Annelin kirjoitus IV

Kuka ihmeen Jukka S. Lahti?

isin tyttö

On surullista, että ihmisen nimi voidaan lyödä lokaan kuoleman jälkeen niin, että ainoa asia, joka hänestä yleisesti tiedetään ja muistetaan on se, että hän kuoli henkirikoksen uhrina ja se, että siitä seurasi ennennäkemätön epäluulojen, ennakkoluulojen ja harhaluulojen sekasotku. Me, jotka tunsimme Jukan läheisesti, tiedämme nimen taakse kätkeytyvän poikkeuksellisen hienon ihmisen, jolla olisi ollut vielä paljon annettavaa maailmalle. Erään hänen entisen opiskelutoverinsa sanoin: ”Pikku-Jukaksi häntä ei voinut kutsua, vaikka fyysinen koko olisi edellyttänytkin, koska hän oli persoonana suuri.”

Jukka S. Lahti oli karismaattinen mies, jota joko rakastettiin tai vihattiin – useimmat tykkäsivät. Jukalla oli hyvin laaja tuttavapiiri, johon hän piti aktiivisesti yhteyttä. Hänellä oli taito tulla juttuun kaikkien kanssa, sillä hän oli aidosti empaattinen ihminen, joka pystyi kohtaamaan avoimesti kaikenlaisia ihmisiä ja hyväksymään heidät sellaisina kuin he olivat. Halu auttaa ja tukea ihmisiä pulassa oli hänelle niin vahva ominaispiirre, että entisen työpaikkamme päättäjäisissä Turun työvoimatoimistossa hänet palkittiin punaisella supersankarin viitalla, koska hän oli jäänyt kaikkien mieleen periksiantamattomana maailmanparantajana, joka oli aina valmis pitämään heikompien puolta.

Aikuisella iällä hankitusta sosiaalipsykologin tutkinnosta tuli merkittävä osa Jukka S. Lahden identiteettiä – Jukka oli sosiaalipsykologi henkeen ja vereen. Hän oli ollut mukana perustamassa Suomen sosiaalipsykologien yhdistystä ja oli mukana yhdistyksen toiminnassa hyvin aktiivisesti sen alkuvuosien aikana, ja jatkoi taustalla jäsenlehden parissa vielä myöhemminkin. Tehtävä Luvatan henkilöstövalmentajana tuntui hänestä aluksi unelmatyöpaikalta, mutta muuttui myöhemmin painajaiseksi, kun selvisi, että keskeinen osa työtehtäviä liittyisikin ihmisten irtisanomisiin. Jukka pettyi myös siihen, ettei hänellä ollut resursseja toteuttaa kaikkia irtisanottujen elämää helpottavia suunnitelmiaan. Elämänsä viimeisinä kuukausina hän kävi läpi vanhoja kontaktejaan ja etsi uutta tietä päästä tekemään työkseen sitä, mitä hän halusi tehdä ja missä hän oli hyvä: auttamaan ja tukemaan ihmisiä niin ammatillisessa kuin henkisessä kehityksessä.

Jukka S. Lahti oli oikeuden mies. Hän inhosi kaikenlaista ahdasmielistä pikkusieluisuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja epäpätevyyttä aina, kun niistä aiheutui haittaa muille ihmisille. Jukka osasi tarkastella asioita kriittisesti ja uskalsi sanoa ajatuksensa ääneen, mikä ei kaikkia aina miellyttänyt. Ei tietenkään, koska Jukka oli yleensä oikeassa.

Omaan keskiluokkaistumiseensa Jukka S. Lahti suhtautui itseironisen huvittuneesti. Keskiluokkaisista puitteista huolimatta Jukka pysyi kuitenkin aina sydämeltään nuorena, elämälle uteliaana älykkönä, jolla oli suuri sielu ja mahtava huumorintaju. Isänä ja aviomiehenä Jukka oli ennen kaikkea hauska. Jukka pelleili, viljeli omintakeista huumoriaan ja viihdytti meitä rajattomalla mielikuvituksellaan. Kaiken lisäksi Jukka tiskasi, siivosi ja vei roskat mukisematta, sekä jakeli hellyyttä ja huomionosoituksia kitsastelematta meille kaikille. Mitäpä muuta mieheltä voisi vielä toivoa?

Kun Jukka kuoli, kaikki me Jukan tunteneet olimme täysin ymmällämme. Kuka voisi haluta Jukan kuolemaa? Meille Jukka oli luotettava isähahmo, joka huolehti lempeästi niin perheestään kuin sisaruksistaan eikä halunnut pahaa kenellekään. Maailma ilman Jukkaa ei ole enää yhtä hyvä paikka elää kuin se oli ennen.

Jukka inhosi myös raukkamaisuutta, ja hyvästä syystä, sillä hänen oma elämänsä päättyi jonkun toisen miehen raukkamaisen käytöksen seurauksena. Jukka tullaan aina muistamaan sankarina, joka taisteli itsensä ja perheensä puolesta viimeiseen hengenvetoon asti, kun taas hänen tappajansa tullaan muistamaan raukkamaisena pelkurina, joka pakeni paikalta ja jätti tekonsa seuraukset naisen ja lasten kannettaviksi. Jukka menetti ehkä henkensä, mutta säilyy ikuisesti moraalisena voittajana, joka eli niin kuin opetti ja jätti jälkensä positiivisella tavalla moneen elämään.

Anneli Auer, kesäkuu 2014

isin lapset

Harkittu murhatuomio

Satakunnan käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikka vakuuttaa, että nyt Satakunnan käräjäoikeus on tutkinut jutun hyvin tarkasti, toisin kuin Satakunnan poliisi aikanaan.

Juntikka

Juntikka & Santamaa – Te ette tiedä sitä mitä me tiedetään

Esitutkinnasta

Satakunnan käräjäoikeus on jäänyt siihen käsitykseen, että poliisin tutkinta olisi kohdistunut aina syksyyn 2009 saakka ulkopuoliseen tekijään siitäkin huolimatta vaikka Peite-Sepon tehtävät ovat alkaneet jo alkuvuodesta 2009 ja päätös peitetoiminnasta on luonnollisesti pitänyt tehdä ennen tätä. Etsikö Seppo Salapoliisi Auerin perheestä sitä tuntemattomaksi jäänyttä ulkopuolista tekijää? Hämmentävää. Luuliko poliisi, että tekijä, jota ei ollut löytynyt, olisi piileskellyt perheessä. Siksikö asunnossa oli tilakuuntelu ja puhelinta kuunneltiin?

Miksi alkututkinnassa etsittiin verijälkiin sopivia kenkiä vaikka asianomistajan kertomuksen mukaan ulkopuolinen tekijä ei ollut käyttänyt heidän kenkiään ja tuskin olisi kätkenyt omiaankaan asuntoon. Miksi asunnossa tutkittiin viemärit verijäämistä vaikka asianomistajan kertomuksen mukaan tekijä ei ollut peseytynyt heillä? Miksi kyseltiin oliko veitsi heidän omansa? Ja nyt kehdataan väittää, että syyllisyyttä tukee se, että hätääntynyt ihminen tottelee poliisia ja menee keittiöstä tarkistamaan, että voiko veitsi olla heidän. Vaikka itsekin ihmettelee poliisin logiikkaa, että missä ihmeen välissä tekijä olisi käynyt hakemassa heidän oman veitsen.

***

Juntikka & Santamaa – Iskivät kirveensä kiveen

kirves

Mistä oikeuden päätökseen on eksynyt kirves? Annu ei ole tarjonnut kirvestä toiseksi tekovälineeksi missään vaiheessa. Kirvestä ovat heilutelleet aivan toiset henkilöt. Kenen kirvestä Satakunnan käräjäoikeuden mukaan pidettiin normaalisti terassilla? Ja kenen terassilla? Auer-Lahden perheessä ei säilytetty kirvestä terassilla vaan heidän kirveensä löytyi pölyisenä ja ruosteessa ulkovarastosta.

***

Juntikka & Santamaa – Verta lens, kuvistakin sen näkee

Tauru

Tuomiossa todetaan, että Annun mukaan tekijän on täytynyt olla verinen ja tästä tuomarit päättelevät, ettei Annu voi ”tietää” tällaista asiaa muutoin kuin omasta kokemuksesta. Oikeuden tuomarit ja tv:stä tuttu verijälkitutkija voivat kuitenkin tehdä saman päätelmän ilman, että olisivat itse olleet astaloimassa uhria – ihan kuvista katsomalla. Tekijän verisyydestä olivat vakuuttuneita myös rikospaikalle ensin menneet poliisit, ilman mitään omaa kokemusta – toivottavasti.

Onko tämä jonkin sortin satakuntalaista logiikkaa, jota en ymmärrä vai onko tällaisessa päättelyssä mitään logiikkaa?

***

Juntikka & Santamaa – Mitäs siellä pakastimessa olikaan?

T-paita

Tuomarien mukaan Annulla ei ole ollut murhan aikaan sitä punaista t-paitaa päällään, joka hänellä oli, kun poliisit saapuivat Tähtisentielle. Tuomion mukaan murha on viimeistelty hätäpuhelun aikana ja puhelun päätyttyä tuomarien logiikan mukaan Annu on vaihtanut paidan verisillä käsillään ja tässä samalla tahrinut hihat, joista Jukan verta löytyi, tosin vasta toisella tutkimuskierroksella vuonna 2009. Tämän lisäksi hän on mm. puukottanut itseään, pessyt ainakin kätensä, piilottanut veriset vaatteet, kengät ja astalon pakastimeen mahdollisesti herne-maissi-paprika-pussiin, jutellut mukavia poliisille puhelimessa.

pakastin

Poliisi, joka oli tutkinut pakastimen, oli kertonut, että ruokaa oli vähän ja ne mitä oli, niin aivan tavallisia pakasteita. Hän ei kuitenkaan ollut availlut pakastevihannespusseja, joka pitää lukea hänen virheekseen. Siellä kun olisi voinut olla vaikka sorkkarauta, ruskeita pyyhkeitä, talvikenkiä, verisiä c-kasetteja, suihkumyssy ja ties mitä.

***

Juntikka & Santamaa – Tekijä on täysin nobody

hmmm

Käräjäoikeuden enemmistö toteaa, ettei ketään ulkopuolista ole ollut paikalla 1.12.2006. Käräjäoikeuden enemmistön mukaan syytteen puolesta puhuvat seikat ovat niin olennaisia ja merkittäviä, ettei mitään järkevää epäilyä ulkopuolisen läsnäolosta asunnossa jää. Syyttäjän mukaan tämä on ollut hänen urallaan vaikein juttu ja monesti syyttäjä on todennut, että näyttö on hankalaa ja rimaa hipoenhan tässä mennään, mutta Satakunnan käräjäoikeuden mukaan syytteen puolesta puhuvat seikat ovat niin olennaisia ja merkittäviä… Käräjäoikeuden enemmistö näkee Annun syyllisenä vaikka näyttö on päinvastaista. Saanen epäillä käräjäoikeuden enemmistön objektiivisuutta asian suhteen. Tuomari Santamaa suihkumyssyineen ja elämän kokemuksineen ei aivan vakuuttanut minua. Eikä sitä tehnyt myöskään laamanni Juntikka. Minulle jäi vahva epäily heidän motiivistaan.

Mitä mahtaa ajatella hän, joka uhkarohkeasti ja määrätietoisesti kiinnijäämisen uhallakin tuli tuona yönä taloon ja murhasi Jukka Lahden, kun hänet noin mitätöidään? Jos murhaaja on mies, miten hän suhtautuu tuomari Santamaan näkemykseen, jonka mukaan tekijäkuvaus viittaa naiseen. Tosin samalla perusteella kuin Santamaa päätyi tekijänä naiseen, voi aivan yhtä hyvin päätyä psykoottiseen ihmiseen, täysin sukupuoleen katsomatta. Vaikka keskustelupalstoilla väitetään, että fileerausveitsi tekovälineenä olisi jotenkin naisellinen, niin onhan sitä sattunut miehillekin kaikenlaista noitten fileerausveisten kanssa. Jopa Ulvilassa.

