Pakko tunnustaa…

että nyt en ymmärrä. Toivottavasti oikeuden tuomarit ymmärtävät.

Oikeudenkäyntiä seuraamassa ollut Anna Annala kirjoittaa kommentissaan, että miesten talvikenkien etsimisestään oli todistamassa kolme ensimmäisellä viikolla ryhmätyönä tehdyssä paikkatutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä. He olivat yksimielisiä muistikuvistaan siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti ei ottanut Auerin osuutta surmatyöhön tarpeeksi huomioon ja he olivat omien sanojensa mukaan jo toisena päivänä laatineet jonkinlaisen listan Aueriin kohdistamistaan epäilyistä. Kuitenkin he kaikki todistivat miten kuumeisesti etsivät talosta verijälkien pohjakuvioihin sopivia talvikenkiä. Talon sisältä. Auerin kätkemiä tai käyttämiä. Vai mitä kenkiä luulivat etsivänsä. Myös mielet avoimina todistivat etsineensä mahdollista toista tekovälinettä, mitä tahansa tekoon soveltunutta. Käsitin, että etsivät ohjeistuksen mukaan, mutta ehkä toteuttivat omatoimisesti siellä jotakin omaa varjotutkimustaan. Jos ohjeistus ei tosiaan ollut koskenut muun muassa jälkiin sopivien talvikenkien ja astalon etsintää, niin mitähän tutkinnanjohtaja, joka oli kolmikon mielestä Auerin osuuden tyystin sivuuttanut, oli sitten ohjeistanut talosta etsimään paikkatutkinnan avulla.

Eilen Satakunnan käräjäoikeudessa kolme poliisia siis kertoi miten surmatalosta etsittiin verijälkiin sopivia Lahden kenkiä ja toista tekovälinettä. Samat poliisit valittivat, ettei tutkinnanjohtaja huomioinut Aueria mahdollisena murhaajana vaan mediassa esitetyn mukaan ”jyräsi”, ”linjasi”, ”sivuutti” ja ties mitä. Yksi poliiseista ei kuitenkaan ollut täysin varma kuka tutkinnanjohtaja oli ”muistaakseni Joutsenlahti”.

– Tutkinnanjohtaja linjasi ensimmäisen kahden päivän aikana, että Auer on uhri eli asianomistaja, vaikka monet tutkijat olivat eri mieltä. Oikeudessa kuullun rikosylikonstaapelin mielestä tutkinnanjohtajan kanta oli selvä.

Mitä näistä todistuksista voidaan päätellä?

  • Poliisit eivät ymmärtäneet mitä olivat tuolloin rikospaikalla tekemässä, mitä etsimässä ja minkä ihmeen takia. Ehkä he vain noudattivat käskyä ”etsi kengät” ja ”etsi surmaväline” sen kummempia ajattelematta. Noudattavatko he nyt käskyä kertoa , että tutkinnanjohtaja, jonka pitää luonnollisesti olla Joutsenlahti, ei suostunut huomioimaan vaimoa tekijänä.
  • Jos tutkinnanjohtaja ei huomioinut sitä mahdollisuutta, että Auer olisi voinut olla murhaaja, niin epäilikö tutkinnanjohtaja vakavissaan, että ulkopuolinen murhaajan käytti Jukka Lahden talvikenkiä, perheen omaa veistä ja jotain toista perheen omaa välinettä. Epäilikö tutkinnanjohtaja aikuisten oikeasti, että ennen poistumistaan ulkopuolinen murhaaja olisi jättänyt käyttämänsä lainakengät ja toisen tekovälineen surmataloon? Ja tämän vuoksi määräsi poliisit etsimään kenkiä ja surmavälinettä.
  • Vai miksi muuten kolme poliisia kertoivat vuoron perään saman tarina, että Auer sivuutettiin tutkinnassa tutkinnanjohtajan määräyksestä ja samalla heidät laitettiin etsimään talosta murhassa käytettyä toista tekovälinettä ja Lahden talvikenkiä? Vai etsivätkö ihan omin päin ja omasta aloitteestaan.

Joku tässä nyt ei ole ihan mallillaan, joko poliisien kertomukset tai tutkinnanjohtajan ajatusmaailma. Jos tarkoitetaan tutkinnanjohtajalla Juha Joutsenlahtea, niin hän on kertonut, että ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.” Samaa mieltä olivat tekninen tutkija Matti Mäkinen ja taktinen päätutkija Kare Koskinen. He kaikki ovat sitä mieltä rikostutkinnan perustein, että taloon oli tullut ulkopuolinen murhaaja. Tätä käsitystä tukivat myös KRP:n Helena Häkkänen-Nyholm, joka teki profiloinnin murhaajasta ja KRP:n Markku Tuominen, joka puhutti Aueria pari päivää, mutta ei nähnyt Auerissa tekijää.

Oikeudessa kuultujen poliisien mukaan porukalla oli ihmetelty:
– Hätäkeskusnauhalla ei kuulunut tappelua.
– Miksi Auer ei soittanut nopeammin hätäkeskukseen?
– Auer ei ollut vienyt lapsia turvaan.
– Tekoase oli ohutteräinen fileerausveitsi, jollaisia löytyy keittiöistä.
– Asunto oli yleisesti epäsiisti.

Jos tämä oli sen A4 sisältö, jonka poliisit luovuttivat, niin en ihmettele yhtään, jos se jäi vähäiselle huomiolle. Poliisien ihmettelyissä ei ole mitään konkreettista, lähinnä kahvipöytäjuorujen tasoisia epäilyjä ja samalla rikospaikan tekninen tutkinta osoitti ulkopuoliseen tekijään.

Hätäkeskusnauhan osalta tulee todistelua erikseen, jossa selviää, mitä nauhalta kuuluu, mitä ei kuulu ja mitä sieltä ei edes voi teknisistä syistä kuulua, koska hätäkeskuksen käyttämä systeemi tallentaa ääniä vain yhdestä suunnasta.

Miten poliisit kuvittelevat, että olisi ollut mahdollista soittaa nopeammin hätäkeskukseen. Olisiko Auerin pitänyt soittaa hätäkeskukseen heti, kun ikkunaa alettiin rikkoa vaikka ei ollut vielä selvää mitä oikeastaan oli tapahtumassa ”tulkaa äkkiä, mein takaoven ikkuna meni ehkä rikki, ainakin kuuluu erikoista ääntä”. Auer soitti niin nopeasti kuin mahdollista, mietittyään hetken miten saa neljä lasta ulos, joista ainakin kolme oli unessa. Jukkaa tapettiin makuuhuoneessa ja hän tarvitsi apua, toisaalta neljän lapsen raahaaminen yöllä ulos, josta juuri oli tullut sisälle joku hullu, tuntui hankalalta. Auer päätyi siihen, että soittaa äkkiä apua.

Erilaisia veitsiä löytyy lähes joka kodista, joten tuolla logiikalla veitsi voi olla ihan kenen keittiöstä tahansa. Ja entäs siisteys, joka on kovasti ollut keskeinen Ulvilan murhajutussa, oliko asunto yleisesti epäsiisti? Ja jos olisi ollut, niin miten se liittyy mihinkään. Tunnen monta potentiaalista murhaajaa, itseni mukaan lukien, jos kriteereinä pidetään keittiön veitsivalikoimaa ja huushollin siisteystasoa.

Tässä yhteydessä on paikalla oikaista yksi alkututkinnan ”virhe”; kodinhoitohuoneesta löytyneet hiirenjätökset osoittautuivat kukkasen siemeniksi. Voitte siis unohtaa mielikuvat epäsiististä kodista, jossa vilisee rottia.

Murhaoikeudenkäyntiä kaikilla mausteilla

Tunteita ja tunteettomuutta

Oikeudessa arvioitiin murhatalon olohuoneesta löytynyttä veristä jälkeä, joka syyttäjän aiemman version mukaan oli Auerin lavastama. Syyttäjän aiemman version mukaan Auer olisi lavastanut verijäljen lattiaan Jukka Lahden talvikengällä tosin kenkä kädessään. Tähän syyttäjä oli päätynyt poliisien tekemien rekonstruktioiden perusteella, joissa poliisit eivät onnistuneet saamaan samanlaista liukujälkeä juostessaan ja jarruttaessaan verinen kenkä jalassaan. Poliisit eivät tosin onnistuneet saamaan samanlaista jälkeä myöskään kenkä kädessään. Lopputulos oli, että jälki vaikuttaa lavastetulta, vaikka poliisit eivät osanneetkaan sellaista lavastaa.

Verinen kengän jälki, lavastusta vai ketsuppia

Verinen kengänjälki, lavastusta vai ketsuppia

Poliisin tekemät rekonstruktiot Ulvilan murhajutussa ovat – jos mahdollista – jopa tarkoitushakuisempia kuin Uotin Rekonstruktio-ohjelman rekot, tulos on hämmästyttävällä todennäköisyydellä valitun ennakko-olettaman mukainen. Jos taas oletetaan poliisin rekonstruktion olevan luotettava, on erittäin todennäköistä, että murhaajan jättämä jälki lattiassa on syntynyt toisella tavalla kuin mitä poliisit rekoissaan yrittivät.

Annu esitti oman arvauksensa, mistä kohtaa ulkopuolista tunkeutujaa jälki on lattiaan tullut eli kengän verisestä reunasta, jos kerran pohja ei liu’u lattiassa. Käsittääkseni tämä on myös ensimmäisen teknisen tutkijan Matti Mäkisen mukaan mahdollinen vaihtoehto. Valokuvissakin on havaittavissa verisen kengänreunan osajälkiä.

Syyttäjän mukaan rikospaikkakuvat verisistä kengänjäljistä on otettu vasta muutama tunti henkirikoksen jälkeen. Tuolloin rikospaikalla oli jo käynyt suuri joukko viranomaisia: poliiseja, ambulanssihenkilökuntaa jne. ”Ketsuppia. On tainnut nakki pudota”, Valkama kuittaa kuvien painoarvon.

Valkaman mukaan jarrujälki ei mitenkään voi viitata ulkopuolisen murhaajaan, mutta se ei enää ole syyttäjän mielestä myöskään välttämättä Auerin lavastama vaan se voi olla ihan mitä tahansa vaikka ketsuppijälki poliisin rikospaikkaeväistä pudonneesta nakista. Voihan se tarvittaessa olla vaikka Krp:n laboratoriossa huoneilmassa siirtynyt tutkijan dna-tahra.

Oikeudenkäynnissä pitäisi olla kysymys vakavasta asiasta. Jukka Lahti kuoli raa’an henkirikoksen uhrina. Se on vakava asia ja erityisesti läheisille järkyttävää ja surullista. Uhrin vaimoa, Anneli Aueria, syytetään murhasta ja hänelle vaaditaan elinkautista vankeutta. Syyttäjä ajaa syytettä jo toista kierrosta eikä edelleenkään esitä mitään konkreettista näyttöä syytteen tueksi. Annun läheisiä epäilyttää, eikä syyttä, saako Annu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tälläkään kerralla. Tunteet vaihtelevat toivosta epätoivoon. Toiset kärsivät hiljaa yksinään, toiset purkavat ahdistustaan sanoja säästelemättä ja jotkut kirjoittavat blogia.

Ja mitä tekee syyttäjä – käyttäytyy kuin idiootti ja puhuu ketsupista ja nakeista!

Juha Mannerin mukaan on käsittämätöntä, ettei syyttäjä esitä yksityiskohtaista teonkuvausta.

”On älyllisesti epärehellistä alkaa väittämään tällaista ilman, että perustelee asiaa yksityiskohdilla. Siellä ei ole yhtään ainutta kovaa faktaa Anneli Auerin syyllisyydestä.”

Lisäksi puolustus luettelee poliisin tutkinnan virheitä, jotka ovat tässä jutussa tunnetusti merkittäviä. Se vaikuttaa Juha Mannerin mukaan myös nyt oikeudessa esitettyjen todisteiden luotettavuuden arviointiin.

Perheen lasten sijaisvanhempina viime vuosina toimineet Auerin veli ja tämän vaimo ovat suuresti vaikuttaneet lasten uusien kertomusten syntyyn. He haukkuivat Aueria ja tämän puolta pitänyttä vanhinta lasta kolmelle pienimmälle, Juha Manner kuvailee. ”Kaikki siteet katkaistaan niihin läheisiin, jotka olivat aikaisemmassa elämässä mukana.”

Kaikesta päätellen Juha Manner toivoo edelleen, että oikeudenkäynti olisi mahdollista hoitaa niin kuin asiaan kuuluisi – rehellisin keinoin ja älyllisin argumentein. Sitä se ei Annun kohdalla ole ollut tähän mennessä kuin kerran ja poikkeuksellisesti Vaasan hovioikeudessa.

Annua syytetään oikeudenkäynnissä murhan lisäksi vähän joka asiasta. Ehkä siksi, että murhasta syyttäjällä ei ole todisteita, mutta Annun käyttäytymisestä on, eikä Annu edes sitä kiistä. Syyttäjän mukaan Annu on liian tyyni ja liian rauhallinen. Annu itse kertoo säilyttävänsä yleensä rauhallisuutensa myös kriisitilanteissa. ”Olen erittäin rauhallinen ihminen. Jos mulla joskus pinna pettää, se voi olla että korotan ääntäni ja joskus saatan jonkun kirosanan päästää, mutta sekin aika harvoin.” Samanlaisen kuvauksen Annun maltillisesta luonteesta ovat antaneet myös ex-avopuoliso Jyrki Heinonen, oikeusmurhakumppani Jens Kukka ja peitepoliisi Seppo Mäkelä. Samoin molemmat Auerin lapset, joita kuultiin syksyllä 2009.

Valkama peräänkuuluttaa itkua, hysteriaa tai edes yhtä kyyneltä. Jos Annu olisi itkenyt kaikkien nähden, olisiko se kiistaton todiste syyttömyydestä. Rauhallinen käytös ei ole merkki tunteettomuudesta. Ihmisen käyttäytyminen ja tunteet ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset myös ilmaisevat tunteitaan eri tavalla tai ovat niitä ilmaisematta. Se, joka itkee eniten ja kovimmin, ei aina ole se, joka kärsii eniten. Murhasta ei voida tuomita sillä perusteella, ettei jonkun henkilön persoona miellytä tai vastaa omaa ahdasta käsitystä ihmisistä. Murhasta voidaan tuomita vain teon perusteella ja tähän syyttäjän tulisi näyttönsä perustaa. Syyttäjä Valkaman käytös on julkeaa ja tökeröä, mutta onko hän tunteeton ihminen, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

keep-calm-and-carry-on

Lähde: lainauksia MTV3 murhakäräjiltä http://www.mtv3.fi/live/index.shtml/ulvila

Julkinen seloste asiassa Auer & Kukka

Anneli Auer

Kirjoittanut Anneli Auer

Tämä on vastine Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamaan julkiseen selosteeseen asiassa Auer ja Kukka (R 12/1625).

Seloste antaa harhaanjohtavan kuvan niin näytön kuin asiantuntijoiden roolin suhteen, ja siksi on välttämätöntä esittää joitakin tarkennuksia sen ymmärtämiseksi, minkälaisin perustein hovioikeus on tuominnut Auerin ja Kukan.

Selosteessa annetaan ymmärtää, että hovioikeus on kyennyt esitetyn näytön perusteella erottelemaan lasten kertomuksista luotettavan osan epäluotettavasta osasta. Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että luotettavat osat olisi voitu todentaa esittämällä näyttöä niiden tueksi. Tosiasiassa näyttöä oli ainoastaan kertomuksia vastaan ja esitetyn näytön perusteella osa syytteistä kumottiin jo käräjäoikeudessa. Jäljelle jäävän osan tueksi ei ole esitetty minkäänlaista kertomuksista riippumatonta näyttöä. Tuomio ei siis perustu näyttöön siitä, että rikos olisi tapahtunut, vaan siihen oletukseen, että vastaajien esittämän näytön perusteella rikoksen mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Tämä sotii vastaajien käsityksen mukaan jyrkästi oikeusvaltion perusperiaatteita vastaan.

Selosteessa annetaan myös ymmärtää, että tuomio perustuisi useiden erikoislääkärien ja psykologien kuulemiseen. Selosteessa ei kuitenkaan kerrota, että kuulemisista huolimatta tuomiossa ei ole huomioitu kuin yhden lääkärin ja kolmen psykologin mielipiteitä ja on jätetty kokonaan huomioimatta niiden asiantuntijoiden puheenvuorot, joilla olisi ollut paras pätevyys puhua oman erityisalansa asioista.

Selosteessa jopa väitetään, että arpi- ja vammalöydöksille ei esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin lasten kertomukset, vaikka tosiasiassa jokaiselle löydökselle esitettiin vähintään yhtä todennäköisiä selityksiä kuin lasten hyvin epärealistiset kertomukset. Kaikki lääkärit olivat yhtä mieltä siitä, että löydöksille voi olla muita selityksiä. Lisäksi osasta väitetyistä teoista jäi löydökset puuttumaan tai löydökset olivat ristiriidassa kertomuksen kanssa.

Allekirjoittaneen käsityksen mukaan hovioikeus on julkisella tiedotteellaan määritellyt suuntaviivat sille, mitkä aiheet ovat julkisia ja millaisella yksityiskohtaisuudella näistä asioita voidaan julkisesti puhua. Tässä vastineessa otetaan kantaa ainoastaan hovioikeuden julkisiksi määrittelemiin aiheisiin kertomalla vastaavalla tarkkuudella ne asiat, jotka hovioikeus on jättänyt kertomatta ja näin täsmennetään harhaanjohtavia kohtia.

Vastaajien oikeusturvan kannalta olisi välttämätöntä julkistaa myös lasten kertomukset, mitä tässä ei kuitenkaan tehdä. Ei ole myöskään lasten edun mukaista, että väärän tuomion lisäksi tuomiosta myös tiedotetaan väärin ja että lapset saavat kaiken muun kärsimyksen lisäksi taakakseen myös häpeän rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut.

Lääkärit

Hovioikeus vetoaa selosteessaan lääkäreiden suureen lukumäärään ja siihen, että he ovat erikoislääkäreitä. Selosteessa ei kuitenkaan kerrota, että tuomio perustuu ainoastaan yhden lääkärin allekirjoittamiin lausuntoihin, joissa on otettu vahvasti kantaa myös lääkärin oman erikoisosaamisen (gynekologia) ulkopuolisiin asioihin. Käräjäoikeudessa nämä lausunnot todettiin asenteellisiksi.

Varsinaisessa tutkimustilaisuudessa oli läsnä kolme lääkäriä, joiden erikoisalaa olivat gynekologia (lausunnon laatinut lääkäri A), urologia (lääkäri B) ja lastentaudit (lääkäri C). Lisäksi lapsille tehtiin radiologisia tutkimuksia. Hovioikeus katsoo lääkärintarkastusten tukevan lasten kertomuksia vaikka asianomistajilta ei missään em. tutkimuksessa löytynyt mitään vertailuryhmän lapsista poikkeavaa lukuun ottamatta yhden lapsen peräsuolesta magneettikuvauksessa todettua laajentumaa, johon palataan myöhemmin. Vertailuryhmällä tarkoitetaan kolmea naapurustossa asunutta lasta, jotka tutkittiin samassa yhteydessä.

