Ainakin tämän päivän todistelulle on pakko nauraa. Oikeudenkäyntiä seuratessa unohdin hetkeksi, että kyse on Jukka Lahden murhasta. Tuntui, että oikeudessa juoruiltiin julkisesti lähes kymmenen vuoden takaisista asioista, joita todistaja itsekään ei ollut katsonut tarpeelliseksi aiemmin ottaa esille. Toisaalta puitiin erään naispoliisin edesmennyttä suhdetta entiseen tuhmaan tutkinnanjohtajaan. Kummankaan naisen todistuksessa esiintyvän keskustelun toista osapuolta ei kuultu. Jukka Lahtea on mahdotonta kuulla ja Juha Joutsenlahti todisti jo eilen, joten hän ei voinut entisen seurustelukumppaninsa ”syytöksiin” vastata.

***

Väitteet 8-10. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

• ettei ole käynyt takkahuoneessa sen jälkeen, kun tunkeutuja puukotti häntä. Syyttäjän mukaan Auerin veriset jalanjäljet puuttuvat takkahuoneesta, koska veri oli ehtinyt kuivua, eikä siihen siksi jäänyt jalan tai kengän jälkiä kun hän kävi viimeistelemässä murhan. Lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä.

Kun todellisuus ei toimi, muutamme todellisuutta. Syyttäjä on ajautunut todella kummallisiin teoriakiemuroihin yrittäessään luovia Annelia kuin nuoralla tasapainotellen syylliseksi vuosisadan lavastusmurhaan. Jopa syyttäjän todistajat kertovat erilaisia teorioita: Niemi katsoi, että päästäkin valunut veri oli ilmeisen vanhaa, koska kertoi, että Jukka olisi maannut koko puhelun kuolleena, ja äänet tulisivat nauhalta. Syyttäjä kokeilee kahta rinnakkaisteoriaa: livemurhaa häke-puhelun aikana tai livemurhaa häkepuhelun aikana taustanauhalla ryyditettynä. Huikeimman teorian mukaan murhatyöhön osallistuneitakin oli kaksi.

Kaikesta päättäen syyttäjä on kuitenkin eri mieltä kuin Niemi siitä, milloin Jukka kuoli. Kaikesta päättäen poliisit ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että Jukka tosiaan surmataan puhelun aikana. Ainoastaan se, miten tämä tapahtui, on jäänyt hiukan epäselväksi. Tai oikeastaan se on jäänyt täysin selittämättä, koska sitä ei voi selittää. Siihen ei ole aikaa. Siihen kaikkien syyttäjän teorian kulmakiveen: yhtäkkiä ”henkiin” heränneeseen Jukkaan, palataan myöhemmin. Tämä juuri sopivasti puhelun aikana tapahtuva uhrin piristyminen (hän on siis tunnin verran maannut neljä syvää puukotusvammaa kyljissään ja muutama iskuvamma päässään) otetaan nykyään ihan noin vain faktana, eikä koskaan ole kerrottu, mihin kummaan tämmöinen piristyminen perustuisi. Mutta käsitellään nyt pelkästään syyttäjän väittämiä vanhoja verijälkiä.

Jälleen syyttäjä marssittaa esiin perinteisen, kaikki teoriat mahdollistavan ”poliisit mokasivat” –kortin. Sen mukaan kaikki mahdollinen tutkinta ja havainnointi vain tehtiin niin huonosti, että nyt jälkeenpäin voidaan mikä tahansa teoria sanoa todeksi, ja vedota tähän. Voidaan sanoa, että kaikki muu kuin päästä valunut veri oli tunnin vanhaa, vaikka paikalla ollut ensipartio ja ensihoitajat eivät tällaista havainneet. Molempien työhön kuuluu havainnoida rikospaikka ja sen olosuhteet: ensipartio kuvaa paikan ja sairaankuljetusyksiköt käyttävät potilaskertomukseen liitettävän potilaskirjan pohjana Kelan SV 210 -lomaketta, jonka nimi on ”Selvitys ja korvaushakemus sairaankuljetuksesta”. Tuttavallisemmin lomake on nimeltään ensihoitoraportti. Mitä tähän lomakkeeseen sitten kirjataan? Alan oppikirja kertoo näin:

”Lomake koostuu hallinnollisesta ja hoidollisesta osiosta. Hallinnollisessa osassa ovat henkilö- ja osoitetietojen lisäksi tehtävävaiheiden kellonajat ja tehtävä ja kuljetuskoodit. Hoidollinen osa taas jakaantuu tapahtumatietoihin ja muihin esitietoihin, potilaan tila- ja tarkkailutietoihin sekä potilaan hoitoon ja hoidon vasteeseen liittyviin tietoihin. Ensihoitokertomuksen täyttämiselle tuo omat ominaispiirteensä sen strukturoitu rakenne. Lomake ohjaa käyttäjää tekemään olennaiset kirjaukset, mutta toisaalta lomakkeessa on vähän tilaa, joten kirjaamisen tulee olla tiivistä. Lomakkeen täyttämisestä vastaa potilaan hoitoa johtava hoitaja. Täytetyn ensihoitokertomuksen pitää kulkeutua säilytettäväksi potilaan potilaskertomukseen, ja ainoastaan potilaan hoitoon osallistuvilla on lupa lukea se.

Etenkin tilanteissa, joissa potilasta lääkitään joko hoitajalle myönnettyjen hoitolupien tai lääkärin puhelinkonsultaation perusteella, sekä tilanteissa, joissa potilas jätetään kuljettamatta jatkohoitoon tai hänet luovutetaan muiden viranomaisten huostaan, hyvin täytetty ensihoitokertomus on merkityksellinen mahdollisten myöhemmin tehtävien selvitysten varalta.

Huolellisesti ja hyvin täytetty lomake toimii juridisena hoidon dokumenttina ensihoitohenkilöstön ja potilaan oikeusturvaa varten. Ensihoitokertomus tulee täyttää niin, että se on ymmärrettävä, luettava ja yhdenmukainen. Ymmärrettävyys tarkoittaa, että käsiala on selkeää ja käytetyt sanat, lyhenteet ja muut ilmaukset ovat yksikäsitteisiä. Luettavuus liittyy käsialaan, sopivan kynän käyttöön ja riittävään kirjoitusvoimaan. Yhdenmukaisuus tarkoittaa, että kaikki ensihoitokertomukset on laadittu samojen periaatteiden ja käytäntöjen mukaan.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että kuolleen potilaan luo ensin tullut merkitsee muistiin kuolemantapaukseen liittyvät perustiedot. Ne myös helpottavat potilaan aikanaan virallisesti kuolleeksi toteavan lääkärin työtä. Kuolemantapauksesta tulee rekisteröidä ainakin seuraavat asiat:

