Syyttäjien väitteet 3: itkeä vai nauraa

mukava ihminen

Ainakin tämän päivän todistelulle on pakko nauraa. Oikeudenkäyntiä seuratessa unohdin hetkeksi, että kyse on Jukka Lahden murhasta. Tuntui, että oikeudessa juoruiltiin julkisesti lähes kymmenen vuoden takaisista asioista, joita todistaja itsekään ei ollut katsonut tarpeelliseksi aiemmin ottaa esille. Toisaalta puitiin erään naispoliisin edesmennyttä suhdetta entiseen tuhmaan tutkinnanjohtajaan. Kummankaan naisen todistuksessa esiintyvän keskustelun toista osapuolta ei kuultu. Jukka Lahtea on mahdotonta kuulla ja Juha Joutsenlahti todisti jo eilen, joten hän ei voinut entisen seurustelukumppaninsa ”syytöksiin” vastata.

***

Väitteet 8-10. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

  • ettei ole käynyt takkahuoneessa sen jälkeen, kun tunkeutuja puukotti häntä. Syyttäjän mukaan Auerin veriset jalanjäljet puuttuvat takkahuoneesta, koska veri oli ehtinyt kuivua, eikä siihen siksi jäänyt jalan tai kengän jälkiä kun hän kävi viimeistelemässä murhan. Lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä.

Kun todellisuus ei toimi, muutamme todellisuutta. Syyttäjä on ajautunut todella kummallisiin teoriakiemuroihin yrittäessään luovia Annelia kuin nuoralla tasapainotellen syylliseksi vuosisadan lavastusmurhaan. Jopa syyttäjän todistajat kertovat erilaisia teorioita: Niemi katsoi, että päästäkin valunut veri oli ilmeisen vanhaa, koska kertoi, että Jukka olisi maannut koko puhelun kuolleena, ja äänet tulisivat nauhalta. Syyttäjä kokeilee kahta rinnakkaisteoriaa: livemurhaa häke-puhelun aikana tai livemurhaa häkepuhelun aikana taustanauhalla ryyditettynä. Huikeimman teorian mukaan murhatyöhön osallistuneitakin oli kaksi.

Kaikesta päättäen syyttäjä on kuitenkin eri mieltä kuin Niemi siitä, milloin Jukka kuoli. Kaikesta päättäen poliisit ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että Jukka tosiaan surmataan puhelun aikana. Ainoastaan se, miten tämä tapahtui, on jäänyt hiukan epäselväksi. Tai oikeastaan se on jäänyt täysin selittämättä, koska sitä ei voi selittää. Siihen ei ole aikaa. Siihen kaikkien syyttäjän teorian kulmakiveen: yhtäkkiä ”henkiin” heränneeseen Jukkaan, palataan myöhemmin. Tämä juuri sopivasti puhelun aikana tapahtuva uhrin piristyminen (hän on siis tunnin verran maannut neljä syvää puukotusvammaa kyljissään ja muutama iskuvamma päässään) otetaan nykyään ihan noin vain faktana, eikä koskaan ole kerrottu, mihin kummaan tämmöinen piristyminen perustuisi. Mutta käsitellään nyt pelkästään syyttäjän väittämiä vanhoja verijälkiä.

Jälleen syyttäjä marssittaa esiin perinteisen, kaikki teoriat mahdollistavan ”poliisit mokasivat” –kortin. Sen mukaan kaikki mahdollinen tutkinta ja havainnointi vain tehtiin niin huonosti, että nyt jälkeenpäin voidaan mikä tahansa teoria sanoa todeksi, ja vedota tähän. Voidaan sanoa, että kaikki muu kuin päästä valunut veri oli tunnin vanhaa, vaikka paikalla ollut ensipartio ja ensihoitajat eivät tällaista havainneet. Molempien työhön kuuluu havainnoida rikospaikka ja sen olosuhteet: ensipartio kuvaa paikan ja sairaankuljetusyksiköt käyttävät potilaskertomukseen liitettävän potilaskirjan pohjana Kelan SV 210 -lomaketta, jonka nimi on ”Selvitys ja korvaushakemus sairaankuljetuksesta”. Tuttavallisemmin lomake on nimeltään ensihoitoraportti. Mitä tähän lomakkeeseen sitten kirjataan? Alan oppikirja kertoo näin:

”Lomake koostuu hallinnollisesta ja hoidollisesta osiosta. Hallinnollisessa osassa ovat henkilö- ja osoitetietojen lisäksi tehtävävaiheiden kellonajat ja tehtävä ja kuljetuskoodit. Hoidollinen osa taas jakaantuu tapahtumatietoihin ja muihin esitietoihin, potilaan tila- ja tarkkailutietoihin sekä potilaan hoitoon ja hoidon vasteeseen liittyviin tietoihin. Ensihoitokertomuksen täyttämiselle tuo omat ominaispiirteensä sen strukturoitu rakenne. Lomake ohjaa käyttäjää tekemään olennaiset kirjaukset, mutta toisaalta lomakkeessa on vähän tilaa, joten kirjaamisen tulee olla tiivistä. Lomakkeen täyttämisestä vastaa potilaan hoitoa johtava hoitaja. Täytetyn ensihoitokertomuksen pitää kulkeutua säilytettäväksi potilaan potilaskertomukseen, ja ainoastaan potilaan hoitoon osallistuvilla on lupa lukea se.

Etenkin tilanteissa, joissa potilasta lääkitään joko hoitajalle myönnettyjen hoitolupien tai lääkärin puhelinkonsultaation perusteella, sekä tilanteissa, joissa potilas jätetään kuljettamatta jatkohoitoon tai hänet luovutetaan muiden viranomaisten huostaan, hyvin täytetty ensihoitokertomus on merkityksellinen mahdollisten myöhemmin tehtävien selvitysten varalta.

Huolellisesti ja hyvin täytetty lomake toimii juridisena hoidon dokumenttina ensihoitohenkilöstön ja potilaan oikeusturvaa varten. Ensihoitokertomus tulee täyttää niin, että se on ymmärrettävä, luettava ja yhdenmukainen. Ymmärrettävyys tarkoittaa, että käsiala on selkeää ja käytetyt sanat, lyhenteet ja muut ilmaukset ovat yksikäsitteisiä. Luettavuus liittyy käsialaan, sopivan kynän käyttöön ja riittävään kirjoitusvoimaan. Yhdenmukaisuus tarkoittaa, että kaikki ensihoitokertomukset on laadittu samojen periaatteiden ja käytäntöjen mukaan.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että kuolleen potilaan luo ensin tullut merkitsee muistiin kuolemantapaukseen liittyvät perustiedot. Ne myös helpottavat potilaan aikanaan virallisesti kuolleeksi toteavan lääkärin työtä. Kuolemantapauksesta tulee rekisteröidä ainakin seuraavat asiat:

  • tehtävään liittyvät tekniset tiedot (mm. päivämäärä, kohteen osoite, lähtö- ja tavoittamisaika, havainnoijan allekirjoitus sekä nimenselvennys ja ammattinimike)
  • vainajan nimi ja henkilötunnus, sukupuoli, arvioitu ikä, lähiomaisen puhelinnumero yms.
  • tapahtumatiedot (milloin arvioitu tai tiedetty olleen elossa)
  • olosuhteet tavattaessa (mm. asento, väkivallan merkit, lääkepurkit, vaatetus, alusta, ympäristön lämpötila, mahdollinen ruumiin siirtäminen)
  • kaikki toissijaiset kuolemanmerkit tai niiden puuttuminen
  • taustatiedot (aikaisemmat sairaudet, lääkkeet, lääkärit yms.)
  • elvytyksestä pidättäytymisen syy (esim. löydetty elottomana, tavattaessa asystole ja hoitoelvytyksen alkamisviive yli 10 minuuttia)

Muistiin merkitseminen tehdään käyttäen erityistä lomaketta. Sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin tulee vaatia, että se myös täytetään. Jokainen lomake tulee tarkastaa ja puuttuvista merkinnöistä tai epäjohdonmukaisuuksista (esim nähty elossa puoli tuntia sitten, tavattaessa kuolonkankeus kyynärnivelessä) tulee pyytää kirjallinen selonteko.”

Ensihoitajien työhön kuuluu kirjata ylös olosuhteet tavattaessa, toissijaiset kuolemanmerkit (lautumat ja kuolonkankeus), ruumiin mahdollinen siirtäminen, ympäristön ja ruumiin lämpötila yms. He tavallaan tekevät ensimmäisen rikospaikkatutkimuksen. Tämä on ymmärrettävää, koska monet rikospaikkatutkimuksen tärkeät asiat muuttuvat ajan myötä, ja tietoa häviää, mikäli tutkimusta ei tehdä heti. Ei voida jäädä odottamaan esim. tunnin päästä tulevia varsinaisia tutkijoita.

Erityisesti kaikki ”omituisuudet” kirjataan ylös, ja sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin pitää varmistaa kirjallisesti, mikäli jotain epäjohdonmukaisuuksia havaitaan.

Kysymys kuuluukin: missä ovat Jukka Lahden ensihoitotiedot? Mitä tuolloin havaittiin? Raporttia ei ole ainakaan julkisuudessa näkynyt. Maallikkokin huomaisi ihmetellä, jos lattia on täynnä tunti sitten kuivunutta verta, vaikka uhri on tapettu muutama minuutti sitten. Sehän olisi jo ihan ruskeaksi kuivunuttakin tuossa vaiheessa. Vielä enemmän ihmeteltäisiin, jos vastakuolleessa uhrissa olisi lautumia. Ensimmäiset lautumat vainajaan tulevat 15–20 minuutin kuluessa. Ensihoitajien toimintaohjeen mukaan lautumat tutkitaan aina, mikäli monitorointielektrodeilla ei havaita sähköistä toimintaa. Jos lautumia ei havaita, aletaan peruselvytys, jonka lopettamisesta määrää lääkäri. Jukka Lahtea yritettiin elvyttää, joten ainakin ensihoitajille hänen kuolemansa tuoreus oli selvä. Kuolemaa kun ei todeta siitä, ettei sydän lyö, tai että päässä on reikä. Kuolema todetaan toissijaisista kuolemanmerkeistä. Vasta lautumat tai kuolonkankeus varmistavat kuoleman. Muutoin elvytys aloitetaan, mikäli uhri on ollut elossa 10 minuuttia sitten (hukkumistapauksissa jopa selvästi enemmän).

Syyttäjä väittää, että Ulvilan murhapaikalle tullut ensihoitopartio ei osannut havaita veren kuivumista, ja Niemi väittää, etteivät he osanneet erottaa tunti sitten kuollutta vastakuolleesta.

Ensihoitajien raporttia en ole nähnyt, sen sijaan ensiksi paikalle tulleen poliisipartion raportti meillä on käytössämme. Mitä siellä sanotaan uhrin tilasta ja tuoreudesta?

”Elottoman näköinen miesuhri makasi vertavuotavana selällään sängyn vieressä jalkojen ollessa osittain sängyn alla. Uhrin läheisyydessä oli lisäksi halko, jonka toinen pää oli veressä. Uhrin pään alla oli verilammikko. Uhrin vatsan seudulla oli havaittavissa useita vertavuotavia pistojälkiä, sekä kasvoihin kohdistuneet iskut olivat vaurioittaneet uhrin kasvoja. Uhrin sijainti kuvattiin välittömästi, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö päästettiin tarkastamaan uhrin tila. Uhrissa ei ollut elonmerkkejä.”

Syyttäjän mukaan siis uhrin kaikki muut haavat olivat vanhoja, ja ainoastaan päävamma tuore. Poliisit kuitenkin kertovat, että vatsan seudulla oli vertavuotavia pistohaavoja. Nämä haavat ovat vammaluettelon mukaan pinnallisia, 1-2cm syviä pistoja, jotka oli lyöty kieroksi menneellä ja päästä katkenneella veitsellä. Syyttäjän mukaan tämä oli tapahtunut tunti sitten, ja poliisien mukaan ne vuosivat edelleen. Niemen mukaan uhri oli kokonaan kuollut jo aikoja sitten, ja ilmeisesti vuosi muuten vain.

Vuonna 2008 tutkijat tekivät autenttisissa oloissa, oikealla ihmisverellä testejä veren kuivumisnopeudesta. Tuloksena oli, että ohuet veritahrat kuivuivat kahdeksassa minuutissa niin kuiviksi, etteivät kengät enää tahriintuneet. Paksummilta tahroilta otti 26 minuuttia samaan. Syyttäjä väittää, että veri oli vanhaa, koska kuulemma hoitohenkilökunnan kenkiin ei sitä tarttunut. Hoitohenkilökunta saapui paikalle 9 minuutin kuluttua. Hoitohenkilökunnan kengänpohjat myös kuvattiin. Onko se sitten punaista maalia, jota kengänpohjissa näyttäisi hiven olevan, jos ei verta? Tätä kuvaa puolustus esitteli oikeudessa, ja on se Minfoonkin useampaan kertaan postattu. Kannattaa myös tutustua lähikuvaan verisestä kengänjäljestä, jonka murhaaja jätti. Jos siinä ei ole tuoretta verta, niin sitten Auer on lisännyt siihen säilöntäaineita: niin kirkkaanpunaisena se kiiltelee. Nämä lavastusjäljethän on täytynyt tehdä ennen kuin Jukka lopullisesti tapettiin, eli siis ennen häke-puhelua. Vanhalla, kuivuneella verellä siis, väittää syyttäjä.

”Puolisoiden edeltävää riitaa” ei ole vieläkään kuullut kukaan todistajista: ei tyttö eikä poika. Mutta tämä ei syyttäjää haittaa; hän poimii kunkin kertomuksista vain parhaat palat ja täydentää loput mielikuvituksella.

  • että hän oli koko ajan avojaloin. Syyttäjän mukaan tallenteelta kuullaan, että Auerilla on kengät jalassa.

Auerin jalkapohjissa oli lasista tulleita naarmuja ja hänen jalkapöytänsä päällä veripisara. Millaisten kenkien läpi nämä olisivat voineet tulla ja säilyä niin, että pisaraa esiteltiin vielä seuraavana päivänä sairaalassakin? Poliisi rekonstruktoi nauhalla kuultavaa juoksua sekä kengät jalassa että ilman (naispoliisi siis juoksenteli samanlaisesti kuin Auer oli kertonut tehneensä), ja sai aikaan loppupäätelmän, että kengät jalassa tehdyssä rekossa oli ”enemmän yhtäläisyyksiä” nauhalta kuuluvien askelten kanssa. Nyt tämä päätelmä on muuttunut varmaksi tiedoksi.

Syyttäjä toisaalta puhuu itseään pussiin: hänen mukaansa Auerin jalkapöydällä ollut veripisara, mitä tämä esitteli poliiseille sairaalassa, olisi tullut jalan päällä rennosti roikotetusta verisestä astalosta. Miten se siihen tuli, kun kerran Auerilla syyttäjän mukaan oli kengät jalassa, kun hän Jukan tappoi? Syyttäjällä on teoria joka lähtöön, jos yksi ei toimi, niin toinen, täysin ristiriitainen sitten. Pääasia, että saadaan epäilyksiä.