***

Tuomion juridista analyysia:

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2013/12/810-ulvila-jutun-tuomion-tarkastelua.html

http://jyrkivirolainen.blogspot.co.uk/2013/12/811-ulvila-jutun-tarkastelua-ii.html

***

Samaa mieltä erimielisyydestä

Tuomari Väinö Ilveskoski päätyi arviossaan eri kannalle oikeudenkäynnissä esitetyn näytön suhteen kuin tuomarit Martti Juntikka ja Annette Santamaa. Minun on helppo olla samaa mieltä lähes kaikesta tämän eri mieltä olleen tuomarin kanssa ja esittelen hänen perusteluitaan tässä pääpiirteittäin. Annette Santamaan elämänkokemukseen perustuviin spekulointeihin minun on taas lähes mahdoton samaistua.

Tuomari Väinö Ilveskosken lausumaa:

Annelin kertomus murhayöstä

Ilveskoski on lähtenyt oikeudellisessa arviossaan siitä lähtökohdasta, että hän pitää Annun kertomusta epäuskottavana ja keskittyy vain asiassa esitettyyn näyttöön. Hän arvioi sitä, onko Auer keskinäisen riidan päätteeksi tappanut Lahden teonkuvauksessa esitetyllä tavalla ja onko tekijä voinut olla joku muu kuin Auer.

Tämä on oikeudellisesti kestävä lähtökohta, koska vastaajalla ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta ja syyttäjän taas tulee pystyä näyttämään vastaajan syyllisyys.

*

Lasten kertomusten taustat

Kertomukset

Ilveskosken perusteluista; lasten kertomusten taustaa

Ilveskoski toteaa, että kertomusten syntyhistoria asiassa on riidaton ja se osoittaa, että pienemmät lapset ovat kertoneet tarinansa useita vuosia tapahtumien jälkeen. Tämä haittaa kertomusten uskottavuuden arviointia, mutta ei yksistään osoita kertomuksia epäluotettaviksi. Haastattelut katseltuaan Ilveskoski ei pidä pienempien lasten kertomuksia luotettavina.

Kertomusten taustoista hukassa-vai-huostassa ja helmia-sioille ja tata-on-sotkettu-jo-ihan-tarpeeksi ja seitsemankymmenta-kertaa-seitseman

*

Pojan kertomus murhayöstä

Ilveskosken arvion mukaan pojan kertomusta murhayön tapahtumista ei voida pitää uskottavana, ottaen huomioon pojan kertomusten syntyhistoria ja paikkansa pitämätön osa isosiskon osuudesta tekoon. Hänen mukaansa todennäköisempi vaihtoehto kertomukselle on, että pojalla on joitakin havaintoja murhayöltä. Poika ei ole 7-vuotiaana ymmärtänyt havaintojaan ja on vuosien kuluessa itse keksinyt selityksen havainnoilleen. Kertomusten syntyhistoria ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä poika kertoo useita vuosia tapahtuman jälkeen. Tämän vuoksi Ilveskosken mielestä on todennäköisempää, että pojan kertomus ei ole uskottava.

Pojan kertomuksesta ei ole pääteltävissä, mikä osa on totta ja mikä on mielikuvituksen tuotetta. Tämän vuoksi pojan kertomus ei osoita, että Anneli Auer olisi menetellyt teonkuvauksessa kuvatulla tavalla.

*

Vanhimman lapsen kertomus murhayöstä

Tytön kertomuksessa jää asioita epäselväksi. Kysymyksessä on kuitenkin rikosasia, jossa ristiriitaista näyttöä on tulkittava vastaajan eduksi. Tämän vuoksi tytön kertomusta on tulkittava siten, että tyttö on havainnut ulkopuolisen tekijän poistuvan takkahuoneen oven ikkunasta.

Tytön kertomus tukee ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Hätäpuhelutallenne

Syyttäjän väite siitä, että Auer olisi lavastanut hätäpuhelun, on jäänyt näyttämättä.

Ilveskosken mukaan, vaikka Auer ei olekaan puhelimessa koko aikaa, se ei osoita, että Auer olisi tekijä. Tallenteelta voi päätellä, että Lahti saa kuolettavat iskut aikana, jolloin Auer ei ole puhelimessa, mutta hän on hyvin lähellä puhelinta. Tämä perustuu siihen, että Auerin ääni kuuluu selvänä taustalla.

Auerin sijainnista hatapuhelun-analyysi-osa-2

Tämä viittaa siihen, ettei Auer ole tekijä.

Hätäpuhelu

Ilveskosken perusteluista; hätäpuhelusta

Tallenne ei pois sulje ulkopuolista tekijää.

Yksi versio hätäpuhelusta ulvilan-hatakeskuspuhelu-tarkka-litterointi

*

Koirapartio

Esitutkinta; koirapartio

Esitutkinta; koirapartio

Koirapartio ei pois sulje ulkopuolisen mahdollisuutta.

*

Verijäljet

Ilveskosken mukaan valokuvista ei voi päätellä, että oven pielissä olevat verijäljet olisi lavastettu.

Kiipeilyrekonstruktiolla ei ole syytettä tukevaa merkitystä.

Kiipeilyrekonstruktiosta kolme-rekonstruktiota-kolme-epaonnistumista-23

Murhaajan poistumisesta murhaajan-poistuminen-rikostusta-ikkuna-aukosta

Rekonstruktio

Ilveskosken perusteluista; pesuhuoneen oven aukeaminen

Oven aukaisu -rekonstruktiolla ei ole asiassa syytettä tukevaa merkitystä.

Verijäljet

Ilveskosken perusteluista; oven verijäljistä

Rekonstruktiosta kolme-rekonstruktiota-kolme-epaonnistumista-13

Jälki olohuoneen lattiassa ja jälkiin sopivien kenkien puute tukevat enemmänkin ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta kuin Auerin syyllisyyttä.

Verijäljestä kolme-rekonstruktiota-kolme-epaonnistumista-33

*

Motiivi

Esitutkinnassa ei ole löytynyt mitään motiivia sille, miksi Auer olisi murhannut Lahden.

Motiivi

Ilveskosken perusteluista; syyttäjän väite motiivista

Motiivista ei ole näyttöä.

*

Muut löydökset rikospaikalta

Ilveskosken mukaan lasinsiruista tai rekonstruktioista ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, onko oven lasi rikottu ulko- vai sisäpuolelta.

Ikkunan rikkomisesta verho-rikotussa-ovi-ikkunassa

Rikospaikalta löytyneet ruskeat kuidut ja kengänjäljet tukevat ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Hiuslausunto ei tue syytettä.

Syyttäjä ja Auer ovat lisäksi nimenneet lukuisia lausuntoja rikospaikalta taltioiduista löydöksistä.

Yhdestäkään tapahtumapaikalta tehdystä lausunnosta ei voi päätellä, että Auer olisi tekijä. Yksikään lausunto ei pois sulje ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Veitsi

Veitsen osalta ei voi tehdä syytettä tukevia tai Auerin syyttömyyttä tukevia johtopäätöksiä.

*

Toinen tekoväline

Asiassa on riidatonta, että toinen tekoväline on jäänyt selvittämättä ja kateisiin.

Tämä tukee väitettä ulkopuolisesta tekijästä, joka on vienyt toisen tekovälineen mennessään.

*

Rikospaikkatutkinta

Rikospaikkatutkinta

Ilveskosken perusteluista; rikospaikkatutkinnasta

Siitä, että verisiä vaatteita ja toista tekovälinettä ei ole löydetty, ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että Auer olisi ne hävittänyt.

*

Auerin vammat ja vammattomuus

Jos Auer olisi puukottanut itseään, hän olisi voinut aiheuttaa oman kuolemansa. Tämän vuoksi Ilveskoski ei pidä uskottavana, että Auer olisi lyönyt itseään puukolla lavastamistarkoituksessa. Taurun kertomus ei myöskään vakuuttanut Ilveskoskea asiasta.

Teonkuvauksen mukaan surmaamista on edeltänyt Auerin ja Lahden välinen riita. Auerista ei ole löytynyt vammoja, puukoniskua lukuun ottamatta. Auerin vammojen puute ei tue syytettä.

Ilveskoski pitää todennäköisenä, että Lahti on yrittänyt puolustautua tilanteessa. Mikäli tekijä on ollut Auer ja tilannetta edeltänyt riitatilanne, on Lahdella ollut aikaa puolustautua vielä enemmän kuin ulkopuolisen tekijän tunkeutuessa asuntoon ikkunasta. Ottaen huomioon sen ajan, mitä Lahdella on ollut käytössään, mikäli tapahtumat ovat edenneet teonkuvauksessa kerrotulla tavalla, olisi Lahden puolustautumisen pitänyt aiheuttaa Auerille havaittavia jälkiä.

Auerin vamma ja muiden vammojen puute tukevat ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Ajallinen tekijä

Ilveskosken perusteluista; lasijäämät

Ilveskosken perusteluista; lasijäämät

Käytettävissä ollut aika hätäpuhelun soittamisesta ensipartion paikalle tuloon, on niin lyhyt, että Auer ei ole voinut suoriutua kaikista niistä toimenpiteistä, mitkä hänen olisi pitänyt suorittaa ennen ensipartion paikalle tuloa.

Ajallinen tekijä tukee ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.

*

Yhteenveto

Ilveskosken mukaan syytettä tukee Auerin esitutkinnassa antama kertomus, joka ei kuitenkaan ole suoranainen tunnustus. Esitutkinnassa on jäänyt epäselväksi useita kysymyksiä. Tämän vuoksi se, että Auer on pitänyt esitutkinnassa mahdollisena, että on tappanut Lahden, ei riitä syytteen hyväksyvään tuomioon.

Ilveskosken mukaan seuraavat seikat horjuttavat syytettä:

1. Jukka Lahden tappaminen on aiheuttanut runsasta verenvuotoa ja veriroiskeita. Tappaminen ei ole ollut mahdollista ilman, että tappaja ja tappajan vaatteet eivät olisi runsaasti vereentyneitä. Ensipartion ottamat kuvat osoittavat, että Auerin vaatteet tai Auer itse eivät ole verisiä.

2. Rikospaikkatutkinnassa ei ole löytynyt verisiä vaatteista.

3. Rikospaikalta on taltioitu kengänjälkiä, joiden alkuperä on jäänyt epäselväksi.

4. Rikosteknisen laboratorion lausunnoissa ei ole löydetty tekopaikalta Anneli Auerin dna:ta tai muita jälkiä, vaikka niitä siellä pitäisi olla, mikäli tapahtumainkulku olisi teonkuvauksen mukainen.

5. Tekopaikalta on taltioitu runsaasti ruskeankirjavia kuituja, joiden alkuperä on jäänyt epäselväksi.

6. Toista tekovälinettä ei ole löytynyt.

7. Vanhin lapsi on kertonut havainneensa ulkopuolisen tekijän poistuneen paikalta.

8. Anneli Auer ei olisi käytettävissä olevassa ajassa ehtinyt tappaa Lahtea, hävittää toista tekovälinettä, hävittää vaatteita, peseytyä, kuivata hiuksiaan ja kuivata pesupaikkaa.

9. Teolle ei ole motiivia.

10. Anneli Auerin vamma ja muiden vammojen puute.

Useat seikat viittaavat ulkopuoliseen tekijään. Lahden kuolemaan johtanutta tarkkaa tapahtumain kulkua ei ole selvitetty, eikä ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ole voitu esitetyllä näytöllä varmuudella sulkea pois.

Näin ollen Auerin syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.

Ulvilan murha

Argumentum ad ignorantiam

bad mood

Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Tekijä on edelleen vapaalla jalalla, mutta poliisi on toiveikas, sillä tutkinta menee koko ajan eteenpäin.

Poliisi ja syyttäjät ovat peräänantamattomasti ja jääräpäisesti yrittäneet sovittaa Ulvilan murhajutusta puuttuvaa savuavaa asetta Annun käteen jo kohta viisi vuotta. Satakunnan käräjäoikeuden tuomarit ovat koko tämän syksyn pohtineet omia tunnetilojaan asian suhteen. Syyttäjä Valkaman sanoin ”se on inhimillistä toimintaa, kun oikeus päättää, onko joku syyllinen vai syytön”. Ensimmäisellä kierroksella käräjäoikeuden tuomareiden tunnetilat jakaantuivat 2-1, syyllinen. Vaasan hovioikeuden tuomarit jakoivat kaikki saman tunteen, syytön. KKO palautti jutun uudelle kierrokselle syyttäjän toimittaman uuden materiaalin takia ihan vain varmistaakseen Annun oikeusturvan toteutumisen. Tänään Satakunnan käräjäoikeus on julistanut tuomion äänin 2-1, SYYLLINEN.

