Sorkkimatta paras

Ulvilan murhassa käytettyä toista tekovälinettä ei löytynyt surmatalosta eikä sen lähistöltä. Näin kertoo poliisi. Syy on ymmärrettävä, koska murhaaja vei toisen välineen mukanaan. Syyttäjät sitä vastoin väittävät vaimon kätkeneen toisen tekovälineen pakastimeen tai muualle asuntoon. Samoin uskottelevat uskovansa muutamat alkututkinnassa mukana olleet työnsä hävyttömän huonosti tehneensä vannoneet poliisit.

Toisesta tekovälineestä ei ole varmuutta mikä se on ollut. Krp:n tutkimusten mukaan uhrin ohimolla olleet rinnakkaiset jäljet sopivat tyypiltään sorkkaraudan sorkkapään jättämäksi. Poliisi on tarjoillut toiseksi tekovälineeksi kirvestä alusta lähtien. Kirvestä on kyselty Jukan sukulaisiltakin. Pieni poika taas on kertonut tarinoita vasarasta. Oikeuslääkärin mukaan kallon on murskannut jokin tylppä astalo. Jos astalona olisi ollut kirves, pitäisi sen oikeuslääkärin mukaan olla ollut kirveen hamarapuoli. Syyttäjä käyttää tekovälineestä kuvausta painava esine. Sorkkaraudasta ei paljoakaan puhuta – syystä tai toisesta. Se ei mahtuisi mukavasti pakastimeen, käsilaukkuun tai muovikassiin, eikä sorkkarauta toisaalta kuulu ihan joka kodin perusvarustukseen.

Oli joulukuun ensimmäinen aamu vuonna 2006 suunnilleen puolen kilometrin päässä Tähtisentieltä, kun asukas haki sanomalehden postilaatikostaan. Samalla hän huomasi sorkkarautaa muistuttavan rautaesineen postilaatikon takana nurmikolla kuusen juurella. Myöhemmin päivällä hän kuuli paikkakunnalla yöllä tapahtuneesta murhasta. Hän muisti aamulla näkemänsä esineen ja palasi postilaatikolle, mutta esinettä ei siellä enää ollut.

Myöhemmin vuonna 2007 ulvilalainen Pirjo Koivisto kertoi poliisille muiden tietojensa lisäksi, mitä oli kuullut tuosta murhayötä seuraavana aamuna nähdystä sorkkarautaa muistuttavasta rautaesineestä. Tiedon vastaanottanut poliisimies Tapio Santaoja oli tähän todennut, että poliisille oli ilmoitettu kyseisestä havainnosta ja että he olivat ottaneet tuon välineen talteen. Koivistolle Santaoja oli kertonut myös, että naapurissa oli joku rouva juuri synnyttänyt eivätkä he siksi viitsineet mennä häiritsemään yöllä ja kysymään, oliko tuo vempain heidän.

Tapio Santaoja ei ollut murhan tapahtuma-aikaan varsinaisessa poliisityössä eikä siis myöskään mukana murhan alkututkinnassa. Santaoja tuli mukaan tutkintaan vasta myöhemmin keväällä 2007. Hän oli kuitenkin kertonut Koivistolle asiasta edellä mainitusti ikään kuin kovasti tietoisena löydetystä rautaesineestä.

Kuka sitten poimi tuon ”sorkkaraudan” talteen ja minne se päätyi? Jos poliisit noukkivat välineen talteen, niin miksi poliisi vaikenee tuosta löydöstä ja tarjoilee tekovälineeksi mieluummin kirvestä vaikka oikeuslääkärin mukaan uhrin pään vammat on aiheutettu tylpällä esineellä. On tietysti mahdollista, että tuo löydetty väline tutkittiin eikä se sopinut uhrin vammoihin tai se sai jonkin muun järkevän selityksen. Ehkä väline salattiin ns. tutkinnallisista syistä murhaajan kiinni saamiseksi. Missään nimessä nykyisessä tilanteessa ei olisi sopivaa, että toinen murhaväline olisi löytynyt puolen kilometrin päästä talosta.

Tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti kysyi Annulta sairaalassa oliko tekijällä mukana jotakin muuta asetta kuin talon lattialta löytynyt fileerausveitsi ja tarjoilee vastaukseksi varovaisesti putkia tai jotain muuta.

JJ: Oliks… näkyiks hänellä mitään muuta aseistusta?
AA: Ei, ei näkyny.
JJ: Putkia, jotain muuta?
AA: Mä en ainakaan nähnyt, mut mähän juoksin sieltä sit heti pakoon, ko tota, mua lyötiin.

Oliko Joutsenlahti tietoinen löydetystä rautaesineestä?

Tutkinnanjohtajana Joutsenlahtea hetken tuurannut Erik Salonsaari antoi Ilpo Lehtojoelle haastattelun Satakunnan Kansaan noin viikko Ulvilan murhan jälkeen. Salonsaari vakuutti, että paikalla on varmuudella ollut ulkopuolinen ja että täysin varmasti voidaan todeta, että vaimo ei ole tekijä. Se, olisiko vaimo voinut olla jotenkin mukana apurina, oli Salonsaaren mukaan epätodennäköistä, mutta ei täysin poissuljettua.

Miten vaimo on poissuljettu?

Salonsaari: ”En voi tarkasti sitä analysoida, mutta monin eri näkemyksin vaimo-vaihtoehto suljetaan pois. Vaimo ei ole mukana tekijänä.”

Rikospaikalla tehtyjen dna-tutkimusten perusteella tekopaikalta ei löytynyt muita jälkiä kuin uhrista ja vaimosta? Päädymmekö me tässä nyt lopputulokseen, ettei surmapaikalla ollutkaan muita?