Arpikartoitus tehtiin UV-valoa apuna käyttäen. UV-valo ei erottele pysyviä arpia ja paranemisvaiheessa olevia tilapäisiä arpia eikä niitä ole eroteltu myöskään lausunnossa. Puolustus vaati ennen hovioikeuskäsittelyä lapsille uutta lääkärintarkastusta, jossa asia olisi selvinnyt, mutta hovioikeus hylkäsi vaatimuksen.

Mikään arvista ei vastannut sitä, mitä viiltelyarvilla yleensä tarkoitetaan, vaan ne olivat enimmäkseen hentoja, paljain silmin huonosti havaittavia löydöksiä. Niitä ei erota vertailuryhmän arvista mikään muu kuin niihin liittyvä kertomus, minkä lääkäri A on itsekin myöntänyt. Niitä ei erota edes suuri lukumäärä, sillä yhdellä vertailuryhmän lapsella todettiin poikkeuksellisen suuri määrä löydöksiä, laskutavasta riippuen 65–90 arveksi tulkittavaa löydöstä samoin kriteerein kuin asianomistaja C:ltä oli laskettu 105 löydöstä. Asianomistaja B:llä oli laskettu 26 arpea ja asianomistaja D:llä kymmenkunta arpea. Kaikilla vertailuryhmän lapsilla oli selittämättömiä arpia, arpisarjoiksi tulkittavia löydöksiä ja erikoisen muotoisia arpia, kuten rasti, kolmio, ympyrä, sydän tai erilaisia kirjaimia. Yhdellä vertailuryhmän lapsista todettiin peräaukon alapuolella arpi, jossa lääkäri A ei kuitenkaan nähnyt mitään rikokseen viittaavaa.

Hovioikeus katsoi arvet todennetuiksi lääkäri B:n vakuutuksella siitä, että kaikki arvet olivat hyvin paljain silmin nähtävissä vaikka lääkäri A:n mukaan suurin osa näkyi huonosti, osa oli epävarmoja ja osasta ei ollut tietoa, olivatko ne arpia vai ”arvenkaltaisia muodostelmia”. Tutkimustilanteen videolta näkyi, että lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen taustalla poissa kameroiden tieltä. Ketään muita kuin lääkäreitä A ja B ei kuultu arpiin liittyen.

Peräsuolen laajentumaan liittyen kuultiin uutena todistajana erikoislääkäri D:tä, jonka erikoisalana oli gastroenterologia eli hänen pätevyyteensä kuului lausua nimenomaan suolistoon ja peräaukkoon liittyvistä löydöksistä. Havaitun laajentuman koko ja sijainti yhdessä siihen liittyvän arven kanssa sopivat lääkäri D:n arvion mukaan täydellisesti yhteen sen kanssa, että lapsi on kärsinyt pitkäaikaisesta ummetuksesta. Lääkäri D ei pitänyt vuosien takaista penetraatiota todennäköisenä syynä laajentumaan, koska kokemuksen mukaan laajentuman syntyminen edellyttää pitkäaikaista venytystä.

Hovioikeus jätti lääkäri D:n lausunnon huomioimatta perustuen arvailun tasoiseen spekulaatioon siitä, että vaikka ummetus ei olisi parantunut ilman lääkärin hoitoa, B:llä ei ole ollut vaikeaa ummetusta vaikka lapsi itse on kertonut kärsineensä ummetuksesta ja kakkaamiseen liittyvästä kivusta.

Puhelimitse kuultiin vielä norjalaista seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen erikoistunutta lääkäri E:tä, jonka mukaan pelkästään arvista ei voi päätellä, ovatko ne seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä vai jostain muusta. Asianomistaja C:n löydös näytti hänen mielestään luonnolliselta muodostelmalta. Lääkäri E vahvisti lääkäri D:n toteamuksen, että laajentuma yhdessä arven kanssa ovat tyypillisiä löydöksiä vaikean ummetuksen yhteydessä.

Hovioikeus perustelee päätöstään myös todennäköisyyksillä, vaikka esitetyn näytön perusteella jokaiselle löydökselle on olemassa myös vaihtoehtoinen ja todennäköisempi selitys. Koska esim. todennäköisyys joutua äidin viiltelemäksi saatananpalvonnan yhteydessä tai joutua lapsena anaaliraiskauksen uhriksi on 0%, mikä tahansa realistinen selitys on todennäköisempi.

Psykologit

Hovioikeudessa kuultiin kolmea Turun yksikössä työskentelevää psykologia, joilla on pätevyys haastatella lapsia ja tehdä luotettavuusarvioita rutiinitapauksissa. Nämä kolme psykologia ovat haastatelleet asianomistajia B, C ja D ja laatineet luotettavuusarvion oman haastateltavansa osalta. Kellään heistä ei ole psykologista jatkotutkintoa luotettavuusarviointiin liittyen eikä myöskään julkaistuja tutkimuksia näistä aiheista. Näistä psykologeista käytetään jatkossa nimitystä ’haastattelijat’.

Lisäksi kuultiin kolmea psykologian tohtoria, jotka ovat pätevöityneet nimenomaan luotettavuusarvioinnin ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön saralla. Kaksi heistä laati kokonaisarvion kertomusten luotettavuudesta kaiken saatavilla olevan materiaalin perusteella. Yksi oli ollut mukana konsultoimassa Turun yksikön psykologeja. Näistä kolmesta psykologista käytetään jatkossa nimitystä ’asiantuntijat’.

Muut kuullut psykologit olivat olleet mukana muiden lasten haastatteluissa Tampereen ja Helsingin yksiköissä, eivätkä ottaneet kantaa asianomistajien B, C ja D kertomusten luotettavuuteen.

Turun yksikön haastattelijat päätyivät kukin hieman erilaisiin arvioihin haastateltavansa luotettavuudesta, mutta jokainen päätyi kuitenkin siihen ratkaisuun, että hypoteesi rikoksesta sai eniten tukea. Kaikki haastattelijat pitivät lääkärinlausuntoja kiistattomana näyttönä rikoksen tapahtumisesta paitsi asianomistaja D:n haastattelija, joka antoi lausuntonsa ehdollisina.

Asiantuntijat A ja B päätyivät siihen ratkaisuun, että eniten tukea sai hypoteesi siitä, että rikosta ei ole tapahtunut. Koska löydökset ja niiden tulkinnat ovat kaksi eri asiaa, on todennäköisempää, että lääkärit ovat syyllistyneet ylitulkintaan, kuin että lasten kuvaamat hyvin epärealistiset tapahtumankulut olisivat totta, ottaen huomioon, että mitään näyttöä niiden tueksi ei ole olemassa, ja että hyvin moni seikka puhuu niitä vastaan.

Toinen kiistakysymys koski luotettavuuden kriteerejä. Haastattelijoiden käyttämät kriteerit kuten kertomusten yksityiskohtaisuus ja yhteneväisyys ja muut myös hovioikeuden selosteessa mainitut kriteerit eivät asiantuntijoiden mukaan ole käyttökelpoisia silloin, kun kyseessä ovat valemuistot, vuorovaikutuksessa syntyneet tarinat tai ns. upotetut valheet, joissa yksityiskohdat on poimittu muualta. Sellaiset asiat kuten lapsen elehtiminen haastattelussa eivät ylipäätään koskaan ole käyttökelpoisia luotettavuuden kriteerejä. Seksuaalitietämys on aikaisemmin käytössä ollut kriteeri, joka on kuitenkin menettänyt merkityksensä internetin aikakaudella. Asianomistajat B ja C ovat kiistatta nähneet nettipornoa, koska molemmat osasivat nimetä aitoja pornosivustoja.

Kolmas kiistakysymys oli, miten luotettavuutta voidaan arvioida, kun kertomus sisältää useita selkeästi epäluotettavia osia. Kaksi haastattelijaa kuittasi asian toteamalla, ettei epäluotettavilla osilla voi sulkea rikoksen mahdollisuutta pois. Kaikki kolme asiantuntijaa sekä kolmas haastattelija totesivat, ettei epäluotettavasta kertomuksesta voida millään menetelmällä poimia mahdollisesti luotettavia kohtia, paitsi jos on olemassa jotakin kertomuksista riippumatonta näyttöä. Mitään sellaista näyttöä ei siis tässä tapauksessa ole olemassa muusta kuin tukkapöllystä, yhdestä läpsimisestä ja yhdestä muovilautasella aiheutetusta pienestä haavasta.

Hovioikeuden selosteessa todetaan, että haastattelut tehtiin Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaisella menetelmällä. Ongelmallista tässä tapauksessa kuitenkin oli, että Suomessa ei ole valmista ohjeistusta siihen, miten tulee menetellä vaativien ja laajojen luotettavuusarviointien kohdalla, koska tällaisia tapauksia ei yleensä ole. Hovioikeudessa otettiin esiin useita ongelmakohtia, joissa haastattelijoiden puutteelliset tiedot ilmenivät. Muualla kuin Suomessa varsinaiset luotettavuusarviot teetetään alan asiantuntijoilla eikä haastattelijoilla.

Hovioikeuden selosteesta sen enempää kuin tuomion salaisesta osastakaan ei selviä, miksi hovioikeus on kaikissa kiistakysymyksissä asettunut vastakkaiselle kannalle kuin alan asiantuntijat.

Tuomion perusteluista ja julkisesta selosteesta saa sellaisen käsityksen, että hovioikeus ei ole ymmärtänyt tai ei ole halunnut ymmärtää, mistä luotettavuuden arvioinnissa on kyse.

Asiantuntijoiden ja myös haastattelijoiden kertoman mukaan kertomuksia ei voida arvioida irrallaan muusta näytöstä ja siitä kontekstista, jossa ne ovat syntyneet, ja väärät kertomukset ovat itse asiassa varsin yleisiä. Asiantuntijoiden mukaan väärät kertomukset eivät yleensä synny tahallisen vaikuttamisen ja tietoisen sopimisen kautta vaan ennemminkin tahattoman vaikuttamisen kautta. Silti hovioikeus perustelee tuomiotaan sillä, että eivät lapset keksisi tällaisia asioita tai eivät olisi pystyneet sopimaan kertomuksista. Asiantuntijalausuntojen valossa hovioikeuden tuomio on siis täysin väärä.

Välitön näyttö

Hovioikeus on luetellut neljä asiaa, jotka sen mukaan heikentävät asianomistaja A:n kertomuksen luotettavuutta. Mikään näistä ei tosiasiallisesti kerro mitään A:n epäluotettavuudesta vaan hovioikeuden kyvyttömyydestä arvioida näyttöä objektiivisesti.

Hovioikeus esim. olettaa, että A:n olisi pitänyt havaita selkäpuolellaan olevat sentin korkuiset muodostelmat, joita kukaan muukaan ei ole sieltä ilman UV-valoa onnistunut löytämään. Hovioikeus myös olettaa, että vastoin A:n, Kukan ja Auerin yhteneväisiä kertomuksia, Kukan olisi joka kerta tavatessaan äitiä pitänyt tavata myös A ja kaiken lisäksi A:lla olisi pitänyt olla selitys B:n, C:n ja D:n kertomuksiin ja arpiin vaikka A on asunut eri taloudessa kesästä 2010 eikä ole saanut tavata vapaasti B:tä, C:tä eikä D:tä sen jälkeen kun sijaisäiti katkaisi tapaamiset alkusyksyllä 2010.

Tasapuolisuuden nimissä hovioikeuden olisi pitänyt luetella myös B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta heikentävät seikat eikä antaa sellaista väärää tietoa, että nämä kolme eivät olisi jääneet kiinni valehtelusta. Ilmeisesti hovioikeuden logiikalla se ei ole valehtelua, mitä kukaan ei ole uskonut alun perinkään tai mistä syyttäjä on jo luopunut.

Seuraavassa on lueteltu joitakin B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta heikentäviä havaintoja:

1. Kertomukset sisältävät yleisen elämänkokemuksen mukaan epäuskottavia kohtia, minkä hovioikeuskin on todennut.

2. Vastaavanlaisista satanistisista kertomuksista on kokemusta muualta maailmasta, USA:sta jopa satoja. Vastaavanlaiset kertomukset eivät ole koskaan missään olleet totta.

3. Kertomukset sisältävät tilastojen valossa ääriharvinaisia tekoja, jotka kuitenkin ovat aikaisemmin dokumentoiduista vääristä kertomuksista tuttuja.

4. Kertomukset sisältävät muistitutkimuksen valossa epärealistisia osia.

5. Lasten terveystiedot ja poissaolotiedot koulusta ovat ristiriidassa kertomusten kanssa.

6. Asianomistajien ja vastaajien lisäksi suoraa näyttöä olisi ollut myös seitsemän muun henkilön kertomukset lasten kuvaamista tapahtumista. Yksikään näistä seitsemästä kertomuksissa esiintyvistä henkilöistä ei vahvistanut kertomuksia.

7. Kertomukset sisältävät lukuisia varmasti vääräksi tiedettyjä yksityiskohtia.

8. Lapset puhuivat ristiin eräissä merkittävissä kohdissa mm. pornonkatseluun ja viiltelyyn liittyen. Yhdeltä lapselta lipsahti yhdessä haastattelussa, että ”viiltely” olikin itse asiassa lasten keskinäistä leikkiä.

9. Lapsilla on ollut motiivi tuottaa väärää kertomusta.

Muu näyttö

Hovioikeudessa otettiin esille useita sellaisia asioita, joista loogisesti ajatellen olisi pitänyt olla näyttöä, jos kertomukset olisivat totta. Mitään näyttöä minkään kertomuksen osan tueksi ei ole olemassa, minkä vastaajien näkemyksen mukaan pitäisi horjuttaa kertomusten luotettavuutta entisestäänkin. Esimerkiksi lapsista loppukesällä 2009 otetuista hyvälaatuisista kuvista voitiin todeta, että useimmat lapsilla 2011 havaitut löydökset vielä tuolloin puuttuivat, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että lapsia olisi viillelty viikoittain keväästä 2007 lähtien.

Naapureita ja asianomistajien vanhempia kuultiin mm. siinä tarkoituksessa, että heidän havaintonsa yhdessä lasten terveystietojen ja poissaolotietojen kanssa osoittaisivat väitteet jatkuvasta pahoinpitelystä mahdottomiksi. Kukaan ei koskaan ole havainnut lapsissa fyysistä tai psyykkistä oireilua tai minkäänlaisia pahoinpitelyn jälkiä, vaikka lapset ovat saaneet liikkua vapaasti pihalla ja kavereiden luona ja ovat naapureiden kertoman mukaan olleet paljon ulkona. Myöskään pitkään jatkunut peitetoiminta, tilakuuntelu tai telekuuntelu eivät tue rikosväitteitä, vaikka myös Auerin ja Kukan useat kymmenet puhelut tallentuivat puolen vuoden ajalta.

Hovioikeuden mukaan käytetyt tekovälineet ovat olleet tavalliseen asuinirtaimistoon kuuluvia tai helposti hävitettäviä. Riippumatta siitä voidaanko tekopeniksiä, käsirautoja tai seksiasusteita pitää joka kodin välineinä, ainakaan Auerilla ja Kukalla ne eivät ole sitä olleet, mikä tuli todistettua aikaisempien ja myöhempien kumppaneiden kuulemisella ja peitetoimintaraportilla. Seksivälineiden puuttuminen yhdessä em. tiedon kanssa ja yhdessä lasten jo sinällään epäuskottavien kertomusten kanssa olisi vastaajien käsityksen mukaan pitänyt kertoa hovioikeudelle, että lasten kertomukset ovat peräisin jostain muualta kuin tosielämän kokemuksista. Lasten mukaan tekopeniksiä olisi käytetty mm. pirun sarvina, lintujen jahtaamiseen pihalla, ruokailun yhteydessä ja yksi esimurrosikäinen lapsi olisi työntänyt sellaisen itse peräaukkoonsa ilman, että siitä olisi jäänyt jälkiä. Osoite kaalimato.com oli tuttu ainakin yhdelle lapsista.

Koska Turun yksikössä taustatutkimus oli jäänyt puolitiehen ja Helsingin yksikössäkin asiaa oli tutkittu vain asianomistaja A:n näkökulmasta, vastaajat olivat laatineet hovioikeudelle apuvälineeksi Stakesin ohjeissa mainitun aikajanan lasten keskeisistä elämänmuutoksista ja syytösten kehityshistoriasta. Kehityshistoria osoitti selvän kaavan kertomusten rakentumiselle ja tarjosi loogisen selityksen myös sille, miksi Jens Kukka tuli mukaan kertomuksiin.

Hovioikeus ei ole perustellut, miksi se on jättänyt vastaajien esittämän vaihtoehtoisen tapahtumankulun ja asiantuntijoiden A ja B esittämän vastaavan tapahtumankulun kokonaan huomioimatta, vaikka kaikki vaihtoehtoiset selitykset todettiin mahdollisiksi samalla kun syytteen perustana olleet kertomukset todettiin suurelta osin epäluotettaviksi. Muu näyttö kuitattiin ainoastaan toteamalla, että näytön puuttumisella ei voi sulkea rikoksen mahdollisuutta pois.

Turussa 24.7.2013 Anneli Auer

Mielenkiintoista ja niin inhimillistä

Professori dna-tunnisteesta: ”Todella mielenkiintoista” IL 1.7.2013

Samainen professori, jonka viisaita sanoja siteerasin kirjoituksessani ”Saunan takana on vielä tilaa”, on antanut vähemmän viisaita kommentteja tänään Iltalehdelle koskien Ulvilan murhan tutkintasotkua. Kaikesta ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvitsekaan.

klapi

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää dna-näytteen kuulumista keskusrikospoliisille selvänä merkkinä siitä, ettei Jukka S. Lahden surmaaja ollut ulkopuolinen.

Professori on siis sitä mieltä, että jos rikospaikalta ei löydy muiden kuin poliisin dna:ta, niin murhaaja on siinä tapauksessa perheenjäsen. Jos henkilöllä ei ole perhettä, on kyseessä tällä logiikalla varmuudella itsemurha.

Ylen saamien tietojen mukaan Ulvilan surman tuntematon dna on tunnistettu ja se kuuluu nimettömän lähteen mukaan keskusrikospoliisin tutkijalle. Tolvanen pitää tunnistusta erittäin mielenkiintoisena.

– Näyttää olevan arvoitus missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan dna on sinne joutunut. Mielenkiintoista on se, onko tutkija käynyt surmapaikalle jo ennen rikosta vai onko se tullut tutkinnan yhteydessä, Tolvanen toteaa.

Jos professori uskoo, ettei ulkopuolista murhaajaa ole ollut, niin ajatteleeko hän, että tämä nimeltä mainitsematon tutkija olisi käynyt perheen kotona ennen murhaa ihan vaan syljeskelemässä halkopinoon. Tai vaihtoehtoisesti söhlännyt dna:taan rikospaikkatutkinnan yhteydessä veriseen klapiin – tuskin. Toisaalta KRP:n rikosteknisen laboratorion johtajan Erkki Sippolan mukaan näytteiden saastuminen on normaalia ja näyte voi saastua missä vaiheessa tutkintaa tahansa. Niinkin luotettavia ovat tutkimukset. Mahdollisesti saastunut näyte on murhan alkututkinnassa sulkenut oikean murhaajan pois epäiltyjen listalta.