***

Savuava ase

Kenen oikeusturva toteutui ja miten? Syytön ihminen tuomittiin toistamiseen elinkautiseen vankeuteen murhasta, minkä joku toinen on tehnyt. Tuomioistuimen toiminnassa on vaikea nähdä mitään inhimillistä, mutta alan taipua vahvasti Valkaman kannalle, että tuomioita – jopa murhatuomioita – tosiaan jaellaan ihan fiilispohjalta. Näyttöä Annua vastaan ei ole esitetty vielä missään oikeusasteessa, eikä missään prosessissa.

warning

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin…

Mitä me olemme oppineet näiden vuosien aikana? Ainakin sen miten tehdään täydellinen murhatutkimus Satakuntalaisittain, jossa ei yksikään henkirikos ole jäänyt selvittämättä sitten sotien. Olennaisinta murhatutkimuksessa on, että valitaan ensin syyllinen (kutsutaan tätä tietysti epäillyksi, koska laki niin velvoittaa), joka sopii suurimalle osalle porukkaa. Sitten aletaan kerätä epäillyn syyllisyyttä tukevia juoruja, sivujuonteita, sivujuonteen sivujuonteita, lisämausteita ja rikkoja rokkaan. Jos jonkun moraali ei tätä kestä, sen kanssa ei enää leikitä. Menköön toiseen hiekkalaatikkoon.

Soluttaudutaan epäillyn elämään peitepoliisin avulla ja pidetään ”sotapäiväkirjaa” epäillyn kävelytyylistä, mielipiteistä, tavallisuudesta ja muusta erittäin olennaisesta. Kuunnellaan epäillyn puheluita ja kotia, erityisesti pesutiloja. Annetaan kaikelle epäillyn sanomisille syyllisyyteen viittaava merkitys, sivuutetaan järkevämmät ja luonnollisemmat selitykset. Etsitään kuuntelun avulla epäillyn käyttämää salakieltä ja puheen piilomerkityksiä. Jos mitään ei löydy, tulkitaan äännähdykset salakieleksi esim. yskiminen tai naurahdus. Huomioidaan kuvitteelliset käsimerkit, eleet ja ilmeet, jotka eivät tallennu nauhalle, mutta ne voi aina arvata.

Dna-näytteitä ei kannata kerätä, paitsi ehkä krp:n henkilökunnalta enempien sekaannusten välttämiseksi.

Pyydetään krp:n äänitutkijaa kuulemaan häke-nauhalta murhaajan ääntä, joka alkaa kuulua heti pyynnön jälkeen. Samoin tallenteelta kuuluu kaikki tarvittavat äänet syyllisyyden todistamiseksi. Jos joku (esim. FBI) kuulee toisin kuin kpr:n äänitutkija, ei noteerata sitä. Teetetään sellaisia rekonstruktioita, jotka todistavat epäillyn olevan syyllinen. Väitetään mustaa valkoiseksi niin kauan, että se uskotaan. Väitetään mustaa valkoiseksi niin kauan, että se uskotaan. Jos sitä ei siltikään uskota, sanotaan, että se olikin vain yksi sivujuonteen sivujuonne, emmekä edes ole siihen vedonneet.

Kuulustellaan epäiltyä käyttäen hyväksi epäillyn luonteenpiirteitä, joista peitepoliisi on raportoinut. Kerrotaan epäillylle poliisin tekemiä ”johtopäätöksiä” siitä, miten kaikki viittaa varmuudella siihen, että epäilty on murhaaja. Kerrotaan, ettei muuta mahdollisuutta ole, lapsetkin ovat niin kertoneet ja äänitutkija ja koira. Luvataan, että kun kiltisti kertoo sen, minkä poliisi jo varmuudella tietää, niin pääsee nukkumaan ja saa tavata lapset.

Arvostellaan epäillyn kodin siisteystaso asteikolla syyllinen, syyllisempi, syyllisin. Tarkastetaan erityisen tarkkaan epäillyn pakastin. Jos jälkiin sopivia kenkiä tai astaloa ei löydy, väitetään, että epäilty on ne hävittänyt. Ylipäätään kaiken todistusaineiston, jota ei löydy, on epäilty luonnollisesti hävittänyt, ihan silkkaa syyllisyyttään.

Kuullaan epäillyn lapsia ja jos eivät osaa kertoa mitään raskauttavaa, pyydetään heitä kuvittelemaan ja auttamaan poliisia. Jos lapsi kertoo jotain syyllisyyttä vastaan puhuvaa, kerrotaan, että hän vain kuvittelee. Kysytään lapselta samaa asiaa moneen kertaan, niin että lapsi ymmärtää, että aikaisempi vastaus oli väärä. Jos lapsi kertoo mitä tahansa epäiltyä vastaan puhuvaa vaikka mahdotontakin, kiitellään miten hienosti hän on muistanut ja pyydetään kertomaan lisää ja vielä lisää. Pyydetään poliisin luottolääkäriä tutkimaan epäillyn lapset ja miksei naapurienkin lapset.

Lähetetään epäilty mielentilatutkimukseen, mutta ei välitetä sen tuloksesta vaan luotetaan koko kansan terapeutin arvosteluun epäillyn omituisesta luonteesta ja poikkeavasta käyttäytymisestä hätätilanteessa. Kysellään juoruja epäillyn vanhoilta kurssikavereilta ja ex-puolisoilta.

Ja tulosta syntyy. Vaikkakin kovin kyseenalaista, mutta tulosta joka tapauksessa.

*Radio Rock 9.5.12 klo 11.18 ”Heikelä Korporaatio”. Haastateltavana kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama.

T: Oletko satakymmenenprosenttisen varma siitä, että Anneli Auer on surmannut aviomiehensä Jukka S. Lahden?

JV: En mä ota minkäänlaista kantaa siihenkää asiaan, että että tota en oo missään vaiheess ottanu ett tuota kun niinku sanottu niin käytän jälleen kulunutta sanontaa ”ei ole savuavaa asetta löytyny kenenkään kädestä”, niin se asia on aina sillon enemmän tai vähemmän tulkinnanvaranen. Nyt taas kun asioita tutkitaan ja pohditaan ja analysoidaan juridisesti, että mikä on niinku, ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina… se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi voi tota edelleenkin tulla semmonen että näyttö ei riitä.

Helmiä sioille

Aikuiset ihmettelevät ja lapset vastaavat

Poliisi ei ole pystynyt selvittämään Ulvilan murhaa. Jukka Lahden murha on yhä edelleen ratkaisematon arvoitus. Siitäkin huolimatta, että Annu vangittiin murhasta epäiltynä jo 2009. Siitäkin huolimatta, että Porin poliisissa juotiin kakkukahvit murhan selviämisen kunniaksi jo ennen ensimmäistäkään oikeuskäsittelyä.  Siitäkin huolimatta, että ”kaikki” tuntuivat tietävän, että murhaaja on perheen äiti. Kukaan vaan ei oikein osannut kertoa, miten ihmeessä hän sen teki.

Oikeutta käytiin murha-asiassa vaikka näyttöä ei ollut. Oli vain tuloksetonta tutkintaa, ala-arvoisia rekonstruktioita ja moni asia vain täydellisen epäselvä. Ensin Annu tuomittiin murhasta elinkautiseen ja sitten vapautettiin syytteistä. Epätietoisuus ja hämmennys olivat tuskallista myös monta menetystä kokeneille lapsille.

Vaajat viisi vuotta murhan jälkeen kolme nuorinta lasta alkoi itse ratkaista arvoitusta. He alkoivat keksiä mielikuvituksensa turvin vastauksia niihin kysymyksiin, joita poliisi ei ollut saanut selvitettyä. Avoimia kysymyksiä oli paljon ja kaikkiin piti tuottaa vastaus. Tarvittiin vastaus myös siihen kysymykseen, että miksi vasta nyt, viiden vuoden jälkeen, lapset kertovat sen, mitä he väittävät tietävänsä surmayöstä.

Miksi lapset kertoivat vasta nyt?

Eivätkö lapset olleet ymmärtäneet murhayön tapahtumia oikealla tavalla ennen kesää 2011 ja mikä sitten sai heidät ymmärtämään asiat juuri tuolloin? Lapset olivat kaikki kovin pieniä murhan tapahtuma-aikaan, vanhinkin lapsi vasta 9-vuotias. Yön kammottavista tapahtumista nuoremmilla lapsilla ei varsinaisesti ollut mitään havaintoja tai ainoastaan joitain kuulohavaintoja, joiden kautta tapahtumia oli mahdoton käsittää. Jälkeenpäin lapset ovat varmasti pyrkineet ymmärtämään asioita tapahtuman seurausten kautta. Koska äiti tuomittiin isän murhasta vankilaan, ei olisi kovin ihmeellistä, jos lapset olisivat uskoneet äitinsä myös oikeasti murhanneen isän. Uskoihan näin moni aikuinenkin, jopa kaksi oikeuden tuomaria. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, että joku voisi joutua vankilaan ihan vaan vahingossa tai väärinkäsityksen takia. Eiväthän sellaista usko monet aikusetkaan.

Vai eivätkö lapset olleet keksineet näitä kertomuksia aiemmin ja mikä sitten sai heidät keksimään kertomuksia juuri tuolloin? Lapset olivat jo tottuneet asumaan sijaisperheessä. Lapset olivat valitettavasti myös tottuneet syyttämään kaikesta vanhinta lasta, sillä pääsi helposti itse vastuusta. Piti vain kertoa, että vanhin lapsi oli opettanut, käskenyt tai pakottanut tekemään tyhmiä juttuja. Äiti oli vapautunut vankilasta ja lasten elämässä oli edessä taas iso muutos ja luopuminen. Ei kovin ihme, jos lapset tunsivat olonsa turvattomiksi. He eivät olleet olleet tekemisissä siskonsa kanssa pitkään aikaan ja nyt heidän pitäisi muuttaa takaisin kotiin, jossa siskokin asuisi. He eivät ehkä tienneet mitä äidistä pitäisi oikein ajatella – tappoiko äiti isän vai ei. Vähän vieraaltakin äiti tuntui. Kaikki oli hämmentävää ja pelottavaakin.

Haastattelija kysyy lapselta, että eikö hän saanut kertoa.

”En ja sitten se oli kans sillo Ulvilassa ennen ku se tapahtus, niin se oli sanonu pari viikkoo ennen sitä ja pari päivää ennen sitä ku se tap, Jukka murhattiin, niin se oli sanonu että jos me kuullaan yöllä outoja ääniä ja me ei tiedetä mitä ne on, tai vaikka tiedetään mitä ne on, niin me ei saada kenellekään kertoa.”

Lapsen mukaan äiti oli kieltänyt kaikkia lapsia puhumasta. Toisaalta lapsi kertoo, ettei äiti tiennyt, että he tietävät vaan lapsi oli salakuunnellut äidin ja vanhimman lapsen puheita.

Arvatkaa mitä lapsi vastaa, jos kysyt: Miksi et ole kertonut aiemmin, onko sinua kielletty? Miksi et ole uskaltanut kertoa aiemmin? Mitä olet pelännyt? Onko sinulle tehty jotakin pahaa? Onko tehty vielä jotain muuta?

Murhayön nukkumajärjestys

Lapsen mukaan heidän lisäkseen murhayönä huoneessa oli myös perheen nuorin lapsi.

”xxx ei koskaan ennen ollu nukku siellä mun ja yyy:n huoneessa mut sit sinä yönä se nukkus.”

Sitä, miksi perheen kuopus oli juuri sinä yönä heidän huoneessaan, lapsi ei osaa sanoa. Hänen mukaansa normaalisti kuopus nukkui vauvasängyssä äidin ja isän vieressä.

