Hyvät ja huonot uutiset

Vallan käyttöä ja virkavallan käyttöä

Poliisi tiedotti perjantaina: Satakunnan poliisilaitos on pidättänyt komisario Juha Joutsenlahden virasta tästä päivästä alkaen rikossyytteen ajaksi.

Valtionsyyttäjä on nostanut syytteen Juha Joutsenlahtea vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asiassa on kysymys Joutsenlahden menettelystä tutkinnanjohtajana Ulvilan henkirikosjutun tutkinnassa vuonna 2007.

Syyte koskee epäiltyä virkavelvollisuuden vastaista menettelyä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle. 1)

Olen samaa mieltä Satakunnan poliisin kanssa siitä, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat omiaan heikentämään luottamusta poliisin toimintaan ja myös koko rikosoikeudelliseen järjestelmään.

Hienoa, että Satakunnan poliisilaitos kunnostautuu ja haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen. Poliisin toiminnan luottamusta lisää se, että toiminnan laillisuutta valvotaan tehokkaasti, tutkitaan toimet tarvittaessa perusteellisesti ja mahdolliset rikkeet otetaan vakavasti.

Tosin Satakunnan poliisilaitoksen poliiseista vuonna 2012 tehtyyn tutkintapyyntöön ei ole vielä saatu vastausta. Juttu on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla ja pohdittavana ylittyykö syytä epäillä kynnys. Siinä ilmeisesti riittää pohdittavaa useammaksi vuodeksi.

Ulvilan murhan tutkinnassa on tapahtunut paljon asioita, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti, ettei luottamus poliisin toimintaan heikentyisi. Onni onnettomuudessa, että nämä monet inhimilliset erehdykset ovat sattuneet nimenomaan Satakunnan poliisissa, jossa asioihin tartutaan eikä mitään mahdollisia rikkeitä pimitetä, peitellä, unohdeta ja vaieta. Poliisipäällikkö Timo Vuolan sanoin ”Laki on sama kaikille”, mutta ovatko menettelytavat kaikille samat, entä puuttumiskynnys. Otetaanko kaikkien poliisien mahdolliset rikkeet näin vakavasti kuin Joutsenlahden kohdalla?

Oikeudenkäynnissä paikalla ollut Anna Annala kertoi, että asianajaja Manner oli heittänyt ilmaan ajatuksen erään valokuvan tietoisesta poisjättämisestä. Manner oli todennut kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Syyttäjä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys.

Tekninen tutkija Matti Mäkinen kertoi oikeudessa miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että “tein mitä tein, en muuta”.

Ensin Mäkistä siis pyydettiin muuttamaan/poistamaan kuva ja kun Mäkinen ei totellut pyyntöä, kyseinen kuva korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut tuon kuvan vaihtaneensa. Kuusirannan, Lapinniemen ja Santaojan toimet on mitä todennäköisimmin selvitetty ja asiaan varmasti suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Tai sitten ei.

Poliisin tekemät rekonstruktiot olivat hävyttömän huonoja, täynnä virheitä ja ne tähtäsivät ilmiselvästi tiettyyn lopputulokseen. Ja lisäksi niistä tärkein oli päässyt mystisesti katoamaan. Kun virheet on nyt huomattu, on tätä varmasti käsitelty poliisissa ja tehty toimenpiteitä tutkimusten laadun parantamiseksi. Tai sitten ei.

Poliisilta on joutunut luvattoman paljon materiaalia hukkaan. Tosin uutta materiaalia on tuotettu siinä määrin, että määrä pysyy valtavana ja juttu tarpeeksi sekavana, ettei se varmaan haittaa. Ainakaan syyttäjää.

Annulle valehdeltiin kuulusteluissa, että lapset olisivat kertoneet isän ja äidin riidelleen murhayönä. Mitään tällaista lapset eivät olleet kertoneet. Kerrottiin myös, että lapset olisivat sanoneet, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Lapset eivät olleet tällaistakaan kertoneet vaan täysin päinvastoin. Poika oli murhayönä pelästynyt ulkona kulkevaa poliisia ja luullut tätä murhaajaksi (Huom. ei siis äidiksi).  Vielä tuolloin poika ei pitänyt äitiä murhaajana. Lisäksi Annulle vakuutettiin, ettei ikkunasta ollut mahdollista kulkea, koira ei ollut saanut jälkiä ulkopuolisesta, hätäkeskustallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen viittaavia ääniä jne. Lasten kuulustelut olivat henkistä väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että lapset harhautuivat johdattelusta vain hyvin vähän. Voin vain kuvitella miten vahva luottamus lapsilla on poliisiin tämän jälkeen.

