Hyvät ja huonot uutiset

Vallan käyttöä ja virkavallan käyttöä

Poliisi tiedotti perjantaina: Satakunnan poliisilaitos on pidättänyt komisario Juha Joutsenlahden virasta tästä päivästä alkaen rikossyytteen ajaksi.

Valtionsyyttäjä on nostanut syytteen Juha Joutsenlahtea vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asiassa on kysymys Joutsenlahden menettelystä tutkinnanjohtajana Ulvilan henkirikosjutun tutkinnassa vuonna 2007.

Syyte koskee epäiltyä virkavelvollisuuden vastaista menettelyä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle. 1)

Olen samaa mieltä Satakunnan poliisin kanssa siitä, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat omiaan heikentämään luottamusta poliisin toimintaan ja myös koko rikosoikeudelliseen järjestelmään.

Hienoa, että Satakunnan poliisilaitos kunnostautuu ja haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen. Poliisin toiminnan luottamusta lisää se, että toiminnan laillisuutta valvotaan tehokkaasti, tutkitaan toimet tarvittaessa perusteellisesti ja mahdolliset rikkeet otetaan vakavasti.

Tosin Satakunnan poliisilaitoksen poliiseista vuonna 2012 tehtyyn tutkintapyyntöön ei ole vielä saatu vastausta. Juttu on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla ja pohdittavana ylittyykö syytä epäillä kynnys. Siinä ilmeisesti riittää pohdittavaa useammaksi vuodeksi.

Ulvilan murhan tutkinnassa on tapahtunut paljon asioita, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti, ettei luottamus poliisin toimintaan heikentyisi. Onni onnettomuudessa, että nämä monet inhimilliset erehdykset ovat sattuneet nimenomaan Satakunnan poliisissa, jossa asioihin tartutaan eikä mitään mahdollisia rikkeitä pimitetä, peitellä, unohdeta ja vaieta. Poliisipäällikkö Timo Vuolan sanoin ”Laki on sama kaikille”, mutta ovatko menettelytavat kaikille samat, entä puuttumiskynnys. Otetaanko kaikkien poliisien mahdolliset rikkeet näin vakavasti kuin Joutsenlahden kohdalla?

Oikeudenkäynnissä paikalla ollut Anna Annala kertoi, että asianajaja Manner oli heittänyt ilmaan ajatuksen erään valokuvan tietoisesta poisjättämisestä. Manner oli todennut kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Syyttäjä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys.

Tekninen tutkija Matti Mäkinen kertoi oikeudessa miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että “tein mitä tein, en muuta”.

Ensin Mäkistä siis pyydettiin muuttamaan/poistamaan kuva ja kun Mäkinen ei totellut pyyntöä, kyseinen kuva korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut tuon kuvan vaihtaneensa. Kuusirannan, Lapinniemen ja Santaojan toimet on mitä todennäköisimmin selvitetty ja asiaan varmasti suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Tai sitten ei.

Poliisin tekemät rekonstruktiot olivat hävyttömän huonoja, täynnä virheitä ja ne tähtäsivät ilmiselvästi tiettyyn lopputulokseen. Ja lisäksi niistä tärkein oli päässyt mystisesti katoamaan. Kun virheet on nyt huomattu, on tätä varmasti käsitelty poliisissa ja tehty toimenpiteitä tutkimusten laadun parantamiseksi. Tai sitten ei.

Poliisilta on joutunut luvattoman paljon materiaalia hukkaan. Tosin uutta materiaalia on tuotettu siinä määrin, että määrä pysyy valtavana ja juttu tarpeeksi sekavana, ettei se varmaan haittaa. Ainakaan syyttäjää.

Annulle valehdeltiin kuulusteluissa, että lapset olisivat kertoneet isän ja äidin riidelleen murhayönä. Mitään tällaista lapset eivät olleet kertoneet. Kerrottiin myös, että lapset olisivat sanoneet, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Lapset eivät olleet tällaistakaan kertoneet vaan täysin päinvastoin. Poika oli murhayönä pelästynyt ulkona kulkevaa poliisia ja luullut tätä murhaajaksi (Huom. ei siis äidiksi).  Vielä tuolloin poika ei pitänyt äitiä murhaajana. Lisäksi Annulle vakuutettiin, ettei ikkunasta ollut mahdollista kulkea, koira ei ollut saanut jälkiä ulkopuolisesta, hätäkeskustallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen viittaavia ääniä jne. Lasten kuulustelut olivat henkistä väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että lapset harhautuivat johdattelusta vain hyvin vähän. Voin vain kuvitella miten vahva luottamus lapsilla on poliisiin tämän jälkeen.

On käynyt selväksi, ettei krp:n ääni- ja labratutkimusten varaan ei voi paljoa laskea. Äänitutkijan tulkinnat muuttuvat kuin kameleontti ja labrassa sattuu ja tapahtuu. Eläkkeelle jäänyt tutkinnanjohtaja Kuusiranta katsoi tarpeelliseksi selittää medialle, että murhapaikalta löytynyt tuolloin vielä tuntematon dna sisältää saman poikkeuksellisen y-kromosomin (xyy, jonka esiintyvyys on 1:1000 vastasyntyneestä poikalapsesta), joka oli myös Jukka Lahdella. Kaikesta päätellen krp:n tutkijalla, joka oli saastuttanut todistusmateriaalin, on myös tuo poikkeuksellinen y-kromosomi. Tai sitten vaan päättelen väärin. KORJAUS: kyseessä ei ollutkaan mikään poikkeava y-kromosomi vaan kyse oli isältä pojalle muuttumattomana periytyvästä y-kromosomista. Nyt olen ehkä vielä hämmentyneempi kuin tähän asti. Y-DNA -testeissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta.

Surkuhupaisinta on se, että poliisi ei pystynyt selvittämään Lahden puheluita Porvoon poliisiin ja sieltä Lahden numeroon ja se, että Porvoon poliisissa, joku oli katsonut Lahden tietoja kannasta mahdollisesti kollegan tunnuksilla.

1) http://poliisi.fi/poliisi/satakunta/home.nsf/pfbd/B8BEB3420DBF8BC1C2257C160046D4E4?opendocument

Ulvilan murhamysteerin välitilinpäätös

housewife

Olipa kerran ihan tavallinen lapsiperhe, jonka elämä oli aivan tavallista lapsiperheen elämää. Perhe asui ihan tavallisessa omakotitalossa aivan tavallisella pienellä paikkakunnalla. Eräänä yönä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, joka muutti perheen elämän. Joku tunkeutui yöllä perheen kotiin ja siitä alkoi ”Ulvilan murhamysteeri”, jossa mikään ei ole ollut millään muotoa tavallista.

VÄLITILINPÄÄTÖS

Oikeuden tehtävä on antaa suoja pahuutta vastaan ja lisätä moraalista hyvää. Jos oikeutta hoidetaan huonosti siitä seuraa lukemattomille viattomille kansalaisille sellaisia vahinkoja, jotka ovat vakavampia kuin se, että epäonnistutaan tietyn rikoksen rankaisemisessa. Jos tuomitaan syyttömiä ihmisiä teoista, joihin he eivät ole syyllisiä, oikeus itse tulee epähuomiossa tehneeksi rikoksen, joka on hirvittävä juuri siksi, että oikeus on sitoutunut tuomareiden välityksellä valtiovallan palvelijaksi. 1)

Saamapuolella on luonnollisesti media. Media on saanut jo lähes seitsemän vuotta lööppejä, myyviä juttuja ja kansalle kauhisteltavaa. Ulvilan murhajuttua on viety eteenpäin median kanssa yhteistyössä viranomaisten antamilla osin väärillä tiedoilla tai vihjailevilla tietovuodoilla ja ohjailtu syyttäjän ruokkimilla mielikuvilla. Samaan aikaan hyökätään oikeaa tietoa jakavien kimppuun ja epäillään epätoivoisesti vuodoista tarvittaessa ketä tahansa – paitsi viranomaisia. Tietovuodoista epäillään jopa henkilöitä, joilla ei ole niihin mitään realistista mahdollisuutta. Kansan enemmistö ei ilmeisesti kaipaa tutkivaa journalismia, tuskin edes tietää mitä se on. Eikö kansan enemmistöä kiinnosta totuus vaan halutaanko raakoja rikollisia, joita vihata ja heille uhreja, joita sääliä, vaikka sillä ei olisi todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Murhaaja on teoreettisesti myös plussan puolella, koska ei ole jäänyt kiinni rikoksestaan eikä ole joutunut kärsimään siitä virallista rangaistusta. En näe sitä hänen kannaltaan kovin hyvänä saavutuksena. En pysty kadehtimaan ihmistä, joka elää vapaana riistettyään toisen ihmisen hengen. En voi uskoa hänen olevan millään tavalla onnellinen ihminen. Ainut syy, miksi enää toivon murhaajan jäävän kiinni rikoksestaan, on Annun maineen puhdistaminen. Rikos on tapahtunut kohta seitsemän vuotta sitten, eikä mikään enää voi korjata siitä aiheutuneita seurauksia. Osa järkyttävistä seurauksista ei tosin ole murhaajan aiheuttamia vaan niistä vastaavat toiset tahot.

Heikosti positiivista tämä saattaa olla myös Ulvilalaisille. Heidän turvallisuuden tunteensa voi olla hieman suurempi, jos uskotaan olleen kyseessä perheriidan onneton loppu, niin kuin syyttäjä jaksaa vuodesta toiseen sitkeästi väittää vaihdellen vilkkasti muuta rekvisiittaa. Pelottavampaa varmasti olisi, niin kuin ensin epäiltiin, jos murhaaja olisi ollut esimerkiksi joku kostonhimoinen irtisanottu tai uhrinsa aivan sattumalta valinnut sairas henkilö, joka on edelleen vapaana ja mahdollisesti asuu heidän keskuudessaan ja johon he voivat törmätä koska tahansa vaikka kaupassa tai lenkkipolulla.

Mahdollisesti plussan puolella ovat omia turhautumiaan purkamaan päässeet nettikeskustelijat, jotka kokevat Ulvilan murhan omituisen henkilökohtaisesti. Nämä nettikeskustelijat kirjoittavat kilpaa miten jokainen rikospaikalla ollut on toiminut aivan väärin. Joidenkin mielestä uhrin olisi pitänyt ampua sisään pyrkivä huppumies heti, kun ikkunaan osui ensimmäinen isku. Näin tietysti voi todeta vain jälkikäteen ja toisaalta olisi tarvittu se asekin. Oikeassa elämässä ketään ei kuitenkaan sovi alkaa ammuskella vaikka hajottaisikin toisen ikkunaa. Joidenkin mielestä murhaajan olisi pitänyt tehdä rikoksensa jossain ihan muualla kuin uhrin kotona, murhaaja teki rikoksensa ihan väärin ja väärässä paikassa. Monien mielestä uhrin vaimo on tehnyt kaiken väärin alusta loppuun asti. Mutta murhassa ei ole kysymys mielipideasioista, jotkin asiat vain ovat tapahtuneet tietyllä tavalla huolimatta siitä, mikä kenenkin mielestä olisi ollut järkevämpää tai enemmän oikein. Henkirikos ei ole välttämättä mitään järkevää toimintaa ylipäätään, joten murhaajalle ei pidä asettaa kovin korkeita odotuksia järjen ja sen käytön suhteen. Hän on varmaankin toiminut järkevästi suhteessa tavoitteeseensa. Uhri tai hänen perheensä eivät ole voineet vaikuttaa murhaajan tekemiin valintoihin.

Yksi lapseton pari sai toki elämäänsä lapsia, tärkeän tehtävän ja kohtuullisen toimeentulon. Jotain hyvää kaiketi, mutta samalla äärettömän murheellista ja onnetonta niin monella tapaa. Positiivista ei ole, että he samalla luopuivat kaikista suhteistaan toisen puolison sukulaisiin, katkaisivat lasten keskinäiset suhteet ja lasten suhteet äitiinsä, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, päätyivät julkisesti räävittäviksi ja mukaan sirkukseen, jolle ei näy loppua.

Annu ja Jens ovat vankilassa kärsimässä ankaria rangaistuksia rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut. Heidän menetyksiään ei pysty mitenkään korvaamaan. Annun ja Jensin lapset, vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja ystävät ovat ikävässä tilanteessa. Monella läheisellä on huoli ja hätä syyttömänä tuomituista ja samalla heidät on leimattu iljettävimmän mahdollisen rikoksen tehneiden läheisiksi. Sekään osa ei ole helppo ja ongelmaton – ei yhdellekään heistä.

Asiantuntijat ja viranomaiset, jotka ovat todistaneet Annun ja Jensin syyttömyytensä puolesta, ovat saaneet osakseen halveksuntaa ja uhkauksia. Pelkästään Annun ja Jensin puolustaminen vääriltä syytöksiltä tuntuu täyttävän jonkin rikoksen tunnusmerkistön, joka tapauksessa se on moraalitonta ja paheksuttavaa. Puolustusasianajajatkin ovat saaneet osakseen erilaisia lieveilmiöitä. Ylipäätään kaikkien, jotka uskovat – täysin luotettavin perustein – tuomittujen syyttömyyteen, arvostelukyky on kyseenalaistettu. Asia voidaan ottaa esille täysin yllättävissäkin yhteyksissä.

Annun vanhemmat ovat joutuneet kestämään tyttärensä perhettä kohdanneen surun, tyttären vankilassa olon ja aina vain jatkuvat prosessit. He ovat menettäneet kolme lapsenlastaan ja oman poikansa.

Perheen nuorimmat lapset menettivät isänsä 2-, 5- ja 7-vuotiaina, äitinsä 5-, 8- ja 10-vuotiaina ja isosiskonsa vuotta myöhemmin. He ovat menettäneet suhteet isovanhempiinsa ja kaikkiin isän puolen sukulaisiin. Olivat lasten kertomukset isosiskostaan, äidistään ja äidin miesystävästä sitten suoranaisia valheita, johdateltuja kertomuksia, valemuistoja tai mitä hyvänsä, nämä lapset eivät ole syypäitä tähän sotkuun.

Perheen vanhin lapsi menetti isänsä 9-vuotiaana, äitinsä 12-vuotiaana ja sisaruksensa 13-vuotiaana. Kun tyttö oli 14-vuotias, hän sai kuulla, että hänen epäillään olleen äidin rikoskumppani raa’assa henkirikoksessa ja olleen vaaraksi sisaruksilleen ja sijaisvanhemmilleen. Lapsi ei ymmärrä miksi. Voisiko joku selittää hänelle?

Lähde: SK/Miikka Kiminski

Lähde: SK/Miikka Kiminski

1) Richard Webster; Samankaltaisten faktojen näyttö: Nykyisen samankaltaisten faktojen periaatteen alkuperä ja eroosio

Nothing but the truth

On aika luopua…

truth

Suomen rikoshistorian erikoisimmaksi mutkistuneessa murhajutussa on uhrattu ihmisiä, pieniä lapsia, rikottu heidän perheensä ja tuhottu heidän elämänsä – ja minkä takia? Prosesseissa on aiheutettu kärsimystä syyttömille aikuisille ja lapsille ja kaikille heidän läheisilleen – ja mitä tällä on tavoiteltu ja mitä saavutettu?

Mikäli Satakunnan käräjäoikeus vapauttaa Anneli Auerin syytteistä, rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände Helsingin yliopistosta uskoo, että prosessi päättyy. ”Nyt pitää myös ottaa jo huomioon inhimilliset kärsimykset. Miten pitkään ihmistä voidaan syyttää samasta rikoksesta”, Frände sanoo. 1)

Toivon täsmälleen samaa, mihin Frände uskoo, mutta en uskalla siihen uskoa. Syyttäjä ei ole osoittanut minkäänlaista inhimillisyyttä näiden prosessien aikana. Inhimilliset kärsimykset olisi pitänyt ottaa huomioon jo ajat sitten. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pieniä lapsia alettiin sotkea mukaan likaiseen peliin.

Fränden kollega rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta on toista mieltä. ”Osa kansalaisista uskoo vahvasti Auerin syyllisyyteen, osa syyttömyyteen. Yleisen edun nimissä on tärkeää, että ratkaisu olisi mahdollisimman arvovaltainen, eli se tulisi vähintään hovioikeudelta”, Viljanen sanoo. 1)

En voi mitenkään ymmärtää professori Viljasen näkemystä. Ei mikään ”yleinen etu” tai ”yleinen mielenkiinto” asiaa kohtaan voi mennä yksittäisten ihmisten, lasten ja perheiden elämän edelle. Miten kansalaisten eriävät vahvat mielipiteet Annun syyllisyydestä olisivat mikään oikeutus jatkaa syytteen ajamista loputtomiin. Samaa asiaa on ajettu jo neljä vuotta sivujuonteineen ja metsään on mennyt (niin kuin syyttäjä Valkamakin sanoo). Syyttäjät saivat KKO:n palauttamaan asian uudelleen käräjäoikeuteen esittämällä uutta näyttöä, joka siis tuolloin oli lasten kertomat kauhutarinat.

Nyt annetaan ymmärtää, että juoruilusta tykkäävän vanhan kurssikaverin tai tohtoreille katkeran dosentin todistus olisivat näyttönä Annun syyllisyydestä murhaan. Tai että dna näyttönä ulkopuolisesta olisi kumoutunut ja osoittaisi jotenkin Annun syyllisyyttä. Nämä eivät olleet syyttäjän valitusluvan saamisen perusteina vaan nämä ”todisteet” on hankkimalla hankittu paljon myöhemmin. Näillä uusilla yllätystodistajilla syyttäjä näytti ja alleviivasi, miten heikkoa ja olematonta syyllisyyttä tukeva näyttö asiassa on.

Dna:n puuttuminen ei ole osoitus ulkopuolinen murhaajan mahdottomuudesta. Vaikka rikospaikalta ei olisikaan saatu dna:ta tekijästä, osoittavat kaikki muut todisteet sen, että murhaaja oli perheen ulkopuolinen. Vaikka dna:lla ei Annun syyllisyyden arvioinnin kannalta olekaan merkitystä, olen tätä dna:ta koskevan uuden tiedon osalta yhtä vakuuttunut kuin toimittaja Mikko Niskasaari. Dna:n varmistuminen KRP:n tutkijalle kuuluvaksi, on lähinnä väitteen tasoinen. Dna:n virallista omistajaa, mikäli sellainen on todella löytynyt, olisi ollut mukava kuulla.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/171

Ainut yleinen etu, jota tällä prosessilla voidaan olettaa olleen, on se, että viranomaistoiminnan epäkohdat monessa yhteydessä ovat nousseet esiin. Ainoastaan viranomaistoiminnan lainmukaisuus, virheettömyys ja luotettavuus ovat asioita, jotka koskettavat meitä kaikkia kansalaisia. Viranomaistoiminnan puutteet, virheet ja laiminlyönnit aiheuttavat kansalaisissa luonnollisesti turvattomuutta ja epäilyä. Näiden prosessien yhteydessä on tullut ilmi monia asioita, jotka vaativat toimenpiteitä. Raskaimpana esimerkkinä kysymys siitä, sallimmeko rikoksen selvittämiseksi poliisille peitetoiminnan, jossa lapsia ja heidän luottamustaan käytetään häpeämättä hyväksi. Lapset joutuvat normaalissakin elämässä useasti pettymään aikuisiin, mutta sallimmeko valtiolle tarkoituksenmukaisen epärehellisen luottamuksen rakentamisen vain rikkoakseen sen, kun tehtävä on suoritettu.