Salonsaari: ”Tämä vaihtoehto on tosi tarkasti selvitetty, eli ettei siellä olisikaan ollut ulkopuolista hyökkääjää. Suljemme täysin varmasti pois ajatuksen, että nainen (vaimo) on tekijä ja olemme varmoja, että ulkopuolinen henkilö oli siellä. Haluan korostaa kuitenkin, että nainen apurina näyttää epätodennäköiseltä, mutta kuten sanottu, kun juttu on pimeä, ei sitäkään vaihtoehtoa voi täysin sulkea pois.”

Vaan kuinkas sitten kävikään. Puhuiko tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari puuta heinää vai miten noiden poliisin varmojen ja täysin varmojen tutkimustulosten kanssa sitten oikein oli?

Poliisi on koko ajan tiennyt, ettei vaimo ole murhaaja. Onko poliisi kuitenkin epäillyt, että vaimo saattaisi tietää kuka oikea murhaaja on ja mikä oli murhan motiivi? Yrittikö surullisen kuuluisa peitepoliisi Seppo Mäkelä sotapäiväkirjoineen selvittää mitä vaimo tietää miehensä murhaajasta, murhan motiivista ja tekovälineestä? Peite-Seppo pyysi Annulta lainaksi sorkkarautaa, mutta sellaista ei perheessä ollut ja sai lainaksi vain kirveen ja vasaran. Ajatteliko Seppo, että Annu vastaisi tyyliin ”Hitsi, ku se mein sorkkarauta jäi sinne Ulvilaan tienposkeen, minne se huppumies sen viskasi, muuten tietty lainaisin”.

Annulle tehtiin myös muistijälkitesti vaikka testiä kehittämässä ollut asiantuntija kertoi sen olevan kelvoton ja varoitti ettei testillä saada luotettavia tuloksia tässä tapauksessa. Testin ehdoton edellytys on, että testattavalta kysytään jotakin sellaista, joka on vain poliisi ja tekijän tiedossa. Mitään sellaista tietoa ei poliisilla pitänyt olla, ellei sitten se sorkkarauta

Oliko poliisilla tiedossa toinen tekoväline jo heti murhayöstä seuraavana aamuna?

Ulvila

Hyvät ja huonot uutiset

Vallan käyttöä ja virkavallan käyttöä

Poliisi tiedotti perjantaina: Satakunnan poliisilaitos on pidättänyt komisario Juha Joutsenlahden virasta tästä päivästä alkaen rikossyytteen ajaksi.

Valtionsyyttäjä on nostanut syytteen Juha Joutsenlahtea vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asiassa on kysymys Joutsenlahden menettelystä tutkinnanjohtajana Ulvilan henkirikosjutun tutkinnassa vuonna 2007.

Syyte koskee epäiltyä virkavelvollisuuden vastaista menettelyä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle. 1)

Olen samaa mieltä Satakunnan poliisin kanssa siitä, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat omiaan heikentämään luottamusta poliisin toimintaan ja myös koko rikosoikeudelliseen järjestelmään.

Hienoa, että Satakunnan poliisilaitos kunnostautuu ja haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen. Poliisin toiminnan luottamusta lisää se, että toiminnan laillisuutta valvotaan tehokkaasti, tutkitaan toimet tarvittaessa perusteellisesti ja mahdolliset rikkeet otetaan vakavasti.

Tosin Satakunnan poliisilaitoksen poliiseista vuonna 2012 tehtyyn tutkintapyyntöön ei ole vielä saatu vastausta. Juttu on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla ja pohdittavana ylittyykö syytä epäillä kynnys. Siinä ilmeisesti riittää pohdittavaa useammaksi vuodeksi.

Ulvilan murhan tutkinnassa on tapahtunut paljon asioita, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti, ettei luottamus poliisin toimintaan heikentyisi. Onni onnettomuudessa, että nämä monet inhimilliset erehdykset ovat sattuneet nimenomaan Satakunnan poliisissa, jossa asioihin tartutaan eikä mitään mahdollisia rikkeitä pimitetä, peitellä, unohdeta ja vaieta. Poliisipäällikkö Timo Vuolan sanoin ”Laki on sama kaikille”, mutta ovatko menettelytavat kaikille samat, entä puuttumiskynnys. Otetaanko kaikkien poliisien mahdolliset rikkeet näin vakavasti kuin Joutsenlahden kohdalla?

Oikeudenkäynnissä paikalla ollut Anna Annala kertoi, että asianajaja Manner oli heittänyt ilmaan ajatuksen erään valokuvan tietoisesta poisjättämisestä. Manner oli todennut kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Syyttäjä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys.

Tekninen tutkija Matti Mäkinen kertoi oikeudessa miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että “tein mitä tein, en muuta”.

Ensin Mäkistä siis pyydettiin muuttamaan/poistamaan kuva ja kun Mäkinen ei totellut pyyntöä, kyseinen kuva korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut tuon kuvan vaihtaneensa. Kuusirannan, Lapinniemen ja Santaojan toimet on mitä todennäköisimmin selvitetty ja asiaan varmasti suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Tai sitten ei.

Poliisin tekemät rekonstruktiot olivat hävyttömän huonoja, täynnä virheitä ja ne tähtäsivät ilmiselvästi tiettyyn lopputulokseen. Ja lisäksi niistä tärkein oli päässyt mystisesti katoamaan. Kun virheet on nyt huomattu, on tätä varmasti käsitelty poliisissa ja tehty toimenpiteitä tutkimusten laadun parantamiseksi. Tai sitten ei.