Lisäksi kenkien jalassa olo tai olemattomuus ei vaikuta mihinkään. Se ei anna Auerille yhtään lisäsekuntia murhan suorittamiseksi, eikä helpota Auerin lavastuksia tai muuta toimintaa mitenkään. Onpahan taas vain yksi uusi esine, joka pitää piilottaa lopullisesti.

Ja mistä veripisara sitten oikeasti tuli? Auerilla oli rinnassa haava, ja punaisen t-paidan verijäljistä nähdään, kuinka se on vuotanut kohti paidan oikeaa helmaa. Oikean jalkapöydän päällä, sekä ylempänä reidellä olleet tipat olivat siis peräisin Auerin omasta haavasta. Aika erikoinen skenaario olisikin se, että Auer olisi Jukan tapettuaan roikotellut sorkkarautaa jalkansa päällä. Tai että nämä pisarat olisivat jalalla säilyneet vaikkapa pesun jälkeen (Auerillahan piti olla joku suoja-asu, jonka hän salamana puki päälleen puhelun aikana, ja siksi verta ei tullut kuin käsiin ja naamaan, jotka hän syyttäjän mukaan nopsasti pesi ennen poliisin tuloa. Missä vaiheessa hän siis roikotteli veristä astaloa paljaan jalkansa päällä?).

Riippuen nyt siitä, tekikö Auer murhan ultraääninopeudella Häke-puhelun aikana, vai oliko Jukka jo kuollut ennen puhelua ja ääni tuli nauhalta. Syyttäjähän ajaa kumpaakin versiota, ja paria muuta lisäksi. Yhtä aikaa. Mitään tapahtumakuvausta ei ole yhdestäkään, koska ne eivät havaittuihin jälkiin ja käytettävissä olevaan aikaan sovi.

  • tuntomerkkejä tunkeutujasta. Syyttäjän mukaan Auer on keksinyt tuntomerkit, koska hätäkeskuspuhelun aikana Auer on kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja.

Syyttäjä unohtaa, että puhelin oli keittiössä, ja huppumies takkahuoneessa. Keittiössä ei ollut valoja, mutta sekä tyttö, että Anneli muistavat nähneensä sekä Jukan että tunkeutujan hyvin. Kumpikaan ei muista valoja varsinaisesti, mutta päättelevät, että valojen on täytynyt olla päällä, koska asioita näkivät. Esim. tyttö sanoi valoista, että niiden oli täytynyt olla päällä, koska en mä muuten olis nähnyt. Anneli taas jo ensimmäisessä kuulustelussaan pohti itsekin, että milloin valot olivat tulleet: olivatko ne päällä, vai tuliko ulkoa ikkunoiden kautta sen verran valonkajoa huoneeseen, että siellä jotain näki.

Auer vastaa hätäpuhelutallenteella, kun virkailija kysyy ”tunnetsä sitä”: Ei, se on pimeetä. Hän ei siis suoranaisesti vastaa kovin selkeästi kysymykseen, tai vastaa ehkä paremminkin johonkin toiseen kysymykseen. Faktaa kuitenkin on, että huoneessa oli valot ensipartion saapuessa, ja sekä tyttö että Auer tekivät tunkeutujasta havaintoja ja lapsen kirkaisu nauhalla osoittaa, että hän todellakin isänsä näki. Jos huone olisi tuolloin ollut täysin pimeä, ei nurkassa olevaa isää olisi näkynyt.

Takkahuoneen valokatkaisin on terassinoven vieressä. Sitä ei siis voi sytyttää sängystä. Ehtikö Jukka ensimmäiseen meteliin herätessään laittamaan valot päälle? Hänhän oli Auerin mukaan pystyssä sängyn päädyssä, kun huppumies alkoi tulla sisälle.

Auerin kertomus huppumiehen sisääntulosta on kieltämättä melko hatara. Turhankin hatara, mikäli hän on murhan suunnitellut ja huolellisesti lavastanut. Sisääntulo, jota kukaan muu elossa oleva ei ole nähnyt, olisi mahdollista selittää ja lavastaa paljon ”uskottavammin”. Shokin seurauksena tapahtumat usein pyyhkiytyvät mielestä, ja voivat palata välähdyksenomaisina takautumina myöhemmin.

  • Lisäksi syyttäjä perustelee syytettään Auerin käyttäytymisellä. Auer on käyttäytynyt rauhallisesti, ei ole ollut hysteerinen eikä ole itkenyt. Syyttäjän mukaan Auerin käyttäytyminen ei ole ollut kriisitilanteeseen nähden normaalia ja osoittaa hänen kylmäverisyyttään ja tunteettomuuttaan.

Tai sitten se osoittaa shokkitilaa. Luetaanpa, mitä Wikipedia asiasta tietää: ”Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.”

”Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvanTunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.” (Wikipedia)

Ja minkä logiikan mukaan taitavaksi lavastajaksi arveltu Auer ei sitten samalla vaivalla näyttelisi surevaa leskeä? Miksi yleensäkin murhaajan pitäisi olla jotenkin tyyni, kun syytön parkuu? Tällaiset ”tunteettomat murhaajalavastajat” kuuluvat elokuviin. Jopa syyttäjä Valkama sanoi tv-haastattelussa, ettei syytetyn käytöksestä tai suremisesta voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Silti hän on asian teemaksi saakka ottanut ja sitä oikeudessa kommentoinut! Onko lähinnä tarkoitus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?

– Kuolemannaakka

Syyttäjien väitteet 2: täyttä potaskaa

Loppuun asti

Väitteet 5-7. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

  • että murhassa käytetty veitsi ei ole perheen oma veitsi. Syyttäjän mukaan veitsi kuuluu perheen talouteen, koska veitsestä löytyi samoja kuituja kuin petivaatteissa.

Veitsi oli vanha, muistaakseni vuosimallia 1984. Se oli myös hyvin kulunut, ja teroitettu teroituspuikolla toisin kuin kaikki muut perheen veitset. Teroituspuikkoa ei talosta myöskään löytynyt. Poliisi salasi veitsen valmistajan Fiskarsin lausunnon, jonka mukaan veitsi ei ole ollut kotikäytössä.

Veitsen kärki oli poikki: tämän on epäilty katkenneen puukotuksen aikana, mutta mitään tietoa siitä, että kärki olisi löydetty, ei ole julkisuuteen tullut. Esimerkiksi rakennustyömailla käytetään usein kärjestä katkaistuja fileerausveitsiä. Tällainen veitsi on myös tunnettu murtoväline. On mahdollista, ettei ko. veitsi ollut sisääntunkeutujan mukana murhaamista varten, vaan sitä käytettiin, koska muutakaan ei ollut. Alun perin veitsi olisi siis ollut mukana murtovälineenä.

Auerin keittiössä oli veitsitukki, josta puuttui yksi veitsi. Tämä tukki kuvattiin murhayönä, mutta havaittiin, ettei murhaveitsi sovi siihen.

Perheen tyttö näki veitsen lattialla, eikä ensimmäisessä kuuntelussa tai myöhemmin tunnistanut sitä perheen käyttämäksi.

Auer oli kertonut sukulaisten mukaan heille sairaalassa, että oli nähnyt lattialla leipäveitsen. Kyseessä oli siis kuitenkin fileerausveitsi. On luultavaa, ettei Auer kovin tarkkaan veistä tarkastellut.

Syyttäjän ihmetys siitä, että veitsestä löytyi petivaatteiden kuituja on erikoinen, koska Jukka ja murhaaja kävivät pystypainin jälkeen kamppailua sängyllä. Jukka oli saanut syvät veitseniskut kylkeensä pystyssä, mutta käsissä olleet pahat torjuntavammat tulivat mahdollisesti hänen maatessaan sängyllä. Sängylle jäänyt n. 30cmx50cm veriläikkä vastaa Jukan kyljen kokoa. Jukan alushousuista edestä löytyi murhaajan vaatteista irronneita ruskeita kuituja. Tästä voidaan päätellä murhaajan olleen osin hänen päällään. Häke-tallenteen taustalla kuullaan useaan kertaan voimakkaita sängyn siirtymisestä johtuneita ääniä ja Jukan huutoa. Sänky oli myös vinossa ensipartion saapuessa. Kaikesta päätellen pystypaini ei enää jatkunut puhelun aikana, vaan murhaaja yritti puukottaa pahasti haavoittunutta Jukkaa sängyllä (murhaajan sisääntulosta puhelun alkuun meni noin 1:30min, jonka aikana paini oli jo päättynyt. Kun uhri saa useamman kerran puukosta kylkeen, hän ei paljon painimaan enää pysty). Koska murhaaja oli sängyn ja pesuhuoneen vieressä, on Jukan oltava ollut juuri haavoittunut vasen kylki vasten sänkyä, että hän on nähnyt hyökkääjän ja voinut oikealla kädellään yrittää torjua iskuja. Jukan oikeasta käsivarresta ja rystysistä löytyi pahoja torjuntavammoja.

Veitsi on voinut vääntyä (tai katketa kärjestä) esim. rystysiin osuneen iskun jälkeen. Tutkijoiden mukaan Lahden vatsan seudulle annetut iskut on annettu vääntyneellä veitsellä, joka ei enää lävistänyt vatsaa. Lopulta murhaaja vaihtoi asetta. Veitsi on voinut jäädä hetkeksi sängylle tässä vaiheessa, jolloin siihen on tullut kuituja. Ilmeisesti se putoaa tai pudotetaan takkahuoneen ovensuuhun vasta murhaajan poistuessa (nauhalta kuuluu jonkinlainen kopsahdus, jonka Joutsenlahti kuvitteli veitsen putoamisesta johtuneeksi).

Pitää myös muistaa, että sängynpeitto oli pudonnut puoliksi maahan sängyn viereen (tämäkin vihjaa kamppailuun), joten veitseen on tullut kuituja myös lattialla. Kun petivaatteet ovat aivan murhan uhrin vieressä (hän on lähes peiton päällä!), ja uhri on myös petivaatteilla maannut sängyssä, onko suuri ihme, jos murha-aseesta löytyy petivaatteiden kuituja? Kokonaan kuiduton veitsi olisi paljon epäilyttävämpi.

  • käyneensä koskettamassa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven raosta ja saattoi saada siinä yhteydessä T-paitansa hihoihin niissä ollutta Lahden verta. Syyttäjän mukaan oven raosta on mahdotonta koskettaa Lahtea.

Syyttäjä ja poliisit jäivät tämän seikan ”todistamisessa” kiinni kahdesta väärennöksestä ja etp-aineiston pimittämisestä. Ensinnäkin poliisi poisti etp-aineistosta kuvan, jossa tutkija seisoo pesuhuoneen ovenraossa ja osoittaa maassa makaavaa uhria taskulampulla. Tällä oli tarkoitus kertoa, paljonko ovi mahtui aukeamaan koskettamatta uhrin päätä. Koska kuvasta näki, että ovi aukesi hyvinkin sen verran, että aukosta olisi pystynyt koskemaan uhrin olkapäätä, kuva yllättäen poistettiin esitutkintapöytäkirjasta 2009 ja korvattiin aivan toisella oikeuteen mentäessä.  Tutkinta 2009 yritti salata tärkeän todisteen; kuva siis oli vielä aikaisemmassa versiossa, mutta poistettiin myöhäisemmästä Et-ptk:sta. Poistaminen onneksi huomattiin, ja puolustus ja hovioikeus vaativat kuvan esittämistä. Tämä puolustukselle tärkeän materiaalin pois jättäminen rikkoo esitutkintalakia.

Muutakin pois jätettyä ja puolustukselta pimitettyä materiaalia oli. Poliisi ei pyynnöistä huolimatta ollut aiemmin suostunut luovuttamaan puolustukselle esimerkiksi kaikkia ensipartion ja teknisten tutkijoiden ottamia rikospaikkakuvia, keskusrikospoliisin profiloijan lausuntoja ja veitsivalmistaja Fiskarsin edustajan lausuntoa. Nämä puolustus sai vasta, kun käräjäoikeutta vaadittiin määräämään poliisia luovuttamaan aineisto.

Valtakunnallinen Oikeustoimittajien yhdistys myönsikin 2010 Satakunnan poliisille Sumuverho-palkinnon salailukulttuurin edistämisestä.  Rikos- ja oikeustoimittajien mukaan Satakunnan poliisi salasi valtaosan Ulvilan murhan esitutkinta-aineistosta:

– “Satakunnan poliisi salasi yli 80 prosenttia valtavaa huomiota saaneen murhajutun esitutkintapöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Ellei Satakunnan käräjäoikeus olisi myöhemmin julkistanut aineistoa, pimentoon olisi jäänyt suurin osa jutun keskeisestä näytöstä ja todistusaineistosta. Julkista käsittelyä ja kritiikkiä vaille olisivat jääneet myös poliisin epäkonventionaaliset tutkintamenetelmät kuten soluttautuminen ja epäillyn asunnon kuuntelu”, yhdistys perusteli.

Ko. ovenaukeamiskuvan sijaan poliisi on tehnyt kaksi ”tarkkaa” rekonstruktiota siitä, kuinka paljon ovi aukesi. ”Uhri” on molemmissa sijoitettu todellista lähemmäksi ovea ja koehenkilö lääppii kömpelösti ovenraosta ilmaa. Tekstinä ”koehenkilö ei pysty koskettamaan uhrin olkapäätä”.

Kun syyte kaatui hovissa, poliisi teki samasta asiasta uudelleen rekonstruktion! Tällä kertaa uhria siirrettiin vieläkin lähemmäs ovea ja takansuuntaan, niin, että ovenrako kutistui entisestään. Tästä huolimatta väitetty oven aukenema säilyi samana kuvassa olevan mittanauhan mukaan (jotta rekojen tulos sentteinä pysyisi muka samana!), ja taaskaan ei koehenkilö ylettänyt. Mitä tällä uudella rekonstruktiolla oikein virallisesti mahdettiin hakea? Aukenema muka sama kuin edellisessä, vaikka koehenkilö oli siirretty vieläkin vaikeampaan paikkaan, ja oven rako edelleen pienentynyt. Näillä kuvilla ollaan menossa tällä hetkellä käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä. Syyttäjä tekee näin, siitä huolimatta, että käytettävissä on rikospaikalta otettu kuva, jossa oven aukeneminen näkyy. Siitä huolimatta, että poliisin omat rekonstruktiot eivät vastaa toisiaan tai totuutta.

Auer kertoi, että yritti kokeilla Lahden pulssia, mutta ei ylettynyt ja sai sormiinsa verta olkapäästä. Miten hän olisi tiennyt, ettei ovenraosta ylety kokeilemaan pulssia, jos ei olisi paikalla ollut?