On käynyt selväksi, ettei krp:n ääni- ja labratutkimusten varaan ei voi paljoa laskea. Äänitutkijan tulkinnat muuttuvat kuin kameleontti ja labrassa sattuu ja tapahtuu. Eläkkeelle jäänyt tutkinnanjohtaja Kuusiranta katsoi tarpeelliseksi selittää medialle, että murhapaikalta löytynyt tuolloin vielä tuntematon dna sisältää saman poikkeuksellisen y-kromosomin (xyy, jonka esiintyvyys on 1:1000 vastasyntyneestä poikalapsesta), joka oli myös Jukka Lahdella. Kaikesta päätellen krp:n tutkijalla, joka oli saastuttanut todistusmateriaalin, on myös tuo poikkeuksellinen y-kromosomi. Tai sitten vaan päättelen väärin. KORJAUS: kyseessä ei ollutkaan mikään poikkeava y-kromosomi vaan kyse oli isältä pojalle muuttumattomana periytyvästä y-kromosomista. Nyt olen ehkä vielä hämmentyneempi kuin tähän asti. Y-DNA -testeissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta.

Surkuhupaisinta on se, että poliisi ei pystynyt selvittämään Lahden puheluita Porvoon poliisiin ja sieltä Lahden numeroon ja se, että Porvoon poliisissa, joku oli katsonut Lahden tietoja kannasta mahdollisesti kollegan tunnuksilla.

1) http://poliisi.fi/poliisi/satakunta/home.nsf/pfbd/B8BEB3420DBF8BC1C2257C160046D4E4?opendocument

Virheetöntä teknistä ja taktista tutkintaa

Harmillista, mutta virheetöntä

Annun elämä on viimeiset neljä vuotta kulunut vankilassa ja kahden oikeusnäytelmän pyörteissä. Molempien oikeusprosessien taustalla on yksi oikeasti tapahtunut rikos – Jukan murha. Ainoa asia mikä on pysynyt muuttumattomana, on se, että murha on tapahtunut oikeasti. Joku murhasi Jukka Lahden lähes seitsemän vuotta sitten. Murhaoikeudenkäynti aloittaa jo toista kierrosta ensi viikolla vaikka itse murhan esitutkinta on vieläkin ”lapsen kengissä” tai kadonnut.

Annun rooli on seitsemässä vuodessa muuttunut. Ensin hän oli rikoksen uhri ja henkirikoksen silminnäkijä. Häntä myös epäiltiin rikoksen tekijäksi, vaikka tästä käydään vieläkin kovaa kiistaa tutkittiinko ’vaimo tekijänä’ -vaihtoehtoa aluksi tosissaan vai ei. Myöhemmin Annusta tuli ainoa epäilty ja sittemmin väärin tuomittu. Tällä hetkellä Annu on tuomittu vakavista rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut ja hän on syytettynä rikoksesta, jonka on tehnyt joku aivan toinen. Moni muukin asia on seitsemässä vuodessa muuttunut.

Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä ei ole tapahtunut teknistä virhettä, vakuuttaa Krp:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola. 1) Ei ole tapahtunut teknistä virhettä tarkoittanee sitä, että mainittu dna oikeasti löytyi tutkittavasta näytteestä, se oli oikea dna ja se kuului oikeasti Krp:n tutkijalle eikä näytettä tutkineelle rikoskemistille. Dna-näytteiden käsittelyssä ei siis ole tapahtunut mitään teknistä virhettä. Ainakin näin meille kerrotaan. Onko tapahtunut taktinen virhe?

klapi

Murhapaikalta löytyneeseen klapiin joutui ilmeisen inhimillisesti Krp:n tutkijan dna:ta, joka sekoittui uhrin, Jukka Lahden, dna:han ja tämän tiedetään tapahtuneen vasta Krp:n laboratorioissa. Mitä kyseisen tutkijan dna tekee tutkittavassa näytteessä ja miten se siihen joutui? Miten voidaan olla varmoja, että tutkijan dna:ta on tullut klapiin vasta laboratoriossa, kun klapia ei ollut tutkittu ennen, kun se sinne toimitettiin. Aivan yhtä hyvin dna olisi voinut olla klapissa jo valmiiksi, jonkun tulkinnan mukaan vaikkapa jo valmiiksi siinä puussa metsässä, josta klapi oli peräisin. Ei kai pelkästään sillä perusteella voida sulkea epäilyä pois, että sopivan dna:n omaava henkilö sattuu olemaan töissä siellä, missä näytettä tutkitaan. Toisaalta syytetäänhän Anneli Aueria murhasta ainoastaan sillä perusteella, että hän oli uhrin lisäksi ainoa aikuinen, joka asui talossa, jonne murhaaja tunkeutui ja jossa rikos todistettavasti tapahtui.