Poliisilta on joutunut luvattoman paljon materiaalia hukkaan. Tosin uutta materiaalia on tuotettu siinä määrin, että määrä pysyy valtavana ja juttu tarpeeksi sekavana, ettei se varmaan haittaa. Ainakaan syyttäjää.

Annulle valehdeltiin kuulusteluissa, että lapset olisivat kertoneet isän ja äidin riidelleen murhayönä. Mitään tällaista lapset eivät olleet kertoneet. Kerrottiin myös, että lapset olisivat sanoneet, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Lapset eivät olleet tällaistakaan kertoneet vaan täysin päinvastoin. Poika oli murhayönä pelästynyt ulkona kulkevaa poliisia ja luullut tätä murhaajaksi (Huom. ei siis äidiksi).  Vielä tuolloin poika ei pitänyt äitiä murhaajana. Lisäksi Annulle vakuutettiin, ettei ikkunasta ollut mahdollista kulkea, koira ei ollut saanut jälkiä ulkopuolisesta, hätäkeskustallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen viittaavia ääniä jne. Lasten kuulustelut olivat henkistä väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että lapset harhautuivat johdattelusta vain hyvin vähän. Voin vain kuvitella miten vahva luottamus lapsilla on poliisiin tämän jälkeen.

On käynyt selväksi, ettei krp:n ääni- ja labratutkimusten varaan ei voi paljoa laskea. Äänitutkijan tulkinnat muuttuvat kuin kameleontti ja labrassa sattuu ja tapahtuu. Eläkkeelle jäänyt tutkinnanjohtaja Kuusiranta katsoi tarpeelliseksi selittää medialle, että murhapaikalta löytynyt tuolloin vielä tuntematon dna sisältää saman poikkeuksellisen y-kromosomin (xyy, jonka esiintyvyys on 1:1000 vastasyntyneestä poikalapsesta), joka oli myös Jukka Lahdella. Kaikesta päätellen krp:n tutkijalla, joka oli saastuttanut todistusmateriaalin, on myös tuo poikkeuksellinen y-kromosomi. Tai sitten vaan päättelen väärin. KORJAUS: kyseessä ei ollutkaan mikään poikkeava y-kromosomi vaan kyse oli isältä pojalle muuttumattomana periytyvästä y-kromosomista. Nyt olen ehkä vielä hämmentyneempi kuin tähän asti. Y-DNA -testeissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta.

Surkuhupaisinta on se, että poliisi ei pystynyt selvittämään Lahden puheluita Porvoon poliisiin ja sieltä Lahden numeroon ja se, että Porvoon poliisissa, joku oli katsonut Lahden tietoja kannasta mahdollisesti kollegan tunnuksilla.

1) http://poliisi.fi/poliisi/satakunta/home.nsf/pfbd/B8BEB3420DBF8BC1C2257C160046D4E4?opendocument

Pakko tunnustaa…

että nyt en ymmärrä. Toivottavasti oikeuden tuomarit ymmärtävät.

Oikeudenkäyntiä seuraamassa ollut Anna Annala kirjoittaa kommentissaan, että miesten talvikenkien etsimisestään oli todistamassa kolme ensimmäisellä viikolla ryhmätyönä tehdyssä paikkatutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä. He olivat yksimielisiä muistikuvistaan siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti ei ottanut Auerin osuutta surmatyöhön tarpeeksi huomioon ja he olivat omien sanojensa mukaan jo toisena päivänä laatineet jonkinlaisen listan Aueriin kohdistamistaan epäilyistä. Kuitenkin he kaikki todistivat miten kuumeisesti etsivät talosta verijälkien pohjakuvioihin sopivia talvikenkiä. Talon sisältä. Auerin kätkemiä tai käyttämiä. Vai mitä kenkiä luulivat etsivänsä. Myös mielet avoimina todistivat etsineensä mahdollista toista tekovälinettä, mitä tahansa tekoon soveltunutta. Käsitin, että etsivät ohjeistuksen mukaan, mutta ehkä toteuttivat omatoimisesti siellä jotakin omaa varjotutkimustaan. Jos ohjeistus ei tosiaan ollut koskenut muun muassa jälkiin sopivien talvikenkien ja astalon etsintää, niin mitähän tutkinnanjohtaja, joka oli kolmikon mielestä Auerin osuuden tyystin sivuuttanut, oli sitten ohjeistanut talosta etsimään paikkatutkinnan avulla.

Eilen Satakunnan käräjäoikeudessa kolme poliisia siis kertoi miten surmatalosta etsittiin verijälkiin sopivia Lahden kenkiä ja toista tekovälinettä. Samat poliisit valittivat, ettei tutkinnanjohtaja huomioinut Aueria mahdollisena murhaajana vaan mediassa esitetyn mukaan ”jyräsi”, ”linjasi”, ”sivuutti” ja ties mitä. Yksi poliiseista ei kuitenkaan ollut täysin varma kuka tutkinnanjohtaja oli ”muistaakseni Joutsenlahti”.

– Tutkinnanjohtaja linjasi ensimmäisen kahden päivän aikana, että Auer on uhri eli asianomistaja, vaikka monet tutkijat olivat eri mieltä. Oikeudessa kuullun rikosylikonstaapelin mielestä tutkinnanjohtajan kanta oli selvä.

Mitä näistä todistuksista voidaan päätellä?