• tehtävään liittyvät tekniset tiedot (mm. päivämäärä, kohteen osoite, lähtö- ja tavoittamisaika, havainnoijan allekirjoitus sekä nimenselvennys ja ammattinimike)
• vainajan nimi ja henkilötunnus, sukupuoli, arvioitu ikä, lähiomaisen puhelinnumero yms.
• tapahtumatiedot (milloin arvioitu tai tiedetty olleen elossa)
• olosuhteet tavattaessa (mm. asento, väkivallan merkit, lääkepurkit, vaatetus, alusta, ympäristön lämpötila, mahdollinen ruumiin siirtäminen)
• kaikki toissijaiset kuolemanmerkit tai niiden puuttuminen
• taustatiedot (aikaisemmat sairaudet, lääkkeet, lääkärit yms.)
• elvytyksestä pidättäytymisen syy (esim. löydetty elottomana, tavattaessa asystole ja hoitoelvytyksen alkamisviive yli 10 minuuttia)

Muistiin merkitseminen tehdään käyttäen erityistä lomaketta. Sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin tulee vaatia, että se myös täytetään. Jokainen lomake tulee tarkastaa ja puuttuvista merkinnöistä tai epäjohdonmukaisuuksista (esim nähty elossa puoli tuntia sitten, tavattaessa kuolonkankeus kyynärnivelessä) tulee pyytää kirjallinen selonteko.”

Ensihoitajien työhön kuuluu kirjata ylös olosuhteet tavattaessa, toissijaiset kuolemanmerkit (lautumat ja kuolonkankeus), ruumiin mahdollinen siirtäminen, ympäristön ja ruumiin lämpötila yms. He tavallaan tekevät ensimmäisen rikospaikkatutkimuksen. Tämä on ymmärrettävää, koska monet rikospaikkatutkimuksen tärkeät asiat muuttuvat ajan myötä, ja tietoa häviää, mikäli tutkimusta ei tehdä heti. Ei voida jäädä odottamaan esim. tunnin päästä tulevia varsinaisia tutkijoita.

Erityisesti kaikki ”omituisuudet” kirjataan ylös, ja sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin pitää varmistaa kirjallisesti, mikäli jotain epäjohdonmukaisuuksia havaitaan.

Kysymys kuuluukin: missä ovat Jukka Lahden ensihoitotiedot? Mitä tuolloin havaittiin? Raporttia ei ole ainakaan julkisuudessa näkynyt. Maallikkokin huomaisi ihmetellä, jos lattia on täynnä tunti sitten kuivunutta verta, vaikka uhri on tapettu muutama minuutti sitten. Sehän olisi jo ihan ruskeaksi kuivunuttakin tuossa vaiheessa. Vielä enemmän ihmeteltäisiin, jos vastakuolleessa uhrissa olisi lautumia. Ensimmäiset lautumat vainajaan tulevat 15–20 minuutin kuluessa. Ensihoitajien toimintaohjeen mukaan lautumat tutkitaan aina, mikäli monitorointielektrodeilla ei havaita sähköistä toimintaa. Jos lautumia ei havaita, aletaan peruselvytys, jonka lopettamisesta määrää lääkäri. Jukka Lahtea yritettiin elvyttää, joten ainakin ensihoitajille hänen kuolemansa tuoreus oli selvä. Kuolemaa kun ei todeta siitä, ettei sydän lyö, tai että päässä on reikä. Kuolema todetaan toissijaisista kuolemanmerkeistä. Vasta lautumat tai kuolonkankeus varmistavat kuoleman. Muutoin elvytys aloitetaan, mikäli uhri on ollut elossa 10 minuuttia sitten (hukkumistapauksissa jopa selvästi enemmän).

Syyttäjä väittää, että Ulvilan murhapaikalle tullut ensihoitopartio ei osannut havaita veren kuivumista, ja Niemi väittää, etteivät he osanneet erottaa tunti sitten kuollutta vastakuolleesta.

Ensihoitajien raporttia en ole nähnyt, sen sijaan ensiksi paikalle tulleen poliisipartion raportti meillä on käytössämme. Mitä siellä sanotaan uhrin tilasta ja tuoreudesta?

”Elottoman näköinen miesuhri makasi vertavuotavana selällään sängyn vieressä jalkojen ollessa osittain sängyn alla. Uhrin läheisyydessä oli lisäksi halko, jonka toinen pää oli veressä. Uhrin pään alla oli verilammikko. Uhrin vatsan seudulla oli havaittavissa useita vertavuotavia pistojälkiä, sekä kasvoihin kohdistuneet iskut olivat vaurioittaneet uhrin kasvoja. Uhrin sijainti kuvattiin välittömästi, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö päästettiin tarkastamaan uhrin tila. Uhrissa ei ollut elonmerkkejä.”

Syyttäjän mukaan siis uhrin kaikki muut haavat olivat vanhoja, ja ainoastaan päävamma tuore. Poliisit kuitenkin kertovat, että vatsan seudulla oli vertavuotavia pistohaavoja. Nämä haavat ovat vammaluettelon mukaan pinnallisia, 1-2cm syviä pistoja, jotka oli lyöty kieroksi menneellä ja päästä katkenneella veitsellä. Syyttäjän mukaan tämä oli tapahtunut tunti sitten, ja poliisien mukaan ne vuosivat edelleen. Niemen mukaan uhri oli kokonaan kuollut jo aikoja sitten, ja ilmeisesti vuosi muuten vain.

Vuonna 2008 tutkijat tekivät autenttisissa oloissa, oikealla ihmisverellä testejä veren kuivumisnopeudesta. Tuloksena oli, että ohuet veritahrat kuivuivat kahdeksassa minuutissa niin kuiviksi, etteivät kengät enää tahriintuneet. Paksummilta tahroilta otti 26 minuuttia samaan. Syyttäjä väittää, että veri oli vanhaa, koska kuulemma hoitohenkilökunnan kenkiin ei sitä tarttunut. Hoitohenkilökunta saapui paikalle 9 minuutin kuluttua. Hoitohenkilökunnan kengänpohjat myös kuvattiin. Onko se sitten punaista maalia, jota kengänpohjissa näyttäisi hiven olevan, jos ei verta? Tätä kuvaa puolustus esitteli oikeudessa, ja on se Minfoonkin useampaan kertaan postattu. Kannattaa myös tutustua lähikuvaan verisestä kengänjäljestä, jonka murhaaja jätti. Jos siinä ei ole tuoretta verta, niin sitten Auer on lisännyt siihen säilöntäaineita: niin kirkkaanpunaisena se kiiltelee. Nämä lavastusjäljethän on täytynyt tehdä ennen kuin Jukka lopullisesti tapettiin, eli siis ennen häke-puhelua. Vanhalla, kuivuneella verellä siis, väittää syyttäjä.

”Puolisoiden edeltävää riitaa” ei ole vieläkään kuullut kukaan todistajista: ei tyttö eikä poika. Mutta tämä ei syyttäjää haittaa; hän poimii kunkin kertomuksista vain parhaat palat ja täydentää loput mielikuvituksella.

• että hän oli koko ajan avojaloin. Syyttäjän mukaan tallenteelta kuullaan, että Auerilla on kengät jalassa.