Aluksi poliisi uskoi tunnistamattoman dna:n kuuluvan ulkopuoliselle murhaajalle. Sittemmin poliisissa väitettiin dna:n voineen tulla klapiin ihan missä vaiheessa vain, mistä vain, vaikka jo metsässä ennen puun kaatamista. Nyt poliisissa tiedetään kertoa, että dna on tullut klapiin ihan mistä vain Krp:n laboratoriossa. Sellaista kuulemma sattuu, kaiken aikaa ja sen kerrotaan olevan jopa ihan tavanomaista. Mielenkiintoista olisi tietää, montako osumaa rekisterissä tuli, kun anonyymi virkamies vihdoin antoi näytteensä, saiko useampikin mysteeri ratkaisunsa. Oliko tutkija jättänyt natsan jonnekin, jossa hetken kuluttua oli tapahtunut vakava rikos? Tässä viittaan tämän päivän Turun Sanomien paperiversiossa olevaan juttuun aiheesta ”Ulvilan näytteessä ei tapahtunut virhettä”.

Tämä teknisesti virheetön Krp:n dna-tutkimus on tullut melko kalliiksi, mutta kaikella on toki hintansa. Joka tapauksessa mikä tahansa tulee halvemmaksi kuin se, että oikeus tässä asiassa toteutuisi ja murhaan syytön vapautettaisiin syytteistä.

Suomessa ei ole todennettu yhtään tapausta, jossa joku olisi tuomittu virheellisen dna-tunnistuksen perusteella. Tämä on loistava uutinen. Suomi on tässäkin asiassa vailla vertaansa. Muualla maailmassa virheitä tapahtuu dna-tutkimuksissa ja vääriä tuomioita annetaan ja kumotaan. 2)

IS 2007

Tappajan ääni tallentui nauhalle – uutisoitiin 2007.

Silloinen tutkinnanjohtaja, paljasti medialle, että hätäkeskusnauhalta kuullaan tapahtumat yksityiskohtaisesti ja että murhaajan puhetta kuuluu tallenteelta. Krp:n äänitutkijan ensimmäinen lausunto vahvisti murhaajan äänen kuuluvan nauhalta. Samoin Tampereen yliopiston tutkimus vahvisti useita kohtia tallenteelta, joissa voitiin kuulla ulkopuolisen ääntelyä ja puhetta.

Myöhemmin nämä vieraat äänet kuitenkin katosivat tallenteelta, samoin kuin aiemmin kuuluneet kamppailun äänet. Krp:n laboratorio on mystinen paikka. Siellä toisiin tutkittaviin näytteisiin tulee lisää tutkittavaa materiaalia, kun taas toisista näytteistä materiaalia vastaavasti katoaa. Jonkunlaista tasapainoa sekin.

1) http://ts.fi/uutiset/kotimaa/523433/Krp+Ulvilan+dnaanalyysi+oli+virheeton

2) http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/523107/Krpn+laboratorion+johtaja+Dnanaytteita+otetaan+valikoiden

Mielenkiintoista ja niin inhimillistä

Professori dna-tunnisteesta: ”Todella mielenkiintoista” IL 1.7.2013

Samainen professori, jonka viisaita sanoja siteerasin kirjoituksessani ”Saunan takana on vielä tilaa”, on antanut vähemmän viisaita kommentteja tänään Iltalehdelle koskien Ulvilan murhan tutkintasotkua. Kaikesta ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvitsekaan.

klapi

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää dna-näytteen kuulumista keskusrikospoliisille selvänä merkkinä siitä, ettei Jukka S. Lahden surmaaja ollut ulkopuolinen.

Professori on siis sitä mieltä, että jos rikospaikalta ei löydy muiden kuin poliisin dna:ta, niin murhaaja on siinä tapauksessa perheenjäsen. Jos henkilöllä ei ole perhettä, on kyseessä tällä logiikalla varmuudella itsemurha.