Ulvilan surman tutkinnan aloitti Porin poliisi, joten keskusrikospoliisin tutkija ei ole voinut saapua rikospaikalle ensimmäisten joukossa.

Tolvasen mukaan tunnistettu dna vahvistaa syyttäjien näkemystä ja tulee olemaan merkittävä todiste myös elokuussa alkavassa Ulvilan surmien pääkäsittelyssä Satakunnan käräjäoikeudessa.

– Minusta tämä selventää tilannetta ja vahvistaa käsitystä, ettei mitään ulkopuolista tekijää ole.

Syyttäjien mielestä dna:lla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä tässä murhajutussa Anneli Aueria vastaan. Dna:ta on koko ajan vähätelty ja väitetty milloin hyttysen dna:ksi ja milloin miksikin. Tuskin niin merkityksetön asia muuttuisi yllättäen syyttäjän ”yllätystodisteeksi” vaikka professori tätä pitääkin merkittävänä. Onko syyttäjä ollut tietoinen dna:n yhteensopivuudesta jo pitkään, mahdollisesti jopa hyvin pitkään? Sitä tarina ei kerro. Eikä Valkama.

Tietämättä mitään muuta kuin, että rikospaikalta löytynyt tuntematon dna on varmistunut sopivan erääseen keskusrikospoliisin tutkijaan, professori vetää sen johtopäätöksen, että murhaaja ei ole ulkopuolinen. Jos rikospaikalta löytyy poliisin dna:ta, niin onhan se ilmiselvää, että murhaaja on silloin kukas muu kuin uhrin vaimo. Keskusrikospoliisin tutkija ei missään tilanteessa voi olla murhaaja, se ei vain yksinkertaisesti ole vaihtoehto. No, jos kyseessä on halkoa tutkineen rikoskemistin dna, niin siitä tietysti voisi vetää sen johtopäätöksen, että jos murhaaja olisikin KRP:n miehiä, murhaajasta todella olisi dna:ta huomattavasti enemmän rikospaikalla. Se kun leviää niin helposti jopa laboratorio-olosuhteissa.

”Inhimillinen erehdys”

Tolvasen mukaan inhimillisiä erehdyksiä tutkintapaikalla sattuu jatkuvasti, eikä ole poikkeavaa, että tutkijan jälkiä löytyy tutkimusaineistosta. Hänen mukaansa tämänkaltaiset virheet on yleensä pystytty tunnistamaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

– Rikospaikka tulisi aina eristää niin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Erityisen ikävää on, että tutkijan jälki tunnistettiin vasta näin myöhään.

Tolvasen mukaan kyseisellä tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia.

Poliisit ovat kovasti inhimillistä porukkaa, se on huomattu tämän jutun yhteydessä moneen otteeseen. Yhdestä asiasta olen professorin kanssa täydellisen samaa mieltä, tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia. Oli dna tullut klapiin sitten missä vaiheessa tahansa ennen tai jälkeen Porin poliisin paikalle saapumisen.

Dna on ollut tärkeä todiste oikean murhaajan kiinni saamiseksi. Jos dna nyt osoittautuu saastuneeksi näytteeksi, on mahdollista, ettei Ulvilan murha ratkea koskaan. Dna:lla ei ole merkitystä Anneli Auerin syyttömyyden kannalta, sen todentavat muut seikat.

Turun hovioikeuden tuomio and dirty details

scared

Annu on tuomittu rikoksista, joita hän ei ole tehnyt. Yhdenkään henkilön tai instanssin mielipide tai arvio asiasta, ei voi muuttaa tosiasioita. Totuus ei ole mielipide- tai arvovaltakysymys.

Olen saanut paljon kritiikkiä ja siksi kertaan vielä sen, minkä olen mielestäni tehnyt selväksi jo aiemminkin. Lapsia pitää suojella kaikelta väkivallalta ja hyväksikäytöltä. En puolusta insestiä, pedofiliaa tai lasten pahoinpitelyä. Se kaikki on minusta aivan yhtä vastenmielistä ja tuomittavaa kuin ihmisten mielestä yleensä. Puolustan oikeudenmukaisuutta, totuutta, ihmisoikeuksia ja elämää.

Minulla on ollut mahdollisuus tutustua kaikkeen oikeudenkäyntiaineistoon, koska olen avustanut Annua muutamassa valitusprosessissa asiaan liittyen. Aineistosta ei löydy mitään raskauttavaa todistetta, jolla voitaisiin tuomita kumpaakaan syytettyä mistään rikoksesta. Ja kuitenkin tuomiot on annettu.

Toisin kuin hovioikeus julkisessa selosteessaan väittää, hovioikeus ei ole voinut ymmärtää lasten kertomusten syntyhistoriaa. Hovioikeuden ammattitaito ei nähtävästi ole riittänyt myöskään asiantuntijoiden epätieteellisten tutkimusten arviointiin vaikka tähän on tarjottu heille apuja puolustuksen kustannuksella. Kaikki asiantuntijat eivät pitäneet lasten kertomuksia luotettavina. Myöskään ns. lääketieteellisestä näytöstä ei oltu yksimielisiä.

Lasten kertomusten taustat ja niiden syntyhistoria on merkittävä asia, kun arvioidaan kertomusten todistusarvoa. Syyttäjien puolelta luotettavuusarvion tehneiden asiantuntijoiden tiedossa nämä seikat eivät olleet. Heidän saamansa taustatiedot ovat olleet vahvasti arviota ohjaavia ja mm. tämä heikentää merkittävästi arvioiden luotettavuutta. Kaikelle on olemassa hyvin yksinkertainen, ymmärrettävä ja elämänläheinen selitys. Se, miksi sitä ei tuomioistuimessa ymmärretä tai haluta ymmärtää, on minulle täysi arvoitus. Hovioikeus vetoaa elämänkokemukseen. Heidän elämänkokemuksestaan mitään tietämättä voin silti sanoa, että se taitaa poiketa hurjasti omastani.

Julkinen seloste ei kaikilta osin muutoinkaan ole totuudenmukainen. Salainen oikeudenkäynti mahdollistaa sen, ettei kritiikkiä voi julkisesti esittää vaikka sille olisi olemassa vahvat perusteet. Se mikä on määrätty salaiseksi, on salaista rangaistuksen uhalla eikä perusteita tai todisteita julkisesta selosteesta poikkeaville väitteille ole mahdollista esittää. Julkista selostetta on kehuttu sen avoimuudesta. Avoimuus on kuitenkin näennäistä. Joka on perehtynyt koko oikeudenkäyntiaineistoon, ei voi olla samaa mieltä selosteen avoimuudesta. Suurelle yleisölle, joka ei muuta asiasta tiedä, julkinen seloste vaikuttaa ilmeisesti avoimelta ja mielikuvitus hoitaa aukot, jotka selosteeseen jää. Tietämättä jutun yksityiskohtia ei selosteen ajatuksia ohjaavaa vaikutusta varmaan edes huomaa.

Oikeusvaltion kannalta tuomio on mahdollisimman ikävä. Annun ja Jensin tuomiot ovat täydellinen oikeusmurha. Oikeusmurhia ei pitäisi oikeusvaltiossa tapahtua. Sen eteen on tehty paljon työtä, mutta tämän tapauksen kautta tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Ihmisten tulisi voida luottaa kaikkeen viranomaistoimintaa ja erityisesti tuomioistuimen ratkaisuihin. Ketään syytöntä ei tulisi missään tilanteessa tuomita vankeuteen. Sitä ei voi hyväksyä. Eikä pidäkään hyväksyä.

Oikeusmurhat murentavat luottamusta koko yhteiskuntaan. Salainen oikeudenkäynti suojaa mahdollisia rikoksen uhreja ja se on kaunis ja kannatettava periaate. Kuitenkin toinen oikeushyvä eli syytetyn oikeusturva voi vaarantua vakavasti tästä menettelystä. Koko oikeudenkäynnin salaaminen voi johtaa tulokseen, joka ei ole lähelläkään totuutta eikä siksi ole kestävä. Hovioikeuden julkinen seloste asiasta on ongelmallinen. Siinä annetaan epämääräiset perusteet tuomiolle. Selostetta ei voi kuitenkaan kyseenalaistaa, jos ei tunne koko jutun materiaalia ja taustatietoja.

Vaikutusmahdollisuudet puolustusasianajajilla ja oikeusmurhan uhrien läheisillä ovat hyvin heikot. Erittäin huolestuttavaa on se, ettei tässä tapauksessa ole toteutuneet mitkään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet. Puolustuksen mahdollisuudet tasapuoliseen oikeudenkäyntiin on evätty kerta toisensa jälkeen. Puolustuksen pyyntöön toisen lääkärin arviosta ei ole suostuttu. Puolustuksen omille asiantuntijoille ei ole annettu mahdollisuutta arvioida lasten väitettyjä vammoja tai tehdä omia luotettavuusarvioita, ei valtion kustannuksella eikä edes omalla kustannuksella. Puolustuksen asiantuntijat ovat joutuneet arvioimaan vammojen todenperäisyyttä ja kertomusten luotettavuutta annetun materiaalin ja lausuntojen perusteella. Syyttömyysolettamaa on rikottu alusta alkaen median kautta, eikä tätä ole korjattu viranomaisten taholta, mikä olisi ollut vähintä mitä viranomaisten asiassa olisi pitänyt tehdä.

Olen huolestunut siitä, että tällaista voi nykyaikana tapahtua. Ihan kenelle tahansa meistä – vaikka sinulle tai minulle. Valitettavasti tämä ei edes ole vain yksittäistapaus, joten on syytä olla erittäin huolestunut. Jos ihmiset eivät voi luottaa viranomaisiin eivätkä oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen, se on jo vakava asia.

Minulla on ystäviä, jotka uskovat Annun olevan syytön. Ja ystäviä, jotka eivät tiedä mitä ajattelisivat ja ymmärrän sen. On vaikeaa ellei lähes mahdotonta ymmärtää, miten syytöntä ihmistä voidaan kohdella näin. En ihmettele sitä, että ihmiset uskovat näihin pahoihin asioihin, kun niistä kerran on olemassa oikeuden tuomio. Ihmisillä on vahva luottamus oikeuden toteutumiseen tuomioistuimissa ja niinhän sen tulisi ollakin. Jos ei voi luottaa laillisuuden valvontaan, tulee syystäkin turvaton olo. Kaiken lainkäytön tulisi olla ennalta arvattavaa ja tasapuolista. On vaikea ymmärtää, että toimimalla täysin lain mukaisesti ja oikein, voi silti joutua vankilaan iljettävistä rikoksista tuomittuna ja muiden halveksimana.

Turun hovioikeuden julkinen seloste on kuin tilaustyönä kirjoitettu syyttäjille sopivaksi tulevaan murhaoikeudenkäyntiin. Julkisen selosteen sisällön tarkoitushakuisuus suhteessa murhajuttuun on silmiin pistävä. Se saa vakavasti miettimään, onko tässä asiassa olemassa riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta.

Toisaalta ainut, jonka syyttömyys murhaan on todennettavissa ja todistettavissa, on jutun syytetty. Jos oikeudenkäynti murha-asiassa ylipäätään on tarpeen, niin ainakin tuomion lopputuloksen pitäisi olla ilmiselvästi vapauttava. Pessimisti minussa ajattelee, että koska perättömät syytteet menevät läpi kerta toisensa jälkeen, niin miksei ensi syksynäkin. Kun kyseessä on ihmisen elämä, en voi antaa periksi vääryyksille ja siitä syystä yhä edelleen luotan, että toimimalla oikein ja rehellisesti, saavutamme vielä oikean ja totuudenmukaisen lopputuloksen, enemmin tai myöhemmin.

Olen huolissani Annun jaksamisesta. Hän on joutunut kokemaan pettymyksiä pettymyksien perään ilman, että olisi itse voinut vaikuttaa asioihin. En voi luvata hänelle parempaa huomista, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin toivoa, että kärsimykset vielä joskus helpottavat. Annu on menettänyt lapsensa. Ja vielä pahempaa, hänestä on tehty omille lapsilleen pahin mahdollinen uhka, mitä hän ei missään nimessä oikeasti ole. Tämän ahdistavampaa tilannetta on vaikea kuvitella.

Oikeasti syyllinen ihminen voi saada helpotusta rangaistuksestaan ja ymmärtää sen syyt, katua tekojaan, toivoa anteeksiantoa. Mutta mitä voi tehdä syyttömänä tuomittu. Miten hän voi ymmärtää kärsimyksensä, mitä hän voi katua tai mitä pyytää anteeksi ja keneltä.

Nähtäväksi jää, saavatko tuomitut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edes korkeimmassa oikeudessa.

Haastehakemus, todistelu ja todistusteemat

SK Kuva: Hanna Leppänen "Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta."

SK Kuva: Hanna Leppänen
”Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta.”

Syyttäjien haastehakemus todistelun ja todistusteemojen osalta

Todistelulistan erikoiset todistusteemat + kommentointi NB

Syyttäjät yrittävät luoda mielikuvaa Auerin syyllisyydestä todisteluteemojen kuvauksilla. Osa teemoista on perin erikoisia, osaa ei pysty mitenkään yhdistämään murhaan liittyviksi ja osassa teemat on vääristelty niin, että itse todiste kertoo ihan muusta kuin teema, jota sillä todistetaan.

Samoin syyttäjät sotkeutuvat omiin juoniinsa ja tarinat ovat sekaisin – välillä Auer on ollut kengät jalassa ja toisessa kohdin taas hänen on ollut pakko olla ilman kenkiä tai kengät kädessä, toisessa kohdassa Auerilla on punainen yöpaita päällä rikoksen aikana ja toisaalta väitetään hänellä olleen rikoksen aikaan päällä toinen vaate, jossa on ollut ruskeankirjavia tekokuituja.

Törkeä lasten hyväksikäyttö jatkuu tässäkin prosessissa. Eikö lapsia voisi jo jättää rauhaan? Valkaman mukaan tuomio riippuu siitä ketä uskotaan ja ketä ei. Minä en usko syyttäjäkaksikko Kulmala-Valkamaa ja siihen minulla on perusteltu syy.

Suorat valheet haastehakemuksessa olen merkinnyt X -merkillä, nämä ovat joko syyttäjien omia tai asiantuntijan avustuksella esitettyjä vääriä väitteitä.

2. Valokuvaliite tapahtumapaikalta

Teema 1: Olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, joka todentaa ristiriitaa sen suhteen, että Auerin rinnasta tippunutta verta ei ole missään lattioilla vaikka suuria pisaroita on tippunut hänen jalalleen ja hän on kuitenkin kertomansa mukaan juossut tapahtuman jälkeen eri puolilla huoneistoa. Kyseinen seikka viittaa siihen, että Auerilla on tekohetkellä ollut päällään toinen vaate ja että hänen jalassaan olevat veripisarat ovat hänen kädessään olleesta tekovälineestä pudonneita.

NB: Syyttäjä-Suomi sanakirja: suuria pisaroita verta = kaksi pisaraa verta

Mikäli Auerin jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Auerin omaa verta, ei ristiriitaa ole. Auerin haavasta vuotanut veri on pääasiassa imeytynyt hänen päällään olleeseen yöpaitaan, joten verta ei ole tarvinnut tippua ympäri asuntoa vaikka sitä jossain vaiheessa olisi tippunut kaksi tippaa jalalle. Mikäli jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Lahden verta, ristiriitaa on ainoastaan syyttäjän esittämässä tapahtumainkulussa. On mahdollista, että veripisarat ovat tippuneet tekovälineestä. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tekoväline olisi ollut Auerin kädessä. Veripisarat ovat voineet pudota tekovälineestä, joka on ollut tekijän kädessä, kun Auer on yrittänyt mennä miesten kamppailun väliin.

Syyttäjä väittää Auerilla olleen surmaamistilanteessa eri vaatetus, mutta väittää samalla Lahden puukottaneen Aueria. Syyttäjä esittää, että veripisarat Auerin jalkapöydällä olisivat pudonneet hänen kädessään olleesta tekovälineestä ja samalla syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatessaan Lahden. Syyttäjällä vaikuttaa menneen käsikirjoitus hiukan sekaisin.

Teema 2: Oven ja takan välillä ei ole selkeitä jälkiä ensimmäisessä yhteenotossa aiheutuneista verijäljistä, mikä todentaa sitä, että alueella ei ole tapeltu.

NB: Mitä selkeitä verijälkiä syyttäjän mukaan mainitulla alueella pitäisi olla? Nyrkkitappelusta ei aiheudu välttämättä selkeitä verijälkiä, eikä edes puukolla pistelystä aiheudu välittömästi verta lattialle asti vuotavia vammoja. Veri imeytyy ensimmäiseksi vaatteeseen, mikäli uhria pistetään veitsellä sellaiseen kohtaan, jossa on vaate. Mikäli mainitulla alueella ei ole lattialla verijälkiä, se todentaa vain sitä, että tällä alueella ei uhria ole puukotettu siinä määrin, että siitä olisi aiheutunut selviä jälkiä lattiaan. Kuvasta kuitenkin näkyy, että mainitulla alueella on lattialla joitakin verijälkiä ja Lahden suussa ollut hammassilta.

Teema 3: Ikkunan rikkomissuunta. Isoja lasipalasia on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta, mikä todentaa mahdollisuutta, että ikkuna on rikottu sisältä päin.

NB: Syyttäjä on vakuuttunut siitä, että on mahdollista…

Mahdollista ja todennäköisempää on, että ikkuna on rikottu ulkoapäin. Poliisin rekonstruktiot ovat antaneet erilaisia tuloksia rikkomissuunnasta sen mukaan, mikä milloinkin on ollut poliisin olettama tai haluama ratkaisu. Poliisin rekonstruktiot eivät tällä perusteella ole luotettavia miltään osin.

Poliisin rekonstruktiot rikotusta ikkuna-aukosta kulkemisen mahdottomuuden ”todentamiseksi” olivat suorastaan huvittavia. Enää syyttäjä ei näytä todistelistan perusteella vetoavan siihen, ettei rikotusta ikkunasta voisi kulkea tai että se olisi hyvin hankalaa. Lapselle poliisit valehtelivat, ettei aukosta voi kukaan ihminen kulkea, kertoivat sen olevan tutkimusten perusteella mahdotonta. Ei ole mahdotonta, eikä edes kovin vaikeaa, etenkin jos käyttää samaa tyyliä kuin oikea tekijä.

Teema 4: Ikkunan rikkomissuunta. Vasemmalta ylhäältä oikealle alas suuntautunut lyöntijälki oven sisäpuolisessa karmissa todentaa sisäpuolelta tapahtunutta lyöntiä, koska jos lyöntiesineellä on ollut varsi, oven ulkopuolella olleen lyöjän on tarvinnut lyödä vasemmalla kädellä tai oikealla kädellä sen ollessa hyvin oudossa asennossa.