Auerin jalkapohjissa oli lasista tulleita naarmuja ja hänen jalkapöytänsä päällä veripisara. Millaisten kenkien läpi nämä olisivat voineet tulla ja säilyä niin, että pisaraa esiteltiin vielä seuraavana päivänä sairaalassakin? Poliisi rekonstruktoi nauhalla kuultavaa juoksua sekä kengät jalassa että ilman (naispoliisi siis juoksenteli samanlaisesti kuin Auer oli kertonut tehneensä), ja sai aikaan loppupäätelmän, että kengät jalassa tehdyssä rekossa oli ”enemmän yhtäläisyyksiä” nauhalta kuuluvien askelten kanssa. Nyt tämä päätelmä on muuttunut varmaksi tiedoksi.

Syyttäjä toisaalta puhuu itseään pussiin: hänen mukaansa Auerin jalkapöydällä ollut veripisara, mitä tämä esitteli poliiseille sairaalassa, olisi tullut jalan päällä rennosti roikotetusta verisestä astalosta. Miten se siihen tuli, kun kerran Auerilla syyttäjän mukaan oli kengät jalassa, kun hän Jukan tappoi? Syyttäjällä on teoria joka lähtöön, jos yksi ei toimi, niin toinen, täysin ristiriitainen sitten. Pääasia, että saadaan epäilyksiä.

Lisäksi kenkien jalassa olo tai olemattomuus ei vaikuta mihinkään. Se ei anna Auerille yhtään lisäsekuntia murhan suorittamiseksi, eikä helpota Auerin lavastuksia tai muuta toimintaa mitenkään. Onpahan taas vain yksi uusi esine, joka pitää piilottaa lopullisesti.

Ja mistä veripisara sitten oikeasti tuli? Auerilla oli rinnassa haava, ja punaisen t-paidan verijäljistä nähdään, kuinka se on vuotanut kohti paidan oikeaa helmaa. Oikean jalkapöydän päällä, sekä ylempänä reidellä olleet tipat olivat siis peräisin Auerin omasta haavasta. Aika erikoinen skenaario olisikin se, että Auer olisi Jukan tapettuaan roikotellut sorkkarautaa jalkansa päällä. Tai että nämä pisarat olisivat jalalla säilyneet vaikkapa pesun jälkeen (Auerillahan piti olla joku suoja-asu, jonka hän salamana puki päälleen puhelun aikana, ja siksi verta ei tullut kuin käsiin ja naamaan, jotka hän syyttäjän mukaan nopsasti pesi ennen poliisin tuloa. Missä vaiheessa hän siis roikotteli veristä astaloa paljaan jalkansa päällä?).

Riippuen nyt siitä, tekikö Auer murhan ultraääninopeudella Häke-puhelun aikana, vai oliko Jukka jo kuollut ennen puhelua ja ääni tuli nauhalta. Syyttäjähän ajaa kumpaakin versiota, ja paria muuta lisäksi. Yhtä aikaa. Mitään tapahtumakuvausta ei ole yhdestäkään, koska ne eivät havaittuihin jälkiin ja käytettävissä olevaan aikaan sovi.

• tuntomerkkejä tunkeutujasta. Syyttäjän mukaan Auer on keksinyt tuntomerkit, koska hätäkeskuspuhelun aikana Auer on kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja.

Syyttäjä unohtaa, että puhelin oli keittiössä, ja huppumies takkahuoneessa. Keittiössä ei ollut valoja, mutta sekä tyttö, että Anneli muistavat nähneensä sekä Jukan että tunkeutujan hyvin. Kumpikaan ei muista valoja varsinaisesti, mutta päättelevät, että valojen on täytynyt olla päällä, koska asioita näkivät. Esim. tyttö sanoi valoista, että niiden oli täytynyt olla päällä, koska en mä muuten olis nähnyt. Anneli taas jo ensimmäisessä kuulustelussaan pohti itsekin, että milloin valot olivat tulleet: olivatko ne päällä, vai tuliko ulkoa ikkunoiden kautta sen verran valonkajoa huoneeseen, että siellä jotain näki.

Auer vastaa hätäpuhelutallenteella, kun virkailija kysyy ”tunnetsä sitä”: Ei, se on pimeetä. Hän ei siis suoranaisesti vastaa kovin selkeästi kysymykseen, tai vastaa ehkä paremminkin johonkin toiseen kysymykseen. Faktaa kuitenkin on, että huoneessa oli valot ensipartion saapuessa, ja sekä tyttö että Auer tekivät tunkeutujasta havaintoja ja lapsen kirkaisu nauhalla osoittaa, että hän todellakin isänsä näki. Jos huone olisi tuolloin ollut täysin pimeä, ei nurkassa olevaa isää olisi näkynyt.

Takkahuoneen valokatkaisin on terassinoven vieressä. Sitä ei siis voi sytyttää sängystä. Ehtikö Jukka ensimmäiseen meteliin herätessään laittamaan valot päälle? Hänhän oli Auerin mukaan pystyssä sängyn päädyssä, kun huppumies alkoi tulla sisälle.

Auerin kertomus huppumiehen sisääntulosta on kieltämättä melko hatara. Turhankin hatara, mikäli hän on murhan suunnitellut ja huolellisesti lavastanut. Sisääntulo, jota kukaan muu elossa oleva ei ole nähnyt, olisi mahdollista selittää ja lavastaa paljon ”uskottavammin”. Shokin seurauksena tapahtumat usein pyyhkiytyvät mielestä, ja voivat palata välähdyksenomaisina takautumina myöhemmin.

• Lisäksi syyttäjä perustelee syytettään Auerin käyttäytymisellä. Auer on käyttäytynyt rauhallisesti, ei ole ollut hysteerinen eikä ole itkenyt. Syyttäjän mukaan Auerin käyttäytyminen ei ole ollut kriisitilanteeseen nähden normaalia ja osoittaa hänen kylmäverisyyttään ja tunteettomuuttaan.

Tai sitten se osoittaa shokkitilaa. Luetaanpa, mitä Wikipedia asiasta tietää: ”Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet, kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä.”

”Šokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Šokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (noin 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä šokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat šokkitilanteessa kytkeytyä ”pois päältä”, jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.” (Wikipedia)

Ja minkä logiikan mukaan taitavaksi lavastajaksi arveltu Auer ei sitten samalla vaivalla näyttelisi surevaa leskeä? Miksi yleensäkin murhaajan pitäisi olla jotenkin tyyni, kun syytön parkuu? Tällaiset ”tunteettomat murhaajalavastajat” kuuluvat elokuviin. Jopa syyttäjä Valkama sanoi tv-haastattelussa, ettei syytetyn käytöksestä tai suremisesta voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Silti hän on asian teemaksi saakka ottanut ja sitä oikeudessa kommentoinut! Onko lähinnä tarkoitus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?

– Kuolemannaakka

Väitteet 5-7. Vastineet on kirjoittanut Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut

• että murhassa käytetty veitsi ei ole perheen oma veitsi. Syyttäjän mukaan veitsi kuuluu perheen talouteen, koska veitsestä löytyi samoja kuituja kuin petivaatteissa.