Oikeassa elämässä Ulvilassa pienin lapsi nukutettiin usein vanhempien sängyssä ja vietiin sitten omaan sänkyyn nukkumaan samaan huoneeseen kahden isomman kanssa. Tässä huoneessa, jossa myös hänen sänkynsä oli, hän oli nukkunut jo pidemmän aikaa. Murhayö ei siis ollut hänelle ensimmäinen yö tuossa huoneessa.

Suunnitelmia

Lapsen mukaan vanhin lapsi sekä Annu supisivat keskenään työhuoneessa.

”Supisivat, enkä mä kuullut, mitä ne supisivat. Sitten XXX piirsi semmosia piirustuksia, että siinä on Jukka kuolleena ja sillä on puukko ja vasaroita päässä ja kaikkee.”

Kuulustelija kysyy lapselta, milloin vanhin lapsi on piirustuksia piirrellyt.

”Sinä päivänä ja monta päivää ennemminkin. Se on siellä Ulvilassa tosi kauan piirrellyt niitä.”

Vanhin lapsi oli myös käynyt näyttämässä piirustuksia Annulle, joka oli kehunut niitä hienoiksi.

Harjoitus tekee mestarin

Lapsi on kertonut nähneensä oven raosta, miten äiti ja vanhin lapsi harjoittelivat murhaa. Lapsi tiesi, että murhaa suunniteltiin ja sen toteutumista odotettiin iloisena vaikkakin hiukan jännittyneinä. Lapsi kertoo myös Annun sekä vanhimman lapsen käytöksestä surmapäivänä.

”Niin XXX (vanhin lapsi) ja Annu, niin ne oli ollu ihan innoissansa ja sit ne oli ollu semmosia tosi ilosia ja sit semmosia varovaisen näköisiä, semmosia kun kuului jostakin pieni raksahdus, niin ne olivat ihan näin (hätkähtää).”

***

Osa lasten kertomuksista on nyt julkisia. Tämä julkinen osa sisältää käsittääkseni pätkiä lasten oikeuspsykologisista haastatteluista. Huomionarvoista on se, että ennen näitä oikeuspsykologisia haastatteluja samoista asioista oli puhuttu sijaisperheessä kaikki yhdessä, jokainen lapsi erikseen sijaisvanhemman kanssa, lapset keskenään ja lasten kertomuksia oli kuvattu sijaisvanhempien toimesta videoille. Videointeja varten lapset olivat tehneet itselleen muistilappuja. Kertomukset täydentyivät kerta toisensa jälkeen. Seksuaalirikosten osuus tuli lasten kertomuksissa esille vasta elokuun lopussa 2011, kun kaikki oikeuspsykologiset haastattelut murhajutun osalta oli jo tehty. Lasten haastatteluihin tutustuneet psykologian professori Pekka Santtila ja psykologian tohtori Katarina Finnilä pitävät niiden sisältöä johdattelun tuloksena.

***

Helmiä sioille

Ulvilan murhamysteerin välitilinpäätös

housewife

Olipa kerran ihan tavallinen lapsiperhe, jonka elämä oli aivan tavallista lapsiperheen elämää. Perhe asui ihan tavallisessa omakotitalossa aivan tavallisella pienellä paikkakunnalla. Eräänä yönä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, joka muutti perheen elämän. Joku tunkeutui yöllä perheen kotiin ja siitä alkoi ”Ulvilan murhamysteeri”, jossa mikään ei ole ollut millään muotoa tavallista.

VÄLITILINPÄÄTÖS

Oikeuden tehtävä on antaa suoja pahuutta vastaan ja lisätä moraalista hyvää. Jos oikeutta hoidetaan huonosti siitä seuraa lukemattomille viattomille kansalaisille sellaisia vahinkoja, jotka ovat vakavampia kuin se, että epäonnistutaan tietyn rikoksen rankaisemisessa. Jos tuomitaan syyttömiä ihmisiä teoista, joihin he eivät ole syyllisiä, oikeus itse tulee epähuomiossa tehneeksi rikoksen, joka on hirvittävä juuri siksi, että oikeus on sitoutunut tuomareiden välityksellä valtiovallan palvelijaksi. 1)

Saamapuolella on luonnollisesti media. Media on saanut jo lähes seitsemän vuotta lööppejä, myyviä juttuja ja kansalle kauhisteltavaa. Ulvilan murhajuttua on viety eteenpäin median kanssa yhteistyössä viranomaisten antamilla osin väärillä tiedoilla tai vihjailevilla tietovuodoilla ja ohjailtu syyttäjän ruokkimilla mielikuvilla. Samaan aikaan hyökätään oikeaa tietoa jakavien kimppuun ja epäillään epätoivoisesti vuodoista tarvittaessa ketä tahansa – paitsi viranomaisia. Tietovuodoista epäillään jopa henkilöitä, joilla ei ole niihin mitään realistista mahdollisuutta. Kansan enemmistö ei ilmeisesti kaipaa tutkivaa journalismia, tuskin edes tietää mitä se on. Eikö kansan enemmistöä kiinnosta totuus vaan halutaanko raakoja rikollisia, joita vihata ja heille uhreja, joita sääliä, vaikka sillä ei olisi todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Murhaaja on teoreettisesti myös plussan puolella, koska ei ole jäänyt kiinni rikoksestaan eikä ole joutunut kärsimään siitä virallista rangaistusta. En näe sitä hänen kannaltaan kovin hyvänä saavutuksena. En pysty kadehtimaan ihmistä, joka elää vapaana riistettyään toisen ihmisen hengen. En voi uskoa hänen olevan millään tavalla onnellinen ihminen. Ainut syy, miksi enää toivon murhaajan jäävän kiinni rikoksestaan, on Annun maineen puhdistaminen. Rikos on tapahtunut kohta seitsemän vuotta sitten, eikä mikään enää voi korjata siitä aiheutuneita seurauksia. Osa järkyttävistä seurauksista ei tosin ole murhaajan aiheuttamia vaan niistä vastaavat toiset tahot.

Heikosti positiivista tämä saattaa olla myös Ulvilalaisille. Heidän turvallisuuden tunteensa voi olla hieman suurempi, jos uskotaan olleen kyseessä perheriidan onneton loppu, niin kuin syyttäjä jaksaa vuodesta toiseen sitkeästi väittää vaihdellen vilkkasti muuta rekvisiittaa. Pelottavampaa varmasti olisi, niin kuin ensin epäiltiin, jos murhaaja olisi ollut esimerkiksi joku kostonhimoinen irtisanottu tai uhrinsa aivan sattumalta valinnut sairas henkilö, joka on edelleen vapaana ja mahdollisesti asuu heidän keskuudessaan ja johon he voivat törmätä koska tahansa vaikka kaupassa tai lenkkipolulla.

Mahdollisesti plussan puolella ovat omia turhautumiaan purkamaan päässeet nettikeskustelijat, jotka kokevat Ulvilan murhan omituisen henkilökohtaisesti. Nämä nettikeskustelijat kirjoittavat kilpaa miten jokainen rikospaikalla ollut on toiminut aivan väärin. Joidenkin mielestä uhrin olisi pitänyt ampua sisään pyrkivä huppumies heti, kun ikkunaan osui ensimmäinen isku. Näin tietysti voi todeta vain jälkikäteen ja toisaalta olisi tarvittu se asekin. Oikeassa elämässä ketään ei kuitenkaan sovi alkaa ammuskella vaikka hajottaisikin toisen ikkunaa. Joidenkin mielestä murhaajan olisi pitänyt tehdä rikoksensa jossain ihan muualla kuin uhrin kotona, murhaaja teki rikoksensa ihan väärin ja väärässä paikassa. Monien mielestä uhrin vaimo on tehnyt kaiken väärin alusta loppuun asti. Mutta murhassa ei ole kysymys mielipideasioista, jotkin asiat vain ovat tapahtuneet tietyllä tavalla huolimatta siitä, mikä kenenkin mielestä olisi ollut järkevämpää tai enemmän oikein. Henkirikos ei ole välttämättä mitään järkevää toimintaa ylipäätään, joten murhaajalle ei pidä asettaa kovin korkeita odotuksia järjen ja sen käytön suhteen. Hän on varmaankin toiminut järkevästi suhteessa tavoitteeseensa. Uhri tai hänen perheensä eivät ole voineet vaikuttaa murhaajan tekemiin valintoihin.

Yksi lapseton pari sai toki elämäänsä lapsia, tärkeän tehtävän ja kohtuullisen toimeentulon. Jotain hyvää kaiketi, mutta samalla äärettömän murheellista ja onnetonta niin monella tapaa. Positiivista ei ole, että he samalla luopuivat kaikista suhteistaan toisen puolison sukulaisiin, katkaisivat lasten keskinäiset suhteet ja lasten suhteet äitiinsä, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, päätyivät julkisesti räävittäviksi ja mukaan sirkukseen, jolle ei näy loppua.

Annu ja Jens ovat vankilassa kärsimässä ankaria rangaistuksia rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut. Heidän menetyksiään ei pysty mitenkään korvaamaan. Annun ja Jensin lapset, vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja ystävät ovat ikävässä tilanteessa. Monella läheisellä on huoli ja hätä syyttömänä tuomituista ja samalla heidät on leimattu iljettävimmän mahdollisen rikoksen tehneiden läheisiksi. Sekään osa ei ole helppo ja ongelmaton – ei yhdellekään heistä.

Asiantuntijat ja viranomaiset, jotka ovat todistaneet Annun ja Jensin syyttömyytensä puolesta, ovat saaneet osakseen halveksuntaa ja uhkauksia. Pelkästään Annun ja Jensin puolustaminen vääriltä syytöksiltä tuntuu täyttävän jonkin rikoksen tunnusmerkistön, joka tapauksessa se on moraalitonta ja paheksuttavaa. Puolustusasianajajatkin ovat saaneet osakseen erilaisia lieveilmiöitä. Ylipäätään kaikkien, jotka uskovat – täysin luotettavin perustein – tuomittujen syyttömyyteen, arvostelukyky on kyseenalaistettu. Asia voidaan ottaa esille täysin yllättävissäkin yhteyksissä.

Annun vanhemmat ovat joutuneet kestämään tyttärensä perhettä kohdanneen surun, tyttären vankilassa olon ja aina vain jatkuvat prosessit. He ovat menettäneet kolme lapsenlastaan ja oman poikansa.

Perheen nuorimmat lapset menettivät isänsä 2-, 5- ja 7-vuotiaina, äitinsä 5-, 8- ja 10-vuotiaina ja isosiskonsa vuotta myöhemmin. He ovat menettäneet suhteet isovanhempiinsa ja kaikkiin isän puolen sukulaisiin. Olivat lasten kertomukset isosiskostaan, äidistään ja äidin miesystävästä sitten suoranaisia valheita, johdateltuja kertomuksia, valemuistoja tai mitä hyvänsä, nämä lapset eivät ole syypäitä tähän sotkuun.

Perheen vanhin lapsi menetti isänsä 9-vuotiaana, äitinsä 12-vuotiaana ja sisaruksensa 13-vuotiaana. Kun tyttö oli 14-vuotias, hän sai kuulla, että hänen epäillään olleen äidin rikoskumppani raa’assa henkirikoksessa ja olleen vaaraksi sisaruksilleen ja sijaisvanhemmilleen. Lapsi ei ymmärrä miksi. Voisiko joku selittää hänelle?

Lähde: SK/Miikka Kiminski

Lähde: SK/Miikka Kiminski

1) Richard Webster; Samankaltaisten faktojen näyttö: Nykyisen samankaltaisten faktojen periaatteen alkuperä ja eroosio

Haastehakemus, todistelu ja todistusteemat

SK Kuva: Hanna Leppänen "Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta."

SK Kuva: Hanna Leppänen
”Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta.”

Syyttäjien haastehakemus todistelun ja todistusteemojen osalta

Todistelulistan erikoiset todistusteemat + kommentointi NB

Syyttäjät yrittävät luoda mielikuvaa Auerin syyllisyydestä todisteluteemojen kuvauksilla. Osa teemoista on perin erikoisia, osaa ei pysty mitenkään yhdistämään murhaan liittyviksi ja osassa teemat on vääristelty niin, että itse todiste kertoo ihan muusta kuin teema, jota sillä todistetaan.

