Hätäpuhelu – Tampereen yliopiston analyysi

Hätäpuhelu on ollut aikanaan tutkittavana Rikosteknisen laboratorion lisäksi myös Tampereen yliopistolla.

Tampereen yliopiston tutkimuksissa kuultiin ulkopuolisen tekijän ääniä aika samoissa kohdissa kuin Tuija Niemi alun perin niitä kuuli, ja lisäksi Tampereella kuultiin nauhalta kiroilua (TU!), jota Tuija Niemen mielestä olisi pitänyt kuulua, jos paikalla olisi ollut ulkopuolinen. Tampereen yliopistolla on onnistuttu eristämään tallenteelta ulkopuolisen tekijän ääniä sekä alkuperäisinä että paremmin kuuluvina versioina.

Tampereella oli parempi kuulo myös uhrin äänien suhteen, joita alkaa kuulua melkein heti puhelun alusta. Tuija Niemen versiossa uhri alkaa äännellä vasta kohdassa 0:23. Tampereella on kuultu myös kolinaa jostain kauempaa vielä Annelin palattua jo takaisin puhelimeen. Tuija Niemikin kuuli näitä kolinoita vielä 2006. Kun poliisi myöhemmin kertoi hänelle varmana tietona, että paikalla ei ollutkaan ulkopuolista tekijää, Tuija Niemi lakkasi kuulemasta kolahdusta, joka sopi huonosti yhteen poliisin kertoman kanssa.

Tamperelaiset äänialan ammattilaiset eivät tuoneet esiin, että tallenteen äänen voimakkuuksissa olisi ollut jotain outoa tai että saman ihmisen hengitysääni kuuluisi kahdessa eri paikassa samaan aikaan, mutta ehkä se johtui siitä, että heillä ei ollut käytössään ”ihmeitä tekevää” Izotope RX3 Advanced -äänenkäsittelyohjelmaa, jolla erään kapellimestarin mukaan saadaan monotallenteeltakin eroteltua päällekkäiset äänet. Erään toisen äänentuntijan mukaan sellainen taas on mahdotonta, eikä sellaista luvata myöskään ohjelman nettisivuilla. Izotopen sivuilla ohjelmaa markkinoidaan helppokäyttöisenä joka miehen työkaluna huonolaatuisten äänitteiden paranteluun; https://www.izotope.com/en/products/audio-repair/rx/

TampereTampere1Tampere2Tampere3Tampere4Tampere5Tampere6Tampere7

Tekijä on selvillä

Ulvilan murha – Tekijä on selvillä

Vaikka Vaasan hovioikeuden tuomio oli joillekin ikävä yllätys, voivat nämä Annun syyllisyyden nimeen jääräpäisesti vannovat ihmiset rauhassa jatkaa elämäänsä omassa harhassaan, koska kukaan ei tunnu ottavan vastuuta murhan selvittämisestä. Omassa rauhassaan saa olla myös Jukka Lahden murhaaja.

Poliisi nimittäin julistaa mediassa, ettei se voi käynnistää uutta tutkintaa, koska poliisin vastuu asian osalta on päättynyt, ja päätöksenteko kuuluu nyt syyttäjälle. Syyttäjä Kalle Kulmala taas ilmoittaa, ettei ole mitään syytä pyytää uutta tutkintaa tai käynnistää Ulvilan surmaan liittynyttä ulkopuoliseen tekijään viittaavaa tutkintalinjaa, koska syyttäjien näkökannan mukaan tekijä on selvillä, eikä hovioikeuden päätös sitä miksikään muuta. Tulkitsen Kulmalan viittaavan ”tekijällä” Annuun, eikä suinkaan Jukka Lahden murhaajaan.

 

Ei ole todellista, sanoi Kalle

Syyttäjä Kalle Kulmalan mukaan hovioikeuden tuomio ei vastaa todellisuutta. Se ei ainakaan vastaa sitä todellisuutta, missä Kulmala elää. Kulmalaa ja kumppaneita ei lainkaan häiritse se, että mitään näyttöä Annua vastaan ei ole olemassa. Pelkkä poliisin, syyttäjän tai tuomarin oma vakuuttuneisuus siitä, mitä heidän mukaansa on ”oikeasti” tapahtunut, ei riitä murhan ratkaisemiseen. Tämä todetaan myös Vaasan hovioikeuden tuomiossa. Kun kaiken kukkuraksi esitetty näyttö puhuu syyttäjän omaa vakuuttuneisuutta vastaan, on aivan uskomatonta, että tätä syytöspropagandaa Annua vastaan yhä edelleen jatketaan. Asianajaja Juha Manneria lainatakseni: ”Vaasan hovioikeuden päätös on oikea. Kun ei ole näyttöä, ei sitä ole, vaikka oltaisiin mitä mieltä”.

”214. Hovioikeus toteaa, että oikeudenkäyntiaineistoon kuuluva poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkima selvitys ei miltään osin liitä Anneli Aueria Jukka Lahteen kohdistettuun väkivaltaan eikä siten suoraan osoita, että Anneli Auer olisi syyllistynyt syytteessä mainittuun tekoon.”

”130. Juha Joutsenlahden kertoman mukaan useita ulkopuolista tekijää koskevia poliisin tutkintalinjoja oli poissuljettu sillä virheellisellä perusteella, että potentiaalisten epäiltyjen DNA-tunnisteet eivät olleet vastanneet takkahuoneen sängyssä, tyynyjen puoleisessa päädyssä olleesta halosta taltioitua, tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta. Niin kuin keskusrikospoliisin lausunnoista ja selvityksestä ilmenee, mainitun DNA:n olikin sittemmin selvitetty olleen peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.”

Vaikka teknisen näytön perusteella on selvää, ettei Annu ole voinut tätä rikosta tehdä, niin siitä huolimatta joidenkin ihmisten turvallisuuden tunne tuntuu rakentuvan vain ja ainoastaan sille pohjalle, että taloon ei tullut ulkopuolista henkilöä tuona yönä. He haluavat takertua siihen ajatukseen, että kyse oli perheen sisäisestä väkivallasta, joka kosketti vain tätä perhettä. Ehkä tällä tavalla nämä ihmiset kokevat olevansa turvassa omassa elämässään ja omissa kodeissaan.

Ymmärrän tuon ajattelun tavallisten ihmisten osalta (viranomaisten osalta ymmärrykseni ei riitä), jos taustalla on oman turvallisuuden tunteen tavoittelu. Onhan todella pelottava ajatus, että kotiin voisi yöllä tunkeutua tappaja. Vielä pelottavampaa, että tämän kamaluuden lisäksi voisi joutua viranomaiskoneiston uhriksi, epäillyksi, pakkokeinojen kohteeksi, syytetyksi ja jopa tuomituksi rikoksista, joihin ei ole syyllistynyt. Aivan kuten Anneli Auerille kävi. Se, jos mikä, on pelottavaa.

 

***

Onnittelut Anneli Auerille!

Viime lauantaina ystävänpäivänä keskustelimme Annun kanssa vankilassa Vaasan hovioikeuden tulevasta tuomiosta ja sen vaikutuksista tulevaisuuteen. Jos tuomio olisi oikea, niin viimeistään kesällä Annu olisi vapaa. Jos taas tuomio olisi väärä, niin Annu ei kertomansa mukaan aikoisi koskaan anoa armahdusta. Olisihan se nurinkurista anoa armahdusta, kun olisi syyttömänä tuomittu, mutta minusta yhtä nurinkurista olisi istua tuomiota rikoksesta, jonka joku toinen on tehnyt. Tänään asia onneksi ratkesi niin kuin pitääkin.

Annu on SYYTÖN.

Vaasan hovioikeuden tuomio vetää syyttäjän sanattomaksi ja hyvä niin.

http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus/fi/index/hovioikeusratkaisut/hovioikeusratkaisut/1424270535081.html

 

Uusi rikosilmoitus

Iltalehti 17.10.2014 Anneli Auerista uusi rikosilmoitus:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101718751286_uu.shtml

”Jostain syystä Auer halusi kuitenkin pitää yhden paperin itsellään. Iltalehden tietojen mukaan kyse oli valokuvasta, jossa oli mies, jota hyvin pian Lahden surman jälkeen kuulusteltiin teosta epäiltynä. Mies todettiin heti syyttömäksi tapaukseen eikä häntä ole sittemmin epäilty. Iltalehden tietojen mukaan Auer palautti muun tutkintamateriaalin kuuliaisesti takaisin poliisille, mutta hän pimitti tämän valokuvaliitteen itsellään.”

Joko vihdoin Annu olisi syyllistynyt edes johonkin rikokseen aikuisten oikeasti. Tuskin.

Poliisi ei tunnu mitenkään pärjäävän tämän mahdottoman naisen kanssa. Kehtaakin ottaa itselleen valokuvakopion murhatutkinnan kannalta täysin tarpeettomasta esitutkintamateriaalista – valokuvan syyttömäksi todetusta miehestä.

Porissa mietitään varmaan parhaillaan kuumeisesti täyttääkö Annun teko jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Toisaalta ei sillä ennenkään ole ollut mitään merkitystä. Syytä epäillä kynnys ylittyy tai ei ylity ihan muilla perusteilla. Tutkinnanjohtaja Salonsaari ei vielä näköjään osaa sanoa, mihin rikokseen Annu olisi syyllistynyt ”pimittäessään” esitutkintamateriaalia, jota ei poliisin mukaan pitänyt olla edes olemassa.

Halutaanko rikosilmoituksella korostaa mielikuvaa rikoksiin pystyvästä naisesta ja vaikuttaa Vaasan hovioikeuden tuomioon? Enpä oikein usko. Säälittävä yritys, jos se sitä olisi. Porin poliisi voi toki olla jo aika epätoivoinen pimeän ja sotkuisen Ulvilan murhan kanssa.

Tutkinnanjohtajan kannattaa vakavasti miettiä rikosilmoituksen tekemiselle paljon todennäköisempää vaihtoehtoa. Halusiko rikosilmoituksen tehnyt henkilö kiinnittää huomion tähän sivuutettuun esitutkintamateriaaliin, ja päätti ilmaista asian tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tavalla, joka saavuttaa maksimaalisen mediahuomion:

Rikosilmoitus Anneli Auerista!

dna

Puolet elämästä maanpäällisessä helvetissä

Amandan isä murhattiin, kun hän oli 9-vuotias pieni tyttö. Tänään hän on 17-vuotias nuori ja puolet hänen elämästään on kulunut isän murhan selvittelyn varjossa. Tämä kirjoitus perustuu Iltalehden tänään julkaisemaan Leena Ylimutkan kirjoittamaan Amandan haastatteluun.

Tämän päivän Iltalehdessä on Amandan haastattelu, jonka hän halusi antaa, koska koki sen ainoaksi väyläksi kertoa omista tunteistaan. Iltalehden haastattelussa Amanda kertoo miltä hänestä on tuntunut poliisin perheeseen kohdistamat pakkotoimet ja miten nämä ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Hän kertoo suhteestaan äitiinsä ja sisaruksiinsa.

”Olen varma siitä, mitä silloin näin. Tekijä poistui takkahuoneen ikkunasta. Oikeuteen on tosi turhauttavaa mennä, kun mua ei kuitenkaan uskota, sanomiseni ei kelpaa mihinkään.”

Iltalehti 27.9.2014

Iltalehti 27.9.2014

Poliisi valehteli päin naamaa

Poliisi 12-vuotiaalle Amandalle: ”Miten sinä saisit minut uskomaan, että siellä oli joku vieras, kun me tiedämme ihan varmasti, ettei siellä ole ollut?”

”Siitä olen katkera, että poliisi valehteli mulle päin naamaa 12-vuotiaana. Sanoivat, ettei kukaan ole voinut mennä siitä ovesta. Olin itse nähnyt sen hahmon poistuvan oviaukosta. Myöhemmin sitten todettiin, että on siitä voitukin mennä.”

Amanda elää normaalia nuoren opiskelijan elämää luottaen tulevaisuuteen. Yksi asia kuitenkin saa Amandan sellaiseen pelkotilaan, ettei henki tahdo kulkea. Se on poliisi. Poliisin toiminta on aiheuttanut hänelle suurimmat traumat. Muutama viikko sitten Amandan kodin pihalle tuli poliisiauto. Tilanne ei liittynyt mitenkään Amandaan. ”Sain hirveän paniikin. En saanut henkeä ja vain itkin. Minulla ei ole mitään hyviä muistoja poliisista ja niistä kuulusteluista.”

Tällä hetkellä Amandaa huolestuttaa eniten sisarusten tilanne. Hän ei ole nähnyt heitä yli kolmeen vuoteen. ”Toivon, että viimeistään kolmen vuoden päästä veljeni ottaisi yhteyttä. Silloin hän on jo 18 vuotta.” Viime talvena Amanda lähetti kirjeen sisaruksilleen, mutta hänelle ilmoitettiin, etteivät he halunneet ottaa sitä vastaan. Tämän jälkeen Amandalle ilmoitettiin yhteydenpitorajoituksesta, jonka mukaan hän ei saa ottaa sisaruksiinsa mitään yhteyttä, eikä lähettää postia.

”En ole heille vihainen tai katkera, haluaisin vain nähdä, että heillä on kaikki hyvin.”

Toivon, että jonain päivänä tämä loppuisi.

”En odota enää mitään. Tietysti toivon, että koko juttu selviäisi ja että voisimme elää normaalia elämää. Toivoa en ole kokonaan menettänyt.”

Uhratut lapset

”Uutuusdokumentti Ulvilan surmasta uhraa lapset: Ohjaaja Pekka Lehdon Ulvilan murhamysteeri -elokuva herättää tunteita. Se järkyttää ja työntyy ihon alle. Siinä on yksi valtava vika. Se uhraa lapset.” Yle Satakunta Soila Ojanen

Yle Satakunnan uutispäällikkö Soila Ojanen järkyttyy, kun näkee dokumentissa tavallisia perhealbumikuvia iloisista ja veikeilevistä lapsista. Ojasen mielestä lasten näyttäminen elokuvassa on törkeää, se on törkeä temppu. En ole huomannut Ojasen kauhistuneen lasten kohtalosta, kun yhteiskunnan tukipilarit ovat pettäneet heidät kerta toisensa jälkeen, mutta valokuvat saavat hänet kirjoittamaan.

Ojanen kirjoittaa: ”Vaikka haluaa kertoa yhden suomalaisen rikoshistorian erikoisemmista tapauksista, ei saa uhrata lapsia. He joutuvat kulkemaan loppuelämänsä erittäin traumaattisen tapahtumat mukanaan. Elokuvan kuvista kasvojen tunnistaminen ei helpota lasten tulevaisuutta. Tämän elokuvan jälkeen tavallinen elämä on heille entistä vaikeampaa. ”

Ojasen mielestä lasten kasvot olisi tullut sumentaa ja heitä ei saisi tunnistaa. Ojaselle lohdutukseksi voidaan kertoa, että hän tuskin tunnistaisi näitä lapsia tänään, vaikka miten on dokumentin nähnyt. Ojanen ei taida huomata, että Anneli Auer vangittiin jo viisi vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole paljon perhealbumikuvia otettu. Lapsilla on sellainen merkillinen tapa, että kun aikaa kuluu, lapset kasvavat ja muuttuvat.

Ojasen huolen ”perheidyllin alleviivaamisesta” jakaa myös lastensuojelu, jonka mukaan nuoremmille lapsille ei missään nimessä saa näyttää perhealbumivalokuvia entisestä elämästä. Nuorempien lasten muistot poikkeavat niin radikaalisti valokuvissa nähtävästä, että lapset joutuisivat tukalaan tilanteeseen muistojensa kanssa. Lastensuojelun mukaan valokuvia näyttämällä lapsia väitettäisiin valehtelijoiksi. Lastensuojelussa ei haluta antaa lapsille onnellista lapsuutta.

Ojanen syyllistyy samaan syntiin kuin nuorempien lasten sijaisperhe ja lastensuojelu. Hän antaa ymmärtää, että lasten pitää salata keitä he ovat ja kuka heidän äitinsä on, ettei heitä kiusattaisi – ikään kuin lapsilla olisi tässä asiassa jotakin hävettävää. Ojanen manaa lapsille entistä vaikeampaa elämää, ikään kuin lapsilla ei olisi edes oikeutta selvitä. Ojanenkin vetoaa tunteisiin lasten kautta ja leimaa lapset dokumentin uhreiksi.

On totta, että lapset joutuvat kulkemaan loppuelämänsä erittäin traumaattiset tapahtumat mukanaan. Traumaattiset tapahtumat vain eivät ole ihan niitä, mitä Ojanen luulee.

KAHDEKSAN VUOTTA sitten näiden lasten kotiin tunkeuduttiin väkivaltaisesti keskellä yötä ja heidän isänsä murhattiin. Lasten ei anneta vielä kahdeksan vuoden jälkeenkään toipua ja jatkaa elämää, vaan tätä tapahtumaa vatvotaan vuodesta toiseen.

VIISI VUOTTA sitten näiden lasten perheeseen tunkeuduttiin kuuntelulaittein ja peitepoliisein ja heidän äidistään alettiin tekemällä tehdä murhaajaa. Jokainen ymmärtää, että peitepoliisin tarkoitus ei koskaan ollut jäädä perheen elämään, hän tuli vain pettääkseen. Peitepoliisin tarkoituksena oli julmasti käyttää hyväksi sekä äitiä että lapsia, tutkinnallisista syistä. Tutkinta ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, mutta siitä viis. Lapsia kuulusteltiin, mutta heidän kertomaansa ei uskottu, koska se ei sopinut poliisin suunnitelmiin.