Veitsi oli vanha, muistaakseni vuosimallia 1984. Se oli myös hyvin kulunut, ja teroitettu teroituspuikolla toisin kuin kaikki muut perheen veitset. Teroituspuikkoa ei talosta myöskään löytynyt. Poliisi salasi veitsen valmistajan Fiskarsin lausunnon, jonka mukaan veitsi ei ole ollut kotikäytössä.

Veitsen kärki oli poikki: tämän on epäilty katkenneen puukotuksen aikana, mutta mitään tietoa siitä, että kärki olisi löydetty, ei ole julkisuuteen tullut. Esimerkiksi rakennustyömailla käytetään usein kärjestä katkaistuja fileerausveitsiä. Tällainen veitsi on myös tunnettu murtoväline. On mahdollista, ettei ko. veitsi ollut sisääntunkeutujan mukana murhaamista varten, vaan sitä käytettiin, koska muutakaan ei ollut. Alun perin veitsi olisi siis ollut mukana murtovälineenä.

Auerin keittiössä oli veitsitukki, josta puuttui yksi veitsi. Tämä tukki kuvattiin murhayönä, mutta havaittiin, ettei murhaveitsi sovi siihen.

Perheen tyttö näki veitsen lattialla, eikä ensimmäisessä kuuntelussa tai myöhemmin tunnistanut sitä perheen käyttämäksi.

Auer oli kertonut sukulaisten mukaan heille sairaalassa, että oli nähnyt lattialla leipäveitsen. Kyseessä oli siis kuitenkin fileerausveitsi. On luultavaa, ettei Auer kovin tarkkaan veistä tarkastellut.

Syyttäjän ihmetys siitä, että veitsestä löytyi petivaatteiden kuituja on erikoinen, koska Jukka ja murhaaja kävivät pystypainin jälkeen kamppailua sängyllä. Jukka oli saanut syvät veitseniskut kylkeensä pystyssä, mutta käsissä olleet pahat torjuntavammat tulivat mahdollisesti hänen maatessaan sängyllä. Sängylle jäänyt n. 30cmx50cm veriläikkä vastaa Jukan kyljen kokoa. Jukan alushousuista edestä löytyi murhaajan vaatteista irronneita ruskeita kuituja. Tästä voidaan päätellä murhaajan olleen osin hänen päällään. Häke-tallenteen taustalla kuullaan useaan kertaan voimakkaita sängyn siirtymisestä johtuneita ääniä ja Jukan huutoa. Sänky oli myös vinossa ensipartion saapuessa. Kaikesta päätellen pystypaini ei enää jatkunut puhelun aikana, vaan murhaaja yritti puukottaa pahasti haavoittunutta Jukkaa sängyllä (murhaajan sisääntulosta puhelun alkuun meni noin 1:30min, jonka aikana paini oli jo päättynyt. Kun uhri saa useamman kerran puukosta kylkeen, hän ei paljon painimaan enää pysty). Koska murhaaja oli sängyn ja pesuhuoneen vieressä, on Jukan oltava ollut juuri haavoittunut vasen kylki vasten sänkyä, että hän on nähnyt hyökkääjän ja voinut oikealla kädellään yrittää torjua iskuja. Jukan oikeasta käsivarresta ja rystysistä löytyi pahoja torjuntavammoja.

Veitsi on voinut vääntyä (tai katketa kärjestä) esim. rystysiin osuneen iskun jälkeen. Tutkijoiden mukaan Lahden vatsan seudulle annetut iskut on annettu vääntyneellä veitsellä, joka ei enää lävistänyt vatsaa. Lopulta murhaaja vaihtoi asetta. Veitsi on voinut jäädä hetkeksi sängylle tässä vaiheessa, jolloin siihen on tullut kuituja. Ilmeisesti se putoaa tai pudotetaan takkahuoneen ovensuuhun vasta murhaajan poistuessa (nauhalta kuuluu jonkinlainen kopsahdus, jonka Joutsenlahti kuvitteli veitsen putoamisesta johtuneeksi).

Pitää myös muistaa, että sängynpeitto oli pudonnut puoliksi maahan sängyn viereen (tämäkin vihjaa kamppailuun), joten veitseen on tullut kuituja myös lattialla. Kun petivaatteet ovat aivan murhan uhrin vieressä (hän on lähes peiton päällä!), ja uhri on myös petivaatteilla maannut sängyssä, onko suuri ihme, jos murha-aseesta löytyy petivaatteiden kuituja? Kokonaan kuiduton veitsi olisi paljon epäilyttävämpi.

• käyneensä koskettamassa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven raosta ja saattoi saada siinä yhteydessä T-paitansa hihoihin niissä ollutta Lahden verta. Syyttäjän mukaan oven raosta on mahdotonta koskettaa Lahtea.

Syyttäjä ja poliisit jäivät tämän seikan ”todistamisessa” kiinni kahdesta väärennöksestä ja etp-aineiston pimittämisestä. Ensinnäkin poliisi poisti etp-aineistosta kuvan, jossa tutkija seisoo pesuhuoneen ovenraossa ja osoittaa maassa makaavaa uhria taskulampulla. Tällä oli tarkoitus kertoa, paljonko ovi mahtui aukeamaan koskettamatta uhrin päätä. Koska kuvasta näki, että ovi aukesi hyvinkin sen verran, että aukosta olisi pystynyt koskemaan uhrin olkapäätä, kuva yllättäen poistettiin esitutkintapöytäkirjasta 2009 ja korvattiin aivan toisella oikeuteen mentäessä.  Tutkinta 2009 yritti salata tärkeän todisteen; kuva siis oli vielä aikaisemmassa versiossa, mutta poistettiin myöhäisemmästä Et-ptk:sta. Poistaminen onneksi huomattiin, ja puolustus ja hovioikeus vaativat kuvan esittämistä. Tämä puolustukselle tärkeän materiaalin pois jättäminen rikkoo esitutkintalakia.

Muutakin pois jätettyä ja puolustukselta pimitettyä materiaalia oli. Poliisi ei pyynnöistä huolimatta ollut aiemmin suostunut luovuttamaan puolustukselle esimerkiksi kaikkia ensipartion ja teknisten tutkijoiden ottamia rikospaikkakuvia, keskusrikospoliisin profiloijan lausuntoja ja veitsivalmistaja Fiskarsin edustajan lausuntoa. Nämä puolustus sai vasta, kun käräjäoikeutta vaadittiin määräämään poliisia luovuttamaan aineisto.

Valtakunnallinen Oikeustoimittajien yhdistys myönsikin 2010 Satakunnan poliisille Sumuverho-palkinnon salailukulttuurin edistämisestä.  Rikos- ja oikeustoimittajien mukaan Satakunnan poliisi salasi valtaosan Ulvilan murhan esitutkinta-aineistosta:

– “Satakunnan poliisi salasi yli 80 prosenttia valtavaa huomiota saaneen murhajutun esitutkintapöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Ellei Satakunnan käräjäoikeus olisi myöhemmin julkistanut aineistoa, pimentoon olisi jäänyt suurin osa jutun keskeisestä näytöstä ja todistusaineistosta. Julkista käsittelyä ja kritiikkiä vaille olisivat jääneet myös poliisin epäkonventionaaliset tutkintamenetelmät kuten soluttautuminen ja epäillyn asunnon kuuntelu”, yhdistys perusteli.