Kaikki muu prosessien aiheuttama kärsimys kohdistuu vain asianosaisiin ja heidän lähipiiriinsä, ei kansalaisiin yleensä. Siksi kansalaisilla ei voi olla yleisen edun nimissä mitään vaatimuksia prosessin jatkamiseksi syyttäjän toimesta. Satakunnan käräjäoikeus voi toimia asiassa oikein ja poikkeuksellisesti todeta tuomiossaan Anneli Auerin osoittaneen syyttömyytensä murhaan, se on puolustuksen osalta toteen näytetty.

Syyttäjän on jo korkea aika luovuttaa. Enää ei kannata taistella arvovallan ja maineen säilyttämisestä, ne on jo menetetty. Syyttäjänkin tulisi muistaa, että tärkeintä on, että tuomio perustuu todellisuuteen eikä kehiteltyihin tarinoihin.

1) 7.10.2013 HS/Toni Lehtinen

Tätä on sotkettu jo ihan tarpeeksi

Tänään kuultiin oikeudessa Annun ja lasten elämän todellisia asiantuntijoita ja oikeaa lähipiiriä – Annun äitiä ja isää, lasten isovanhempia. Isä Auerin sanoihin on helppo yhtyä ”tätä on sotkettu jo ihan tarpeeksi”. Toivottavasti tämän päivän todistukset selkeyttivät sotkua.

Annu ja Jukan kuolema

Isän mukaan Jukan kuolema oli Annulle kova paikka. Äiti kertoi, että Annu suri paljon ja oli enimmäkseen itsekseen. Isä kertoi tyttärensä olevan samanlainen rauhallinen kuin hän itsekin on, kaikista ihmisistä ei suru ja tuska näy ulospäin.

Oma äitini on minulle (ilmeisesti jo lapsena aika teatraaliselle) opettanut, ”ettei sillä, joka itkee eniten ja kovimpaan ääneen, ole aina kaikista pahin olla”. Toiset ihmiset käyttäytyvät dramaattisemmin ja näkyvämmin, toiset kärsivät hiljaa itsekseen. Ihmisen surun määrää ei voi mitata kyynelillä tai sanoilla. Lähellä olevat tietävät ja tuntevat toisen surun, toisin kuin kylän ämmät.

Annu ja lapset

Murhan jälkeen Annu ja lapset asuivat pari kuukautta isovanhempien luona. Isoäidin mukaan alussa lapset olivat ihan maassa ja hyvin peloissaan. Kerrostalossa kuuluvat kolinat saivat lapset pelkäämään, että murhaaja tulee sinne. He eivät uskaltaneet mennä uloskaan yksin pitkään aikaan. Lapset kuitenkin palautuivat turvallisessa ympäristössä nopeasti.

Lapset eivät pelänneet äitiään vaan murhaajaa, joka tappoi isän. Lapset tulivat uudelleen luottavaisiksi, alkoivat toipua ja tunsivat olonsa taas turvalliseksi. Lapset ovat usein selviytyjiä ja paras lääke järkyttäviin kokemuksiin taitaa olla mahdollisimman tavallisen ja arkisen elämän jatkuminen. Huomionarvoista on, että lapset eivät pelänneet äitiään tai isosiskoaan tuolloin.

Lapset kävivät terapiassa, mutta se keskeytettiin, koska lapset eivät halunneet siellä käydä. Lapset olivat myös kauhean rauhattomia ja pelokkaita aina terapian jälkeen. Terapiasta tuntui olevan lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä. Terapia sekoitti tilanteesta toipumassa olevan perheen arjen. Annua on syytetty kaiken muun lisäksi lasten terapian lopettamisesta, mutta kuinka kukaan vanhempi voisi haluta jatkaa terapiaa, mistä tuntuu olevan lapsille vain haittaa.

Isoäidin mukaan lasten ja äidin välinen suhde oli hyvä ja Annu ja lapset tulivat keskenään hyvin toimeen. Lapsetkin tulivat hyvin toimeen myös keskenään ja olivat iloisia ja reippaita. Isoäiti kertoo käyneensä usein Annun ja lasten kodissa ilmoittamatta, eikä havainnut koskaan lasten huonoa kohtelua. Lapset eivät ikinä vaikuttaneet nälkiintyneiltä eivätkä he kertoneet huolistaan isoäidille. Mitään viitteitäkään myöhempien kauhutarinoiden tueksi ei ollut nähtävissä. Kaikki oli perheessä isän kuolemaa lukuunottamatta hyvin.

Sijaisperhe ja lapset

Lapset muuttuivat muutettuaan sijaisvanhempien luokse. Muutos oli huomattava. Isän mukaan aikaisemmin välit pojan perheen kanssa olivat hyvät ja he pystyivät tukeutumaan toinen toisiinsa. Isoäiti kertoi, että aiemmin kaikilla neljällä lapsella oli hyvät keskinäiset välit, mutta kaksi kuukautta sen jälkeen, kun vanhin tytär muutti pois sijaisperheestä, välit viilenivät. Sijaisvanhemmat kieltäytyivät tuomasta muita lapsia tapaamisiin, joissa vanhin tytär oli paikalla. Isoäiti kertoi, että selitykseksi annettiin se, että toiseksi vanhin lapsi pelkää vanhinta tytärtä.

Kolmen nuorimman lapsen käytös muuttui heidän vieraillessaan isovanhemmilla sen jälkeen, kun he olivat muuttaneet sijaisperheeseen. Isoäidin mukaan lapset olivat muutoin aina iloisia ja leikkivät kaikki leikit ja pelit, mitä oli. Mutta sitten kun he tulivat sijaisvanhempien kanssa, lapset istuivat vain heidän vieressään eivätkä liikkuneet mihinkään.

”Kyllä tämä on niin mätää tämä touhu, että kyllä siellä on jotain ihmeellistä täytynyt tapahtua”, isä totesi ja viittasi lastenlasten ja sijaisvanhempien muuttuneeseen käytökseen.

Isovanhemmat eivät ole enää keskusteluväleissä oman poikansa kanssa. Isovanhemmat eivät ole pitkään aikaan saaneet tavata sijaisperheessä asuvia lapsenlapsiaan. Viimeksi isovanhemmat ovat nähneet lapset hyvin lyhyesti kesällä 2012, kun olivat sattumalta samassa satamassa sijaisvanhempien kanssa. Kun isovanhemmat olivat menneet tervehtimään lapsia, tytöt eivät olleet puhuneet mitään ja poika oli sanonut, että ”me ei haluta olla teidän kans missään tekemisissä”.

Muutoksen lapsissa huomasivat myös Halisissa asuneet lasten vanhat kaverit, jotka olivat odottaneet kaveriensa kotiin palaamista innoissaan. Lapset kulkivat kavereiden ohitse noteeraamatta näitä mitenkään. Yksi lapsista totesi vain, ettei hänen nimensä ole X, kun vanha hyvä kaveri pyysi häntä tällä entisellä lempinimellä leikkimään.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

Huomenna vuorossa on syyttäjän järjestämä raskaan oikeudenkäynnin loppukevennys. ”Eettisesti arveluttavaa, sanoi dosentti Haapasalo tohtorien Santtila ja Finnilä lausunnoista”.

Muutamia ihmeellisiä juttuja

Anneli Auerin veli kertoi tänään oikeudessa muutamasta mielestään ihmeellisestä tapahtumasta. Veljen mielestä moni asia on jälkeenpäin muuttunut ihmeelliseksi, kummalliseksi, oudoksi, erikoiseksi ja poikkeukselliseksi.

Miten vaikeaa voi olla ymmärtää, että lapsi ikävöi äitiään?

Vanhin lapsi oli veljen mukaan sanonut oudosti erään kerran lasten vastaanottokodissa, että hän haluaisi tunnustaa poliisille, jotta pääsisi äitinsä kanssa vankilaan.

Lapsi ikävöi äitiään niin kovin, että olisi halunnut vaikka vankilaan, jotta saisi olla äitinsä kanssa. Lapselle ei olisi ollut mitään merkitystä millaisissa puitteissa hän eläisi ”vaikka veneen alla”, kunhan saisi olla oman äitinsä kanssa. Lapsi yritti yksinkertaisesti viestittää ikäväänsä. Ei hän oikeasti halunnut vankilaan tai veneen alle asumaan. Hän kaipasi äitiään.

Miten vaikeaa voi olla ymmärtää, että äiti yrittää tukea lastaan?

Yksi kummallinen keskustelu puolestaan käytiin, kun lapset olivat muuttaneet jo Auerin veljen ja tämän puolison luokse asumaan. ”Anneli sanoi, että sä olet niin paljon vahvempi kuin minä, sä et murtunut kuulusteluissa”, veli väittää siskonsa sanoneen lapselleen.

En tiedä, onko Annu noin sanonut, mutta jos on, niin luulen hänen tarkoittaneen tukea, kannustaa ja kehua lastaan ikävässä ja ahdistavassa tilanteessa. Ja onhan tyttö vahva, sen olemme myöhemmin huomanneet, kun hän on kestänyt kaiken painostamisen, syyttelyt ja koko perheen menettämisen.

Miten vaikeaa voi olla ymmärtää lasta?

Sijaisvanhempien mukaan vanhin lapsi ei sopeutunut perheen oloihin. Veljen mukaan lapsi alkoi yhtäkkiä käyttäytyä normaalista poikkeavasti. ”Hän pyrki hallitsemaan ihan kaikkea mitä meidän perheessämme tapahtui”, veli kuvaili. Lisäksi lapsi jäi kiinni vahingonteoista ja valehtelusta. Hän myös yritti saada sisaruksiaan mukaan vahingontekoihin.

Veljen mukaan paha esimerkki vanhimman lapsen valehtelutaipumuksesta oli, kun lapsi oli kertonut, ettei ollut pelannut jotain peliä nukkumaan menoajan jälkeen. Pelin hän oli piilottanut tyynyn alle. Sijaisvanhemmat olivat kauhuissaan siitä, miten tyttö ”kirkkain silmin” valehteli, ettei ollut pelannut vaikka oikeasti ehkä olikin. Oliko tämä sijaisvanhemmista siis ihan tavatonta ja poikkeavaa? Lapsi halusi totella sijaisvanhempia. mutta silti myös pelata peliä. Ristiriidan hän ratkaisi tavallisen lapsen tavoin. Esitti tottelevansa ja yritti siten olla mieliksi sijaisvanhemmille, mutta pelasi ehkä kuitenkin salaa, koska yksinkertaisesti halusi pelata. Vahingonteoista veljellä ei ollut esittää mitään näyttöä. Vahingossa oli mennyt jotain rikki. Tahallisista rikkomisista veli kertoi vain pienempien lasten kertomia juttuja.

Sijaisvanhemmat kertoivat oikeudessa, että vanhin lapsi ei sopeutunut sijaisperheen oloihin, mutta oliko vika lapsessa vai sijaisperheen oloissa.

Miten vaikeaa voi olla ymmärtää, mitä lapsi tarkoittaa?

Auerin veljen mukaan vanhin lapsi puhui äidilleen erään vankilatapaamisen yhteydessä lavastamisesta. ”Menikö se lavastus poliisille läpi”, Auerin veli todisti lapsen kysyneen äidiltään. Auer oli veljen mukaan kiusaantunut kysymyksestä ja johdatteli keskustelun toiseen aiheeseen.

No, mutta olihan lapsi oikeassa kysymyksessään. Menihän se lavastus poliisille läpi. Ja velikin varmasti ymmärsi tämän tuolloin. Juuri siitä syystä tätä koko teatteria pyöritetään. Poliisille todella meni läpi teoria siitä, että Annu olisi lavastanut ulkopuolisen murhaajan käynnin vaikka todellisuudessa mitään murhapaikalla ei ollut lavastettu. Paitsi myöhemmin poliisin toimesta. Näitä poliisin lavastuksia kutsutaan rekonstruktioksi.

Mustamaalaamista?

”Sairaalavuoteella lapsi kysyi Annelilta, tuleeko heistä nyt köyhiä. Anneli vastasi, että ei, sillä hänellä on säästöjä ja hän saa eläkettä. Tämän jälkeen lapsi kärtti saako sitä tai tätä, isä oli luvannut”, veli kertoi oikeudessa.

Äiti lohduttaa lasta ja vastaa lapsen kysymykseen huolehtivan vanhemman tavoin. Äiti kertoo, että ei ole hätää, kyllä me pärjätään. Lapsi ruinaa sitä ja tätä, käyttäytyy lapsellisesti lapsen tavoin.

Auerin veli koki minusta kummallisesti, oudosti, erikoisesti ja poikkeuksellisesti asianajaja Mannerin kysymykset koskien sijaisvanhemmuudesta maksettavia korvauksia – mustamaalaamisena. Kysymykset olivat suoria kysymyksiä, joihin pystyi vastaamaan pelkällä euromäärällä. Sijaisvanhemmuudessa ja siitä saatavissa taloudellisissa korvauksissa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Vai onko siinä?

http://www05.turku.fi/ah/perla/2013/0116001x/2852556.htm

Auerin veli itse kertoo siskostaan ja kummitytöstään vihjailevia ja epämääräisiä omasta mielestään kummallisia ja outoja juttuja. Veli on jälkeenpäin alkanut tulkita siskonsa ja vanhimman lapsen sanomisia erikoisella tavalla, etsien piilomerkityksiä ja kääntäen kaiken merkiksi ja vihjeeksi jostakin pahasta. Mustamaalaamista? Ei, minusta se on jotain pahempaa.

perhe

Pienemmät sisarukset ovat ilmeisesti sopeutuneet sijaisperheeseen hyvin.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/169

Onko järkevää epäillä järjetöntä epäilyä?

Järjettömän epäilyn ja syytöksen epäileminen ei ole välttämättä kaikille järkevää. Siinä voi sivujuonteena menettää vaikka työpaikkansa.

Satakunnan käräjäoikeudessa on meneillään murhaoikeudenkäynti, jossa ei vaikuta olevan kovinkaan suurta merkitystä sillä – mitä tapahtui 1.12.2006 – vaan painopiste on enemmänkin siinä, mitä mieltä eri henkilöt ovat tänään Anneli Auerin syyllisyydestä. Eikä oikeudenkäynnissä ole kyse edes pelkästään syyllisyydestä tai syyttömyydestä murhaan vaan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin kauheuksiin, joista Aueria syytetään murhan sivujuonteena.

Yhtenä sivujuonteena oikeudenkäynnissä keskitytään myös ruotimaan Porin poliisin työilmapiiri- ja työpaikkasuhdeongelmia todistelemalla ensimmäisen tutkinnanjohtajan kapeakatseisuutta tutkintalinjoissa vaikka konkreettinen näyttö puhuu tätä todistusta vastaan. Alkututkinnassa on vastoin valan vannoneitten virkamiesten todistusta otettu monella tavalla huomioon vaimo mahdollisena tekijänä. Vaimosta ei kuitenkaan päätetty vastoin kaikkea todistetta alkaa tekemällä tehdä murhaajaa. Samaan aikaa myöhemmän tutkinnan lukuisat räikeät virheet (tahattomat tai tarkoitushakuiset) sivuutetaan hienovaraisesti oikeudenkäyntiin varsinaisesti kuulumattomana.

Oikeudenkäynnin keskeisin pyrkimys tulisi olla totuuden saavuttaminen. Henkilötodistelua pidetään tärkeänä todistuskeinona, mutta mikä merkitys todistajien kertomuksille voidaan antaa. Todistajille on määrätty velvollisuus pysyä totuudessa, jota on tehostettu rangaistussanktioin. Valheelliset todistajankertomukset vääristävät ratkaisun pohjana käytettävää aineistoa, jolloin totuuden saavuttaminen saattaa vaikeutua tai estyä kokonaan. Tuomioistuimessa ei juurikaan anneta tuomioita perättömistä lausumista, koska useimmiten niitä on kovin vaikea osoittaa. Oikeudessa voi todistajana suhteellisen helposti kertoa täysin perättömiä vihjailuja, jotka eivät ole suoranaisia valheita, koska ihmisten tulkinnat tilanteista vaihtelevat kovin paljon henkilökohtaisten syiden perusteella. Aika vapaasti voi todistajana esittää omia tulkintojaan, oletuksiaan ja uskomuksiaan ilman, että joutuisi sanomisistaan vastuuseen vaikka niillä ohjattaisiin oikeutta tarkoituksellisestikin totuudenvastaiseen suuntaan.

Murhaoikeudenkäynnin todistelussa huomio on keskittynyt lähinnä siihen, miten todistajat kokevat Auerin syyllisyyden. Syyttäjän todistajilla on vahva intuitio Auerin syyllisyydestä ja pahuudesta ja toisaalta ensimmäisen tutkinnanjohtajan puolueellisuudesta. Tosiasioilla ei ole paljonkaan painoarvoa. Syyttäjä satuilee ja hakee medialta huomiota perinteisin draaman keinoin; vetoaa tunteisiin ja maalailee syytetystä kuvaa ihmishirviönä. Oikeudenkäynnissä käytetään vahvasti hyväksi lapsia ja lasten kertomuksia. Syyttäjä sysää vastuun äidin tuomitsemisesta lasten hennoille harteille. Samalla syyttäjä mitätöi ja syyllistää yhden lapsen vain siksi, että hän on silminnäkijätodistaja ja siksi vaarallinen syytteen menestymisen kannalta. Syyttäjän virkamiehen arvokkaasta käytöksestä ei ole nähty vilaustakaan. Eikä tosin oikeuden puheenjohtajakaan käytä valtaansa vaan sallii syyttäjälle mauttomuuksien ja ala-arvoisten huomautusten esittämisen kuin se olisi ihan tavanomaista ja asiaan kuuluvaa.

Oikeudenkäynnissä kuultavien todistajien motiivit todistelulleen ovat mietityttäneet minua. Ne vaikuttavat vaihtelevan henkilökohtaisesta oman edun tavoittelusta ”hyvän tekemisen” -harhaan.

Viranpuolestakin todistellaan, ehkä jopa kirjaimellisesti – kuka saa pitää työnsä ja asemansa ja kuka ei. Kenellä säilyy suhteet poliisiin ja kenellä ei.

Entisen seurustelukumppanin ja entisen virkaveljen on kuultu puhuvan jotain kiellettyä hyvin hiljaa, ehkä jopa niin hiljaa, ettei sitä voinut kuulla tai ainakaan sitä ei muisteta, mutta jotain pahaa se oli, sehän on selvää. Tämä oli ilmeisesti syyttäjän mukaan arvokasta tietoa tässä vuosisadan murhaoikeudenkäynnissä?