Samoin syyttäjät sotkeutuvat omiin juoniinsa ja tarinat ovat sekaisin – välillä Auer on ollut kengät jalassa ja toisessa kohdin taas hänen on ollut pakko olla ilman kenkiä tai kengät kädessä, toisessa kohdassa Auerilla on punainen yöpaita päällä rikoksen aikana ja toisaalta väitetään hänellä olleen rikoksen aikaan päällä toinen vaate, jossa on ollut ruskeankirjavia tekokuituja.

Törkeä lasten hyväksikäyttö jatkuu tässäkin prosessissa. Eikö lapsia voisi jo jättää rauhaan? Valkaman mukaan tuomio riippuu siitä ketä uskotaan ja ketä ei. Minä en usko syyttäjäkaksikko Kulmala-Valkamaa ja siihen minulla on perusteltu syy.

Suorat valheet haastehakemuksessa olen merkinnyt X -merkillä, nämä ovat joko syyttäjien omia tai asiantuntijan avustuksella esitettyjä vääriä väitteitä.

2. Valokuvaliite tapahtumapaikalta

Teema 1: Olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, joka todentaa ristiriitaa sen suhteen, että Auerin rinnasta tippunutta verta ei ole missään lattioilla vaikka suuria pisaroita on tippunut hänen jalalleen ja hän on kuitenkin kertomansa mukaan juossut tapahtuman jälkeen eri puolilla huoneistoa. Kyseinen seikka viittaa siihen, että Auerilla on tekohetkellä ollut päällään toinen vaate ja että hänen jalassaan olevat veripisarat ovat hänen kädessään olleesta tekovälineestä pudonneita.

NB: Syyttäjä-Suomi sanakirja: suuria pisaroita verta = kaksi pisaraa verta

Mikäli Auerin jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Auerin omaa verta, ei ristiriitaa ole. Auerin haavasta vuotanut veri on pääasiassa imeytynyt hänen päällään olleeseen yöpaitaan, joten verta ei ole tarvinnut tippua ympäri asuntoa vaikka sitä jossain vaiheessa olisi tippunut kaksi tippaa jalalle. Mikäli jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Lahden verta, ristiriitaa on ainoastaan syyttäjän esittämässä tapahtumainkulussa. On mahdollista, että veripisarat ovat tippuneet tekovälineestä. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tekoväline olisi ollut Auerin kädessä. Veripisarat ovat voineet pudota tekovälineestä, joka on ollut tekijän kädessä, kun Auer on yrittänyt mennä miesten kamppailun väliin.

Syyttäjä väittää Auerilla olleen surmaamistilanteessa eri vaatetus, mutta väittää samalla Lahden puukottaneen Aueria. Syyttäjä esittää, että veripisarat Auerin jalkapöydällä olisivat pudonneet hänen kädessään olleesta tekovälineestä ja samalla syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatessaan Lahden. Syyttäjällä vaikuttaa menneen käsikirjoitus hiukan sekaisin.

Teema 2: Oven ja takan välillä ei ole selkeitä jälkiä ensimmäisessä yhteenotossa aiheutuneista verijäljistä, mikä todentaa sitä, että alueella ei ole tapeltu.

NB: Mitä selkeitä verijälkiä syyttäjän mukaan mainitulla alueella pitäisi olla? Nyrkkitappelusta ei aiheudu välttämättä selkeitä verijälkiä, eikä edes puukolla pistelystä aiheudu välittömästi verta lattialle asti vuotavia vammoja. Veri imeytyy ensimmäiseksi vaatteeseen, mikäli uhria pistetään veitsellä sellaiseen kohtaan, jossa on vaate. Mikäli mainitulla alueella ei ole lattialla verijälkiä, se todentaa vain sitä, että tällä alueella ei uhria ole puukotettu siinä määrin, että siitä olisi aiheutunut selviä jälkiä lattiaan. Kuvasta kuitenkin näkyy, että mainitulla alueella on lattialla joitakin verijälkiä ja Lahden suussa ollut hammassilta.

Teema 3: Ikkunan rikkomissuunta. Isoja lasipalasia on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta, mikä todentaa mahdollisuutta, että ikkuna on rikottu sisältä päin.

NB: Syyttäjä on vakuuttunut siitä, että on mahdollista…

Mahdollista ja todennäköisempää on, että ikkuna on rikottu ulkoapäin. Poliisin rekonstruktiot ovat antaneet erilaisia tuloksia rikkomissuunnasta sen mukaan, mikä milloinkin on ollut poliisin olettama tai haluama ratkaisu. Poliisin rekonstruktiot eivät tällä perusteella ole luotettavia miltään osin.

Poliisin rekonstruktiot rikotusta ikkuna-aukosta kulkemisen mahdottomuuden ”todentamiseksi” olivat suorastaan huvittavia. Enää syyttäjä ei näytä todistelistan perusteella vetoavan siihen, ettei rikotusta ikkunasta voisi kulkea tai että se olisi hyvin hankalaa. Lapselle poliisit valehtelivat, ettei aukosta voi kukaan ihminen kulkea, kertoivat sen olevan tutkimusten perusteella mahdotonta. Ei ole mahdotonta, eikä edes kovin vaikeaa, etenkin jos käyttää samaa tyyliä kuin oikea tekijä.

Teema 4: Ikkunan rikkomissuunta. Vasemmalta ylhäältä oikealle alas suuntautunut lyöntijälki oven sisäpuolisessa karmissa todentaa sisäpuolelta tapahtunutta lyöntiä, koska jos lyöntiesineellä on ollut varsi, oven ulkopuolella olleen lyöjän on tarvinnut lyödä vasemmalla kädellä tai oikealla kädellä sen ollessa hyvin oudossa asennossa.

NB: Onko syyttäjällä oikea ja vasen sekaisin?

Todisteena olevan kuvan mukaan ulkoapäin ikkunaa rikottaessa jälki sopii varsin luonnollisesti oikeakätisen tekemäksi, mutta onnistuu varmaan vasenkätiseltäkin.

Teema 5: Lavastetut verijäljet lattiassa ja lasinpaloissa. Verijäljet lasinpalasissa todentavat ristiriitaa sen suhteen, että ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Lahden vahingoittamista.

NB: Ulkona olevat verijäljet todentavat sitä, että veri on peräisin poistuvasta tekijästä, jonka vaatteet, kengät ja toinen tekoväline ovat olleet veriset.

Teema 6: Verijälkien syntyaika. Kuvista puuttuu sellaisia tekijän jalanjälkiä, joita olisi pakko olla, jos tekijä olisi seisonut ja ottanut askeleita välittömästi Lahden vieressä lyödessään tätä päähän. 1-2 minuuttia sitten vuotamaan alkanut ja edelleen vuotava veri ei kuivu niin nopeasti, etteikö siihen olisi jäänyt jalan tai kengän jälkiä. Tämä todentaa sitä, että lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä. Tämän vuoksi muualtakaan lattioilta ei löydy yhtään Auerin jalanjälkiä hänen käytyään viimeistelemässä tekonsa.

NB: Yksinkertainen selitys: Takkahuoneesta puuttuvat Auerin jalanjäljet, mikä todentaa sitä, että hän ei ole siellä käynyt eikä tehnyt väkivaltaa Lahdelle.

3. Kaksi DVD-tallentta, valokuvia ja ryk Mika Taurun lausunto tekopaikalle 2.12.2011 tehdystä rekonstruktiosta

Teemat: Verijälki terassin oven pielessä ja liukumajälki olohuoneen lattiassa vaikuttavat lavastetuilta. Auer ei ole voinut kertomallaan tavalla koskettaa pian tapahtuman jälkeen Lahtea ja saada siinä yhteydessä T-paitansa molempiin hihoihin niissä ollutta Lahden verta.

NB: Verijäljet eivät ole lavastettuja eivätkä edes vaikuta siltä. Verijäljet oven pielissä sopivat tekijän poistumiseen. Syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatyötä tehdessään. Samalla syyttäjä väittää, että olohuoneen liukumajälki olisi lavastettu siten, että veristä kenkää on pidetty kädessä. Auer on siis riisunut kengän jalastaan ja lavastanut liukumaverijäljen kenkä kädessään.

Poliisin rekonstruktiot eivät ole millään muotoa luotettavia. Poliisi on muuttanut ja jättänyt merkitsemättä esitutkintamateriaalia (tästä enemmän esim. https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/) Vaikka oven raosta koskettaminen ei jostain syystä olisi mahdollista, on täysin mahdollista, että Auerin T-paidan hihoissa ollut Lahden veri on tullut niihin ilman, että Auer on murhannut Lahden. Tähän on lukuisia muita mahdollisuuksia. Verta on voinut tulla hihoihin Auerin yrittäessä mennä tekijän ja Lahden väliin puuttumaan tilanteeseen. Auer on voinut saada Lahden verta käsiinsä ja pitänyt verisiä käsiä rinnan päällä ristissä ja käsiä kainaloissaan, niin kuin monilla on tapana tehdä, jos esim. paleltaa jne.

5. Alkuperäinen hätäkeskuspuhelutallenne

Teema: Tallenne poissulkee ulkopuolisen tekijän.

NB: Alkuperäiseltä tallenteelta kuuluu ulkopuolisen mieshenkilön ääniä ja kamppailun ääniä samaan aikaan, kun Auer on puhelimessa tai muualla asunnossa kuin rikospaikalla. Alkuperäinen tallenne todentaa, että paikalla on ollut ulkopuolinen mieshenkilö. Tallenne todentaa myös sen, ettei Auer ole voinut olla surmatyön tekijä.

8. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 13.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottama surmaamiseen viittaava sanonta kuuluu hätäkeskuspuhelutallenteelta.

NB: Älä…

Tallenteelta kuuluva mahdollinen ”kuole” -ilmaisu voi olla tekijän sanoma tai mikäli se on Auerin sanoma, ei hän tässä kohdassa ole lähelläkään takkahuonetta vaan tuulikaapissa palaamassa ulkoa sisään.

Teema 2: Auerilla on ollut kengät jalassa, mikä todentaa sitä, että hän on ollut jalkeilla pidemmän aikaa.

NB: Äänitutkija Tuija Niemen kuulohavainnot on todettu epätarkoiksi ja kyseenalaisiksi, mutta syyttäjä uskoo Niemen kuulohavainnon perusteella, että Auerilla oli kengät jalassa. Todellisuudessa Auerilla ei ole ollut kenkiä jalassa koko aikana. Ei silloinkaan, kun hän odotti ulkona poliisin ja ambulanssin saapumista. Lisäksi Auerin jalkapohjissa oli haavoja, mikä todentaa sitä, että hänellä ei ollut kenkiä jaloissa.

Teema 3: Puuttuvat ulkopuolisen henkilön aiheuttamat äänet. Tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää.

NB: Tallenteelta kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntelyä ja kamppailun ääniä. Nämä kuuli myös Tuija Niemi, kun kuunteli tallennetta ensimmäisiä kertoja, ennen kuin hänen kuulonsa muuttui varsin valikoivaksi.

9. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottaman surmaamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Lahti on saanut kuolettavat iskut ja että hän on palannut puhelimeen 10–13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajallisesti Auerin mahdollisuutta surmata Lahti ja hänen surmaamistahtoaan.

NB: Ollessaan pois puhelimesta, Auer on käynyt kaksi kertaa olohuoneen ja takkahuoneen rajalla (noin 2-3 sekuntia kerrallaan) ja paennut heti tekijän nähtyään takaisin lähelle puhelinta/eteiseen. Tämä todentaa sitä, että Auer ei yksinkertaisesti ole pystynyt kohdistamaan Lahteen mitään väkivaltaa tuona aikana, kun hän on ollut pois puhelimesta.

Teema 2: Tuntomerkkien antaminen. Auer on hätäkeskuspuhelun aikana kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja, mikä todentaa sitä, että hän on keksinyt tuntomerkit niitä kysyttäessä.

NB: Auer kertoo puhelun alussa, ettei nähnyt tekijää, koska oli pimeää. Vasta myöhemmin palattuaan puhelimeen, kun hän on käynyt lähellä rikospaikkaa ja nähnyt tekijän kaksi kertaa, hän on pystynyt antamaan tekijästä joitakin tuntomerkkejä.

17. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 2.2.2012

Teema: Lapsi on voinut kertomallaan tavalla kuulla ääniä huoneensa suljetun oven takaa.