NB: Onko syyttäjällä oikea ja vasen sekaisin?

Todisteena olevan kuvan mukaan ulkoapäin ikkunaa rikottaessa jälki sopii varsin luonnollisesti oikeakätisen tekemäksi, mutta onnistuu varmaan vasenkätiseltäkin.

Teema 5: Lavastetut verijäljet lattiassa ja lasinpaloissa. Verijäljet lasinpalasissa todentavat ristiriitaa sen suhteen, että ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Lahden vahingoittamista.

NB: Ulkona olevat verijäljet todentavat sitä, että veri on peräisin poistuvasta tekijästä, jonka vaatteet, kengät ja toinen tekoväline ovat olleet veriset.

Teema 6: Verijälkien syntyaika. Kuvista puuttuu sellaisia tekijän jalanjälkiä, joita olisi pakko olla, jos tekijä olisi seisonut ja ottanut askeleita välittömästi Lahden vieressä lyödessään tätä päähän. 1-2 minuuttia sitten vuotamaan alkanut ja edelleen vuotava veri ei kuivu niin nopeasti, etteikö siihen olisi jäänyt jalan tai kengän jälkiä. Tämä todentaa sitä, että lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä. Tämän vuoksi muualtakaan lattioilta ei löydy yhtään Auerin jalanjälkiä hänen käytyään viimeistelemässä tekonsa.

NB: Yksinkertainen selitys: Takkahuoneesta puuttuvat Auerin jalanjäljet, mikä todentaa sitä, että hän ei ole siellä käynyt eikä tehnyt väkivaltaa Lahdelle.

3. Kaksi DVD-tallentta, valokuvia ja ryk Mika Taurun lausunto tekopaikalle 2.12.2011 tehdystä rekonstruktiosta

Teemat: Verijälki terassin oven pielessä ja liukumajälki olohuoneen lattiassa vaikuttavat lavastetuilta. Auer ei ole voinut kertomallaan tavalla koskettaa pian tapahtuman jälkeen Lahtea ja saada siinä yhteydessä T-paitansa molempiin hihoihin niissä ollutta Lahden verta.

NB: Verijäljet eivät ole lavastettuja eivätkä edes vaikuta siltä. Verijäljet oven pielissä sopivat tekijän poistumiseen. Syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatyötä tehdessään. Samalla syyttäjä väittää, että olohuoneen liukumajälki olisi lavastettu siten, että veristä kenkää on pidetty kädessä. Auer on siis riisunut kengän jalastaan ja lavastanut liukumaverijäljen kenkä kädessään.

Poliisin rekonstruktiot eivät ole millään muotoa luotettavia. Poliisi on muuttanut ja jättänyt merkitsemättä esitutkintamateriaalia (tästä enemmän esim. https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/) Vaikka oven raosta koskettaminen ei jostain syystä olisi mahdollista, on täysin mahdollista, että Auerin T-paidan hihoissa ollut Lahden veri on tullut niihin ilman, että Auer on murhannut Lahden. Tähän on lukuisia muita mahdollisuuksia. Verta on voinut tulla hihoihin Auerin yrittäessä mennä tekijän ja Lahden väliin puuttumaan tilanteeseen. Auer on voinut saada Lahden verta käsiinsä ja pitänyt verisiä käsiä rinnan päällä ristissä ja käsiä kainaloissaan, niin kuin monilla on tapana tehdä, jos esim. paleltaa jne.

5. Alkuperäinen hätäkeskuspuhelutallenne

Teema: Tallenne poissulkee ulkopuolisen tekijän.

NB: Alkuperäiseltä tallenteelta kuuluu ulkopuolisen mieshenkilön ääniä ja kamppailun ääniä samaan aikaan, kun Auer on puhelimessa tai muualla asunnossa kuin rikospaikalla. Alkuperäinen tallenne todentaa, että paikalla on ollut ulkopuolinen mieshenkilö. Tallenne todentaa myös sen, ettei Auer ole voinut olla surmatyön tekijä.

8. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 13.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottama surmaamiseen viittaava sanonta kuuluu hätäkeskuspuhelutallenteelta.

NB: Älä…

Tallenteelta kuuluva mahdollinen ”kuole” -ilmaisu voi olla tekijän sanoma tai mikäli se on Auerin sanoma, ei hän tässä kohdassa ole lähelläkään takkahuonetta vaan tuulikaapissa palaamassa ulkoa sisään.

Teema 2: Auerilla on ollut kengät jalassa, mikä todentaa sitä, että hän on ollut jalkeilla pidemmän aikaa.

NB: Äänitutkija Tuija Niemen kuulohavainnot on todettu epätarkoiksi ja kyseenalaisiksi, mutta syyttäjä uskoo Niemen kuulohavainnon perusteella, että Auerilla oli kengät jalassa. Todellisuudessa Auerilla ei ole ollut kenkiä jalassa koko aikana. Ei silloinkaan, kun hän odotti ulkona poliisin ja ambulanssin saapumista. Lisäksi Auerin jalkapohjissa oli haavoja, mikä todentaa sitä, että hänellä ei ollut kenkiä jaloissa.

Teema 3: Puuttuvat ulkopuolisen henkilön aiheuttamat äänet. Tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää.

NB: Tallenteelta kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntelyä ja kamppailun ääniä. Nämä kuuli myös Tuija Niemi, kun kuunteli tallennetta ensimmäisiä kertoja, ennen kuin hänen kuulonsa muuttui varsin valikoivaksi.

9. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottaman surmaamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Lahti on saanut kuolettavat iskut ja että hän on palannut puhelimeen 10–13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajallisesti Auerin mahdollisuutta surmata Lahti ja hänen surmaamistahtoaan.

NB: Ollessaan pois puhelimesta, Auer on käynyt kaksi kertaa olohuoneen ja takkahuoneen rajalla (noin 2-3 sekuntia kerrallaan) ja paennut heti tekijän nähtyään takaisin lähelle puhelinta/eteiseen. Tämä todentaa sitä, että Auer ei yksinkertaisesti ole pystynyt kohdistamaan Lahteen mitään väkivaltaa tuona aikana, kun hän on ollut pois puhelimesta.

Teema 2: Tuntomerkkien antaminen. Auer on hätäkeskuspuhelun aikana kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja, mikä todentaa sitä, että hän on keksinyt tuntomerkit niitä kysyttäessä.

NB: Auer kertoo puhelun alussa, ettei nähnyt tekijää, koska oli pimeää. Vasta myöhemmin palattuaan puhelimeen, kun hän on käynyt lähellä rikospaikkaa ja nähnyt tekijän kaksi kertaa, hän on pystynyt antamaan tekijästä joitakin tuntomerkkejä.

17. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 2.2.2012

Teema: Lapsi on voinut kertomallaan tavalla kuulla ääniä huoneensa suljetun oven takaa.

NB: Hereillä ollessaan lapsi on varmastikin voinut kuulla ääniä suljetun oven takaa. Lapsi ei kuitenkaan ole voinut millään muotoa äänien perusteella tehdä kertomiaan johtopäätöksiä.

Jukka Lahden vammat

20. Valokuvaliite Satakunnan keskussairaalan avaushuoneelta

Teema: Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, mikä todentaa sitä, ettei hän ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

NB: Erikoinen väite syyttäjältä. Lahden molemmissa jalkapohjissa on ollut haavoja, mikä näkyy todisteena olevista valokuvista. Toisessa jalkapohjassa haavoja on varmuudella 10, mahdollisesti enemmän. Tämä todentaa sitä, että hän on ollut oven ja takan välisellä alueella. Onko valokuvistakin olemassa eri versioita? Voivatko näköhavainnot valokuvista vaihdella kuten kuulohavainnot tallenteen osalta?

22. Valokuvat

Teema: Lahden molemmissa olkavarsissa on ollut useasta pistohaavasta muodostuva ylösalainen ristikuvio. Risti väärinpäin on saatananpalvojien yleisesti käyttämä merkki.

NB: En parhaalla tahdollakaan saa pistojäljistä muodostettua ristikuviota en ylös tai alaspäin. Tähän ei oikein voi kommentoida muuta kuin, että risti oikeinpäin on uskovien yleisesti käyttämä merkki.

Hiustukko

23. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.9.2009

Teema: Hiustukko Lahden alta. Suurempi määrä Auerilta irronneiksi sopivia hiuksia todentaa sitä mahdollisuutta, että ne ovat irronneet Auerin ja Lahden kamppailun aikana.

NB: Hiustukko sisälsi eripituisia pääasiassa luonnollisesti irronneita hiuksia ilman hiustuppea. Muutamassa hiuksessa oli hiustuppi mukana, mutta niistäkään ei saatu testattua dna:ta, mikä todentaa sitä, etteivät hiukset ole irronneet väkivaltaa käyttäen. Eikä mitään kamppailutilannetta Auerin ja Lahden välillä ole ollut. Hiuksia on ollut lattialla, mikä ei pitäisi olla mitenkään erikoista, kun asunnon siisteystasoa on jo muutenkin poliisin toimesta arvosteltu.

26. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 16.12.2009

Teema: Veitsen kuuluminen puolisoiden talouteen. Veitsi on ollut jossakin vaiheessa vapaasti tekemisissä petivaatteiden kanssa, mikä seikka ei liene todennäköistä, jos veitsi ei olisi ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä.

NB: On erikoinen päätelmä, että veitsi kuuluisi puolisoiden talouteen sillä perusteella, että veitsessä on petivaatteiden kuituja. Veitsiä säilytetään useimmiten keittiössä kuin makuuhuoneessa. Näin oli tapana myös kyseisessä perheessä. Veitsi on voinut olla sängyllä tai ainakin kosketuksissa petivaatteisiin, koska väkivaltaa on tehty osaksi verijälkien perusteella juuri sängyllä. On aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei veitsi ole ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä, kun tiedetään se, että tekijä käytti myös jotakin toista asetta surmaamiseen.

Halot

29. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.1.2007

Teema: DNA-tutkimuksen tulos ja merkitys.

NB: ”Se, mikä vapauttaa miehen, tuomitsee naisen”

Epäiltyinä olleet mieshenkilöt on vapautettu epäilyistä sillä perusteella, etteivät heidän dna:nsa ole täsmänneet halossa olleeseen dna:han. Syytettä kuitenkin ajetaan Aueria vastaan, vaikkei hänenkään dna:nsa täsmää halossa olleen dna:n kanssa. Halossa ollut vieraan miehen dna voi tuskin mitenkään olla todiste Auerin syyllisyydestä, päinvastoin.

Herää kysymys; Jos halon dna:lla ei syyttäjän mukaan ole mitään merkitystä, onko murhasta aiemmin epäillyt miehet syytä ottaa uudelleen epäilyjen kohteeksi, jos epäilyt/tutkinta heitä kohtaan on lopetettu pelkän dna:n sopimattomuuden perusteella.

30. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.2.2007

Teema: Vaatteiden vaihto. Tyynyjen välissä olleessa halossa on ilmeisesti ollut Auerin punaisen yöpaidan kuituja, mikä todentaa sitä mahdollisuutta, että kyseinen halko (klapi) on koskenut Auerin päällä olleeseen yöpaitaan.

NB: Lausunnon mukaan halossa olevat oranssinpunaiset kuidut voivat olla Auerin yöpaidasta, tämä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Toki sängyssä on voinut olla Auerin punaisen yöpaidan kuituja, jotka ovat tarttuneet halkoon. Syyttäjän mukaan Auerilla ei ole ollut kyseinen yöpaita päällään epäiltyä surmatyötä tehdessä, joten syyttäjän logiikka on vähintään erikoinen.

Ruskeat housut

31. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.5.2007

Teema: Veriset kengänjäljet.  Lausunto viittaa pienikokoiseen jalkaan, mikä todentaa mahdollisuutta, että kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät.

NB: Mainitun tutkimuksen johtopäätös: ”Ottaen huomioon tässä yhteydessä monet koon arviointiin vaikuttavat epävarmuustekijät, ei voida luotettavasti selvittää minkä kokoisen jalkineen jättämä jälki näytteessä on”.

Hansikas sängyssä

32. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009

X Teema: Vasemman käden näppylähansikas on ollut takkahuoneen sängyllä; terassin ulko-oven ulkopuolella, sisältä katsottuna oikealla on ollut vastaavanlaisen näppylähanskan jättämiksi sopivaa veristä jälkeä; ulkopuolinen tekijä ei olisi jättänyt toista hanskaansa sängylle, hanskan tippuminen vahingossa kädestä sängylle hyvin epätodennäköistä.

NB: Sängystä löytynyt näppylähanska kuuluu puolisoiden talouteen ja toinen hansikas löytyi vaatekaapista, joten sängystä löytynyt hansikas ei ole ulkopuolisen tekijän. Tekijällä on ollut omat hansikkaat kädessään, joita hän ei ole jättänyt rikospaikalle. Terassin ulko-oven ulkopuolella olevat näppylähanskan jättämät verijäljet eivät sovi sängystä löytyneen hansikkaan kuviointiin, mikä todentaa sitä, ettei kyseistä näppylähansikasta ole käytetty murhaan eikä edes syyttäjän kuvittelemaan lavastukseen. Sängystä löytyneestä näppylähansikkaasta ei löydetty verta eikä ruskeita tekokuituja, mikä todentaa sitä, ettei sitä ole murhan yhteydessä käytetty.

Anneli Auerin yöpaita

34. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 27.3.2012

Teema: Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja, vaikka hän on kertonut suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Tämä viittaa siihen, että Auer on vaihtanut yöpaidan päälleen Lahden murhan jälkeen.

NB: Auer ei ole väittänytkään, että lasinpaloja olisi lentänyt sängyllä hänen päälleen vaikka onkin vaistomaisesti suojellut kasvojaan, kun on huomannut lasinpalojen lentelevän. Auerin päälle ei ole tarvinnut lentää lasinsiruja, mikä todentaa sitä, ettei paidasta edes kuulu löytyä niitä.

Anneli Auerin käyttäytyminen

38. Psykologi Pirkko Lahden lausunto 7.8.2009

Teema: Auerin käyttäytyminen. Normaalista poikkeava käyttäytyminen kriisitilanteessa.

NB: Psykologi Pirkko Lahti ei ole antanut minkään valtakunnan asiantuntija-arviota asiassa. Pirkko Lahti on lähinnä moralisoiden ihmetellyt Auerin käyttäytymistä. En vaivaudu kommentoimaan tätä tässä kohtaa enempää. Todettakoon, että kriisitilanteessa ihmisen lähes minkälainen käyttäytyminen tahansa on normaalia ja Pirkko Lahdenkin pitäisi tämä tietää. Auerin käyttäytyminen yllättävässä kauhutilanteessa on ollut normaalia.

40. Ylilääkäri Pirkko Maneliuksen hoitopäiväkirjamerkinnät

Teema: Auerin yllättävä kieltäytyminen lasten jatkohoitotapaamisista viittaa pelkoon, että lapset paljastavat jotain sellaista, mikä Auerin mielestä olisi pitänyt pysyä salassa.

NB: Kieltäytyminen on totta, mutta millä tavalla se oli yllättävä ja kenet se yllätti ja miten. Jos olisi ilkeä, voisi tuota syyttäjän kommenttia käyttää erääseen toiseen asiaan. Se, että pienemmät lapset on eristetty kaikista läheisistä ihmisistä, ystävistä ja sukulaista viittaa pelkoon, että lapset paljastaisivat jotain sellaista, mikä joidenkin mielestä pitäisi pysyä salassa.

Tekninen kuuntelu

52. Kaksi kohtaa Auerin asunnossa suoritetun teknisen kuuntelun tallenteelta litteroituna 26.8.2009

Teema: Auer kertoo, ettei poliisit tiedä sitä mitä me tiedetään.

NB: Auer lohduttaa lasta, kun lapsi ei jaksaisi poliisikuulusteluja, mikä todentaa sitä, ettei Auerilla ollut mitään salattavaa tai poliisitutkintaa vastaan. Poliisi ja syyttäjä yrittävät vääntää kaiken Aueria vastaan, mikä todentaa sitä, ettei kyseessä ole normaali rikostutkinta ja syytteiden ajaminen vaan kyseessä on ajojahti, jonka motiivi on ollut vuosia epäselvä ja edelleen salainen.

Ulvilan hätäpuhelu – JOHDANTO

Ulvilan hätäkeskus-tallenteen litterointi 03.06.2013 / Susanna XXXXXXXX (Ba (Hons), Goldsmiths College, University of London, Media & Communications, Documentary Film). Ääniteknikkona toimi äänistudiossa XXXXXXXXXX

JOHDANTO

Annelin askeleet kuuluvat paljain jaloin, tästä oli kanssani yhtämieltä Hollywood-elokuvien parissa työskentelevä äänimies XXXXXX.

Useat taustaäänet kuuluvat muun puheen seasta liian lyhyesti, että niistä voisi saada selvää. Nauhan hidastaminen ja muut kikat aiheuttavat ainoastaan pareidoliaa. Nauhalta alkaa kuulua kaikenlaista mitä siellä ei ole.

Olen kuunnellut hätäkeskus-tallenteen moneen kertaan sekuntti sekunnilta, sekä siitä äänistudiossa tekemäni version, jossa on taustaäänten volyymia nostettu huonokuuloisia varten.

Hätäpuhelu-talletukesta saa selvän kuvan, että paikalla oli ulkopuolinen murhaaja (suomalainen mieshenkilö), jolle Anneli huusi. Sen jälkeen Anneli pakeni juosten ulos, murhaajan lähdettyä tulemaan häntä kohti. (Katso asunnon pohjapiirros, johon olen havainnollistanut Annelin sijainnin). Vanhin lapsi näki murhaajan poistuvan, jonka yhteydessä murhaajalta putosi lattialle veitsi.

Mikään ei tue teoriaa, että taustaäänet olisi etukäteen äänitetty ja soitettu nauhurilta hätäkeskukseen, ja että puhelu olisi ollut lapsen kanssa näyteltyä. Nauhurit pitävät ääntä, mikä olisi tallentunut hätäkeskuksen tallenteeseen. Ajoitus olisi tuottanut myös suuria ongelmia hätäpuhelun aikana. Epäillyn ja lapsen tunnelataukset hätäpuhelussa ovat aitoja, he eivät olisi kyenneet millään näyttelemään niitä näin aidosti.

Murhaajalla oli jotain henkilökohtaista vihaa Jukka Lahtea kohtaan. Hän olisi hyvin voinut tappaa koko perheen, mutta keskittyi vain uhriinsa. Murhaaja mahdollisesti tiesi kuinka kauan hänellä on suurinpiirtein aikaa ennen poliisin saapumista. Tunsiko hän alueen? Mikäli poliisiradion äänet eivät kuulu hätäkeskuksesta, oliko murhaajalla sellainen käytössään?

Äänitutkija Tuija Niemen virheellinen litterointi hätäpuhelusta on monin paikoin vääristelevä ja puutteellinen. Se on laadultaan häkellyttävän ala-arvoinen. Tuija Niemen litterointia on levitetty laajasti mediassa kansalaisten luettavaksi, mikä on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen epäillyn kannalta epäsuosiollisesti.