  • Poliisit eivät ymmärtäneet mitä olivat tuolloin rikospaikalla tekemässä, mitä etsimässä ja minkä ihmeen takia. Ehkä he vain noudattivat käskyä ”etsi kengät” ja ”etsi surmaväline” sen kummempia ajattelematta. Noudattavatko he nyt käskyä kertoa , että tutkinnanjohtaja, jonka pitää luonnollisesti olla Joutsenlahti, ei suostunut huomioimaan vaimoa tekijänä.
  • Jos tutkinnanjohtaja ei huomioinut sitä mahdollisuutta, että Auer olisi voinut olla murhaaja, niin epäilikö tutkinnanjohtaja vakavissaan, että ulkopuolinen murhaajan käytti Jukka Lahden talvikenkiä, perheen omaa veistä ja jotain toista perheen omaa välinettä. Epäilikö tutkinnanjohtaja aikuisten oikeasti, että ennen poistumistaan ulkopuolinen murhaaja olisi jättänyt käyttämänsä lainakengät ja toisen tekovälineen surmataloon? Ja tämän vuoksi määräsi poliisit etsimään kenkiä ja surmavälinettä.
  • Vai miksi muuten kolme poliisia kertoivat vuoron perään saman tarina, että Auer sivuutettiin tutkinnassa tutkinnanjohtajan määräyksestä ja samalla heidät laitettiin etsimään talosta murhassa käytettyä toista tekovälinettä ja Lahden talvikenkiä? Vai etsivätkö ihan omin päin ja omasta aloitteestaan.

Joku tässä nyt ei ole ihan mallillaan, joko poliisien kertomukset tai tutkinnanjohtajan ajatusmaailma. Jos tarkoitetaan tutkinnanjohtajalla Juha Joutsenlahtea, niin hän on kertonut, että ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.” Samaa mieltä olivat tekninen tutkija Matti Mäkinen ja taktinen päätutkija Kare Koskinen. He kaikki ovat sitä mieltä rikostutkinnan perustein, että taloon oli tullut ulkopuolinen murhaaja. Tätä käsitystä tukivat myös KRP:n Helena Häkkänen-Nyholm, joka teki profiloinnin murhaajasta ja KRP:n Markku Tuominen, joka puhutti Aueria pari päivää, mutta ei nähnyt Auerissa tekijää.

Oikeudessa kuultujen poliisien mukaan porukalla oli ihmetelty:
– Hätäkeskusnauhalla ei kuulunut tappelua.
– Miksi Auer ei soittanut nopeammin hätäkeskukseen?
– Auer ei ollut vienyt lapsia turvaan.
– Tekoase oli ohutteräinen fileerausveitsi, jollaisia löytyy keittiöistä.
– Asunto oli yleisesti epäsiisti.

Jos tämä oli sen A4 sisältö, jonka poliisit luovuttivat, niin en ihmettele yhtään, jos se jäi vähäiselle huomiolle. Poliisien ihmettelyissä ei ole mitään konkreettista, lähinnä kahvipöytäjuorujen tasoisia epäilyjä ja samalla rikospaikan tekninen tutkinta osoitti ulkopuoliseen tekijään.

Hätäkeskusnauhan osalta tulee todistelua erikseen, jossa selviää, mitä nauhalta kuuluu, mitä ei kuulu ja mitä sieltä ei edes voi teknisistä syistä kuulua, koska hätäkeskuksen käyttämä systeemi tallentaa ääniä vain yhdestä suunnasta.

Miten poliisit kuvittelevat, että olisi ollut mahdollista soittaa nopeammin hätäkeskukseen. Olisiko Auerin pitänyt soittaa hätäkeskukseen heti, kun ikkunaa alettiin rikkoa vaikka ei ollut vielä selvää mitä oikeastaan oli tapahtumassa ”tulkaa äkkiä, mein takaoven ikkuna meni ehkä rikki, ainakin kuuluu erikoista ääntä”. Auer soitti niin nopeasti kuin mahdollista, mietittyään hetken miten saa neljä lasta ulos, joista ainakin kolme oli unessa. Jukkaa tapettiin makuuhuoneessa ja hän tarvitsi apua, toisaalta neljän lapsen raahaaminen yöllä ulos, josta juuri oli tullut sisälle joku hullu, tuntui hankalalta. Auer päätyi siihen, että soittaa äkkiä apua.

Erilaisia veitsiä löytyy lähes joka kodista, joten tuolla logiikalla veitsi voi olla ihan kenen keittiöstä tahansa. Ja entäs siisteys, joka on kovasti ollut keskeinen Ulvilan murhajutussa, oliko asunto yleisesti epäsiisti? Ja jos olisi ollut, niin miten se liittyy mihinkään. Tunnen monta potentiaalista murhaajaa, itseni mukaan lukien, jos kriteereinä pidetään keittiön veitsivalikoimaa ja huushollin siisteystasoa.

Tässä yhteydessä on paikalla oikaista yksi alkututkinnan ”virhe”; kodinhoitohuoneesta löytyneet hiirenjätökset osoittautuivat kukkasen siemeniksi. Voitte siis unohtaa mielikuvat epäsiististä kodista, jossa vilisee rottia.

Ulvilan hätäpuhelu – JOHDANTO

Ulvilan hätäkeskus-tallenteen litterointi 03.06.2013 / Susanna XXXXXXXX (Ba (Hons), Goldsmiths College, University of London, Media & Communications, Documentary Film). Ääniteknikkona toimi äänistudiossa XXXXXXXXXX

JOHDANTO

Annelin askeleet kuuluvat paljain jaloin, tästä oli kanssani yhtämieltä Hollywood-elokuvien parissa työskentelevä äänimies XXXXXX.

Useat taustaäänet kuuluvat muun puheen seasta liian lyhyesti, että niistä voisi saada selvää. Nauhan hidastaminen ja muut kikat aiheuttavat ainoastaan pareidoliaa. Nauhalta alkaa kuulua kaikenlaista mitä siellä ei ole.