Ko. ovenaukeamiskuvan sijaan poliisi on tehnyt kaksi ”tarkkaa” rekonstruktiota siitä, kuinka paljon ovi aukesi. ”Uhri” on molemmissa sijoitettu todellista lähemmäksi ovea ja koehenkilö lääppii kömpelösti ovenraosta ilmaa. Tekstinä ”koehenkilö ei pysty koskettamaan uhrin olkapäätä”.

Kun syyte kaatui hovissa, poliisi teki samasta asiasta uudelleen rekonstruktion! Tällä kertaa uhria siirrettiin vieläkin lähemmäs ovea ja takansuuntaan, niin, että ovenrako kutistui entisestään. Tästä huolimatta väitetty oven aukenema säilyi samana kuvassa olevan mittanauhan mukaan (jotta rekojen tulos sentteinä pysyisi muka samana!), ja taaskaan ei koehenkilö ylettänyt. Mitä tällä uudella rekonstruktiolla oikein virallisesti mahdettiin hakea? Aukenema muka sama kuin edellisessä, vaikka koehenkilö oli siirretty vieläkin vaikeampaan paikkaan, ja oven rako edelleen pienentynyt. Näillä kuvilla ollaan menossa tällä hetkellä käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä. Syyttäjä tekee näin, siitä huolimatta, että käytettävissä on rikospaikalta otettu kuva, jossa oven aukeneminen näkyy. Siitä huolimatta, että poliisin omat rekonstruktiot eivät vastaa toisiaan tai totuutta.

Auer kertoi, että yritti kokeilla Lahden pulssia, mutta ei ylettynyt ja sai sormiinsa verta olkapäästä. Miten hän olisi tiennyt, ettei ovenraosta ylety kokeilemaan pulssia, jos ei olisi paikalla ollut?

Auerin paidasta, hihojen takasaumasta lähes identtisiltä kohdilta löytyi verijäämiä. Ne osoittautuivat Jukan vereksi. Löytö olisi ollut Auerin kannalta erittäin paha, ellei hän jo ensimmäisessä kuulustelussaan olisi kertonut pulssinkokeiluyrityksestään, ja kuinka sai verta käteensä. Kuinka verta oli tullut hihoihin, niin erikoiseen paikkaan?

Vaikka näin: ovenraosta kurkottaessaan Auerin sormet osuvat Jukan veriseen olkavarteen, erityisesti tietenkin pisin sormista, eli keskisormi. Hän vetää käden pois ja tuo kätensä yhteen, jolloin verta tulee myös toisen käden sormiin. Nyt hänellä on pieni määrä Jukan verta molempien käsiensä keskisormen päissä. Kun hän tästä asennosta laittaa kädet puuskaan tai kietoo ne ympärilleen, osuvat keskisormen päät tarkasti väljän t-paidan hihan takasaumaan. Tällä tavalla Jukan verta on voinut tulla hyvin luonnollisesti Annelin t-paidan hihojen takapuolelle.

”Ja sit mä ajatteli, et mun pitäs jostain kokeilla tuntuuks pulssi, mut en mä sit sieltä ylettyny ku olkapäähän asti ja mä en siit sit… otin käteni pois ja en halunnu sit enempää koskee.

… no ko mä huitasi käteni sit mul tuli toho (huokaus) verta käteeni…”

Toinen mahdollisuus verijälkien tulemiseen Auerin paitaan ovat paikalle tulleet ensihoitajat, jotka yrittivät ensin elvyttää Lahtea. Poliisipartion raportin mukaan:

” Kun sairaankuljettajat olivat tarkistaneet miesuhrin tilan, he tarkastivat siinä eteisaulassa Auerin vammat. Hxxxx valokuvasi Auerin vammat, jonka jälkeen sairaankuljettajat alkoivat hoitamaan hänen vammojaan…. Keittiössä äiti alkoi pyörtymään ja sairaankuljettajat ottivat hänet kiinni ja alkoivat häntä hoitamaan häntä siinä lattialla”

Kun ensihoitaja on tukenut, ohjannut tai ottanut kiinni pyörtyvää Aueria, on sormista voinut jäädä tahrat hihojen taakse.

Verijäljet olivat hyvin pienet ja ne löydettiin vasta 3 vuotta murhan jälkeen!

• murhaajan poistuneen takaoven ikkuna-aukosta. Syyttäjän mukaan ovenpielessä oleva verijälki on luonnottomassa paikassa ja se on Auerin lavastama. Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Syyttäjän mukaan veriset kengänjäljet viittaavat pienikokoiseen jalkaan, joten kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät. Anneli Auer on myös lavastanut ”liukujäljen” olohuoneen lattialle Jukka Lahden kengällä.

Puolustus esittää oikeudessa 4.9. luontevan poistumistavan, jolla jäljet saadaan syntymään. Aikaisemminhan syyttäjä/poliisi olivat vakuuttuneita, ettei ikkunasta pääse ensinkään. Sittemmin reiästä on menty näppärästi monellakin tyylillä, myös sillä tytön kuvaamalla tavalla, karmille astumatta. Vuoden 2009 oikeudenkäyntiin poliisit tekivät rekonstruktion ikkunasta poistumiseen, mutta kukaan ei edes kokeillut sitä tyyliä, jonka ainoa silminnäkijä ilmoitti! Poliisit kyykyttelivät karmilla hankalasti kuin munamies orrella. Tästä huolimattakin jokainen alle 60v mies kokoon ja näköön katsomatta ikkunasta mahtui.

Sängyltä on löytynyt näppylähansikas. Kyllä vaan, löytyi jo 2006. Puhdas näppylähanska, jonka pari löytyi takkahuoneen kaapista. Puhdas näppylähanska, jonka näppyläkuviot eivät sopineet ikkunanpuitteissa oleviin verijälkiin. Puhdas näppylähanska, josta ei saatu kenenkään dna:ta. Hanska, joka oli luultavasti päätynyt sänkyyn viereisestä klapikasasta, eli ollut klapien käsittelyyn tarkoitettu. Tai johonkin muuhun. Näppylähanskoja oli terassin seinällä roikkuvassa korissa useita. Miten tämä sängyltä löytynyt puhdas hanska, jonka pari löytyi kaapista, liittyi syyttäjän mielestä lavastuksiin, on minulle jäänyt epäselväksi.

Kengänjäljistäkin on syyttäjällä ja puolustuksella erimielisyyksiä. Syyttäjä sanoo, että kengät ovat kokoa 41, puolustus taas sanoo, että kokoa 43–44. Pelkän pohjan jättämän kuvion perusteella on vaikea päätellä jalan kokoa, kengät kun ovat erityylisiä. Joissain iso pohja, joissain pienempi.