Poliisi on vakuutellut vuosia, ettei talossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Tämän johdosta Anneli Auerin veli Ari Auer ja hänen vaimonsa Minna Auer, sekä heidän huollossaan olevat Auerin nuorimmat lapset pelkäävät kaikki Anneli Aueria. Anneli Auerin vapauduttua yllättäen vankilasta keväällä 2011, lapset keksivät kauhutarinoita äidistään, joihin liitettiin myöhemmässä vaiheessa myös Jens Kukka.

Mikäli häke-tallenne olisi litteroitu poliisin toimesta alunperin oikein, ei olisi näin mittavia vahinkoja ja kärsimyksiä aiheutettu syyttömille ihmisille. Anneli Auerin elämä ja perhe on lähes tuhottu hänen miehensä murhan jälkeen. Jens Kukalle ja hänen perheelleen on aiheutettu suunnatonta tuskaa, elinikäinen stigma ja taloudellisia vahinkoja. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tragediaa. Myös muita sivullisia on joutunut tämän tragedian uhreiksi, kuten Auerin syyttömyyteen uskova ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti. Hänen pidättämänsä näyttelijä Kai Tanner sen sijaan selvisi ”vähin vaurioin” vain viikon pidätyksellä, josta hänelle maksettiin mittavat korvaukset (€ 11. 000). Edellytän mittavien korvausten maksamista myös paljon suurempaa vääryyttä kokeneille Anneli Auerille ja Jens Kukalle.

Poliisi ei ole vuosiin tehnyt mitään löytääkseen Jukka Lahden oikeata murhaajaa, joka kävelee edelleen vapaana. Poliisi ja syyttäjät eivät ole kollektiivisesti tehneet mitään Anneli Auerin ja Jens Kukan tekemien selvityspyyntöjen eteen. He ovat keskittyneet ainoastaan salaamaan ja peittelemään omia virkavirheitään (ja –rikoksia) kaiken muun salailun ohella, sekä yksipuolisesti tiedottamaan medialle valheellisia ja vääristeleviä väitteitä syytetyistä.

Poliisin ja syyttäjien tekemien vääryyksien takia Anneli Auerin ja Jens Kukan maineiden palauttaminen vaatii Suomen hallitukselta tai presidentiltä anteeksipyyntöä heihin kohdistuneesta vainosta ja julkisesta nöyryytyksestä. Vain siten voidaan lopettaa ihmisten mieliin median kautta iskostetut epäilyt kamalista rikoksista, joihin kumpikaan ei ole syyllistynyt. Syyttömien ihmisten tulee voida pystyä jatkamaan elämäänsä syyttöminä, eikä törmätä minkäänlaiseen syrjintään, uhkailuun tai hengenvaaraan elämässään. Murhaajan ja pedofiilin leima pitää puhdistaa molemmilta kertakaikkisesti. Lisäksi poliisin ja syyttäjien toimet tulee tutkia perusteellisesti, ja seuraamukset langetettava kaikille niistä vastuussa oleville.

Susanna XXXXXX,
Jens Kukan sisar Lontoosta

Ulvilan hätäkeskuspuhelun tarkka litterointi on luettavissa erillisessä artikkelissa. Alla olevasta linkistä voi lukea yhden version mediassa levitetystä vääritelevästä äänitutkija Tuija Niemen litteroinnista:

http://www.ess.fi/?article=276761

Annelin sijainti

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

  • Äidin ja tyttären repliikit
  • Uhrin äänet
  • Iskuäänet ja huonekalujen liikahdukset
  • Murhaajan äänet
  • Mahdolliset muut murhaajan äänet, sekä muut epäselvyydet

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:00 Epäilty: Huoh!

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Epäilty nopeasti huutaen: Huoh! Tää, – Tääl o joku tappaja. *Tulkaa nopeesti! (*kuuluu vaimeita taustaääniä)

0:03 Häke: Mi-, mikä? (päällekkäin soittajan kanssa)

0:04 Epäilty huutaen ja hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää (huoh).

0:05 Häke vaativasti: Rauhotu, mikä paikkakunta?

0:06 Epäilty kiireisesti: Ööh…Ulvila!

0:08 Häke rauhallisesti: Ulvila, jooh. (Taustalta kuuluu vaimeita ääniä).

0:10 Epäilty: nielaisee ja sanoo kiireisesti osoitteen: Tähtisentie 54

0:11 Häke: Anteeks mikä?

0:12 Epäilty toistaa painokkaasti tien nimen ja hengittää huohottaen: Tähtisentie!

0:13 Taustalta kuuluu joku ääni. Voi olla luurin pitämisestä kädessä, liikehtimisestä tai häkestä?

0:14 Häke rauhallisesti: Joo-o.

0:15 Epäilty toistaa kadun numeron: 54!

0:16 Häke rauhallisesti: Onks tää omakotitalo?

0:17 Epäilty vastaa nopeasti: On. Kuuluu vaimeita taustaääniä.

0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?

0:19 Epäilty hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.

0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri huutaa samaan aikaan kivusta: Auuu!

0:24 Epäilty vastaa kiireisesti: Kyllä!

0:24 Häke kysyy vaativasti päälle: Kuka siellä hakkaa puukolla?

0:25 Taustalta kuuluu (uhrin?) ääntä. Sanoo epäselvästi jotain? Öyn?

0:26 Epäilty vastaa päälle: Heti.

0:27 Häke vaativasti: Kuka siellä* hakkaa puukolla? *taustalla kuuluu uhrin valitusta Uhri: Auu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)

0:28 Epäilty hengittää raskaasti luuriin

0:29 Häke: Tunneksä sitä?

0:30 Epäilty (hengästyneesti, murtuneella äänellä epätoivoisena, mutta rauhallisemmin): E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.

0:35 Häke: Joo, -joo.

0:36 Epäilty huudahtaa hätääntyneesti: Hei! Nopeesti!

0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?

0:39 Epäilty epätoivoisesti kiirehtien: Meil o myös neljä lasta täälläh.

0:41 Häke: Neljä lasta?

0:42 Epäilty painokkaasti: Kylläh!

0:43 Häke: Jaaha,* Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois. (*Taustalta kuuluu samalla äännähdys).

0:47 Epäilty: Enh. Epäilty hengittää raskaasti luuriin.

0:50 Taustalta kuuluu kovalla kuin huonekalun liikahdus (laahaava ääni) ja heti perään uhrin huutoa tuskasta Uhri: A-Aiii!

0:52 Epäilty huudahtaa hädissään: Nopeesti! Epäilty hengittää raskasti hengitys vapisten luuriin.

0:53 Uhri: huutaa taustalla mahdollisesti ”tuu joo” (tarkoittaen tuu jo?)

0:54 Epäilty hengittää raskaasti, sanoo epätoivoisena kimakalla äänellä: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?

0:56 Uhri: Iskuääni ja heti perään uhrin reaktio: -Uohh!, perään kaksi perättäistä onttoa iskuääntä (kuin klapilla päähän iskuja?), joiden jälkeen Uhri parahtaa: Ähh! ja jotain muuta, joka katkeaa kesken epäillyn alkaessa taas puhua luuriin.

0:59 Epäilty huudahtaa epätoivoisesti ja hengästyneenä lapselleen, joka on ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen: Meni, -lähtikse mies jo?

1:01 Uhri: Kopsautus ja Aargh!! (erittäin voimakas karjaisu tuskasta).

1:02 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)

1:04 Epäilty: huoahtaa puhelimeen ja hengittää raskaasti

1:06 Kuin huonekalun laahaus ääni ja kolaus/iskuääni?.

1:08 Toinen laahaava ääni ja uhrin älähdys päällekkäin uuoh!

1:09 Isku/kopsahdus ja uhri huutaa tuskasta: Äähh, auuh!

1:10 Epäilty: hengittää raskaasti puhelimessa

1:11 Iskuääni ja uhri huutaa kovaa tuskasta: Tule Aaahh! (yrittää sanoa tule auttaan, mutta kova kipu estää lauseen loppuun lausumisen?)

1:12 Epäilty: O-Onks joku tulossa jo? hengitys edelleen epätasaista

1:14 Taustalta kuuluu painokas: Vittu! Tämä on ulkopuolinen murhaaja, sillä epäilty on puhelimessa ja heti perään kuuluu uhrin älähdys kivusta

1:15 Uhri tuskainen: Öhh! vaimeata kolinaa

1:16 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin.

1:18 Uhri huudahtaa lyhyesti…auto! -Voi yrittää sanoa auta!?

1:19 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin. Taustatapahtumia vaikea erottaa hengityksen alta, kuin kopsahdus kuuluisi.

1:21 kopsahdus

1:23 vaimea iskuääni

1:24 toinen vaimea iskuääni

1:25 kolmas vaimea iskuääni, Uhri tuskasta: Uoh!

1:26 Epäilty hengittää edelleen raskaasti luuriin.

1:26 taustalla iskuääni tai huonekalun liikahdus ja Ähh!

1:28 Uhri huutaa: Karkuun! tai Varpyyyyyn! perään kopsahdus, vaiko puhelin käsittelystä ääni?

1:30 Uhri huutaa: —-, tule tänne apuun! Epäilty hengittää raskaasti luuriin, joten vaikea kuulla alkua. Liitessä 33 (FBI versio?) KKO:n arkistossa kuulin saman kohdan: Annu, tule tänne apuun!”

1:34 –35 KATKOS nauhassa, katkaisiko häke vahingossa nauhoituksen ollessaan pois linjalta? TARKISTETTAVA onko tämä katkos alkuperäisessä häkenauhassa, vai onko nauhaa poliisi käsitellyt? Miksi katkos, kun epäilty hengittää kuitenkin luuriin ja äänentaso on nousussa, ei laskussa (ei voi olla noise gate effect/squelch)?

===

1:36 Epäilty huudahtaa: Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).

1:38 Lapsi etäämmältä: Niih.

1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?

1:40 Taustalta vaimea ääni: Joo! ja kopsahdus ääni päälle. Ei kuullosta uhrilta eikä lapselta, vaan pikemminkin ulkopuoliselta, sillä äänimaisema poikkeaa edellisistä. Vai onko mikrofoni voinut vääristää lapsen äänen mikäli tämä on ollut kääntyneenä pois mikrofonin suunnasta?

1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.

1:42 Lapsi: Mitä mä…? Taustalta kuuluu uhrin huuto ”Tule apuun”

1:43 Epäilty vastaa päälle: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et

1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)

1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu täysin väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”. Nauhoituksessa on eri atmosferinen saundi (äänimaisema), ei taustaääniä, ei hengitystä. Luuri on kauempana suusta, epäilty ojentaa sitä juuri lapselle? Tapahtuiko sama, kun lapsi vastasi ”Joo” aiemmin?

1:48 Uhri huutaa erittäin vaativasti: Tule(han)*Annu auttaa(n)! (*kopsahdus tai lasin päällä askel?) Tämäkin on ollut täysin väärin litteroitu ”No vähä voit auttaakii” Luuri on suunnattuna/ojennettu lapselle takkahuoneeseen päin, sillä tämä kuuluu hyvin selvästi.

1:50 Uhri: Tule Annu! kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku?

1:51 Epäilty kysyy mieheltään topakasti takkahuoneen ääreltä: Lähtikse jo?

1:52 Uhri huutaa epätoivoisena vaimolleen: Tule auttaan!

1:54 Epäilty huutaa raivokkaasti ja paniikissa lujaa (näkee murhaajan?): ”mitäkö” tai ”pitääkö”

1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, huonekalun ääni tai iskun ääni? Murhaaja Jukan kimpussa?)

1:56 Epäilty huutaa kimakasti paniikissa murhaajalle: Vittikö! Murhaaja kääntyy Annelia kohden?

1:57 – 2.00 juoksuaskelia (Epäilty pakenee murhaajaa, suunta ohi puhelimen), tuulikaapin oven aukaisu 1:58/59?). MENEEKÖ ULOS ASTI? Kts. etp.

2:00 Uhri huutaa epäselvästi: Tule (Annu) aut! lapsen hengitys kuuluu luurissa

2:02 Uhri: A-laa-lalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä) kivusta ja pelosta mongerrus, kun murhaaja kääntyy takaisin uhrin kimppuun?

2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

2:03-04 Uhri mongertaa tuskissaan kuin ”aijaa lalalala, puheesta ei saa selvää

2:05 vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta?

2:05/06 Uhri: LaLa ja perään Uhh! Ulkopuolinen surmaaja ähkäisee ponnistuksesta uhrin kimpussa? Epäilty ei ehtisi millään takaisin puhelimeen kahdessa sekunnissa takkahuoneesta.

2:07 vaimeita askelia kohti puhelinta. Anneli on palannut sisälle.

2:08 Epäilty: voihkaisee puhelimeen (kuuluu voimakkaasti): nyyh! taustalta kuuluu uhrin parkaisu –Ääh!

2:09 Epäilty tokaisee epätoivoisena aivan lapsen viereltä luuriin: Tuleeksielt kettää?

2:10 Lapsi ahdistuneena puhelimeen: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä (*)voi huonosti…(kimakalla anelevalla äänellä). Vetää henkeä. *(kuuluu taustaääni. Liian lyhyt, ei saa selvää lapsen jatkaessa puhetta päälle).

2:14/15: Kuuluu Annelin kolme askelta taustalta kohti takkahuonetta.

2:16 Lapsi jatkaa epätoivoisella kimakalla äänellä: Tulkaa äkkii! (taustalla uhri valittaa –aah!)

2:17 Taustalla uhrin valitusta tai surmaajan puhetta: kuin ”(n)ui vaa –”. Taustaäänet kuuluuvat erittäin vaimeana lapsen puhuessa luuriin.

2:18 Lapsi vetää henkeä ahdistuneena: Iih!

2:19 Lapsi huutaa tuskaisena: Iskä, älä kuole! Taustalla ääntelyä, josta ei saa selvää, koska lapsi huutaa puhelimeen.

2:22 Uhri: Aiih!

2:22/23 Epäilty huutaa todella raivokkaasti surmaajalle: Hei, lopeta!

2:24 – 2.27 Nopeita pakenevia askelien ääniä. Epäilty juoksee karkuun surmaajaa. Suunta jälleen puhelinta kohti pois takkahuoneen suulta?

2.25/26 Tuntematon ääni juoksuaskelten joukosta kuin: ”Aja”.

2:26 Häke tulee linjoille ja katkaisee samalla juoksuaskelten ja muut äänet: Joo, haloo.

2:27/28 Uhri tai tuntematon vaimeasti: kuulostaa kuin ”Se jäi”.

2:28 Lapsi epätoivoisena kimakalla äänellä: Nii, tulkaa äkkii (taustalla joku lyhyt ääni, onko isku?), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla jotain vaimeeta kolinaa, tai luurin pitely käsissä?)

2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? Häke nostanut volyymia, sillä häken hengitys suhisee mikrofonissa?

2:35 Lapsi vastaa lohduttautuneena: Äiti.

2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?

2:38 Lapsi: Äiti tuu. (Huom. Lapsella on näköyhteys äitiin).

2:39 (kolahdus)

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

2:41 taustalta kuuluu vaimea kolahdus epäillyn tarttuessa luuriin

2:42 Epäilty ääni vapisten / hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa. Tämä puuttuu kokonaan Niemen litteroinnista!

2:43 Epäilty jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Taustalta kuuluu vaimeita ”high pitch” ääniä ja kolahdus! Surmaaja kalauttaa uhria? Onko poliisiradio auki?

2:47 Epäilty: Joo. (osittain päällekkäin häken kanssa)

2:47 Häke: Mikä tää tilanne nyt? Apu on koko ajan tulossa.

2:49/50 Taustalta kuuluu puhetta! Surmaaja edelleen uhrin kimpussa? Joko surmaaja puhuu jollekkin, tai poliisiradiolinja on auki?

2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se (huoh). Kuuluuko täs kohtaa kolahdus taustalta?

2:51 Epäilty vetää henkeä: -Ehh!

2:52 Epäilty jatkaa: -hajotti meiän ton, -huoh (vetää henkeä)

2:53 Häke: Niih.

2:54 Epäilty jatkaa: se takaovi, Kuuluuko täs kohtaa vaimea kolahdus taustalta?.

2:55 Häke: Joo-o

2:54 Epäilty jatkaa häken päälle: sil o mus-mustat vaatteet.

2:56 Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (volyymia nostettiin taas häkessä, kuuluu huomattavasti kovempaa).

3:09 kova rahina (hengitys mikrofoniin?).

3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua)

3:11 Epäilty huudahtaa tuskaisena: Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? lapsen itkua kuuluu taustalla

3:14 Epäilty vetää henkeä

3:15-17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu

kohdassa 3:16 lapsen kirkuessa kuuluu kopsahdus. Tippuiko murhaajalta veitsi lattialle poistuessaan? Sitä mieltä oli myös jutun taktinen päätutkija rikoskomisario Kare Koskinen, että tekijä poistuu, kun lapsi kirkaisee.

3:17 Häke: Haloo! plus joku taustaääni/puhetta kuuluu häkestä?

3:18 Epäilty: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai? Lapsi itkee taustalla ja vaimeita muita taustaääniä (häkestä?).

3:25/26 Epäilty nyyhkäisee puhelimeen

3:26 Epäilty jatkaa itkuisena: Emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa).

3:29 Epäilty jatkaa kysyen: Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Epäilty: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Epäilty kysyy lähellään seisovalta lapselta hauraalla äänellä: (Lapsen nimi), oliks se viel siel? Hengitystä luuriin

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti.

3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?

3:43 Häke: Joo, Sano vähä tuntomerkkejä* mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta? *Häken taustalta kuuluu möreitä ääniä. Onko ne peräisin poliisiradiosta?

3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, siin oli joku (huoh), sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva (huoh).

3:53 Häke: Joo.

3:54 Epäilty sanoo hengästyneesti ja ääni vapisten: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.

3:58 Häke: Iha vieras.

3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua).

3:59-4:00 Häke: Joo

4.00 Epäilty epätoivoisena: Nyyh! Heih, tulkaa nopeesti!

4:01 Häke päällekkäin epäillyn kanssa, lohduttaen: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.

4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?

4:07 Häke: On, ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa, ni poliisi soittaa.

4:11 Epäilty: Joo.

4:12 Häke: No ni, täst tavottaa tästä sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)

4:14 Epäilty: Joo.

4:15 Häke: No ni, me voidaan lopettaa, poliisi soittaa. (lapsi itkee taustalla).

4:16 Epäilty: Joo. Selvä.

4:17 Häke: Joo, joo hei.

4:18 Epäilty lohdullisena: Heihei.

– Poliisi saapui paikalle n. 4 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen 2:51.

Syyttäjä kuulusteltavana

Kuva: IL/Harri Joensuu

Kuva: IL/Harri Joensuu

Tämä kuulustelu on osittain kuvitteellinen! Teksti ei perustu kaikilta osin tositapahtumiin. Koska virallinen syyttäjä katsoo, että näin vakavalla asialla sopii leikkiä, niin leikitään sitten. Nyt on aiheellista kutsua syyttäjä vuorostaan kuulusteluun.