Olen kuunnellut hätäkeskus-tallenteen moneen kertaan sekuntti sekunnilta, sekä siitä äänistudiossa tekemäni version, jossa on taustaäänten volyymia nostettu huonokuuloisia varten.

Hätäpuhelu-talletukesta saa selvän kuvan, että paikalla oli ulkopuolinen murhaaja (suomalainen mieshenkilö), jolle Anneli huusi. Sen jälkeen Anneli pakeni juosten ulos, murhaajan lähdettyä tulemaan häntä kohti. (Katso asunnon pohjapiirros, johon olen havainnollistanut Annelin sijainnin). Vanhin lapsi näki murhaajan poistuvan, jonka yhteydessä murhaajalta putosi lattialle veitsi.

Mikään ei tue teoriaa, että taustaäänet olisi etukäteen äänitetty ja soitettu nauhurilta hätäkeskukseen, ja että puhelu olisi ollut lapsen kanssa näyteltyä. Nauhurit pitävät ääntä, mikä olisi tallentunut hätäkeskuksen tallenteeseen. Ajoitus olisi tuottanut myös suuria ongelmia hätäpuhelun aikana. Epäillyn ja lapsen tunnelataukset hätäpuhelussa ovat aitoja, he eivät olisi kyenneet millään näyttelemään niitä näin aidosti.

Murhaajalla oli jotain henkilökohtaista vihaa Jukka Lahtea kohtaan. Hän olisi hyvin voinut tappaa koko perheen, mutta keskittyi vain uhriinsa. Murhaaja mahdollisesti tiesi kuinka kauan hänellä on suurinpiirtein aikaa ennen poliisin saapumista. Tunsiko hän alueen? Mikäli poliisiradion äänet eivät kuulu hätäkeskuksesta, oliko murhaajalla sellainen käytössään?

Äänitutkija Tuija Niemen virheellinen litterointi hätäpuhelusta on monin paikoin vääristelevä ja puutteellinen. Se on laadultaan häkellyttävän ala-arvoinen. Tuija Niemen litterointia on levitetty laajasti mediassa kansalaisten luettavaksi, mikä on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen epäillyn kannalta epäsuosiollisesti.

Poliisi on vakuutellut vuosia, ettei talossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Tämän johdosta Anneli Auerin veli Ari Auer ja hänen vaimonsa Minna Auer, sekä heidän huollossaan olevat Auerin nuorimmat lapset pelkäävät kaikki Anneli Aueria. Anneli Auerin vapauduttua yllättäen vankilasta keväällä 2011, lapset keksivät kauhutarinoita äidistään, joihin liitettiin myöhemmässä vaiheessa myös Jens Kukka.

Mikäli häke-tallenne olisi litteroitu poliisin toimesta alunperin oikein, ei olisi näin mittavia vahinkoja ja kärsimyksiä aiheutettu syyttömille ihmisille. Anneli Auerin elämä ja perhe on lähes tuhottu hänen miehensä murhan jälkeen. Jens Kukalle ja hänen perheelleen on aiheutettu suunnatonta tuskaa, elinikäinen stigma ja taloudellisia vahinkoja. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tragediaa. Myös muita sivullisia on joutunut tämän tragedian uhreiksi, kuten Auerin syyttömyyteen uskova ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti. Hänen pidättämänsä näyttelijä Kai Tanner sen sijaan selvisi ”vähin vaurioin” vain viikon pidätyksellä, josta hänelle maksettiin mittavat korvaukset (€ 11. 000). Edellytän mittavien korvausten maksamista myös paljon suurempaa vääryyttä kokeneille Anneli Auerille ja Jens Kukalle.

Poliisi ei ole vuosiin tehnyt mitään löytääkseen Jukka Lahden oikeata murhaajaa, joka kävelee edelleen vapaana. Poliisi ja syyttäjät eivät ole kollektiivisesti tehneet mitään Anneli Auerin ja Jens Kukan tekemien selvityspyyntöjen eteen. He ovat keskittyneet ainoastaan salaamaan ja peittelemään omia virkavirheitään (ja –rikoksia) kaiken muun salailun ohella, sekä yksipuolisesti tiedottamaan medialle valheellisia ja vääristeleviä väitteitä syytetyistä.

Poliisin ja syyttäjien tekemien vääryyksien takia Anneli Auerin ja Jens Kukan maineiden palauttaminen vaatii Suomen hallitukselta tai presidentiltä anteeksipyyntöä heihin kohdistuneesta vainosta ja julkisesta nöyryytyksestä. Vain siten voidaan lopettaa ihmisten mieliin median kautta iskostetut epäilyt kamalista rikoksista, joihin kumpikaan ei ole syyllistynyt. Syyttömien ihmisten tulee voida pystyä jatkamaan elämäänsä syyttöminä, eikä törmätä minkäänlaiseen syrjintään, uhkailuun tai hengenvaaraan elämässään. Murhaajan ja pedofiilin leima pitää puhdistaa molemmilta kertakaikkisesti. Lisäksi poliisin ja syyttäjien toimet tulee tutkia perusteellisesti, ja seuraamukset langetettava kaikille niistä vastuussa oleville.

Susanna XXXXXX,
Jens Kukan sisar Lontoosta

Ulvilan hätäkeskuspuhelun tarkka litterointi on luettavissa erillisessä artikkelissa. Alla olevasta linkistä voi lukea yhden version mediassa levitetystä vääritelevästä äänitutkija Tuija Niemen litteroinnista:

http://www.ess.fi/?article=276761

Annelin sijainti

Tutkija ihmettelee: Miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa?

reko

IS 29.4.2010 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335365195.html

Kolme vuotta sitten rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja avautui ”sisäisestä möykystään” Iltasanomille antamassaan haastattelussa.