Auerin paidasta, hihojen takasaumasta lähes identtisiltä kohdilta löytyi verijäämiä. Ne osoittautuivat Jukan vereksi. Löytö olisi ollut Auerin kannalta erittäin paha, ellei hän jo ensimmäisessä kuulustelussaan olisi kertonut pulssinkokeiluyrityksestään, ja kuinka sai verta käteensä. Kuinka verta oli tullut hihoihin, niin erikoiseen paikkaan?

Vaikka näin: ovenraosta kurkottaessaan Auerin sormet osuvat Jukan veriseen olkavarteen, erityisesti tietenkin pisin sormista, eli keskisormi. Hän vetää käden pois ja tuo kätensä yhteen, jolloin verta tulee myös toisen käden sormiin. Nyt hänellä on pieni määrä Jukan verta molempien käsiensä keskisormen päissä. Kun hän tästä asennosta laittaa kädet puuskaan tai kietoo ne ympärilleen, osuvat keskisormen päät tarkasti väljän t-paidan hihan takasaumaan. Tällä tavalla Jukan verta on voinut tulla hyvin luonnollisesti Annelin t-paidan hihojen takapuolelle.

”Ja sit mä ajatteli, et mun pitäs jostain kokeilla tuntuuks pulssi, mut en mä sit sieltä ylettyny ku olkapäähän asti ja mä en siit sit… otin käteni pois ja en halunnu sit enempää koskee.

… no ko mä huitasi käteni sit mul tuli toho (huokaus) verta käteeni…”

Toinen mahdollisuus verijälkien tulemiseen Auerin paitaan ovat paikalle tulleet ensihoitajat, jotka yrittivät ensin elvyttää Lahtea. Poliisipartion raportin mukaan:

” Kun sairaankuljettajat olivat tarkistaneet miesuhrin tilan, he tarkastivat siinä eteisaulassa Auerin vammat. Hxxxx valokuvasi Auerin vammat, jonka jälkeen sairaankuljettajat alkoivat hoitamaan hänen vammojaan…. Keittiössä äiti alkoi pyörtymään ja sairaankuljettajat ottivat hänet kiinni ja alkoivat häntä hoitamaan häntä siinä lattialla”

Kun ensihoitaja on tukenut, ohjannut tai ottanut kiinni pyörtyvää Aueria, on sormista voinut jäädä tahrat hihojen taakse.

Verijäljet olivat hyvin pienet ja ne löydettiin vasta 3 vuotta murhan jälkeen!

  • murhaajan poistuneen takaoven ikkuna-aukosta. Syyttäjän mukaan ovenpielessä oleva verijälki on luonnottomassa paikassa ja se on Auerin lavastama. Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Syyttäjän mukaan veriset kengänjäljet viittaavat pienikokoiseen jalkaan, joten kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät. Anneli Auer on myös lavastanut ”liukujäljen” olohuoneen lattialle Jukka Lahden kengällä.

Puolustus esittää oikeudessa 4.9. luontevan poistumistavan, jolla jäljet saadaan syntymään. Aikaisemminhan syyttäjä/poliisi olivat vakuuttuneita, ettei ikkunasta pääse ensinkään. Sittemmin reiästä on menty näppärästi monellakin tyylillä, myös sillä tytön kuvaamalla tavalla, karmille astumatta. Vuoden 2009 oikeudenkäyntiin poliisit tekivät rekonstruktion ikkunasta poistumiseen, mutta kukaan ei edes kokeillut sitä tyyliä, jonka ainoa silminnäkijä ilmoitti! Poliisit kyykyttelivät karmilla hankalasti kuin munamies orrella. Tästä huolimattakin jokainen alle 60v mies kokoon ja näköön katsomatta ikkunasta mahtui.

Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Kyllä vaan, löytyi jo 2006. Puhdas näppylähanska, jonka pari löytyi takkahuoneen kaapista. Puhdas näppylähanska, jonka näppyläkuviot eivät sopineet ikkunanpuitteissa oleviin verijälkiin. Puhdas näppylähanska, josta ei saatu kenenkään dna:ta. Hanska, joka oli luultavasti päätynyt sänkyyn viereisestä klapikasasta, eli ollut klapien käsittelyyn tarkoitettu. Tai johonkin muuhun. Näppylähanskoja oli terassin seinällä roikkuvassa korissa useita. Miten tämä sängyltä löytynyt puhdas hanska, jonka pari löytyi kaapista, liittyi syyttäjän mielestä lavastuksiin, on minulle jäänyt epäselväksi.

Kengänjäljistäkin on syyttäjällä ja puolustuksella erimielisyyksiä. Syyttäjä sanoo, että kengät ovat kokoa 41, puolustus taas sanoo, että kokoa 43–44. Pelkän pohjan jättämän kuvion perusteella on vaikea päätellä jalan kokoa, kengät kun ovat erityylisiä. Joissain iso pohja, joissain pienempi.

Syyttäjän ja ”yleisen tiedon” mukaan Auer lavasti murhaajan jäljet uhrin omilla kengillä. Tämä ei ainakaan kovin pitkälliseen suunnitteluun viittaa, eikö vaan? ”Yleinen tieto” tietää myös, että Jukka Lahden talvikengät ovat kateissa, ja nimenomaan se, ettei kenkiä löydy, todistaa meille sen, että Auer lavasti verijäljet niillä ja hukkasi ne sitten johonkin ihmepiiloon, mistä verijälkiin sopivia kenkiä etsineet 5 poliisia eivät niitä koskaan löytäneet.

Syyttäjä väittää, että poliisit etsivät asunnosta Jukan talvikenkiä vuonna 2006, mutta eivät he niitä etsineet. He etsivät verijälkiin sopivia kenkiä, eikä kellään ole mitään tietoa, millainen pohjakuvio Jukan talvikengissä oli. Kellään ei ole edes tarkkaa tietoa siitä, onko mitään talvikenkiä edes ollut, tai varsinkaan jäänyt löytymättä!

Koko talvikenkäepisodi käynnistyi, kun Auer kysyttäessä 2009 kertoi, että Jukalla oli ollut talvikengät, jotka hän (siis Auer) hävitti Turkuun muuton yhteydessä. Tästä väitteestä poliisi/syyttäjä riemastui, ja keksi koko talvikenkälavastusjutun. Auer oli inhottavasti hävittänyt kuolleen miehensä kengät, eikä säilyttänyt niitä uudessa asunnossaan kolmea vuotta! Tämähän viittaa selvästi syyllisyyteen.

Auer ei tiennyt millainen pohjakuvio kengissä oli, eikä syyttäjä liioin. Faktaa on se, että 5 poliisia etsi jälkiin sopivia kenkiä, ei siis mitenkään erityisesti JUKAN TALVIKENKIÄ. Ei tuolloin tiedetty minkään kenkien olevan edes ”kateissa”, vaan käytiin läpi perheen kengät! Etsittiin vain verijälkiin sopivia kenkiä, eikä sellaisia löytynyt. Ne Jukan talvikengät sen sijaan saattoivat ihan hyvin löytyä: niiden pohjakuvio vain ei sopinut verijälkiin, eikä niitä sen vuoksi syynätty sen tarkemmin. Eihän poliisi nyt jokaista kenkäparia muistiin merkinnyt eikä kuvannut. Ei ole mitään listaa näkynyt siitä, mitä kenkiä talosta löytynyt oli, ja verijälkiin verrattu.

Eli vielä kerran: poliisi ei ole missään vaiheessa etsinyt Jukan talvikenkiä. Talvikengät eivät ole missään vaiheessa olleet hukassa. Ne ovat olleet asunnossa 2006, ja Auer on ne monien muiden Jukan tavaroiden ohella hävittänyt muuttaessaan Turkuun. Ja suurella todennäköisyydellä poliisit ovat ko. kengät jo 2006 katsastaneet ja todenneet ne verijälkiin sopimattomiksi ja siirtyneet tutkimaan seuraavia kenkiä. Sitä vain ei voi jälkikäteen enää todistaa, ja koska poliisien muisti on huono ja syyttäjän mielestä Auer on murhaaja ja verijäljet lavastusta, niin lavastuskenkien on pakko olla kateissa, mikä sitten jo kelpaakin todisteeksi siitä, että Auer ON murhaaja! Hieno kehäpäätelmä, vai mitä? Ja nyt jokainen kadunmies ”tietää”, että Auer lavasti murhaajan jäljet miehensä kengillä!

Ja mitä tulee olohuoneen liukujälkeen, niin syyttäjä ei enää tässä oikeudenkäynnissä muistanut koko asiaa. Valkaman mielestä jäljellä ei nyt ollutkaan enää mitään merkitystä, vaan se oli mistä lie poliisin pudonneesta nakkimakkarasta peräisin olevaa ketsuppia!  Näin hän todellakin sanoi. Kaiketi syyttäjä oli havainnut takkahuoneen oviaukolla näkyvän liukujälkeä edeltävän verijäljen (kun se näkyy näistä tosi huonoista yleisölle jaetuista etp-kuvistakin), tai sitten muuten alkanut pohtimaan moisen liukumajäljen lavastamisen mielekkyyttä. Kyseessä siis noin 5cm pitkä pieni laapaisujälki, mistä ei tahdo erottaa, onko se sormien vai kengän reunan jälki. Ei ainakaan kovin informatiivinen lavastusjälki.

Auerin kertomuksen mukaisesti jälki olisi voinut tulla huppumiehen lähdettyä hänen peräänsä Auerin käytyä häke-puhelun aikana hänelle huutamassa. Auer ei väittänyt, että murhaaja häntä ajoi takaa, vaan ”lähti tuleen”, tai ”teki uhkaavan liikkeen”. Eihän hän voinut jäädä katsomaan, tuleeko se sieltä ja kuinka pitkälle, vaan kääntyi 180 astetta ja juoksi karkuun ja ulos, mikä nauhalla kuullaankin. Totesi sitten, ettei murhaaja tullut perässä ja palasi takaisin sisälle. Ilmeisesti huppumies ei astunut kuin pari askelta, ja veripisara putosi tässä yhteydessä, jääden kengän reunan alle.

– Kuolemannaakka

ulvila

Syyttäjien väitteet 1: täysin huuhaata

Annua vastaan esitetty syyte murhasta on täysin huuhaata, eivätkä syyttäjien väitteet ole tästä maailmasta. Syyttäjillä on mennyt ”överiksi” muissakin väitteissä kuin vain saatananpalvonnan osalta.

Annu on kertonut murhayön tapahtumista, mutta syyttäjät ovat asioista aivan toista mieltä ja esittävät jääräpäisesti väitteitään/oletuksiaan/arvailujaan/fantasioitaan. Esittelen kertauksen vuoksi näitä syyttäjien väitteitä ja sen kuinka helposti ne kaikki on kumottavissa. Seuraavassa ensimmäiset väitteet 1-4. Syyttäjien väitteiden kumoamiselle perustelut on kirjoittanut ”minfosta tuttu” Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut…

  • että tuntematon tummiin pukeutunut mies rikkoi talon takaoven ikkunan yöllä ja tuli sisään taloon. Syyttäjän mukaan takaoven ikkuna on rikottu sisältäpäin, koska isoja lasinpaloja on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta. Ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Jukka Lahden vahingoittamista.

Lasi on kolmikerroksinen lämpölasi. Kuvista (esim. turumurre on postannut Minfoon useamman kerrankin) nähdään, että ulkopuolelta katsoen lasin vasemmassa ylänurkassa näkyy iskujälki terassin puoleisessa päälikerroksessa sisempien kerrosten ollessa ehjiä. Terassinpuoleinen kerros ei voi olla rikki ja sisäkerrokset ehjiä, mikäli ikkuna olisi rikottu sisältäpäin.

turumurre, Murhainfo

turumurre, Murhainfo

Lasin kerroksisuudesta johtuu, että hajotusvaiheessa ensimmäiset palaset putoavat rikkomispuolelle. Eiväthän ne pääse minnekään muualle putoamaan, kun ikkunassa ei ole vielä reikää. Lasi on vahvaa, eikä hajoa kuin kovalla työllä ja pitkävartisella, mieluummin terävällä astalolla. Tämän lisäksi ikkunassa sisäpuolella oli pienillä nauloilla kiinnitetty verho, joka esti palasten putoamista sisälle. Isoja irtonaisia lasinpaloja jäi verhon varaan ja rikkoja heitti niitä käsillä tai sorkkaraudan koukulla taakseen, pois tieltä. Verho revittiin lopulta irti kiinnikkeistään ylhäältä ja putosi sisäpuolelle lattialle, ja sen päälle putosi kasa lasia. Verhossa näyttää olevan 3 terävää iskujälkeä ulkoa katsoen vasemmassa alanurkassa, siis oven lukon vieressä. Murtautujalle olisi luonnollista lyödä lukon viereen reikä ja yrittää siitä käsi sisään työntämällä avata lukko. Lukko oli kuitenkin ns. pitkäsalpaperiaatteella toimiva, ja vaatii kahvan alla olevan erillisen vääntimen kiertämistä, jotta kahva kääntyy. Siksi murtautuja ei saanut sitä auki, eikä tietenkään voinut jäädä asiaa kauan miettimäänkään. Hän ilmeisesti oletti oven olevan jotenkin takalukossa, ja siksi myös poistui samaa reittiä kuin oli tullut, ovea aukaisematta.

Terassilta löytyi murhaajan verisiä poistumisjälkiä: 3 kengänjälkeä, sekä pieniä pisaroita muutamasta paikasta, esim. terassin poistumisaukosta. Nämä jäljet ovat tietenkin lasien päällä. Joku verinen lasinpalanen on voinut kulkeutua myös ikkunasta poistuneen murhaajan kengänpohjassa tai vaatteissa, jotka jättivät verijälkiä ikkunanpieliin. Lasia joutui myös hiukan sisältä ulos, kun tutkijat aukaisivat oven (se aukeaa ulospäin, jolloin avatessa sisällä ovea vasten olevaa lasia putoaa ulos ja kynnysrakoon. Samasta syystä ovea ei ole voinut lasinrikkomisen jälkeen avata ja sulkea uudelleen.) Näissäkin laseissa on joku verijälki voinut olla.

Tarkempaa tietoa lasinpaloissa olevasta verestä tai lasinpalojen sijainnista ei ole kerrottu.

  • suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Syyttäjä todistaa, että Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja.

