoli, joka surmayönäkin paikallaan oli.

Tämän 3. tehtävän mukaan ottaminen koetilanteeseen oli positiivinen seikka siksi, että viimein tunnustettiin tämäkin mahdollisuus poistumislähtökohtana. Ponnistaminen suoraan lattiatasolta on ollut eräällä keskustelupalstalla tiiviisti esillä.

Koetta varten rekoilijoiden näppylähanskojen sormet (ei peukaloa) kostutettiin vereen. Koehenkilöiksi valittiin ominaisuuksiltaan sekalainen joukko, alla luettelo näiden ominaisuuksista (et-ptk):

1. 57v, 181cm, 104kg
2. 57v, 174cm, 85kg
3. 29 v, 175cm, 83kg
4. 33v, 190cm, 110kg
5. 31v, 175cm, 83kg
6. 55v, 180cm, 90kg
7. 43v, 187cm, 97kg
8. 31v, 182cm, 90kg
9. 33v, 182cm, 85kg
10. 29v, 179cm, 78kg

Miksihän on valittu näin epäyhtenäinen joukko. Surmaajahan oli jo profiloitu aikaisemmin, ominaisuuksiltaan tietynlaiseksi: Aikaisemmista rekonstruktioista saatiin vinkkejä tähän, profiloija on tehnyt omat arvionsa ja myös silminnäkijät ovat antaneet omat lausuntonsa. Ei kai tässä enää pitänyt tutkia surmaajaprofiilia vaan sitä, miten jo tietyt ominaisuudet omaava suorittaa rekotehtävät.

Yleisesti rekonstruktion tuloksia arvioitaessa voidaan todeta, että poistuminen rikotusta ikkuna-aukosta on hyvin todennäköistä ja mahdollista (vaihtelevalla tyylillä toki). Tehtävässä 3 vain yhdeltä koehenkilöltä jäi teko suorittamatta; koehenkilö 4 ei suoriutunut (liekö epäonnistumisen syynä ollut sitten paino ja koko.…). Tehtävässä 4 epäonnistui koehenkilö nro 6 (tämän koehenkilön suoritus [tosin tehtävässä 3] on katseltavissa julkisuuteen levitetyssä videoklipissä).

Lähtökohdat rekonstruktioon pitäisi saattaa aina alkuperäisen rikospaikan mukaisiksi. Tämän ei luulisi olevan mitenkään vaikeata. Panoksena sentään tässäkin tapauksessa mahdollinen elinkautinen murhasta.

Jo aikaisemmassa ’pesuhuoneen avautumiskulma’ kirjoituksessani osoitin, että siinä oli tehty raskaita virheitä, tämäkään rekonstruktio ei tehnyt poikkeusta tässä suhteessa.

Aitoon paikkaan oli sentään tuotu aito ovi, joten kaiken piti olla kunnossa…, mutta kun ei ollut. Oleellinen virhe tehtiin, kun kyseiseen kulku-oveen kiinnitettiin sen sisäpuolelle vedin väärään asentoon. Liekö sitten syynä se, että unohdettiin ottaa matkaan toiskätinen sisäpuolen vedin ja jouduttiinko sitten asentamaan tämä ulkopuolen vedin siihen sisäpuolelle… Sisäpuolelle vedin on näemmä asennettu siten, että kun ovi oli kiinni lukittuna, oli vedin vaaka-asennossa.

1

Vedin silloin surmayönä oli alastaitettuna (ovi kiinni ja lukittu). Sisäpuolisen vetimen oikean asennon pystyy havainnoimaan valokuvista jotka otettu surmayönä, oven vielä ollessa kiinni:

2

Lisäksi olemassa on valokuvia sisäpuolelta kuvattuna, niistä näkee kun ovi avattuna, on vedin tällöin vaaka-asennossa.

Rekonstruktiosa tämä ’tyrkylle’asentaminen johti muutamissa tapauksissa siihen että vetimeen helposti tarrauduttiin, nämä Tauru raportoinnissaan myös huomioi. Ohessa näistä kuvia:

4

Mitä tämä sitten vaikutti sellaisissa tilanteissa joissa suoraan ei vetimeen käyty käsiksi? Voisi olettaa, ettei vaaka-asentoon asennettu vedin ainakaan helpota kulkemista rikotusta ikkuna-aukosta.. Joka tapauksessa näin tärkeässä asiassa tuollaisen virheen pitäisi mitätöidä koetuloksia yleensä.

Toinen, mielestäni oleellinen epäonnistuminen tehtiin rekojärjestelyiden suunnittelussa siinä, että rekohenkilöiden molemmat kädet olivat vapaina. On nimittäin oletettavampaa, että murhaaja poistui kädessään se toinen tappoväline. Jos astalo olisi ollut toisessa kädessä, toinen tarttumiskoura vain käytössä, olisi se pakottanut koehenkilöitä tarttumaan vapaalla kouralla ylempää kiinni.
Mahdollista toki että ulkopuolinen murhaaja on astaloaan kuljettanut vyöllään. Oletettavampaa on kuitenkin astalon pitäminen kädessä, joten tästä olisi pitänyt tehdä vähimmillään oma rekotehtävänsä.