KOLME VUOTTA sitten nuoremmat lapset joutuivat ristiriitaiseen tilanteeseen, kun äiti vapautettiin. Lapset olivat jo vieraantuneet äidistään ja jatkaneet elämäänsä. He olivat oppineet, että ei saisi paljastua kenen lapsia he oikeasti ovat. Yhtäkkiä lasten olisi pitänyt muuttaa tuon ihmisen luo, jonka olemassa oloa ei olisi edes saanut paljastaa. Lapset joutuivat ratkaisemaan, oliko äiti hyvä vai paha. Tässä ratkaisussa heitä auttoivat sijaisvanhemmat, terapeutti, media ja Porin poliisi. Ja kappas, kun tarinat alkoivat muovautua tarkoitukseen sopiviksi, lapsia uskottiin realismista viis veisaten.

***

Uhrataanko lapset ja jos, niin kenen toimesta?

Murhaajan, joka tappaa ja riistää julmasti neljältä pieneltä lapselta isän.

Poliisin, joka tunkeutuu lasten kotiin kuuntelulaitteineen ja peite-Seppoineen vain rakentaakseen luottamuksen – pettääkseen sen. Poliisin, joka toistuvasti valehtelee lapsille ja vie heiltä äidin ilman kunnon perusteita.

Lastensuojeluviranomaisten ja sijaisvanhempien, joilla ei ole pienintäkään ymmärrystä lapsista ja heidän tilanteestaan.

Syyttäjien, jotka ajavat syytteitä, joihin eivät itsekään usko, mutta tekevät vain työtään. Dokumentissa syyttäjä Valkama toteaa: ”Lapset puhuu mitä puhuu ja tuomioistuin uskoo mitä uskoo”.

Tuomarien, jotka kauhistuneena syytteistä tuomitsevat ilman näyttöä.

Kaikkien mainittujen ja mainitsemattomien viranomaisten, jotka uhraavat äidin ja lapset tarkoituksenmukaisuuden alttarille, vain säilyttääkseen arvovaltansa ja kyseenalaisen kunniansa rippeet.

Toimittajien ja muiden ihmisten, joiden mielestä lapsilla on jotakin hävettävää, joiden mielestä lapsilla ei ole tulevaisuutta ja joiden mielestä lapset uhrataan dokumentissa olevilla valokuvilla!

Rankat menetykset, joita lapset ovat joutuneet kokemaan, ovat suuri vääryys ja murheellista, mutta lapsilla on tulevaisuus, eikä yhtään mitään hävettävää!

Ojanen ei ole huolissaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Ojanen kääntää huomion pääasiasta ja on kovin huolissaan lasten kuvista dokumentissa, aika temppu.

***

Onko lapset uhrattu elokuvassa?

Ohjaaja Pekka Lehto vastaa kysymykseeni:

”Nyt ilmeisesti Ojanen (ehkä moni muukaan) ei kykene erottelemaan meidän kuvaamaa materiaalia poliisin itse kuvaamista videokuulusteluista, jotka on tehty vuosina 2006-2007-2009, jolloin en ollut edes aloittanut Ulvilan Murhamysteeri elokuvan tekemistä.

Nämä poliisivideot on neljään kertaa esitetty yleisön läsnä ollessa oikeussalissa. Näissä poliisivideoissa näemme kuinka poliisi painostaa, manipuloi ja itkettää Auerin vanhinta tytärtä, joka heti surmaa seuranneena aamuna kertoi poliisille nähneensä tuntemattoman huppupäisen henkilön hyppäävän rikotusta ikkunasta ulos.

Syyttäjä on yli neljä vuotta väittänyt, että talossa ei ollut ulkopuolista tekijää, jonka vuoksi poliisi ja syyttäjät ovat systemaattisesti yrittäneet murtaa tyttären kertomuksen tuntemattomasta tekijästä. Jokainen voi itse tarkistaa, kuinka tytär hätäkeskustallenteella vastaa (3:41) äidin kysymykseen: ”oliks se viel siel?” Tytär: ”se lähti”.

Kun poliisi ei ole pystynyt riittävällä varmuudella vahvistamaan perheen äitiä syylliseksi miehensä surmaa, on poliisi ja syyttäjät alkaneet ratkaista henkirikosta painostamalla ja uhkailemalla Auerin lapsia ja muita sukulaisia (Anneli Auerin veli, jonka luokse lapset ovat olleet sijoitettuina vuodesta 2010).

En ole kuvannut sekuntiakaan Auerin lapsia elokuvaani varten. Perheen valokuva-albumissa olevat lasten kuvat on kuvannut perheen äiti.

Elokuva kertoo kuinka poliisi ja syyttäjät ovat uhranneet Auerin alaikäiset lapset omiin tarkoituksiinsa jo paljon aikaisemmin kuin olin edes aloittanut elokuvan tekoa. Tämän poliisin ja syyttäjien ala-arvoisen ja osittain lain vastaisen toiminnan olen halunnut ”kirjata” Ulvilan murhamysteeri dokumenttiin muistutukseksi meille ja tuleville sukupolville siitä, että poliisin tarkoituksellinen lasten ”hyväksikäyttö omiin tarkoituksiin” ei ole oikea tapa ratkaista rikoksia.”

***

Ulvilan murhamysteeri

”Lehto on työstänyt elokuvan, joka ansaitsee tulla nähdyksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tietämään, mikä suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän yleinen mentaalinen tila tällä hetkellä on. Tehokkaampaa synteesiä aiheesta ei ole saatavilla kuin Lehdon 80-minuuttinen tylytys.”

”Lehdon elokuva vaikuttaa masentavasti katsojaan osoittamalla järjestyneen yhteiskunnan tukipalkit illuusioksi, joka saattaa pettää yksilön milloin tahansa.”

– FilmiLiekki Anton Asikainen

http://filmiliekki.blogspot.fi/2014/09/r-eraan-murhatutkimuksen-anatomia.html

Koston syöksykierre

Ulvilan murhaa luonnehdittiin alun perin henkilökohtaiseksi kostoksi. Vieläkin  – melkein kahdeksan vuotta murhan jälkeen – on epäselvää kuka kosti ja mistä syystä.

Kuitenkin parhaillaan vankilassa istuu murhasta tuomittu syytön nainen, joka syyttäjän esittämän mukaan murhasi miehensä riidan päätteeksi, ja lisäksi lavasti murhan ikään kuin ulkopuolisen tekemäksi.

Ensi viikolla Vaasassa aloitetaan rikoshistoriamme erikoisimman oikeusprosessin viimeinen näytös. Nähtäväksi jää millaisen kohtalon Vaasan hovioikeus kirjoittaa Anneli Auerille, ja onko se kirjoitettu tuhkalla ja verellä, ja jos, niin kenen. Jos Jukka Lahti murhattiin kostoksi, niin tuomitaanko syytön nainen samoin perustein, kostoksi ja jos, niin mistä syystä. Loppuuko kostokierre siihen, että syytön ihminen tuomitaan, onko kosto jonkun mielestä suloinen vai niin kuin elämässä yleensä pelkästään raaka ja julma?

Lehdistön tehtävä on paljastaa epäkohtia ja kertoa niistä kansalaisille

Minun silmiini asia näyttäytyy täysin päinvastaisena. Epäkohtia, joita Ulvilan murhan tutkintaan liittyen on lukuisia, on pelkästään siloiteltu, peitelty, vähätelty tai niistä on vaiettu lehdistössä kokonaan. Viranomaisten toiminnan ala-arvoisuutta, mielivaltaisuutta, moraalittomuutta ja laittomuutta on piiloteltu tarkoitushakuisesti. Vaihtoehtoisesti kansalaisille on tarjoiltu sirkushuveina yksityiskohtaisia valheita, likaisen mielikuvituksen tuotteita ja saatanallisia kauhutarinoita.

Niin sanottuna asiallisena ja luotettavana pidettyä mediaa aihe ei ole kiinnostanut pinnallisia pikauutisia enempää ja muutoinkin vain sensaation kautta. Journalismi aiheesta on ollut pelkkää lööppiä ja twiittiä ilman todellista sisältöä ja asioihin perehtymistä. Osaksi syyllisiä tähän olemme myös me kansalaiset itse. Meistä taviksista on tullut joka alan asiantuntijoita ja pikamielipideautomaatteja. Kovin helposti meillä on näkemys lähes joka asiasta, tosin usein aika pinnallinen sellainen. Asioista ei jakseta ottaa selvää, vaan pelkän otsikon lukemalla tai kuvan katsomalla tiedämme asiasta kuin asiasta tarpeeksi ja voimme heittää kommenttimme nettiin. Meillä on suuri tarve vihata ja kostaa.

Kriminaalipornoon suuntautunut Alibi on yllättäen kunnostautunut muutaman kerran ja jakanut tietoa edes muutamista epäkohdista koskien Ulvilan murhaprosessia. Uusimmassa Alibissa oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa kolmesta kummallisesti tutkimatta jätetystä linjasta Ulvilan murhaan liittyen.

Täysin naurettavaa ja yhdentekevää

Naapuri ”ilmiantaa” poliisille porilaisen näyttelijän heti murhaa seuraavana aamuna. Naapurin kertoman mukaan kyseessä olisi ollut näyttelijän kosto naapurin hänelle lähettämästään kovasanaisesta palautteesta koskien näytelmää.

Vasta vuonna 2007 rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan vaatimuksesta näyttelijää tutkitaan tarkemmin ja hänet vangitaan. Näyttelijän vapauttaa silloinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, jonka mielipide myöhemmin syylliseksi valitusta Anneli Auerista poikkeaa poliisissa valitusta linjasta. Tästä syystä sittemmin entinen tutkinnanjohtaja halutaan tuomita rikoksesta, jota poliisipiireissä ei muuten katsottaisi kovin pahalla ja josta ei muutoin olisi tutkintapyyntöä edes tehty. Eikä tutkintapyyntöä tehty tässäkään tapauksessa ennen kuin mielipide-erosta tuli ratkaiseva, eli vasta kun entisestä tutkinnanjohtajasta tuli puolustuksen todistaja. Mielipiteellä on hintansa, samoin kuin huonolla naismaulla. Poliisin, naisen ja etenkin naispoliisin kosto on kauhea.

Ilmiannetun miesnäyttelijän asianajajan mukaan näyttelijän vangitsemisperusteet olivat täysin naurettavat! (IS 18.7.2007) Asianajajan kommentti oli varmasti paikallaan. Vangitsemisperusteita oli lueteltu useita, kuten näyttelijän ja naapurin ikävänsävyiset sähköpostit, näyttelijän hyvän ystävänsä kanssa käymät puhelinkeskustelut myöhään murhailtana, taloista erehtymisen mahdollisuus kartassa olevan harhaanjohtavan numeroinnin takia, näyttelijän omituinen selitys hänen autonsa mahdollisista liikkeistä murhayönä jne., mutta mikään perusteista ei varsinaisesti ollut kovinkaan raskauttava. Paine löytää murhaaja oli kuitenkin kova ja vangitsemisen perusteet menivät läpi oikeudessa.

Täysin naurettavat, absurdit ja olemattomat olivat myös Anneli Auerin vangitsemisperusteet, mutta sehän ei ketään haitannut ja tässä ollaan! Aivan yhtä hyvin vankilassa voisi istua tällä hetkellä tuo porilainen miesnäyttelijä. Ellei sitten syylliseksi valitun syyttömän ole jostain pakottavasta syystä oltava juuri Anneli Auer.

Kummankaan (näyttelijän eikä Annun) dna ei täsmännyt murhapaikalta talteen otetun klapin dna:han. No eipä tietenkään, kumpikaan kun ei ollut töissä KRP:n laboratoriossa. Murhaveitsestä taltioitu hajutunniste ei täsmännyt kumpaankaan ja taitavat molemmat olla hiukan liian lyhyitäkin ikkunasta loikkaamiseen.

Silti toinen heistä joutuu kohta neljännen kerran oikeuden eteen murhasta, jota ei ole tehnyt, istuttuaan jo viisi vuotta syyttömänä vankilassa. Syyttäjät eivät ole vieläkään huomanneet, ettei mitään välitöntä näyttöä syyllisyydestä ole, vaan päin vastoin Anneli Auer voidaan helposti ja aukottomasti todistaa syyttömäksi.

Näyttelijä kertoo lehdissä miten paljon on kärsinyt kokemastaan vääryydestä, mitä en vähääkään epäile. Hän on saanut kohtuullisen rahallisen korvauksen, mutta raha ei koskaan korvaa koettua kärsimystä. Ikävät kokemukset eivät jalosta ihmistä paremmaksi, toisin kuin yleisesti luullaan tai halutaan uskoa. Ikävä kokemus ei ole tehnyt myöskään tästä näyttelijästä myötätuntoista muita syyttömänä kärsiviä kohtaan. Näyttelijä toteaakin, ettei häntä kiinnosta Anneli Auerin kohtalo, se on hänelle yhdentekevä.

Annun ystävänä tekisi mieleni todeta näyttelijälle, ikään kuin kostoksi, ettei minuakaan liikuta hänen kohtalonsa tai se, että hän joutui olemaan viikon vangittuna murhasta epäiltynä. Mutta niin kuin kaikkien muidenkin kohdalla, niin myös tämän näyttelijän kohdalla, toivon ettei yksikään syytön joutuisi kärsimään tekemättömistä rikoksista ja poliisin mielivaltaisesta kohtelusta.

Lopullisesti loppuun käsitelty

Fysioterapeutti ”ilmiantaa” entisen asiakkaansa, joka on tunnustanut hänelle murhan. Lehdistö kirjoittaa, että fysioterapeutti on valehtelija, vaikka ei ole selvää kuka valehtelee – fysioterapeutti, entinen asiakas, poliisi vai kenties syyttäjät? Näin lehdet kuitenkin kirjoittavat, koska tietolähteenä on viranomainen.

Syyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula tekevät syyttämättäjättämispäätöksen miehen osalta ja tekaisevat kiireellä fysioterapeutista tutkintäpyynnön vain salatakseen esitutkinnan ja mustamaalatakseen naisen. Salatusta esitutkinnasta olisi ikävästi selvinnyt, että mies on kieltänyt koskaan olleensa kyseisen fysioterapeutin vastaanotolla.

HS kirjoittaa: Porilaista miestä ei enää epäillä Jukka S. Lahden surmaamisesta. Mies sai puhtaat paperit syyttäjien harkinnassa. ”Asia on meidän osalta nyt lopullisesti loppuun käsitelty.”, sanoo syyttäjä Kalle Kulmala. Kulmalan mukaan mitään välitöntä näyttöä miehen syyllisyydestä ei ole. ”Kyseinen mies sanoi, ettei hän ole tällaista edes puhunut.” Kulmalan mukaan naistodistajan kertomuksessa oli myös joitain ristiriitoja, jotka saivat heidät epäilemään tarinaa. (Porilaismiestä ei enää epäillä Ulvilan murhassa 15.8.2014 HS)

IL kirjoittaa: Teimme todistajasta tutkintapyynnön, koska käsityksemme mukaan osa asioista, jotka nainen on kertonut, ei vastaa totuutta. Rikosnimikkeistä väärä ilmianto ja perätön lausuma viranomaismenettelyssä voivat tulla kyseeseen. Yleensä niitä käytetään, jos väittää tietoja toisesta ihmisestä ja vihjaa toista ihmistä syylliseksi tavalla, että siitä aiheutuu vaaraa, että tämä joutuu pakkokeinojen kohteeksi, Kulmala kertoo. (15.8.2014 IL)

Syyttäjäkaksikko arvelee lehtien palstoilla fysioterapeutin syyllistyneen väärään ilmiantoon tai perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä. Tutkintapyyntö fysioiterapeutista on kuitenkin tehty aivan toisella nimikkeellä. Kostavatko syyttäjät naiselle, kun hän kehtaa sekoittaa pakkaa kertomalla asioita, jotka eivät istu syyttäjien kehittämään tarinaan? Murhaaja on jo valittu, eikä tätä valittua pyhää linjaa tule kenenkään sotkeman rangaistuksen uhalla.

Syyttäjä paljastaa salaisesta esitutkinta-aineistosta muutaman asian. Lehdessä syyttäjä Kulmala kertoo fysioterapeutin kuvanneen miehen ulkonäköä väärin. Kyseessä on kuitenkin poliisin/syyttäjän oma väärinkäsitys, ei fysioteraputin väärä kertomus. Muut lehdessä paljastetut ”valheet” koskevatkin sitten Satakunnan ykköspoliisia Tapio Santaojaa, joka ei myönnä puhuneensa naiselle asioita, joita nainen kertoo hänen puhuneen.

Kuka sitten oli syyttäjien mukaan vaarassa joutua pakkokeinojen kohteeksi? Tapio Santaojako, jonka nainen väittää hänelle kertoneen sorkkarautaa muistuttavan esineen talteen otosta tai epäillyn miehen häneen ja hänen perheeseensä kohdistamasta uhkailusta? Vai entinen asiakas, joka ei ensin edes myönnä fysioterapeutin asiakas koskaan olleensakaan?

Myös Tapio Santaoja on selvinnyt jutussa lähes ”puhtain paperein” huolimatta epäilyttävistä lausunnoistaan ja esitutkintamateriaalin manipuloinnista, joka ei tosin VKSV:n mukaan ollut nyt niin paha juttu. Santaojan luotettavuus on kovaa luokkaa, vaikka lukuisat hänen esittämänsä ”faktat” voidaan todistaa vääriksi. Puhelimen vierestä ei nähnyt takaovelle, vaikka kyseinen poliisi näin väittää ja aivan eri kohdasta otetulla valokuvalla vakuuttaa. Lapset eivät olleet koskaan kertoneet kuulleensa vanhempien riitelyä, vaikka poliisi näin useamman kerran valheellisesti väitti. Rikotusta ikkuna-aukosta pystyi kulkemaan, jopa poliisit, vaikka kyseinen poliisi väitti, ettei siitä ole voinut kukaan kulkea. Vain muutaman esimerkin mainitakseni. Tämä näyttelijästä lisätutkintaa vaatinut poliisi oli poliisiksi jopa hellyyttävän kunnollinen ja tunnollinen esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä, jossa entistä tutkinnanjohtajaa syytettiin rikoksesta.