Olemme käyneet seikkaperäisesti läpi yksityishenkilöiden laatiman lausunnon hätäkeskuspuhelun tallenteesta.

K= kuulustelija, S= syyttäjä

K: Miten selität, että alkuperäiseltä hätäkeskusnauhalta kuuluu ulkopuolisen henkilön ääntelyä ja kiroamista, lyöntejä ja kamppailun ääniä?

S: En osaa sanoa tähänkään mitään järkevää selitystä. Kaiken tämän perusteella asunnossa onkin ollut joku ulkopuolinen, joka on murhannut Jukka Lahden.

K: Ääninäytteen kohdassa 1:14 kuuluu, kun mieshenkilö kiroaa kaksitavuisen kirosanan. Kiroilija ei kuitenkaan ole Jukka Lahti. Samaan aikaan Anneli Auer puhuu puhelimessa. Miten selität tämän?

S: Tämä tuntuu todella pahalta. Mikäli sanat sanoo joku ulkopuolinen, on todennäköistä, ettei Anneli Auer ole murhannut Jukka Lahtea. Tämä tuntuu uskomattomalta, koska syyte meni jo kerran läpi käräjäoikeudessa, mutta järkevästi ajatellen sen täytyy olla näin.

K: Oletko vielä täysin varma, että Anneli Auer surmasi Jukka Lahden 1.12.2006?

S: En ole enää täysin varma. Minulla on hyvin epävarma olo asiasta. Olen valmis kaikin keinoin auttamaan, että tämä juttu saadaan selväksi.

K: Pidätkö mahdollisena, että taloon on tullut ulkopuolinen, joka on tappanut Jukka Lahden?

S: Pidän sitä mahdollisena, koska mitään muuta järkevää selitystä en näille tapahtumille voi antaa.

K: Nyt kun olet kertonut, että teillä on tiedossa motiivi, niin kertoisitko mikä se on? Miksi Anneli Auerista yritetään tehdä väkisin murhaajaa?

S: Tämä juttu on niin poikkeuksellinen koko Suomen rikoshistoriassa ja se pitää sisällään niin kummallisia piirteitä, etten voi kertoa sitä julkisesti. Jos lähdet ulos, niin sitten voin kertoa…

Jarmo Valkama

Vuotaako poliisi myös valheellisia tietoja?

telling

Poliisi vuotaa salaisia tietoja. Joitakin asia naurattaa, kuten naapurimaan presidenttiä. Vuotaako poliisi myös valheellisia tietoja?

Poliisi on syyllistynyt Ulvilan murhajutun tutkinnassa valehteluun ja sen menettelytavat ovat olleet monelta osin lainvastaisia. Eipä ole mennyt ihan moitteettomasti tämä lapsia koskevan rikosasiankaan hoito.

Syyskuun lopulla 2011 lehdet kirjoittavat:

Satakunnan Kansa kertoo verkkosivuillaan, että noin viikko sitten vangituista Anneli Auerista ja helsinkiläisestä taksiyrittäjästä on olemassa kuvatallenne, joka liittyy epäiltyihin rikoksiin.

SK: Aueria vastaan on kiistaton kuvatallenne

Kirjoituksissa annettiin ymmärtää, että Aueria ja taksikuskia vastaan olisi kiistaton kuvatallenne epäillyissä seksuaalirikosasioissa – rikokset ratkaistu ja asia selvä. Lukijat mielsivät uutisen tarkoittaneen, että kammottavia rikoksia olisi tallennettuna kuvina tai videoina epäiltyjen toimesta.

Helmikuussa 2012 rankoista rikoksista syytetty Anneli Auer oikoi julkisuudessa esitettyä väitettä, jonka mukaan hänen syyllisyytensä todistaisi kiistaton kuvatallenne: ”Syyttäjän näyttö perustuu asiantuntijalausuntoihin. Kiistatonta kuvatallennetta, joka tähän asiaan liittyisi, ei ole”.

Mitään kuvatallennetta, joka liittyisi lukuisiin hirveisiin rikosepäilyihin ja myöhempiin syytteisiin, EI OLLUT OLEMASSA.

Poliisilta ja syyttäjältä löytyy kyllä kuvatallenteita, joihin on ikuistettu rikosepäilyt, epäiltyjen rikosten uhrin kertomana. Missään nimessä nämäkään kuvatallenteet eivät ole millään muotoa kiistattomia. Lasten haastattelutallenteiden sisällön luotettavuudesta, kertomusten muodostumiseen vaikuttavista seikoista ja johtopäätösten vetämisestä on kiistelty pitkään ja hartaasti monien asiantuntijoiden voimin, nyt jo kahdessa oikeusasteessa. Väitetyistä tapahtumista eivät ole yksimielisiä uhreiksi mainitut eivätkä asiantuntijat.

Oliko uutisessa sitten kyse valheellisen tiedon vuotamisesta tarkoituksella? Haluttiinko uutisella luoda vahva mielikuva epäiltyjen syyllisyydestä? Tuskin… Kenellä olisi mitään järjellistä syytä toimia niin? Poliisillako – mutta ei poliisi niin voi toimia. Entä kuka mahtoi olla niin luotettava tietolähde, että täydellisen salaiseen ja tarkoin varjeltuun prosessiin liittyvä ”tieto”, uskallettiin julkaista? Mahdollisesti poliisi, mutta ei kai poliisi sellaista tekisi.

Mediasta mitään ymmärtämättä, luulen, että luotettava lähde olisi sellainen henkilö, jolla on jutun tiedot hallussaan asemansa tai tehtävänsä perusteella tai henkilö, jolla olisi näyttää todistusaineistoa tiedoistaan. Mikään vähempi ei luulisi riittävän tämän sortin uutisointiin. Luotettava lähde voisi olla poliisi, joka on osallisena tutkinnassa tai asemansa perusteella saa jutun tiedot.

Oli valheellisen tai harhaanjohtavan tiedon vuotaja sitten kuka tahansa, niin voisi kuvitella, että kyseisen lähteen luotettavuus olisi nyt mennyttä ja että lehtikirjoitusten luotettavuuteen suhtauduttaisiin varauksella. Mutta edelleen monet ihmiset (mukaan lukien monet poliisit) uskovat, luulevat tai muistavat uutisen, että mainittua kuvamateriaalia olisi löytynyt ja pitävät sitä totena.

Iltalehden tiedot samassa kuva-asiassa olivat astetta lievemmät kuin SK:n, mutta harhaanjohtavat nekin ja lisäsivät mielikuvaa epäiltyjen syyllisyydestä epäiltyihin tekoihin. IL:n mukaan Auerin ja taksiyrittäjän epäiltiin kuvanneen tekoja videolle ja tavallisella kameralla. Iltalehden kirjoituksessa huomiota ei kiinnitetty siihen, että nuo epäillyt kuvaamiset koskivat epäiltyjä tekoja. Ei siis niin, että teot olisivat varmuudella tehty vastaajien toimesta ja että vain kuvaaminen olisi ollut epäilyksen alainen.

Epäillä voi aika kevyesti ihan mitä tahansa, mutta kenen epäilyjä lehti katsoo vakavassa rikosasiassa tarpeelliseksi ja asianmukaiseksi julkaista, on taas jo toinen juttu. Mahdollisesti poliisin esittämiä epäilyjä. Iltalehti oli kysellyt useammalta eri henkilöiltä kuva-asiasta. Tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari Satakunnan poliisilaitokselta ei vahvistanut tietoa kuvatallenteesta, mutta ei kertonut miksi.

– En lausu kuva-asiasta yhtään mitään, tutkinnanjohtaja Salonsaari sanoo.

IL:n mukaan Suomen poliisijohto ei suostunut puhumaan Aueriin liittyvästä kuvamateriaalista: KRP:n päällikkö Rauno Ranta, KRP:n väkivaltasektorin päällikkö Tero Haapala, Varsinais-Suomen poliisipäällikkö Tapio Huttunen ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoivat, etteivät he myönnä poliisin hallussa olevan kuvia. Satakunnan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Jussi Högman ei ollut kuullut, että tapauksen poliisitutkinnassa olisi tehty uutta läpimurtoa.

Edellä nimeltä mainitut eivät luonnollisesti voineet myöntää kuvien olemassa oloa, koska mitään kuvamateriaalia ei ollut. He eivät toisaalta halunneet tai voineet oikoa väärää uutisointia. Salainen tieto on salaista tietoa, eikä sitä sovi paljastaa vaikka väärä tieto, joka julkisuudessa leviää, olisi kuinka vahingollista ja peräisin mistä tahansa. Virallisesti poliisi vaikenee ja noudattaa tarkoin salassapitoa koskevia määräyksiä, kun taas epävirallisesti tietoja ja ”tietoja” saa ilmeisen helposti.

Media luottaa poliisiin ja miksi ei luottaisi, luottaahan sisäministerikin. Jos SK:n tietolähde ei epäilyistäni huolimatta ollutkaan poliisi, niin saan varmasti hiukan ihmetellä ja olla epäluuloinen, millä perusteella lähdettä on mahdettu toimituksessa pitää luotettavana vai eikö sillä ollut niin väliä.

Vuodettiinko viranomaistaholta tarkoituksella valheellinen tieto julkisuuteen?

Vai oliko lähde, jolta tieto oli peräisin, jo lähtökohtaisesti epäluotettava, mutta siitä huolimatta julkaistiin ”mediaseksikäs” uutinen, totuudesta ja valheellisen tiedon seuraamuksista sen suuremmin välittämättä?

Kenen moraali on rappiolla poliisin vai median? Vai molempien? Vai meidän kaikkien?

Tutkija ihmettelee: Miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa?

reko

IS 29.4.2010 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335365195.html

Kolme vuotta sitten rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja avautui ”sisäisestä möykystään” Iltasanomille antamassaan haastattelussa.

Ulvilan murhan tutkintaryhmään huhtikuussa 2007 tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ihmetteli, miksei Anneli Aueria otettu aiemmin vakavaksi epäillyksi.

– Tutkijat ihmettelivät, että on sivuutettu yksi tutkintalinja, joka suomalaisissa henkirikoksissa on hyvin tavallinen. Herättihän se hämmästystä, että jätetty kokonaan pois. Ei siinä tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, Santaoja sanoi.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, ensimmäinen taktinen päätutkija rikosylikonstaapeli Kare Koskinen ja tekninen tutkija vanhempi rikoskonstaapeli Matti Mäkinen kertoivat asiasta toisin. Vaimon mahdollista osuutta rikokseen ei ollut jätetty pois vaan Anneli Auer tekijänä oli todettu useissa tutkimuksissa mahdottomaksi. Kaikki tutkinnan tulokset tukivat sitä tosiasiaa, että kyseessä oli ulkopuolinen tekijä.

Juha Joutsenlahti kirjoittaa: ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan.

Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne.

Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm. Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”

Kun Tapio Santaoja tuli tutkijaksi, tutkintalinjat koskivat Jukka S. Lahden työpaikkaa ja oman konsulttiyhtiön asiakkaita, Tähtisentien alueen asukkaita ja mahdollisia Lahden avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäneitä suhteita.

Tutkinnassa oli myös Lahden mystinen Porvoon-yhteys, jota Santaoja nyt hieman valotti:

– Oli kaksi tai kolme puhelinsoittoa Porvooseen.

Tämä varmasti valotti lukijoita suunnattomasti, kun Santaoja kertoi puheluita Porvooseen olleen kaksi tai kolme. Itse en kokenut tuota millään tavalla valaisevaksi kommentiksi. Eikö hyvin asiaan perehtynyt rikosylikonstaapeli tosiaankaan tiennyt oliko puheluita kaksi vai kolme vai eikö halunnut valottaa asiaa liian tarkasti? Vai oliko puheluita todellisuudessa viisi – kolme puhelua Lahden puhelimesta dementoituneen poliisin numeroon ja kaksi puhelua toiseen suuntaan? Puheluiden määrällä ei toisaalta ole mitään merkitystä, koska kukaan ei noita puheluita ole koskaan vastaanottanut, eikä Lahden tietoja järjestelmästä tutkinut tai Lahdelle soittanut – ainakaan tietääkseen.

Mikään linjoista ei vetänyt. Työpaikalta ei tarttunut tutkijoiden käteen mitään, salatuista suhteista ei löytynyt näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

– Pitkin matkaa Auer tuli esille monenkin tutkijan suulla, mutta tutkinnanjohtaja tietysti vetää linjat ja tutkijat tutkivat.

Vasta kun tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti vaihtui loppuvuodesta 2008 rikosylikomisario Pauli Kuusirantaan, katseet kääntyivät Aueriin. Tämä linja oli Santaojan mukaan tuolloin ”lähes kokonaan” läpi käymättä.

Syyttäjä Jarmo Valkama kysyi, oliko Auer-linja ”jäänyt lapsenkenkiin”.

– En halua hirveästi toitottaa kantaa. Ehkä alkututkinta painottui liikaa ulkopuoliseen tekijään. Sen takia tiettyjä aina vakavassa henkirikoksessa tehtäviä alkutoimenpiteitä jäi tekemättä. Niitä on vaikea korvata myöhemmässä vaiheessa, Santaoja vastasi.

Ymmärrän miksi Tapio Santaoja ei halua hirveästi toitottaa kantaansa vaikka tekeekin sen heti seuraavassa lauseessa, koska myös Santaojan tutkijan vaistot olivat aluksi ulkopuolisen tekijän kannalla. Hän nimenomaan oli tullut siihen tulokseen, että porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Myöhemmin hän on kuitenkin ollut lähes liikuttavan vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä vaikka harmitteleekin puuttuvaa näyttöä syyttäen siitä alkututkintaa, jossa jotakin nimeltä mainitsemattomia toimenpiteitä on Santaojan mukaan jäänyt suorittamatta. Viittaako hän Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien todisteiden hävittämiseen tai todisteiden vääristelyyn vai kuulusteltavalle valehteluun ja painostukseen vai mitä mahdollisesti jäi alkututkinnassa tekemättä. Perusteellisellakaan alkututkinnalla ei syyttömästä ihmisestä pitäisi saada syyllistä, tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Santaoja ihmetteli aika tasan kolme vuotta sitten, miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa. Vaikkei oikeassa elämässä Aueria oltu sivuutettu tutkinnassa eikä mainittu linja jäänyt läheskään kokonaan läpi käymättä tai lapsen kenkiin eikä edes Jukka Lahden kenkiin. Miksi Santaoja kertoo tuollaista potaskaa Iltapäivälehdille? Ei tarvitse olla kummoinenkaan eikä edes tutkija, kun sen ymmärtää.

Minä taas ihmettelen, onko Santaoja sivuutettu tutkinnassa? Miten ihmeessä kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei pysty tekemään ratkaisua Santaojasta ja kumppaneista tehdystä tutkintapyynnöstä, että ylittyisikö se syytä epäillä kynnys vaiko eikö. Mäkinen kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Kyseinen loppuvuosi on mennyt menojaan. Tänä vuonna Mäkinen on todennut, että asia ei ole kiireellinen, joten päätös asiassa tullee kesällä.

Kesää odotellessa.

Viran puolesta

tuli

He kuuntelivat salaa puheitasi ja seurasivat liikkeitäsi. He tunkeutuivat elämääsi, kotiisi ja tunteisiisi. He veivät yksityisyytesi ja vapautesi ja kaappasivat lapsesi. He valehtelivat, kun kertoivat puhuvansa totta. He vetosivat järkeesi vaikka heidän jutuissaan ei ollut järjen hiventäkään. He uuvuttivat, painostivat ja ajoivat sinut nurkkaan. He epäilivät ja syyttivät sinua rikoksista, joita et ollut tehnyt.

He syyllistyivät itse moniin laittomuuksiin ja vääryyksiin, joita he eivät katso tarpeelliseksi tutkia. He tuomitsivat sinut elinkautiseen vankeuteen rikoksesta, jota et ollut tehnyt. He rikkoivat lastesi keskinäiset suhteet. He saivat lasten ikävän äitiään kohtaan vaihtumaan peloksi. He vapauttivat sinut syytteistä ja veivät vapautesi taas. He penkoivat kotisi ja lukivat päiväkirjasi. He pettivät lapsesi. He jatkoivat ajojahtiaan ja saivat kaiken alkamaan alusta. He epäilivät, syyttivät ja tuomitsivat sinut vankeuteen hirvittävistä teoista, joita et ollut tehnyt.

Sinä kärsit, mutta sinun on oltava kärsivällinen ja sinä olet. Olet epätoivoisessa tilanteessa, jolle et voi itse mitään ja sinun pitää jaksaa toivoa ja sinä toivot. Kaipaat ja ikävöit lapsiasi, sinulla on heistä huoli. Mutta olet tehnyt kaiken voitavan, sinun pitää vain jaksaa odottaa ja sinä odotat. Sinua ja lapsiasi on kohdeltu väärin ja epäinhimillisesti, mutta uskot silti, että ihmisissä on oikeudenmukaisuutta ja että he näkevät ja ymmärtävät vihdoin totuuden. Luulit pitkään, että kyseessä olisi jokin väärinkäsitys, mutta käsitit väärin. Kaikki oli tarkoin suunniteltua ja ohjailtua. Sait mustelmia sinisiin silmiisi. Olet vihainen, turhautunut ja voimaton, mutta sinun on jaksettava, ei ole muuta vaihtoehtoa.

He veivät lapsesi, mutta eivät huoltasi, ikävääsi ja rakkauttasi lapsiasi kohtaan. He suojelivat lapsiasi sulkemalla heidät todellisuudesta. He myrkyttivät lasten mielet ja antoivat muistojen muuttua painajaisiksi. He suojelivat lapsiasi eristämällä heidät kaikista läheisistä ihmisistä, jotka voisivat muistuttaa lapsia menneestä elämästä ja oikeista muistoista. Mutta oikeat muistot ovat olemassa ja ne ovat tapahtuneet. Oikea elämä on eletty. Sitä he eivät saa pois millään päätöksillä tai pakkokeinoilla.

He tahrasivat maineesi, veivät sinulta työsi ja toimeentulosi, mutta he tekivät vain työtään. Virkansa puolesta.

Mitä he tekevät nyt Turun hovioikeudessa, näkevätkö ja kuulevatko totuuden kaiken valheen lävitse? Uskaltavatko he avata silmänsä ja uskovatko he silmiään?

He heittivät sinut roviolle, mutta totuus ei pala tulessakaan.

Kuva liittyy kommenttiin 2.

Kuva liittyy kommenttiin 2
Susku London

Jerseyn saaren mysteeri

bryn

Kerron yhden tositarinan, jossa mikään muu ei ole totta kuin tarina siitä, miten tämä valheellinen tarina syntyi ja jatkoi elämäänsä. Tarina Jerseyn saaren mysteeristä on lyhennelty pätkä Richard Websterin kirjasta Bryn Estyn salaisuus. 1)

Lukuvinkki! Kirjasto-osiossa Webster: Bryn Estyn salaisuus.