Syyttäjän ja ”yleisen tiedon” mukaan Auer lavasti murhaajan jäljet uhrin omilla kengillä. Tämä ei ainakaan kovin pitkälliseen suunnitteluun viittaa, eikö vaan? ”Yleinen tieto” tietää myös, että Jukka Lahden talvikengät ovat kateissa, ja nimenomaan se, ettei kenkiä löydy, todistaa meille sen, että Auer lavasti verijäljet niillä ja hukkasi ne sitten johonkin ihmepiiloon, mistä verijälkiin sopivia kenkiä etsineet 5 poliisia eivät niitä koskaan löytäneet.

Syyttäjä väittää, että poliisit etsivät asunnosta Jukan talvikenkiä vuonna 2006, mutta eivät he niitä etsineet. He etsivät verijälkiin sopivia kenkiä, eikä kellään ole mitään tietoa, millainen pohjakuvio Jukan talvikengissä oli. Kellään ei ole edes tarkkaa tietoa siitä, onko mitään talvikenkiä edes ollut, tai varsinkaan jäänyt löytymättä!

Koko talvikenkäepisodi käynnistyi, kun Auer kysyttäessä 2009 kertoi, että Jukalla oli ollut talvikengät, jotka hän (siis Auer) hävitti Turkuun muuton yhteydessä. Tästä väitteestä poliisi/syyttäjä riemastui, ja keksi koko talvikenkälavastusjutun. Auer oli inhottavasti hävittänyt kuolleen miehensä kengät, eikä säilyttänyt niitä uudessa asunnossaan kolmea vuotta! Tämähän viittaa selvästi syyllisyyteen.

Auer ei tiennyt millainen pohjakuvio kengissä oli, eikä syyttäjä liioin. Faktaa on se, että 5 poliisia etsi jälkiin sopivia kenkiä, ei siis mitenkään erityisesti JUKAN TALVIKENKIÄ. Ei tuolloin tiedetty minkään kenkien olevan edes ”kateissa”, vaan käytiin läpi perheen kengät! Etsittiin vain verijälkiin sopivia kenkiä, eikä sellaisia löytynyt. Ne Jukan talvikengät sen sijaan saattoivat ihan hyvin löytyä: niiden pohjakuvio vain ei sopinut verijälkiin, eikä niitä sen vuoksi syynätty sen tarkemmin. Eihän poliisi nyt jokaista kenkäparia muistiin merkinnyt eikä kuvannut. Ei ole mitään listaa näkynyt siitä, mitä kenkiä talosta löytynyt oli, ja verijälkiin verrattu.

Eli vielä kerran: poliisi ei ole missään vaiheessa etsinyt Jukan talvikenkiä. Talvikengät eivät ole missään vaiheessa olleet hukassa. Ne ovat olleet asunnossa 2006, ja Auer on ne monien muiden Jukan tavaroiden ohella hävittänyt muuttaessaan Turkuun. Ja suurella todennäköisyydellä poliisit ovat ko. kengät jo 2006 katsastaneet ja todenneet ne verijälkiin sopimattomiksi ja siirtyneet tutkimaan seuraavia kenkiä. Sitä vain ei voi jälkikäteen enää todistaa, ja koska poliisien muisti on huono ja syyttäjän mielestä Auer on murhaaja ja verijäljet lavastusta, niin lavastuskenkien on pakko olla kateissa, mikä sitten jo kelpaakin todisteeksi siitä, että Auer ON murhaaja! Hieno kehäpäätelmä, vai mitä? Ja nyt jokainen kadunmies ”tietää”, että Auer lavasti murhaajan jäljet miehensä kengillä!

Ja mitä tulee olohuoneen liukujälkeen, niin syyttäjä ei enää tässä oikeudenkäynnissä muistanut koko asiaa. Valkaman mielestä jäljellä ei nyt ollutkaan enää mitään merkitystä, vaan se oli mistä lie poliisin pudonneesta nakkimakkarasta peräisin olevaa ketsuppia!  Näin hän todellakin sanoi. Kaiketi syyttäjä oli havainnut takkahuoneen oviaukolla näkyvän liukujälkeä edeltävän verijäljen (kun se näkyy näistä tosi huonoista yleisölle jaetuista etp-kuvistakin), tai sitten muuten alkanut pohtimaan moisen liukumajäljen lavastamisen mielekkyyttä. Kyseessä siis noin 5cm pitkä pieni laapaisujälki, mistä ei tahdo erottaa, onko se sormien vai kengän reunan jälki. Ei ainakaan kovin informatiivinen lavastusjälki.

Auerin kertomuksen mukaisesti jälki olisi voinut tulla huppumiehen lähdettyä hänen peräänsä Auerin käytyä häke-puhelun aikana hänelle huutamassa. Auer ei väittänyt, että murhaaja häntä ajoi takaa, vaan ”lähti tuleen”, tai ”teki uhkaavan liikkeen”. Eihän hän voinut jäädä katsomaan, tuleeko se sieltä ja kuinka pitkälle, vaan kääntyi 180 astetta ja juoksi karkuun ja ulos, mikä nauhalla kuullaankin. Totesi sitten, ettei murhaaja tullut perässä ja palasi takaisin sisälle. Ilmeisesti huppumies ei astunut kuin pari askelta, ja veripisara putosi tässä yhteydessä, jääden kengän reunan alle.

– Kuolemannaakka

Annua vastaan esitetty syyte murhasta on täysin huuhaata, eivätkä syyttäjien väitteet ole tästä maailmasta. Syyttäjillä on mennyt ”överiksi” muissakin väitteissä kuin vain saatananpalvonnan osalta.

Annu on kertonut murhayön tapahtumista, mutta syyttäjät ovat asioista aivan toista mieltä ja esittävät jääräpäisesti väitteitään/oletuksiaan/arvailujaan/fantasioitaan. Esittelen kertauksen vuoksi näitä syyttäjien väitteitä ja sen kuinka helposti ne kaikki on kumottavissa. Seuraavassa ensimmäiset väitteet 1-4. Syyttäjien väitteiden kumoamiselle perustelut on kirjoittanut ”minfosta tuttu” Kuolemannaakka.

Anneli Auer on kertonut…

• että tuntematon tummiin pukeutunut mies rikkoi talon takaoven ikkunan yöllä ja tuli sisään taloon. Syyttäjän mukaan takaoven ikkuna on rikottu sisältäpäin, koska isoja lasinpaloja on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta. Ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Jukka Lahden vahingoittamista.