Luotan minäkin tämän poliisin yhteen lausumaan. Tapio Santaoja lupasi kuulusteluissa 2009, että Annua vainotaan hänen lopun elämäänsä, jollei tämä tunnusta ja tämän lupauksensa hän mitä ilmeisimmin on aikonut lunastaa.

Mitä meille on jätetty kertomatta?

Uusimmassa Alibissa Mikko Niskasaari kirjoittaa Jukka Lahden puheluista Porvoon poliisiin. Ihmetteletkö sinä, miksei näitä tarkempia tietoja ole kerrottu aikaisemmin? Miksi Jukka Lahti kyseli poliisilta, onko hänestä tehty rikosilmoituksesta jonkin Porvoossa 29.-30.4.2006 sattuneen asian takia? Miksi Porvoon poliisissa kukaan ei muista mitään vaikka joku sieltä on muistanut soittaa Jukka Lahdelle takaisin kaksi kertaa monen kuukauden kuluttua Lahden soitoista? Miksi poliisi ei halunnut tutkia tätä asiaa enempää?

Oletko lukenut lehdistä milloin ja miten KRP:n tutkijan dna oli saastuttanut murhapaikalta talteen otetun klapin? Tai miten, milloin ja missä yhteydessä tämä saatuminen selvisi? Ja miksi ja missä yhteydessä tutkijan dna vietiin rekisteriin? Oletko ihmetellyt, miksi näitä asioita ei kerrota ja miksi tutkijan henkilöllisyys on salattu?

Lehdissä on kerrottu syyttäjän ”uudesta” todistajasta, mutta onko kerrottu, että hänen miehensä oli yksi ensimmäisiä murhasta epäiltyjä? Miksi tämä ”uusi” todistaja suostuu todistamaan nyt, kun hän on aiemmin kieltäytynyt kunniasta?

Ulvilan juttu on kammottava esimerkki viranomaisten ja lehdistön valtasuhteesta. Ulvilan murhajuttu kaikkine sivuhaaroineen ja lisämausteineen on poliisin ja syyttäjän moraalisen rappion ilmentymä. Kun näyttöä ei ole, mutta syytettä halutaan siitä huolimatta jääräpäisesti ajaa, käytetään apuna mediaa, joka ostaa jokaisen likaisen yksityiskohdan tarkistamatta sen todenperäisyyttä, koska lähteenä on viranomainen. Lehdistön rooli vallan vahtikoirana on ollut pelkkä vitsi, joka ei edes naurata.

 

voitto

Ulvilan murha A-Ö

Mikä vapauttaa miehen, mutta tuomitsee naisen?

A niin kuin alibi – Alibi on todiste siitä, että on ollut muualla (rikoksen tapahtuessa). Murhasta tuomitulla naisella on alibi. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt poliisia epäilemästä, syyttäjiä syyttämästä ja tuomareita tuomitsemasta naista. Murhan parhaillaan tapahtuessa nainen puhuu puhelimessa ja tappavien iskujenkin aikaan hän on talon etuovella, ulkona tai aivan puhelimen välittömässä läheisyydessä. Nainen ei edes käy murhapaikalla, takkahuoneessa asti. Naisen on täysin mahdotonta olla murhaaja. Monelta epäilyltä mieheltä on puuttunut alibi kokonaan. Joidenkin epäiltyjen miesten alibi taas on ollut melko heikko, esim. puoliso kertoo epäillyn olleen kotona nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä.

B niin kuin beyond reasonable doubt – Syytetty on vapautettava, jos hänen syyllisyyttään vastaan voidaan esittää järkevä epäilys. Vähintään järkevä epäilys murhasta tuomitun naisen syyllisyyttä vastaan on voitu esittää ja paljon enemmän. Siksi minua epäilyttää koko prosessin järkevyys.

C niin kuin confession – Murhasta tuomitun naisen on väitetty tunnustaneen rikoksen. Poliisin aivopesemänä nainen on saatu ”tunnustamaan”, että hänelle kerrotun perusteella hänen on täytynyt tehdä murha, jos talossa ei varmuudella ole ollut ketään ulkopuolista. Kun mies tunnustaa murhanneensa, poliisi epäilee kaikkea muuta kuin tunnustuksen tehnyttä miestä.

D niin kuin dna – Ennen kuin KRP ansiokkaasti selvitti klapista löytyneen dna:n mysteerin, vedottiin poliisin ja syyttäjän puolelta toistuvasti siihen, että dna on voinut tulla klapiin jo vuosia ennen murhaa, missä vaiheessa tahansa. Nyt tiedetään, että dna on voinut tulla klapiin murhan jälkeen rikostutkinnassa, missä tahansa vaiheessa.

E niin kuin esitutkinta – Ketään muuta epäiltyä ei ole tutkittu niin kuin murhasta tuomittua naista. Ei lähimainkaan. Tutkinnanjohtaja Kuusiranta kuvaa tuomittuun naiseen kohdistunutta tutkintaa: ”Ei voida sanoa, ettemmekö olisi tehneet kaikkemme. Kaikki keinot on käytetty – siis kaikki lailliset keinot”. Jos murhasta epäiltyjä miehiä olisi tutkittu edes hiukan, samalla logiikalla kuin naista, meillä olisi varmasti jo useita Ulvilan murhasta tuomittuja, joiden syyllisyydestä ei jäisi mitään epäilyä.

F niin kuin FBI – Jos eivät tule toimeen keskenään Helsingin huumepoliisi ja KRP, niin ei taida olla kovin lämpöiset FBI:n ja KRP:kään välit, kun antavat kovasti toisistaan poikkeavia lausuntoja. Syyttäjä luottaa kotimaiseen ja ”tilaa” lausunnot luotettavalta taholta – KRP:stä. Sillä seurauksella, että sama asiantuntija on antanut hätäpuhelusta jo yli puolen sataa eri tulkintaa ja lopulta uhri onkin kuollut jo paljon ennen hätäpuhelua ja kaikki hätäpuhelun äänet tulevat taustanauhalta, jos toiselta.

G niin kuin gynekologi – Poliisin vanha tuttu auttaa syyttäjää todistamaan murhaa. Jos äänitutkija kuulee mitä pyydetään ja vähän enemmän, niin gynekologi näkee mitä pyydetään ja enemmän. Gynekologi on jopa niin taitava, että pystyy vammoista ja jopa vammojen puuttumisesta kertomaan niiden aiheuttajan henkilöllisyyden.

H niin kuin hajutunniste – Murhaveitsestä taltioitu hajutunniste ei sopinut murhasta tuomittuun naiseen eikä tyttäreen. Hajutunniste ei täsmännyt myöskään porilaiseen miesnäyttelijään, joka ”julistettiin” oitis syyttömäksi. Muita epäiltyjä miehiä ei ole edes testattu, joten syyttömiä kaikki. Kohta varmasti aletaan kerätä poliisin valtakunnallista hajutunnisterekisteriä ja paljastuu, että taltioitu haju kuuluu KRP:n tutkijalle.

I niin kuin illuusio – Syyttäjä on onnistunut saamaan tuomioita pelkän illuusion avulla, ilman ainuttakaan konkreettista todistetta. Syyttäjä on poliisin, psykologien, kaikenlaisten mukaan vapaaehtoisesti ilmoittautuneiden asiantuntijoiden ja kurssikavereiden suosiollisella avustuksella maalannut tavallisesta perheenäidistä mielikuvaa kauhujen talon emäntänä ja osin onnistunutkin.

Anneli AuerMielikuva a la syyttäjä

Anneli Auer vs. syyttäjän luoma mielikuva Anneli Auerista

J niin kuin jalkineen koko – Suurimmalla osalla epäillyistä miehistä on ollut murhapaikalta taltioituihin kengän jälkiin sopivan kokoinen jalka. Murhasta tuomitun naisen jalan kokoon kengänjälki sitä vastoin ei täsmää. Sopivia kenkiä ei löytynyt murhatalosta, koska joko a) murhaaja poistui nämä kengät jalassa matkoihinsa tai sitten b) nainen yksinkertaisesti pakasti ne.

K niin kuin kostomotiivi – Murhaajasta laaditun profiloinnin mukaan murhaajalla on ollut jokin henkilökohtainen kostomotiivi. Murhasta tuomitun naisen osalta motiivia ei ole löytynyt. Monella epäillyllä miehellä on arvioitu olleen henkilökohtainen motiivi kostaa esim. irtisanomisiin tai saamaansa kritiikkiin liittyen.

L niin kuin luonne – Murhasta tuomitun naisen luonnetta on kuvailtu rauhalliseksi ja harkitsevaksi. Monet epäillyt miehet sitä vastoin ovat omanneet taustaa aggressiiviselle käyttäytymiselle ja/tai äkkipikaisen luonteen. Jotkut epäillyt miehet ovat olleet hyvin herkkiä itseensä kohdistuvalle arvostelulle tai olleet jollakin tavalla epätoivoisia. Osalta epäillyistä miehistä olisi varmasti irronnut tarpeen vaatiessa ne Valkaman perään kuuluttamat kyyneleetkin.

M niin kuin mielentila – Murhaajasta tehdyn profiloinnin mukaan murhaaja on kärsinyt jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstä. Kaikista epäillyistä käsittääkseni vain murhasta tuomitun naisen mielentila on tutkittu. Mielentilatutkimuksen mukaan naisella ei ole ollut mielenterveyshäiriöitä, eikä edes persoonallisuushäiriötä. Muista yhteyksistä tiedetään, että varmuudella ainakin neljällä epäillyllä miehellä, todennäköisesti useammalla, on ollut mielenterveysongelmia ja/tai hoitoa vaatinutta mielisairautta.

N niin kuin naapuri – Yhtenä mahdollisuutena tutkittiin, että murhaaja olisi erehtynyt talosta ja murhannut vahingossa väärän miehen. Tarkemmin tutkittuna ei tämä ajatus ollutkaan ihan niin umpihullu, kuin miltä se ensi kuulemalta tuntui. Mutta tämä vaihtoehto on suljettu pois, koska epäillyn miehen dna ja hajutunniste eivät sopineet murhapaikalta taltioituihin näytteisiin. Toisin kuin murhasta tuomitun naisen… vai miten se nyt menikään?

O niin kuin okkultismi – Syyttäjä ei ole pystynyt keksimään murhalle sopivaa teonkuvausta naisen tekemänä, eikä tästä toisaalta voi syyttäjää moittia. Mahdoton tehtävä. Naisella olisi pitänyt olla maagisia ja yliluonnollisia kykyjä voidakseen olla murhaaja. Tästä näkökulmasta syyttäjän väitteet saatanasta ja rituaaleista ym. ovat sopineet kuin … dildot päähän. Ulkopuoliselta murhaajalta ei sitä vastoin paljoa tarvitse edellyttää, riittävä kunto ja pituus sekä tekoon sopiva mielentila.

P niin kuin Paatero – Poliisiylijohtaja Mikko Paatero 11.10.2009: ” Ulvilan jutun ratkaisu oli suuri helpotus kaikille”. Mitä tähänkin sanoisi… parempi varmaan, ettei sano mitään.

R niin kuin rekonstruktiot – Poliisi on yrittänyt lavastaa naisesta murhaajaa lukuisilla väärin tehdyillä ja osin varsin koomisilla rekonstruktioillaan. Valtakunnan virallinen kunnianloukattu Kari Uotikin on hienotunteiseen tapaansa vakuuttunut ”emännän”/ ”akan” syyllisyydestä murhaan omien epäilemättä laadukkaiden, mutta voih niin harmillisen hyllytettyjen, rekonstruktioidensa avulla.

S niin kuin silminnäkijä – Silminnäkijä (jos murhasta tuomittua naista itseään ei lasketa) on kertonut nähneensä perheen ulkopuolisen tummiin pukeutuneen ihmisen poistuneen ikkuna-aukon kautta.

T niin kuin toinen tekoväline – Murhassa käytettyä toista tekovälinettä ei löytynyt murhatalosta, koska joko a) murhaaja poistui tekoväline mukanaan matkoihinsa tai sitten b) nainen yksinkertaisesti pakasti sen. Ulvilassa oli ainakin kahdelta eri perheeltä varastettu fileerausveitsi ennen murhaa tai c) joku oli pakastanut ne.

U niin kuin uhrin merkitys – Murhaajasta tehdyn profiloinnin mukaan uhrin merkitys murhaajalle on ollut vähäinen. Uhrin merkitys murhasta tuomitulle naiselle on ollut kaikkea muuta kuin vähäinen, uhri oli hänen aviomiehensä ja neljän pienen lapsen isä. Lukuisille epäilyille miehille taas sitä vastoin uhrin merkitys on ollut vähäinen, joillekin vain symbolinen.

V niin kuin vammat – Uhrin vammoista (veitsen käsittelytavasta) voidaan päätellä, että tekijä olisi ollut ennemmin mies kuin nainen. Murhasta tuomitulla naisella itsellään taas oli hengenvaarallinen vamma, mutta ei mitään muita vammoja, joita kamppailussa olisi pitänyt tulla. Ainakin kahdella epäillyillä miehellä on heti seuraavina päivinä havaittu esim. tuore viiltohaava kasvoissa, mutta mitäs nuista, hutiloineet varmaan parranajossa.

Y niin kuin yleinen elämänkokemus – Tuomarit luottavat tuomitsemisessa yleiseen elämänkokemukseensa ja intuitioon, sellaiseen kokemuksen luomaan ”hiljaiseen tietoon”, jota on vaikea selittää ja tuomioissa perustella. Kun on tuomari, niin sitä vain tietää, kuka puhuu totta ja kuka ei. Kun on tuomari, niin sen vain tuntee, onko joku syyllinen vai ei. Tuomarien elämänkokemuksen mukaan lapset puhuvat aina totta, tai korkeintaan liioittelevat joskus. Jos lapsi kertoo jääpuikoista ja tarina sijoittuu aikaan, jolloin jääpuikkoja ei ole voinut olla, niin äiti on voinut pakastaa sellaisia ihan vain hämätäkseen, jotta lasten juttuja ei uskottaisi. Jos lapsi kertoo vetäneensä pulkassa ostoksia, mutta vasta kuukauden kuluttua on satanut ensilumi, niin tuomarien mielestä lapset voivat vetää pulkkaa perässään vaikka ei olisi lunta. Kaikki lapset eivät tuomarien mielestä tietenkään puhu totta, vaan jotkut lapset valehtelevat suojellakseen inhottavia vanhempiaan ja näiden ex-kumppaneita. Tuomarien elämänkokemuksen mukaan perheenäidit murhaavat perheenisät ja lavastavat sen ulkopuolisen tekemäksi, perheenäidit pahoinpitelevät ja kiduttavat lapsiaan, uhraavat eläimiä ja palvovat saatanaa jne. Ei käy kateeksi tuomarien elämänkokemukset.

Ä niin kuin äänet – Murhaajan ääniä kuuluu nauhalla ja hänet voidaan tunnistaa, ja pikku linnut lauloivat, että on jo tunnistettukin.

Ö niin kuin öinen kulkija – Koira haistoi jonkun kulkeneen yöllä naapuritontin viereisellä viherkaistaleella. Naapuri todisti oikeudessa, ettei viherkaistaleella ollut tapana kenenkään kulkea, koska se ei johtanut minnekään. Koiraohjaaja Röppäsen mukaan koira ei ole koskaan ollut kiinnostunut eläimen hajuista, joten eläimen jälki se ei voinut olla. Jälki, jonka koira sai, oli ns. vanha jälki eli yli puolituntia vanha. Koirapartio oli paikalla 1,5 tuntia murhan jälkeen. Koiran on mahdollista havaita noin 3-4 tuntia vanha jälki. Reitillä, jossa koiraa kuljetettiin, ei ollut kulkenut poliiseja. Koirakouluttaja Turunen, joka ei ole ollut paikalla murhayönä, totesi oikeudessa: ”Luoja yksin tietää mistä jäljet on tuohon tullut, minä en tiedä.” On kuitenkin mahdollista, että joku muukin kuin Luoja tietää kenen jäljistä on kyse.

Oikeuden halventamista

…vai tietämättömyyden hyväksikäyttöä

Oikeudenkäyntijärjestelmäämme on pistetty rankasti halvalla Annun prosesseissa moneen otteeseen. Tempuntekijöitä on ollut useampia ja niiden toteutuminen on tarkistettavissa dokumenttien kautta. Liuta toimittajia on seurannut prosesseja ja ollut paikalla, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Mediaa on yhtä helppo viilata linssiin kuin tuomioistuimia, mahdollisesti helpompi. Suuren luokan huijaus tehtiin KKO:lle, kun se saatiin myöntämään valituslupa murhajutussa ilman mitään todellisia perusteita.

Seuraavassa esittelen yhden esimerkin toivottujen mielikuvien luomisesta ja oikeuden harhauttamisesta. Tekstissä on mukailtu osin nimimerkki annaannan kirjoitusta.

Syyttäjät esittivät murhaoikeudenkäynnin toisellakin kierroksella perheriitojen olleen syynä Ulvilan henkirikokseen, mutta heillä ei ollut edelleenkään mitään näyttöä väitteen tueksi – ainoastaan yksi piilotettu naapurin pikkutytön kuulemisen videonauhoitus.

Naapurin tytön videoitu kuuleminen ei todellisuudessa ole ollut Annulle raskauttava, vaikka se sellaisena on tahallisesti harhauttamismielessä kuultavalle Annun tyttärelle esitetty vuonna 2009. Tiedossani ei ole olivatko tyttöä haastatelleet henkilöt tietoisia asioiden todellisesta tilasta vai oliko heidät vain väärin informoitu.