Kaikkineen verijälkien koetulokset olivat kirjavia.
Koska koetuloksia oli paljon, ei niiden läpikäyminen ole tässä mahdollista. Poimin tähän noiden ’oven vetimeen tarttumisten’ lisäksi ’surkeimman’ tuloksen, ja se tietysti oli se, mistä julkisuuteen levitetyssä videoklipissä nähtiin otteita. Miksihän juuri tämän koehenkilön (nro 6, tehtävä 3) oli kelpuutettu julkisuuteenhttp://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/2012051006602422_v0.shtml:

3

Määrältään lähes puolessa tapauksista, koetulokset olivat kuitenkin lähellä sitä totuutta, mitä surmatalon verijäljetkin kertoivat:

5

6

7

8

Epäyhtenäisen joukon ollessa kyseessä, noita edellä olevia voi pitää jopa suuntaa antavina. Verijälkitutkija Taurulle nämä eivät kuitenkaan kelvanneet, koska hänen mielestään se tärkein jäi puuttumaan: Suora kosketus siihen oven karmissa ylhäällä, ulkoa katsoen vasemmalla olevan verisen hanskanjäljen kohtaan. Koetulosten pohjalta hän raportoikin että ko verisen hanskan jälki näyttää lavastetulta.

Eli tämä homma ratkesi hänen mukaansa siihen, ja sen myötä varmaan kaikki muutkin verijäljet oven seutuvilla olivat lavastettuja, vaikka suuri osa niistä on ihan ’oikeilla’ kohdin. Nämä jäljet nimittäin kertovat, että siitä ikkuna-aukosta on joku mennyt, lavastajalta vaatisi liian monimutkaista ajattelua huomioida kyseisenlaisia verijälkiä.

Lukijoita ehkä kiinnostaa tietää missä ne tärkeimmät ja selvimmät verijäljet sitten olivat. Niiden sijainti selviää erillisestä kirjoituksestani, siinä tulen tarkastelemaan ulkopuolisen murhaajan poistumista lattiatasolta ponnistaen. Verijäljet hanskanjälkineen stemmaavat siinä ’poistumistyylissä’ erittäin hyvin.

– turumurre

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista 1/3

Kolme rekonstruktiota, kolme epäonnistumista
1(3) -turumurre-

Elokuun lopussa 2011 kun syyttäjät olivat jättäneet valituslupahakemuksensa KKO:een Hovin tuolloisesta tuomiosta, heillä oli perusteena pojan muuttuneet kertomukset. Tässä vaiheessa ei vielä oltu järjestetty kuin muutamia lasten kuulemisia, eikä näin ollen oltu saatu järjestettyä niistä luotettavuusarvioitakaan. Pitikö saada lisää näyttöjä esitettäväksi…?

12/2011 järjestettiin surmatalossa uusia rekonstruktioita. Äänitutkija oli keinopäineen tutkimassa oven taakse kuuluvia ääniä. Teemoiksi otettiin myös pesuhuoneen oven avautumiskulma, rikotusta ovi-ikkunasta kulkeminen ja ns. jarrutusjälki oh/th rajapinnalla.

Kirjoitukseni käsittelee näitä kolmea viimeksi mainittua rekonstruktiota. Laajuuden vuoksi kirjoitus on jaettu kolmeen osaan, tässä ensimmäinen.

PESUHUONEEN OVEN AVAUTUMISKULMA

Tausta:

Anneli Aueria epäillään siitä, ettei hän olisi käynyt ns. pulssinkokeilureissullaan siellä pesuhuoneen oven takana olleenkaan. Auer kuitenkin jo ensimmäisissä kuulusteluissaan kertoi käyneensä ja että ylettyi miestänsä vain olkapäähän. Lisäksi tiedetään, että ensipartion L kehoitti häntä jo heidän puhelimessa puhuessaan näin tekemään. Auer myös tuoreeltaan kertoi siinä keittiön lattialla maatessaan, ensihoitajien häntä hoitaessa, tarkistaneensa miehensä tilan.

Koska Auerin t-paidan hihoista löydettiin pienet verijäämät miehensä verta vuoden 2009 -tutkimuksissa, esittävät syyttäjät Valkama-Kulmala ja verijälkitutkija Tauru, että ne ovat tulleet jostain muusta tilanteesta. Syyttäjät / Tauru esittävät, että koska uhrin pää on ollut liian lähellä ovea, Auer ei ole mahtunut oven rakoon koskettamaan miestään.

Rekonstruktio:

Kyseisestä rekonstruktiosta on julkaistu videoleike, jossa naissuorittaja avaa ovea ja rekouhri huutaa heti ’hep’, kun ovi koskettaa häntä päähän.