NB: Hereillä ollessaan lapsi on varmastikin voinut kuulla ääniä suljetun oven takaa. Lapsi ei kuitenkaan ole voinut millään muotoa äänien perusteella tehdä kertomiaan johtopäätöksiä.

Jukka Lahden vammat

20. Valokuvaliite Satakunnan keskussairaalan avaushuoneelta

Teema: Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, mikä todentaa sitä, ettei hän ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

NB: Erikoinen väite syyttäjältä. Lahden molemmissa jalkapohjissa on ollut haavoja, mikä näkyy todisteena olevista valokuvista. Toisessa jalkapohjassa haavoja on varmuudella 10, mahdollisesti enemmän. Tämä todentaa sitä, että hän on ollut oven ja takan välisellä alueella. Onko valokuvistakin olemassa eri versioita? Voivatko näköhavainnot valokuvista vaihdella kuten kuulohavainnot tallenteen osalta?

22. Valokuvat

Teema: Lahden molemmissa olkavarsissa on ollut useasta pistohaavasta muodostuva ylösalainen ristikuvio. Risti väärinpäin on saatananpalvojien yleisesti käyttämä merkki.

NB: En parhaalla tahdollakaan saa pistojäljistä muodostettua ristikuviota en ylös tai alaspäin. Tähän ei oikein voi kommentoida muuta kuin, että risti oikeinpäin on uskovien yleisesti käyttämä merkki.

Hiustukko

23. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.9.2009

Teema: Hiustukko Lahden alta. Suurempi määrä Auerilta irronneiksi sopivia hiuksia todentaa sitä mahdollisuutta, että ne ovat irronneet Auerin ja Lahden kamppailun aikana.

NB: Hiustukko sisälsi eripituisia pääasiassa luonnollisesti irronneita hiuksia ilman hiustuppea. Muutamassa hiuksessa oli hiustuppi mukana, mutta niistäkään ei saatu testattua dna:ta, mikä todentaa sitä, etteivät hiukset ole irronneet väkivaltaa käyttäen. Eikä mitään kamppailutilannetta Auerin ja Lahden välillä ole ollut. Hiuksia on ollut lattialla, mikä ei pitäisi olla mitenkään erikoista, kun asunnon siisteystasoa on jo muutenkin poliisin toimesta arvosteltu.

26. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 16.12.2009

Teema: Veitsen kuuluminen puolisoiden talouteen. Veitsi on ollut jossakin vaiheessa vapaasti tekemisissä petivaatteiden kanssa, mikä seikka ei liene todennäköistä, jos veitsi ei olisi ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä.

NB: On erikoinen päätelmä, että veitsi kuuluisi puolisoiden talouteen sillä perusteella, että veitsessä on petivaatteiden kuituja. Veitsiä säilytetään useimmiten keittiössä kuin makuuhuoneessa. Näin oli tapana myös kyseisessä perheessä. Veitsi on voinut olla sängyllä tai ainakin kosketuksissa petivaatteisiin, koska väkivaltaa on tehty osaksi verijälkien perusteella juuri sängyllä. On aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei veitsi ole ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä, kun tiedetään se, että tekijä käytti myös jotakin toista asetta surmaamiseen.

Halot

29. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.1.2007

Teema: DNA-tutkimuksen tulos ja merkitys.

NB: ”Se, mikä vapauttaa miehen, tuomitsee naisen”

Epäiltyinä olleet mieshenkilöt on vapautettu epäilyistä sillä perusteella, etteivät heidän dna:nsa ole täsmänneet halossa olleeseen dna:han. Syytettä kuitenkin ajetaan Aueria vastaan, vaikkei hänenkään dna:nsa täsmää halossa olleen dna:n kanssa. Halossa ollut vieraan miehen dna voi tuskin mitenkään olla todiste Auerin syyllisyydestä, päinvastoin.

Herää kysymys; Jos halon dna:lla ei syyttäjän mukaan ole mitään merkitystä, onko murhasta aiemmin epäillyt miehet syytä ottaa uudelleen epäilyjen kohteeksi, jos epäilyt/tutkinta heitä kohtaan on lopetettu pelkän dna:n sopimattomuuden perusteella.

30. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.2.2007

Teema: Vaatteiden vaihto. Tyynyjen välissä olleessa halossa on ilmeisesti ollut Auerin punaisen yöpaidan kuituja, mikä todentaa sitä mahdollisuutta, että kyseinen halko (klapi) on koskenut Auerin päällä olleeseen yöpaitaan.

NB: Lausunnon mukaan halossa olevat oranssinpunaiset kuidut voivat olla Auerin yöpaidasta, tämä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Toki sängyssä on voinut olla Auerin punaisen yöpaidan kuituja, jotka ovat tarttuneet halkoon. Syyttäjän mukaan Auerilla ei ole ollut kyseinen yöpaita päällään epäiltyä surmatyötä tehdessä, joten syyttäjän logiikka on vähintään erikoinen.

Ruskeat housut

31. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.5.2007

Teema: Veriset kengänjäljet.  Lausunto viittaa pienikokoiseen jalkaan, mikä todentaa mahdollisuutta, että kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät.

NB: Mainitun tutkimuksen johtopäätös: ”Ottaen huomioon tässä yhteydessä monet koon arviointiin vaikuttavat epävarmuustekijät, ei voida luotettavasti selvittää minkä kokoisen jalkineen jättämä jälki näytteessä on”.

Hansikas sängyssä

32. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009

X Teema: Vasemman käden näppylähansikas on ollut takkahuoneen sängyllä; terassin ulko-oven ulkopuolella, sisältä katsottuna oikealla on ollut vastaavanlaisen näppylähanskan jättämiksi sopivaa veristä jälkeä; ulkopuolinen tekijä ei olisi jättänyt toista hanskaansa sängylle, hanskan tippuminen vahingossa kädestä sängylle hyvin epätodennäköistä.

NB: Sängystä löytynyt näppylähanska kuuluu puolisoiden talouteen ja toinen hansikas löytyi vaatekaapista, joten sängystä löytynyt hansikas ei ole ulkopuolisen tekijän. Tekijällä on ollut omat hansikkaat kädessään, joita hän ei ole jättänyt rikospaikalle. Terassin ulko-oven ulkopuolella olevat näppylähanskan jättämät verijäljet eivät sovi sängystä löytyneen hansikkaan kuviointiin, mikä todentaa sitä, ettei kyseistä näppylähansikasta ole käytetty murhaan eikä edes syyttäjän kuvittelemaan lavastukseen. Sängystä löytyneestä näppylähansikkaasta ei löydetty verta eikä ruskeita tekokuituja, mikä todentaa sitä, ettei sitä ole murhan yhteydessä käytetty.

Anneli Auerin yöpaita

34. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 27.3.2012

Teema: Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja, vaikka hän on kertonut suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Tämä viittaa siihen, että Auer on vaihtanut yöpaidan päälleen Lahden murhan jälkeen.

NB: Auer ei ole väittänytkään, että lasinpaloja olisi lentänyt sängyllä hänen päälleen vaikka onkin vaistomaisesti suojellut kasvojaan, kun on huomannut lasinpalojen lentelevän. Auerin päälle ei ole tarvinnut lentää lasinsiruja, mikä todentaa sitä, ettei paidasta edes kuulu löytyä niitä.

Anneli Auerin käyttäytyminen

38. Psykologi Pirkko Lahden lausunto 7.8.2009

Teema: Auerin käyttäytyminen. Normaalista poikkeava käyttäytyminen kriisitilanteessa.

NB: Psykologi Pirkko Lahti ei ole antanut minkään valtakunnan asiantuntija-arviota asiassa. Pirkko Lahti on lähinnä moralisoiden ihmetellyt Auerin käyttäytymistä. En vaivaudu kommentoimaan tätä tässä kohtaa enempää. Todettakoon, että kriisitilanteessa ihmisen lähes minkälainen käyttäytyminen tahansa on normaalia ja Pirkko Lahdenkin pitäisi tämä tietää. Auerin käyttäytyminen yllättävässä kauhutilanteessa on ollut normaalia.

40. Ylilääkäri Pirkko Maneliuksen hoitopäiväkirjamerkinnät

Teema: Auerin yllättävä kieltäytyminen lasten jatkohoitotapaamisista viittaa pelkoon, että lapset paljastavat jotain sellaista, mikä Auerin mielestä olisi pitänyt pysyä salassa.

NB: Kieltäytyminen on totta, mutta millä tavalla se oli yllättävä ja kenet se yllätti ja miten. Jos olisi ilkeä, voisi tuota syyttäjän kommenttia käyttää erääseen toiseen asiaan. Se, että pienemmät lapset on eristetty kaikista läheisistä ihmisistä, ystävistä ja sukulaista viittaa pelkoon, että lapset paljastaisivat jotain sellaista, mikä joidenkin mielestä pitäisi pysyä salassa.

Tekninen kuuntelu

52. Kaksi kohtaa Auerin asunnossa suoritetun teknisen kuuntelun tallenteelta litteroituna 26.8.2009

Teema: Auer kertoo, ettei poliisit tiedä sitä mitä me tiedetään.

NB: Auer lohduttaa lasta, kun lapsi ei jaksaisi poliisikuulusteluja, mikä todentaa sitä, ettei Auerilla ollut mitään salattavaa tai poliisitutkintaa vastaan. Poliisi ja syyttäjä yrittävät vääntää kaiken Aueria vastaan, mikä todentaa sitä, ettei kyseessä ole normaali rikostutkinta ja syytteiden ajaminen vaan kyseessä on ajojahti, jonka motiivi on ollut vuosia epäselvä ja edelleen salainen.

Ulvilan hätäpuhelu – JOHDANTO

Ulvilan hätäkeskus-tallenteen litterointi 03.06.2013 / Susanna XXXXXXXX (Ba (Hons), Goldsmiths College, University of London, Media & Communications, Documentary Film). Ääniteknikkona toimi äänistudiossa XXXXXXXXXX

JOHDANTO

Annelin askeleet kuuluvat paljain jaloin, tästä oli kanssani yhtämieltä Hollywood-elokuvien parissa työskentelevä äänimies XXXXXX.

Useat taustaäänet kuuluvat muun puheen seasta liian lyhyesti, että niistä voisi saada selvää. Nauhan hidastaminen ja muut kikat aiheuttavat ainoastaan pareidoliaa. Nauhalta alkaa kuulua kaikenlaista mitä siellä ei ole.

Olen kuunnellut hätäkeskus-tallenteen moneen kertaan sekuntti sekunnilta, sekä siitä äänistudiossa tekemäni version, jossa on taustaäänten volyymia nostettu huonokuuloisia varten.

Hätäpuhelu-talletukesta saa selvän kuvan, että paikalla oli ulkopuolinen murhaaja (suomalainen mieshenkilö), jolle Anneli huusi. Sen jälkeen Anneli pakeni juosten ulos, murhaajan lähdettyä tulemaan häntä kohti. (Katso asunnon pohjapiirros, johon olen havainnollistanut Annelin sijainnin). Vanhin lapsi näki murhaajan poistuvan, jonka yhteydessä murhaajalta putosi lattialle veitsi.

Mikään ei tue teoriaa, että taustaäänet olisi etukäteen äänitetty ja soitettu nauhurilta hätäkeskukseen, ja että puhelu olisi ollut lapsen kanssa näyteltyä. Nauhurit pitävät ääntä, mikä olisi tallentunut hätäkeskuksen tallenteeseen. Ajoitus olisi tuottanut myös suuria ongelmia hätäpuhelun aikana. Epäillyn ja lapsen tunnelataukset hätäpuhelussa ovat aitoja, he eivät olisi kyenneet millään näyttelemään niitä näin aidosti.

Murhaajalla oli jotain henkilökohtaista vihaa Jukka Lahtea kohtaan. Hän olisi hyvin voinut tappaa koko perheen, mutta keskittyi vain uhriinsa. Murhaaja mahdollisesti tiesi kuinka kauan hänellä on suurinpiirtein aikaa ennen poliisin saapumista. Tunsiko hän alueen? Mikäli poliisiradion äänet eivät kuulu hätäkeskuksesta, oliko murhaajalla sellainen käytössään?