Syyttäjien teemana oli jo ensimmäisellä kierroksella käsistä riistäytynyt perheriita – olivatko silloinkaan todisteeksi tätä videota merkinneet – eivät olleet. Tällainen nauhoite on aikanaan tehty ja olemassa olevaksi merkitty. Naapurin kertoma eroaie on ollut ensimmäisillä käräjillä mukana vaikka mainittu väärinkäsitys oli jo tätä ennen naapurien taholta ainakin kahteen otteeseen poliisille korjattu.

Havaittuaan mediasta tuon virheellisen käsityksen edelleen kummittelevan mukana, oli naapuri ollut yhteydessä Annun asianajajaan. Hän oli kertonut väärinkäsityksestä ja tuli oikaisemaan asian hovioikeuden istuntoon. Mitään eroaikeita ei ollut heidän tiedossaan! Ja tämä oli myös poliisille ilmoitettu.

Uusintakäräjillä syksyllä 2013 naapurin tytön vanhempia kuultiin oikeudessa. Kuulemisvideota oikeudessa ei esitetty. Kyseessä oli siis naapurintytön puheista vanhemmilleen syntynyt väärinkäsitys, joka oli tullut oikaistuksi jo ennen tuota tytön videoitua kuulemista. Vanhemmat olivat käsittäneet lapsensa puhuneen (kuukausia ennen surmaa) Auer-Lahtien aikovan erota. Lapsi oli kuitenkin jo samana päivänä kysyttäessä oikaissut asian. Mistään sellaisesta ei ollut ollut puhetta, vanhemmat olivat käsittäneet lapsen puheet väärin. Isä oli muistanut asian poliisin kuulemisessa väärin tai jäänyt asiasta väärään käsitykseen, mutta tästä oli kerrottu äidin mukaan poliisille heti kuulemisen jälkeen ja poliisi oli kertonut korjaavansa kirjauksen. Sen jälkeen naapurin lasta oli vielä kuultu ilman vanhempien läsnäoloa poliisilaitoksella, johon isä oli lapsen vienyt ja isälle oli kerrottu lapsen kuulemisen nauhoittamisesta.

Koska lapsen kuulemisesta tehtyä nauhoitusta ei ole julkisesti nähty, ei voi sanoa mitä on kysytty ja miten tyttöä on kuultu. Selusta on suojattu kadottamalla/väittämällä videoinnin jotenkin ”epäonnistuneen” tai jotakin muuta, mitä nyt yleensä näissä omien jälkien paikkaamisissa käytetään selityksenä laamanneille, esimiehille ja valtakunnanviraston syyttäjille.

Asiasta tehty kantelu sai Tapio Mäkiseltä huutia. Ammattikokemuksensa myötä Mäkinen tietää näin asioita Suomessa hoidettavan. Sadoista kuulusteluvideoista katoavat, tuhoutuvat tai epäonnistuvat aina juuri ne, joiden sisältö olisi jollekulle poliisimiehelle raskauttava. Eivät tapiomäkiset voi luottaa kaikenmaailman vanhempien sanomisiin silloin, kun poliisimiehet muistavat tyttösten eroaikeista kertoneen.

Ja se mikä on tärkeää ja samalla ehdottomasti salattavaa on se, että Annun tytärtä kuultaessa 2009 käytettiin tuota väärää tietoa hyväksi, tosin laihoin tuloksin. Tämä käy ilmi tytön kuulustelunauhoituksesta sekä asunnon salakuuntelusta esiin otetusta litteroidusta pätkästä, jossa tytär ihmettelee naapurintytön puheeksi ilmoitettua eroasiaa äitinsä kanssa keskustellessaan kuulemisistaan. Tämä siis niin kauan kuin mainittuja ei salaisiksi tai kadonneiksi ilmoiteta. Tyttö ei ymmärtänyt miten ystävänsä olisi moista väittänyt, vaikka poliisitädit sen hänelle totuutena olivat päivän kuulusteluissa esittäneet. Tyttö vielä tarkistaa äidiltään, olivatko äiti ja isä sitten aikoneet erota, kun sellaista hänelle nyt kivenkovaa väitetään, johon äiti vastaa, etteivät he olleet eroamassa.

K: Mä kysyn sen takia tää X tää sun hyvä ystävätär kos asuu siin lähellä niin hän oli niinko kertonu äidilleen et sää olet sanonut et sää uskot et sun iskä ja äiti on eroomas sen takia mää kysyn
A: KUUNTELEE IHMETTELEE Mää en muista et mää olisin ikinä sanonut … PUDISTAA PÄÄTÄ

***

Kuuleminen 2009

”Hyvä ystäväsikin muisti näin, etkö sinä muista?” Tytölle väitetään tämän ystävän kertoneen vanhempien eroaikeista, vaikka oli jo kauan ollut olemassa se syyttäjillekin tuttu videoitu tallenne eli totuus asiasta tiedossa. Annun tyttäreltä koetetaan tällä tavalla saada jonkinlaista myöntävää vastausta tai epäröintiä vanhempiensa avioliiton tilasta kolme vuotta takaperin.

Jättämällä pois maininta tuosta tehdystä videoinnista esitutkinta-aineistosta kuviteltiin sen jäävän unohduksiin.

Kun nauhoitteen olemassaolo on tullut julkiseksi, on se täytynyt hävittää tai todistaa muuten ei olemassa olevaksi. Ensimmäisten käräjien esitutkinta-aineistoon oli sisällytetty naapurin alkuperäinen kuuleminen, johon ei ollut kirjattu pyydettyä korjausta. Ihan vain vahingossako – inhimillinen erehdys?

Asia ei olisi tullut julki ilman muutamaa ennakoimatonta tekijää. Perheen äiti havahtui, kun uutisoitiin naapurin kertoneen eroaikeista. Isä kertoi tytön kuulemisen videoinnista. Näin puolustus sai tietää asioita, joista oli ollut tyystin tietämätön ensimmäisen käräjäoikeuden käsittelyn aikaan. Mielenkiintoista olisi tietää, missä vaiheessa syyttäjillä oli tieto todellisesta asiasisällöstä. Ainakin asianajaja Manner toisilla käräjillä esitti vaatineensa jo aiemmin tuota nauhoitusta käyttöönsä ja syyttäjä oli sen luvannut hänelle toimittaa. Syyttäjä ei vielä siinä vaiheessa ollut kertonut olevansa nauhoituksesta tietämätön tai ettei olisi sitä itse nähnyt.

Puolustukselle oli sittemmin pakon edessä kerrottu, että puhuttelu on aikanaan videoitu, mutta myöhemmin siitä on ääni kadonnut.

Tapio Mäkisen selvittelyissä syyttäjiltä saadun tiedon mukaan naapurin lapsen puhutteluvideota ei ole olemassa, koska sen tallennus on aikanaan epäonnistunut.

Mistä väärät tuomiot lopulta johtuvat? Vaikka en mitenkään mielelläni haluaisi uskoa tyhmyyteen, niin mistä muustakaan voi olla kyse. Käräjätuomarien päivittäisistä tehtävistä 98 % on rangaistuksen mittaamista pikkurikollisille. Sellaista älyllistä valppautta, jota tämä tapaus vaatisi, ei tuomioistuimissa yksinkertaisesti taida olla.

Muistellaan vaikka viime syksyn murhaoikeudenkäynnin loppuepisodia, jossa käräjätuomari ohitti syytetyn oikeuden lopulliseen puheenvuoroonsa ja ryhtyi tenttaamaan itselleen epäselviksi jääneitä kysymyksiä. Kukaan oikeusprosessin tunteva tuomari ei voisi syyllistyä noin perustavaa laatua olevaan mokaan. Ainoa selittäjä on tietämättömyys ja osaamattomuus.

Väärien tuomioiden ei tarvitse perustua mystisiin salaliittoihin tai taloudelliseen korruptioon. Tuomioistuimissa ei ehkä ymmärretä tieteellisen tutkimuksen merkitystä, vaan tuomarit luottavat itse kehittämiinsä maailmankuviin ja heillä on ehkä rajaton ja kritiikitön luottamus omiin kykyihinsä. Korruption ei tarvitse olla sen kummoisempaa kuin hyväksynnän saamista. Mitään maallista mammonaa ei vaihdeta, vaan palkkiona on jonkun tahon hyväksyntä ja siunaava katse. Tuollaisessa työnteon maisemassa jää ikuisuuksien päähän se periaate, että tuomari on itsenäinen ja riippumaton henkilö.

”Me omaksumme kertomuksista paremmin ne yksityiskohdat, jotka tukevat ennakkokäsitystämme. Tämä on inhimillistä, mutta jos ja kun tehtävänä on totuuden selvittäminen, pitää olla myös ylivertainen kyky käsitellä ennakkokäsityksiään.” *)

”Oikeuskulttuurista juontaa myös vakaa käsitys, että erityisesti tuomareilla on tuo suorastaan maaginen kyky arvioida kertomusten uskottavuutta. Näin, vaikka heillä ei ole alan koulutusta. Eräs todistajapsykologiaan erityisesti perehtynyt asiantuntija on osuvasti todennut näin: jos henkilötodistelua ei olisi keksitty aikaisemmin, vaan ehdotettaisiin nyt uutena todistelukeinona, ei sitä missään nimessä hyväksyttäisi.” *)

Tulemmeko näiden Annun oikeusprosessien osalta myöhemmin kuulemaan samankaltaisia kommentteja kuin Ruotsin paloittelumurhan oikeudenkäynnin (Kirjasto/Sjöberg: Ruotsalaisen paloittelumurhan epäily) jälkeen, johon liittyen yksi oikeuden jäsen on myöhemmin todennut, että ”tuomioistuimen päätös oli yhdistelmä aikapainetta ja mahdollisesti syytettyihin kohdistuneen julkisen raivon aiheuttamaa painetta, sekä halua tehdä kompromissi, koska jotkut lautamiehistä halusivat tuomion murhasta”.

*) Thomas Elfgren Sipoon Sanomat/blogi 12.4.2014

Sorkkimatta paras

Ulvilan murhassa käytettyä toista tekovälinettä ei löytynyt surmatalosta eikä sen lähistöltä. Näin kertoo poliisi. Syy on ymmärrettävä, koska murhaaja vei toisen välineen mukanaan. Syyttäjät sitä vastoin väittävät vaimon kätkeneen toisen tekovälineen pakastimeen tai muualle asuntoon. Samoin uskottelevat uskovansa muutamat alkututkinnassa mukana olleet työnsä hävyttömän huonosti tehneensä vannoneet poliisit.

Toisesta tekovälineestä ei ole varmuutta mikä se on ollut. Krp:n tutkimusten mukaan uhrin ohimolla olleet rinnakkaiset jäljet sopivat tyypiltään sorkkaraudan sorkkapään jättämäksi. Poliisi on tarjoillut toiseksi tekovälineeksi kirvestä alusta lähtien. Kirvestä on kyselty Jukan sukulaisiltakin. Pieni poika taas on kertonut tarinoita vasarasta. Oikeuslääkärin mukaan kallon on murskannut jokin tylppä astalo. Jos astalona olisi ollut kirves, pitäisi sen oikeuslääkärin mukaan olla ollut kirveen hamarapuoli. Syyttäjä käyttää tekovälineestä kuvausta painava esine. Sorkkaraudasta ei paljoakaan puhuta – syystä tai toisesta. Se ei mahtuisi mukavasti pakastimeen, käsilaukkuun tai muovikassiin, eikä sorkkarauta toisaalta kuulu ihan joka kodin perusvarustukseen.

Oli joulukuun ensimmäinen aamu vuonna 2006 suunnilleen puolen kilometrin päässä Tähtisentieltä, kun asukas haki sanomalehden postilaatikostaan. Samalla hän huomasi sorkkarautaa muistuttavan rautaesineen postilaatikon takana nurmikolla kuusen juurella. Myöhemmin päivällä hän kuuli paikkakunnalla yöllä tapahtuneesta murhasta. Hän muisti aamulla näkemänsä esineen ja palasi postilaatikolle, mutta esinettä ei siellä enää ollut.

Myöhemmin vuonna 2007 ulvilalainen Pirjo Koivisto kertoi poliisille muiden tietojensa lisäksi, mitä oli kuullut tuosta murhayötä seuraavana aamuna nähdystä sorkkarautaa muistuttavasta rautaesineestä. Tiedon vastaanottanut poliisimies Tapio Santaoja oli tähän todennut, että poliisille oli ilmoitettu kyseisestä havainnosta ja että he olivat ottaneet tuon välineen talteen. Koivistolle Santaoja oli kertonut myös, että naapurissa oli joku rouva juuri synnyttänyt eivätkä he siksi viitsineet mennä häiritsemään yöllä ja kysymään, oliko tuo vempain heidän.

Tapio Santaoja ei ollut murhan tapahtuma-aikaan varsinaisessa poliisityössä eikä siis myöskään mukana murhan alkututkinnassa. Santaoja tuli mukaan tutkintaan vasta myöhemmin keväällä 2007. Hän oli kuitenkin kertonut Koivistolle asiasta edellä mainitusti ikään kuin kovasti tietoisena löydetystä rautaesineestä.

Kuka sitten poimi tuon ”sorkkaraudan” talteen ja minne se päätyi? Jos poliisit noukkivat välineen talteen, niin miksi poliisi vaikenee tuosta löydöstä ja tarjoilee tekovälineeksi mieluummin kirvestä vaikka oikeuslääkärin mukaan uhrin pään vammat on aiheutettu tylpällä esineellä. On tietysti mahdollista, että tuo löydetty väline tutkittiin eikä se sopinut uhrin vammoihin tai se sai jonkin muun järkevän selityksen. Ehkä väline salattiin ns. tutkinnallisista syistä murhaajan kiinni saamiseksi. Missään nimessä nykyisessä tilanteessa ei olisi sopivaa, että toinen murhaväline olisi löytynyt puolen kilometrin päästä talosta.

Tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti kysyi Annulta sairaalassa oliko tekijällä mukana jotakin muuta asetta kuin talon lattialta löytynyt fileerausveitsi ja tarjoilee vastaukseksi varovaisesti putkia tai jotain muuta.

JJ: Oliks… näkyiks hänellä mitään muuta aseistusta?
AA: Ei, ei näkyny.
JJ: Putkia, jotain muuta?
AA: Mä en ainakaan nähnyt, mut mähän juoksin sieltä sit heti pakoon, ko tota, mua lyötiin.

Oliko Joutsenlahti tietoinen löydetystä rautaesineestä?

Tutkinnanjohtajana Joutsenlahtea hetken tuurannut Erik Salonsaari antoi Ilpo Lehtojoelle haastattelun Satakunnan Kansaan noin viikko Ulvilan murhan jälkeen. Salonsaari vakuutti, että paikalla on varmuudella ollut ulkopuolinen ja että täysin varmasti voidaan todeta, että vaimo ei ole tekijä. Se, olisiko vaimo voinut olla jotenkin mukana apurina, oli Salonsaaren mukaan epätodennäköistä, mutta ei täysin poissuljettua.

Miten vaimo on poissuljettu?

Salonsaari: ”En voi tarkasti sitä analysoida, mutta monin eri näkemyksin vaimo-vaihtoehto suljetaan pois. Vaimo ei ole mukana tekijänä.”

Rikospaikalla tehtyjen dna-tutkimusten perusteella tekopaikalta ei löytynyt muita jälkiä kuin uhrista ja vaimosta? Päädymmekö me tässä nyt lopputulokseen, ettei surmapaikalla ollutkaan muita?

Salonsaari: ”Tämä vaihtoehto on tosi tarkasti selvitetty, eli ettei siellä olisikaan ollut ulkopuolista hyökkääjää. Suljemme täysin varmasti pois ajatuksen, että nainen (vaimo) on tekijä ja olemme varmoja, että ulkopuolinen henkilö oli siellä. Haluan korostaa kuitenkin, että nainen apurina näyttää epätodennäköiseltä, mutta kuten sanottu, kun juttu on pimeä, ei sitäkään vaihtoehtoa voi täysin sulkea pois.”

Vaan kuinkas sitten kävikään. Puhuiko tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari puuta heinää vai miten noiden poliisin varmojen ja täysin varmojen tutkimustulosten kanssa sitten oikein oli?

Poliisi on koko ajan tiennyt, ettei vaimo ole murhaaja. Onko poliisi kuitenkin epäillyt, että vaimo saattaisi tietää kuka oikea murhaaja on ja mikä oli murhan motiivi? Yrittikö surullisen kuuluisa peitepoliisi Seppo Mäkelä sotapäiväkirjoineen selvittää mitä vaimo tietää miehensä murhaajasta, murhan motiivista ja tekovälineestä? Peite-Seppo pyysi Annulta lainaksi sorkkarautaa, mutta sellaista ei perheessä ollut ja sai lainaksi vain kirveen ja vasaran. Ajatteliko Seppo, että Annu vastaisi tyyliin ”Hitsi, ku se mein sorkkarauta jäi sinne Ulvilaan tienposkeen, minne se huppumies sen viskasi, muuten tietty lainaisin”.

Annulle tehtiin myös muistijälkitesti vaikka testiä kehittämässä ollut asiantuntija kertoi sen olevan kelvoton ja varoitti ettei testillä saada luotettavia tuloksia tässä tapauksessa. Testin ehdoton edellytys on, että testattavalta kysytään jotakin sellaista, joka on vain poliisi ja tekijän tiedossa. Mitään sellaista tietoa ei poliisilla pitänyt olla, ellei sitten se sorkkarauta

Oliko poliisilla tiedossa toinen tekoväline jo heti murhayöstä seuraavana aamuna?

Ulvila

Hätäpuhelu – Tulkaa nopeesti!

TULKAA NOPEESTI!

'And when did you last see your father?' By Willam Frederick Yeames 1898.

’And when did you last see your father?’ By Willam Frederick Yeames 1898.

Äiti soittaa hätänumeroon saadakseen apua perheelleen, mutta apu saapuu liian myöhään ja mitään ei ole enää tehtävissä. Perheen isä ehtii kuolla eikä rikoksentekijää saada kiinni.