Auer oli kertomuksensa mukaan sängyllä, ”ehkä seisomas tai polvillani tai jotenki” kun ikkuna alkoi hajota. Sänky on noin metrin verran ikkunasta sivussa, ulkoa päin katsoen vasemmalla puolella. Takka on terassin ovea vastapäätä. Rikotun ikkunan sirut eivät tämän vuoksi voi lentää sängylle, etenkään Auerin puolelle joka nukkui seinän puolella, eikä sängyltä myöskään löytynyt kuin yksi tai pari sirua (Mäkinen sanoi oikeudessa (hovi), että sängyllä oli lasinpaloja, mutta ei ollut merkinnyt niitä raporttiinsa). Lasi tietenkin lensi lähinnä eteenpäin, kohti takkaa, ja suuret määrät sitä lattialla olikin. Toki kimmokkeita ja hajasirpaleita saattoi osua muuallekin. Auer ei ole väittänyt, että lasia lensi hänen päälleen, vaan kertoi ensimmäisessä kuulustelussaan: ”ja lasin paloja lentelee ja sit jossain vaihees mä tajusin et tääl oikein kunnol lentelee, joten suojasin kasvojaki ettei silmiin lennä sitä, et sitä niinko pitkälle lensi niit lasinpalasii sielt…” Auer ei kerro, miten hän kasvoja suojasi, käsillä vai peitolla. Suojautuminen on vaistomainen reaktio, kun puolentoista metrin päässä huoneessa aletaan rikkoa ikkunaa ja lasinpalasia kimpoilee.

Jos Auer oli peiton alla, miten paidassa ylipäätään voisi lasia olla? Paidan lasijäämät tutkittiin vasta nykyiseen oikeudenkäyntiin, jolloin paitaa oli ehditty tutkia ja riepotella jo oikeudenistunnossakin useita kertoja. Syyttäjän väite siitä, että lattialle putoavat ikkunalasin palat aiheuttavat kaikkialla leijuvaa ja pysyvästi vaatteisiin jäävää lasipölyä, tuntuvat erikoisilta. Jos tiputat juomalasin lattialle, saatko paitaasi pölyä? Entä jos heität sen eteesi puolentoista metrin päähän? Kertomuksensa mukaan Auer loikkasi kerran sirpaleiden yli, huoneesta pois juostessaan. Tästäkö paidan olisi pitänyt ”lasipölyyn” tulla? Onko ilmeisesti edelleen tallella oleva verinen lakana tutkittu lasipölystä?

On hyvä muistaa myös, että mikäli Auer rikkoi lasin itse, hän olisi ollut todellisessa lasipommituksessa. Tätä ”lasipölyä” olisi varmasti tarttunut kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta suojaamisesta huolimatta esimerkiksi hänen ihoonsa ja hiuksiinsa, ja sitä kautta hänen syyttäjän mukaan myöhemmin päälleen vaihtamaan t-paitaansa. Hänhän ei mitenkään lasin rikkomisen jälkeen enää ehtinyt suihkussa käydä. Molemmat lapsetkin todistivat kuulleensa, että pian rikkomisen loputtua Auer juoksi puhelimeen. Poika jopa kertoi, että ”lasiääntä” kuului vielä Auerin ollessa puhelimessa, tosin sanoi, että voi muistaa väärin. Häntähän kuultiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009.

Selvää onkin, että ikkunan rikkomisen pitäisi olla ”viimeinen lavastus”, koska se äänekkäänä toimenpiteenä voisi herättää naapureiden huomion ja tuoda lapset paikalle. Jos Auer on ikkunan rikkonut, miten hän sitten ehti tehdä verijäljet rikotun ikkunan särmiin ja ulos ja sisään sirujen päälle? Pesullakin pitäisi käydä ja vaatteita vaihtaa.

Auerin kertomus ikkunan hajoamisesta kuvaa hyvin kolmikerroksisen lämpölasin rikkumista: ensin kuuluu pelkkää räiskintää, kun ulkokerrokset hajoavat, sitten sirpaleita alkaa tulla sisälle ja lopulta niitä tulee paljon kun ikkunassa on iso reikä ja takana ollut verho putoaa/revitään alas (”Et ensin me sitä räiskintä-ääntä katottiin, et mistä ihmeestä tää ääni tulee. Sit tota jossain vaiheessa tajuttii, et siitä niinko lentää lasia siit ikkunasta.”). Lämpölasi ei hajoa kertaiskusta, vaan vaatii kovaa hakkaamista ja hajoaa kerroksittain.

  • tuntemattoman tunkeutujan ja Jukka Lahden tapelleen takan ja oven välisellä alueella. Syyttäjän mukaan oven ja takan välisellä alueella ei ole selkeitä yhteenotossa aiheutuneita verijälkiä. Syyttäjän mukaan Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, joten hän ei ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

Syyttäjä ”unohtaa”, että oven vieressä, ulkoapäin vasemmalla puolella oli seinää vasten matalahko arkku. Jukan ei suinkaan tarvinnut mennä tappelemaan murhaajan kanssa lasikasaan terassin oven eteen, vaan hän paljasjalkaisena tietenkin väistyi sängyn päädyn eteen, noin metrin verran sivuun ovesta ja lasikasasta. Tänne, kuten itse sängyllekään ei tullut lasia kuin vähän.

Vaikka syyttäjä väittää, ettei Lahden jalkapohjissa ollut naarmuja (joskus puhuttiin, että löytyi vain yksi naarmu), rikostutkija Mäkisen valokuvista nähdään, että Lahden jalkapohjissa on naarmuja: vasemmassa jalkapohjassa kymmenkunta, mutta oikeassa vain pari. Tämä todistaa edelleen sitä, että Lahti seisoi sängyn päädyssä, vasen jalka lähempänä ikkunasta tullutta lasikasaa, oikea kauempana. Tällöin nimenomaan vasempaan jalkapohjaan tulee enemmän naarmuja, oikean pysyessä lähes kokonaan lasittomalla alueella ja naarmuttomana.

Mitä syyttäjä mahtaa tarkoittaa ”selkeillä yhteenotossa aiheutuneilla verijäljillä”? Kuvista nähdään, että sängyn päädyn edessä on verijälkiä, jotka näyttävät pisaroilta. Lisäksi lattialla samassa kohtaa on Lahden kiinteä hammassilta. Sitä ei voi sylkäistä pois, vaan se on lyöty pois. Kuvasta päätellen hammassillassa on myös verta. Miten hammassilta ja veripisarat ovat päätyneet tuohon paikkaan, mikäli mitään väkivaltaa ei ko. paikassa ole tapahtunut? Syyttäjä ei ole mitään tapahtumakuvausta pystynyt antamaan, vaikka hän ajaa useampaakin teoriaa ikään kuin yhtä aikaa. Auerin väitetään yllättäneen Jukan sänkyyn kesken unien. Miten Jukan hampaat ja veripisaroita sitten päätyy sängyn eteen? Miten hänen verisiä jalanjälkiään lattialle?

Lisäksi: jos murhaaja juuri oli tullut sisään, miten verta heti ensimmäisessä ”kohtaamispaikassa” olisikaan suuria määriä? Auerin kertomuksen mukaan tunkeutuja hyökkäsi heti Lahden kimppuun ja alkoi jonkinlainen pystypaini. Auer ei huomannut veistä ennen kuin yritti mennä väliin, ja häntä pistettiin kylkeen, jonka jälkeen hän pakeni huppumiehen ja terassinoven välistä lasikasan yli (”siit missä oli se arkku, siit loikkasin yli ja juoksin pakoon”). Hänen jalkapohjistaan (varpaista) löytyi lasin tekemiä naarmuja, mikä sopii hänen kertomukseensa loikasta (lasiselle alueelle hypätään vaistomaisesti varvistaen, ei koko jalkapohja edellä).

Ei ole tiedossa, missä kohtaa Lahtea puukotettiin ensimmäisen kerran. On mahdollista, että hampaat irrottanut isku annettiin nyrkillä tai ikkunanrikkomisastalolla. On melko luonnollista, että Lahti perääntyi ja pakotettiin perääntymään muutama askel taapäin. Täällä lattia on täynnä verisiä tuhruisia kengän osajälkiä, joiden seassa on paljaan jalan jälkiä. Rikospaikkatutkijat tulkitsivat ne tyypillisiksi tappelujäljiksi: paikalla on ”sylipainittu” pystyasennossa: toisella henkilöllä kengät, toisella paljaat jalat ja toisen on oltava ollut niin haavoittunut, että hänen vertaan oli putoillut jo paljon lattiallekin. Kaikesta päätellen Lahti sai pahimmat puukotusvammansa pystyasennossa sängyn päädyn ja takan välisellä alueella, jossa siis ei ollut juurikaan lasia.

Aika tyhmää syyttäjältä ilakoida, että lasikasassa ei ole tappelun jälkiä, kun vajaan parin metrin päässä on lattialla tappelujälkiä paljon. Ikään kuin Auer nyt jotenkin millintarkasti voisi tappelupaikan ilmoittaa, tai että asia olisi oleellinen. Tappelu on tapahtunut siellä, missä tappelujäljet ovat.

Ja mitä Auer tappelupaikasta itse asiassa sanoi: ”ko mä lähdi pois niin ne ei ollu vielä siinä kohtaa mihi Jukka jäi, siihen kylpyhuoneen oven etee vaan ne oli niinko lähempänä takkaa ja se mist hän tuli sisälle siin kohtaa.” Harvinaisen hyvin siis verijälkiin sopiva kuvaus. Huomioi, että takkahuone on hyvin pieni.

  • että hän yritti mennä tappelun väliin ja tunkeutuja puukotti häntä rintaan. Syyttäjän mukaan tämä ei ole mahdollista, koska olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, eikä Auerin rinnasta tippunutta verta ole missään lattioilla.

Auerin rinnasta tippunutta verta löytyi puhelimen vierestä lattialta keittiöstä, puhelimen luurista, sekä ulko-ovesta käden jättämä jälki. Julkisuudessa ei ole ollut tietoa siitä, onko esim. olohuoneen matto tutkittu. Tutkimustulosta tai raporttia veren etsimisestä ei ole etp:ssä. Punaiseen mattoon voi helposti joku veripisara hukkua.

Tärkein asia on kuitenkin se, että puukotti Aueria sitten huppumies tai hän itse, hänellä oli verta vuotava haava rinnassaan, kun poliisit saapuivat. Tämän jälkeen hän poliisipartion mukaan liikkui asunnossa, mm. eteisessä, olohuoneessa ja keittiössä, jossa alkoi pyörtymään ja laitettiin makuulle. Ei voida jälkeenpäin sanoa, milloin olohuoneesta löytyvä veri olisi tullut: ennen vai jälkeen poliisien saapumisen. Syyttäjän väite ei siis todista mitään. Koska verta ei löytynyt, ja Auer kuitenkin todistettavasti olohuoneessa verisenä käveli, sitä ei joko pudonnut maahan asti, tai pudonnutta verta ei löytynyt.

– Kuolemannaakka

JATKUU…

”…ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina... se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi tota edelleenkin tulla semmonen, että näyttö ei riitä.” Kuva IS

”…ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina… se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi tota edelleenkin tulla semmonen, että näyttö ei riitä.”
Kuva IS

Yksi kuva kertoo enemmän kuin kaksi syyttäjää

Syyttäjällä ja Mäkisellä oli erilainen näkemys uhrin jalkapohjissa olevien haavojen lukumäärästä. Miksi syyttäjä väittää, ettei Jukka Lahden jalkapohjissa ollut haavoja tai että niitä oli vain yksi? Oliko kyseessä se loppuun kulunut inhimillinen erehdys vai tarkoituksellako väitti väärin? Kyseessä on sentään jo toinen oikeudenkäyntikierros, joten eiköhän asian pitäisi olla syyttäjälle jo selvillä. Tämä on omituista siksi, että jalkapohjista on olemassa aivan selkeät kuvat, joista asia näkyy ihan ilman UV-valoakin. Kun materiaalia on paljon, voi väärillä väitteillä saada sotkettua ajatuksia. Ja toisaalta suuri yleisö ei kuvia näe, niin joku saattaa vielä uskoa, että asiassa on jotain epäselvää, kun näkemykset niin paljon eroavat toisistaan. Sotkeeko syyttäjä tarkoituksella myös kiistattomat faktat, etteivät ne pysy tuomareilla ja yleisöllä hallussa, että saisi tuomion perustumaan näytön puuttuessa siihen mielikuvaan, jota syyttäjä yrittää Auerista luoda. Kovaa peliä. Peliksihän syyttäjä tätä oikeudenkäyntiä joka käänteessä kutsuu.

Kuva: IS 21.8.2013 Roni Rekomaa Valkama: "En usko tai ei se ole uskoni kysymys. Se on oikeuden jäsenten uskon asia."

Kuva: IS 21.8.2013 Roni Rekomaa
Valkama: ”En usko tai ei se ole uskoni kysymys. Se on oikeuden jäsenten uskon asia.”

***

Anna Annala – Hajahuomioita

Uhrin jalkapohjat

Syyttäjä Valkamalla oli (muka) tieto vain yhdestä haavasta, mutta Jukka S. Lahden jalkapohjissa oli useita pieniä lasinsirujen aiheuttamia haavoja. Suuremmat lasinpalasethan eivät haavoja niinkään aikaansaa, kertoi Mäkinen. Tutkijalla oli mukanaan valokuvia tai valokuva uhrin jalkapohjista. Tutkija Mäkinen todisti yksityiskohtaisten osasuurennosten tai jalkapohjasta ottamansa kuvan avulla niistä haavoista. Kuva/kuvat olivat kuulemma otettu vainajan pesun jälkeen, siis sellaisen juoksevalla vedellä huuhtelun, jossa toinen jalkapohja oli kuulemma tullut puhtaammaksi kuin toinen. Kertoi tämän havaintonaan kuvasta.

Kuvia ei salissa esitetty, mutta jälleen ilmeisesti omalla kustannuksellaan osasuurennoksia teettänyt Mäkinen jätti kuvia oikeudelle. Käsitin, ettei jalkapohjakuvaa/-kuvia ollut materiaalissa mukana (en muista niistä missään mainitun) ja kuvat puolustus jätti oikeudelle muun Mäkiseltä saadun materiaalin kanssa.

Tutkija kertoi jossakin vaiheessa, että ylipäänsä liitteiden kuvat ovat alkuperäiskuvien tiedostoista pakattuja kuvia, niitä ei kannata osasuurentaa. Alkuperäiset kuvat pitäisi olla tallennettu poliisilaitoksen palvelimelle, varmaan näittenkin kuvien alkuperäisversiot, kertoi Mäkinen. Hämmästelen ja kummastelen mikäli osapuolilla ja oikeudella ei ole noita kuvia ollut. Syyttäjäthän ovat epäilleet, ettei ole voinut olla mitään pystypainitilannetta, koska uhrin jalkapohjissa ei ole ollut haavoja. Viittaisi jalkapohjakuvien olemassaolosta tietämättömyyteen. Onko tässä taas tullut ilmi poliisien inhimillisyys?

”Inhimillisen erehdyksen” seurauksena jäänyt esitutkinta-aineistoon aikoinaan vain ruumiinavausraportissa tai muussa lähteessä ollut tieto jalkapohjassa olleesta haavasta. Valitettava inhimillinen erehdys (vai luuleeko joku ”salaliittoteorioihin” uskova jotakin muuta), jonka seurauksena syyttäjät erehtyivät epäilemään koko pystyssä tapahtunutta kamppailuhetkeä tuulesta temmatuksi. Kuvien kertoman totuuden selvittyä en, ihme kyllä, havainnut syyttäjien osoittavan kiitollisuuttaan todistajana toimineelle eläkkeelle siirtyneelle tutkijalle. Mikäli syyttäjä ei olisi nimenomaisesti halunnut mainita tuota yhtä jalkapohjan haavaa, ei koko asia olisi varmaan puheeksi noussut. Kummallista.