Lasi on kolmikerroksinen lämpölasi. Kuvista (esim. turumurre on postannut Minfoon useamman kerrankin) nähdään, että ulkopuolelta katsoen lasin vasemmassa ylänurkassa näkyy iskujälki terassin puoleisessa päälikerroksessa sisempien kerrosten ollessa ehjiä. Terassinpuoleinen kerros ei voi olla rikki ja sisäkerrokset ehjiä, mikäli ikkuna olisi rikottu sisältäpäin.

turumurre, Murhainfo

Lasin kerroksisuudesta johtuu, että hajotusvaiheessa ensimmäiset palaset putoavat rikkomispuolelle. Eiväthän ne pääse minnekään muualle putoamaan, kun ikkunassa ei ole vielä reikää. Lasi on vahvaa, eikä hajoa kuin kovalla työllä ja pitkävartisella, mieluummin terävällä astalolla. Tämän lisäksi ikkunassa sisäpuolella oli pienillä nauloilla kiinnitetty verho, joka esti palasten putoamista sisälle. Isoja irtonaisia lasinpaloja jäi verhon varaan ja rikkoja heitti niitä käsillä tai sorkkaraudan koukulla taakseen, pois tieltä. Verho revittiin lopulta irti kiinnikkeistään ylhäältä ja putosi sisäpuolelle lattialle, ja sen päälle putosi kasa lasia. Verhossa näyttää olevan 3 terävää iskujälkeä ulkoa katsoen vasemmassa alanurkassa, siis oven lukon vieressä. Murtautujalle olisi luonnollista lyödä lukon viereen reikä ja yrittää siitä käsi sisään työntämällä avata lukko. Lukko oli kuitenkin ns. pitkäsalpaperiaatteella toimiva, ja vaatii kahvan alla olevan erillisen vääntimen kiertämistä, jotta kahva kääntyy. Siksi murtautuja ei saanut sitä auki, eikä tietenkään voinut jäädä asiaa kauan miettimäänkään. Hän ilmeisesti oletti oven olevan jotenkin takalukossa, ja siksi myös poistui samaa reittiä kuin oli tullut, ovea aukaisematta.

Terassilta löytyi murhaajan verisiä poistumisjälkiä: 3 kengänjälkeä, sekä pieniä pisaroita muutamasta paikasta, esim. terassin poistumisaukosta. Nämä jäljet ovat tietenkin lasien päällä. Joku verinen lasinpalanen on voinut kulkeutua myös ikkunasta poistuneen murhaajan kengänpohjassa tai vaatteissa, jotka jättivät verijälkiä ikkunanpieliin. Lasia joutui myös hiukan sisältä ulos, kun tutkijat aukaisivat oven (se aukeaa ulospäin, jolloin avatessa sisällä ovea vasten olevaa lasia putoaa ulos ja kynnysrakoon. Samasta syystä ovea ei ole voinut lasinrikkomisen jälkeen avata ja sulkea uudelleen.) Näissäkin laseissa on joku verijälki voinut olla.

Tarkempaa tietoa lasinpaloissa olevasta verestä tai lasinpalojen sijainnista ei ole kerrottu.

• suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Syyttäjä todistaa, että Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja.

Auer oli kertomuksensa mukaan sängyllä, ”ehkä seisomas tai polvillani tai jotenki” kun ikkuna alkoi hajota. Sänky on noin metrin verran ikkunasta sivussa, ulkoa päin katsoen vasemmalla puolella. Takka on terassin ovea vastapäätä. Rikotun ikkunan sirut eivät tämän vuoksi voi lentää sängylle, etenkään Auerin puolelle joka nukkui seinän puolella, eikä sängyltä myöskään löytynyt kuin yksi tai pari sirua (Mäkinen sanoi oikeudessa (hovi), että sängyllä oli lasinpaloja, mutta ei ollut merkinnyt niitä raporttiinsa). Lasi tietenkin lensi lähinnä eteenpäin, kohti takkaa, ja suuret määrät sitä lattialla olikin. Toki kimmokkeita ja hajasirpaleita saattoi osua muuallekin. Auer ei ole väittänyt, että lasia lensi hänen päälleen, vaan kertoi ensimmäisessä kuulustelussaan: ”ja lasin paloja lentelee ja sit jossain vaihees mä tajusin et tääl oikein kunnol lentelee, joten suojasin kasvojaki ettei silmiin lennä sitä, et sitä niinko pitkälle lensi niit lasinpalasii sielt…” Auer ei kerro, miten hän kasvoja suojasi, käsillä vai peitolla. Suojautuminen on vaistomainen reaktio, kun puolentoista metrin päässä huoneessa aletaan rikkoa ikkunaa ja lasinpalasia kimpoilee.

Jos Auer oli peiton alla, miten paidassa ylipäätään voisi lasia olla? Paidan lasijäämät tutkittiin vasta nykyiseen oikeudenkäyntiin, jolloin paitaa oli ehditty tutkia ja riepotella jo oikeudenistunnossakin useita kertoja. Syyttäjän väite siitä, että lattialle putoavat ikkunalasin palat aiheuttavat kaikkialla leijuvaa ja pysyvästi vaatteisiin jäävää lasipölyä, tuntuvat erikoisilta. Jos tiputat juomalasin lattialle, saatko paitaasi pölyä? Entä jos heität sen eteesi puolentoista metrin päähän? Kertomuksensa mukaan Auer loikkasi kerran sirpaleiden yli, huoneesta pois juostessaan. Tästäkö paidan olisi pitänyt ”lasipölyyn” tulla? Onko ilmeisesti edelleen tallella oleva verinen lakana tutkittu lasipölystä?

On hyvä muistaa myös, että mikäli Auer rikkoi lasin itse, hän olisi ollut todellisessa lasipommituksessa. Tätä ”lasipölyä” olisi varmasti tarttunut kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta suojaamisesta huolimatta esimerkiksi hänen ihoonsa ja hiuksiinsa, ja sitä kautta hänen syyttäjän mukaan myöhemmin päälleen vaihtamaan t-paitaansa. Hänhän ei mitenkään lasin rikkomisen jälkeen enää ehtinyt suihkussa käydä. Molemmat lapsetkin todistivat kuulleensa, että pian rikkomisen loputtua Auer juoksi puhelimeen. Poika jopa kertoi, että ”lasiääntä” kuului vielä Auerin ollessa puhelimessa, tosin sanoi, että voi muistaa väärin. Häntähän kuultiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009.

Selvää onkin, että ikkunan rikkomisen pitäisi olla ”viimeinen lavastus”, koska se äänekkäänä toimenpiteenä voisi herättää naapureiden huomion ja tuoda lapset paikalle. Jos Auer on ikkunan rikkonut, miten hän sitten ehti tehdä verijäljet rikotun ikkunan särmiin ja ulos ja sisään sirujen päälle? Pesullakin pitäisi käydä ja vaatteita vaihtaa.

Auerin kertomus ikkunan hajoamisesta kuvaa hyvin kolmikerroksisen lämpölasin rikkumista: ensin kuuluu pelkkää räiskintää, kun ulkokerrokset hajoavat, sitten sirpaleita alkaa tulla sisälle ja lopulta niitä tulee paljon kun ikkunassa on iso reikä ja takana ollut verho putoaa/revitään alas (”Et ensin me sitä räiskintä-ääntä katottiin, et mistä ihmeestä tää ääni tulee. Sit tota jossain vaiheessa tajuttii, et siitä niinko lentää lasia siit ikkunasta.”). Lämpölasi ei hajoa kertaiskusta, vaan vaatii kovaa hakkaamista ja hajoaa kerroksittain.