Kolme vuotta myöhemmin koko Suomen viranomaiskoneisto tunkeutuu perheen kotiin ja elämään pyytämättä ja siitä eteenpäin perheen elämästä ei tule puuttumaan viranomaisia eikä heidän tarjoamaansa ”apua”. Ei sovi unohtaa isän kolmea puhelua Porvoon poliisille, ja sieltä hänelle takaisin soitettuja kahta puhelua. Näitä puheluita kukaan ei muista koskaan vastaanottaneensa saati soittaneensa. Ei sinänsä ihme, ettei henkirikos tahdo millään selvitä, kun ei saada selville edes todistettavasti käytyjä puheluita viranomaisen kanssa.

Poliisi kuuli lasta ensimmäisen kerran 1.12.2006, noin 12 tuntia tapahtuneen jälkeen.

Kuuleminen 1.12.2006.

Kuuleminen 1.12.2006.

Lapsi kertoo kolmesta käynnistään kurkkaamassa mitä takkahuoneessa tapahtuu. Lapsen kertomus on looginen ja hyvin liitettävissä hätäpuhelun kulkuun. Vastaako tämä kertomus todellisia tapahtumia? Tekijä tietää vastauksen. Hänen psyykkisestä tilastaan tekohetkellä (ja myöhemmin) riippuu se, pystyykö hän sitä meille koskaan kertomaan. Omatunto on erikoinen juttu, se saattaa kolkutella joskus aivan arvaamatta vielä vuosienkin jälkeen. Kenties joskus kuulemme tekijänkin version tapahtumista.

Lapsen ensimmäinen käynti takkahuoneen ovella (I havainto) tapahtui ennen hätäpuhelua. Lapsi oli herännyt yöllä kovaan paukkeeseen, kun ikkunaa oli rikottu. Tekijä ei ollut vielä tullut sisään. Hän näki äidin ja isän, kaikki oli muuten kunnossa, paitsi takaoven ikkunaa oli rikottu. Hänen käskettiin mennä takaisin nukkumaan.

Seuraavalla käynnillä (II havainto) lapsi näkee isän makaamassa verta vuotavana lattialla ja kirkaisee.

Viimeisellä käynnillä (III havainto) lapsi näkee tekijän poistuvan rikotusta ikkuna-aukosta.

Kuuleminen 1.12.2006.

Kuuleminen 1.12.2006.

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Äiti: Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti.

Lapsi on puhelimessa hätäpuhelun aikana n. 1:46–2:40. Kun äiti palaa takaisin puhelimeen, lapsi menee katsomaan takkahuoneen suuntaan (II) ja näkee isänsä verta vuotavana lattialla (näkee myös veitsen lattialla), pelästyy ja kirkaisee ajassa 3:13–3:17. Tämän jälkeen lapsi kertoo käyneensä omassa huoneessaan ja tulleensa pian takaisin ja näkee tekijän poistuvan (III) – tämä tapahtuu jossain kohtaa aikavälillä 3:17–3:41 (mahdolliset poistumisäänet ajassa 3:30–3:33). Lapsi kertoo, että näki tekijän vain ikkunan kohdalla, kun tekijä meni ikkunasta ulos. Tämän jälkeen lapsi perääntyi äkkiä, koska pelästyi.

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

Äiti tulee puhelimeen.

2:42 Äiti hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa.

2:43 Äiti jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

***

3:10 Äiti: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua). Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? Lapsen itkua taustalla.

3:14 Äiti vetää henkeä

3:15–17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu (havainto II)

Kuuleminen 1.12.2006.

Kuuleminen 1.12.2006.

3:17 Häke: Haloo!

3:18 Äiti: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai? Lapsi itkee taustalla.

3:25–29 Äiti nyyhkäisee, jatkaa itkuisena: Emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa). Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Äiti: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Äiti: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Äiti kysyy lapselta: (Lapsen nimi), oliks se viel siel?

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti. (havainto III välillä 3:17–3:41)

3:42 Äiti: Se lähti jo vai?

Kuuleminen 1.12.2006.

Kuuleminen 1.12.2006.

Yhteenveto

Lapsen kertoman ja hätäpuhelun perusteella voidaan kuvitella tapahtumien kulku seuraavaksi:

0:00 ”Hätäkeskus”.

2:22 ”Aiih!” Nauhalta kuullaan viimeinen varma isän ääntely. Isä voi äännellä vielä tämän jälkeenkin, mutta nauhalta siihen ei saa varmuutta.

2:29 Kuoleman aiheuttava isku.

3:15–3:17 Lapsi kirkaisee, kun näkee isänsä kuolleena lattialla. (II)

n. 3:30 Tekijä poistuu. (III)

3:41 Lapsi: Joo, se lähti.

4:18 Puhelu päättyy.

On vuosi 2014 ja perheen kärsimykset jatkuvat edelleen, jokaisen omalla tahollaan.

Lonely

Täydellinen murha ja täydellinen oikeusmurha

Täydellisellä murhalla tarkoitetaan sitä, ettei murhaaja ole jäänyt rikoksestaan kiinni ja rikos jää ratkaisemattomaksi. Ulvilan murha on – vielä tänään – tämän mittapuun mukaan täydellinen murha. Jopa niin täydellinen, että tuomiota siitä istuu tällä hetkellä jo toistamiseen rikoksen toinen uhri. Tämä taas on täydellinen oikeusmurha. Kaikki muu asiassa onkin sitten vähemmän täydellistä.

Näillä perusteilla Annu tuomittiin elinkautiseen vankeuteen miehensä murhasta Satakunnan käräjäoikeudessa 12.12.2013:

Tuomion 10 perustetta

Tuomion 10 perustetta

1. Asianomistaja (tyttö) havainnot

Käräjäoikeuden mukaan tytön havainnot eivät tue vastaajan kertomaa muilta osin kuin tekijän poistumisen osalta. Vaikka käräjäoikeus muutoin pitää tytön kertomaa niinkin luotettavana, että katsoo sen olevan ristiriidassa vastaajan kertoman kanssa, niin kuitenkaan oikeus ei luota tytön havaintoon ulkopuolisen tekijän poistumisesta. Melko valikoivaa luottamusta.

Tyttö kertoo asioista varmasti niin luotettavasti kuin mahdollista. Hän ei kuitenkaan pysty aikatauluttamaan ja laittamaan järjestykseen käyntejään takkahuoneen ovella, koska se on vaikeaa aikuiselle ja 9-vuotiaalle peloissaan olevalle lapselle varmaan mahdotonta tilanne huomioon ottaen. Kukaan paikalla olleista ei ole kokenut aiemmin mitään vastaavaa eikä varmasti edes koskaan kuvitellut kokevansa. Tilanne on ollut nopea, yllättävä ja sekava, joten kenenkään havainnot tilanteesta eivät voi olla täysin luotettavia.

Tyttö ei ole kertonut murhayöstä mitään sellaista, joka tukisi syyttäjän syytettä tai viittaisi vastaajan syyllisyyteen. Jos tytön havainnoille annetaan jokin todistusarvo, niin se ehdottomasti viittaa ulkopuoliseen tekijään.

***

2. Asianomistaja (poika) havainnot

Poika ei ole kuullut ulkopuolisen tekijän ääniä eikä kamppailun ääniä, ainoastaan lasin rikkoutumisen ääniä ja isänsä valitusta. Tästä käräjäoikeus vetää johtopäätöksen, että pojan havainnot tukevat vastaajan syyllisyyttä. Poika ei ole kuullut vanhempiensa välistä riitaa. Käräjäoikeus pohtii, että uhri saa surmansa riidan päätteeksi, mutta mitään kamppailua ei ilmeisesti oikeuden mukaan vastaajan ja uhrin välillä ole käyty vaan vastaaja on ollut ilmeisen ylivoimainen suhteessa uhriin.

Pojan havainnoista ei voi tehdä päätelmiä suuntaan eikä toiseen. Jos jotain halutaan päätellä pojan havainnoista, niin ne eivät tue syyttäjän syytettä perheriidan päättymistä henkirikokseen.

***

3. Hätäkeskustallenteelta puuttuvat ulkopuolisen henkilön paikallaoloon ja poistumiseen sekä kamppailuun viittaavat äänet

Hätäkeskuksen tallennustekniikka on ollut sellainen, etteivät kaikki äänet tallennu nauhalle, joten täydellisiä kuulohavaintoja ei tallenteen perusteella ole mahdollista tehdä. Tallenteelta on kuitenkin kuultavissa tapahtumien eteneminen puhelun aikana. Äänet joita tallenteelta kuullaan viittaavat selvästi siihen, että henkirikos on käynnissä puhelun aikana. Uhria vahingoitetaan silloinkin, kun vastaaja on puhelimessa tai puhelimen välittömässä läheisyydessä. Tallenteelta kuuluu puhetta, josta on vaikea sanoa, kenen sanomaksi se tulisi tulkita ja myös kamppailuun viittaavia ääniä on kuultavissa.

Murhaajan poistumisen ajankohtaa on vaikea määritellä tallenteen perusteella, koska ei ole tietoa siitä, mitä ääniä pitäisi kuulua huomioonottaen murhaajan poistumistyyli ja hätäkeskuksen tallennustekniikka. Mikäli tekijä poistuu vastaajan puhuessa puhelimeen tai lapsen kirkuessa, taustalla kuuluvat äänet voivat peittyä tai tekniikasta johtuen jäädä muutoinkin kokonaan tallentumatta.

Tallenteelta kuultavat äänet todistavat ulkopuolisen tekijän paikallaolon ja kamppailun.

***

4. Tapahtumainkulun vaatima aika

Ulkopuolisen tekijän rikokseen käytettävissä oleva aika voidaan arvioida suunnilleen aloittaen hänen tunkeutumisestaan taloon aina arvioituun poistumiseen asti. Kaikista tiukimman arvion mukaan tekijällä on ollut aikaa 2 minuuttia ja 50 sekuntia. Tämän arvion mukaan vastaaja menee tekijän ja uhrin väliin lähes heti ja aloittaa hätäpuhelun jo alle puolen minuutin kuluttua tekijän sisääntulosta (tämä aika on epärealistisen lyhyt, mutta jotenkuten mahdollinen). Tässä arviossa ei myöskään huomioida sitä, että lapsi näkisi tekijän poistuvan vaan lapsi on vielä tällöin puhelimessa. Silti tämäkin aika riittää uhrin vammojen aiheuttamiseen.

Todennäköisesti tekijällä on ollut enemmän aikaa. Aikataulua voi venyttää kolmesta kohdasta; vastaajan väliin meno (A), hätäpuhelun aloittaminen (B) ja murhaajan poistuminen (C). Viimeksi mainittua ei mielestäni voi realistisesti venyttää kovin paljoa yli puolen minuutin.

Minimiaika-arvio:

Oven ikkunan rikkominen ja sisääntulo. – 00:00 Pystypaini alkaa. – 00:12 Vastaaja menee väliin ja saa puukosta kylkeen (A) – 00:15 Vastaaja pakenee eteiseen, avaa ulko-oven, huutaa lapsille ”menkää ulos”, menee takaisin eteiseen, miettii mitä tekisi ja menee keittiöön soittamaan hätäkeskukseen. (B) – 00:25 Hätäpuhelu alkaa kello 2.43.22.  – Murhaaja kaataa uhrin sängylle. – 01:15 Sänky siirtyy. Tallenne kohta 00:50. – 01:31 Sänky siirtyy taas. Tallenne kohta 01:06. – Lattialle siirtyminen. – 02:20 Vastaaja näkee murhaajan, joka tulee muutaman askeleen perään. Tallenne kohta 01:56. – 02:25 Vastaaja juoksee ulos. Tallenne kohta 02.00. – 02:25 – 02:50 Viimeiset iskut. Vastaaja näkee murhaajan 02:47 (tallenne kohta 02:22) ja pakenee eteiseen (tallenne kohta 2:25). – 02:50 Murhaaja poistuu aikaisintaan tässä. Tallenne kohta 02:25. (C – Luultavasti poistuminen tapahtuu viimeistään ennen kuin lapsi sanoo tekijän lähteneen. Tallenne kohta 03:41.)

Hätäpuhelusta kuulee, että uhri saa ainakin 15 iskua puolen minuutin aikana (hätäpuhelutallenne 00:56 – 01:26). Vaikka tekijä hakkaisi uhria vain kaksi minuuttia, ehtii siinä ajassa tuolla tahdilla iskeä ainakin 60 kertaa. Iskut on mahdollista tehdä paljon nopeamminkin isku per sekunti, sillä vauhdilla ei tarvita aikaa kuin reilu minuutti. Pitää kuitenkin huomioida, että uhri on todennäköisesti yrittänyt ainakin aluksi vastustella rajusti (uhrilla pahoja puolustusvammoja) ja tämän voisi kuvitella hidastavan tekijän tahtia, mutta se ei ole välttämätöntä vaan uhrin vastustelu voi näkyä myös vammojen laadussa (lukuisia matalia iskuja).

Tapahtumainkulun vaatima aika on ollut riittävä ulkopuoliselle tekijälle. Vastaajan väitettyihin lavastelu ja tavaroiden piilottelu ym. puuhiin aika ei riitä.

***

5. Lasinsirujen tai –hiutaleiden puuttuminen vastaajan yllä olleesta T-paidasta

Lasinsiruja T-paidasta ei olisi mahdollista löytää enää vuosien jälkeen, kun paitaa on pöyhitty ja tutkittu lukuisia kertoja. Lasihiutaleiden löytyminen paidasta viittaisi siihen, että vastaaja olisi itse rikkonut ikkunan, muussa tapauksessa paidasta ei edes pitäisi löytyä mitään lasijäämiä.

Mitään surullisen kuuluisaa lasipölyä paidassa ei edes pitäisi olla. Lasipölyä tulee, kun lasia hiotaan tai porataan, silloin kaikki irtoava aines on hiukkasia. Kun lasia rikkoo astalolla, se hajoaa säröillen palasiksi. Ikkunaa rikottaessa astalolla lasiin ei kohdistu sellaisia voimia, että lasi rikkoutuisi pölyksi. Lasi ei pölyä reunoistaan, vaan hajoaa siististi ja materiaalia hukkaamatta. Rikotut lasinpalat voidaan painaa saumasta uudelleen kiinni, ja leikkauspinta on kaikkea muuta kuin pölyinen. Jotta lasihiukkanen leijailisi huoneilmassa (kuin krp:n tutkijan dna) pitäisi sen olla niin pieni, että se olisi ilmaa kevyempi tai lähes yhtä kevyt, muuten se putoaa lattialle.

Lasiammattilaisen lausunto: ”Mitään ilmassa leijailevia lasihiukkasia ei synny, kun ikkunalasia hajotetaan astalolla. Lasi rikkoutuu kyllä erikokoisiksi palasiksi, mutta pienetkään palaset eivät kulkeudu ilmassa. Nimenomaan pienimmät sirut putoavat isompia paloja lähemmäs pienen massansa takia. Lasipölyä ei tilanteessa synny lainkaan.”

Tämä on täysin arvoton todiste, eikä se mitenkään todista paidan vaihtamista. Pieniä lasin siruja voisi olla paidassa vain, mikäli vastaaja olisi rikkonut ikkunan itse.

***

6. Vastaaja ei ole voinut käydä koskettamassa uhria väittämällään tavalla pesuhuoneen kautta

Jos asia olisi näin kuin esitetään, se kertoisi ainoastaan siitä, että vastaaja valehtelee tämän asian. On kuitenkin luotettavasti todistettu ja oikeudessakin toteen näytetty, että koskettaminen on ollut mahdollista huolimatta poliisin virheellisistä rekonstruktioista. Asia on todettu jo Vaasan hovioikeudessa kertaalleen. Asialla ei ole muuta todistusarvoa kuin se, että vastaajan ei ole voitu osoittaa valehdelleen tätä tapahtumaa. Murhasyytteeseen ei tällä ole muuta merkitystä, kuin vastaajan kertoman luotettavuuden arviointi.

Tällä ei ole todistusarvoa arvioitaessa vastaajan syyllisyyttä.

***

7. Ruskeiden kuitujen puuttuminen vastaajan yllä olleesta T-paidasta

Ruskeiden kuitujen puuttuminen T-paidasta tukee sitä, ettei vastaaja ole tekijä. Samoin se tukee vastaajan kertomusta siitä, että ei ole ollut samassa tilassa murhan tapahtuessa. Vastaaja on kertonut poistuneensa sängystä ennen kuin siihen on joutunut tekijästä lähtöisin olevia ruskeita kuituja, eikä vastaaja ole palannut takkahuoneeseen enää poistumisensa jälkeen. Paidan vaihtaminen veriteon jälkeen on pelkkää kuvittelua, sille ei ole olemassa mitään konkreettisia todisteita. Ruskeiden kuitujen löytymistä paidasta voitaisiin käyttää syytettä tukevana.

Tämä viittaa siihen, että tekijä on joku ulkopuolinen.

***

8. Vastaajan T-paidassa ollut uhrin veri

Hyvin pienet määrät uhrin verta vastaajan T-paidan hihoissa ovat voineet tulla monella eri tavalla, niistä ei mitenkään voida päätellä sitä, kuka veriteon on suorittanut. Verijäljet eivät löytyneet paidasta ensimmäisellä tutkimuskierroksella vaan vasta kolme vuotta myöhemmin. Vaikka tulos olisi luotettava, on uhrin verta voinut tarttua hihoihin ilman, että vastaaja on syyllinen. Tämä on mahdollista esim. tilanteessa, jossa vastaaja meni tappelun väliin, ambulanssihenkilökunnan kosketuksesta, kun vastaaja on koskettanut uhria oven raosta tai vastaajan uhrin koskettamisesta vereentyneistä käsistä (tai miksei vaikka KRP:n labrassa).

Tällä ei ole todistusarvoa arvioitaessa vastaajan syyllisyyttä.