Tuomareille jäi nippu osasuurennoksia vainajan haavaisista jalkapohjista toiseen käteen ja toiseen joku avausraporttiteksti tai -lausunto.

Ps. Niina. Onko sinulla tietoa siitä Auerin vuosi sitten jättämästä tutkintapyynnöstä ja sen sisällöstä. Tai kenelläkään muulla. Lähinnä sitä mietin, että onko ilmennyt uutta tutkittavaa ;) vanhojen syntien lisäksi.

Anna Annala

Uutta näyttöä ilman mitään merkitystä

Korkein oikeus määräsi aloittamaan murhajutun käsittelyn uudelleen alusta käräjäoikeudessa syyttäjän toimittaman uuden näytön vuoksi. Ensimmäisen viikon aikana uutta näyttöä ei vielä paljoa esitetty.

Syyttäjän mukaan koiranohjastaja kertoi todistuksessaan myös yhden uuden tiedon, joka ei tullut esiin esitutkinnassa.

Poliisi mainitsi, että Tähtisentielle päättynyt jälki oli peräisin henkilöltä, joka nimenomaan kulki naapuritontin takareunasta tien suuntaan. Koiran ohjastaja perusteli tätä sillä, ettei jäljestystä tehnyt koira ollut koskaan ajanut ns. ”takajälkeä”, eli lähtenyt seuraamaan jälkeä sen tulosuuntaan.

Poliisin todistuksen mukaan jäljet siis johtivat naapuritontin takanurkalta viherkaistaletta pitkin Tähtisentielle päin. Jäljet olivat siis kaikesta päätellen todistajan mukaan murhaajan poistumisjäljet. Koiranohjastajan havaintojen perusteella murhaaja on voinut poistua naapurin 52 takapihan poikki ja tullut tontin nurkalta viherkaistaleelle (josta koira sai jäljen), jota pitkin Tähtisentielle ja jatkanut siitä matkaansa. Tekijä on myös voinut tulla paikalle samaa reittiä. Viherkaistaleella on voitu kulkea molempiin suuntiin.

Syyttäjä Kalle Kulmala yritti käyttää jo hiukan kulunutta ja jopa surullisen kuuluisaa poliisieliminaatiota. Kulmalan mielestään jälki voi hyvinkin olla surmaajaa etsimään menneen poliisin. Totta kai se voisi olla poliisin jälki, jos poliisit siellä olivat poukkoilleet, mutta yhtälailla se voi olla murhaajan jälki.

Oikeudessa ei käsitelty sitä, olisiko murhaaja voinut tulla ja poistua samaa reittiä ja kuitenkin juuri niin on voinut käydä. Sama edestakaisin kulkeminen koskee toki myös poliisia, edestakaiset jäljet kai poliisikin jättäisi. Tuskin poliisikaan tontinreunaan taivaalta tupsahtaisi ja jatkaisi siitä muina miehinä kohti Tähtisentietä. Asia on siis selvä, joku oli kulkenut tuossa kohdassa yöllä, koska koira sai jäljen. Kuka se oli, sitä ei syyttäjä tiedä, mutta syyttäjän mielestä se ei mitenkään voinut olla murhaajan jälki. Ei sentään väittänyt jälkeä Annun lavastamaksi.

Ihme, ettei oikeudessa kuultu todistajaa, joka nyt muistaisi kulkeneensa juuri tuota viherkaistaletta tontin nurkalle kurkkimaan näkyykö murhaajaa ja kun ei näkynyt, niin palasi samaa reittiä takaisin. Luulisi sellainen poliisi helposti löytyvän. Juoksivathan poliisit kilpaa oikeudessa avuliaasti todistamassa Auerin rauhallisuuden ja viileyden lisäksi omasta ja toistensa ala-arvoisesta ja huolimattomasta työstä kyseisellä rikospaikalla. Eikö kukaan ole vinkannut heille, ettei itseään vastaan tarvitse todistaa.

Poliisi A, joka aiemmin oli kertonut, että ihan vain huonosti ja pintapuolisesti oli tutkinut paikkoja, kertoi nyt, että olikin tutkinut ihan tarkkaan. Oikeudessa häneltä tiedusteltiin ristiriidasta todistusten suhteen. Kysyttiin, miten tutkinta oli ollut pintapuolisempaa Tähtisentiellä ja miten se erosi ns. tarkemmasta tutkimuksesta. Poliisi A vastasi, että tutkinta oli pintapuolisempaa, kun ei poistettu listoja! Hmm… sinne varmaan jäivät sitten Jukan talvikengät, sorkkarauta, murhaajanruskeakylpytakki, nauhuri ja mitä vielä.

Poliisi B kertoi uutena asiana jonkun toisen poliisin (ei muistanut kenen) kanssa työntäneensä terassilla olleen muovituolin hajonneesta ikkunasta sisälle, missä yhteydessä lasia oli hajonnut enemmän ja lennellyt pitkin lattioita. Kilinä vain kuului, kuvaili poliisi, joka ei osannut arvioida, kuinka paljon aukko ikkunassa suureni. Kertomansa mukaan todistajana kuultu poliisi B ei kysellyt, miksi tuoli haluttiin sisään nostaa. Takaovea ei hänen mukaansa kuitenkaan avattu.

B:n partiokaveri C ei tapahtumapaikalla ollut tullut tietoiseksi tuolin työntämisestä ikkunasta sisälle, hän sen sijaan muisti, että takaovi oli avattu ja suljettu.

Kaikki poliisit A, B ja C korostivat, syyttäjän mieliksi, miten Anneli Auerin käytös oli ollut erikoisen rauhallista, välinpitämätöntä ja viileää, ei lainkaan hysteeristä ja itkuista – niin kuin kunnon kansalaisen ilmeisesti kuuluisi. Syyttäjä Valkama tietää, miten mielikuvia luodaan ja miten mediaa käsitellään. Kun todisteita ei ole, on pelattava mielikuvilla. Ne uppoavat kansaan ja ilmeisesti toisinaan myös tuomareihin. Miksi kukaan haluaa ajaa murhasyytettä ilman kunnon perusteita pelkkien mielikuvatemppujen turvin tyyliin ”Eikö Auer olekin syyllisen oloinen, tarvitaanko tässä vielä jotain näyttöä”.

Uutta näyttöä oli toistaiseksi niukasti tai sitten en sitä vain havainnut.

1. Koira ei seuraa takajälkiä. Oli todistus totta tai ei, tällä ei ole mitään merkitystä oikeudenkäynnissä. Merkitystä on vain sillä, että koira havaitsi varmuudella ihmisen kulkeneen mainitussa kohdassa murhan aikoihin.

2. Takaoven lasia oli rikottu poliisin toimesta lisää. Oli todistus totta tai ei, tälläkään ei ole mitään merkitystä, koska kuvasta voidaan nähdä, ettei aukko voinut enää entisestään paljoa suurentua.

3. Uusi 2011 tehty ikkuna-aukosta kulkemisrekonstruktio. Oli rekonstruktio sitten tehty tietty tarkoitus mielessä tai vain vilpittömän huonosti, ei tälläkään ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että ikkuna-aukosta on täysin mahdollista kulkea. Se, etteivät poliisien rekon verijäljet täysin täsmää oven reunojen oikeisiin verijälkiin selittyy sillä, että poliisit eivät joko poistu samalla tyylillä, millä murhaaja poistui tai eivät ole saman pituisia tai eivät poistu samalla vauhdilla. Osasyy voi olla myös siinä, että poliisit pelkäävät lasiviiltoja toisin kuin poliisia pakeneva murhaaja.

takaovi

Murhaoikeudenkäyntiä kaikilla mausteilla

Tunteita ja tunteettomuutta

Oikeudessa arvioitiin murhatalon olohuoneesta löytynyttä veristä jälkeä, joka syyttäjän aiemman version mukaan oli Auerin lavastama. Syyttäjän aiemman version mukaan Auer olisi lavastanut verijäljen lattiaan Jukka Lahden talvikengällä tosin kenkä kädessään. Tähän syyttäjä oli päätynyt poliisien tekemien rekonstruktioiden perusteella, joissa poliisit eivät onnistuneet saamaan samanlaista liukujälkeä juostessaan ja jarruttaessaan verinen kenkä jalassaan. Poliisit eivät tosin onnistuneet saamaan samanlaista jälkeä myöskään kenkä kädessään. Lopputulos oli, että jälki vaikuttaa lavastetulta, vaikka poliisit eivät osanneetkaan sellaista lavastaa.

Verinen kengän jälki, lavastusta vai ketsuppia

Verinen kengänjälki, lavastusta vai ketsuppia

Poliisin tekemät rekonstruktiot Ulvilan murhajutussa ovat – jos mahdollista – jopa tarkoitushakuisempia kuin Uotin Rekonstruktio-ohjelman rekot, tulos on hämmästyttävällä todennäköisyydellä valitun ennakko-olettaman mukainen. Jos taas oletetaan poliisin rekonstruktion olevan luotettava, on erittäin todennäköistä, että murhaajan jättämä jälki lattiassa on syntynyt toisella tavalla kuin mitä poliisit rekoissaan yrittivät.

Annu esitti oman arvauksensa, mistä kohtaa ulkopuolista tunkeutujaa jälki on lattiaan tullut eli kengän verisestä reunasta, jos kerran pohja ei liu’u lattiassa. Käsittääkseni tämä on myös ensimmäisen teknisen tutkijan Matti Mäkisen mukaan mahdollinen vaihtoehto. Valokuvissakin on havaittavissa verisen kengänreunan osajälkiä.

Syyttäjän mukaan rikospaikkakuvat verisistä kengänjäljistä on otettu vasta muutama tunti henkirikoksen jälkeen. Tuolloin rikospaikalla oli jo käynyt suuri joukko viranomaisia: poliiseja, ambulanssihenkilökuntaa jne. ”Ketsuppia. On tainnut nakki pudota”, Valkama kuittaa kuvien painoarvon.

Valkaman mukaan jarrujälki ei mitenkään voi viitata ulkopuolisen murhaajaan, mutta se ei enää ole syyttäjän mielestä myöskään välttämättä Auerin lavastama vaan se voi olla ihan mitä tahansa vaikka ketsuppijälki poliisin rikospaikkaeväistä pudonneesta nakista. Voihan se tarvittaessa olla vaikka Krp:n laboratoriossa huoneilmassa siirtynyt tutkijan dna-tahra.

Oikeudenkäynnissä pitäisi olla kysymys vakavasta asiasta. Jukka Lahti kuoli raa’an henkirikoksen uhrina. Se on vakava asia ja erityisesti läheisille järkyttävää ja surullista. Uhrin vaimoa, Anneli Aueria, syytetään murhasta ja hänelle vaaditaan elinkautista vankeutta. Syyttäjä ajaa syytettä jo toista kierrosta eikä edelleenkään esitä mitään konkreettista näyttöä syytteen tueksi. Annun läheisiä epäilyttää, eikä syyttä, saako Annu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tälläkään kerralla. Tunteet vaihtelevat toivosta epätoivoon. Toiset kärsivät hiljaa yksinään, toiset purkavat ahdistustaan sanoja säästelemättä ja jotkut kirjoittavat blogia.

Ja mitä tekee syyttäjä – käyttäytyy kuin idiootti ja puhuu ketsupista ja nakeista!

Juha Mannerin mukaan on käsittämätöntä, ettei syyttäjä esitä yksityiskohtaista teonkuvausta.

”On älyllisesti epärehellistä alkaa väittämään tällaista ilman, että perustelee asiaa yksityiskohdilla. Siellä ei ole yhtään ainutta kovaa faktaa Anneli Auerin syyllisyydestä.”

Lisäksi puolustus luettelee poliisin tutkinnan virheitä, jotka ovat tässä jutussa tunnetusti merkittäviä. Se vaikuttaa Juha Mannerin mukaan myös nyt oikeudessa esitettyjen todisteiden luotettavuuden arviointiin.

Perheen lasten sijaisvanhempina viime vuosina toimineet Auerin veli ja tämän vaimo ovat suuresti vaikuttaneet lasten uusien kertomusten syntyyn. He haukkuivat Aueria ja tämän puolta pitänyttä vanhinta lasta kolmelle pienimmälle, Juha Manner kuvailee. ”Kaikki siteet katkaistaan niihin läheisiin, jotka olivat aikaisemmassa elämässä mukana.”

Kaikesta päätellen Juha Manner toivoo edelleen, että oikeudenkäynti olisi mahdollista hoitaa niin kuin asiaan kuuluisi – rehellisin keinoin ja älyllisin argumentein. Sitä se ei Annun kohdalla ole ollut tähän mennessä kuin kerran ja poikkeuksellisesti Vaasan hovioikeudessa.

Annua syytetään oikeudenkäynnissä murhan lisäksi vähän joka asiasta. Ehkä siksi, että murhasta syyttäjällä ei ole todisteita, mutta Annun käyttäytymisestä on, eikä Annu edes sitä kiistä. Syyttäjän mukaan Annu on liian tyyni ja liian rauhallinen. Annu itse kertoo säilyttävänsä yleensä rauhallisuutensa myös kriisitilanteissa. ”Olen erittäin rauhallinen ihminen. Jos mulla joskus pinna pettää, se voi olla että korotan ääntäni ja joskus saatan jonkun kirosanan päästää, mutta sekin aika harvoin.” Samanlaisen kuvauksen Annun maltillisesta luonteesta ovat antaneet myös ex-avopuoliso Jyrki Heinonen, oikeusmurhakumppani Jens Kukka ja peitepoliisi Seppo Mäkelä. Samoin molemmat Auerin lapset, joita kuultiin syksyllä 2009.

Valkama peräänkuuluttaa itkua, hysteriaa tai edes yhtä kyyneltä. Jos Annu olisi itkenyt kaikkien nähden, olisiko se kiistaton todiste syyttömyydestä. Rauhallinen käytös ei ole merkki tunteettomuudesta. Ihmisen käyttäytyminen ja tunteet ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset myös ilmaisevat tunteitaan eri tavalla tai ovat niitä ilmaisematta. Se, joka itkee eniten ja kovimmin, ei aina ole se, joka kärsii eniten. Murhasta ei voida tuomita sillä perusteella, ettei jonkun henkilön persoona miellytä tai vastaa omaa ahdasta käsitystä ihmisistä. Murhasta voidaan tuomita vain teon perusteella ja tähän syyttäjän tulisi näyttönsä perustaa. Syyttäjä Valkaman käytös on julkeaa ja tökeröä, mutta onko hän tunteeton ihminen, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

keep-calm-and-carry-on

Lähde: lainauksia MTV3 murhakäräjiltä http://www.mtv3.fi/live/index.shtml/ulvila

Mielenkiintoista ja niin inhimillistä

Professori dna-tunnisteesta: ”Todella mielenkiintoista” IL 1.7.2013

Samainen professori, jonka viisaita sanoja siteerasin kirjoituksessani ”Saunan takana on vielä tilaa”, on antanut vähemmän viisaita kommentteja tänään Iltalehdelle koskien Ulvilan murhan tutkintasotkua. Kaikesta ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvitsekaan.

klapi

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää dna-näytteen kuulumista keskusrikospoliisille selvänä merkkinä siitä, ettei Jukka S. Lahden surmaaja ollut ulkopuolinen.