Uhrin entinen kurssikaveri halusi tulla oikeuteen kertomaan siitä, mitä hänellä oli ollut lähes kymmenen vuotta sydämellään. Hän ei ollut kertonut ”tietojaan” aiemmin, koska ei pitänyt niitä merkittävinä eikä halunnut puuttua toisten asioihin, tykkäsi vain juoruilla. Jostain syystä hän koki ”tietonsa” merkittäviksi nyt, seitsemän vuotta kurssikaverin kuoleman jälkeen. Todistaja kertoi kuulleensa puhelun, jossa nainen huusi tai ainakin puhelimessa oli ääni kovalla. Todistaja kertoi Jukan pelänneen sen (olettaen puhuttavan vaimosta) tekevän jotain lapsille (olettaen sen jotain olevan jotain pahaa). Olettaminen ei ole valehtelua, mutta minkä painoarvon tuomioistuin mahtaa tälle yllätystodistajan todistukselle antaa? Todistusta tuskin mainitaan tuomiossa.

Uskoisin tuomareiden odottavan syyttäjän esittävän todistelua perustuen todellisiin tapahtumiin perustuviin todistajien havaintoihin, joiden perusteella tuomioistuin voi tehdä harkintansa ja ratkaisunsa. Vai onko tarkoitus esittää vain todistelua syyllisyysmielikuvan puolesta ja vastaan. Vai todistelua siitä kumpi osapuoli on oikeassa. Onko oikeudenkäynnissä kysymys poliisin ja syyttäjän arvovallasta ja kunniasta?

Todistajien todistusta ohjaa heidän ajatuksensa Auerin syyllisyydestä murhaan. Kun poliisi pidätti Anneli Auerin epäiltynä miehensä murhasta 2009, monien ihmisten muistot ja mielikuvat asioista muuttuivat siihen suuntaan, että Auer on syyllinen. Joidenkin muistikuvat tekivät täyskäännöksen. Niin suuri on ihmisen oikeassa olemisen tarve, että vaistomaisesti aletaan etsiä ja muistaa asioita auktoriteetin osoittamasta suunnasta. Auerin oli ihmisten mielestä oltava syyllinen, eihän poliisi muuten olisi häntä pidättänyt lähes kolme vuotta murhan jälkeen.

Murhayönä paikalla ollut sosiaalityöntekijä muisti kolme vuotta myöhemmin, että Annelilla oli märät hiukset, olihan hänen täytynyt peseytyä veriteon jälkeen. Onneksi poliisin kuvista voitiin havaita sosiaalityöntekijän muistikuva vääräksi. Valehteliko todistaja tarkoituksella? Tuskin. Hänen muistikuvansa oli luultavasti ihan aito vaikka se ei ollutkaan totuudenmukainen.

Kuvaavaa on erään sairaanhoitajan kertoma:

K: Miten Anneli Auer on käyttäytynyt sairaalassa olon aikana?

V: Hän käyttäytyi sillä tavalla, että kun näin ensimmäisen kerran lööpit lehdistä siitä, että hänet on pidätetty miehensä murhasta, niin en yhtään yllättynyt.

Tuomiot lapsiin kohdistuvissa rikosasioissa ovat antaneet ”oikeutuksen” muistaa asioita vielä vähän lisää syyllisyyttä tukevalla tavalla. Nyt todistajat ovat entistä vakuuttuneempia oikeassa olemisestaan ja kokevat olevansa oikealla asialla naispaholaista kukistamassa.

Entä mitä ajattelevat ammattituomarit. Vaikuttaako heidän ajatteluunsa jo kertaalleen annettu murhatuomio, joka annettiin ilman uutta ”ratkaisevaa” näyttöä vaikka tuomio kumottiinkin sitten hovioikeudessa? Entä mikä vaikutus on Turun hovioikeudessa Anneli Auerille annetulla ankaralla tuomiolla?

Riittääkö murhatuomioon nyt todisteeksi vähempi näyttö Turun hovioikeuden tyyliin ”rikoksen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois”?

Tosiasiassa Auerin osalta rikoksen mahdollisuus on puolustuksen esittämin todistein jo kauan sitten poissuljettu.

Lasten kertomaa

Tämä osuus on määrätty salaiseksi, enkä voi julkaista lasten haastattelujen videotallenteilta löytyvää murhaoikeudenkäynnin osalta ”ratkaisevaa” materiaalia.

Olemme kuitenkin kuulleet syyttäjiltä, että kertomuksilla todistetaan Auerin olleen väkivaltainen sekä lapsiaan että miestään kohtaan. Lasten kertomuksilla todistetaan se, miten Anneli Auer murhasi miehensä käyttäen taustanauhaa soittaessaan hätäkeskukseen ja lavasti kaiken vaikuttamaan ulkopuolisen tekemältä. Lapset kertovat kuinka äiti oli pakottanut lapset käymään myymälä ym. varkaissa ja osallistumaan saatananpalvonta ym. rituaaleihin. Oli pidetty veitsiä kurkulla, oli suunniteltu murhaa lapsen kanssa, supistu, harjoiteltu ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen jne. jne. Vain mielikuvitus on rajana.

SALAINEN

 

Vaasan hovioikeuden mukaan Ulvilan surmaan liittyviä lasten kertomuksia ei salata syyttäjän vaatimuksesta huolimatta. Hovioikeus päätti, että perheen lasten kertomukset liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon eikä niitä näin ollen voi salata. Hovioikeus viittaa myös asiaan julkisuudessa kohdistettuun ”valtaisaan mielenkiintoon”.

Syyttäjä vetosi siihen, että todisteiden julkistaminen johtaisi mm. asianomistajien henkilöllisyyden paljastumiseen. Asianomistajat ovat minun käsittääkseni paljastuneet jo aikoja sitten. Syyttäjä itsekin käytti aivan reippaasti murhajutun valmisteluistunnossa lasten nimiä median läsnäollessa, joten en tiedä miten asianomistajien henkilöllisyys voisi enää mitenkään enempää paljastua.

Syyttäjän valittamisella julkisuuspäätöksestä ei ole mitään hyötyä – paitsi ehkä medialle, joka täydellisen hiljaiselon jälkeen kerää toimentuloaan julkiseksi määrätyillä, mutta vielä toistaiseksi salaisilla lasten kertomuksilla.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti suomalaisittain

Annu pyysi Satakunnan käräjäoikeudelta, että murhaoikeudenkäynnin istuntopäivät sijoitettaisiin siten, että kuuden päivän jakson välissä olisi mahdollisuuksien mukaan viikon tauko. Satakunnan käräjäoikeus laati istuntoaikataulun pyynnön mukaisesti. Pisteet käräjäoikeudelle siitä.

Vankikuljetuksia järjestetään vain tiettyinä päivinä viikossa ja viikon tauot istuntopäivien välissä mahdollistavat sen, että Annulla on mahdollisuus käydä välillä ”kotonaan” Turun vankilassa. Näille vankilassa käymisille kesken oikeudenkäynnin on järkevät perusteet. Asiakirja-aineistoa on mielettömän paljon kaikkine syyttäjien sivujuonteiden sivujuonteineen vaikka osa aineistosta on edelleenkin poliisin hukka nimisessä paikassa. Annun tarkoitus on ottaa Poriin mukaan kerrallaan vain käsiteltävien asioiden puitteissa aiheeseen liittyvä ja tarpeellinen materiaali. Vankilakäynnin yhteydessä on myös mahdollisuus ottaa vastaan vierailijoita. Porin putkassa vierailuaika on vain 10 minuuttia, kun taas Turun vankilassa vierailuaika on 40 minuuttia ja vierailijoiden matkat lyhyet. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, olosuhteisiin nähden.

Näillä tiedoin Annu kuljetettiin Poriin putkaan odottamaan oikeudenkäynnin alkamista.

Sittemmin selvisi, että vaikka istuntoaikataulu olisi antanut myöten Turun reissuille, oli asiat järjestetty muuten siten, että mahdollisuutta tähän ei ollutkaan. Vankila oli pakannut Annun tavarat ja siirtänyt ne varastoon, eikä hänellä ole nyt siis paikkaa Turussa. Siellä on vankilan varastossa oikeudenkäynti- ja esitutkintamateriaali ym. Annu ei pysty tarkastamaan oikeudenkäynnissä esitettyjä väitteitä eikä toisaalta valmistautumaan tulevia käsittelypäiviä varten. Ajasta ei sen sijaan ole puutetta. Kaikkia papereita ei olisi ollut edes mahdollista kerralla ottaa mukaan Porin putkaan. Tuhansien sivujen paperimäärä kopissa on kielletty paloturvallisuussyistä. Annu viettää koko oikeudenkäynnin ajan – seitsemän viikkoa – eristyksissä Porin putkassa. Ketähän saa kiittää tästä järjestelystä, ei liene vaikea arvata.

Onko oikein ja lain mukaista viedä vastaajalta mahdollisuudet valmistella kunnolla omaa puolustustaan, kun kyseessä on vielä vakavin mahdollinen syyte? Suomessa kaikki on kunnossa ja meillä on varaa arvostella muita maita ihmisoikeusloukkauksista.

EIS 6. Artikla ”Jokaisella rikoksesta syytetyllä on… oikeus saada edellytykset valmistella puolustustaan.”

***

Porin selli

Kuvaliite kommenttiin

Yksi kuva kertoo enemmän kuin kaksi syyttäjää

Syyttäjällä ja Mäkisellä oli erilainen näkemys uhrin jalkapohjissa olevien haavojen lukumäärästä. Miksi syyttäjä väittää, ettei Jukka Lahden jalkapohjissa ollut haavoja tai että niitä oli vain yksi? Oliko kyseessä se loppuun kulunut inhimillinen erehdys vai tarkoituksellako väitti väärin? Kyseessä on sentään jo toinen oikeudenkäyntikierros, joten eiköhän asian pitäisi olla syyttäjälle jo selvillä. Tämä on omituista siksi, että jalkapohjista on olemassa aivan selkeät kuvat, joista asia näkyy ihan ilman UV-valoakin. Kun materiaalia on paljon, voi väärillä väitteillä saada sotkettua ajatuksia. Ja toisaalta suuri yleisö ei kuvia näe, niin joku saattaa vielä uskoa, että asiassa on jotain epäselvää, kun näkemykset niin paljon eroavat toisistaan. Sotkeeko syyttäjä tarkoituksella myös kiistattomat faktat, etteivät ne pysy tuomareilla ja yleisöllä hallussa, että saisi tuomion perustumaan näytön puuttuessa siihen mielikuvaan, jota syyttäjä yrittää Auerista luoda. Kovaa peliä. Peliksihän syyttäjä tätä oikeudenkäyntiä joka käänteessä kutsuu.

Kuva: IS 21.8.2013 Roni Rekomaa Valkama: "En usko tai ei se ole uskoni kysymys. Se on oikeuden jäsenten uskon asia."

Kuva: IS 21.8.2013 Roni Rekomaa
Valkama: ”En usko tai ei se ole uskoni kysymys. Se on oikeuden jäsenten uskon asia.”

***

Anna Annala – Hajahuomioita

Uhrin jalkapohjat

Syyttäjä Valkamalla oli (muka) tieto vain yhdestä haavasta, mutta Jukka S. Lahden jalkapohjissa oli useita pieniä lasinsirujen aiheuttamia haavoja. Suuremmat lasinpalasethan eivät haavoja niinkään aikaansaa, kertoi Mäkinen. Tutkijalla oli mukanaan valokuvia tai valokuva uhrin jalkapohjista. Tutkija Mäkinen todisti yksityiskohtaisten osasuurennosten tai jalkapohjasta ottamansa kuvan avulla niistä haavoista. Kuva/kuvat olivat kuulemma otettu vainajan pesun jälkeen, siis sellaisen juoksevalla vedellä huuhtelun, jossa toinen jalkapohja oli kuulemma tullut puhtaammaksi kuin toinen. Kertoi tämän havaintonaan kuvasta.

Kuvia ei salissa esitetty, mutta jälleen ilmeisesti omalla kustannuksellaan osasuurennoksia teettänyt Mäkinen jätti kuvia oikeudelle. Käsitin, ettei jalkapohjakuvaa/-kuvia ollut materiaalissa mukana (en muista niistä missään mainitun) ja kuvat puolustus jätti oikeudelle muun Mäkiseltä saadun materiaalin kanssa.

Tutkija kertoi jossakin vaiheessa, että ylipäänsä liitteiden kuvat ovat alkuperäiskuvien tiedostoista pakattuja kuvia, niitä ei kannata osasuurentaa. Alkuperäiset kuvat pitäisi olla tallennettu poliisilaitoksen palvelimelle, varmaan näittenkin kuvien alkuperäisversiot, kertoi Mäkinen. Hämmästelen ja kummastelen mikäli osapuolilla ja oikeudella ei ole noita kuvia ollut. Syyttäjäthän ovat epäilleet, ettei ole voinut olla mitään pystypainitilannetta, koska uhrin jalkapohjissa ei ole ollut haavoja. Viittaisi jalkapohjakuvien olemassaolosta tietämättömyyteen. Onko tässä taas tullut ilmi poliisien inhimillisyys?

”Inhimillisen erehdyksen” seurauksena jäänyt esitutkinta-aineistoon aikoinaan vain ruumiinavausraportissa tai muussa lähteessä ollut tieto jalkapohjassa olleesta haavasta. Valitettava inhimillinen erehdys (vai luuleeko joku ”salaliittoteorioihin” uskova jotakin muuta), jonka seurauksena syyttäjät erehtyivät epäilemään koko pystyssä tapahtunutta kamppailuhetkeä tuulesta temmatuksi. Kuvien kertoman totuuden selvittyä en, ihme kyllä, havainnut syyttäjien osoittavan kiitollisuuttaan todistajana toimineelle eläkkeelle siirtyneelle tutkijalle. Mikäli syyttäjä ei olisi nimenomaisesti halunnut mainita tuota yhtä jalkapohjan haavaa, ei koko asia olisi varmaan puheeksi noussut. Kummallista.

Tuomareille jäi nippu osasuurennoksia vainajan haavaisista jalkapohjista toiseen käteen ja toiseen joku avausraporttiteksti tai -lausunto.

Ps. Niina. Onko sinulla tietoa siitä Auerin vuosi sitten jättämästä tutkintapyynnöstä ja sen sisällöstä. Tai kenelläkään muulla. Lähinnä sitä mietin, että onko ilmennyt uutta tutkittavaa ;) vanhojen syntien lisäksi.

Anna Annala

Hämmästyttää kummastuttaa

Hämmästyttää, kummastuttaa

Syyttäjää hämmästyttää ja kummastuttaa lähes kaikki asiat Annun käyttäytymisestä lähtien. Syyttäjä tiedusteli tutkija Matti Mäkiseltä oikeudenkäynnissä, onko häntä hämmästyttänyt tai kummastuttanut joku asia. Mäkinen kertoi, ettei häntä ole hämmästyttänyt kuin se, ettei poliisi ole kuullut häntä kuuteen vuoteen vaikka hän oli rikospaikan päätutkija. Oikeudessakin hän on ollut puolustuksen todistajana.

***

Anna Annala – Hajahuomioita

Poisjätetty kuva, virheellinen rekonstruktio/lavastus ja erikoinen pyyntö

Kuva 45 paperiversio = Kuva 51 digiversio

Kuva 45 paperiversio = Kuva 51 digiversio

Palaan vielä siihen esitutkintamateriaalista poisjätettyyn kuvaan n:o 51, josta keskustelimme täällä: https://niinaberg.com/2013/08/17/virheetonta-teknista-ja-taktista-tutkintaa/ .

Muistelin tuota syyttäjä Kulmalan nopeaa vastausta puolustukselle. Asianajaja Manner heitti ilmaan ajatuksen kuvan tietoisesta poisjättämisestä ja kysyi syyttäjiltä vahvistusta kuvan poisjäämisestä myös heidän aineistostaan. Syyttäjä Kalle Kulmala kiirehti vastaamaan, että ei vahvista ajatusta kuvan tietoisesta poisjättämisestä. Syyttäjä oli omien sanojensa mukaan vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys. Syyttäjä Valkama lisäsi molemmilla syyttäjillä kaiken lisäksi olleen keskenään eri kuvat tuon kuva n:o 51 tilalla.

Tiedonmuruset ovat hieman hajallaan, blogistasihan sitten löytyi tuo kuva ja kansilehti. Kuvan mukaan ovesta kykeni hyvin havainnoimaan uhrin tilan ja kyykistymällä koskettamaan olkapään seutuville koskettamatta ovella uhrin veristä päätä. Syyttäjät ehättivät jo syyttömyyttään, tai ainakin asiaan liittymättömyyttään, todistamaan oikeudelle. Synninpäästökin ilmoille pääsi. Vaan mikähän on tilanne syyttäjien mielestä tutkija Matti Mäkisen esiinnyttyä oikeudessa mielestäni asiantuntijana teknisen tutkinnan suorittamisesta.

Rekonstruktio 2011

Rekonstruktio 2011
Turumurre; murhainfo

Puolustus oli pyytänyt tutkija Mäkistä tutustumaan poliisien tekemään ja oven avautumiskulmaa havainnollistavaan rekonstruktioon 2011, ehkä myös 2009 tehtyyn (löysin kuvan Turumurren viestistä Murhainfopalstalta : http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12912&p=511000&hilit=kuva*51#p511000 ).

Mäkisellä oli käsittääkseni mukanaan myös kuva, jonka poliisipartio oli vainajasta ottanut ennen ambulanssihenkilökunnan saapumista, hän oli myös kyennyt tekemään taskulampun mittaa apuna käyttäen arvion edellä mainitun kuvan 51 oven aukenemiskulmasta. Hän oli laatinut lattian laatoituksen ja erilaisten mittojen avulla myös jonkin havainnekuvan, jonka avulla mielestään todisti tuon tuotetun rekonstruktion olevan mahdollisesti virheellisesti tehty. Hän oli saanut 8 sentin heiton alkuperäisen ja rekotun aukon välille. Hän totesi mielipiteenään, että uhri oli liian lähellä ovea rekokuvassa. Tuottamansa kuvat jätettiin oikeudelle. Kun itse vertaan tuota yllä olevassa linkissä olevaa kuvaa ja täällä blogissa olevaa kuvaa tuon oven aukeamisesta, niin kyllähän niissä eroa on. Vain toinen palvelee mielestäni erinomaisesti näkemystä siitä, että Auer on valehdellut väittäessään koskeneensa miestään olkapäähän.