Ulvilan murhan tutkintaryhmään huhtikuussa 2007 tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ihmetteli, miksei Anneli Aueria otettu aiemmin vakavaksi epäillyksi.

– Tutkijat ihmettelivät, että on sivuutettu yksi tutkintalinja, joka suomalaisissa henkirikoksissa on hyvin tavallinen. Herättihän se hämmästystä, että jätetty kokonaan pois. Ei siinä tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, Santaoja sanoi.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, ensimmäinen taktinen päätutkija rikosylikonstaapeli Kare Koskinen ja tekninen tutkija vanhempi rikoskonstaapeli Matti Mäkinen kertoivat asiasta toisin. Vaimon mahdollista osuutta rikokseen ei ollut jätetty pois vaan Anneli Auer tekijänä oli todettu useissa tutkimuksissa mahdottomaksi. Kaikki tutkinnan tulokset tukivat sitä tosiasiaa, että kyseessä oli ulkopuolinen tekijä.

Juha Joutsenlahti kirjoittaa: ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan.

Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne.

Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm. Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”

Kun Tapio Santaoja tuli tutkijaksi, tutkintalinjat koskivat Jukka S. Lahden työpaikkaa ja oman konsulttiyhtiön asiakkaita, Tähtisentien alueen asukkaita ja mahdollisia Lahden avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäneitä suhteita.

Tutkinnassa oli myös Lahden mystinen Porvoon-yhteys, jota Santaoja nyt hieman valotti:

– Oli kaksi tai kolme puhelinsoittoa Porvooseen.

Tämä varmasti valotti lukijoita suunnattomasti, kun Santaoja kertoi puheluita Porvooseen olleen kaksi tai kolme. Itse en kokenut tuota millään tavalla valaisevaksi kommentiksi. Eikö hyvin asiaan perehtynyt rikosylikonstaapeli tosiaankaan tiennyt oliko puheluita kaksi vai kolme vai eikö halunnut valottaa asiaa liian tarkasti? Vai oliko puheluita todellisuudessa viisi – kolme puhelua Lahden puhelimesta dementoituneen poliisin numeroon ja kaksi puhelua toiseen suuntaan? Puheluiden määrällä ei toisaalta ole mitään merkitystä, koska kukaan ei noita puheluita ole koskaan vastaanottanut, eikä Lahden tietoja järjestelmästä tutkinut tai Lahdelle soittanut – ainakaan tietääkseen.

Mikään linjoista ei vetänyt. Työpaikalta ei tarttunut tutkijoiden käteen mitään, salatuista suhteista ei löytynyt näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

– Pitkin matkaa Auer tuli esille monenkin tutkijan suulla, mutta tutkinnanjohtaja tietysti vetää linjat ja tutkijat tutkivat.

Vasta kun tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti vaihtui loppuvuodesta 2008 rikosylikomisario Pauli Kuusirantaan, katseet kääntyivät Aueriin. Tämä linja oli Santaojan mukaan tuolloin ”lähes kokonaan” läpi käymättä.

Syyttäjä Jarmo Valkama kysyi, oliko Auer-linja ”jäänyt lapsenkenkiin”.

– En halua hirveästi toitottaa kantaa. Ehkä alkututkinta painottui liikaa ulkopuoliseen tekijään. Sen takia tiettyjä aina vakavassa henkirikoksessa tehtäviä alkutoimenpiteitä jäi tekemättä. Niitä on vaikea korvata myöhemmässä vaiheessa, Santaoja vastasi.

Ymmärrän miksi Tapio Santaoja ei halua hirveästi toitottaa kantaansa vaikka tekeekin sen heti seuraavassa lauseessa, koska myös Santaojan tutkijan vaistot olivat aluksi ulkopuolisen tekijän kannalla. Hän nimenomaan oli tullut siihen tulokseen, että porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Myöhemmin hän on kuitenkin ollut lähes liikuttavan vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä vaikka harmitteleekin puuttuvaa näyttöä syyttäen siitä alkututkintaa, jossa jotakin nimeltä mainitsemattomia toimenpiteitä on Santaojan mukaan jäänyt suorittamatta. Viittaako hän Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien todisteiden hävittämiseen tai todisteiden vääristelyyn vai kuulusteltavalle valehteluun ja painostukseen vai mitä mahdollisesti jäi alkututkinnassa tekemättä. Perusteellisellakaan alkututkinnalla ei syyttömästä ihmisestä pitäisi saada syyllistä, tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Santaoja ihmetteli aika tasan kolme vuotta sitten, miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa. Vaikkei oikeassa elämässä Aueria oltu sivuutettu tutkinnassa eikä mainittu linja jäänyt läheskään kokonaan läpi käymättä tai lapsen kenkiin eikä edes Jukka Lahden kenkiin. Miksi Santaoja kertoo tuollaista potaskaa Iltapäivälehdille? Ei tarvitse olla kummoinenkaan eikä edes tutkija, kun sen ymmärtää.

Minä taas ihmettelen, onko Santaoja sivuutettu tutkinnassa? Miten ihmeessä kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei pysty tekemään ratkaisua Santaojasta ja kumppaneista tehdystä tutkintapyynnöstä, että ylittyisikö se syytä epäillä kynnys vaiko eikö. Mäkinen kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Kyseinen loppuvuosi on mennyt menojaan. Tänä vuonna Mäkinen on todennut, että asia ei ole kiireellinen, joten päätös asiassa tullee kesällä.