Professori on siis sitä mieltä, että jos rikospaikalta ei löydy muiden kuin poliisin dna:ta, niin murhaaja on siinä tapauksessa perheenjäsen. Jos henkilöllä ei ole perhettä, on kyseessä tällä logiikalla varmuudella itsemurha.

Ylen saamien tietojen mukaan Ulvilan surman tuntematon dna on tunnistettu ja se kuuluu nimettömän lähteen mukaan keskusrikospoliisin tutkijalle. Tolvanen pitää tunnistusta erittäin mielenkiintoisena.

– Näyttää olevan arvoitus missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan dna on sinne joutunut. Mielenkiintoista on se, onko tutkija käynyt surmapaikalle jo ennen rikosta vai onko se tullut tutkinnan yhteydessä, Tolvanen toteaa.

Jos professori uskoo, ettei ulkopuolista murhaajaa ole ollut, niin ajatteleeko hän, että tämä nimeltä mainitsematon tutkija olisi käynyt perheen kotona ennen murhaa ihan vaan syljeskelemässä halkopinoon. Tai vaihtoehtoisesti söhlännyt dna:taan rikospaikkatutkinnan yhteydessä veriseen klapiin – tuskin. Toisaalta KRP:n rikosteknisen laboratorion johtajan Erkki Sippolan mukaan näytteiden saastuminen on normaalia ja näyte voi saastua missä vaiheessa tutkintaa tahansa. Niinkin luotettavia ovat tutkimukset. Mahdollisesti saastunut näyte on murhan alkututkinnassa sulkenut oikean murhaajan pois epäiltyjen listalta.

Ulvilan surman tutkinnan aloitti Porin poliisi, joten keskusrikospoliisin tutkija ei ole voinut saapua rikospaikalle ensimmäisten joukossa.

Tolvasen mukaan tunnistettu dna vahvistaa syyttäjien näkemystä ja tulee olemaan merkittävä todiste myös elokuussa alkavassa Ulvilan surmien pääkäsittelyssä Satakunnan käräjäoikeudessa.

– Minusta tämä selventää tilannetta ja vahvistaa käsitystä, ettei mitään ulkopuolista tekijää ole.

Syyttäjien mielestä dna:lla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä tässä murhajutussa Anneli Aueria vastaan. Dna:ta on koko ajan vähätelty ja väitetty milloin hyttysen dna:ksi ja milloin miksikin. Tuskin niin merkityksetön asia muuttuisi yllättäen syyttäjän ”yllätystodisteeksi” vaikka professori tätä pitääkin merkittävänä. Onko syyttäjä ollut tietoinen dna:n yhteensopivuudesta jo pitkään, mahdollisesti jopa hyvin pitkään? Sitä tarina ei kerro. Eikä Valkama.

Tietämättä mitään muuta kuin, että rikospaikalta löytynyt tuntematon dna on varmistunut sopivan erääseen keskusrikospoliisin tutkijaan, professori vetää sen johtopäätöksen, että murhaaja ei ole ulkopuolinen. Jos rikospaikalta löytyy poliisin dna:ta, niin onhan se ilmiselvää, että murhaaja on silloin kukas muu kuin uhrin vaimo. Keskusrikospoliisin tutkija ei missään tilanteessa voi olla murhaaja, se ei vain yksinkertaisesti ole vaihtoehto. No, jos kyseessä on halkoa tutkineen rikoskemistin dna, niin siitä tietysti voisi vetää sen johtopäätöksen, että jos murhaaja olisikin KRP:n miehiä, murhaajasta todella olisi dna:ta huomattavasti enemmän rikospaikalla. Se kun leviää niin helposti jopa laboratorio-olosuhteissa.

”Inhimillinen erehdys”

Tolvasen mukaan inhimillisiä erehdyksiä tutkintapaikalla sattuu jatkuvasti, eikä ole poikkeavaa, että tutkijan jälkiä löytyy tutkimusaineistosta. Hänen mukaansa tämänkaltaiset virheet on yleensä pystytty tunnistamaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

– Rikospaikka tulisi aina eristää niin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Erityisen ikävää on, että tutkijan jälki tunnistettiin vasta näin myöhään.

Tolvasen mukaan kyseisellä tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia.

Poliisit ovat kovasti inhimillistä porukkaa, se on huomattu tämän jutun yhteydessä moneen otteeseen. Yhdestä asiasta olen professorin kanssa täydellisen samaa mieltä, tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia. Oli dna tullut klapiin sitten missä vaiheessa tahansa ennen tai jälkeen Porin poliisin paikalle saapumisen.

Dna on ollut tärkeä todiste oikean murhaajan kiinni saamiseksi. Jos dna nyt osoittautuu saastuneeksi näytteeksi, on mahdollista, ettei Ulvilan murha ratkea koskaan. Dna:lla ei ole merkitystä Anneli Auerin syyttömyyden kannalta, sen todentavat muut seikat.

Haastehakemus, todistelu ja todistusteemat

SK Kuva: Hanna Leppänen "Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta."

SK Kuva: Hanna Leppänen
”Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta.”

Syyttäjien haastehakemus todistelun ja todistusteemojen osalta

Todistelulistan erikoiset todistusteemat + kommentointi NB

Syyttäjät yrittävät luoda mielikuvaa Auerin syyllisyydestä todisteluteemojen kuvauksilla. Osa teemoista on perin erikoisia, osaa ei pysty mitenkään yhdistämään murhaan liittyviksi ja osassa teemat on vääristelty niin, että itse todiste kertoo ihan muusta kuin teema, jota sillä todistetaan.

Samoin syyttäjät sotkeutuvat omiin juoniinsa ja tarinat ovat sekaisin – välillä Auer on ollut kengät jalassa ja toisessa kohdin taas hänen on ollut pakko olla ilman kenkiä tai kengät kädessä, toisessa kohdassa Auerilla on punainen yöpaita päällä rikoksen aikana ja toisaalta väitetään hänellä olleen rikoksen aikaan päällä toinen vaate, jossa on ollut ruskeankirjavia tekokuituja.

Törkeä lasten hyväksikäyttö jatkuu tässäkin prosessissa. Eikö lapsia voisi jo jättää rauhaan? Valkaman mukaan tuomio riippuu siitä ketä uskotaan ja ketä ei. Minä en usko syyttäjäkaksikko Kulmala-Valkamaa ja siihen minulla on perusteltu syy.

Suorat valheet haastehakemuksessa olen merkinnyt X -merkillä, nämä ovat joko syyttäjien omia tai asiantuntijan avustuksella esitettyjä vääriä väitteitä.

2. Valokuvaliite tapahtumapaikalta

Teema 1: Olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, joka todentaa ristiriitaa sen suhteen, että Auerin rinnasta tippunutta verta ei ole missään lattioilla vaikka suuria pisaroita on tippunut hänen jalalleen ja hän on kuitenkin kertomansa mukaan juossut tapahtuman jälkeen eri puolilla huoneistoa. Kyseinen seikka viittaa siihen, että Auerilla on tekohetkellä ollut päällään toinen vaate ja että hänen jalassaan olevat veripisarat ovat hänen kädessään olleesta tekovälineestä pudonneita.

NB: Syyttäjä-Suomi sanakirja: suuria pisaroita verta = kaksi pisaraa verta

Mikäli Auerin jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Auerin omaa verta, ei ristiriitaa ole. Auerin haavasta vuotanut veri on pääasiassa imeytynyt hänen päällään olleeseen yöpaitaan, joten verta ei ole tarvinnut tippua ympäri asuntoa vaikka sitä jossain vaiheessa olisi tippunut kaksi tippaa jalalle. Mikäli jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Lahden verta, ristiriitaa on ainoastaan syyttäjän esittämässä tapahtumainkulussa. On mahdollista, että veripisarat ovat tippuneet tekovälineestä. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tekoväline olisi ollut Auerin kädessä. Veripisarat ovat voineet pudota tekovälineestä, joka on ollut tekijän kädessä, kun Auer on yrittänyt mennä miesten kamppailun väliin.

Syyttäjä väittää Auerilla olleen surmaamistilanteessa eri vaatetus, mutta väittää samalla Lahden puukottaneen Aueria. Syyttäjä esittää, että veripisarat Auerin jalkapöydällä olisivat pudonneet hänen kädessään olleesta tekovälineestä ja samalla syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatessaan Lahden. Syyttäjällä vaikuttaa menneen käsikirjoitus hiukan sekaisin.

Teema 2: Oven ja takan välillä ei ole selkeitä jälkiä ensimmäisessä yhteenotossa aiheutuneista verijäljistä, mikä todentaa sitä, että alueella ei ole tapeltu.

NB: Mitä selkeitä verijälkiä syyttäjän mukaan mainitulla alueella pitäisi olla? Nyrkkitappelusta ei aiheudu välttämättä selkeitä verijälkiä, eikä edes puukolla pistelystä aiheudu välittömästi verta lattialle asti vuotavia vammoja. Veri imeytyy ensimmäiseksi vaatteeseen, mikäli uhria pistetään veitsellä sellaiseen kohtaan, jossa on vaate. Mikäli mainitulla alueella ei ole lattialla verijälkiä, se todentaa vain sitä, että tällä alueella ei uhria ole puukotettu siinä määrin, että siitä olisi aiheutunut selviä jälkiä lattiaan. Kuvasta kuitenkin näkyy, että mainitulla alueella on lattialla joitakin verijälkiä ja Lahden suussa ollut hammassilta.

Teema 3: Ikkunan rikkomissuunta. Isoja lasipalasia on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta, mikä todentaa mahdollisuutta, että ikkuna on rikottu sisältä päin.

NB: Syyttäjä on vakuuttunut siitä, että on mahdollista…

Mahdollista ja todennäköisempää on, että ikkuna on rikottu ulkoapäin. Poliisin rekonstruktiot ovat antaneet erilaisia tuloksia rikkomissuunnasta sen mukaan, mikä milloinkin on ollut poliisin olettama tai haluama ratkaisu. Poliisin rekonstruktiot eivät tällä perusteella ole luotettavia miltään osin.

Poliisin rekonstruktiot rikotusta ikkuna-aukosta kulkemisen mahdottomuuden ”todentamiseksi” olivat suorastaan huvittavia. Enää syyttäjä ei näytä todistelistan perusteella vetoavan siihen, ettei rikotusta ikkunasta voisi kulkea tai että se olisi hyvin hankalaa. Lapselle poliisit valehtelivat, ettei aukosta voi kukaan ihminen kulkea, kertoivat sen olevan tutkimusten perusteella mahdotonta. Ei ole mahdotonta, eikä edes kovin vaikeaa, etenkin jos käyttää samaa tyyliä kuin oikea tekijä.

Teema 4: Ikkunan rikkomissuunta. Vasemmalta ylhäältä oikealle alas suuntautunut lyöntijälki oven sisäpuolisessa karmissa todentaa sisäpuolelta tapahtunutta lyöntiä, koska jos lyöntiesineellä on ollut varsi, oven ulkopuolella olleen lyöjän on tarvinnut lyödä vasemmalla kädellä tai oikealla kädellä sen ollessa hyvin oudossa asennossa.

NB: Onko syyttäjällä oikea ja vasen sekaisin?

Todisteena olevan kuvan mukaan ulkoapäin ikkunaa rikottaessa jälki sopii varsin luonnollisesti oikeakätisen tekemäksi, mutta onnistuu varmaan vasenkätiseltäkin.

Teema 5: Lavastetut verijäljet lattiassa ja lasinpaloissa. Verijäljet lasinpalasissa todentavat ristiriitaa sen suhteen, että ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Lahden vahingoittamista.

NB: Ulkona olevat verijäljet todentavat sitä, että veri on peräisin poistuvasta tekijästä, jonka vaatteet, kengät ja toinen tekoväline ovat olleet veriset.

Teema 6: Verijälkien syntyaika. Kuvista puuttuu sellaisia tekijän jalanjälkiä, joita olisi pakko olla, jos tekijä olisi seisonut ja ottanut askeleita välittömästi Lahden vieressä lyödessään tätä päähän. 1-2 minuuttia sitten vuotamaan alkanut ja edelleen vuotava veri ei kuivu niin nopeasti, etteikö siihen olisi jäänyt jalan tai kengän jälkiä. Tämä todentaa sitä, että lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä. Tämän vuoksi muualtakaan lattioilta ei löydy yhtään Auerin jalanjälkiä hänen käytyään viimeistelemässä tekonsa.

NB: Yksinkertainen selitys: Takkahuoneesta puuttuvat Auerin jalanjäljet, mikä todentaa sitä, että hän ei ole siellä käynyt eikä tehnyt väkivaltaa Lahdelle.

3. Kaksi DVD-tallentta, valokuvia ja ryk Mika Taurun lausunto tekopaikalle 2.12.2011 tehdystä rekonstruktiosta

Teemat: Verijälki terassin oven pielessä ja liukumajälki olohuoneen lattiassa vaikuttavat lavastetuilta. Auer ei ole voinut kertomallaan tavalla koskettaa pian tapahtuman jälkeen Lahtea ja saada siinä yhteydessä T-paitansa molempiin hihoihin niissä ollutta Lahden verta.

NB: Verijäljet eivät ole lavastettuja eivätkä edes vaikuta siltä. Verijäljet oven pielissä sopivat tekijän poistumiseen. Syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatyötä tehdessään. Samalla syyttäjä väittää, että olohuoneen liukumajälki olisi lavastettu siten, että veristä kenkää on pidetty kädessä. Auer on siis riisunut kengän jalastaan ja lavastanut liukumaverijäljen kenkä kädessään.

Poliisin rekonstruktiot eivät ole millään muotoa luotettavia. Poliisi on muuttanut ja jättänyt merkitsemättä esitutkintamateriaalia (tästä enemmän esim. https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/) Vaikka oven raosta koskettaminen ei jostain syystä olisi mahdollista, on täysin mahdollista, että Auerin T-paidan hihoissa ollut Lahden veri on tullut niihin ilman, että Auer on murhannut Lahden. Tähän on lukuisia muita mahdollisuuksia. Verta on voinut tulla hihoihin Auerin yrittäessä mennä tekijän ja Lahden väliin puuttumaan tilanteeseen. Auer on voinut saada Lahden verta käsiinsä ja pitänyt verisiä käsiä rinnan päällä ristissä ja käsiä kainaloissaan, niin kuin monilla on tapana tehdä, jos esim. paleltaa jne.