Kyllä minusta tutkija Mäkisenkin kertoman kuultuani vaikuttaa, että kuva on varta vasten pois jätetty toimitetusta materiaalista, ei kyseeseen tule näillä tiedoilla minun mielestäni se inhimillinen erehdys, johon syyttäjä Kulmala viittasi. Vain tuon kuvan ”katoaminen” antoi oikeutuksen tehdä noita rekonstruktioita todisteaineistoksi. Tuomarit olivat pakotettuja katsomaan tuotettuja rekonstruktioita, sen sijaan, että olisivat voineet katsoa tapahtumapaikalla otettua kuvaa, jossa vainajakin oli surmapaikallaan. Mikäli ambulanssihenkilöstö olisi suorastaan siirtänyt vainajan päätä johonkin suuntaan, niin siitä olisivat kertoneet kysyttäessä heidän lisäkseen myös paikalle saapunut ensipartio. En usko vainajan murskatulle päälle tehdyn yhtään mitään. Mäkinen totesi valan velvoittamana, että uhria ei ole siirretty ennen tuon taskulamppukuvan ottamista, tokihan tuollaisen seikan tekninen tutkija varmistaa paikalla olleelta partiolta varmaan ensitöikseen.

Ja oikeastaan kysymys on tuon kuvan kokemasta kohtalosta. Miten on sen inhimillisen erehdyksen laita.

Matti Mäkinen kertoi oikeudessa myös miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että ”tein mitä tein, en muuta”. Mäkinen kertoi muistavansa paikalla olleen myös jonkun kolmannen henkilön. Toivottavasti tuon henkilön huonokuuloisuus/normaalikuuloisuus ja huonomuistisuus/poikkeuksellisen tilanteen ja vaatimuksen muistamiskyky tulee joskus tutkituksi. Kuusiranta ja Lapinniemi varmaan palavat halusta saada selvitettyä omaa osuutta tähän ilmitulleeseen seikkaan. Kuvaliitehän ei sitten esitutkinta-aineistoon ihan alkuperäisenä tullut.

Vietävästi jäi harmittamaan puolustuksen tiedonjanottomuus. Ei kyselty tarkentavia kysymyksiä tuosta kuvaliitteen muuttamisesta. Blääh.

Anna Annala

Pakko tunnustaa…

että nyt en ymmärrä. Toivottavasti oikeuden tuomarit ymmärtävät.

Oikeudenkäyntiä seuraamassa ollut Anna Annala kirjoittaa kommentissaan, että miesten talvikenkien etsimisestään oli todistamassa kolme ensimmäisellä viikolla ryhmätyönä tehdyssä paikkatutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä. He olivat yksimielisiä muistikuvistaan siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti ei ottanut Auerin osuutta surmatyöhön tarpeeksi huomioon ja he olivat omien sanojensa mukaan jo toisena päivänä laatineet jonkinlaisen listan Aueriin kohdistamistaan epäilyistä. Kuitenkin he kaikki todistivat miten kuumeisesti etsivät talosta verijälkien pohjakuvioihin sopivia talvikenkiä. Talon sisältä. Auerin kätkemiä tai käyttämiä. Vai mitä kenkiä luulivat etsivänsä. Myös mielet avoimina todistivat etsineensä mahdollista toista tekovälinettä, mitä tahansa tekoon soveltunutta. Käsitin, että etsivät ohjeistuksen mukaan, mutta ehkä toteuttivat omatoimisesti siellä jotakin omaa varjotutkimustaan. Jos ohjeistus ei tosiaan ollut koskenut muun muassa jälkiin sopivien talvikenkien ja astalon etsintää, niin mitähän tutkinnanjohtaja, joka oli kolmikon mielestä Auerin osuuden tyystin sivuuttanut, oli sitten ohjeistanut talosta etsimään paikkatutkinnan avulla.

Eilen Satakunnan käräjäoikeudessa kolme poliisia siis kertoi miten surmatalosta etsittiin verijälkiin sopivia Lahden kenkiä ja toista tekovälinettä. Samat poliisit valittivat, ettei tutkinnanjohtaja huomioinut Aueria mahdollisena murhaajana vaan mediassa esitetyn mukaan ”jyräsi”, ”linjasi”, ”sivuutti” ja ties mitä. Yksi poliiseista ei kuitenkaan ollut täysin varma kuka tutkinnanjohtaja oli ”muistaakseni Joutsenlahti”.

– Tutkinnanjohtaja linjasi ensimmäisen kahden päivän aikana, että Auer on uhri eli asianomistaja, vaikka monet tutkijat olivat eri mieltä. Oikeudessa kuullun rikosylikonstaapelin mielestä tutkinnanjohtajan kanta oli selvä.

Mitä näistä todistuksista voidaan päätellä?

  • Poliisit eivät ymmärtäneet mitä olivat tuolloin rikospaikalla tekemässä, mitä etsimässä ja minkä ihmeen takia. Ehkä he vain noudattivat käskyä ”etsi kengät” ja ”etsi surmaväline” sen kummempia ajattelematta. Noudattavatko he nyt käskyä kertoa , että tutkinnanjohtaja, jonka pitää luonnollisesti olla Joutsenlahti, ei suostunut huomioimaan vaimoa tekijänä.
  • Jos tutkinnanjohtaja ei huomioinut sitä mahdollisuutta, että Auer olisi voinut olla murhaaja, niin epäilikö tutkinnanjohtaja vakavissaan, että ulkopuolinen murhaajan käytti Jukka Lahden talvikenkiä, perheen omaa veistä ja jotain toista perheen omaa välinettä. Epäilikö tutkinnanjohtaja aikuisten oikeasti, että ennen poistumistaan ulkopuolinen murhaaja olisi jättänyt käyttämänsä lainakengät ja toisen tekovälineen surmataloon? Ja tämän vuoksi määräsi poliisit etsimään kenkiä ja surmavälinettä.
  • Vai miksi muuten kolme poliisia kertoivat vuoron perään saman tarina, että Auer sivuutettiin tutkinnassa tutkinnanjohtajan määräyksestä ja samalla heidät laitettiin etsimään talosta murhassa käytettyä toista tekovälinettä ja Lahden talvikenkiä? Vai etsivätkö ihan omin päin ja omasta aloitteestaan.

Joku tässä nyt ei ole ihan mallillaan, joko poliisien kertomukset tai tutkinnanjohtajan ajatusmaailma. Jos tarkoitetaan tutkinnanjohtajalla Juha Joutsenlahtea, niin hän on kertonut, että ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.” Samaa mieltä olivat tekninen tutkija Matti Mäkinen ja taktinen päätutkija Kare Koskinen. He kaikki ovat sitä mieltä rikostutkinnan perustein, että taloon oli tullut ulkopuolinen murhaaja. Tätä käsitystä tukivat myös KRP:n Helena Häkkänen-Nyholm, joka teki profiloinnin murhaajasta ja KRP:n Markku Tuominen, joka puhutti Aueria pari päivää, mutta ei nähnyt Auerissa tekijää.

Oikeudessa kuultujen poliisien mukaan porukalla oli ihmetelty:
– Hätäkeskusnauhalla ei kuulunut tappelua.
– Miksi Auer ei soittanut nopeammin hätäkeskukseen?
– Auer ei ollut vienyt lapsia turvaan.
– Tekoase oli ohutteräinen fileerausveitsi, jollaisia löytyy keittiöistä.
– Asunto oli yleisesti epäsiisti.

Jos tämä oli sen A4 sisältö, jonka poliisit luovuttivat, niin en ihmettele yhtään, jos se jäi vähäiselle huomiolle. Poliisien ihmettelyissä ei ole mitään konkreettista, lähinnä kahvipöytäjuorujen tasoisia epäilyjä ja samalla rikospaikan tekninen tutkinta osoitti ulkopuoliseen tekijään.

Hätäkeskusnauhan osalta tulee todistelua erikseen, jossa selviää, mitä nauhalta kuuluu, mitä ei kuulu ja mitä sieltä ei edes voi teknisistä syistä kuulua, koska hätäkeskuksen käyttämä systeemi tallentaa ääniä vain yhdestä suunnasta.

Miten poliisit kuvittelevat, että olisi ollut mahdollista soittaa nopeammin hätäkeskukseen. Olisiko Auerin pitänyt soittaa hätäkeskukseen heti, kun ikkunaa alettiin rikkoa vaikka ei ollut vielä selvää mitä oikeastaan oli tapahtumassa ”tulkaa äkkiä, mein takaoven ikkuna meni ehkä rikki, ainakin kuuluu erikoista ääntä”. Auer soitti niin nopeasti kuin mahdollista, mietittyään hetken miten saa neljä lasta ulos, joista ainakin kolme oli unessa. Jukkaa tapettiin makuuhuoneessa ja hän tarvitsi apua, toisaalta neljän lapsen raahaaminen yöllä ulos, josta juuri oli tullut sisälle joku hullu, tuntui hankalalta. Auer päätyi siihen, että soittaa äkkiä apua.

Erilaisia veitsiä löytyy lähes joka kodista, joten tuolla logiikalla veitsi voi olla ihan kenen keittiöstä tahansa. Ja entäs siisteys, joka on kovasti ollut keskeinen Ulvilan murhajutussa, oliko asunto yleisesti epäsiisti? Ja jos olisi ollut, niin miten se liittyy mihinkään. Tunnen monta potentiaalista murhaajaa, itseni mukaan lukien, jos kriteereinä pidetään keittiön veitsivalikoimaa ja huushollin siisteystasoa.

Tässä yhteydessä on paikalla oikaista yksi alkututkinnan ”virhe”; kodinhoitohuoneesta löytyneet hiirenjätökset osoittautuivat kukkasen siemeniksi. Voitte siis unohtaa mielikuvat epäsiististä kodista, jossa vilisee rottia.

Uutta näyttöä ilman mitään merkitystä

Korkein oikeus määräsi aloittamaan murhajutun käsittelyn uudelleen alusta käräjäoikeudessa syyttäjän toimittaman uuden näytön vuoksi. Ensimmäisen viikon aikana uutta näyttöä ei vielä paljoa esitetty.

Syyttäjän mukaan koiranohjastaja kertoi todistuksessaan myös yhden uuden tiedon, joka ei tullut esiin esitutkinnassa.

Poliisi mainitsi, että Tähtisentielle päättynyt jälki oli peräisin henkilöltä, joka nimenomaan kulki naapuritontin takareunasta tien suuntaan. Koiran ohjastaja perusteli tätä sillä, ettei jäljestystä tehnyt koira ollut koskaan ajanut ns. ”takajälkeä”, eli lähtenyt seuraamaan jälkeä sen tulosuuntaan.

Poliisin todistuksen mukaan jäljet siis johtivat naapuritontin takanurkalta viherkaistaletta pitkin Tähtisentielle päin. Jäljet olivat siis kaikesta päätellen todistajan mukaan murhaajan poistumisjäljet. Koiranohjastajan havaintojen perusteella murhaaja on voinut poistua naapurin 52 takapihan poikki ja tullut tontin nurkalta viherkaistaleelle (josta koira sai jäljen), jota pitkin Tähtisentielle ja jatkanut siitä matkaansa. Tekijä on myös voinut tulla paikalle samaa reittiä. Viherkaistaleella on voitu kulkea molempiin suuntiin.

Syyttäjä Kalle Kulmala yritti käyttää jo hiukan kulunutta ja jopa surullisen kuuluisaa poliisieliminaatiota. Kulmalan mielestään jälki voi hyvinkin olla surmaajaa etsimään menneen poliisin. Totta kai se voisi olla poliisin jälki, jos poliisit siellä olivat poukkoilleet, mutta yhtälailla se voi olla murhaajan jälki.

Oikeudessa ei käsitelty sitä, olisiko murhaaja voinut tulla ja poistua samaa reittiä ja kuitenkin juuri niin on voinut käydä. Sama edestakaisin kulkeminen koskee toki myös poliisia, edestakaiset jäljet kai poliisikin jättäisi. Tuskin poliisikaan tontinreunaan taivaalta tupsahtaisi ja jatkaisi siitä muina miehinä kohti Tähtisentietä. Asia on siis selvä, joku oli kulkenut tuossa kohdassa yöllä, koska koira sai jäljen. Kuka se oli, sitä ei syyttäjä tiedä, mutta syyttäjän mielestä se ei mitenkään voinut olla murhaajan jälki. Ei sentään väittänyt jälkeä Annun lavastamaksi.

Ihme, ettei oikeudessa kuultu todistajaa, joka nyt muistaisi kulkeneensa juuri tuota viherkaistaletta tontin nurkalle kurkkimaan näkyykö murhaajaa ja kun ei näkynyt, niin palasi samaa reittiä takaisin. Luulisi sellainen poliisi helposti löytyvän. Juoksivathan poliisit kilpaa oikeudessa avuliaasti todistamassa Auerin rauhallisuuden ja viileyden lisäksi omasta ja toistensa ala-arvoisesta ja huolimattomasta työstä kyseisellä rikospaikalla. Eikö kukaan ole vinkannut heille, ettei itseään vastaan tarvitse todistaa.

Poliisi A, joka aiemmin oli kertonut, että ihan vain huonosti ja pintapuolisesti oli tutkinut paikkoja, kertoi nyt, että olikin tutkinut ihan tarkkaan. Oikeudessa häneltä tiedusteltiin ristiriidasta todistusten suhteen. Kysyttiin, miten tutkinta oli ollut pintapuolisempaa Tähtisentiellä ja miten se erosi ns. tarkemmasta tutkimuksesta. Poliisi A vastasi, että tutkinta oli pintapuolisempaa, kun ei poistettu listoja! Hmm… sinne varmaan jäivät sitten Jukan talvikengät, sorkkarauta, murhaajanruskeakylpytakki, nauhuri ja mitä vielä.

Poliisi B kertoi uutena asiana jonkun toisen poliisin (ei muistanut kenen) kanssa työntäneensä terassilla olleen muovituolin hajonneesta ikkunasta sisälle, missä yhteydessä lasia oli hajonnut enemmän ja lennellyt pitkin lattioita. Kilinä vain kuului, kuvaili poliisi, joka ei osannut arvioida, kuinka paljon aukko ikkunassa suureni. Kertomansa mukaan todistajana kuultu poliisi B ei kysellyt, miksi tuoli haluttiin sisään nostaa. Takaovea ei hänen mukaansa kuitenkaan avattu.

B:n partiokaveri C ei tapahtumapaikalla ollut tullut tietoiseksi tuolin työntämisestä ikkunasta sisälle, hän sen sijaan muisti, että takaovi oli avattu ja suljettu.

Kaikki poliisit A, B ja C korostivat, syyttäjän mieliksi, miten Anneli Auerin käytös oli ollut erikoisen rauhallista, välinpitämätöntä ja viileää, ei lainkaan hysteeristä ja itkuista – niin kuin kunnon kansalaisen ilmeisesti kuuluisi. Syyttäjä Valkama tietää, miten mielikuvia luodaan ja miten mediaa käsitellään. Kun todisteita ei ole, on pelattava mielikuvilla. Ne uppoavat kansaan ja ilmeisesti toisinaan myös tuomareihin. Miksi kukaan haluaa ajaa murhasyytettä ilman kunnon perusteita pelkkien mielikuvatemppujen turvin tyyliin ”Eikö Auer olekin syyllisen oloinen, tarvitaanko tässä vielä jotain näyttöä”.

Uutta näyttöä oli toistaiseksi niukasti tai sitten en sitä vain havainnut.

1. Koira ei seuraa takajälkiä. Oli todistus totta tai ei, tällä ei ole mitään merkitystä oikeudenkäynnissä. Merkitystä on vain sillä, että koira havaitsi varmuudella ihmisen kulkeneen mainitussa kohdassa murhan aikoihin.

2. Takaoven lasia oli rikottu poliisin toimesta lisää. Oli todistus totta tai ei, tälläkään ei ole mitään merkitystä, koska kuvasta voidaan nähdä, ettei aukko voinut enää entisestään paljoa suurentua.

3. Uusi 2011 tehty ikkuna-aukosta kulkemisrekonstruktio. Oli rekonstruktio sitten tehty tietty tarkoitus mielessä tai vain vilpittömän huonosti, ei tälläkään ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että ikkuna-aukosta on täysin mahdollista kulkea. Se, etteivät poliisien rekon verijäljet täysin täsmää oven reunojen oikeisiin verijälkiin selittyy sillä, että poliisit eivät joko poistu samalla tyylillä, millä murhaaja poistui tai eivät ole saman pituisia tai eivät poistu samalla vauhdilla. Osasyy voi olla myös siinä, että poliisit pelkäävät lasiviiltoja toisin kuin poliisia pakeneva murhaaja.

takaovi

Murhaoikeudenkäyntiä kaikilla mausteilla

Tunteita ja tunteettomuutta

Oikeudessa arvioitiin murhatalon olohuoneesta löytynyttä veristä jälkeä, joka syyttäjän aiemman version mukaan oli Auerin lavastama. Syyttäjän aiemman version mukaan Auer olisi lavastanut verijäljen lattiaan Jukka Lahden talvikengällä tosin kenkä kädessään. Tähän syyttäjä oli päätynyt poliisien tekemien rekonstruktioiden perusteella, joissa poliisit eivät onnistuneet saamaan samanlaista liukujälkeä juostessaan ja jarruttaessaan verinen kenkä jalassaan. Poliisit eivät tosin onnistuneet saamaan samanlaista jälkeä myöskään kenkä kädessään. Lopputulos oli, että jälki vaikuttaa lavastetulta, vaikka poliisit eivät osanneetkaan sellaista lavastaa.

Verinen kengän jälki, lavastusta vai ketsuppia

Verinen kengänjälki, lavastusta vai ketsuppia

Poliisin tekemät rekonstruktiot Ulvilan murhajutussa ovat – jos mahdollista – jopa tarkoitushakuisempia kuin Uotin Rekonstruktio-ohjelman rekot, tulos on hämmästyttävällä todennäköisyydellä valitun ennakko-olettaman mukainen. Jos taas oletetaan poliisin rekonstruktion olevan luotettava, on erittäin todennäköistä, että murhaajan jättämä jälki lattiassa on syntynyt toisella tavalla kuin mitä poliisit rekoissaan yrittivät.

Annu esitti oman arvauksensa, mistä kohtaa ulkopuolista tunkeutujaa jälki on lattiaan tullut eli kengän verisestä reunasta, jos kerran pohja ei liu’u lattiassa. Käsittääkseni tämä on myös ensimmäisen teknisen tutkijan Matti Mäkisen mukaan mahdollinen vaihtoehto. Valokuvissakin on havaittavissa verisen kengänreunan osajälkiä.

Syyttäjän mukaan rikospaikkakuvat verisistä kengänjäljistä on otettu vasta muutama tunti henkirikoksen jälkeen. Tuolloin rikospaikalla oli jo käynyt suuri joukko viranomaisia: poliiseja, ambulanssihenkilökuntaa jne. ”Ketsuppia. On tainnut nakki pudota”, Valkama kuittaa kuvien painoarvon.

Valkaman mukaan jarrujälki ei mitenkään voi viitata ulkopuolisen murhaajaan, mutta se ei enää ole syyttäjän mielestä myöskään välttämättä Auerin lavastama vaan se voi olla ihan mitä tahansa vaikka ketsuppijälki poliisin rikospaikkaeväistä pudonneesta nakista. Voihan se tarvittaessa olla vaikka Krp:n laboratoriossa huoneilmassa siirtynyt tutkijan dna-tahra.