Tarinan aloittaja oli poliisipäällikkö Harper, joka ryhtyi keräämään sulkia hattuunsa ja sai koko maailman lehdistön liikkeelle, kun väitti, että Jerseyssä on ollut laajamittaista lasten seksuaalista kaltoinkohtelua. Sensaation/rahanhimossaan lehdistö ryntäsi paikalle ja tapauksella myytiin iltapäivälehtiä kaikkialla englantia puhuvassa maailmassa. Todellisuus paljastui Harperin kunnianhimosta johtuneeksi todisteiden vääristelyksi. Väitetty löytynyt lapsen kallon palanen oli todellisuudessa kookospähkinän kuorta ja löydetyt lasten kidutusvälineet olivat johtojen kannattimia.

Aihe lapset ja seksi saa lehdistön aina liikkeelle, tosiasioiden selvittämisestä ei kukaan niinkään välitä. Eikä niitä tosin voi selvittääkään, jos kaikki tieto määrätään salassa pidettäväksi niin kuin nykyisin on tapana. Miten lehdistö edes voisi olla vallankäytön vahti, jos virkakoneisto ei anna sille totuudenmukaisia tietoja? Tai tietoja ylipäätään. Tuleeko Auerin tapauksesta meidän opettavainen ja murheellinen tositarinamme valheellisen tarinan synnystä? Olemmeko valmiit kohtaamaan totuuden ja oppimaan virheistä?

Jerseyn saaren mysteeri

23. helmikuuta 2008 poliisi teki aiemmin lastenkotina toimineesta Haut de la Garennesta löydön, joka muutti epämääräisen poliisitutkinnan Jerseyn saarella kansainväliseksi mediasirkukseksi. Poliisi julkaisi lehdistötiedotteen, että he olivat löytäneet jotakin ”joka näyttää mahdollisesti olevan lapsen jäännökset”. Uutiset löydöstä nousivat nopeasti ykkösiksi radiossa, televisiossa ja lehdistössä. Samana iltana BBC:n sivuilla oli otsikko ”Lapsen ruumis löydetty lastenkodista”. Poliisipäällikkö Harperia lainattiin ja poliisin todettiin ”ajattelevan, että on mahdollista, että he löytävät lisää jäännöksiä”.

24 tunnin kuluessa tämä karmiva tarina levisi ympäri maapalloa. Mediassa esitettiin arveluja pedofiiliringistä. Journalistit ryntäsivät Jerseylle joka puolelta maailmaa. Pian lehdet kertoivat miten lapsia oli silvottu ja poltettu. Poliisitutkinnassa väitettiin löydetyn ”kidutuskammioita”, ”seksuaalisen pahoinpitelyn bunkkereita” ja ”joukkohautoja”. Joissakin kirjoituksissa kerrottiin, että Harper oli jäämässä eläkkeelle samana kesänä. Eräs toimittaja spekuloi sillä, että Harper ei kykenisi lepäämään ”ennen kuin hän on sulkenut viimeisen Kauhujen taloa koskevan kansion ja saanut lukkojen taakse kaikki siellä olleet julmat rikolliset”.

Oli vain yksi ongelma. Nimittäin se, että liki kaikki tarinan elementit, jotka mediassa tuotiin esiin, olivat paikkansapitämättömiä.

Tosiasiassa yhtään lapsen ruumista ei ollut löydetty. Jerseyn poliisi ei ollut löytänyt mitään, mitä olisi kohtuudella voitu nimetä ”lapsen jäännöksiksi”. Kaikki mitä oli löydetty, oli pieni ruskea kupera kappale, joka oli noin keksin kokoinen. Alkuaan poliisi luotti hiilimääritykseen, johon ”kallon palanen” oli lähetetty. Sen lopputuloksesta vaiettiin, ja ilmoitettiin pelkästään, että määritys oli mahdotonta. Vaikka tutkimuksia johtava Harper oli jo viikkoja tiennyt, että asiantuntijoiden mielestä pieni ruskea kappale ei ollut luuta vaan kookospähkinän kuorta, hän jatkoi vetoamista ”kallon jäänteisiin”.

Kun Mail on Sunday julkaisi asiantuntijoiden näkemyksen löydöksestä, olisi olettanut, että sensaatiohakuiselta tutkimukselta olisi pudonnut pohja, mutta Harperin mukaan yli 160 ihmistä oli tuolloin esittänyt syytöksiä seksuaalisesta ahdistelusta. Todellisuudessa tämä tarinan uusi käänne oli testi sille, miten hyvä tarinan kehittäjä tutkimusjohtaja oli ja miten pitkälle asiasta kirjoittavia toimittajia voitiin höynäyttää. Harper ilmoitti tiedotusvälineille uusista luulöydöistä ja maitohampaista ja hän lupasi analyysin joka ikisestä luusta – jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Sen jälkeen hän jatkoi eriskummallisen hahmotelman rakentamista, vaikka hänellä ei ollut ainoatakaan asianmukaisesti tutkittua todistetta.

Julkaistun uuden kertomuksen mukaan ”shokeeraava salainen poliisiraportti” oli päätynyt siihen tulokseen, että ”viattomia lapsia oli raiskattu, murhattu ja heidän ruumiinsa oli poltettu Jerseyn Kauhujen talon pätsissä”. Tämän spekulatiivisen tarinan kertoi ensimmäisenä News of the World etusivullaan 13. kesäkuuta 2008. Mutta tarina ei jäänyt tämän sensaatiolehden varaan. Kesäkuun 31. päivänä ilman mitään luotettavaa todistetta sekä BBC:n radio 4:n uutisissa että ohjelmassa Today esitettiin, että Haut de la Garennesta oli löydetty viiden lapsen jäänteet.

Jos lukee raportit huolella, tulee selväksi, että missään vaiheessa ei ollut perustetta määritellä tuota taloa murhatutkinnan näyttämöksi. Elokuussa 2008 Harper jäi eläkkeelle. Poliisikomentaja Gradwell arvioi todisteet uudelleen. Hän totesi, että Harper oli toistuvasti kuvannut todisteita väärin. Marraskuussa 2008 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Gradwell paljasti, että ”kahleiksi” kuvatut esineet olivat vesijohdon kiinnike, vanha koukku sekä ruostunut sängyn jousi. 170 pienestä luunkappaleesta vain kolme oli ehkä peräisin ihmisestä, mutta mahdollista oli että nekin olivat eläimen luita. Myöhemmin tuli selväksi, että eläinten luut oli nimetty virheellisesti ”lasten jäänteiksi”, ja että Harper oli merkittävällä tavalla liioitellut seksuaalisten ahdistelujen määrää ja vakavuutta, joista hänelle oli raportoitu.

Paljastui myös, että sunnuntaina 24. helmikuuta oikeuslääketieteilijät olivat varoittaneet Harperia siitä, että väitetty ”kallon jäänne” oli selvästi ajalta ennen 1940-lukua, ja siten siis niin vanha, ettei sellaista olisi tullut ottaa tutkittavaksi. Silti Harper jatkoi ja esitteli ”kallon jäänteitä” (jotka siis melko pian osoittautuivat kookospähkinän kuoreksi) murhatutkimuksen avaintodisteena. Myöhemmin hän vääristeli uusia löydöksiä ja väitti, että kaivauksissa löydetyt maitohampaat eivät olleet irronneet luonnollisella tavalla. Kuitenkin hänen oma hammasasiantuntijansa oli todennut, että hampaat olivat olemukseltaan sellaisia kuin itse irronneet hampaat ovat.

Olisi kuitenkin väärin antaa sellainen kuva, että vain Jerseyn poliisi oli yksin syyllinen siihen, ettei kunnollista tutkintaa suoritettu. Myös toimittajat epäonnistuivat. Ei olisi tarvinnut odottaa Harperin eläkkeelle lähtöä, jotta olisi havaittu, ettei hänen väitteisiinsä voinut luottaa. Niinkin varhain kuin 18. huhtikuuta jo ennen kuin ”kallon jäänteet” oli osoitettu kookospähkinän kuoren palaksi, yksi paikallinen journalisti Diane Simon oli kirjoittanut artikkelin. Siinä hän teki selväksi, että Harperin väitteet tuon avaintodisteen iästä oli asetettu kyseenalaisiksi juuri niiden arkeologien taholta, joihin hän itse vetosi. Kun toukokuussa kaikki faktat ”kallon jäänteistä” tulivat julki, oli kiistatonta, että Harperin tärkein todiste oli väärä ja hänen väitteensä olivat olleet epäluotettavia ja epärehellisiä. Tästä huolimatta kokeneet journalistit, myös BBC:n toimittajat, jatkoivat hänen väitteisiinsä vetoamista ja esittivät pätemättömiä väitteitä ikään kuin ne olisivat olleet varmennettuja faktoja.

Yksi johtopäätös voidaan tehdä näistä tapahtumasarjoista. Päävaikuttaja, joka on toiminut koko tarinan ajan, on syvä psykologinen tarpeemme kuulla tarinoita pahuudesta. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että sekä kokenut poliisimies että suuri joukko kokeneita toimittajia luopuivat järkevästä epäilystä ja hylkäsivät realiteetit tämän tarpeen tyydyttämiseksi. Kuten Bryn Estynissä tällaiset tarinat muodostuivat vääjäämättä uhaksi viattomille ihmisille. Tässä tapauksessa Jerseyn hoivatyöntekijät joutuivat tulilinjalle, kun sensaatiohakuinen poliisitutkinta oli kasannut heitä kohtaan syytöksiä.

1) Richard Webster: Bryn Estyn salaisuus – Modernin noitavainon rakentaminen. Suomentanut Anu Suomela.

Fight for the truth and justice!

Olen ollut sen harhakuvitelman vallassa, että elän turvallisesti oikeusvaltiossa, jossa oikeus tapahtuu ikään kuin itsestään ilman sen suurempia omia ponnisteluita. Olen antanut itseni ymmärtää, että Suomessa ei harjoiteta vähässäkään määrin mielivaltaista ja ennalta ennustamatonta viranomaistoimintaa ja lainkäyttöä. Olen luullut, että joku on ystävällisesti hoitanut järjestelmän jo aikoja sitten siihen kuntoon, että minä voin huoletta elää elämäni luottaen oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen viranomaisten toiminnassa. Olen oppinut lapsesta lähtien, että oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. En tosin ole joutunut valtiovallan pakko- tai voimakeinojen kohteeksi, joten olen siltä osin saanut elää rauhassa harhoineni ja siinä mielessä olen täysin pumpulissa kasvanut. Harhat ihannevaltion toiminnasta ovat viime vuosina karisseet urakalla. Oikeus ei toteudukaan automaattisesti viran puolesta vaan oikeuksiaan voi joutua puolustamaan, vaatimalla vaatimaan ja kerjäämään. Ei ole itsestään selvää, että oikeus toteutuisi aina ja kaikille, syyttömänäkin voi joutua vankilaan. Jotain on pahasti vialla systeemissä, jossa näin tapahtuu ja sille systeemille on tehtävä jotain. Kukaan ei voi pelastaa maailmaa yksin, siksi yhteistyö on enemmän kuin toivottavaa.

Joku on ollut siinä määrin huolissaan ”Pro-Annelistien” organisoitumisesta, että on ottanut (omien sanojensa mukaan) yhteyttä Erik Salonsaareen ja kertonut huolensa. Tulkitsen, että kyseinen pelokas henkilö on ilmeisen huolissaan organisoitumisen mahdollisesta rikollisesta luonteesta, koska on ollut yhteydessä poliisiin. Jos halutaan kutsua niitä ihmisiä, jotka puolustavat oikeudenmukaista kohtelua myös Anneli Auerille ja hänen lapsilleen, ”Pro-Annelisteiksi” tai vaikka ”Public Enemies”, niin siitä vaan, silloin tunnustan ehdottomasti kuuluvani tuohon ryhmään. Kuulun pieneen väkivallattomaan porukkaan, joka haluaa edistää totuuden löytymistä ja vastustaa viranomaisten ruokotonta ja laitonta toimintaa, niin tässä Annun tapauksessa kuin ihan yleisestikin. Samalla asialla toimivia organisoituneita ryhmiä on varmasti muitakin.

Koska organisoitumistamme on rinnastettu ilmeisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen, niin selvyyden vuoksi on syytä pohtia, mikä on järjestäytynyttä rikollisuutta. Suomen lainsäädännössä järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa, tietyn ajan koossa pysyvää ja rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista on säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus. EU määrittelee termin ”järjestäytynyt rikollisuus” yhdentoista ominaisuuden luettelolla. Luetelluista ominaisuuksista neljän pakollisen (kohdat 1, 3, 5 ja 11) sekä yhteensä kuuden kohdan on toteuduttava, jotta ryhmä täyttäisi järjestäytyneen rikollisuuden vaatimukset. Vertaan määriteltyjen ominaisuuksien toteutumista suhteessa omaan ryhmääni.

1. Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö – toteutuu
2. Ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät – toteutunee vaikkakin jokainen määrää itse omat tehtävänsä
3. Ryhmä toimii pitkän ja rajoittamattoman ajan – toteutuu, ryhmä toimii kunnes asia on kunnossa
4. Ryhmä käyttää sisäistä kuria – ei toteudu, jokainen kurittaa itse itseään tarvittaessa
5. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista – toteutuu vain netin keskustelupalstoilla
6. Ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla – toteutuu
7. Ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja – ei toteudu, siitä huolimatta toiminta voidaan kokea uhkana, etenkin jos totuuden ilmitulo pelottaa
8. Ryhmä käyttää peiteyhtiöitä – ei toteudu
9. Ryhmä harjoittaa rahan pesua – ei toteudu
10. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin – toteutuu, pyritään vaikuttamaan siten, että havaitsisivat totuuden ja tehdyt vääryydet
11. Ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävä tekijä – ei toteudu

Piskuisen ryhmäni toiminta vaikuttaa olevan jossakin määrin järjestäytynyttä. Toiminta ei kuitenkaan ole millään muotoa rikollista – täysin päinvastoin.

Jos omien mielipiteiden voimakas esittäminen on anarkiaa, niin siinä tapauksessa olen anarkisti. Jos taas anarkisti on sellainen henkilö, joka ei syö puuroaan vaan räjäyttää sen, olen puolianarkisti. En syö puuroa, mutten myöskään räjäyttele sitä.

Seksiä, valheita ja videonauhaa

confession_ms

Tästä vuosisadan erikoisimmasta oikeudenkäyntien rumbasta ei ole jäänyt puuttumaan mitään elokuvalle tyypillisiä aineksia. Juoni on aika yksinkertainen, vaikka sitä sotkevatkin mitä eriskummallisimmat ”lisämausteet” (lainaus Jarmo Valkamalta). Juoni paljastuu niille, jotka tuntevat tapauksen taustat tai joilla on käytössään asian materiaali, tai niin voisi olettaa. Jostain syystä Varsinais-Suomen käräjäoikeus ei kuitenkaan päässyt juonesta perille. Tuomarit eivät ymmärtäneet sitä aitoa ja elävää tarinaa, josta tämä oikeudenkäynnin kohteena oleva kauhufantasiatarina on saanut alkunsa ja miksi se on syntynyt. Suurta yleisöä, jolta on evätty pääsy näytökseen, on helppo huiputtaa. Suurelle yleisölle on annettu poliisin tiedottamana tai vuotamana valmis loppuratkaisu, mutta ei juuri mitään tietoa siitä, miten siihen pitäisi päätyä. Tämä jos mikä saa mielikuvituksen lentämään. Joko mitään perusteluja ei ole tai ne eivät kestä arvostelua, se tulee hyvin esiin oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren kirjoituksista.

Kun salaisia tietoja on nyt vuotanut julkisuuteen, joutuu Turun hovioikeus miettimään sitä, mikä ei jutun käräjätuomareilla ilmeisesti käynyt pienessä mielessä. Vaikka tuomion voi salaisessa oikeudenkäynnissä antaa salassa ja ilman järjellisiä perusteluita, tulee sen kuitenkin lopulta kestää myös julkista arviointia. Tuomioiden tulee perustua näyttöön silloinkin, kun oikeudenkäynti käydään suljetuin ovin. Tuomiot eivät voi perustua uskoon ja luottamukseen syyttäjien ammattitaidosta, varsinkin kun sitä ei nähtävästi ole nimeksikään. Syyttäjiltä odottaisi omaa harkintaa ja kykyä siihen syytteiden nostamisessa, mutta syytteet perustuvat ilmeisesti enemmänkin poliisiuskontoon tai suoranaiseen määräykseen valtaa käyttävältä taholta. Ajat tätä syytettä ja uskot siihen!

Vaikka syyttäjien esittämät syytteet perustuvat suoranaisiin valheisiin, johdatteluun, johdateltujen ja harhaanjohdettujen lausuntoihin, asenteellisiin asiantuntijalausuntoihin, kelvottomiin videoihin ja dramatisointiin, tulee oikeuden tuomion kuitenkin perustua esitettyyn näyttöön ja totuuteen (vähintään ns. prosessitotuuteen), lausuntojen ja videoiden kriittiseen arviointiin ilman henkilökohtaisia tunteita, uskomuksia, sidoksia tai vakaumusta tai vähintään niistä huolimatta.

Vaikka uskonnolla tai uskonnollisuudella ei pitäisi olla mitään tekemistä asian kanssa, niin sitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa oikeudenkäynnissä, jossa vastaajaa syytetään niinkin marginaalisesta tai jopa täysin vieraasta ilmiöstä kuin saatananpalvonnasta. Syytteen luonteen vuoksi on välttämätöntä pohtia myös asiaa hoitavien ja asiassa kuultavien objektiivisuutta ja puolueettomuutta suhteessa tähän syytteessä esiintyvään väitteeseen.

Niin kuin ei uskonnolla, ei myöskään politiikalla pitäisi olla mitään sijaa tässä oikeudenkäynnissä. Vallan mahti ja politikoinnin kiemurat ulottuvat kuitenkin väistämättä ihan joka paikkaan. Olisi kovin sinisilmäistä ajatella, että olisi jokin niin tyystin pyhä ja puhdas paikka, irrallaan ihmisten arkimaailmasta ja täysin ulkoisille vaikutteille immuuni, etteivätkö sinne ulottuisi vallan vaikutukset, olivat ne sitten uskonnollisia, poliittisia tai taloudellisia. Tosin täydellistä arjesta vieraantumista ja normaalin arkirealismin puutetta on ollut havaittavissa, niin poliisissa, syytäjissä kuin tuomioistuimissa.