Ohessa kuvakaappaus tästä poliisien tekemästä ja Iltasanomien julkaisemasta videoinnista:

Tässä siis rekouhri on huutanut jo ’hep’, eli ovi koskettaa hänen päätänsä. Halutessaan itsekukin voi katsella koko rekonstruktio-tapahtuman tallenteesta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288467760355.html

Nyt sopii ihmetellä miksi kyseinen rekonstruktio on yleensä tehty, koska oven aukeamiskulma käsiteltiin jo Hovissa 2011 ja paljastui että surmapaikalta on otettu kuva, jossa tekninen tutkija havainnollistaa oven avautumiskulmaa seisomalla itse oven raossa:

Tämän kuvan liitetekstinä lukee että:
”Tutkija demonstroi pesuhuoneesta takkahuoneeseen johtavan oven avautumiskulmaa. Vainaja makasi lattialla lähellä ovea. Ovi on avattu kuvassa lähelle vainajan päätä kuitenkin siten, ettei vainajan pää osu oveen.”

Huomatkaa siis, ovi ei vielä osu vainajan päähän tuossa aidossa kuvassa, kun taas edellisessä rekokuvassa se ovi on jo kiinni päässä. Harjaantunut silmä näkee jo näitä kuvia vertailemalla, että tässä rekonstruktiossa (2011) ovi avautuu huomattavasti vähemmän.

Seuraavassa on rekonstruktiokuva (2011), joka kertoo vastaavan tilanteen kuin mitä edellä oleva aito kuvakin, eli tässä ovi ei vielä ota rekouhrin päähän kiinni.
Todellisuuden ja rekotilanteen kesken on siis valtava ristiriita:

Aito rikospaikkakuva (jossa tutkija oven raossa) ’näki päivänvalon’ vasta Hovioikeudessa:
Oli tehty kaksi toisistaan poikkeavaa esitutkintamateriaalin valokuvaliitettäkin, aikaisemmassa tämä kyseinen kuva vielä oli mukana, mutta myöhemmästä, mm julkisuuteen jaetusta, se oli poistettu. Syy tähän toimenpiteeseen? Tästä kerrontaa myös näillä blogi-sivuilla:
https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/

Eikä tässä kaikki! Jo 26.11.2009 tehtiin tästä samasta oven avautumiskulma-tilanteesta rekonstruktio. Tämä reko tehtiin puolestaan sen jälkeen, kun Auer oli perunut ’tunnustuksensa’. Mielettömintä tässä kaikessa on se, että tuolloin rekonstruktioissa rekouhrin pää oli sijoitettu ihan eri paikkaan kuin näissä myöhemmissä rekonstruktioissa:

Molemmissa rekonstruktioissa rekouhrin paikka on ’määritelty valokuvien perusteella’ (…nyt tuntuu vain siltä, ettei sitä sopivaa kuvaa tahdo oikein löytyä, mikä kertoisi sopivan pään paikan tutkijoille…).

Myös tässä aikaisemmassa rekossa on todennäköisesti se tilanne, että rekouhrin pää on väärin, se on n. 10cm:n etäisyydellä ovesta, kun kaikki etptk-tekstimateriaalit kertovat uhrin pään olleen n. 15cm etäisyydellä ovesta.

Eräs lisäerikoisuus näiden kahden rekonstruktion (v2009 / v2011) vertailussa on ns. mittanauhakuvat:

Aikaisemmassa rekokuvassa (2009), jossa ovi ei vielä ota uhrin päähän kiinni, on mittanauha, joka osoittaa oven ulommaiseen reunaan 20cm:n aukeamista (oven sisempään reunaan 19cm). Ja ihan sama mittanauha-arvo on myös tässä uudemmassa rekokuvassa (2011): ulommaiseen reunaan 20cm (oven sisempään reunaan 19cm).

Vaikka päät ovat ihan eri paikassa näissä eri vuosien rekoissa (uudemmassa rekossa jopa hitusen lähempänä ovea), on tähän uudempaan kuvaan/videoon laitettu samaa tarkoittava teksti: ”Noin 19cm etäisyydellä ovi ei vielä ota kiinni ’uhrin’ päähän”.

Jokainen joka tälläisten asioiden kanssa on toiminut, niin havaitsee jo ensi silmäyksellä että ovi tässä uudemmassa rekokuvassa on jo tiukasti kiinni rekouhrin päässä, oven ollessa auki mittanauhan osoittaman verran.

Haluttiinko tällä tekstillä osoittaa että päiden sijainnit näiden eri vuosien rekojen kesken olivat jotenkin samanlaisia…?

Varmemman vakuudeksi laitan tähän vielä ylhäältä projisoidun 2D-esityksen näistä kahdesta rekonstruktiotilanteesta:

Lukijat voivat miettiä sitä ajatusta, että oliko vuoden 2011 -toistorekonstuktion tarkoitus saada vain valituslupahakemukseen KKO:een syyllistävää lisämateriaalia?

-turumurre