Oikeudenkäynnissä pitäisi olla kysymys vakavasta asiasta. Jukka Lahti kuoli raa’an henkirikoksen uhrina. Se on vakava asia ja erityisesti läheisille järkyttävää ja surullista. Uhrin vaimoa, Anneli Aueria, syytetään murhasta ja hänelle vaaditaan elinkautista vankeutta. Syyttäjä ajaa syytettä jo toista kierrosta eikä edelleenkään esitä mitään konkreettista näyttöä syytteen tueksi. Annun läheisiä epäilyttää, eikä syyttä, saako Annu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tälläkään kerralla. Tunteet vaihtelevat toivosta epätoivoon. Toiset kärsivät hiljaa yksinään, toiset purkavat ahdistustaan sanoja säästelemättä ja jotkut kirjoittavat blogia.

Ja mitä tekee syyttäjä – käyttäytyy kuin idiootti ja puhuu ketsupista ja nakeista!

Juha Mannerin mukaan on käsittämätöntä, ettei syyttäjä esitä yksityiskohtaista teonkuvausta.

”On älyllisesti epärehellistä alkaa väittämään tällaista ilman, että perustelee asiaa yksityiskohdilla. Siellä ei ole yhtään ainutta kovaa faktaa Anneli Auerin syyllisyydestä.”

Lisäksi puolustus luettelee poliisin tutkinnan virheitä, jotka ovat tässä jutussa tunnetusti merkittäviä. Se vaikuttaa Juha Mannerin mukaan myös nyt oikeudessa esitettyjen todisteiden luotettavuuden arviointiin.

Perheen lasten sijaisvanhempina viime vuosina toimineet Auerin veli ja tämän vaimo ovat suuresti vaikuttaneet lasten uusien kertomusten syntyyn. He haukkuivat Aueria ja tämän puolta pitänyttä vanhinta lasta kolmelle pienimmälle, Juha Manner kuvailee. ”Kaikki siteet katkaistaan niihin läheisiin, jotka olivat aikaisemmassa elämässä mukana.”

Kaikesta päätellen Juha Manner toivoo edelleen, että oikeudenkäynti olisi mahdollista hoitaa niin kuin asiaan kuuluisi – rehellisin keinoin ja älyllisin argumentein. Sitä se ei Annun kohdalla ole ollut tähän mennessä kuin kerran ja poikkeuksellisesti Vaasan hovioikeudessa.

Annua syytetään oikeudenkäynnissä murhan lisäksi vähän joka asiasta. Ehkä siksi, että murhasta syyttäjällä ei ole todisteita, mutta Annun käyttäytymisestä on, eikä Annu edes sitä kiistä. Syyttäjän mukaan Annu on liian tyyni ja liian rauhallinen. Annu itse kertoo säilyttävänsä yleensä rauhallisuutensa myös kriisitilanteissa. ”Olen erittäin rauhallinen ihminen. Jos mulla joskus pinna pettää, se voi olla että korotan ääntäni ja joskus saatan jonkun kirosanan päästää, mutta sekin aika harvoin.” Samanlaisen kuvauksen Annun maltillisesta luonteesta ovat antaneet myös ex-avopuoliso Jyrki Heinonen, oikeusmurhakumppani Jens Kukka ja peitepoliisi Seppo Mäkelä. Samoin molemmat Auerin lapset, joita kuultiin syksyllä 2009.

Valkama peräänkuuluttaa itkua, hysteriaa tai edes yhtä kyyneltä. Jos Annu olisi itkenyt kaikkien nähden, olisiko se kiistaton todiste syyttömyydestä. Rauhallinen käytös ei ole merkki tunteettomuudesta. Ihmisen käyttäytyminen ja tunteet ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset myös ilmaisevat tunteitaan eri tavalla tai ovat niitä ilmaisematta. Se, joka itkee eniten ja kovimmin, ei aina ole se, joka kärsii eniten. Murhasta ei voida tuomita sillä perusteella, ettei jonkun henkilön persoona miellytä tai vastaa omaa ahdasta käsitystä ihmisistä. Murhasta voidaan tuomita vain teon perusteella ja tähän syyttäjän tulisi näyttönsä perustaa. Syyttäjä Valkaman käytös on julkeaa ja tökeröä, mutta onko hän tunteeton ihminen, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

keep-calm-and-carry-on

Lähde: lainauksia MTV3 murhakäräjiltä http://www.mtv3.fi/live/index.shtml/ulvila

Virheetöntä teknistä ja taktista tutkintaa

Harmillista, mutta virheetöntä

Annun elämä on viimeiset neljä vuotta kulunut vankilassa ja kahden oikeusnäytelmän pyörteissä. Molempien oikeusprosessien taustalla on yksi oikeasti tapahtunut rikos – Jukan murha. Ainoa asia mikä on pysynyt muuttumattomana, on se, että murha on tapahtunut oikeasti. Joku murhasi Jukka Lahden lähes seitsemän vuotta sitten. Murhaoikeudenkäynti aloittaa jo toista kierrosta ensi viikolla vaikka itse murhan esitutkinta on vieläkin ”lapsen kengissä” tai kadonnut.

Annun rooli on seitsemässä vuodessa muuttunut. Ensin hän oli rikoksen uhri ja henkirikoksen silminnäkijä. Häntä myös epäiltiin rikoksen tekijäksi, vaikka tästä käydään vieläkin kovaa kiistaa tutkittiinko ’vaimo tekijänä’ -vaihtoehtoa aluksi tosissaan vai ei. Myöhemmin Annusta tuli ainoa epäilty ja sittemmin väärin tuomittu. Tällä hetkellä Annu on tuomittu vakavista rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut ja hän on syytettynä rikoksesta, jonka on tehnyt joku aivan toinen. Moni muukin asia on seitsemässä vuodessa muuttunut.

Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä ei ole tapahtunut teknistä virhettä, vakuuttaa Krp:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola. 1) Ei ole tapahtunut teknistä virhettä tarkoittanee sitä, että mainittu dna oikeasti löytyi tutkittavasta näytteestä, se oli oikea dna ja se kuului oikeasti Krp:n tutkijalle eikä näytettä tutkineelle rikoskemistille. Dna-näytteiden käsittelyssä ei siis ole tapahtunut mitään teknistä virhettä. Ainakin näin meille kerrotaan. Onko tapahtunut taktinen virhe?

klapi

Murhapaikalta löytyneeseen klapiin joutui ilmeisen inhimillisesti Krp:n tutkijan dna:ta, joka sekoittui uhrin, Jukka Lahden, dna:han ja tämän tiedetään tapahtuneen vasta Krp:n laboratorioissa. Mitä kyseisen tutkijan dna tekee tutkittavassa näytteessä ja miten se siihen joutui? Miten voidaan olla varmoja, että tutkijan dna:ta on tullut klapiin vasta laboratoriossa, kun klapia ei ollut tutkittu ennen, kun se sinne toimitettiin. Aivan yhtä hyvin dna olisi voinut olla klapissa jo valmiiksi, jonkun tulkinnan mukaan vaikkapa jo valmiiksi siinä puussa metsässä, josta klapi oli peräisin. Ei kai pelkästään sillä perusteella voida sulkea epäilyä pois, että sopivan dna:n omaava henkilö sattuu olemaan töissä siellä, missä näytettä tutkitaan. Toisaalta syytetäänhän Anneli Aueria murhasta ainoastaan sillä perusteella, että hän oli uhrin lisäksi ainoa aikuinen, joka asui talossa, jonne murhaaja tunkeutui ja jossa rikos todistettavasti tapahtui.

Aluksi poliisi uskoi tunnistamattoman dna:n kuuluvan ulkopuoliselle murhaajalle. Sittemmin poliisissa väitettiin dna:n voineen tulla klapiin ihan missä vaiheessa vain, mistä vain, vaikka jo metsässä ennen puun kaatamista. Nyt poliisissa tiedetään kertoa, että dna on tullut klapiin ihan mistä vain Krp:n laboratoriossa. Sellaista kuulemma sattuu, kaiken aikaa ja sen kerrotaan olevan jopa ihan tavanomaista. Mielenkiintoista olisi tietää, montako osumaa rekisterissä tuli, kun anonyymi virkamies vihdoin antoi näytteensä, saiko useampikin mysteeri ratkaisunsa. Oliko tutkija jättänyt natsan jonnekin, jossa hetken kuluttua oli tapahtunut vakava rikos? Tässä viittaan tämän päivän Turun Sanomien paperiversiossa olevaan juttuun aiheesta ”Ulvilan näytteessä ei tapahtunut virhettä”.

Tämä teknisesti virheetön Krp:n dna-tutkimus on tullut melko kalliiksi, mutta kaikella on toki hintansa. Joka tapauksessa mikä tahansa tulee halvemmaksi kuin se, että oikeus tässä asiassa toteutuisi ja murhaan syytön vapautettaisiin syytteistä.

Suomessa ei ole todennettu yhtään tapausta, jossa joku olisi tuomittu virheellisen dna-tunnistuksen perusteella. Tämä on loistava uutinen. Suomi on tässäkin asiassa vailla vertaansa. Muualla maailmassa virheitä tapahtuu dna-tutkimuksissa ja vääriä tuomioita annetaan ja kumotaan. 2)

IS 2007

Tappajan ääni tallentui nauhalle – uutisoitiin 2007.

Silloinen tutkinnanjohtaja, paljasti medialle, että hätäkeskusnauhalta kuullaan tapahtumat yksityiskohtaisesti ja että murhaajan puhetta kuuluu tallenteelta. Krp:n äänitutkijan ensimmäinen lausunto vahvisti murhaajan äänen kuuluvan nauhalta. Samoin Tampereen yliopiston tutkimus vahvisti useita kohtia tallenteelta, joissa voitiin kuulla ulkopuolisen ääntelyä ja puhetta.

Myöhemmin nämä vieraat äänet kuitenkin katosivat tallenteelta, samoin kuin aiemmin kuuluneet kamppailun äänet. Krp:n laboratorio on mystinen paikka. Siellä toisiin tutkittaviin näytteisiin tulee lisää tutkittavaa materiaalia, kun taas toisista näytteistä materiaalia vastaavasti katoaa. Jonkunlaista tasapainoa sekin.

1) http://ts.fi/uutiset/kotimaa/523433/Krp+Ulvilan+dnaanalyysi+oli+virheeton

2) http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/523107/Krpn+laboratorion+johtaja+Dnanaytteita+otetaan+valikoiden

Kuka murhasi Jukka Lahden

7.8.2013 Yle Satakunta uutisoi:

Ulvilan surma: Syyttäjä vahvistaa dna-mysteerin ratkenneen
Ulvilan surman lisätutkinta tuli tarpeelliseksi, kun surmapaikalta löydetyn vieraan ihmisen dna:n alkuperä selvisi. Tällä hetkellä lisätutkinta on vielä kesken, mutta se yritetään saada valmiiksi ennen käräjäoikeuden alkamista. Syyttäjän tietojen mukaan dna:n omistajaa on kuultu jo ainakin kerran.

***

Vieras dna on tunnistettu ilmoittaa lomaltaan palannut syyttäjä.

Tunnistettu dna ratkaisee murhapaikalta taltioidun dna:n mysteerin, mutta ei välttämättä Ulvilan murhamysteeriä. Ellei sitten, dna:n omistaja paljastu Lahden murhaajaksi. Poliisi selvittää asiaa ja on jo kuullut dna:n omistaaja. Tunnistettu dna ei tee Anneli Auerista sen enempää murhaajaa kuin tunnistamatonkaan dna. Dna ei joka tapauksessa ole Auerin. Anneli Auer ei todistettavasti ole ollut takkahuoneessa murhapaikalla, kun kuolettavat iskut uhrille on annettu vaikka hän onkin ollut silloin pois puhelimesta. Muutkaan seikat eivät tue Auerin syyllisyyttä vaan päinvastoin.

Mikäli uutinen pitää paikkaansa sisältönsä puolesta, dna:n paljastuminen KRP:n tutkijalle kuuluvaksi tekee ensisijaisesti dna:n omistajasta vahvan epäillyn Ulvilan murhaan tai toissijaisesti heikentää entisestään KRP:n tutkimusten luotettavuutta ja kertoo karua tarinaa KRP:n tutkimustoiminnan tasosta. Tasottomuudesta on aiempana ikävänä esimerkkinä KRP:n hätäpuhelun ala-arvoinen äänitutkimus.

Vieras dna on ollut YKSI todiste ulkopuolisesta murhaajasta. Dna:n tärkein merkitys on ollut tieto siitä, että oikea murhaaja voidaan joskus dna:n avulla tunnistaa. Mikäli nyt tunnistettu dna ei kuulu murhaajalle, tekee se Ulvilan murhan selvittämisestä entistä vaikeamman.

Murhatutkimusten alkuvaiheessa kaikki perustellut epäilyt on sivuutettu dna:n yhteensopimattomuuden perusteella.

Jos dna ei kuulukaan murhaajalle, on alkuvaiheen tutkinnassa sivuutettu suurella todennäköisyydellä oikea syyllinen. Tutkinnat tulisi siksi avata uudestaan ja etsiä oikea murhaaja. Uskoisi poliisin pystyvän selvittämään oikea syyllinen ilman dna:takin. Pystyihän poliisi toteamaan Auerin syylliseksi ainoastaan sillä perusteella, että hän sattui olemaan paikalla murhan tapahtuessa. Silloisen tutkinnanjohtajan logiikalla, kun dna-tutkintalinja ei tuonut ratkaisua, päätyi Kuusirannan tutkintaryhmä siihen, ettei murhaaja voinut olla kukaan ulkopuolinen ja murha julistettiin ratkaistuksi Satakuntalaiseen tyyliin. ”Jos ette löydä murhaajaa, ottakaa kiinni tekijä…” Jos asiaan ei siitäkään huolimatta saada selvyyttä, niin poliisi voi kääntyä pienten lasten puoleen. Lapsilla on tunnetusti pettämätön muisti ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Arkirealismi ei ole esteenä lapsille eikä viranomaisille.

Onko dna:n siirtymisessä ollut kyseessä työtapaturmainen huolimattomuus vai onko näyte sotkettu tarkoituksella?

Mitä asiasta tiedetään varmuudella. Ainakin se, että näyte, josta vieras dna on peräisin, on toimitettu KRP:lle 8.12.2006. Tiedämme myös, ettei yksikään KRP:n tutkija ole käynyt Tähtisentiellä ennen tuota ajankohtaa, ainakaan virkansa puolesta. Jos dna todella on tunnistettu KRP:n tutkijalle kuuluvaksi ja jos tuo kyseinen tutkija ei ole Ulvilan murhaaja, on näyte sotkettu mitä ilmeisimmin KRP:n rikoslaboratoriossa. Tästä on pakko päätellä, että mainittu KRP:n tutkija on suorittanut näytteen tutkimista. Toisaalta joku toinen on voinut käyttää tutkijan dna:ta samoin kuin Porvoon poliisissa käytetään toisten työntekijöiden tunnuksia ja puhelimia.

Onko tuntematon dna todella tunnistettu kuuluvan KRP:n tutkijalle vai onko annettu tieto tahallisen virheellinen?

Tiedon antaa meille KRP, syyttäjä ja poliisi. Teoriassa tieto tulee luotettavalta taholta. Jos asia on todella niin, onko dnatunnistus tapahtunut vasta kesällä 2013 vai jo paljon aiemmin esim. 2008 tai 2009.  Jos on totta, että asia on selvinnyt vasta nyt, niin pitää olettaa, että kyseinen KRP:n tutkija on antanut näytteensä rekisteriin joko vapaaehtoisesti tai jostakin syystä pakotettuna vasta kesällä 2013, lähes seitsemän vuotta jälkeenpäin.

Oliko aiemmin tunnistamattomassa dna:ssa sama poikkeavuus kuin uhrilla?

Eläkkeellä oleva entinen tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta antoi julkisuudessa 5.1.2013 ymmärtää, että tunnistamattomassa dna:ssa olisi sama poikkeavuus kuin uhrin dna:ssa. Tämäkin tieto tulee teoriassa luotettavalta taholta eli entiseltä tutkinnanjohtajalta. Kuusirantaan luottaen on pakko päätellä, että kyseisellä KRP:n tutkijalla on sama harvinainen sukupuolikromosomi kuin Jukka Lahdella. Harvinaista, mutta mahdollista. Jos taas ei ole, niin miksi Kuusiranta antoi niin ymmärtää.

Miten luotettavia ovat meidän luotettavina pitämämme tahot?

Kuusiranta kirkonkirjoista

Mielenkiintoista ja niin inhimillistä

Professori dna-tunnisteesta: ”Todella mielenkiintoista” IL 1.7.2013

Samainen professori, jonka viisaita sanoja siteerasin kirjoituksessani ”Saunan takana on vielä tilaa”, on antanut vähemmän viisaita kommentteja tänään Iltalehdelle koskien Ulvilan murhan tutkintasotkua. Kaikesta ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvitsekaan.

klapi

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää dna-näytteen kuulumista keskusrikospoliisille selvänä merkkinä siitä, ettei Jukka S. Lahden surmaaja ollut ulkopuolinen.

Professori on siis sitä mieltä, että jos rikospaikalta ei löydy muiden kuin poliisin dna:ta, niin murhaaja on siinä tapauksessa perheenjäsen. Jos henkilöllä ei ole perhettä, on kyseessä tällä logiikalla varmuudella itsemurha.

Ylen saamien tietojen mukaan Ulvilan surman tuntematon dna on tunnistettu ja se kuuluu nimettömän lähteen mukaan keskusrikospoliisin tutkijalle. Tolvanen pitää tunnistusta erittäin mielenkiintoisena.

– Näyttää olevan arvoitus missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan dna on sinne joutunut. Mielenkiintoista on se, onko tutkija käynyt surmapaikalle jo ennen rikosta vai onko se tullut tutkinnan yhteydessä, Tolvanen toteaa.

Jos professori uskoo, ettei ulkopuolista murhaajaa ole ollut, niin ajatteleeko hän, että tämä nimeltä mainitsematon tutkija olisi käynyt perheen kotona ennen murhaa ihan vaan syljeskelemässä halkopinoon. Tai vaihtoehtoisesti söhlännyt dna:taan rikospaikkatutkinnan yhteydessä veriseen klapiin – tuskin. Toisaalta KRP:n rikosteknisen laboratorion johtajan Erkki Sippolan mukaan näytteiden saastuminen on normaalia ja näyte voi saastua missä vaiheessa tutkintaa tahansa. Niinkin luotettavia ovat tutkimukset. Mahdollisesti saastunut näyte on murhan alkututkinnassa sulkenut oikean murhaajan pois epäiltyjen listalta.

Ulvilan surman tutkinnan aloitti Porin poliisi, joten keskusrikospoliisin tutkija ei ole voinut saapua rikospaikalle ensimmäisten joukossa.