5. Alkuperäinen hätäkeskuspuhelutallenne

Teema: Tallenne poissulkee ulkopuolisen tekijän.

NB: Alkuperäiseltä tallenteelta kuuluu ulkopuolisen mieshenkilön ääniä ja kamppailun ääniä samaan aikaan, kun Auer on puhelimessa tai muualla asunnossa kuin rikospaikalla. Alkuperäinen tallenne todentaa, että paikalla on ollut ulkopuolinen mieshenkilö. Tallenne todentaa myös sen, ettei Auer ole voinut olla surmatyön tekijä.

8. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 13.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottama surmaamiseen viittaava sanonta kuuluu hätäkeskuspuhelutallenteelta.

NB: Älä…

Tallenteelta kuuluva mahdollinen ”kuole” -ilmaisu voi olla tekijän sanoma tai mikäli se on Auerin sanoma, ei hän tässä kohdassa ole lähelläkään takkahuonetta vaan tuulikaapissa palaamassa ulkoa sisään.

Teema 2: Auerilla on ollut kengät jalassa, mikä todentaa sitä, että hän on ollut jalkeilla pidemmän aikaa.

NB: Äänitutkija Tuija Niemen kuulohavainnot on todettu epätarkoiksi ja kyseenalaisiksi, mutta syyttäjä uskoo Niemen kuulohavainnon perusteella, että Auerilla oli kengät jalassa. Todellisuudessa Auerilla ei ole ollut kenkiä jalassa koko aikana. Ei silloinkaan, kun hän odotti ulkona poliisin ja ambulanssin saapumista. Lisäksi Auerin jalkapohjissa oli haavoja, mikä todentaa sitä, että hänellä ei ollut kenkiä jaloissa.

Teema 3: Puuttuvat ulkopuolisen henkilön aiheuttamat äänet. Tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää.

NB: Tallenteelta kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntelyä ja kamppailun ääniä. Nämä kuuli myös Tuija Niemi, kun kuunteli tallennetta ensimmäisiä kertoja, ennen kuin hänen kuulonsa muuttui varsin valikoivaksi.

9. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottaman surmaamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Lahti on saanut kuolettavat iskut ja että hän on palannut puhelimeen 10–13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajallisesti Auerin mahdollisuutta surmata Lahti ja hänen surmaamistahtoaan.

NB: Ollessaan pois puhelimesta, Auer on käynyt kaksi kertaa olohuoneen ja takkahuoneen rajalla (noin 2-3 sekuntia kerrallaan) ja paennut heti tekijän nähtyään takaisin lähelle puhelinta/eteiseen. Tämä todentaa sitä, että Auer ei yksinkertaisesti ole pystynyt kohdistamaan Lahteen mitään väkivaltaa tuona aikana, kun hän on ollut pois puhelimesta.

Teema 2: Tuntomerkkien antaminen. Auer on hätäkeskuspuhelun aikana kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja, mikä todentaa sitä, että hän on keksinyt tuntomerkit niitä kysyttäessä.

NB: Auer kertoo puhelun alussa, ettei nähnyt tekijää, koska oli pimeää. Vasta myöhemmin palattuaan puhelimeen, kun hän on käynyt lähellä rikospaikkaa ja nähnyt tekijän kaksi kertaa, hän on pystynyt antamaan tekijästä joitakin tuntomerkkejä.

17. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 2.2.2012

Teema: Lapsi on voinut kertomallaan tavalla kuulla ääniä huoneensa suljetun oven takaa.

NB: Hereillä ollessaan lapsi on varmastikin voinut kuulla ääniä suljetun oven takaa. Lapsi ei kuitenkaan ole voinut millään muotoa äänien perusteella tehdä kertomiaan johtopäätöksiä.

Jukka Lahden vammat

20. Valokuvaliite Satakunnan keskussairaalan avaushuoneelta

Teema: Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, mikä todentaa sitä, ettei hän ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

NB: Erikoinen väite syyttäjältä. Lahden molemmissa jalkapohjissa on ollut haavoja, mikä näkyy todisteena olevista valokuvista. Toisessa jalkapohjassa haavoja on varmuudella 10, mahdollisesti enemmän. Tämä todentaa sitä, että hän on ollut oven ja takan välisellä alueella. Onko valokuvistakin olemassa eri versioita? Voivatko näköhavainnot valokuvista vaihdella kuten kuulohavainnot tallenteen osalta?

22. Valokuvat

Teema: Lahden molemmissa olkavarsissa on ollut useasta pistohaavasta muodostuva ylösalainen ristikuvio. Risti väärinpäin on saatananpalvojien yleisesti käyttämä merkki.

NB: En parhaalla tahdollakaan saa pistojäljistä muodostettua ristikuviota en ylös tai alaspäin. Tähän ei oikein voi kommentoida muuta kuin, että risti oikeinpäin on uskovien yleisesti käyttämä merkki.

Hiustukko

23. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.9.2009

Teema: Hiustukko Lahden alta. Suurempi määrä Auerilta irronneiksi sopivia hiuksia todentaa sitä mahdollisuutta, että ne ovat irronneet Auerin ja Lahden kamppailun aikana.

NB: Hiustukko sisälsi eripituisia pääasiassa luonnollisesti irronneita hiuksia ilman hiustuppea. Muutamassa hiuksessa oli hiustuppi mukana, mutta niistäkään ei saatu testattua dna:ta, mikä todentaa sitä, etteivät hiukset ole irronneet väkivaltaa käyttäen. Eikä mitään kamppailutilannetta Auerin ja Lahden välillä ole ollut. Hiuksia on ollut lattialla, mikä ei pitäisi olla mitenkään erikoista, kun asunnon siisteystasoa on jo muutenkin poliisin toimesta arvosteltu.

26. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 16.12.2009

Teema: Veitsen kuuluminen puolisoiden talouteen. Veitsi on ollut jossakin vaiheessa vapaasti tekemisissä petivaatteiden kanssa, mikä seikka ei liene todennäköistä, jos veitsi ei olisi ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä.

NB: On erikoinen päätelmä, että veitsi kuuluisi puolisoiden talouteen sillä perusteella, että veitsessä on petivaatteiden kuituja. Veitsiä säilytetään useimmiten keittiössä kuin makuuhuoneessa. Näin oli tapana myös kyseisessä perheessä. Veitsi on voinut olla sängyllä tai ainakin kosketuksissa petivaatteisiin, koska väkivaltaa on tehty osaksi verijälkien perusteella juuri sängyllä. On aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei veitsi ole ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä, kun tiedetään se, että tekijä käytti myös jotakin toista asetta surmaamiseen.

Halot

29. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.1.2007

Teema: DNA-tutkimuksen tulos ja merkitys.

NB: ”Se, mikä vapauttaa miehen, tuomitsee naisen”

Epäiltyinä olleet mieshenkilöt on vapautettu epäilyistä sillä perusteella, etteivät heidän dna:nsa ole täsmänneet halossa olleeseen dna:han. Syytettä kuitenkin ajetaan Aueria vastaan, vaikkei hänenkään dna:nsa täsmää halossa olleen dna:n kanssa. Halossa ollut vieraan miehen dna voi tuskin mitenkään olla todiste Auerin syyllisyydestä, päinvastoin.

Herää kysymys; Jos halon dna:lla ei syyttäjän mukaan ole mitään merkitystä, onko murhasta aiemmin epäillyt miehet syytä ottaa uudelleen epäilyjen kohteeksi, jos epäilyt/tutkinta heitä kohtaan on lopetettu pelkän dna:n sopimattomuuden perusteella.

30. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.2.2007

Teema: Vaatteiden vaihto. Tyynyjen välissä olleessa halossa on ilmeisesti ollut Auerin punaisen yöpaidan kuituja, mikä todentaa sitä mahdollisuutta, että kyseinen halko (klapi) on koskenut Auerin päällä olleeseen yöpaitaan.

NB: Lausunnon mukaan halossa olevat oranssinpunaiset kuidut voivat olla Auerin yöpaidasta, tämä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Toki sängyssä on voinut olla Auerin punaisen yöpaidan kuituja, jotka ovat tarttuneet halkoon. Syyttäjän mukaan Auerilla ei ole ollut kyseinen yöpaita päällään epäiltyä surmatyötä tehdessä, joten syyttäjän logiikka on vähintään erikoinen.

Ruskeat housut

31. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.5.2007

Teema: Veriset kengänjäljet.  Lausunto viittaa pienikokoiseen jalkaan, mikä todentaa mahdollisuutta, että kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät.

NB: Mainitun tutkimuksen johtopäätös: ”Ottaen huomioon tässä yhteydessä monet koon arviointiin vaikuttavat epävarmuustekijät, ei voida luotettavasti selvittää minkä kokoisen jalkineen jättämä jälki näytteessä on”.

Hansikas sängyssä

32. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009

X Teema: Vasemman käden näppylähansikas on ollut takkahuoneen sängyllä; terassin ulko-oven ulkopuolella, sisältä katsottuna oikealla on ollut vastaavanlaisen näppylähanskan jättämiksi sopivaa veristä jälkeä; ulkopuolinen tekijä ei olisi jättänyt toista hanskaansa sängylle, hanskan tippuminen vahingossa kädestä sängylle hyvin epätodennäköistä.

NB: Sängystä löytynyt näppylähanska kuuluu puolisoiden talouteen ja toinen hansikas löytyi vaatekaapista, joten sängystä löytynyt hansikas ei ole ulkopuolisen tekijän. Tekijällä on ollut omat hansikkaat kädessään, joita hän ei ole jättänyt rikospaikalle. Terassin ulko-oven ulkopuolella olevat näppylähanskan jättämät verijäljet eivät sovi sängystä löytyneen hansikkaan kuviointiin, mikä todentaa sitä, ettei kyseistä näppylähansikasta ole käytetty murhaan eikä edes syyttäjän kuvittelemaan lavastukseen. Sängystä löytyneestä näppylähansikkaasta ei löydetty verta eikä ruskeita tekokuituja, mikä todentaa sitä, ettei sitä ole murhan yhteydessä käytetty.

Anneli Auerin yöpaita

34. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 27.3.2012

Teema: Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja, vaikka hän on kertonut suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Tämä viittaa siihen, että Auer on vaihtanut yöpaidan päälleen Lahden murhan jälkeen.

NB: Auer ei ole väittänytkään, että lasinpaloja olisi lentänyt sängyllä hänen päälleen vaikka onkin vaistomaisesti suojellut kasvojaan, kun on huomannut lasinpalojen lentelevän. Auerin päälle ei ole tarvinnut lentää lasinsiruja, mikä todentaa sitä, ettei paidasta edes kuulu löytyä niitä.

Anneli Auerin käyttäytyminen

38. Psykologi Pirkko Lahden lausunto 7.8.2009

Teema: Auerin käyttäytyminen. Normaalista poikkeava käyttäytyminen kriisitilanteessa.

NB: Psykologi Pirkko Lahti ei ole antanut minkään valtakunnan asiantuntija-arviota asiassa. Pirkko Lahti on lähinnä moralisoiden ihmetellyt Auerin käyttäytymistä. En vaivaudu kommentoimaan tätä tässä kohtaa enempää. Todettakoon, että kriisitilanteessa ihmisen lähes minkälainen käyttäytyminen tahansa on normaalia ja Pirkko Lahdenkin pitäisi tämä tietää. Auerin käyttäytyminen yllättävässä kauhutilanteessa on ollut normaalia.

40. Ylilääkäri Pirkko Maneliuksen hoitopäiväkirjamerkinnät

Teema: Auerin yllättävä kieltäytyminen lasten jatkohoitotapaamisista viittaa pelkoon, että lapset paljastavat jotain sellaista, mikä Auerin mielestä olisi pitänyt pysyä salassa.

NB: Kieltäytyminen on totta, mutta millä tavalla se oli yllättävä ja kenet se yllätti ja miten. Jos olisi ilkeä, voisi tuota syyttäjän kommenttia käyttää erääseen toiseen asiaan. Se, että pienemmät lapset on eristetty kaikista läheisistä ihmisistä, ystävistä ja sukulaista viittaa pelkoon, että lapset paljastaisivat jotain sellaista, mikä joidenkin mielestä pitäisi pysyä salassa.

Tekninen kuuntelu

52. Kaksi kohtaa Auerin asunnossa suoritetun teknisen kuuntelun tallenteelta litteroituna 26.8.2009

Teema: Auer kertoo, ettei poliisit tiedä sitä mitä me tiedetään.

NB: Auer lohduttaa lasta, kun lapsi ei jaksaisi poliisikuulusteluja, mikä todentaa sitä, ettei Auerilla ollut mitään salattavaa tai poliisitutkintaa vastaan. Poliisi ja syyttäjä yrittävät vääntää kaiken Aueria vastaan, mikä todentaa sitä, ettei kyseessä ole normaali rikostutkinta ja syytteiden ajaminen vaan kyseessä on ajojahti, jonka motiivi on ollut vuosia epäselvä ja edelleen salainen.

Syyttäjä kuulusteltavana

Kuva: IL/Harri Joensuu

Kuva: IL/Harri Joensuu

Tämä kuulustelu on osittain kuvitteellinen! Teksti ei perustu kaikilta osin tositapahtumiin. Koska virallinen syyttäjä katsoo, että näin vakavalla asialla sopii leikkiä, niin leikitään sitten. Nyt on aiheellista kutsua syyttäjä vuorostaan kuulusteluun.

Olemme käyneet seikkaperäisesti läpi yksityishenkilöiden laatiman lausunnon hätäkeskuspuhelun tallenteesta.

K= kuulustelija, S= syyttäjä

K: Miten selität, että alkuperäiseltä hätäkeskusnauhalta kuuluu ulkopuolisen henkilön ääntelyä ja kiroamista, lyöntejä ja kamppailun ääniä?

S: En osaa sanoa tähänkään mitään järkevää selitystä. Kaiken tämän perusteella asunnossa onkin ollut joku ulkopuolinen, joka on murhannut Jukka Lahden.

K: Ääninäytteen kohdassa 1:14 kuuluu, kun mieshenkilö kiroaa kaksitavuisen kirosanan. Kiroilija ei kuitenkaan ole Jukka Lahti. Samaan aikaan Anneli Auer puhuu puhelimessa. Miten selität tämän?

S: Tämä tuntuu todella pahalta. Mikäli sanat sanoo joku ulkopuolinen, on todennäköistä, ettei Anneli Auer ole murhannut Jukka Lahtea. Tämä tuntuu uskomattomalta, koska syyte meni jo kerran läpi käräjäoikeudessa, mutta järkevästi ajatellen sen täytyy olla näin.

K: Oletko vielä täysin varma, että Anneli Auer surmasi Jukka Lahden 1.12.2006?