Mistä nyt tuulee?

puu

Kun muuta yhteistä ei ole, niin toisilleen tuiki tuntemattomatkin ihmiset voivat keskustella keskenään säätilasta tai sitten Anneli Auerista. Sekä säätilaa että Auerin juttua ennustetaan, kommentoidaan, harmitellaan ja jokaisella on jokin mielipide tai varmaa tietoa asiasta. Ihmisten asenteet heijastuvat keskusteltaessa kummasta tahansa. Jollekin tuuli on aina vastainen. Toisille ilma on kylmä, tuulinen ja sateinen, mutta ei koskaan huono. Toisten silmissä Auer on aina kaikkeen syyllinen, no matter what – Auer on murhannut miehensä ja tehnyt hirveyksiä lapsilleen, koska onhan se tunnustanut kerran tukistaneensakin.

kukkia

Säätiedotusten sisältö ei aina vastaa todellisia olosuhteita vaikka ennusteet laativat ammattitaitoiset meteorologit. Aina voi tulla mukaan tuntemattomia muuttujia. Miten on tiedotuksen laita Auer-tapauksessa, pitääkö sen sisältö paikkaansa. Asiantuntijat ovat huippuluokkaa, niin ainakin annetaan ymmärtää ja sen lisäksi kaiken maailman sammakkoprofessorit esittävät ennusteitaan. Niin kuin säätilassa myös Auerin jutussa on havaittavissa vuodenaikojen vaihtelut. Syksyisin valmistellaan syytteitä tai aloitetaan oikeudenkäynti ja alkukesästä tulevat tuomiot. Toista ilmiötä ohjaavat luonnonvoimat, toista jotkut toistaiseksi tuntemattomat luonnottomat tai yliluonnolliset voimat, molempien ilmiöiden edessä ihminen on aika avuton. Säältä voi suojautua melko mukavasti, mutta miten suojautua loputtomilta perättömiltä syytöksiltä.

Ilmastonmuutoksesta on ollut paljon puhetta. Olisi korkea aika tehdä jotain konkreettista myös vakavalle henkiselle ilmastonmuutokselle. Saastutetaan vähemmän toisia ihmisiä läheisiä tai kaukaisia omilla epärealistisilla uskomuksilla ja peloilla. Vihataan vähemmän. Jos ollaan vihaisia, niin ollaan sitä oikeista asioista ja oikeille tahoille. Ei tuomita ketään pelkän olettamuksen takia. Ei tehdä muille sitä, mitä ei toivottaisi itsellekään tehtävän.

Mikä on altis maallisille viettelyksille, kuten rahalle, vallalle ja politiikalle sekä ylimieliselle käyttäytymiselle ja huijaamiselle. Myöskään ”käännyttäminen”, saarnaaminen, propaganda tai pelottelu ei ole sille vierasta? Poliisi, syyttäjä, uskonto, muu mikä?

En usko jumaliin, mutta en myöskään ole allerginen suhteessa uskoviin ihmisiin. Uskominen on jokaisen yksityisasia, niin kuin minua on huomautettu liittyen tekstiini ”Viiden liike ja kuudes aisti”. Uskonnon vapaus on jokaisen perusoikeus ja ihmisoikeus, sitä ei käy kieltäminen. Uskonnollisuus on varmaan myös jokaisen yksityisasia – ainakin siihen asti, kun henkilö itse ei asiaa ota julkisesti esille. Voidaanko kuitenkaan ajatella, että on henkilön yksityisasia, jos hän avoimesti kertoo asioista ja saarnaa seuroissa, yleisissä tilaisuuksissa ja netissä.

Vaikka uskonnon vapaus on kiistatta jokaisen perusoikeus, ei sillä perusteella ole oikeutta rikkoa muita ihmisoikeuksia tai ihmisten perusoikeuksia. Silloin, kun uskonnollisista lähtökohdista toimitaan väärin tai laittomasti, ei ole mitenkään suvaitsematonta arvostella näitä toimia. En hyväksy esim. lasten (tyttöjen tai poikien) ympärileikkauksia uskonnollisista (ainoastaan lääketieteellisistä) syistä, ottamatta mitenkään muuten kantaa näihin uskontoihin ja uskoviin ihmisiin henkilöinä. En hyväksy lasten pahoinpitelyä uskonnottomastakaan syystä. En hyväksy myöskään valehtelua ja käsittääkseni raamattukin kieltää sen ”Älä anna väärää todistusta toisesta ihmisestä”. En hyväksy valehtelua silloinkaan, kun valehtelu tehdään ns. viran puolesta. Jos johonkin uskon, niin totuuteen. Myös silloin vaikka totuus ei minua niin miellyttäisi.

Suhteellisuudentajuttomuus

Media vaikenee täydellisesti Alibin ja Hymyn artikkeleissa paljastetuista Auerin rikosasioiden läpi runnomisen järkyttävistä varjopuolista. Media vaikenee, mikä siihen on syy. Pelko? Mikä mediaa pelottaa vai pitäisikö kysyä ketä media pelkää?

Netin keskustelupalstoilla käydään samaa paikallaan junnaavaa väittelyä samojen nimimerkkien käymänä kuin tähänkin asti. Nimimerkkien huolen aiheena on nyt lähinnä se, onko joku syyllistynyt rikokseen koskien Alibin ja Hymyn paljastuksia. Huolta aiheuttaa erityisesti lasten oikeusturva ja oikeus yksityisyyteen. Onhan huoli lapsista jaloa ja kunnioitettavaa, tosin vain silloin, kun se on aitoa. Jos lapsen oikeusturvan nimissä ajetaan omia iljettäviä päämääriä tai peitellään omia asiattomia motiiveja, ei sillä ole pienintäkään moraalista arvoa.

Parhaillaan hovioikeuskäsittelyssä olevassa rikosasiassa asianomistajien henkilöllisyys on määrätty salassa pidettäväksi ja syykin on ymmärrettävä. Minun nähdäkseni Hymyn nimenomaista salaista oikeudenkäyntiä koskevassa paljastusjutussa ei kuitenkaan paljasteta yhdenkään asianomistajan henkilöllisyyttä. Jutun viesti menee niiltä lukijoilta täysin ohi, jotka miettivät vain kostonhaluisesti, mistähän rikoksesta voitaisiin jutun julkaisija tuomita. Minut halutaan luonnollisesti myös tuomita – ihan mistä vaan. Kaikki, jotka puolustavat tässä asiassa totuutta ja oikeudenmukaisuutta, halutaan nähdä lasten oikeuksia loukkaavina vaikka tilanne on täysin päinvastainen. Lasten oikeus on elää maailmassa, jossa oikeus toteutuu ja jossa aikuiset kantavat vastuun joka tilanteessa. Lasten oikeus on elää omassa kodissaan, omien vanhempiensa kanssa, jos vanhemmat eivät ole syyllistyneet sellaisiin rikoksiin, joka olisi sille esteenä. Lapsilla on oikeus oikeisiin satuihin ja mielikuvituskertomuksiin, jotka oikein oivallettuna kertovat opettavaisen totuuden eri asioista ja luonnonvoimien välisistä suhteista. Oikeat sadut päättyvät aina moraalisesti oikein. Niin toivoisin tämäkin todellisen mielikuvituskertomuksen päättyvän.

Oikeasti huolissaan minusta tulisi olla poliisin, syyttäjien, asiantuntijoiden ja oikeuslaitoksen toiminnasta. Vallankäyttö valheellisin keinoin on kammottavaa ja sotii kaikkea oikeustajua ja moraalia vastaan. Olettaisi edes sen olevan iloinen uutinen, ettei näitä seitsemään lasta olekaan kohdeltu julmasti vaikka kolme heistä mahdollisesti niin kuvitteleekin tai on saatu niin uskomaan. Iloinen uutinen luulisi olevan myös se, etteivät Anneli ja Jens olekaan syyllistyneet hirvittäviin rikoksiin näitä lapsia kohtaan. Murheellinen uutinen on taas se, että syytteitä voidaan ajaa ja saada läpi tuomioistuimissa kyseenalaisin perustein, perheitä tuhota ja syyttömiä istuttaa vankilassa ilman, että he ovat itse antaneet siihen aihetta.

Vai onko mediahiljaisuudessa kysymys siitä, mitä Mikko Niskasaari on pohtinut jo aiemmin artikkelissaan Virkavaltaa & Mielivaltaa (Voima 9/2010):

Media vaikenee

Syyttäjät estävät poliisien virkarikosten tutkinnan & poliisit estävät syyttäjien virkarikosten tutkinnan. Molemmat luottavat siihen, että kansalainen uupuu pyörityksessä. Mediaa ei kiinnosta. Se on maan tapa.

Poliisien ja syyttäjien virkarikokset eivät olisi niin yleisiä, ellei media vaikenisi niistä niin visusti. On helppo nähdä, että aihe on medialle tabu, mutta paljon vaikeampi on sanoa miksi. Muutamia mahdollisia syitä:

1. Rikosuutisten painoarvo on nykyään suuri, erityisesti iltapäivälehdissä, eikä tietolähteitä kannata suututtaa. Poliisilta ja syyttäjiltä saa keskeneräisistä jutuista ylimääräistä tietoa, kun välit ovat hyvät. Välit pysyvät hyvinä, kun vaikenee poliisien rikoksista.
2. Myytti nuhteettomasta poliisista on pitkälle median luomus. Sen romuttaminen merkitsee sen tunnustamista, että lukijoita on aiemmin petetty.
3. Lukijoiden ja katselijoiden pelätään suuttuvan, jos myytti romutetaan.
4. Toimittajien ammattitaito ei riitä. Moniko toimittaja on lukenut edes poliisi- ja esitutkintalain?
5. Poliisin virkarikosten osoittaminen edellyttää tiedon lisäksi myös paljon aikaa, vaivaa – siis rahaa, eivätkä mediayhtiöt halua sellaiseen satsata.
6. Eivät varsinkaan, jos työ iskee omaan nilkkaan – palaa kohtaan yksi

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-9/virkavaltaa-mielivaltaa

Annelin kirjoitus I

Anneli Auer

Jos lapsille tai Jarmo Valkamalle ei laiteta rajoja, niin…

Kirjoittanut Anneli Auer

Tutkimusten mukaan lasten keksityistä pikku tarinoista voi kasvaa kannustavassa ilmapiirissä uskomattoman laajoja ja toden tuntuisia kertomuksia, joissa mikään ei ole mahdotonta. Jos kukaan aikuinen ei kyseenalaista tarinoita, niillä on tapana muuttua yhä hurjemmiksi.

Sama pätee empiiristen havaintojen mukaan myös syyttäjien keksimiin tarinoihin. Jos syyttäjien kertomia väitteitä ei tarkisteta eikä kyseenalaisteta, ne alkavat pian elää omaa elämäänsä ja niistä alkaa ihmisten mielissä tulla totta. Ja kuten lapsilla myös syyttäjillä alkavat tarinat muuttua aina vain hurjemmiksi.

Entä mitä tapahtuu, kun lyödään yhteen syyttäjien hurjat kertomukset ja lasten hurjat kertomukset? Silloin saadaan Jarmo Valkaman sanoja lainaten sellainen juttu, jota ”Suomessa ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule”.

Epäilemättä näin on, sillä voi olla hankalaa päästä toista kertaa näin pitkälle pelkkää mielikuvitusta käyttäen.

Alussa sentään oli todellinen rikos – vain näyttö oli keksittyä. Lopputilanteessa myös rikokset ovat keksittyjä. Kun on pakko keksiä näyttöä rikoksesta, jota syytetyn on ollut mahdotonta tehdä, ja sen lisäksi vielä lukuisista muista rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut, kyllä siinä väistämättä tahtoo käydä niin, että jutusta tulee melko erikoinen.

Ja juuri näinhän tässä on käynyt. Niin lapsille kuin syyttäjillekin.

Kuka laittaisi rajat?

Anneli Auer, tammikuu 2013

”Kuin kaksi marjaa – Satusetä Jarmo Valkama ja Syyttäjä Sammakko”

Satusetä Jarmo ValkamaSyyttäjä Sammakko

Poliisi pyytää apua 10-vuotiaalta

Kuulustellessaan 2009, silloin 10-vuotiasta lasta, poliisi tarjoilee juurikin samoja asioita, joita pienemmät lapset ovat alkaneet sittemmin muistaa pala palalta kesän 2011 aikana.

Ei oikeastaan ole kovin ihmeellistä, että poliisi ja syyttäjät uskovat lapsen uskomatonta tarinaa siitä, kuinka 9-vuotias lapsi auttoi äitiä murhaamaan isän, kun ottaa huomioon, että kuulustellessaan 10-vuotiasta lasta, poliisi pyytää useampaan kertaan pientä lasta vastaavasti auttamaan rikoksen selvittämisessä. ”Olis tosi hyvä, jos sää pystyisit auttamaan…” ”Auta meitä…”. Satakunnan poliisi ei ollut saanut selvitettyä Ulvilan murhaa itse eikä KRP:n avulla, joten apua päädyttiin pyytämään lapselta, joka murhan tapahtuman aikaan oli 7-vuotias ja pysytellyt koko ajan peloissaan sängyssään peiton alla.

Lapsi ei kuitenkaan vahvistanut poliisien epäilyjä siitä, että äiti olisi ollut murhaaja ja muutoinkin väkivaltainen. Kun lapsi ei tiennyt vastausta esitettyyn kysymykseen, häntä pyydettiin kuvittelemaan. ”Sää et tiedä, mut sää voit kuvitella”. Ihan niin kuin poliisikin tekee, jos ei tiedä, niin aina voi kuvitella. Ja vain mielikuvitus on rajana. Lasta käskettiin ahkerasti myös miettimään, koska hän oli niin fiksu ja tehnyt tarkkoja havaintoja, mutta poliisille mieluisia vastauksia ei vain tullut.

Kuulustelussa 2009 poliisi yrittää syöttää lapselle ajatusta siitä, ettei lapsi ollut uskaltanut nousta yöllä sängystä, koska häntä oli mahdollisesti kielletty niin tekemästä tai että hänen olisi aina ollut turvallisempaa jäädä sänkyyn kuin mennä äidin ja isän luo. Lapsi kuitenkin kertoo, ettei uskaltanut nousta, koska kuuli pelottavia ääniä, joita ei ollut kuullut koskaan aiemmin. Toisaalta lapsi kertoo myös, ettei hänellä muutenkaan ollut tapana yöllä lähteä sängystään vaikka hän välillä heräilikin esim. pahaan uneen. Vaan silloin hän ajatteli, että se oli vain unta ja jatkoi nukkumistaan. Poliisi kyselee kuuliko lapsi juoksuaskelia, oven avaamista tai oven sulkemista, mutta ei lapsi ollut kuullut. Lapsi kertoo, ettei ollut nukkunut ennen kuin alkoi kuulla lasin rikkoutumisen, mutta hän ei ollut kuullut mitään ääniä ennen sitä vaan talossa oli ollut hyvin hiljaista, koska kaikki olivat nukkumassa.

Kaksi vuotta myöhemmin 2011 lapsi auttaa, kuvittelee ja miettii asioita, juuri niin kuin häntä on aiemmin pyydetty ja ohjeistettu.

Lapsen etu

Onko kiistellympää aihetta kuin lapsen etu? Mielipiteitä siitä mikä milloinkin on lapsen edun mukaista, on lähes yhtä monta kuin on mielipiteen esittäjiäkin. Kuka tietää satavarmaksi (eikä satakunnanvarmaksi), mikä kenenkin lapsen etu missäkin tilanteessa on? Lapsen etu on ollut tässä vuosisadan erikoisimmassa rikosasiassa mukana keskustelussa aivan alusta asti. Milloin mitäkin kirjoittelevat nettikeskustelijat ovat surutta pitäneet näitä lapsia varsin aktiivisesti esillä nettijulkisuudessa. Kun Alibi sitten julkaisi totuudenmukaista tietoa asiassa, heräsi yllättäen näiden samaisten nettikeskustelijoiden huoli näistä samoista lapsista, heidän yksityisyydestään, lapsen edusta ja julkisuuden kiroista. Nettimoralistit heristelevät etusormea ja peräänkuuluttavat lasten oikeuksia, joita itse ovat koko ajan polkeneet täysin armotta.

Mikä sitten on lapsen etu tässä nimenomaisessa tapauksessa? Onko lapsen edun mukaista, että lapsi elää valheellisen kauhutarinan uhrina vai olisiko lapsen edun mukaista vapauttaa lapsi tästä taakasta ja alkaa tervehdyttää hänen muistojaan menneestä elämästä vastaamaan hiukan enemmän todellisuutta? Lapsen etua mietittäessä ei pitäisi olla kyse oikeassa olemisesta tai paremmin tietämisestä. Ongelmat ratkeavat yleensä helpoimmin jonkinlaisen vertailevan pohdinnan kautta. Aina ei ole valittavana parasta mahdollista ratkaisua, joskus kaikki vaihtoehdot ovat jollakin tapaa huonoja ja silloin pitää valita se lapsen kannalta vähiten huono.

Uskoisin jokaisen olevan yhtä mieltä ainakin yhdestä periaatteesta. Lapsen edun mukaista ei ole joutua mukaan tällaiseen prosessiin, ei julkisuudessa eikä edes kaikessa hiljaisuudessa. Lapsia ei tulisi riepotella ja heidän elämäänsä repostella julkisuudessa. Alaikäinen on aina aikuista haavoittuvampi suhteessa julkisuuteen. Lapsi ei myöskään välttämättä osaa arvioida kertomustensa vaikutuksia omaan tai läheistensä elämään. Lapsi tarvitsee erityistä suojelua, jota aikuisten tulee hänelle antaa.

Tilanne kuitenkin on nyt tämä valitettava, koska mopo on karannut pahasti viranomaisten käsistä. Lapset todella ovat uhreja tässä asiassa. Lapsen etua tulee miettiä olemassa oleva tilanne huomioon ottaen, mikä juuri tässä todellisessa ja mutkikkaaksi paisuneessa sotkussa on kunkin lapsen edun mukaista. Valheessa eläminen saattaa olla hetkellisesti helppo ratkaisu, mutta kokemuksesta tiedetään, että ihminen janoaa totuutta, etenkin oman elämänsä suhteen. Sitä taustaa vasten en voi mitenkään uskoa, että Annun lasten edun mukaista voisi olla, että he eläisivät keinotekoisessa uhrin roolissa, joka ei perustu todellisiin tapahtumiin ja kokemuksiin. Näen sen ainoastaan vahingollisena. Ajattelen samoin kaikkien lasten osalta sekä lasten, jotka uskovat jotain hirveää heille tapahtuneen että lasten, jotka eivät hirveyksistä mitään tiedä.

Alibin juttua ja julkisuuden vaikutuksia tulee verrata siihen julkisuuteen, joka tällä asialla on ollut jo aiemmin, tulee olemaan ja on olemassa koko ajan. Vertailussa tulee ottaa huomioon se, kumpi on lapsille vahingollisempaa; väärien tietojen, uskomusten ja olemattomien pelkojen ruokkiminen ja vahvistaminen vai totuuden kertominen, syiden selvittäminen ja ymmärryksen edistäminen. Lapsia ei tule syyllistää, eikä sitä Alibin jutussakaan tehdä. Lapset ovat olosuhteiden uhreja ja selviytymiskeinot on etsittävä olemassa oleviin olosuhteisiin sopiviksi. Oikeastaan ainoastaan lapset ovat toimineet viisaasti (huom. suhteessa omaan tilanteeseensa). Aikuiset taas ovat olleet ihan pihalla ja täysin vieraantuneita elämästä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. En tiedä onko salaisen materiaalin julkistaminen lapsen edun mukaista toimintaa, mutta siitä olen varma, että vallitseva tilanne ei sitä ainakaan missään tapauksessa ole. Siitä olen satavarma.