Tolvasen mukaan tunnistettu dna vahvistaa syyttäjien näkemystä ja tulee olemaan merkittävä todiste myös elokuussa alkavassa Ulvilan surmien pääkäsittelyssä Satakunnan käräjäoikeudessa.

– Minusta tämä selventää tilannetta ja vahvistaa käsitystä, ettei mitään ulkopuolista tekijää ole.

Syyttäjien mielestä dna:lla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä tässä murhajutussa Anneli Aueria vastaan. Dna:ta on koko ajan vähätelty ja väitetty milloin hyttysen dna:ksi ja milloin miksikin. Tuskin niin merkityksetön asia muuttuisi yllättäen syyttäjän ”yllätystodisteeksi” vaikka professori tätä pitääkin merkittävänä. Onko syyttäjä ollut tietoinen dna:n yhteensopivuudesta jo pitkään, mahdollisesti jopa hyvin pitkään? Sitä tarina ei kerro. Eikä Valkama.

Tietämättä mitään muuta kuin, että rikospaikalta löytynyt tuntematon dna on varmistunut sopivan erääseen keskusrikospoliisin tutkijaan, professori vetää sen johtopäätöksen, että murhaaja ei ole ulkopuolinen. Jos rikospaikalta löytyy poliisin dna:ta, niin onhan se ilmiselvää, että murhaaja on silloin kukas muu kuin uhrin vaimo. Keskusrikospoliisin tutkija ei missään tilanteessa voi olla murhaaja, se ei vain yksinkertaisesti ole vaihtoehto. No, jos kyseessä on halkoa tutkineen rikoskemistin dna, niin siitä tietysti voisi vetää sen johtopäätöksen, että jos murhaaja olisikin KRP:n miehiä, murhaajasta todella olisi dna:ta huomattavasti enemmän rikospaikalla. Se kun leviää niin helposti jopa laboratorio-olosuhteissa.

”Inhimillinen erehdys”

Tolvasen mukaan inhimillisiä erehdyksiä tutkintapaikalla sattuu jatkuvasti, eikä ole poikkeavaa, että tutkijan jälkiä löytyy tutkimusaineistosta. Hänen mukaansa tämänkaltaiset virheet on yleensä pystytty tunnistamaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

– Rikospaikka tulisi aina eristää niin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Erityisen ikävää on, että tutkijan jälki tunnistettiin vasta näin myöhään.

Tolvasen mukaan kyseisellä tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia.

Poliisit ovat kovasti inhimillistä porukkaa, se on huomattu tämän jutun yhteydessä moneen otteeseen. Yhdestä asiasta olen professorin kanssa täydellisen samaa mieltä, tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia. Oli dna tullut klapiin sitten missä vaiheessa tahansa ennen tai jälkeen Porin poliisin paikalle saapumisen.

Dna on ollut tärkeä todiste oikean murhaajan kiinni saamiseksi. Jos dna nyt osoittautuu saastuneeksi näytteeksi, on mahdollista, ettei Ulvilan murha ratkea koskaan. Dna:lla ei ole merkitystä Anneli Auerin syyttömyyden kannalta, sen todentavat muut seikat.

Saunan takana on vielä tilaa

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa maallisista pahoista ja vääristä teoista. Pahasta, jolle ei voi kääntää selkäänsä ja johon ei voi suhtautua vain olkiaan kohauttamalla. On tapahtunut kamalia asioita, joillekin hyvin henkilökohtaisista syistä, toisille viranpuolesta ja toisille vain siksi, että ovat sattuneet tuntemaan perheen. Ulvilan murha ja Ulvilan murhan lesken oikeusmurha ovat koskettaneet perheenjäsenten lisäksi lukuisia muitakin ihmisiä. Tähän mennessä ei kumpaankaan murhaan ole saatu mitään selvyyttä vaikka piina on jatkunut jo kohtuuttoman pitkään. Viranomaisilla ei ole joko tahtoa selvittää asioita kunnolla tai halua kertoa asioista avoimesti. Peruuttamattomia vääryyksiä on tapahtunut ja tekemällä tehty, eikä niitä enää muuksi voi muuttaa. Vähintä mitä voi tehdä, on vaatia perusteelliset selvitykset siitä, miksi tässä jutussa kävi näin kuin on käynyt. Miksi ihmisiä ja perheitä on tuhottu ja millä perusteilla. Vaadin saada tähän selvyyden.

Vaadin saada tietää missä määrin poliisi on syyllinen Ulvilan murhaan, siitä seuranneeseen lesken oikeusmurhaan ja siihen, ettei oikeaa murhaajaa ole saatu vastuuseen teostaan.

Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu. - Mark Twain Kuva IL Kari Laakso

Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus.
Silloin menestys on taattu.
– Mark Twain
Kuva IL Kari Laakso

Poliisia ei sentään voi syyttää Ulvilan murhasta. Vai voiko? Ainakin Poliisirikollisena sivusto on 9.1.2013 heittänyt tällaisen ajatuksen ilmaan kirjoituksessaan, jonka otsikko oli ”Tappoiko poliisi Jukka S. Lahden ja yrittää salata sen?” 1) Jutussa on perää sikäli, että perusteltua ihmettelyä herättää se, ettei poliisi saa selville, toisten poliisien tekemisiä kuten esim. kuka Porvoon poliisissa on Jukka Lahden puhelut vastaanottanut ja vastaavasti soitellut hänelle tai kuka on tutkinut hänen henkilötietojaan ja miksi. Ei mikään ihme, että kirjoittajan mielessä on käynyt ajatus, että onko Ulvilan murhan selvittäminen mahdotonta juuri siksi, että tekijä olisi poliisi. Onko tiedossa, että tekijä on poliisi ja siksi tarkoituksella sotketaan todisteita, väärennetään, valikoidaan, pimitetään ja hävitetään asiakirjoja, salataan tärkeitä tietoja ja vetkutellaan niiden julkituloa.

Onhan se mahdollista, että murhaaja on ollut poliisi. Siinä missä nainen pystyy tappamaan, pystyy samaan arvatenkin mies, siitä huolimatta, että sattuisi olemaan vaikka poliisi. Siinä missä perheenäiti voi toimia väärin ja rikollisella tavalla, kykenee samaan myös poliisimies. Ketään ei sillä perusteella voi asettaa epäilyn ulkopuolelle, että hän kuuluu johonkin tiettyyn kategoriaan, jolle on asetettu ihanteelliset oletettavat ominaisuudet. Lesken syyttömyys murhaan ei perustu siihen, että hän on nainen tai neljän lapsen äiti vaan hänen syyttömyyttään osoittaa selvästi jo pelkkä hätäpuhelunauhoite. Kenenkään perheen ulkopuolisen syyttömyyttä ei ole voitu näin selvästi osoittaa. Poliisi murhaajana on teoriassa yhtä mahdollinen kuin kuka tahansa muukin, niin kauan kuin asia on niin epäselvä kuin se tällä hetkellä on.

oikeusmurha

Joka tapauksessa poliisia ja syyttäjiä voi hyvällä omalla tunnolla syyllistää Ulvilan murhan lesken erittäin raa’asta ja julmasta oikeusmurhasta – avunannosta ja yllytyksestä siihen. Poliisin toiminta on näyttänyt vahvasti siltä, että ensin on valittu epäillyksi leski ja vasta sitten alettu etsiä, keksiä ja rakentaa juttua siten, että leski myös jotenkin saataisiin näyttämään tekijältä.

Poliisi on todistettavasti valehdellut järjestelmällisesti ja tarkoitushakuisesti epäillylle kuulusteluissa. Poliisi on valehdellut myös hyvin julmasti pienelle hädissään olevalle lapselle. Poliisi on käyttänyt epäinhimillisiä keinoja ”rikosta selvittäessään”, joista ei tosin saatu toivottuja tuloksia, mutta se ei tee teoista yhtään vähemmän moitittavia. Poliisin onnettoman pienet resurssit ovat venyneet uskomattomiin peitetoimiin, tilakuunteluihin, puhelinkuunteluihin, lukuisiin takavarikoihin ja kuulusteluihin kuulusteluiden perään, useisiin epäluotettaviin raportteihin, lausuntoihin ja rekonstruktioihin, sivullisten sotkemiseen asiaan ja loputtomiin oikeudenkäynteihin kaikkine omituisine lisämausteineen ja sivujuonteineen.

Syyttäjät ovat kovin kevein perustein lähteneet ajamaan vakavaa syytettä leskeä vastaan. Tämä on johtanut siihen, että koko ajan on tarvinnut keksiä uusia ”todisteita” syytteen tueksi. ”Eihän nämä yksin riitä mihinkään”, mutta kasataan läjäpäin tarpeeksi outoja juttuja ja sotketaan tosiasiat, niin josko ne yhdessä riittävät sekoittamaan tuomioistuimen. Sotketaan mukaan lapset, se vetoaa kansaan ja tuomareihin. Käytetään vähän korkeampia voimia ja sekoitetaan mukaan vielä saatanakin, niin saadaan vakaumukselliset valtaapitävät mukaan vainoon.

Oikeusmurha on kaksinkertainen vääryys. Oikeusmurhan uhri joutuu kärsimään syyttömänä, kun taas todellinen rikoksentekijä ei joudu rikoksesta vastuuseen.

Oikeuspoliittisen yhdistyksen Demla ry:n oikeusmurharaportin julkistamistilaisuudessa Professori Matti Tolvanen 2) totesi seuraavaa:

Väärä syyksilukevakin tuomio voi olla (tietyissä rajoissa) siedettävissä, jos päätökseen johtanut oikeudenkäynti on ollut reilu ja menettelysäännöksiä on noudatettu. Väärä syyksilukeva päätös, joka johtuu viranomaisten välinpitämättömyydestä tai taitamattomuudesta, ei ole siedettävissä. Kaikkein vähiten meidän tulee sietää vääriä lopputuloksia, jotka johtuvat esitutkinta- tai syyttäjäviranomaisen omaksumasta ennakkoasenteesta ja tutkinnan yksisilmäisestä ohjaamisesta tätä ennakkokäsitystä vastaavasti.

Poliisin on tutkittava perusteellisesti myös epäillyn syyllisyyttä vastaan puhuvat vaihtoehtoiset tapahtumainkulut. Myös syyttäjä vastaa siitä, että juttu on perusteellisesti selvitetty esitutkinnassa. Syyttäjä ei ole tässä vaiheessa jutun osapuoli, poliisi ei ole osapuoli missään vaiheessa. Jos asiaa ei ole riittävästi selvitetty, syyte pitää hylätä jo tällä perusteella.

Avustaja ei ole vain sitä varten, että hän puhuisi syylliset vapaiksi. Avustajan mukana olo esitukinnassa on omiaan ehkäisemään yksipuolisuutta. Jos epäilty on vangittuna tai muutoin epäiltynä vakavasta rikoksesta, hänellä tulisi olla asiansa osaava, aktiivinen avustaja esitutkinnassa.

Tuomioistuin on puolueeton. Se ratkaisee rikosasian syyttäjän syytteen, syytetyn vastauksen, esitetyn todistelun ja voimassa olevien normien perusteella. Se, että syyllinen välttää heikon näytön vuoksi tuomion, ei ole tuomioistuimen ongelma.

Hyvät perustelut estävät tuomioistuinta tuomitsemasta huonolla näytöllä. Tuomion perusteeksi ei riitä se, että tuomari on henkilökohtaisesti vakuuttunut syytetyn syyllisyydestä. Tuomioistuin saa tuomita syytetyn vain, jos syyksilukeminen on perusteltavissa syillä, jotka vakuuttavat ainakin niin kutsutun oikeudellisen auditorion.

Tämän jutun kannalta olennaista ei ole se, että Eestin vankilasta löytyi vuosien päästä oikea tekijä. Syyte olisi pitänyt hylätä jo sen selvityksen perusteella, joka oli tai olisi pitänyt olla käytettävissä tuomion antamisen aikaan. Jos juttu olisi aikanaan tutkittu asianmukaisesti, olisi alun alkaenkin vältytty vääriltä tuomioilta.

Tämän projektin tarkoitus ei ole osoittaa sormella syyllisiä. Pitää kysyä, mitä me tästä opimme? Jutun opetus: kaikessa virkatoiminnassa on lakia ja hyviä käytäntöjä tarkoin noudatettava. Hyväkin hypoteesi voi osoittautua vääräksi. Tässä jutussa edes hypoteesi ei ollut hyvä. Huono hypoteesi yhdistettynä huonoon tutkintaan johtaa hyvin huonoon lopputulokseen.

On tapauksessa myönteistäkin: väärä päätös tuli oikaistuksi, ja virheen tultua ilmeiseksi poliisi ja syyttäjä toimivat ripeästi. Lakeja ei välttämättä tarvitse muuttaa, riittää kun voimassa olevat otetaan todesta.

1) http://poliisirikollisena.wordpress.com/2013/01/09/tappoiko-poliisi-jukka-s-lahden-ja-yrittaa-salata-rikoksen/

2) http://www.demla.fi/demla-ry/toiminta/tapahtumat/projektit-ja-mielenilmaukset/oikeusmurhaprojekti/

Haastehakemus, todistelu ja todistusteemat

SK Kuva: Hanna Leppänen "Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta."

SK Kuva: Hanna Leppänen
”Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta.”

Syyttäjien haastehakemus todistelun ja todistusteemojen osalta

Todistelulistan erikoiset todistusteemat + kommentointi NB

Syyttäjät yrittävät luoda mielikuvaa Auerin syyllisyydestä todisteluteemojen kuvauksilla. Osa teemoista on perin erikoisia, osaa ei pysty mitenkään yhdistämään murhaan liittyviksi ja osassa teemat on vääristelty niin, että itse todiste kertoo ihan muusta kuin teema, jota sillä todistetaan.

Samoin syyttäjät sotkeutuvat omiin juoniinsa ja tarinat ovat sekaisin – välillä Auer on ollut kengät jalassa ja toisessa kohdin taas hänen on ollut pakko olla ilman kenkiä tai kengät kädessä, toisessa kohdassa Auerilla on punainen yöpaita päällä rikoksen aikana ja toisaalta väitetään hänellä olleen rikoksen aikaan päällä toinen vaate, jossa on ollut ruskeankirjavia tekokuituja.

Törkeä lasten hyväksikäyttö jatkuu tässäkin prosessissa. Eikö lapsia voisi jo jättää rauhaan? Valkaman mukaan tuomio riippuu siitä ketä uskotaan ja ketä ei. Minä en usko syyttäjäkaksikko Kulmala-Valkamaa ja siihen minulla on perusteltu syy.

Suorat valheet haastehakemuksessa olen merkinnyt X -merkillä, nämä ovat joko syyttäjien omia tai asiantuntijan avustuksella esitettyjä vääriä väitteitä.

2. Valokuvaliite tapahtumapaikalta

Teema 1: Olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, joka todentaa ristiriitaa sen suhteen, että Auerin rinnasta tippunutta verta ei ole missään lattioilla vaikka suuria pisaroita on tippunut hänen jalalleen ja hän on kuitenkin kertomansa mukaan juossut tapahtuman jälkeen eri puolilla huoneistoa. Kyseinen seikka viittaa siihen, että Auerilla on tekohetkellä ollut päällään toinen vaate ja että hänen jalassaan olevat veripisarat ovat hänen kädessään olleesta tekovälineestä pudonneita.

NB: Syyttäjä-Suomi sanakirja: suuria pisaroita verta = kaksi pisaraa verta

Mikäli Auerin jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Auerin omaa verta, ei ristiriitaa ole. Auerin haavasta vuotanut veri on pääasiassa imeytynyt hänen päällään olleeseen yöpaitaan, joten verta ei ole tarvinnut tippua ympäri asuntoa vaikka sitä jossain vaiheessa olisi tippunut kaksi tippaa jalalle. Mikäli jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Lahden verta, ristiriitaa on ainoastaan syyttäjän esittämässä tapahtumainkulussa. On mahdollista, että veripisarat ovat tippuneet tekovälineestä. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tekoväline olisi ollut Auerin kädessä. Veripisarat ovat voineet pudota tekovälineestä, joka on ollut tekijän kädessä, kun Auer on yrittänyt mennä miesten kamppailun väliin.

Syyttäjä väittää Auerilla olleen surmaamistilanteessa eri vaatetus, mutta väittää samalla Lahden puukottaneen Aueria. Syyttäjä esittää, että veripisarat Auerin jalkapöydällä olisivat pudonneet hänen kädessään olleesta tekovälineestä ja samalla syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatessaan Lahden. Syyttäjällä vaikuttaa menneen käsikirjoitus hiukan sekaisin.

Teema 2: Oven ja takan välillä ei ole selkeitä jälkiä ensimmäisessä yhteenotossa aiheutuneista verijäljistä, mikä todentaa sitä, että alueella ei ole tapeltu.

NB: Mitä selkeitä verijälkiä syyttäjän mukaan mainitulla alueella pitäisi olla? Nyrkkitappelusta ei aiheudu välttämättä selkeitä verijälkiä, eikä edes puukolla pistelystä aiheudu välittömästi verta lattialle asti vuotavia vammoja. Veri imeytyy ensimmäiseksi vaatteeseen, mikäli uhria pistetään veitsellä sellaiseen kohtaan, jossa on vaate. Mikäli mainitulla alueella ei ole lattialla verijälkiä, se todentaa vain sitä, että tällä alueella ei uhria ole puukotettu siinä määrin, että siitä olisi aiheutunut selviä jälkiä lattiaan. Kuvasta kuitenkin näkyy, että mainitulla alueella on lattialla joitakin verijälkiä ja Lahden suussa ollut hammassilta.

Teema 3: Ikkunan rikkomissuunta. Isoja lasipalasia on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta, mikä todentaa mahdollisuutta, että ikkuna on rikottu sisältä päin.

NB: Syyttäjä on vakuuttunut siitä, että on mahdollista…

Mahdollista ja todennäköisempää on, että ikkuna on rikottu ulkoapäin. Poliisin rekonstruktiot ovat antaneet erilaisia tuloksia rikkomissuunnasta sen mukaan, mikä milloinkin on ollut poliisin olettama tai haluama ratkaisu. Poliisin rekonstruktiot eivät tällä perusteella ole luotettavia miltään osin.

Poliisin rekonstruktiot rikotusta ikkuna-aukosta kulkemisen mahdottomuuden ”todentamiseksi” olivat suorastaan huvittavia. Enää syyttäjä ei näytä todistelistan perusteella vetoavan siihen, ettei rikotusta ikkunasta voisi kulkea tai että se olisi hyvin hankalaa. Lapselle poliisit valehtelivat, ettei aukosta voi kukaan ihminen kulkea, kertoivat sen olevan tutkimusten perusteella mahdotonta. Ei ole mahdotonta, eikä edes kovin vaikeaa, etenkin jos käyttää samaa tyyliä kuin oikea tekijä.

Teema 4: Ikkunan rikkomissuunta. Vasemmalta ylhäältä oikealle alas suuntautunut lyöntijälki oven sisäpuolisessa karmissa todentaa sisäpuolelta tapahtunutta lyöntiä, koska jos lyöntiesineellä on ollut varsi, oven ulkopuolella olleen lyöjän on tarvinnut lyödä vasemmalla kädellä tai oikealla kädellä sen ollessa hyvin oudossa asennossa.