S: En ole enää täysin varma. Minulla on hyvin epävarma olo asiasta. Olen valmis kaikin keinoin auttamaan, että tämä juttu saadaan selväksi.

K: Pidätkö mahdollisena, että taloon on tullut ulkopuolinen, joka on tappanut Jukka Lahden?

S: Pidän sitä mahdollisena, koska mitään muuta järkevää selitystä en näille tapahtumille voi antaa.

K: Nyt kun olet kertonut, että teillä on tiedossa motiivi, niin kertoisitko mikä se on? Miksi Anneli Auerista yritetään tehdä väkisin murhaajaa?

S: Tämä juttu on niin poikkeuksellinen koko Suomen rikoshistoriassa ja se pitää sisällään niin kummallisia piirteitä, etten voi kertoa sitä julkisesti. Jos lähdet ulos, niin sitten voin kertoa…

Jarmo Valkama

Annelin kirjoitus I

Anneli Auer

Jos lapsille tai Jarmo Valkamalle ei laiteta rajoja, niin…

Kirjoittanut Anneli Auer

Tutkimusten mukaan lasten keksityistä pikku tarinoista voi kasvaa kannustavassa ilmapiirissä uskomattoman laajoja ja toden tuntuisia kertomuksia, joissa mikään ei ole mahdotonta. Jos kukaan aikuinen ei kyseenalaista tarinoita, niillä on tapana muuttua yhä hurjemmiksi.

Sama pätee empiiristen havaintojen mukaan myös syyttäjien keksimiin tarinoihin. Jos syyttäjien kertomia väitteitä ei tarkisteta eikä kyseenalaisteta, ne alkavat pian elää omaa elämäänsä ja niistä alkaa ihmisten mielissä tulla totta. Ja kuten lapsilla myös syyttäjillä alkavat tarinat muuttua aina vain hurjemmiksi.

Entä mitä tapahtuu, kun lyödään yhteen syyttäjien hurjat kertomukset ja lasten hurjat kertomukset? Silloin saadaan Jarmo Valkaman sanoja lainaten sellainen juttu, jota ”Suomessa ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule”.

Epäilemättä näin on, sillä voi olla hankalaa päästä toista kertaa näin pitkälle pelkkää mielikuvitusta käyttäen.

Alussa sentään oli todellinen rikos – vain näyttö oli keksittyä. Lopputilanteessa myös rikokset ovat keksittyjä. Kun on pakko keksiä näyttöä rikoksesta, jota syytetyn on ollut mahdotonta tehdä, ja sen lisäksi vielä lukuisista muista rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut, kyllä siinä väistämättä tahtoo käydä niin, että jutusta tulee melko erikoinen.

Ja juuri näinhän tässä on käynyt. Niin lapsille kuin syyttäjillekin.

Kuka laittaisi rajat?

Anneli Auer, tammikuu 2013

”Kuin kaksi marjaa – Satusetä Jarmo Valkama ja Syyttäjä Sammakko”

Satusetä Jarmo ValkamaSyyttäjä Sammakko

Vain pari verisen kengän jälkeä

kengät

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen useista valokuvista, poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta 14.4.2010 ilmenee, että terassilla oven edessä oli ollut muovituoli, jolla oli ollut osittainen karkeakuvioisen kengän kurajälki. Terassilla ja siellä olleissa lasinpalasissa oli ollut kaksi veristä kengänjälkeä, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovesta poispäin vasemmalle. Terassilla sekä talon ulkoseinässä oven oikealla puolella oli lisäksi ollut joidenkin veripisaroiden jälkiä, ja ovessa oviaukon vasemmalla puolella oli ollut verinen hansikkaan jälki. Makuuhuoneen lattialla oli ollut runsaasti verisiä paljaan jalan sekä karkeakuvioisen kengän jälkiä. Viimeksi mainitut jäljet olivat olleet samanlaisia kuin terassilla olleet kengänjäljet, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovelle päin. Seinässä oven oikealla puolella oli ollut veritahroja. Olohuoneen lattialla oli ollut jonkinlainen verinen jälki. Vain vertailukelpoiset jäljet oli valokuvattu.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 15.5.2007 ilmenee, että terassin oven ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä ikkunan karmeista sisä- ja ulkopuolelta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terassilta on ikkuna-aukon kautta menty ensin sisään taloon ja sen jälkeen sieltä on samaa kautta tultu takaisin ulos terassille. Mainituista jäljistä tai muistakaan verijäljistä ei voida päätellä, että jäljet olisivat olleet lavastettuja.

Perusteellisesta etsinnästä huolimatta ei ollut löytynyt tapahtumapaikan jälkiin sopivia kenkiä. Sen seikan, että poliisi ei ollut löytänyt talosta jälkiin sopivia kenkiä, ei voida katsoa viittaavan siihen, että Annu olisi tarkoituksellisesti hävittänyt kyseiset kengät. Todennäköistä sen sijaan on, että jälkiin sopivat kengät ovat olleet ulkopuolisen tekijän jaloissa ja että kurajälki sekä verijäljet ovat aiheutuneet tämän liikkeistä. Tapahtumapaikalta todetut jäljet ovat selkeä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

UUTTA: Tulevassa murhaoikeudenkäynnissä syyttäjillä on uutta todistusaineistoa. Kesällä 2011 pienemmät lapset ovat alkaneet muistaa murhayön tapahtumia, joista heillä ei aiemmin ollut muistikuvia. He ovat kertoneet kuulleensa samat äänet kahteen kertaan, ikään kuin ne olisivat tulleet nauhalta. Vaikka hätäpuhelun taustaäänet syyttäjien mukaan olivat nauhoitettuja ja aikaa lavastukseen siten muutama sekunti enemmän kuin aiemmassa versiossa, Annun olisi ollut äärettömän hankalaa (lue: mahdotonta) tehdä lavastus, niin kuin syyttäjien mukaan sen olisi tullut tapahtua. Rikkoa ensin ikkuna, lavastaa verijälkiä kengillä lattiaan ja hanskalla oven pieleen, kiertää sitten ulkokautta tekemään kurainen kengänjälki tuoliin ja veriset kengänjäljet terassille lasinpalasten sekaan, palata takaisin ja hävittää kengät, hanska, toinen tekoväline, veriset vaatteet ja pyyhkeistä/laudoista kyhätyt kilvet, peseytyä ja vaihtaa vaatteet, puukottaa itseään, viedä veitsi makuuhuoneen lattialle ja alkaa soittaa hätäpuhelua ja ääniä nauhalta. Tähän ei syyttäjillä ole edes mitään lapsellista selitystä.

Rikottu ikkuna

Kun poliisi oli päättänyt tehdä Annusta murhaajan, oli ajatusta ohjannut luonnollisesti voimakas tarve saada ulkopuolisen tekijän mahdollisuus näyttämään mahdollisimman epätodennäköiseltä. Tästä syystä oli haluttu antaa ymmärtää, että oven lasi olisi rikottu sisäpuolelta tai vähintääkin saada rikotusta ikkunasta kulkeminen näyttämään mahdollisimman hankalalta tai lähes mahdottomalta.

Lasinpalasia oli ollut ulkona terassilla sekä sisällä makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Terassilla oli ollut myös joitakin suurempia lasinpalasia melko kaukana ikkunasta. Sisällä oli ollut pienempiä lasinpalasia. Oven sisäpuolella ikkuna-aukon alareunassa oli roikkunut siihen kiinnitettynä verho, jonka päällä oli ollut paljon lasimurskaa. Ikkuna-aukon sisäpuolen muovilista oli ollut poikki. Jos olisi pystytty osoittamaan, että lasi oli rikottu sisäpuolelta, olisi se ollut syyttäjän kannalta ratkaiseva näyttö Annun syyllisyydestä. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että on epätoivoisesti yritetty saada tilanne näyttämään juuri siltä ja lausuntoja lasin rikkomissuunnasta on vahvasti ohjannut tämä tavoite. Hovioikeus oli tullut siihen tulokseen, että asiassa esitetyn näytön ja esitettyjen arvioiden perusteella ei voida päätellä, kummalta puolelta lasi on rikottu.

Oli murhaaja kuka tahansa, oven lasia ei olisi missään tilanteessa ollut mielekästä (eikä järkevää) rikkoa tahallaan sisäpuolelta. Syyttäjä Valkama on korostanut Annun älykkyyttä yhtenä tutkintaa vaikeuttavana tekijänä ja hän väittää Annun yrittäneen lavastaa murhan näyttämään ulkopuolisen tekemältä. Silti hän kuvittelee, että suunnitelmallinen murhan lavastaja rikkoisi ikkunan typeryyttään sisäpuolelta. Kuvista ja lasinsiruista voi päätyä luotettavasti siihen johtopäätökseen, että lasi on tosiasiassa rikottu ulkoapäin.

Poliisi on tehnyt rekonstruktion siitä,  miten murhaajan on ollut mahdollista kulkea terassin oven rikotusta ikkunasta taloon sisään ja ulos. Poliisi on olettanut tai halunnut olettaa, että kulkeminen on hankalaa tai lähes mahdotonta. Rekossa kolme erikokoista poliisimiestä kulkivat kumpaankin suuntaan oven ikkuna-aukkoa vastaavasta ikkuna-aukosta. Aukosta kulkemiseen poliisimiehiltä oli kulunut aikaa joitakin sekunteja, kuitenkin alle kaksikymmentä sekuntia. Yksi poliisimiehistä ei pystynyt kulkemaan ikkuna-aukosta toiseen suuntaan. On siis ilmeistä, että ikkunasta on ollut täysin mahdollista kulkea. Kulkeminen on käynyt kaiken lisäksi varsin nopeasti. Se, ettei yksi poliisimies olisi päässyt talosta ulos, ei osoita kuin sen, ettei tämä kyseinen poliisi voinut olla murhaaja. Paitsi jos hän teeskenteli tarkoituksella.

Tästäkin, niin kuin kaikista muistakin yksityiskohdista, päädytään taas samaan lopputulokseen. Ulkopuolinen henkilö on yöllä rikkonut terassinoven ikkunan, tullut siitä sisään taloon, murhannut Jukka Lahden, vahingoittanut Annua ja poistunut samaa reittiä. Poliisi ei ole oikeaa murhaajaa joko pystynyt selvittämään, ei jostain syystä halua selvittää tai murhaajan ei haluta paljastuvan. Varsinaiseksi lavastajaksi kaikkien onnettomien rekojensa kanssa on tässä jutussa osoittautunut poliisi.

Valkaman mielestä Annu on tunnustanut

Annu on 27.8.2009 esitutkinnassa kertonut tapahtumista olennaisilta osin samalla tavoin kuin 2.12.2006. Hän on edelleen poliisikuulusteluissa 19. ja 20.9.2009 kiistänyt tappaneensa Jukka Lahden. Poliisikuulusteluissa 20. ja 21.9.2009 hän on myös kiistänyt, että hänellä ja Jukka Lahdella olisi ollut riitaa tämän kuolemaa edeltäneenä iltana tai yönä.

Poliisikuulusteluissa 21. ja 23.9.2009 Annulle on kerrottu, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ollut kuulunut ulkopuolisen henkilön eikä kamppailun ääniä (= poliisi valehteli). Lisäksi viimeksi mainitussa kuulustelussa Annulle on kerrottu, että hätäkeskuspuhelutallenteelta oli kuulunut hänen sanomanaan kaksitavuinen sana, jonka loppuosan äänteet olivat olleet (u)-o-l-e. Kysyttäessä, oliko Annu vielä täysin varma siitä, että hän ei ollut tappanut Jukka Lahtea, hän on vastannut, että hän ei enää ollut täysin varma.

Poliisikuulustelussa 30.9.2009 Annulle on kerrottu, että A ja H olivat tapahtumayönä kuulleet Annun ja Jukka Lahden kovaäänisen riitelyn, että talossa ei ollut varmuudella ollut ketään muuta hänen, Jukka Lahden ja heidän lastensa lisäksi (lapset eivät ole kertoneet riidasta = poliisi valehteli). Ja että Annu oli sanonut sanan, jossa olivat olleet äänteet (u)-o-l-e, että muutama sekunti mainitun sanan jälkeen Jukka Lahden äänet olivat loppuneet ja että tämä oli tuolloin varmuudella saanut surmansa. Hänelle oli myös kerrottu tosiasiana, että kukaan muu kuin hän ei ollut voinut olla tekijä (= poliisi valehteli). Poliisikuulusteluissa Anneli Auerille on lukuisia kertoja selvitetty, että tekninen näyttö oli osoittanut, että paikalla ei varmasti ollut ollut ulkopuolista tekijää (= poliisi valehteli).

Annun mielentilaa koskevasta lausunnosta ilmenee, että stressiä aiheuttavissa tilanteissa Annun hallintakeinoina ovat tyypillisesti olleet painetta aiheuttavan asian järkeistäminen tai kieltäminen. Peitetoiminnassa esille tulleet Annun luonteeseen liittyvät seikat oli viety tutkinnan käyttöön ja niitä oli myöhemmin voitu hyödyntää muun muassa kuulustelujen yhteydessä.

Annu oli kärsinyt unettomuudesta ja oli alkanut epäillä aikaisempia muistikuviaan tapahtumien kulusta ja ulkopuolisesta tekijästä. Kokemassaan ristiriitaisessa tilanteessa poliisin antamiin tietoihin luottaen Annu oli pyrkinyt ajattelemaan johdonmukaisesti ja päättelemään, miten tapahtumat ovat voineet edetä, ja että hän on poliisin antamien lähtökohtien johdosta päätynyt siihen, että hänen on oltava tekijä ja että hänen ja Jukka Lahden välillä on täytynyt olla riitaa. Mitään muistikuvia riidasta ja henkirikoksesta Annulla ei kuitenkaan ollut.

Annu ei ole koskaan kertonut murhanneensa Jukkaa. Annu on luullut, ettei hän enää tiedä mitä on tapahtunut, koska poliisit ovat systemaattisesti hänelle valehdelleet. Poliisin mielestä tunnustukseksi riittää siis ”niin kai sitten, jos kerran muuta mahdollisuutta ei ole, itse muistan asiat aivan toisin…”

UUTTA: Annua on syytetty siitä, että hän on muuttanut kertomustaan, mikä ei tosin pidä paikkaansa. Annun muistikuvat tapahtumista eivät ole muuttuneet kertaakaan – sitä vastoin syyttäjät muuttavat kertomuksensa aina tarpeen vaatiessa ja taas uudelleen aloitettavassa murhaoikeudenkäynnissä. Syyttäjät vetoavat aivan erilaiseen tapahtumankulkuun kuin aiemmin. Vihdoin poliisikin on alkanut kuulla Häke-nauhalta siellä jo alun perin kuuluvia ääniä esim. kamppailun ääniä. Muuttuneen tilanteen selvittämiseksi on apuja saatu, mistäpäs muualtakaan, kuin pieniltä lapsilta. Sehän sopii, kun syyttäjien touhu on kokonaisuutena arvostellenkin kovin lapsellista.