Äänitutkija Tuija Niemen virheellinen litterointi hätäpuhelusta on monin paikoin vääristelevä ja puutteellinen. Se on laadultaan häkellyttävän ala-arvoinen. Tuija Niemen litterointia on levitetty laajasti mediassa kansalaisten luettavaksi, mikä on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen epäillyn kannalta epäsuosiollisesti.

Poliisi on vakuutellut vuosia, ettei talossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Tämän johdosta Anneli Auerin veli Ari Auer ja hänen vaimonsa Minna Auer, sekä heidän huollossaan olevat Auerin nuorimmat lapset pelkäävät kaikki Anneli Aueria. Anneli Auerin vapauduttua yllättäen vankilasta keväällä 2011, lapset keksivät kauhutarinoita äidistään, joihin liitettiin myöhemmässä vaiheessa myös Jens Kukka.

Mikäli häke-tallenne olisi litteroitu poliisin toimesta alunperin oikein, ei olisi näin mittavia vahinkoja ja kärsimyksiä aiheutettu syyttömille ihmisille. Anneli Auerin elämä ja perhe on lähes tuhottu hänen miehensä murhan jälkeen. Jens Kukalle ja hänen perheelleen on aiheutettu suunnatonta tuskaa, elinikäinen stigma ja taloudellisia vahinkoja. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tragediaa. Myös muita sivullisia on joutunut tämän tragedian uhreiksi, kuten Auerin syyttömyyteen uskova ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti. Hänen pidättämänsä näyttelijä Kai Tanner sen sijaan selvisi ”vähin vaurioin” vain viikon pidätyksellä, josta hänelle maksettiin mittavat korvaukset (€ 11. 000). Edellytän mittavien korvausten maksamista myös paljon suurempaa vääryyttä kokeneille Anneli Auerille ja Jens Kukalle.

Poliisi ei ole vuosiin tehnyt mitään löytääkseen Jukka Lahden oikeata murhaajaa, joka kävelee edelleen vapaana. Poliisi ja syyttäjät eivät ole kollektiivisesti tehneet mitään Anneli Auerin ja Jens Kukan tekemien selvityspyyntöjen eteen. He ovat keskittyneet ainoastaan salaamaan ja peittelemään omia virkavirheitään (ja –rikoksia) kaiken muun salailun ohella, sekä yksipuolisesti tiedottamaan medialle valheellisia ja vääristeleviä väitteitä syytetyistä.

Poliisin ja syyttäjien tekemien vääryyksien takia Anneli Auerin ja Jens Kukan maineiden palauttaminen vaatii Suomen hallitukselta tai presidentiltä anteeksipyyntöä heihin kohdistuneesta vainosta ja julkisesta nöyryytyksestä. Vain siten voidaan lopettaa ihmisten mieliin median kautta iskostetut epäilyt kamalista rikoksista, joihin kumpikaan ei ole syyllistynyt. Syyttömien ihmisten tulee voida pystyä jatkamaan elämäänsä syyttöminä, eikä törmätä minkäänlaiseen syrjintään, uhkailuun tai hengenvaaraan elämässään. Murhaajan ja pedofiilin leima pitää puhdistaa molemmilta kertakaikkisesti. Lisäksi poliisin ja syyttäjien toimet tulee tutkia perusteellisesti, ja seuraamukset langetettava kaikille niistä vastuussa oleville.

Susanna XXXXXX,
Jens Kukan sisar Lontoosta

Ulvilan hätäkeskuspuhelun tarkka litterointi on luettavissa erillisessä artikkelissa. Alla olevasta linkistä voi lukea yhden version mediassa levitetystä vääritelevästä äänitutkija Tuija Niemen litteroinnista:

http://www.ess.fi/?article=276761

Annelin sijainti

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

  • Äidin ja tyttären repliikit
  • Uhrin äänet
  • Iskuäänet ja huonekalujen liikahdukset
  • Murhaajan äänet
  • Mahdolliset muut murhaajan äänet, sekä muut epäselvyydet

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:00 Epäilty: Huoh!

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Epäilty nopeasti huutaen: Huoh! Tää, – Tääl o joku tappaja. *Tulkaa nopeesti! (*kuuluu vaimeita taustaääniä)

0:03 Häke: Mi-, mikä? (päällekkäin soittajan kanssa)

0:04 Epäilty huutaen ja hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää (huoh).

0:05 Häke vaativasti: Rauhotu, mikä paikkakunta?

0:06 Epäilty kiireisesti: Ööh…Ulvila!

0:08 Häke rauhallisesti: Ulvila, jooh. (Taustalta kuuluu vaimeita ääniä).

0:10 Epäilty: nielaisee ja sanoo kiireisesti osoitteen: Tähtisentie 54

0:11 Häke: Anteeks mikä?

0:12 Epäilty toistaa painokkaasti tien nimen ja hengittää huohottaen: Tähtisentie!

0:13 Taustalta kuuluu joku ääni. Voi olla luurin pitämisestä kädessä, liikehtimisestä tai häkestä?

0:14 Häke rauhallisesti: Joo-o.

0:15 Epäilty toistaa kadun numeron: 54!

0:16 Häke rauhallisesti: Onks tää omakotitalo?

0:17 Epäilty vastaa nopeasti: On. Kuuluu vaimeita taustaääniä.

0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?

0:19 Epäilty hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.

0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri huutaa samaan aikaan kivusta: Auuu!

0:24 Epäilty vastaa kiireisesti: Kyllä!

0:24 Häke kysyy vaativasti päälle: Kuka siellä hakkaa puukolla?

0:25 Taustalta kuuluu (uhrin?) ääntä. Sanoo epäselvästi jotain? Öyn?

0:26 Epäilty vastaa päälle: Heti.

0:27 Häke vaativasti: Kuka siellä* hakkaa puukolla? *taustalla kuuluu uhrin valitusta Uhri: Auu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)

0:28 Epäilty hengittää raskaasti luuriin

0:29 Häke: Tunneksä sitä?

0:30 Epäilty (hengästyneesti, murtuneella äänellä epätoivoisena, mutta rauhallisemmin): E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.

0:35 Häke: Joo, -joo.

0:36 Epäilty huudahtaa hätääntyneesti: Hei! Nopeesti!

0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?

0:39 Epäilty epätoivoisesti kiirehtien: Meil o myös neljä lasta täälläh.

0:41 Häke: Neljä lasta?

0:42 Epäilty painokkaasti: Kylläh!

0:43 Häke: Jaaha,* Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois. (*Taustalta kuuluu samalla äännähdys).

0:47 Epäilty: Enh. Epäilty hengittää raskaasti luuriin.

0:50 Taustalta kuuluu kovalla kuin huonekalun liikahdus (laahaava ääni) ja heti perään uhrin huutoa tuskasta Uhri: A-Aiii!

0:52 Epäilty huudahtaa hädissään: Nopeesti! Epäilty hengittää raskasti hengitys vapisten luuriin.

0:53 Uhri: huutaa taustalla mahdollisesti ”tuu joo” (tarkoittaen tuu jo?)

0:54 Epäilty hengittää raskaasti, sanoo epätoivoisena kimakalla äänellä: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?

0:56 Uhri: Iskuääni ja heti perään uhrin reaktio: -Uohh!, perään kaksi perättäistä onttoa iskuääntä (kuin klapilla päähän iskuja?), joiden jälkeen Uhri parahtaa: Ähh! ja jotain muuta, joka katkeaa kesken epäillyn alkaessa taas puhua luuriin.

0:59 Epäilty huudahtaa epätoivoisesti ja hengästyneenä lapselleen, joka on ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen: Meni, -lähtikse mies jo?

1:01 Uhri: Kopsautus ja Aargh!! (erittäin voimakas karjaisu tuskasta).

1:02 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)

1:04 Epäilty: huoahtaa puhelimeen ja hengittää raskaasti

1:06 Kuin huonekalun laahaus ääni ja kolaus/iskuääni?.

1:08 Toinen laahaava ääni ja uhrin älähdys päällekkäin uuoh!

1:09 Isku/kopsahdus ja uhri huutaa tuskasta: Äähh, auuh!

1:10 Epäilty: hengittää raskaasti puhelimessa

1:11 Iskuääni ja uhri huutaa kovaa tuskasta: Tule Aaahh! (yrittää sanoa tule auttaan, mutta kova kipu estää lauseen loppuun lausumisen?)

1:12 Epäilty: O-Onks joku tulossa jo? hengitys edelleen epätasaista

1:14 Taustalta kuuluu painokas: Vittu! Tämä on ulkopuolinen murhaaja, sillä epäilty on puhelimessa ja heti perään kuuluu uhrin älähdys kivusta

1:15 Uhri tuskainen: Öhh! vaimeata kolinaa

1:16 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin.

1:18 Uhri huudahtaa lyhyesti…auto! -Voi yrittää sanoa auta!?

1:19 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin. Taustatapahtumia vaikea erottaa hengityksen alta, kuin kopsahdus kuuluisi.

1:21 kopsahdus

1:23 vaimea iskuääni

1:24 toinen vaimea iskuääni

1:25 kolmas vaimea iskuääni, Uhri tuskasta: Uoh!

1:26 Epäilty hengittää edelleen raskaasti luuriin.

1:26 taustalla iskuääni tai huonekalun liikahdus ja Ähh!

1:28 Uhri huutaa: Karkuun! tai Varpyyyyyn! perään kopsahdus, vaiko puhelin käsittelystä ääni?

1:30 Uhri huutaa: —-, tule tänne apuun! Epäilty hengittää raskaasti luuriin, joten vaikea kuulla alkua. Liitessä 33 (FBI versio?) KKO:n arkistossa kuulin saman kohdan: Annu, tule tänne apuun!”

1:34 –35 KATKOS nauhassa, katkaisiko häke vahingossa nauhoituksen ollessaan pois linjalta? TARKISTETTAVA onko tämä katkos alkuperäisessä häkenauhassa, vai onko nauhaa poliisi käsitellyt? Miksi katkos, kun epäilty hengittää kuitenkin luuriin ja äänentaso on nousussa, ei laskussa (ei voi olla noise gate effect/squelch)?

===

1:36 Epäilty huudahtaa: Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).

1:38 Lapsi etäämmältä: Niih.

1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?

1:40 Taustalta vaimea ääni: Joo! ja kopsahdus ääni päälle. Ei kuullosta uhrilta eikä lapselta, vaan pikemminkin ulkopuoliselta, sillä äänimaisema poikkeaa edellisistä. Vai onko mikrofoni voinut vääristää lapsen äänen mikäli tämä on ollut kääntyneenä pois mikrofonin suunnasta?

1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.

1:42 Lapsi: Mitä mä…? Taustalta kuuluu uhrin huuto ”Tule apuun”

1:43 Epäilty vastaa päälle: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et

1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)

1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu täysin väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”. Nauhoituksessa on eri atmosferinen saundi (äänimaisema), ei taustaääniä, ei hengitystä. Luuri on kauempana suusta, epäilty ojentaa sitä juuri lapselle? Tapahtuiko sama, kun lapsi vastasi ”Joo” aiemmin?

1:48 Uhri huutaa erittäin vaativasti: Tule(han)*Annu auttaa(n)! (*kopsahdus tai lasin päällä askel?) Tämäkin on ollut täysin väärin litteroitu ”No vähä voit auttaakii” Luuri on suunnattuna/ojennettu lapselle takkahuoneeseen päin, sillä tämä kuuluu hyvin selvästi.

1:50 Uhri: Tule Annu! kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku?

1:51 Epäilty kysyy mieheltään topakasti takkahuoneen ääreltä: Lähtikse jo?

1:52 Uhri huutaa epätoivoisena vaimolleen: Tule auttaan!

1:54 Epäilty huutaa raivokkaasti ja paniikissa lujaa (näkee murhaajan?): ”mitäkö” tai ”pitääkö”

1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, huonekalun ääni tai iskun ääni? Murhaaja Jukan kimpussa?)

1:56 Epäilty huutaa kimakasti paniikissa murhaajalle: Vittikö! Murhaaja kääntyy Annelia kohden?

1:57 – 2.00 juoksuaskelia (Epäilty pakenee murhaajaa, suunta ohi puhelimen), tuulikaapin oven aukaisu 1:58/59?). MENEEKÖ ULOS ASTI? Kts. etp.