NB: Onko syyttäjällä oikea ja vasen sekaisin?

Todisteena olevan kuvan mukaan ulkoapäin ikkunaa rikottaessa jälki sopii varsin luonnollisesti oikeakätisen tekemäksi, mutta onnistuu varmaan vasenkätiseltäkin.

Teema 5: Lavastetut verijäljet lattiassa ja lasinpaloissa. Verijäljet lasinpalasissa todentavat ristiriitaa sen suhteen, että ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Lahden vahingoittamista.

NB: Ulkona olevat verijäljet todentavat sitä, että veri on peräisin poistuvasta tekijästä, jonka vaatteet, kengät ja toinen tekoväline ovat olleet veriset.

Teema 6: Verijälkien syntyaika. Kuvista puuttuu sellaisia tekijän jalanjälkiä, joita olisi pakko olla, jos tekijä olisi seisonut ja ottanut askeleita välittömästi Lahden vieressä lyödessään tätä päähän. 1-2 minuuttia sitten vuotamaan alkanut ja edelleen vuotava veri ei kuivu niin nopeasti, etteikö siihen olisi jäänyt jalan tai kengän jälkiä. Tämä todentaa sitä, että lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä. Tämän vuoksi muualtakaan lattioilta ei löydy yhtään Auerin jalanjälkiä hänen käytyään viimeistelemässä tekonsa.

NB: Yksinkertainen selitys: Takkahuoneesta puuttuvat Auerin jalanjäljet, mikä todentaa sitä, että hän ei ole siellä käynyt eikä tehnyt väkivaltaa Lahdelle.

3. Kaksi DVD-tallentta, valokuvia ja ryk Mika Taurun lausunto tekopaikalle 2.12.2011 tehdystä rekonstruktiosta

Teemat: Verijälki terassin oven pielessä ja liukumajälki olohuoneen lattiassa vaikuttavat lavastetuilta. Auer ei ole voinut kertomallaan tavalla koskettaa pian tapahtuman jälkeen Lahtea ja saada siinä yhteydessä T-paitansa molempiin hihoihin niissä ollutta Lahden verta.

NB: Verijäljet eivät ole lavastettuja eivätkä edes vaikuta siltä. Verijäljet oven pielissä sopivat tekijän poistumiseen. Syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatyötä tehdessään. Samalla syyttäjä väittää, että olohuoneen liukumajälki olisi lavastettu siten, että veristä kenkää on pidetty kädessä. Auer on siis riisunut kengän jalastaan ja lavastanut liukumaverijäljen kenkä kädessään.

Poliisin rekonstruktiot eivät ole millään muotoa luotettavia. Poliisi on muuttanut ja jättänyt merkitsemättä esitutkintamateriaalia (tästä enemmän esim. https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/) Vaikka oven raosta koskettaminen ei jostain syystä olisi mahdollista, on täysin mahdollista, että Auerin T-paidan hihoissa ollut Lahden veri on tullut niihin ilman, että Auer on murhannut Lahden. Tähän on lukuisia muita mahdollisuuksia. Verta on voinut tulla hihoihin Auerin yrittäessä mennä tekijän ja Lahden väliin puuttumaan tilanteeseen. Auer on voinut saada Lahden verta käsiinsä ja pitänyt verisiä käsiä rinnan päällä ristissä ja käsiä kainaloissaan, niin kuin monilla on tapana tehdä, jos esim. paleltaa jne.

5. Alkuperäinen hätäkeskuspuhelutallenne

Teema: Tallenne poissulkee ulkopuolisen tekijän.

NB: Alkuperäiseltä tallenteelta kuuluu ulkopuolisen mieshenkilön ääniä ja kamppailun ääniä samaan aikaan, kun Auer on puhelimessa tai muualla asunnossa kuin rikospaikalla. Alkuperäinen tallenne todentaa, että paikalla on ollut ulkopuolinen mieshenkilö. Tallenne todentaa myös sen, ettei Auer ole voinut olla surmatyön tekijä.

8. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 13.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottama surmaamiseen viittaava sanonta kuuluu hätäkeskuspuhelutallenteelta.

NB: Älä…

Tallenteelta kuuluva mahdollinen ”kuole” -ilmaisu voi olla tekijän sanoma tai mikäli se on Auerin sanoma, ei hän tässä kohdassa ole lähelläkään takkahuonetta vaan tuulikaapissa palaamassa ulkoa sisään.

Teema 2: Auerilla on ollut kengät jalassa, mikä todentaa sitä, että hän on ollut jalkeilla pidemmän aikaa.

NB: Äänitutkija Tuija Niemen kuulohavainnot on todettu epätarkoiksi ja kyseenalaisiksi, mutta syyttäjä uskoo Niemen kuulohavainnon perusteella, että Auerilla oli kengät jalassa. Todellisuudessa Auerilla ei ole ollut kenkiä jalassa koko aikana. Ei silloinkaan, kun hän odotti ulkona poliisin ja ambulanssin saapumista. Lisäksi Auerin jalkapohjissa oli haavoja, mikä todentaa sitä, että hänellä ei ollut kenkiä jaloissa.

Teema 3: Puuttuvat ulkopuolisen henkilön aiheuttamat äänet. Tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää.

NB: Tallenteelta kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntelyä ja kamppailun ääniä. Nämä kuuli myös Tuija Niemi, kun kuunteli tallennetta ensimmäisiä kertoja, ennen kuin hänen kuulonsa muuttui varsin valikoivaksi.

9. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottaman surmaamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Lahti on saanut kuolettavat iskut ja että hän on palannut puhelimeen 10–13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajallisesti Auerin mahdollisuutta surmata Lahti ja hänen surmaamistahtoaan.

NB: Ollessaan pois puhelimesta, Auer on käynyt kaksi kertaa olohuoneen ja takkahuoneen rajalla (noin 2-3 sekuntia kerrallaan) ja paennut heti tekijän nähtyään takaisin lähelle puhelinta/eteiseen. Tämä todentaa sitä, että Auer ei yksinkertaisesti ole pystynyt kohdistamaan Lahteen mitään väkivaltaa tuona aikana, kun hän on ollut pois puhelimesta.

Teema 2: Tuntomerkkien antaminen. Auer on hätäkeskuspuhelun aikana kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja, mikä todentaa sitä, että hän on keksinyt tuntomerkit niitä kysyttäessä.

NB: Auer kertoo puhelun alussa, ettei nähnyt tekijää, koska oli pimeää. Vasta myöhemmin palattuaan puhelimeen, kun hän on käynyt lähellä rikospaikkaa ja nähnyt tekijän kaksi kertaa, hän on pystynyt antamaan tekijästä joitakin tuntomerkkejä.

17. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 2.2.2012

Teema: Lapsi on voinut kertomallaan tavalla kuulla ääniä huoneensa suljetun oven takaa.

NB: Hereillä ollessaan lapsi on varmastikin voinut kuulla ääniä suljetun oven takaa. Lapsi ei kuitenkaan ole voinut millään muotoa äänien perusteella tehdä kertomiaan johtopäätöksiä.

Jukka Lahden vammat

20. Valokuvaliite Satakunnan keskussairaalan avaushuoneelta

Teema: Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, mikä todentaa sitä, ettei hän ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

NB: Erikoinen väite syyttäjältä. Lahden molemmissa jalkapohjissa on ollut haavoja, mikä näkyy todisteena olevista valokuvista. Toisessa jalkapohjassa haavoja on varmuudella 10, mahdollisesti enemmän. Tämä todentaa sitä, että hän on ollut oven ja takan välisellä alueella. Onko valokuvistakin olemassa eri versioita? Voivatko näköhavainnot valokuvista vaihdella kuten kuulohavainnot tallenteen osalta?

22. Valokuvat

Teema: Lahden molemmissa olkavarsissa on ollut useasta pistohaavasta muodostuva ylösalainen ristikuvio. Risti väärinpäin on saatananpalvojien yleisesti käyttämä merkki.

NB: En parhaalla tahdollakaan saa pistojäljistä muodostettua ristikuviota en ylös tai alaspäin. Tähän ei oikein voi kommentoida muuta kuin, että risti oikeinpäin on uskovien yleisesti käyttämä merkki.

Hiustukko

23. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.9.2009

Teema: Hiustukko Lahden alta. Suurempi määrä Auerilta irronneiksi sopivia hiuksia todentaa sitä mahdollisuutta, että ne ovat irronneet Auerin ja Lahden kamppailun aikana.

NB: Hiustukko sisälsi eripituisia pääasiassa luonnollisesti irronneita hiuksia ilman hiustuppea. Muutamassa hiuksessa oli hiustuppi mukana, mutta niistäkään ei saatu testattua dna:ta, mikä todentaa sitä, etteivät hiukset ole irronneet väkivaltaa käyttäen. Eikä mitään kamppailutilannetta Auerin ja Lahden välillä ole ollut. Hiuksia on ollut lattialla, mikä ei pitäisi olla mitenkään erikoista, kun asunnon siisteystasoa on jo muutenkin poliisin toimesta arvosteltu.

26. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 16.12.2009

Teema: Veitsen kuuluminen puolisoiden talouteen. Veitsi on ollut jossakin vaiheessa vapaasti tekemisissä petivaatteiden kanssa, mikä seikka ei liene todennäköistä, jos veitsi ei olisi ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä.

NB: On erikoinen päätelmä, että veitsi kuuluisi puolisoiden talouteen sillä perusteella, että veitsessä on petivaatteiden kuituja. Veitsiä säilytetään useimmiten keittiössä kuin makuuhuoneessa. Näin oli tapana myös kyseisessä perheessä. Veitsi on voinut olla sängyllä tai ainakin kosketuksissa petivaatteisiin, koska väkivaltaa on tehty osaksi verijälkien perusteella juuri sängyllä. On aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei veitsi ole ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä, kun tiedetään se, että tekijä käytti myös jotakin toista asetta surmaamiseen.

Halot

29. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.1.2007

Teema: DNA-tutkimuksen tulos ja merkitys.

NB: ”Se, mikä vapauttaa miehen, tuomitsee naisen”

Epäiltyinä olleet mieshenkilöt on vapautettu epäilyistä sillä perusteella, etteivät heidän dna:nsa ole täsmänneet halossa olleeseen dna:han. Syytettä kuitenkin ajetaan Aueria vastaan, vaikkei hänenkään dna:nsa täsmää halossa olleen dna:n kanssa. Halossa ollut vieraan miehen dna voi tuskin mitenkään olla todiste Auerin syyllisyydestä, päinvastoin.

Herää kysymys; Jos halon dna:lla ei syyttäjän mukaan ole mitään merkitystä, onko murhasta aiemmin epäillyt miehet syytä ottaa uudelleen epäilyjen kohteeksi, jos epäilyt/tutkinta heitä kohtaan on lopetettu pelkän dna:n sopimattomuuden perusteella.

30. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.2.2007

Teema: Vaatteiden vaihto. Tyynyjen välissä olleessa halossa on ilmeisesti ollut Auerin punaisen yöpaidan kuituja, mikä todentaa sitä mahdollisuutta, että kyseinen halko (klapi) on koskenut Auerin päällä olleeseen yöpaitaan.

NB: Lausunnon mukaan halossa olevat oranssinpunaiset kuidut voivat olla Auerin yöpaidasta, tämä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Toki sängyssä on voinut olla Auerin punaisen yöpaidan kuituja, jotka ovat tarttuneet halkoon. Syyttäjän mukaan Auerilla ei ole ollut kyseinen yöpaita päällään epäiltyä surmatyötä tehdessä, joten syyttäjän logiikka on vähintään erikoinen.

Ruskeat housut

31. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.5.2007

Teema: Veriset kengänjäljet.  Lausunto viittaa pienikokoiseen jalkaan, mikä todentaa mahdollisuutta, että kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät.

NB: Mainitun tutkimuksen johtopäätös: ”Ottaen huomioon tässä yhteydessä monet koon arviointiin vaikuttavat epävarmuustekijät, ei voida luotettavasti selvittää minkä kokoisen jalkineen jättämä jälki näytteessä on”.

Hansikas sängyssä

32. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009

X Teema: Vasemman käden näppylähansikas on ollut takkahuoneen sängyllä; terassin ulko-oven ulkopuolella, sisältä katsottuna oikealla on ollut vastaavanlaisen näppylähanskan jättämiksi sopivaa veristä jälkeä; ulkopuolinen tekijä ei olisi jättänyt toista hanskaansa sängylle, hanskan tippuminen vahingossa kädestä sängylle hyvin epätodennäköistä.

NB: Sängystä löytynyt näppylähanska kuuluu puolisoiden talouteen ja toinen hansikas löytyi vaatekaapista, joten sängystä löytynyt hansikas ei ole ulkopuolisen tekijän. Tekijällä on ollut omat hansikkaat kädessään, joita hän ei ole jättänyt rikospaikalle. Terassin ulko-oven ulkopuolella olevat näppylähanskan jättämät verijäljet eivät sovi sängystä löytyneen hansikkaan kuviointiin, mikä todentaa sitä, ettei kyseistä näppylähansikasta ole käytetty murhaan eikä edes syyttäjän kuvittelemaan lavastukseen. Sängystä löytyneestä näppylähansikkaasta ei löydetty verta eikä ruskeita tekokuituja, mikä todentaa sitä, ettei sitä ole murhan yhteydessä käytetty.

Anneli Auerin yöpaita

34. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 27.3.2012

Teema: Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja, vaikka hän on kertonut suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Tämä viittaa siihen, että Auer on vaihtanut yöpaidan päälleen Lahden murhan jälkeen.

NB: Auer ei ole väittänytkään, että lasinpaloja olisi lentänyt sängyllä hänen päälleen vaikka onkin vaistomaisesti suojellut kasvojaan, kun on huomannut lasinpalojen lentelevän. Auerin päälle ei ole tarvinnut lentää lasinsiruja, mikä todentaa sitä, ettei paidasta edes kuulu löytyä niitä.

Anneli Auerin käyttäytyminen

38. Psykologi Pirkko Lahden lausunto 7.8.2009

Teema: Auerin käyttäytyminen. Normaalista poikkeava käyttäytyminen kriisitilanteessa.

NB: Psykologi Pirkko Lahti ei ole antanut minkään valtakunnan asiantuntija-arviota asiassa. Pirkko Lahti on lähinnä moralisoiden ihmetellyt Auerin käyttäytymistä. En vaivaudu kommentoimaan tätä tässä kohtaa enempää. Todettakoon, että kriisitilanteessa ihmisen lähes minkälainen käyttäytyminen tahansa on normaalia ja Pirkko Lahdenkin pitäisi tämä tietää. Auerin käyttäytyminen yllättävässä kauhutilanteessa on ollut normaalia.

40. Ylilääkäri Pirkko Maneliuksen hoitopäiväkirjamerkinnät

Teema: Auerin yllättävä kieltäytyminen lasten jatkohoitotapaamisista viittaa pelkoon, että lapset paljastavat jotain sellaista, mikä Auerin mielestä olisi pitänyt pysyä salassa.

NB: Kieltäytyminen on totta, mutta millä tavalla se oli yllättävä ja kenet se yllätti ja miten. Jos olisi ilkeä, voisi tuota syyttäjän kommenttia käyttää erääseen toiseen asiaan. Se, että pienemmät lapset on eristetty kaikista läheisistä ihmisistä, ystävistä ja sukulaista viittaa pelkoon, että lapset paljastaisivat jotain sellaista, mikä joidenkin mielestä pitäisi pysyä salassa.

Tekninen kuuntelu

52. Kaksi kohtaa Auerin asunnossa suoritetun teknisen kuuntelun tallenteelta litteroituna 26.8.2009

Teema: Auer kertoo, ettei poliisit tiedä sitä mitä me tiedetään.

NB: Auer lohduttaa lasta, kun lapsi ei jaksaisi poliisikuulusteluja, mikä todentaa sitä, ettei Auerilla ollut mitään salattavaa tai poliisitutkintaa vastaan. Poliisi ja syyttäjä yrittävät vääntää kaiken Aueria vastaan, mikä todentaa sitä, ettei kyseessä ole normaali rikostutkinta ja syytteiden ajaminen vaan kyseessä on ajojahti, jonka motiivi on ollut vuosia epäselvä ja edelleen salainen.

Ulvilan hätäpuhelu – JOHDANTO

Ulvilan hätäkeskus-tallenteen litterointi 03.06.2013 / Susanna XXXXXXXX (Ba (Hons), Goldsmiths College, University of London, Media & Communications, Documentary Film). Ääniteknikkona toimi äänistudiossa XXXXXXXXXX

JOHDANTO

Annelin askeleet kuuluvat paljain jaloin, tästä oli kanssani yhtämieltä Hollywood-elokuvien parissa työskentelevä äänimies XXXXXX.

Useat taustaäänet kuuluvat muun puheen seasta liian lyhyesti, että niistä voisi saada selvää. Nauhan hidastaminen ja muut kikat aiheuttavat ainoastaan pareidoliaa. Nauhalta alkaa kuulua kaikenlaista mitä siellä ei ole.

Olen kuunnellut hätäkeskus-tallenteen moneen kertaan sekuntti sekunnilta, sekä siitä äänistudiossa tekemäni version, jossa on taustaäänten volyymia nostettu huonokuuloisia varten.

Hätäpuhelu-talletukesta saa selvän kuvan, että paikalla oli ulkopuolinen murhaaja (suomalainen mieshenkilö), jolle Anneli huusi. Sen jälkeen Anneli pakeni juosten ulos, murhaajan lähdettyä tulemaan häntä kohti. (Katso asunnon pohjapiirros, johon olen havainnollistanut Annelin sijainnin). Vanhin lapsi näki murhaajan poistuvan, jonka yhteydessä murhaajalta putosi lattialle veitsi.

Mikään ei tue teoriaa, että taustaäänet olisi etukäteen äänitetty ja soitettu nauhurilta hätäkeskukseen, ja että puhelu olisi ollut lapsen kanssa näyteltyä. Nauhurit pitävät ääntä, mikä olisi tallentunut hätäkeskuksen tallenteeseen. Ajoitus olisi tuottanut myös suuria ongelmia hätäpuhelun aikana. Epäillyn ja lapsen tunnelataukset hätäpuhelussa ovat aitoja, he eivät olisi kyenneet millään näyttelemään niitä näin aidosti.

Murhaajalla oli jotain henkilökohtaista vihaa Jukka Lahtea kohtaan. Hän olisi hyvin voinut tappaa koko perheen, mutta keskittyi vain uhriinsa. Murhaaja mahdollisesti tiesi kuinka kauan hänellä on suurinpiirtein aikaa ennen poliisin saapumista. Tunsiko hän alueen? Mikäli poliisiradion äänet eivät kuulu hätäkeskuksesta, oliko murhaajalla sellainen käytössään?