• tuntemattoman tunkeutujan ja Jukka Lahden tapelleen takan ja oven välisellä alueella. Syyttäjän mukaan oven ja takan välisellä alueella ei ole selkeitä yhteenotossa aiheutuneita verijälkiä. Syyttäjän mukaan Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, joten hän ei ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

Syyttäjä ”unohtaa”, että oven vieressä, ulkoapäin vasemmalla puolella oli seinää vasten matalahko arkku. Jukan ei suinkaan tarvinnut mennä tappelemaan murhaajan kanssa lasikasaan terassin oven eteen, vaan hän paljasjalkaisena tietenkin väistyi sängyn päädyn eteen, noin metrin verran sivuun ovesta ja lasikasasta. Tänne, kuten itse sängyllekään ei tullut lasia kuin vähän.

Vaikka syyttäjä väittää, ettei Lahden jalkapohjissa ollut naarmuja (joskus puhuttiin, että löytyi vain yksi naarmu), rikostutkija Mäkisen valokuvista nähdään, että Lahden jalkapohjissa on naarmuja: vasemmassa jalkapohjassa kymmenkunta, mutta oikeassa vain pari. Tämä todistaa edelleen sitä, että Lahti seisoi sängyn päädyssä, vasen jalka lähempänä ikkunasta tullutta lasikasaa, oikea kauempana. Tällöin nimenomaan vasempaan jalkapohjaan tulee enemmän naarmuja, oikean pysyessä lähes kokonaan lasittomalla alueella ja naarmuttomana.

Mitä syyttäjä mahtaa tarkoittaa ”selkeillä yhteenotossa aiheutuneilla verijäljillä”? Kuvista nähdään, että sängyn päädyn edessä on verijälkiä, jotka näyttävät pisaroilta. Lisäksi lattialla samassa kohtaa on Lahden kiinteä hammassilta. Sitä ei voi sylkäistä pois, vaan se on lyöty pois. Kuvasta päätellen hammassillassa on myös verta. Miten hammassilta ja veripisarat ovat päätyneet tuohon paikkaan, mikäli mitään väkivaltaa ei ko. paikassa ole tapahtunut? Syyttäjä ei ole mitään tapahtumakuvausta pystynyt antamaan, vaikka hän ajaa useampaakin teoriaa ikään kuin yhtä aikaa. Auerin väitetään yllättäneen Jukan sänkyyn kesken unien. Miten Jukan hampaat ja veripisaroita sitten päätyy sängyn eteen? Miten hänen verisiä jalanjälkiään lattialle?

Lisäksi: jos murhaaja juuri oli tullut sisään, miten verta heti ensimmäisessä ”kohtaamispaikassa” olisikaan suuria määriä? Auerin kertomuksen mukaan tunkeutuja hyökkäsi heti Lahden kimppuun ja alkoi jonkinlainen pystypaini. Auer ei huomannut veistä ennen kuin yritti mennä väliin, ja häntä pistettiin kylkeen, jonka jälkeen hän pakeni huppumiehen ja terassinoven välistä lasikasan yli (”siit missä oli se arkku, siit loikkasin yli ja juoksin pakoon”). Hänen jalkapohjistaan (varpaista) löytyi lasin tekemiä naarmuja, mikä sopii hänen kertomukseensa loikasta (lasiselle alueelle hypätään vaistomaisesti varvistaen, ei koko jalkapohja edellä).

Ei ole tiedossa, missä kohtaa Lahtea puukotettiin ensimmäisen kerran. On mahdollista, että hampaat irrottanut isku annettiin nyrkillä tai ikkunanrikkomisastalolla. On melko luonnollista, että Lahti perääntyi ja pakotettiin perääntymään muutama askel taapäin. Täällä lattia on täynnä verisiä tuhruisia kengän osajälkiä, joiden seassa on paljaan jalan jälkiä. Rikospaikkatutkijat tulkitsivat ne tyypillisiksi tappelujäljiksi: paikalla on ”sylipainittu” pystyasennossa: toisella henkilöllä kengät, toisella paljaat jalat ja toisen on oltava ollut niin haavoittunut, että hänen vertaan oli putoillut jo paljon lattiallekin. Kaikesta päätellen Lahti sai pahimmat puukotusvammansa pystyasennossa sängyn päädyn ja takan välisellä alueella, jossa siis ei ollut juurikaan lasia.

Aika tyhmää syyttäjältä ilakoida, että lasikasassa ei ole tappelun jälkiä, kun vajaan parin metrin päässä on lattialla tappelujälkiä paljon. Ikään kuin Auer nyt jotenkin millintarkasti voisi tappelupaikan ilmoittaa, tai että asia olisi oleellinen. Tappelu on tapahtunut siellä, missä tappelujäljet ovat.

Ja mitä Auer tappelupaikasta itse asiassa sanoi: ”ko mä lähdi pois niin ne ei ollu vielä siinä kohtaa mihi Jukka jäi, siihen kylpyhuoneen oven etee vaan ne oli niinko lähempänä takkaa ja se mist hän tuli sisälle siin kohtaa.” Harvinaisen hyvin siis verijälkiin sopiva kuvaus. Huomioi, että takkahuone on hyvin pieni.

• että hän yritti mennä tappelun väliin ja tunkeutuja puukotti häntä rintaan. Syyttäjän mukaan tämä ei ole mahdollista, koska olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, eikä Auerin rinnasta tippunutta verta ole missään lattioilla.

Auerin rinnasta tippunutta verta löytyi puhelimen vierestä lattialta keittiöstä, puhelimen luurista, sekä ulko-ovesta käden jättämä jälki. Julkisuudessa ei ole ollut tietoa siitä, onko esim. olohuoneen matto tutkittu. Tutkimustulosta tai raporttia veren etsimisestä ei ole etp:ssä. Punaiseen mattoon voi helposti joku veripisara hukkua.

Tärkein asia on kuitenkin se, että puukotti Aueria sitten huppumies tai hän itse, hänellä oli verta vuotava haava rinnassaan, kun poliisit saapuivat. Tämän jälkeen hän poliisipartion mukaan liikkui asunnossa, mm. eteisessä, olohuoneessa ja keittiössä, jossa alkoi pyörtymään ja laitettiin makuulle. Ei voida jälkeenpäin sanoa, milloin olohuoneesta löytyvä veri olisi tullut: ennen vai jälkeen poliisien saapumisen. Syyttäjän väite ei siis todista mitään. Koska verta ei löytynyt, ja Auer kuitenkin todistettavasti olohuoneessa verisenä käveli, sitä ei joko pudonnut maahan asti, tai pudonnutta verta ei löytynyt.

– Kuolemannaakka

JATKUU…

”…ku oikeus päättää että onko joku syyllinen tai syytön, niin sehän perustuu tämmösiin päättävän elimen ja näiden ihmisten niinku omaan tunnetilaan ja tämmöseen, että onko heidän mielestään näyttö riittävä ja se on aina… se on inhimillistä toimintaa ja siinä voi tota edelleenkin tulla semmonen, että näyttö ei riitä.”
Kuva IS