Kesää odotellessa.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Olin kirjoittamassa blogijuttua, jossa ihmettelen, miksei Ulvilan murhan tutkintaa aikanaan siirretty KRP:lle. Koska asiassa tuli esille poliisiylijohtaja Mikko Paateron nimi, ajattelin, että olisi reilua antaa hänelle mahdollisuus kommentoida ennen kuin kirjoitan asiasta. Ja hyvä niin, koska muutama virhe tuli Paateron vastauksessa oikaistuksi. Onneksi poliisin hallinnossa ei ole resurssipulaa, joten sain vastauksen viestiini kahdessa tunnissa, onhan tämä blogi siinä määrin tärkeä asia.

BergKirjoitin Paaterolle:

”Hei, olen Anneli Auerin ystävä ja kirjoitan aiheesta blogia. Koska kirjoitan asioita, jotka koskevat myös sinua, niin kysyisin, haluaisitko kommentoida seuraavaa asiaa.

Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotti silloinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Ehdotukseen suostuttiin. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi Joutsenlahden jatkamaan tutkinnanjohtajana. Joutsenlahti kertoo, ettei ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.

Mikko Paatero halusi pitää tutkinnan Porin poliisilla eli “omilla pojillaan”, mutta miksi. Jälkeenpäin on helppo viisastella, että päätös oli väärä, mutta mielenkiintoista olisi tietää, miksi siirto KRP:lle ei tuolloin tuntunut Paaterosta oikealta vaihtoehdolta.”

Paatero

Paatero vastasi:

”En jaksa muistaa asiassa käytyjä keskusteluja mutta keskustelin luonnollisesti Porin poliisipäällikön kanssa ja päädyttiin siinä vaiheessa ettei siirtoa tehdä vaan tehdään hyvää yhteistyötä KRP:n kanssa. Minä en tutkinnanjohtajamääräystä Joutsenlahdelle ole koskaan antanut. Kyse on tällaisessa asiassa aina se, että poliisiyksikkö ratkaisee tutkinnanjohtajan. Kyse ei varmaankaan silloinkaan ollut ammattitaidosta vaan resursseista, joista keskusteltiin. Jälkiviisaus on aina parasta viisautta mutta mikä seikka olisi taannut että KRP olisi selviytynyt tutkinnanjohtajatehtävistä paremmin, koska yhteistyötä asianomaiset yksiköt joka tapauksessa koko ajan tekivät.”

Jos ymmärrän viestin oikein, Paatero siirtää vastuun asiassa osittain poliisipäällikkö Timo Vuolalle. Toisaalta Paatero ei pidä KRP:tä sen ammattitaitoisempana kuin Porin poliisia, joten vaikka siirto olisi tehty, ei  hänen mukaansa olisi mitään takuita paremmasta lopputuloksesta. Ja ns. lopputuloshan asiassa on täysi katastrofi, murhaajaa ei ole löytynyt ja nyttemmin ei enää edes etsitä. Vuola kommentoi 10.5.2012 SK24.fi sivustolla poliisille esitettyä kritiikkiä eikä Paateron tavoin näe mitään ongelmaa Ulvilan murhan tutkinnassa.

VuolaTimo Vuola, Satakunnan poliisipäällikkö:

”Erinomaista poliisityötä

Satakunnan Kansan kirjoituksessa 10.5. annettiin ymmärtää, että esitutkinta olisi Ulvilan surman tutkinnassa jotenkin epäonnistunut. Näin ei mielestäni suinkaan ole, kokonaan riippumatta siitä, mikä asian lopullinen tuomio aikanaan on.

Lain mukaan poliisin tehtävä ei ole ottaa syyllisyyteen kantaa, vaan selvittää asiat niin perin pohjin kuin mahdollista syyttäjälaitosta ja tuomioistuinta varten. Joidenkin hyvin vaikeasti selvitettävien rikosten tutkintaan saattaa kulua paljon aikaa ja voidaan tehdä vääriäkin ratkaisuja tai ”turhaa työtä”, se on ihan selvää ja myös inhimillistä.

Kokonaisuutena arvioiden poliisi on mielestäni tehnyt erinomaista työtä! Haluttaessa aina joku löytää arvosteltavaa ja ”jälkiviisautta” ja se suotakoon vapaassa yhteiskunnassa. Olen erittäin ylpeä poliisimiestemme valtavasta panoksesta, ammattitaidosta ja kunnioitettavasta peräänantamattomuudesta asian tutkinnassa!”

Paateron mukaan ei ole ollut kysymys siitä, ettei Porin poliisin ammattitaito olisi riittänyt. Kyllä Paateron omat pojat osaavat. Vuolakin on erittäin ylpeä poliisimiesten erinomaisesta työstä. Olen samaa mieltä Vuolan kanssa ainoastaan tuosta peräänantamattomuudesta, sen kunnioitettavuudesta olenkin jo eri mieltä.

Arvovaltakiista vuosisadan jutusta

Annu halutaan väkisin tuomita miehensä murhasta – siitä on tullut varsinainen arvovaltakiista.

Rikosylikomisario Pauli Kuusiranta, joka oli hoitanut Ulvilan murhajutun teknisen ja taktisen tutkinnan alkutoimet rikospaikalla, nimettiin 1.8.2008 jutun kolmanneksi ja viimeiseksi tutkinnanjohtajaksi. Kuusirannan nimityksen jälkeen epäilykset alkoivat kohdistua Annuun. Satakunnan Kansassa 28.11.2008 Kuusiranta kehuskeli, ettei yksikään henkirikos sotien jälkeen ole jäänyt Porin seudulla ratkaisematta. Puolitoista vuotta myöhemmin Kuusiranta julisti vuosisadan jutun (Ulvilan murhan) olevan hänen mielestään selvä.