Äänitutkija Tuija Niemen virheellinen litterointi hätäpuhelusta on monin paikoin vääristelevä ja puutteellinen. Se on laadultaan häkellyttävän ala-arvoinen. Tuija Niemen litterointia on levitetty laajasti mediassa kansalaisten luettavaksi, mikä on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen epäillyn kannalta epäsuosiollisesti.

Poliisi on vakuutellut vuosia, ettei talossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Tämän johdosta Anneli Auerin veli Ari Auer ja hänen vaimonsa Minna Auer, sekä heidän huollossaan olevat Auerin nuorimmat lapset pelkäävät kaikki Anneli Aueria. Anneli Auerin vapauduttua yllättäen vankilasta keväällä 2011, lapset keksivät kauhutarinoita äidistään, joihin liitettiin myöhemmässä vaiheessa myös Jens Kukka.

Mikäli häke-tallenne olisi litteroitu poliisin toimesta alunperin oikein, ei olisi näin mittavia vahinkoja ja kärsimyksiä aiheutettu syyttömille ihmisille. Anneli Auerin elämä ja perhe on lähes tuhottu hänen miehensä murhan jälkeen. Jens Kukalle ja hänen perheelleen on aiheutettu suunnatonta tuskaa, elinikäinen stigma ja taloudellisia vahinkoja. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tragediaa. Myös muita sivullisia on joutunut tämän tragedian uhreiksi, kuten Auerin syyttömyyteen uskova ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti. Hänen pidättämänsä näyttelijä Kai Tanner sen sijaan selvisi ”vähin vaurioin” vain viikon pidätyksellä, josta hänelle maksettiin mittavat korvaukset (€ 11. 000). Edellytän mittavien korvausten maksamista myös paljon suurempaa vääryyttä kokeneille Anneli Auerille ja Jens Kukalle.

Poliisi ei ole vuosiin tehnyt mitään löytääkseen Jukka Lahden oikeata murhaajaa, joka kävelee edelleen vapaana. Poliisi ja syyttäjät eivät ole kollektiivisesti tehneet mitään Anneli Auerin ja Jens Kukan tekemien selvityspyyntöjen eteen. He ovat keskittyneet ainoastaan salaamaan ja peittelemään omia virkavirheitään (ja –rikoksia) kaiken muun salailun ohella, sekä yksipuolisesti tiedottamaan medialle valheellisia ja vääristeleviä väitteitä syytetyistä.

Poliisin ja syyttäjien tekemien vääryyksien takia Anneli Auerin ja Jens Kukan maineiden palauttaminen vaatii Suomen hallitukselta tai presidentiltä anteeksipyyntöä heihin kohdistuneesta vainosta ja julkisesta nöyryytyksestä. Vain siten voidaan lopettaa ihmisten mieliin median kautta iskostetut epäilyt kamalista rikoksista, joihin kumpikaan ei ole syyllistynyt. Syyttömien ihmisten tulee voida pystyä jatkamaan elämäänsä syyttöminä, eikä törmätä minkäänlaiseen syrjintään, uhkailuun tai hengenvaaraan elämässään. Murhaajan ja pedofiilin leima pitää puhdistaa molemmilta kertakaikkisesti. Lisäksi poliisin ja syyttäjien toimet tulee tutkia perusteellisesti, ja seuraamukset langetettava kaikille niistä vastuussa oleville.

Susanna XXXXXX,
Jens Kukan sisar Lontoosta

Ulvilan hätäkeskuspuhelun tarkka litterointi on luettavissa erillisessä artikkelissa. Alla olevasta linkistä voi lukea yhden version mediassa levitetystä vääritelevästä äänitutkija Tuija Niemen litteroinnista:

http://www.ess.fi/?article=276761

Annelin sijainti

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

  • Äidin ja tyttären repliikit
  • Uhrin äänet
  • Iskuäänet ja huonekalujen liikahdukset
  • Murhaajan äänet
  • Mahdolliset muut murhaajan äänet, sekä muut epäselvyydet

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:00 Epäilty: Huoh!

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Epäilty nopeasti huutaen: Huoh! Tää, – Tääl o joku tappaja. *Tulkaa nopeesti! (*kuuluu vaimeita taustaääniä)

0:03 Häke: Mi-, mikä? (päällekkäin soittajan kanssa)

0:04 Epäilty huutaen ja hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää (huoh).

0:05 Häke vaativasti: Rauhotu, mikä paikkakunta?

0:06 Epäilty kiireisesti: Ööh…Ulvila!

0:08 Häke rauhallisesti: Ulvila, jooh. (Taustalta kuuluu vaimeita ääniä).

0:10 Epäilty: nielaisee ja sanoo kiireisesti osoitteen: Tähtisentie 54

0:11 Häke: Anteeks mikä?

0:12 Epäilty toistaa painokkaasti tien nimen ja hengittää huohottaen: Tähtisentie!

0:13 Taustalta kuuluu joku ääni. Voi olla luurin pitämisestä kädessä, liikehtimisestä tai häkestä?

0:14 Häke rauhallisesti: Joo-o.

0:15 Epäilty toistaa kadun numeron: 54!

0:16 Häke rauhallisesti: Onks tää omakotitalo?

0:17 Epäilty vastaa nopeasti: On. Kuuluu vaimeita taustaääniä.

0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?

0:19 Epäilty hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.

0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri huutaa samaan aikaan kivusta: Auuu!

0:24 Epäilty vastaa kiireisesti: Kyllä!

0:24 Häke kysyy vaativasti päälle: Kuka siellä hakkaa puukolla?

0:25 Taustalta kuuluu (uhrin?) ääntä. Sanoo epäselvästi jotain? Öyn?

0:26 Epäilty vastaa päälle: Heti.

0:27 Häke vaativasti: Kuka siellä* hakkaa puukolla? *taustalla kuuluu uhrin valitusta Uhri: Auu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)

0:28 Epäilty hengittää raskaasti luuriin

0:29 Häke: Tunneksä sitä?

0:30 Epäilty (hengästyneesti, murtuneella äänellä epätoivoisena, mutta rauhallisemmin): E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.

0:35 Häke: Joo, -joo.

0:36 Epäilty huudahtaa hätääntyneesti: Hei! Nopeesti!

0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?

0:39 Epäilty epätoivoisesti kiirehtien: Meil o myös neljä lasta täälläh.

0:41 Häke: Neljä lasta?

0:42 Epäilty painokkaasti: Kylläh!

0:43 Häke: Jaaha,* Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois. (*Taustalta kuuluu samalla äännähdys).

0:47 Epäilty: Enh. Epäilty hengittää raskaasti luuriin.

0:50 Taustalta kuuluu kovalla kuin huonekalun liikahdus (laahaava ääni) ja heti perään uhrin huutoa tuskasta Uhri: A-Aiii!

0:52 Epäilty huudahtaa hädissään: Nopeesti! Epäilty hengittää raskasti hengitys vapisten luuriin.

0:53 Uhri: huutaa taustalla mahdollisesti ”tuu joo” (tarkoittaen tuu jo?)

0:54 Epäilty hengittää raskaasti, sanoo epätoivoisena kimakalla äänellä: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?

0:56 Uhri: Iskuääni ja heti perään uhrin reaktio: -Uohh!, perään kaksi perättäistä onttoa iskuääntä (kuin klapilla päähän iskuja?), joiden jälkeen Uhri parahtaa: Ähh! ja jotain muuta, joka katkeaa kesken epäillyn alkaessa taas puhua luuriin.

0:59 Epäilty huudahtaa epätoivoisesti ja hengästyneenä lapselleen, joka on ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen: Meni, -lähtikse mies jo?

1:01 Uhri: Kopsautus ja Aargh!! (erittäin voimakas karjaisu tuskasta).

1:02 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)

1:04 Epäilty: huoahtaa puhelimeen ja hengittää raskaasti

1:06 Kuin huonekalun laahaus ääni ja kolaus/iskuääni?.

1:08 Toinen laahaava ääni ja uhrin älähdys päällekkäin uuoh!

1:09 Isku/kopsahdus ja uhri huutaa tuskasta: Äähh, auuh!

1:10 Epäilty: hengittää raskaasti puhelimessa

1:11 Iskuääni ja uhri huutaa kovaa tuskasta: Tule Aaahh! (yrittää sanoa tule auttaan, mutta kova kipu estää lauseen loppuun lausumisen?)

1:12 Epäilty: O-Onks joku tulossa jo? hengitys edelleen epätasaista

1:14 Taustalta kuuluu painokas: Vittu! Tämä on ulkopuolinen murhaaja, sillä epäilty on puhelimessa ja heti perään kuuluu uhrin älähdys kivusta

1:15 Uhri tuskainen: Öhh! vaimeata kolinaa

1:16 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin.

1:18 Uhri huudahtaa lyhyesti…auto! -Voi yrittää sanoa auta!?

1:19 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin. Taustatapahtumia vaikea erottaa hengityksen alta, kuin kopsahdus kuuluisi.

1:21 kopsahdus

1:23 vaimea iskuääni

1:24 toinen vaimea iskuääni

1:25 kolmas vaimea iskuääni, Uhri tuskasta: Uoh!

1:26 Epäilty hengittää edelleen raskaasti luuriin.

1:26 taustalla iskuääni tai huonekalun liikahdus ja Ähh!

1:28 Uhri huutaa: Karkuun! tai Varpyyyyyn! perään kopsahdus, vaiko puhelin käsittelystä ääni?

1:30 Uhri huutaa: —-, tule tänne apuun! Epäilty hengittää raskaasti luuriin, joten vaikea kuulla alkua. Liitessä 33 (FBI versio?) KKO:n arkistossa kuulin saman kohdan: Annu, tule tänne apuun!”

1:34 –35 KATKOS nauhassa, katkaisiko häke vahingossa nauhoituksen ollessaan pois linjalta? TARKISTETTAVA onko tämä katkos alkuperäisessä häkenauhassa, vai onko nauhaa poliisi käsitellyt? Miksi katkos, kun epäilty hengittää kuitenkin luuriin ja äänentaso on nousussa, ei laskussa (ei voi olla noise gate effect/squelch)?

===

1:36 Epäilty huudahtaa: Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).

1:38 Lapsi etäämmältä: Niih.

1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?

1:40 Taustalta vaimea ääni: Joo! ja kopsahdus ääni päälle. Ei kuullosta uhrilta eikä lapselta, vaan pikemminkin ulkopuoliselta, sillä äänimaisema poikkeaa edellisistä. Vai onko mikrofoni voinut vääristää lapsen äänen mikäli tämä on ollut kääntyneenä pois mikrofonin suunnasta?

1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.

1:42 Lapsi: Mitä mä…? Taustalta kuuluu uhrin huuto ”Tule apuun”

1:43 Epäilty vastaa päälle: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et

1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)

1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu täysin väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”. Nauhoituksessa on eri atmosferinen saundi (äänimaisema), ei taustaääniä, ei hengitystä. Luuri on kauempana suusta, epäilty ojentaa sitä juuri lapselle? Tapahtuiko sama, kun lapsi vastasi ”Joo” aiemmin?

1:48 Uhri huutaa erittäin vaativasti: Tule(han)*Annu auttaa(n)! (*kopsahdus tai lasin päällä askel?) Tämäkin on ollut täysin väärin litteroitu ”No vähä voit auttaakii” Luuri on suunnattuna/ojennettu lapselle takkahuoneeseen päin, sillä tämä kuuluu hyvin selvästi.

1:50 Uhri: Tule Annu! kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku?

1:51 Epäilty kysyy mieheltään topakasti takkahuoneen ääreltä: Lähtikse jo?

1:52 Uhri huutaa epätoivoisena vaimolleen: Tule auttaan!

1:54 Epäilty huutaa raivokkaasti ja paniikissa lujaa (näkee murhaajan?): ”mitäkö” tai ”pitääkö”

1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, huonekalun ääni tai iskun ääni? Murhaaja Jukan kimpussa?)

1:56 Epäilty huutaa kimakasti paniikissa murhaajalle: Vittikö! Murhaaja kääntyy Annelia kohden?

1:57 – 2.00 juoksuaskelia (Epäilty pakenee murhaajaa, suunta ohi puhelimen), tuulikaapin oven aukaisu 1:58/59?). MENEEKÖ ULOS ASTI? Kts. etp.

2:00 Uhri huutaa epäselvästi: Tule (Annu) aut! lapsen hengitys kuuluu luurissa

2:02 Uhri: A-laa-lalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä) kivusta ja pelosta mongerrus, kun murhaaja kääntyy takaisin uhrin kimppuun?

2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

2:03-04 Uhri mongertaa tuskissaan kuin ”aijaa lalalala, puheesta ei saa selvää

2:05 vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta?

2:05/06 Uhri: LaLa ja perään Uhh! Ulkopuolinen surmaaja ähkäisee ponnistuksesta uhrin kimpussa? Epäilty ei ehtisi millään takaisin puhelimeen kahdessa sekunnissa takkahuoneesta.

2:07 vaimeita askelia kohti puhelinta. Anneli on palannut sisälle.

2:08 Epäilty: voihkaisee puhelimeen (kuuluu voimakkaasti): nyyh! taustalta kuuluu uhrin parkaisu –Ääh!

2:09 Epäilty tokaisee epätoivoisena aivan lapsen viereltä luuriin: Tuleeksielt kettää?

2:10 Lapsi ahdistuneena puhelimeen: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä (*)voi huonosti…(kimakalla anelevalla äänellä). Vetää henkeä. *(kuuluu taustaääni. Liian lyhyt, ei saa selvää lapsen jatkaessa puhetta päälle).

2:14/15: Kuuluu Annelin kolme askelta taustalta kohti takkahuonetta.

2:16 Lapsi jatkaa epätoivoisella kimakalla äänellä: Tulkaa äkkii! (taustalla uhri valittaa –aah!)

2:17 Taustalla uhrin valitusta tai surmaajan puhetta: kuin ”(n)ui vaa –”. Taustaäänet kuuluuvat erittäin vaimeana lapsen puhuessa luuriin.

2:18 Lapsi vetää henkeä ahdistuneena: Iih!

2:19 Lapsi huutaa tuskaisena: Iskä, älä kuole! Taustalla ääntelyä, josta ei saa selvää, koska lapsi huutaa puhelimeen.

2:22 Uhri: Aiih!

2:22/23 Epäilty huutaa todella raivokkaasti surmaajalle: Hei, lopeta!

2:24 – 2.27 Nopeita pakenevia askelien ääniä. Epäilty juoksee karkuun surmaajaa. Suunta jälleen puhelinta kohti pois takkahuoneen suulta?

2.25/26 Tuntematon ääni juoksuaskelten joukosta kuin: ”Aja”.

2:26 Häke tulee linjoille ja katkaisee samalla juoksuaskelten ja muut äänet: Joo, haloo.

2:27/28 Uhri tai tuntematon vaimeasti: kuulostaa kuin ”Se jäi”.

2:28 Lapsi epätoivoisena kimakalla äänellä: Nii, tulkaa äkkii (taustalla joku lyhyt ääni, onko isku?), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla jotain vaimeeta kolinaa, tai luurin pitely käsissä?)

2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? Häke nostanut volyymia, sillä häken hengitys suhisee mikrofonissa?

2:35 Lapsi vastaa lohduttautuneena: Äiti.

2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?

2:38 Lapsi: Äiti tuu. (Huom. Lapsella on näköyhteys äitiin).

2:39 (kolahdus)

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

2:41 taustalta kuuluu vaimea kolahdus epäillyn tarttuessa luuriin

2:42 Epäilty ääni vapisten / hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa. Tämä puuttuu kokonaan Niemen litteroinnista!

2:43 Epäilty jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Taustalta kuuluu vaimeita ”high pitch” ääniä ja kolahdus! Surmaaja kalauttaa uhria? Onko poliisiradio auki?

2:47 Epäilty: Joo. (osittain päällekkäin häken kanssa)

2:47 Häke: Mikä tää tilanne nyt? Apu on koko ajan tulossa.

2:49/50 Taustalta kuuluu puhetta! Surmaaja edelleen uhrin kimpussa? Joko surmaaja puhuu jollekkin, tai poliisiradiolinja on auki?

2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se (huoh). Kuuluuko täs kohtaa kolahdus taustalta?

2:51 Epäilty vetää henkeä: -Ehh!

2:52 Epäilty jatkaa: -hajotti meiän ton, -huoh (vetää henkeä)

2:53 Häke: Niih.

2:54 Epäilty jatkaa: se takaovi, Kuuluuko täs kohtaa vaimea kolahdus taustalta?.

2:55 Häke: Joo-o

2:54 Epäilty jatkaa häken päälle: sil o mus-mustat vaatteet.

2:56 Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (volyymia nostettiin taas häkessä, kuuluu huomattavasti kovempaa).

3:09 kova rahina (hengitys mikrofoniin?).

3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua)

3:11 Epäilty huudahtaa tuskaisena: Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? lapsen itkua kuuluu taustalla

3:14 Epäilty vetää henkeä

3:15-17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu

kohdassa 3:16 lapsen kirkuessa kuuluu kopsahdus. Tippuiko murhaajalta veitsi lattialle poistuessaan? Sitä mieltä oli myös jutun taktinen päätutkija rikoskomisario Kare Koskinen, että tekijä poistuu, kun lapsi kirkaisee.

3:17 Häke: Haloo! plus joku taustaääni/puhetta kuuluu häkestä?

3:18 Epäilty: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai? Lapsi itkee taustalla ja vaimeita muita taustaääniä (häkestä?).

3:25/26 Epäilty nyyhkäisee puhelimeen

3:26 Epäilty jatkaa itkuisena: Emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa).

3:29 Epäilty jatkaa kysyen: Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Epäilty: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Epäilty kysyy lähellään seisovalta lapselta hauraalla äänellä: (Lapsen nimi), oliks se viel siel? Hengitystä luuriin

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti.

3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?

3:43 Häke: Joo, Sano vähä tuntomerkkejä* mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta? *Häken taustalta kuuluu möreitä ääniä. Onko ne peräisin poliisiradiosta?

3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, siin oli joku (huoh), sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva (huoh).

3:53 Häke: Joo.

3:54 Epäilty sanoo hengästyneesti ja ääni vapisten: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.

3:58 Häke: Iha vieras.

3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua).

3:59-4:00 Häke: Joo

4.00 Epäilty epätoivoisena: Nyyh! Heih, tulkaa nopeesti!

4:01 Häke päällekkäin epäillyn kanssa, lohduttaen: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.

4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?

4:07 Häke: On, ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa, ni poliisi soittaa.

4:11 Epäilty: Joo.

4:12 Häke: No ni, täst tavottaa tästä sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)

4:14 Epäilty: Joo.

4:15 Häke: No ni, me voidaan lopettaa, poliisi soittaa. (lapsi itkee taustalla).

4:16 Epäilty: Joo. Selvä.

4:17 Häke: Joo, joo hei.

4:18 Epäilty lohdullisena: Heihei.

– Poliisi saapui paikalle n. 4 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen 2:51.