***

9. Poliisin ensipartion paikalle tulleessa vastaajan kädet olivat olleet puhtaat vaikka puhelimen kuuloke oli ollut verinen

Vastaajan kädet ovat voineet olla veriset jo pelkästään siksi, että hänellä itsellään on ollut verta vuotava haava rinnassaan. Puhelimen kuuloke voi olla verinen huolimatta siitä, onko murhaaja taloon tunkeutunut ulkopuolinen tai vastaaja. Vastaajan kädet ovat puhtaat, koska hän on ne pessyt. Käsien pesemisestä ja puhelimen kuulokkeen verisyydestä ei voida tehdä johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen. Tällä ei ole todisteena mitään arvoa.

Se, että vastaajan kädet olivat olleet puhtaat, tukee ainoastaan sitä, että hän on kertonut totuudenmukaisesti käsien pesusta. Puhelimen verisyys taas ei sovi väitettyyn lavastusteoriaan vaan viittaa vastaajan kertomaan tapahtumainkulkuun.

***

10. Jälkien puuttuminen tontin sivu- ja takarajoilta

Tekijän poistumisreitti ei ole tiedossa, joten jos koira ei saanut jälkiä tontin sivu- ja takarajalta, se ei tarkoita, ettei tekijä olisi voinut poistua tontilta sitä reittiä, jota ei ole koiran kanssa tutkittu. Joka tapauksessa koira sai jäljen naapuritontin rajalta eli joku on kulkenut hyvin lähellä tapahtumapaikkaa yöllä ja tämä joku ei ole ilmoittanut itsestään poliisille.

Jälkien puuttumista tontin sivu- ja takarajalta ei voida pitää todisteena vastaajan syyllisyydestä. Jäljet naapuritontin rajalla taas tukevat väitettä ulkopuolisesta tekijästä.

***

Keittiökriminaalipsykologiaa

Aikuisten satuja

Aina ei jaksa olla asiallinen ja kirjoittaa vakavasti. Aina ei jaksa käyttäytyä hyvin ja yrittää edistää totuutta järjellisesti perustellen. Aina ei jaksa luottaa ihmisten hyvään tahtoon ja järjen voittoon. Aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa kaikkea sitä mitä eteen tulee. Joskus tulee väsy ja nyt väsyttää.

Omistan tämän kirjoituksen kaikille ”mummoille ja vaareille”, Pohjois-Pohjanmaan aktiivisille kommentoijille, onnettoman lapsuutensa nimiin vannojille, naamasta katsojille ja kaikille, jotka kokevat minut uhkana tavalla tai toisella.

Tarina on fiktiivinen, samaan tapaan kuin Annuun kohdistetut syytökset ja tuomiotkin.

***

– Sitä vaan ihmettelen, että miten se vaimo pystyi siihen ilman, että sai itse mitään ruhjeita? Eikö se mies laittanut yhtään vastaan? Miten väkivaltainen perheriita on päättynyt ihan kuus-nolla vaimon hyväksi. Ajattele 70 veitsen iskua ja astaloinnit päälle! Ja vaimossa ei naarmun naarmua, ei edes mustelmia. Aika erikoista.

– No kuule sitä ne poliisit ja se oikeuslääkärikin oli miettinyt, että mahtoiko se huppumies loukata itsensä siinä tappelussa jotenkin. Mut pitää ottaa huomioon, että silloin vielä virheellisesti luultiin, että murhaaja olis ollut joku taloon tunkeutunut kostonhimoinen iso mies, joka olis voinut vaikka loukata itsensä siinä samalla. Kun ne poliisit lopulta hoksas, että se olikin se vaimo, niin ymmärrettiin, ettei tekijässä mitään tappelun jälkiä tarvinnut olla.

– Totta. Miten ne poliisit eivät heti tajunneet, että sen täytyy olla vaimo, kun hänessä ei ollut edes mitään tappelun jälkiä, tarkoitan että oli just niin ylivoimainen.

– No olihan sillä vaimolla joku veitsenisku rinnassa ja lasin viiltoja jalkapohjissa, mutta nekin se oli joutunut itse tekemään. Ajattele nyt, jos se mies on kuollut perheriidan seurauksena, niin kenellä muulla olis edes voinut olla perheriitaa sen miehen kanssa.

– Niinpä. Mutta oliko niillä sitten joku kauhea riita silloin yöllä? Lapset eivät ole kai kertoneet mistään riidasta vaikka muuten kertoivat aika avoimesti asioista ainakin sitten myöhemmin.

– No kuule ei niitä lasten juttuja voi kaikkia uskoa. Lapset kaunistelee asioita, kun toivovat, että asiat olisi ollut paremmin. Varmaan on ollut jatkuvasti jotain riitaa, niin eivät ole sitä sitten pitäneet niin ihmeellisenä.

– Totta. Varmaan siellä on ihan koko ajan riidelty. Sitähän se miehen kurssikaverikin sano, että sen miehen olis tarvinnut olla aina vaan kotona riitelemässä.

***

– Sitä vaan ihmettelen, että miksihän se mies ei yrittänyt soittaa apua tai ottanut lapsia ja paennut naapuriin? Olikohan se edes huolissaan lapsista? Mistä se on voinut tietää, ettei vaimo kävisi lastenkin kimppuun?

– No kuule olishan se ollut vähän noloa mennä yöllä naapuriin, tyyliin anteeks mut vaimo on hiukan hurjana. Se vaimo oli varmaan manipuloinut sen miehen uskomaan, että se tekijä oli joku huppumies, ei kai se mies muuten olis huutanut moneen kertaan vaimoa apuun. Se vaimo huuteli siellä ”tääl on joku tappaja”, ”meni, lähtiks se mies jo” ja loi kaikin tavoin sellaista mielikuvaa, että siellä olis joku huppumies. Lapsikin luuli nähneensä sen poistuvan. Vaimot ja äidit ne vasta osaavat – manipuloinnin ja lavastushommat ja murhat nui vaan.

– Totta. On se vaimo hirvee manipuloija, kun melkein kaikki aluks luuli, että siellä olis käynyt joku ulkopuolinen muka murhaamassa.

***

– Sitä vaan ihmettelen, miten ihmeessä ne poliisit on edes uskoneet siihen tarinaan, että joku huppumies olis muka tullut yöllä oven lasista läpi kuusihenkisen perheen kotiin tappamaan? Mieti, kuusi vastaan yksi.

– Ei ole uskottava tarina tosiaan. Yöllähän nukutaan. Ja taloon mennään yleensä sisään ovesta ja jos mahdollista niin avaimilla. Yleensä jos ihmisillä on jotain erimielisyyksiä, niin niistä keskustellaan, eikä aleta ensimmäisenä huitomaan veitsen kanssa tuppisuuna. Eikä kukaan kuljettele mukanaan fileerausveistä, se on ihan naurettava väite ja sehän olisi rikollistakin.

– Totta. Eihän kukaan koskaan tee mitään tollasta ja jos tekeekin, niin se ei liity mitenkään tähän, se on jokaisen oma asia.

***

– Sieltä hätäkeskustallenteeltakaan ei vissiin kuulu sen huppumiehen poistumista tai lasinpalojen päällä kävelyä, kun ei siellä kerta kaikkiaan ketään ole ollut. Asiahan on sillä selvä. Loppu ja piste.

– Sitä olen just ihmetellyt, kun sieltä tallenteelta ei kuulu sitä lasinpalojen päällä kävelyä vaikka tietysti pitäisi, kun se vaimo on mennyt sen puhelun aikana vielä viimeistelemään tekonsa. Miten se on mahtanut loikkia siellä, kun sitä lasinsirujen päällä kävelyä ei sieltä kuitenkaan kuulu.

– No kuule se hätäkeskuksen tallennustekniikka on sellainen, etteivät sinne tallennu kaikki äänet. Se lasinsirujen päällä kävely ei vaan kuulu sieltä vaikka se vaimo siellä käykin.

– Niin tietysti. Se ei vaan kuulu vaikka se siellä pakosti käy. Totta.

***

– Sitä vaan ihmettelen, miten tyhmiä ne poliisit on olleet silloin, kun eivät löytäneet sen miehen talvikenkiä vaikka just niitä etsivät, niin eikö niitä yhtään ihmetyttänyt, onko mies tosiaan paljain jaloin kulkenut? Olisihan niiden heti pitänyt ymmärtää, että vaimo se on, kun sen miehen kenkiä ei löydy. Se mies oli ollut kuitenkin jossain reissussa koko päivän, josta palannut iltamyöhään, niin sukkasillaanko se mies oli ollut siellä mukamas vai hukannut kenkänsä matkalla?

– Mutta eikös ne sen miehen talvikengät löytynyt sieltä asunnosta, mutta ne ei vaan sopinut niihin verisiin kengän jälkiin, joita siellä oli pitkin poikin?

– No kuule ei ne poliisit muistaneet sellaisia löytäneensä, siis niitä kenkiä, jotka olisivat sopineet niihin jälkiin. Jotkut talvikengät oli kirjattu löytyneen, mutta ei ne voinut olla ne sen miehen talvikengät tietenkään, kun ne olis sitten sopinut niihin jälkiin. Kummallista, etteivät käräjäoikeuden tuomaritkaan huomanneet sitä ratkaisevaa seikkaa käyttää tuomion perusteluissa, että miehen kenkiä ei ollut löytynyt.

– Totta. Siis niitä miehen kenkiä ei löytynyt, jotka juurikin olisivat sopineet niihin lavastettuihin jälkiin ja jotka vaimo myöhemmin hävitti. Eipä tietenkään. On ne tyhmiä ne poliisit ja tuomarit, kun eivät sitä tajunneet.

***

– Sitä vaan ihmettelen, että miksi syyllisyyttä perusteltiin tuomiossa sillä, ettei sen vaimon paidassa ollut niitä murhaajan ruskeita kuituja? Sitä vaan ajan takaa, että jos niitä kuituja olis ollut siinä paidassa, niin eikös se olis kanssa ollut merkki syyllisyydestä. Miksi pitää sotkea juttua jollain kuiduilla, kun asia olis muuten niin selvä.

– No kuule oli tai ei, niin se on syyllinen. Jos ei ole kuituja, niin on vaihtanut paidan ja jos olis ollut kuituja, niin ei olis vaihtanut paitaa. Helppo nakki.

– Häh – siis syytettiinkö vaimoa paidan vaihtamisesta? Toisaalta sama kai se mikä paita on ollut päällä, kun menee tollasta tekemään. Hirvee juttu!

***

Harkittu murhatuomio

Satakunnan käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikka vakuuttaa, että nyt Satakunnan käräjäoikeus on tutkinut jutun hyvin tarkasti, toisin kuin Satakunnan poliisi aikanaan.

Juntikka

Juntikka & Santamaa – Te ette tiedä sitä mitä me tiedetään

Esitutkinnasta

Satakunnan käräjäoikeus on jäänyt siihen käsitykseen, että poliisin tutkinta olisi kohdistunut aina syksyyn 2009 saakka ulkopuoliseen tekijään siitäkin huolimatta vaikka Peite-Sepon tehtävät ovat alkaneet jo alkuvuodesta 2009 ja päätös peitetoiminnasta on luonnollisesti pitänyt tehdä ennen tätä. Etsikö Seppo Salapoliisi Auerin perheestä sitä tuntemattomaksi jäänyttä ulkopuolista tekijää? Hämmentävää. Luuliko poliisi, että tekijä, jota ei ollut löytynyt, olisi piileskellyt perheessä. Siksikö asunnossa oli tilakuuntelu ja puhelinta kuunneltiin?

Miksi alkututkinnassa etsittiin verijälkiin sopivia kenkiä vaikka asianomistajan kertomuksen mukaan ulkopuolinen tekijä ei ollut käyttänyt heidän kenkiään ja tuskin olisi kätkenyt omiaankaan asuntoon. Miksi asunnossa tutkittiin viemärit verijäämistä vaikka asianomistajan kertomuksen mukaan tekijä ei ollut peseytynyt heillä? Miksi kyseltiin oliko veitsi heidän omansa? Ja nyt kehdataan väittää, että syyllisyyttä tukee se, että hätääntynyt ihminen tottelee poliisia ja menee keittiöstä tarkistamaan, että voiko veitsi olla heidän. Vaikka itsekin ihmettelee poliisin logiikkaa, että missä ihmeen välissä tekijä olisi käynyt hakemassa heidän oman veitsen.

***

Juntikka & Santamaa – Iskivät kirveensä kiveen

kirves

Mistä oikeuden päätökseen on eksynyt kirves? Annu ei ole tarjonnut kirvestä toiseksi tekovälineeksi missään vaiheessa. Kirvestä ovat heilutelleet aivan toiset henkilöt. Kenen kirvestä Satakunnan käräjäoikeuden mukaan pidettiin normaalisti terassilla? Ja kenen terassilla? Auer-Lahden perheessä ei säilytetty kirvestä terassilla vaan heidän kirveensä löytyi pölyisenä ja ruosteessa ulkovarastosta.

***

Juntikka & Santamaa – Verta lens, kuvistakin sen näkee

Tauru

Tuomiossa todetaan, että Annun mukaan tekijän on täytynyt olla verinen ja tästä tuomarit päättelevät, ettei Annu voi ”tietää” tällaista asiaa muutoin kuin omasta kokemuksesta. Oikeuden tuomarit ja tv:stä tuttu verijälkitutkija voivat kuitenkin tehdä saman päätelmän ilman, että olisivat itse olleet astaloimassa uhria – ihan kuvista katsomalla. Tekijän verisyydestä olivat vakuuttuneita myös rikospaikalle ensin menneet poliisit, ilman mitään omaa kokemusta – toivottavasti.

Onko tämä jonkin sortin satakuntalaista logiikkaa, jota en ymmärrä vai onko tällaisessa päättelyssä mitään logiikkaa?

***

Juntikka & Santamaa – Mitäs siellä pakastimessa olikaan?

T-paita

Tuomarien mukaan Annulla ei ole ollut murhan aikaan sitä punaista t-paitaa päällään, joka hänellä oli, kun poliisit saapuivat Tähtisentielle. Tuomion mukaan murha on viimeistelty hätäpuhelun aikana ja puhelun päätyttyä tuomarien logiikan mukaan Annu on vaihtanut paidan verisillä käsillään ja tässä samalla tahrinut hihat, joista Jukan verta löytyi, tosin vasta toisella tutkimuskierroksella vuonna 2009. Tämän lisäksi hän on mm. puukottanut itseään, pessyt ainakin kätensä, piilottanut veriset vaatteet, kengät ja astalon pakastimeen mahdollisesti herne-maissi-paprika-pussiin, jutellut mukavia poliisille puhelimessa.

pakastin

Poliisi, joka oli tutkinut pakastimen, oli kertonut, että ruokaa oli vähän ja ne mitä oli, niin aivan tavallisia pakasteita. Hän ei kuitenkaan ollut availlut pakastevihannespusseja, joka pitää lukea hänen virheekseen. Siellä kun olisi voinut olla vaikka sorkkarauta, ruskeita pyyhkeitä, talvikenkiä, verisiä c-kasetteja, suihkumyssy ja ties mitä.

***

Juntikka & Santamaa – Tekijä on täysin nobody

hmmm

Käräjäoikeuden enemmistö toteaa, ettei ketään ulkopuolista ole ollut paikalla 1.12.2006. Käräjäoikeuden enemmistön mukaan syytteen puolesta puhuvat seikat ovat niin olennaisia ja merkittäviä, ettei mitään järkevää epäilyä ulkopuolisen läsnäolosta asunnossa jää. Syyttäjän mukaan tämä on ollut hänen urallaan vaikein juttu ja monesti syyttäjä on todennut, että näyttö on hankalaa ja rimaa hipoenhan tässä mennään, mutta Satakunnan käräjäoikeuden mukaan syytteen puolesta puhuvat seikat ovat niin olennaisia ja merkittäviä… Käräjäoikeuden enemmistö näkee Annun syyllisenä vaikka näyttö on päinvastaista. Saanen epäillä käräjäoikeuden enemmistön objektiivisuutta asian suhteen. Tuomari Santamaa suihkumyssyineen ja elämän kokemuksineen ei aivan vakuuttanut minua. Eikä sitä tehnyt myöskään laamanni Juntikka. Minulle jäi vahva epäily heidän motiivistaan.

Mitä mahtaa ajatella hän, joka uhkarohkeasti ja määrätietoisesti kiinnijäämisen uhallakin tuli tuona yönä taloon ja murhasi Jukka Lahden, kun hänet noin mitätöidään? Jos murhaaja on mies, miten hän suhtautuu tuomari Santamaan näkemykseen, jonka mukaan tekijäkuvaus viittaa naiseen. Tosin samalla perusteella kuin Santamaa päätyi tekijänä naiseen, voi aivan yhtä hyvin päätyä psykoottiseen ihmiseen, täysin sukupuoleen katsomatta. Vaikka keskustelupalstoilla väitetään, että fileerausveitsi tekovälineenä olisi jotenkin naisellinen, niin onhan sitä sattunut miehillekin kaikenlaista noitten fileerausveisten kanssa. Jopa Ulvilassa.

***

Tuomion juridista analyysia:

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2013/12/810-ulvila-jutun-tuomion-tarkastelua.html

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2013/12/811-ulvila-jutun-tarkastelua-ii.html

***

Samaa mieltä erimielisyydestä

Tuomari Väinö Ilveskoski päätyi arviossaan eri kannalle oikeudenkäynnissä esitetyn näytön suhteen kuin tuomarit Martti Juntikka ja Annette Santamaa. Minun on helppo olla samaa mieltä lähes kaikesta tämän eri mieltä olleen tuomarin kanssa ja esittelen hänen perusteluitaan tässä pääpiirteittäin. Annette Santamaan elämänkokemukseen perustuviin spekulointeihin minun on taas lähes mahdoton samaistua.