Jos Kuusirantaa on uskominen, on Porin seudulla varsin tehokasta poliisitoimintaa ainakin henkirikosten selvittämisen osalta. Toisaalta henkirikokset ovat keskimäärin helpommasta päästä rikoksia selvitettäväksi. Tilastojen mukaan selvittämättä jää yleensä vain alle 10 % henkirikoksista. Syyllinen usein löytyy joko rikospaikalta tai on muuten ilmeinen ja tilastojen mukaan kolmannes tekijöistä ilmoittautuu itse joko suoraan, hätäkeskuksen tai kolmannen henkilön kautta poliisille. Mutta uskoisinko tuota, että aivan kaikki henkirikokset on selvitetty Porin seudulla poliisin toimesta. Paitsi, jos ne on selvitetty Kuusirannan tyyliin, valitsemalla itselle mieluinen tekijä, muotoilemalla tähän sopivaa ”todistusaineistoa” ja kieltämällä kaikki epäilyä vastaan puhuvat niin seikat kuin henkilötkin. 1)

Ulvilan murhan ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti kirjoittaa ajasta Porin poliisilaitoksella, kun Annu oli valittu murhaajaksi, seuraavaa: ”Mielessäni oli valtava ristiriita. En halunnut sotkeutua mitenkään jutun nykyiseen tutkintaan, mutta koska olin varma, että Anneli Auer ei voinut olla tekijä, oli minun omantuntoni vuoksi ilmaistava asia julkisesti. Kerroin eriävän mielipiteeni julkisesti sekä rikososaston päällystöpalaverissa että alipäällystöpalaverissa. Mielipiteeni herätti erityisesti jutun tutkintaryhmässä paheksuntaa ja parin viikon sisällä tieto eriävästä mielipiteestä oli luettavissa lehdistä. Toimittajat kysyivät, että olinko tutkinnanjohtajana ollessani valehdellut tiedottamistani asioista ulkopuolisesta tekijästä. Kerroin, että en ollut valehdellut. Kysyttäessä, että olenko sitä mieltä, että Anneli Auer ei olisi tekijä, vastasin, että en kommentoi. Näistä kommenteista poliisipäällikkö raivostui minulle ja huusi minulle työhuoneessaan, että miksi minun oli pitänyt kertoa mielipiteestäni julkisesti. Kerroin hänelle pitäväni mielipiteestäni kiinni, minkä jälkeen minun ilmoitettiin olevani virkarikossyytteessä. Näkemysero virallisesta tutkintalinjasta oli liian iso juttu ”viralliselle tutkintalinjalle ja koko johdolle”. Ihmettelin sitä, että jos poliisipäällikkö auditoriossa useaan eri otteeseen ilmoittaa, että juttu on selvinnyt ja Anneli Auer on varma tekijä, minä en olisi saanut edes vaimeasti ilmaista omaa mielipidettäni.”

1) Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos www.optula.om.fi

Halossa ollut DNA

Syyttäjien mukaan halosta löytynyt vieras DNA ei ole osoitus ulkopuolisesta murhaajasta. Syyttäjien mukaan tämä DNA on voinut tulla halkoon mistä tahansa ja milloin tahansa. Tällaiseen hiukan huvittavaan teoriaan vetoavat yleensä syytetyt, joiden DNA:ta on löytynyt rikospaikalta.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion mukaan sängyllä olleesta halosta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Lisäksi halosta oli taltioitu yksi tutkimusnäyte, josta oli todettu sekoittuneena todennäköisesti kahden eri henkilön DNA:ta. Tulos oli sopinut Jukka Lahden ja jonkun toisen mieshenkilön DNA:n sekoitukseksi.

Poliisi oli pyrkinyt kattavasti selvittämään kaikki mahdolliset mieshenkilöt, jotka olivat voineet luonnollisesti olla tekemisissä halon kanssa. Poliisi oli tutkinut talossa käyneiden mieshenkilöiden (myös poikalasten), halkojen toimitusketjuun ja takan nuohoamiseen liittyneiden, DNA-tunnisteet. Henkilöä, jonka DNA-tunniste olisi sopinut halosta todettuun DNA:han, ei ollut kuitenkaan löytynyt.

Sängyssä olleessa halossa on Jukka Lahden veren ja DNA-tunnisteen sekä jonkun toisen mieshenkilön DNA:n lisäksi ollut edellä mainittuja ruskeankirjavia tekokuituja. Mainitut löydökset sekä halon sijainti sängyllä viittaavat siihen, että halkoa on tapahtumien kuluessa käsitelty. Tuntemattoman mieshenkilön DNA on selvä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

Ulvilan murhajutussa on tehty huikea määrä DNA-tutkimuksia mahdollisille epäillyille, mutta sopivaa mieshenkilöä ei ole löytynyt. Annua syytetään sitkeästi murhasta vaikkei hänenkään DNA:nsa täsmää tähän halosta löytyneeseen. Poliisin logiikka on aivan omaa luokkaansa. Samalla logiikallahan kaikki vanhat epäillyt ovat aivan yhtä mahdollisia tekijöitä, vaikkei DNA täsmännytkään. Epäiltyjä voisivat olla myös kaikki naiset. Vaikka halon DNA on poliisin toimesta todettu merkityksettömöksi, ei eräskään poliisimies siltikään uskalla antaa itsestään näytettä. ”Hyvä tutkinnanjohtaja pitäisi kaikki tutkintalinjat auki loppuun asti” vai miten ne kolleegat Joutsenlahtea arvostelivat.