2:00 Uhri huutaa epäselvästi: Tule (Annu) aut! lapsen hengitys kuuluu luurissa

2:02 Uhri: A-laa-lalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä) kivusta ja pelosta mongerrus, kun murhaaja kääntyy takaisin uhrin kimppuun?

2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

2:03-04 Uhri mongertaa tuskissaan kuin ”aijaa lalalala, puheesta ei saa selvää

2:05 vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta?

2:05/06 Uhri: LaLa ja perään Uhh! Ulkopuolinen surmaaja ähkäisee ponnistuksesta uhrin kimpussa? Epäilty ei ehtisi millään takaisin puhelimeen kahdessa sekunnissa takkahuoneesta.

2:07 vaimeita askelia kohti puhelinta. Anneli on palannut sisälle.

2:08 Epäilty: voihkaisee puhelimeen (kuuluu voimakkaasti): nyyh! taustalta kuuluu uhrin parkaisu –Ääh!

2:09 Epäilty tokaisee epätoivoisena aivan lapsen viereltä luuriin: Tuleeksielt kettää?

2:10 Lapsi ahdistuneena puhelimeen: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä (*)voi huonosti…(kimakalla anelevalla äänellä). Vetää henkeä. *(kuuluu taustaääni. Liian lyhyt, ei saa selvää lapsen jatkaessa puhetta päälle).

2:14/15: Kuuluu Annelin kolme askelta taustalta kohti takkahuonetta.

2:16 Lapsi jatkaa epätoivoisella kimakalla äänellä: Tulkaa äkkii! (taustalla uhri valittaa –aah!)

2:17 Taustalla uhrin valitusta tai surmaajan puhetta: kuin ”(n)ui vaa –”. Taustaäänet kuuluuvat erittäin vaimeana lapsen puhuessa luuriin.

2:18 Lapsi vetää henkeä ahdistuneena: Iih!

2:19 Lapsi huutaa tuskaisena: Iskä, älä kuole! Taustalla ääntelyä, josta ei saa selvää, koska lapsi huutaa puhelimeen.

2:22 Uhri: Aiih!

2:22/23 Epäilty huutaa todella raivokkaasti surmaajalle: Hei, lopeta!

2:24 – 2.27 Nopeita pakenevia askelien ääniä. Epäilty juoksee karkuun surmaajaa. Suunta jälleen puhelinta kohti pois takkahuoneen suulta?

2.25/26 Tuntematon ääni juoksuaskelten joukosta kuin: ”Aja”.

2:26 Häke tulee linjoille ja katkaisee samalla juoksuaskelten ja muut äänet: Joo, haloo.

2:27/28 Uhri tai tuntematon vaimeasti: kuulostaa kuin ”Se jäi”.

2:28 Lapsi epätoivoisena kimakalla äänellä: Nii, tulkaa äkkii (taustalla joku lyhyt ääni, onko isku?), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla jotain vaimeeta kolinaa, tai luurin pitely käsissä?)

2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? Häke nostanut volyymia, sillä häken hengitys suhisee mikrofonissa?

2:35 Lapsi vastaa lohduttautuneena: Äiti.

2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?

2:38 Lapsi: Äiti tuu. (Huom. Lapsella on näköyhteys äitiin).

2:39 (kolahdus)

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

2:41 taustalta kuuluu vaimea kolahdus epäillyn tarttuessa luuriin

2:42 Epäilty ääni vapisten / hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa. Tämä puuttuu kokonaan Niemen litteroinnista!

2:43 Epäilty jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Taustalta kuuluu vaimeita ”high pitch” ääniä ja kolahdus! Surmaaja kalauttaa uhria? Onko poliisiradio auki?

2:47 Epäilty: Joo. (osittain päällekkäin häken kanssa)

2:47 Häke: Mikä tää tilanne nyt? Apu on koko ajan tulossa.

2:49/50 Taustalta kuuluu puhetta! Surmaaja edelleen uhrin kimpussa? Joko surmaaja puhuu jollekkin, tai poliisiradiolinja on auki?

2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se (huoh). Kuuluuko täs kohtaa kolahdus taustalta?

2:51 Epäilty vetää henkeä: -Ehh!

2:52 Epäilty jatkaa: -hajotti meiän ton, -huoh (vetää henkeä)

2:53 Häke: Niih.

2:54 Epäilty jatkaa: se takaovi, Kuuluuko täs kohtaa vaimea kolahdus taustalta?.

2:55 Häke: Joo-o

2:54 Epäilty jatkaa häken päälle: sil o mus-mustat vaatteet.

2:56 Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (volyymia nostettiin taas häkessä, kuuluu huomattavasti kovempaa).

3:09 kova rahina (hengitys mikrofoniin?).

3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua)

3:11 Epäilty huudahtaa tuskaisena: Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? lapsen itkua kuuluu taustalla

3:14 Epäilty vetää henkeä

3:15-17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu

kohdassa 3:16 lapsen kirkuessa kuuluu kopsahdus. Tippuiko murhaajalta veitsi lattialle poistuessaan? Sitä mieltä oli myös jutun taktinen päätutkija rikoskomisario Kare Koskinen, että tekijä poistuu, kun lapsi kirkaisee.

3:17 Häke: Haloo! plus joku taustaääni/puhetta kuuluu häkestä?

3:18 Epäilty: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai? Lapsi itkee taustalla ja vaimeita muita taustaääniä (häkestä?).

3:25/26 Epäilty nyyhkäisee puhelimeen

3:26 Epäilty jatkaa itkuisena: Emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa).

3:29 Epäilty jatkaa kysyen: Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Epäilty: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Epäilty kysyy lähellään seisovalta lapselta hauraalla äänellä: (Lapsen nimi), oliks se viel siel? Hengitystä luuriin

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti.

3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?

3:43 Häke: Joo, Sano vähä tuntomerkkejä* mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta? *Häken taustalta kuuluu möreitä ääniä. Onko ne peräisin poliisiradiosta?

3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, siin oli joku (huoh), sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva (huoh).

3:53 Häke: Joo.

3:54 Epäilty sanoo hengästyneesti ja ääni vapisten: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.

3:58 Häke: Iha vieras.

3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua).

3:59-4:00 Häke: Joo

4.00 Epäilty epätoivoisena: Nyyh! Heih, tulkaa nopeesti!

4:01 Häke päällekkäin epäillyn kanssa, lohduttaen: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.

4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?

4:07 Häke: On, ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa, ni poliisi soittaa.

4:11 Epäilty: Joo.

4:12 Häke: No ni, täst tavottaa tästä sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)

4:14 Epäilty: Joo.

4:15 Häke: No ni, me voidaan lopettaa, poliisi soittaa. (lapsi itkee taustalla).

4:16 Epäilty: Joo. Selvä.

4:17 Häke: Joo, joo hei.

4:18 Epäilty lohdullisena: Heihei.

– Poliisi saapui paikalle n. 4 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen 2:51.

Vain pari verisen kengän jälkeä

kengät

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen useista valokuvista, poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta 14.4.2010 ilmenee, että terassilla oven edessä oli ollut muovituoli, jolla oli ollut osittainen karkeakuvioisen kengän kurajälki. Terassilla ja siellä olleissa lasinpalasissa oli ollut kaksi veristä kengänjälkeä, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovesta poispäin vasemmalle. Terassilla sekä talon ulkoseinässä oven oikealla puolella oli lisäksi ollut joidenkin veripisaroiden jälkiä, ja ovessa oviaukon vasemmalla puolella oli ollut verinen hansikkaan jälki. Makuuhuoneen lattialla oli ollut runsaasti verisiä paljaan jalan sekä karkeakuvioisen kengän jälkiä. Viimeksi mainitut jäljet olivat olleet samanlaisia kuin terassilla olleet kengänjäljet, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovelle päin. Seinässä oven oikealla puolella oli ollut veritahroja. Olohuoneen lattialla oli ollut jonkinlainen verinen jälki. Vain vertailukelpoiset jäljet oli valokuvattu.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 15.5.2007 ilmenee, että terassin oven ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä ikkunan karmeista sisä- ja ulkopuolelta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terassilta on ikkuna-aukon kautta menty ensin sisään taloon ja sen jälkeen sieltä on samaa kautta tultu takaisin ulos terassille. Mainituista jäljistä tai muistakaan verijäljistä ei voida päätellä, että jäljet olisivat olleet lavastettuja.

Perusteellisesta etsinnästä huolimatta ei ollut löytynyt tapahtumapaikan jälkiin sopivia kenkiä. Sen seikan, että poliisi ei ollut löytänyt talosta jälkiin sopivia kenkiä, ei voida katsoa viittaavan siihen, että Annu olisi tarkoituksellisesti hävittänyt kyseiset kengät. Todennäköistä sen sijaan on, että jälkiin sopivat kengät ovat olleet ulkopuolisen tekijän jaloissa ja että kurajälki sekä verijäljet ovat aiheutuneet tämän liikkeistä. Tapahtumapaikalta todetut jäljet ovat selkeä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

UUTTA: Tulevassa murhaoikeudenkäynnissä syyttäjillä on uutta todistusaineistoa. Kesällä 2011 pienemmät lapset ovat alkaneet muistaa murhayön tapahtumia, joista heillä ei aiemmin ollut muistikuvia. He ovat kertoneet kuulleensa samat äänet kahteen kertaan, ikään kuin ne olisivat tulleet nauhalta. Vaikka hätäpuhelun taustaäänet syyttäjien mukaan olivat nauhoitettuja ja aikaa lavastukseen siten muutama sekunti enemmän kuin aiemmassa versiossa, Annun olisi ollut äärettömän hankalaa (lue: mahdotonta) tehdä lavastus, niin kuin syyttäjien mukaan sen olisi tullut tapahtua. Rikkoa ensin ikkuna, lavastaa verijälkiä kengillä lattiaan ja hanskalla oven pieleen, kiertää sitten ulkokautta tekemään kurainen kengänjälki tuoliin ja veriset kengänjäljet terassille lasinpalasten sekaan, palata takaisin ja hävittää kengät, hanska, toinen tekoväline, veriset vaatteet ja pyyhkeistä/laudoista kyhätyt kilvet, peseytyä ja vaihtaa vaatteet, puukottaa itseään, viedä veitsi makuuhuoneen lattialle ja alkaa soittaa hätäpuhelua ja ääniä nauhalta. Tähän ei syyttäjillä ole edes mitään lapsellista selitystä.

Porvoo

Porvoo

Jukka Lahden murhan jälkeen kävi selville, että Lahti oli soittanut Porvooseen 3 kertaa. Puhelinnumero johti Porvoon poliisiin. Lisäksi ilmeni, että Porvoon poliisissa oli kaiveltu pariin otteeseen Lahden tietoja ennen murhaa. Kuitenkaan poliisille ei selvinnyt, minkä takia Lahti oli ollut yhteydessä saman poliisilaitoksen poliisiin useamman kerran.

Porin poliisi (nyk. Satakunnan poliisi) ei pystynyt selvittämään Porvoon poliisin (nyk. Itä-Uudenmaan poliisi) toimintaa. Muistamattomuus vaivasi asianosasia. Henkilö, jonka tunnuksilla tiedustelut järjestelmään oli tehty, ei tiennyt asiasta mitään. Hän epäili jonkun muun käyttäneen hänen tunnuksiaan tiedusteluihin. Henkilö, jolle Lahti oli puhelut soittanut, ei muistanut puheluiden sisällöstä mitään, tai niitä koskaan edes vastaanottaneensa.

Tätäkin asiaa koskeva esitutkinta-aineisto on toimitettu puolustukselle vasta kesällä 2012. Onhan se mukavaa saada esitutkinta-aineistoa nähtäväksi edes toiselle kierrokselle, mutta kaikkea materiaalia ei ole vieläkään poliisilta saatu. Ihmetellä varmaa sopii kuka istuu papereiden päällä ja mikä on motiivi. Eipä tämän puheluasian selvittämiseksi hirveästi oltu ponnisteltu, että sikäli ei ollut paljoa pimitettävää… vai oliko? Liittyykö Porvoon poliisi pahastikin Ulvilan murhaan?

Pakko ihmetellä poliisin touhuja. Tämänkin asian suhteen.