Tuomari Väinö Ilveskosken lausumaa:

Annelin kertomus murhayöstä

Ilveskoski on lähtenyt oikeudellisessa arviossaan siitä lähtökohdasta, että hän pitää Annun kertomusta epäuskottavana ja keskittyy vain asiassa esitettyyn näyttöön. Hän arvioi sitä, onko Auer keskinäisen riidan päätteeksi tappanut Lahden teonkuvauksessa esitetyllä tavalla ja onko tekijä voinut olla joku muu kuin Auer.

Tämä on oikeudellisesti kestävä lähtökohta, koska vastaajalla ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta ja syyttäjän taas tulee pystyä näyttämään vastaajan syyllisyys.

*

Lasten kertomusten taustat

Kertomukset

Ilveskosken perusteluista; lasten kertomusten taustaa

Ilveskoski toteaa, että kertomusten syntyhistoria asiassa on riidaton ja se osoittaa, että pienemmät lapset ovat kertoneet tarinansa useita vuosia tapahtumien jälkeen. Tämä haittaa kertomusten uskottavuuden arviointia, mutta ei yksistään osoita kertomuksia epäluotettaviksi. Haastattelut katseltuaan Ilveskoski ei pidä pienempien lasten kertomuksia luotettavina.

Kertomusten taustoista hukassa-vai-huostassa ja helmia-sioille ja tata-on-sotkettu-jo-ihan-tarpeeksi ja seitsemankymmenta-kertaa-seitseman

*

Pojan kertomus murhayöstä

Ilveskosken arvion mukaan pojan kertomusta murhayön tapahtumista ei voida pitää uskottavana, ottaen huomioon pojan kertomusten syntyhistoria ja paikkansa pitämätön osa isosiskon osuudesta tekoon. Hänen mukaansa todennäköisempi vaihtoehto kertomukselle on, että pojalla on joitakin havaintoja murhayöltä. Poika ei ole 7-vuotiaana ymmärtänyt havaintojaan ja on vuosien kuluessa itse keksinyt selityksen havainnoilleen. Kertomusten syntyhistoria ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä poika kertoo useita vuosia tapahtuman jälkeen. Tämän vuoksi Ilveskosken mielestä on todennäköisempää, että pojan kertomus ei ole uskottava.

Pojan kertomuksesta ei ole pääteltävissä, mikä osa on totta ja mikä on mielikuvituksen tuotetta. Tämän vuoksi pojan kertomus ei osoita, että Anneli Auer olisi menetellyt teonkuvauksessa kuvatulla tavalla.

*

Vanhimman lapsen kertomus murhayöstä

Tytön kertomuksessa jää asioita epäselväksi. Kysymyksessä on kuitenkin rikosasia, jossa ristiriitaista näyttöä on tulkittava vastaajan eduksi. Tämän vuoksi tytön kertomusta on tulkittava siten, että tyttö on havainnut ulkopuolisen tekijän poistuvan takkahuoneen oven ikkunasta.

Tytön kertomus tukee ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Hätäpuhelutallenne

Syyttäjän väite siitä, että Auer olisi lavastanut hätäpuhelun, on jäänyt näyttämättä.

Ilveskosken mukaan, vaikka Auer ei olekaan puhelimessa koko aikaa, se ei osoita, että Auer olisi tekijä. Tallenteelta voi päätellä, että Lahti saa kuolettavat iskut aikana, jolloin Auer ei ole puhelimessa, mutta hän on hyvin lähellä puhelinta. Tämä perustuu siihen, että Auerin ääni kuuluu selvänä taustalla.

Auerin sijainnista hatapuhelun-analyysi-osa-2

Tämä viittaa siihen, ettei Auer ole tekijä.

Hätäpuhelu

Ilveskosken perusteluista; hätäpuhelusta

Tallenne ei pois sulje ulkopuolista tekijää.

Yksi versio hätäpuhelusta ulvilan-hatakeskuspuhelu-tarkka-litterointi

*

Koirapartio

Esitutkinta; koirapartio

Esitutkinta; koirapartio

Koirapartio ei pois sulje ulkopuolisen mahdollisuutta.

*

Verijäljet

Ilveskosken mukaan valokuvista ei voi päätellä, että oven pielissä olevat verijäljet olisi lavastettu.

Kiipeilyrekonstruktiolla ei ole syytettä tukevaa merkitystä.

Kiipeilyrekonstruktiosta kolme-rekonstruktiota-kolme-epaonnistumista-23

Murhaajan poistumisesta murhaajan-poistuminen-rikostusta-ikkuna-aukosta

Rekonstruktio

Ilveskosken perusteluista; pesuhuoneen oven aukeaminen

Oven aukaisu -rekonstruktiolla ei ole asiassa syytettä tukevaa merkitystä.

Verijäljet

Ilveskosken perusteluista; oven verijäljistä

Rekonstruktiosta kolme-rekonstruktiota-kolme-epaonnistumista-13

Jälki olohuoneen lattiassa ja jälkiin sopivien kenkien puute tukevat enemmänkin ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta kuin Auerin syyllisyyttä.

Verijäljestä kolme-rekonstruktiota-kolme-epaonnistumista-33

*

Motiivi

Esitutkinnassa ei ole löytynyt mitään motiivia sille, miksi Auer olisi murhannut Lahden.

Motiivi

Ilveskosken perusteluista; syyttäjän väite motiivista

Motiivista ei ole näyttöä.

*

Muut löydökset rikospaikalta

Ilveskosken mukaan lasinsiruista tai rekonstruktioista ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, onko oven lasi rikottu ulko- vai sisäpuolelta.

Ikkunan rikkomisesta verho-rikotussa-ovi-ikkunassa

Rikospaikalta löytyneet ruskeat kuidut ja kengänjäljet tukevat ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Hiuslausunto ei tue syytettä.

Syyttäjä ja Auer ovat lisäksi nimenneet lukuisia lausuntoja rikospaikalta taltioiduista löydöksistä.

Yhdestäkään tapahtumapaikalta tehdystä lausunnosta ei voi päätellä, että Auer olisi tekijä. Yksikään lausunto ei pois sulje ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Veitsi

Veitsen osalta ei voi tehdä syytettä tukevia tai Auerin syyttömyyttä tukevia johtopäätöksiä.

*

Toinen tekoväline

Asiassa on riidatonta, että toinen tekoväline on jäänyt selvittämättä ja kateisiin.

Tämä tukee väitettä ulkopuolisesta tekijästä, joka on vienyt toisen tekovälineen mennessään.

*

Rikospaikkatutkinta

Rikospaikkatutkinta

Ilveskosken perusteluista; rikospaikkatutkinnasta

Siitä, että verisiä vaatteita ja toista tekovälinettä ei ole löydetty, ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että Auer olisi ne hävittänyt.

*

Auerin vammat ja vammattomuus

Jos Auer olisi puukottanut itseään, hän olisi voinut aiheuttaa oman kuolemansa. Tämän vuoksi Ilveskoski ei pidä uskottavana, että Auer olisi lyönyt itseään puukolla lavastamistarkoituksessa. Taurun kertomus ei myöskään vakuuttanut Ilveskoskea asiasta.

Teonkuvauksen mukaan surmaamista on edeltänyt Auerin ja Lahden välinen riita. Auerista ei ole löytynyt vammoja, puukoniskua lukuun ottamatta. Auerin vammojen puute ei tue syytettä.

Ilveskoski pitää todennäköisenä, että Lahti on yrittänyt puolustautua tilanteessa. Mikäli tekijä on ollut Auer ja tilannetta edeltänyt riitatilanne, on Lahdella ollut aikaa puolustautua vielä enemmän kuin ulkopuolisen tekijän tunkeutuessa asuntoon ikkunasta. Ottaen huomioon sen ajan, mitä Lahdella on ollut käytössään, mikäli tapahtumat ovat edenneet teonkuvauksessa kerrotulla tavalla, olisi Lahden puolustautumisen pitänyt aiheuttaa Auerille havaittavia jälkiä.

Auerin vamma ja muiden vammojen puute tukevat ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Ajallinen tekijä

Ilveskosken perusteluista; lasijäämät

Ilveskosken perusteluista; lasijäämät

Käytettävissä ollut aika hätäpuhelun soittamisesta ensipartion paikalle tuloon, on niin lyhyt, että Auer ei ole voinut suoriutua kaikista niistä toimenpiteistä, mitkä hänen olisi pitänyt suorittaa ennen ensipartion paikalle tuloa.

Ajallinen tekijä tukee ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Yhteenveto

Ilveskosken mukaan syytettä tukee Auerin esitutkinnassa antama kertomus, joka ei kuitenkaan ole suoranainen tunnustus. Esitutkinnassa on jäänyt epäselväksi useita kysymyksiä. Tämän vuoksi se, että Auer on pitänyt esitutkinnassa mahdollisena, että on tappanut Lahden, ei riitä syytteen hyväksyvään tuomioon.

Ilveskosken mukaan seuraavat seikat horjuttavat syytettä:

1. Jukka Lahden tappaminen on aiheuttanut runsasta verenvuotoa ja veriroiskeita. Tappaminen ei ole ollut mahdollista ilman, että tappaja ja tappajan vaatteet eivät olisi runsaasti vereentyneitä. Ensipartion ottamat kuvat osoittavat, että Auerin vaatteet tai Auer itse eivät ole verisiä.

2. Rikospaikkatutkinnassa ei ole löytynyt verisiä vaatteista.

3. Rikospaikalta on taltioitu kengänjälkiä, joiden alkuperä on jäänyt epäselväksi.

4. Rikosteknisen laboratorion lausunnoissa ei ole löydetty tekopaikalta Anneli Auerin dna:ta tai muita jälkiä, vaikka niitä siellä pitäisi olla, mikäli tapahtumainkulku olisi teonkuvauksen mukainen.

5. Tekopaikalta on taltioitu runsaasti ruskeankirjavia kuituja, joiden alkuperä on jäänyt epäselväksi.

6. Toista tekovälinettä ei ole löytynyt.

7. Vanhin lapsi on kertonut havainneensa ulkopuolisen tekijän poistuneen paikalta.

8. Anneli Auer ei olisi käytettävissä olevassa ajassa ehtinyt tappaa Lahtea, hävittää toista tekovälinettä, hävittää vaatteita, peseytyä, kuivata hiuksiaan ja kuivata pesupaikkaa.

9. Teolle ei ole motiivia.

10. Anneli Auerin vamma ja muiden vammojen puute.

Useat seikat viittaavat ulkopuoliseen tekijään. Lahden kuolemaan johtanutta tarkkaa tapahtumain kulkua ei ole selvitetty, eikä ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ole voitu esitetyllä näytöllä varmuudella sulkea pois.

Näin ollen Auerin syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.

Ulvilan murha

Argumentum ad ignorantiam

bad mood

Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Tekijä on edelleen vapaalla jalalla, mutta poliisi on toiveikas, sillä tutkinta menee koko ajan eteenpäin.

Poliisi ja syyttäjät ovat peräänantamattomasti ja jääräpäisesti yrittäneet sovittaa Ulvilan murhajutusta puuttuvaa savuavaa asetta Annun käteen jo kohta viisi vuotta. Satakunnan käräjäoikeuden tuomarit ovat koko tämän syksyn pohtineet omia tunnetilojaan asian suhteen. Syyttäjä Valkaman sanoin ”se on inhimillistä toimintaa, kun oikeus päättää, onko joku syyllinen vai syytön”. Ensimmäisellä kierroksella käräjäoikeuden tuomareiden tunnetilat jakaantuivat 2-1, syyllinen. Vaasan hovioikeuden tuomarit jakoivat kaikki saman tunteen, syytön. KKO palautti jutun uudelle kierrokselle syyttäjän toimittaman uuden materiaalin takia ihan vain varmistaakseen Annun oikeusturvan toteutumisen. Tänään Satakunnan käräjäoikeus on julistanut tuomion äänin 2-1, SYYLLINEN.

***

Savuava ase

Kenen oikeusturva toteutui ja miten? Syytön ihminen tuomittiin toistamiseen elinkautiseen vankeuteen murhasta, minkä joku toinen on tehnyt. Tuomioistuimen toiminnassa on vaikea nähdä mitään inhimillistä, mutta alan taipua vahvasti Valkaman kannalle, että tuomioita – jopa murhatuomioita – tosiaan jaellaan ihan fiilispohjalta. Näyttöä Annua vastaan ei ole esitetty vielä missään oikeusasteessa, eikä missään prosessissa.

warning

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin…

Mitä me olemme oppineet näiden vuosien aikana? Ainakin sen miten tehdään täydellinen murhatutkimus Satakuntalaisittain, jossa ei yksikään henkirikos ole jäänyt selvittämättä sitten sotien. Olennaisinta murhatutkimuksessa on, että valitaan ensin syyllinen (kutsutaan tätä tietysti epäillyksi, koska laki niin velvoittaa), joka sopii suurimalle osalle porukkaa. Sitten aletaan kerätä epäillyn syyllisyyttä tukevia juoruja, sivujuonteita, sivujuonteen sivujuonteita, lisämausteita ja rikkoja rokkaan. Jos jonkun moraali ei tätä kestä, sen kanssa ei enää leikitä. Menköön toiseen hiekkalaatikkoon.

Soluttaudutaan epäillyn elämään peitepoliisin avulla ja pidetään ”sotapäiväkirjaa” epäillyn kävelytyylistä, mielipiteistä, tavallisuudesta ja muusta erittäin olennaisesta. Kuunnellaan epäillyn puheluita ja kotia, erityisesti pesutiloja. Annetaan kaikelle epäillyn sanomisille syyllisyyteen viittaava merkitys, sivuutetaan järkevämmät ja luonnollisemmat selitykset. Etsitään kuuntelun avulla epäillyn käyttämää salakieltä ja puheen piilomerkityksiä. Jos mitään ei löydy, tulkitaan äännähdykset salakieleksi esim. yskiminen tai naurahdus. Huomioidaan kuvitteelliset käsimerkit, eleet ja ilmeet, jotka eivät tallennu nauhalle, mutta ne voi aina arvata.

Dna-näytteitä ei kannata kerätä, paitsi ehkä krp:n henkilökunnalta enempien sekaannusten välttämiseksi.

Pyydetään krp:n äänitutkijaa kuulemaan häke-nauhalta murhaajan ääntä, joka alkaa kuulua heti pyynnön jälkeen. Samoin tallenteelta kuuluu kaikki tarvittavat äänet syyllisyyden todistamiseksi. Jos joku (esim. FBI) kuulee toisin kuin kpr:n äänitutkija, ei noteerata sitä. Teetetään sellaisia rekonstruktioita, jotka todistavat epäillyn olevan syyllinen. Väitetään mustaa valkoiseksi niin kauan, että se uskotaan. Väitetään mustaa valkoiseksi niin kauan, että se uskotaan. Jos sitä ei siltikään uskota, sanotaan, että se olikin vain yksi sivujuonteen sivujuonne, emmekä edes ole siihen vedonneet.

Kuulustellaan epäiltyä käyttäen hyväksi epäillyn luonteenpiirteitä, joista peitepoliisi on raportoinut. Kerrotaan epäillylle poliisin tekemiä ”johtopäätöksiä” siitä, miten kaikki viittaa varmuudella siihen, että epäilty on murhaaja. Kerrotaan, ettei muuta mahdollisuutta ole, lapsetkin ovat niin kertoneet ja äänitutkija ja koira. Luvataan, että kun kiltisti kertoo sen, minkä poliisi jo varmuudella tietää, niin pääsee nukkumaan ja saa tavata lapset.

Arvostellaan epäillyn kodin siisteystaso asteikolla syyllinen, syyllisempi, syyllisin. Tarkastetaan erityisen tarkkaan epäillyn pakastin. Jos jälkiin sopivia kenkiä tai astaloa ei löydy, väitetään, että epäilty on ne hävittänyt. Ylipäätään kaiken todistusaineiston, jota ei löydy, on epäilty luonnollisesti hävittänyt, ihan silkkaa syyllisyyttään.

Kuullaan epäillyn lapsia ja jos eivät osaa kertoa mitään raskauttavaa, pyydetään heitä kuvittelemaan ja auttamaan poliisia. Jos lapsi kertoo jotain syyllisyyttä vastaan puhuvaa, kerrotaan, että hän vain kuvittelee. Kysytään lapselta samaa asiaa moneen kertaan, niin että lapsi ymmärtää, että aikaisempi vastaus oli väärä. Jos lapsi kertoo mitä tahansa epäiltyä vastaan puhuvaa vaikka mahdotontakin, kiitellään miten hienosti hän on muistanut ja pyydetään kertomaan lisää ja vielä lisää. Pyydetään poliisin luottolääkäriä tutkimaan epäillyn lapset ja miksei naapurienkin lapset.

Lähetetään epäilty mielentilatutkimukseen, mutta ei välitetä sen tuloksesta vaan luotetaan koko kansan terapeutin arvosteluun epäillyn omituisesta luonteesta ja poikkeavasta käyttäytymisestä hätätilanteessa. Kysellään juoruja epäillyn vanhoilta kurssikavereilta ja ex-puolisoilta.

Ja tulosta syntyy. Vaikkakin kovin kyseenalaista, mutta tulosta joka tapauksessa.

*Radio Rock 9.5.12 klo 11.18 ”Heikelä Korporaatio”. Haastateltavana kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama.

T: Oletko satakymmenenprosenttisen varma siitä, että Anneli Auer on surmannut aviomiehensä Jukka S. Lahden?

JV: En mä ota minkäänlaista kantaa siihenkää asiaan, että että tota en oo missään vaiheess ottanu ett tuota kun niinku sanottu niin käytän jälleen kulunutta sanontaa ”ei ole savuavaa asetta löytyny kenenkään kädestä”, niin se asia on aina sillon enemmän tai vähemmän tulkinnanvaranen. Nyt taas kun asioita tutkitaan ja pohditaan ja analysoidaan juridisesti, että mikä on niinku, ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina… se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi voi tota edelleenkin tulla semmonen että näyttö ei riitä.

Miten vaikeaa on syyllistyä virkarikokseen

police-161

Lähes mahdotonta, ainakin jos uskomme Tapio Mäkistä. Katkelmia perusteluista Annun tutkintapyyntöön poliiseista, jonka lopputulos oli, ettei ole syytä epäillä mitään rikosta tapahtuneen.

***

Tutkintapyynnön mukaan Auerille on kerrottu faktoina asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa.

Tapio Mäkisen mukaan kuulusteluissa on Auerille kerrottu poliisin tekemistä johtopäätöksistä esim. rikospaikkatutkinnassa esille tulleista seikoista. Näitä johtopäätöksiä ei voida katsoa kerrotun Auerille faktoina.

Jos tulkitsen Mäkistä oikein, poliisi on vain kertonut tekemiään johtopäätöksiä, jotka voivat yhtä hyvin olla aivan vääriä ja virheellisiä, mutta poliisi ei siis ole valehdellut kuulusteltavalle mitenkään tarkoituksella eikä esittänyt vääriä tietoja faktoina.

Kuulusteltavan olisi Mäkisen teorian mukaan pitänyt ymmärtää, että se mitä poliisi kertoo, ei välttämättä ole totta vaan mahdollisesti poliisin virheellinen johtopäätös. Näin ilmeisesti silloinkin, kun jotakin kerrotaan lasten kertoneen, varmuudella todetun tai poliisin käyttämien asiantuntijoiden luotettavina tutkimustuloksina. Pitäisi olla aikamoinen ammattirikollinen (tai poliisi), että tuntisi poliisin tekniikat ja ymmärtäisi poliisin esittämät asiat, jotka vaikuttavat tavallisesta ihmisestä ihan faktoilta, olevankin mahdollisesti fiktiota.

Esim 1

Poliisin varmuudella tekemä johtopäätös, mutta ei luonnollisesti mikään fakta tai sellaisena esitetty.

Esim 2

Poliisin johtopäätös perustuen lasten kuulemisiin, joissa kumpikaan ei ollut kertonut kuulleensa vanhempien riitelyä vaikka tätä kovasti heiltä kyseltiin. Jälkikäteen on helppo todeta, ettei tämä nyt ainakaan fakta ollut, mutta ihan kuin olisi sellaisena kuitenkin esitetty.

Esim 3

Mistä poliisi oli tullut siihen johtopäätökseen, että tytär oli kuullut ja nähnyt vanhempien riitelyn vaikkei tyttö ollut kertonut havainneensa mitään riitelyä?

Esim 4

Koiraohjaajan mukaan kukaan ei ollut poistunut tontilta tulkitaan varmaan poliisin johtopäätökseksi siitä, ettei kukaan ollut koiraohjaajan mukaan poistunut tontin takarajalta, siis tontin yhdeltä sivulta. Kuulusteltavan olisi pitänyt ymmärtää, ettei asiaa esitetty faktana?

***

Tutkintapyynnön mukaan lapsen kuuleminen oli suoritettu lain ja ohjeiden vastaisesti.

kaipaus

Tapio Mäkinen toteaa, että esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 11 §:n mukaan lasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Kaikessa lapsiin liittyvässä poliisitoimessa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä periaate kumpuaa jo YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklasta.

Pelkästään se seikka, että tietyn lapsen kuulemistilaisuus ”ei ole ollut onnistunut” ei sellaisenaan tarkoita, että kuulemisen suorittaja on syyllistynyt johonkin rikoksen tunnusmerkistön täyttävään menettelyyn.

Kauniita sanoja lapsen edusta, lapsen oikeuksista ja iän mukaisesta kohtelusta, mutta miten teoria kohtasi käytännön. Mäkisen mukaan lapsen kuulemisessa ei ketään ollut syytä epäillä rikoksesta.

Mikäli Mäkistä on uskominen, lapsen kuuleminen oli siis suoritettu ihan asianmukaisesti. Ainakaan siinä ei ollut syytä epäillä tapahtuneen rikosta, se ei ehkä vaan ollut kovin onnistunut. Eihän kuuleminen tosiaan ollut kovin onnistunut poliisin kannalta. Kaikesta johdattelusta, painostuksesta ja poliisin tekemien ”johtopäätösten” (huom. kyse ei ollut faktoista) jankuttamisesta huolimatta, kuuleminen ei tuottanut toivottua tulosta.

Esim 6

”ollaan siit niin varmoja sata varmoja…”

Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm kirjoittaa:

”Ulvilan murhaoikeudenkäynti on tuonut päivänvaloon lasten poliisikuulustelusta ja lasten kohtaamisesta oikeussalissa jotakin sellaista, mitä emme olisi koskaan toivoneet kohtaavamme. Uutisten mukaan poliisi on muun muassa kuulustellut itkuista ja ahdistuneen oloista noin 11-vuotiasta lasta kahden tunnin ajan käyttäen painostavia tekniikoita ja johdattelua. Kotona sairaana ollut lapsi oli haettu kuulusteluun ilman vanhemman tietoa asiasta. Eilen oikeudessa asiaa puitaessa ja nyt jo teini-iän saavuttaneen lapsen kuulemisen jälkeen syyttäjä katsoi asiakseen ilmoittaa suljetuin ovin käydystä istunnosta julkisuuteen oikeuden joutuvan nyt pohtimaan, mikä lapsen kertomuksessa on totta, ja mikä valetta. Yksi asia on kuitenkin melko varmaa: Se, mitä em. lapsi on joutunut kokemaan Suomen oikeuslaitoksen ja poliisin taholta on tuottanut hänelle ihan oman traumaattisen kokemuksensa, joka eittämättä tulee vaikuttamaan häneen hänen lopun elämänsä ajan, valitettavasti.”

***

Tutkintapyynnön mukaan naapurin lapsen puhutteluvideota ei ole liitetty esitutkinta-aineistoon.

Mäkiselle on selvinnyt, että puuttuvan videon osalta kyse on ollut siitä, ettei puhutteluvideota ole olemassa, koska tallennus on aikanaan epäonnistunut.

Onni onnettomuudessa, että kyseinen video ei ollutkaan joutunut hukkanimiseen paikkaan vaan sitä ei koskaan ollut olemassa. Tekniikka oli pettänyt sopivassa kohdassa. Ei syytä epäillä rikosta vaan tekniikkaa.

***

Tutkintapyynnön mukaan valokuvaliitteen asian kannalta merkityksellinen kuva oli vaihdettu merkityksettömään kuvaan.

Esim 5Tapio Mäkisen mukaan kyseessä on ollut sellainen teknisluonteinen virhe, jonka perusteella ei ole syytä epäillä rikosta tapahtuneeksi.

Ei korppi korpin silmää

Päivän uutinen: ”Ei syytä epäillä rikosta”

Satakunnan poliisilaitos sai ”puhtaat paperit” Ulvilan murhan tutkinnasta ajalta jälkeen pahispoliisi Joutsenlahden. Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen kertoo tutkinnanjohtajana tehneensä päätöksen, jonka mukaan Auerin tutkintapyyntö ei johda esitutkinnan aloittamiseen.

Tutkintapyynnön mukaan Aueriin kohdistetussa esitutkinnassa olisi rikottu esitutkintalain säännöksiä. Tutkintapyynnön mukaan esitutkinnassa olisi muun muassa toimittu syyttömyysolettaman vastaisesti, kuulusteltu Aueria ja muita esitutkintalain vastaisesti, tiedotettu esitutkinnasta esitutkintalain vastaisesti sekä jätetty esitutkinnasta pois materiaalia, joka tutkintapyynnön tekijän näkemyksen mukaan olisi tullut liittää aineistoon.

– Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perustella olisi syytä epäillä, että poliisi olisi Aueriin kohdistetussa esitutkinnassa toiminut esitutkintalain vastaisesti rikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla, Mäkinen sanoo.

***

KUITENKIN poliisi salasi esimerkiksi Tampereen Teknillisellä Yliopistolla tehdyn analyysin ja litteroinnin hätäkeskuspuhelusta, joka on surmajutun keskeinen todiste. Lausunnon mukaan nauhoitus viittaa talossa olleen surmahetkellä vieraan henkilön. Tämän lausunnon pois jättämistä ei ole merkitty pöytäkirjaan ja puolustus sai siitä tiedon muualta kuin viranomaisilta ja joutui hankkimaan lausunnon muuta kautta kuin poliisilta.

Laki kieltää tietojen salaamisen. Sellaisesta esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei oteta mukaan esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

Lisää aiheesta http://www.mikkoniskasaari.fi/node/145

KUITENKIN poliisi valehteli kuulusteluissa lukuisia asioita, jotka käyvät selvästi ilmi esitutkintamateriaalista.

Lain mukaan kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja.

KUITENKIN poliisin toiminnassa ja tiedottamisessa rikottiin syyttömyysolettamaa. Poliisi tiedotti Auerin tunnustaneen rikoksen, vaikkei hän mitään varsinaista tunnustusta ollut edes antanut. jne. jne.

***

Yleisen elämänkokemuksen mukaan poliisi käyttää kuulusteluissa monesti lainvastaisia menetelmiä, joilla painostetaan kuulusteltava tunnustamaan tai kertomaan tietoja. Kuulusteltava yritetään murtaa henkisesti voimakkaalla painostuksella. Mäkisen päätös vahvistaa tätä kokemusta. Laki on vain tekstiä vailla sisältöä. Todellisuudessa poliisille annetaan vapaus käyttää arveluttavia menetelmiä.

Onneksi ei tarvitse olla huolissaan poliisin toimista. Ne ovat asianmukaisia ja laillisuusvalvonta toimii. Valtakunnassa kaikki hyvin; kansalla luottamus poliisiin ja Paaterolla Räsäsen luottamus.

nauha

Helmiä sioille

Aikuiset ihmettelevät ja lapset vastaavat

Poliisi ei ole pystynyt selvittämään Ulvilan murhaa. Jukka Lahden murha on yhä edelleen ratkaisematon arvoitus. Siitäkin huolimatta, että Annu vangittiin murhasta epäiltynä jo 2009. Siitäkin huolimatta, että Porin poliisissa juotiin kakkukahvit murhan selviämisen kunniaksi jo ennen ensimmäistäkään oikeuskäsittelyä.  Siitäkin huolimatta, että ”kaikki” tuntuivat tietävän, että murhaaja on perheen äiti. Kukaan vaan ei oikein osannut kertoa, miten ihmeessä hän sen teki.

Oikeutta käytiin murha-asiassa vaikka näyttöä ei ollut. Oli vain tuloksetonta tutkintaa, ala-arvoisia rekonstruktioita ja moni asia vain täydellisen epäselvä. Ensin Annu tuomittiin murhasta elinkautiseen ja sitten vapautettiin syytteistä. Epätietoisuus ja hämmennys olivat tuskallista myös monta menetystä kokeneille lapsille.

Vaajat viisi vuotta murhan jälkeen kolme nuorinta lasta alkoi itse ratkaista arvoitusta. He alkoivat keksiä mielikuvituksensa turvin vastauksia niihin kysymyksiin, joita poliisi ei ollut saanut selvitettyä. Avoimia kysymyksiä oli paljon ja kaikkiin piti tuottaa vastaus. Tarvittiin vastaus myös siihen kysymykseen, että miksi vasta nyt, viiden vuoden jälkeen, lapset kertovat sen, mitä he väittävät tietävänsä surmayöstä.

Miksi lapset kertoivat vasta nyt?

Eivätkö lapset olleet ymmärtäneet murhayön tapahtumia oikealla tavalla ennen kesää 2011 ja mikä sitten sai heidät ymmärtämään asiat juuri tuolloin? Lapset olivat kaikki kovin pieniä murhan tapahtuma-aikaan, vanhinkin lapsi vasta 9-vuotias. Yön kammottavista tapahtumista nuoremmilla lapsilla ei varsinaisesti ollut mitään havaintoja tai ainoastaan joitain kuulohavaintoja, joiden kautta tapahtumia oli mahdoton käsittää. Jälkeenpäin lapset ovat varmasti pyrkineet ymmärtämään asioita tapahtuman seurausten kautta. Koska äiti tuomittiin isän murhasta vankilaan, ei olisi kovin ihmeellistä, jos lapset olisivat uskoneet äitinsä myös oikeasti murhanneen isän. Uskoihan näin moni aikuinenkin, jopa kaksi oikeuden tuomaria. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, että joku voisi joutua vankilaan ihan vaan vahingossa tai väärinkäsityksen takia. Eiväthän sellaista usko monet aikusetkaan.

Vai eivätkö lapset olleet keksineet näitä kertomuksia aiemmin ja mikä sitten sai heidät keksimään kertomuksia juuri tuolloin? Lapset olivat jo tottuneet asumaan sijaisperheessä. Lapset olivat valitettavasti myös tottuneet syyttämään kaikesta vanhinta lasta, sillä pääsi helposti itse vastuusta. Piti vain kertoa, että vanhin lapsi oli opettanut, käskenyt tai pakottanut tekemään tyhmiä juttuja. Äiti oli vapautunut vankilasta ja lasten elämässä oli edessä taas iso muutos ja luopuminen. Ei kovin ihme, jos lapset tunsivat olonsa turvattomiksi. He eivät olleet olleet tekemisissä siskonsa kanssa pitkään aikaan ja nyt heidän pitäisi muuttaa takaisin kotiin, jossa siskokin asuisi. He eivät ehkä tienneet mitä äidistä pitäisi oikein ajatella – tappoiko äiti isän vai ei. Vähän vieraaltakin äiti tuntui. Kaikki oli hämmentävää ja pelottavaakin.

Haastattelija kysyy lapselta, että eikö hän saanut kertoa.

”En ja sitten se oli kans sillo Ulvilassa ennen ku se tapahtus, niin se oli sanonu pari viikkoo ennen sitä ja pari päivää ennen sitä ku se tap, Jukka murhattiin, niin se oli sanonu että jos me kuullaan yöllä outoja ääniä ja me ei tiedetä mitä ne on, tai vaikka tiedetään mitä ne on, niin me ei saada kenellekään kertoa.”

Lapsen mukaan äiti oli kieltänyt kaikkia lapsia puhumasta. Toisaalta lapsi kertoo, ettei äiti tiennyt, että he tietävät vaan lapsi oli salakuunnellut äidin ja vanhimman lapsen puheita.

Arvatkaa mitä lapsi vastaa, jos kysyt: Miksi et ole kertonut aiemmin, onko sinua kielletty? Miksi et ole uskaltanut kertoa aiemmin? Mitä olet pelännyt? Onko sinulle tehty jotakin pahaa? Onko tehty vielä jotain muuta?

Murhayön nukkumajärjestys

Lapsen mukaan heidän lisäkseen murhayönä huoneessa oli myös perheen nuorin lapsi.

”xxx ei koskaan ennen ollu nukku siellä mun ja yyy:n huoneessa mut sit sinä yönä se nukkus.”

Sitä, miksi perheen kuopus oli juuri sinä yönä heidän huoneessaan, lapsi ei osaa sanoa. Hänen mukaansa normaalisti kuopus nukkui vauvasängyssä äidin ja isän vieressä.

Oikeassa elämässä Ulvilassa pienin lapsi nukutettiin usein vanhempien sängyssä ja vietiin sitten omaan sänkyyn nukkumaan samaan huoneeseen kahden isomman kanssa. Tässä huoneessa, jossa myös hänen sänkynsä oli, hän oli nukkunut jo pidemmän aikaa. Murhayö ei siis ollut hänelle ensimmäinen yö tuossa huoneessa.

Suunnitelmia

Lapsen mukaan vanhin lapsi sekä Annu supisivat keskenään työhuoneessa.

”Supisivat, enkä mä kuullut, mitä ne supisivat. Sitten XXX piirsi semmosia piirustuksia, että siinä on Jukka kuolleena ja sillä on puukko ja vasaroita päässä ja kaikkee.”

Kuulustelija kysyy lapselta, milloin vanhin lapsi on piirustuksia piirrellyt.

”Sinä päivänä ja monta päivää ennemminkin. Se on siellä Ulvilassa tosi kauan piirrellyt niitä.”

Vanhin lapsi oli myös käynyt näyttämässä piirustuksia Annulle, joka oli kehunut niitä hienoiksi.

Harjoitus tekee mestarin

Lapsi on kertonut nähneensä oven raosta, miten äiti ja vanhin lapsi harjoittelivat murhaa. Lapsi tiesi, että murhaa suunniteltiin ja sen toteutumista odotettiin iloisena vaikkakin hiukan jännittyneinä. Lapsi kertoo myös Annun sekä vanhimman lapsen käytöksestä surmapäivänä.

”Niin XXX (vanhin lapsi) ja Annu, niin ne oli ollu ihan innoissansa ja sit ne oli ollu semmosia tosi ilosia ja sit semmosia varovaisen näköisiä, semmosia kun kuului jostakin pieni raksahdus, niin ne olivat ihan näin (hätkähtää).”

***

Osa lasten kertomuksista on nyt julkisia. Tämä julkinen osa sisältää käsittääkseni pätkiä lasten oikeuspsykologisista haastatteluista. Huomionarvoista on se, että ennen näitä oikeuspsykologisia haastatteluja samoista asioista oli puhuttu sijaisperheessä kaikki yhdessä, jokainen lapsi erikseen sijaisvanhemman kanssa, lapset keskenään ja lasten kertomuksia oli kuvattu sijaisvanhempien toimesta videoille. Videointeja varten lapset olivat tehneet itselleen muistilappuja. Kertomukset täydentyivät kerta toisensa jälkeen. Seksuaalirikosten osuus tuli lasten kertomuksissa esille vasta elokuun lopussa 2011, kun kaikki oikeuspsykologiset haastattelut murhajutun osalta oli jo tehty. Lasten haastatteluihin tutustuneet psykologian professori Pekka Santtila ja psykologian tohtori Katarina Finnilä pitävät niiden sisältöä johdattelun tuloksena.

***

Helmiä sioille