Ylen saamien tietojen mukaan Ulvilan surman tuntematon dna on tunnistettu ja se kuuluu nimettömän lähteen mukaan keskusrikospoliisin tutkijalle. Tolvanen pitää tunnistusta erittäin mielenkiintoisena.

– Näyttää olevan arvoitus missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan dna on sinne joutunut. Mielenkiintoista on se, onko tutkija käynyt surmapaikalle jo ennen rikosta vai onko se tullut tutkinnan yhteydessä, Tolvanen toteaa.

Jos professori uskoo, ettei ulkopuolista murhaajaa ole ollut, niin ajatteleeko hän, että tämä nimeltä mainitsematon tutkija olisi käynyt perheen kotona ennen murhaa ihan vaan syljeskelemässä halkopinoon. Tai vaihtoehtoisesti söhlännyt dna:taan rikospaikkatutkinnan yhteydessä veriseen klapiin – tuskin. Toisaalta KRP:n rikosteknisen laboratorion johtajan Erkki Sippolan mukaan näytteiden saastuminen on normaalia ja näyte voi saastua missä vaiheessa tutkintaa tahansa. Niinkin luotettavia ovat tutkimukset. Mahdollisesti saastunut näyte on murhan alkututkinnassa sulkenut oikean murhaajan pois epäiltyjen listalta.

Ulvilan surman tutkinnan aloitti Porin poliisi, joten keskusrikospoliisin tutkija ei ole voinut saapua rikospaikalle ensimmäisten joukossa.

Tolvasen mukaan tunnistettu dna vahvistaa syyttäjien näkemystä ja tulee olemaan merkittävä todiste myös elokuussa alkavassa Ulvilan surmien pääkäsittelyssä Satakunnan käräjäoikeudessa.

– Minusta tämä selventää tilannetta ja vahvistaa käsitystä, ettei mitään ulkopuolista tekijää ole.

Syyttäjien mielestä dna:lla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä tässä murhajutussa Anneli Aueria vastaan. Dna:ta on koko ajan vähätelty ja väitetty milloin hyttysen dna:ksi ja milloin miksikin. Tuskin niin merkityksetön asia muuttuisi yllättäen syyttäjän ”yllätystodisteeksi” vaikka professori tätä pitääkin merkittävänä. Onko syyttäjä ollut tietoinen dna:n yhteensopivuudesta jo pitkään, mahdollisesti jopa hyvin pitkään? Sitä tarina ei kerro. Eikä Valkama.

Tietämättä mitään muuta kuin, että rikospaikalta löytynyt tuntematon dna on varmistunut sopivan erääseen keskusrikospoliisin tutkijaan, professori vetää sen johtopäätöksen, että murhaaja ei ole ulkopuolinen. Jos rikospaikalta löytyy poliisin dna:ta, niin onhan se ilmiselvää, että murhaaja on silloin kukas muu kuin uhrin vaimo. Keskusrikospoliisin tutkija ei missään tilanteessa voi olla murhaaja, se ei vain yksinkertaisesti ole vaihtoehto. No, jos kyseessä on halkoa tutkineen rikoskemistin dna, niin siitä tietysti voisi vetää sen johtopäätöksen, että jos murhaaja olisikin KRP:n miehiä, murhaajasta todella olisi dna:ta huomattavasti enemmän rikospaikalla. Se kun leviää niin helposti jopa laboratorio-olosuhteissa.

”Inhimillinen erehdys”

Tolvasen mukaan inhimillisiä erehdyksiä tutkintapaikalla sattuu jatkuvasti, eikä ole poikkeavaa, että tutkijan jälkiä löytyy tutkimusaineistosta. Hänen mukaansa tämänkaltaiset virheet on yleensä pystytty tunnistamaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

– Rikospaikka tulisi aina eristää niin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Erityisen ikävää on, että tutkijan jälki tunnistettiin vasta näin myöhään.

Tolvasen mukaan kyseisellä tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia.

Poliisit ovat kovasti inhimillistä porukkaa, se on huomattu tämän jutun yhteydessä moneen otteeseen. Yhdestä asiasta olen professorin kanssa täydellisen samaa mieltä, tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia. Oli dna tullut klapiin sitten missä vaiheessa tahansa ennen tai jälkeen Porin poliisin paikalle saapumisen.

Dna on ollut tärkeä todiste oikean murhaajan kiinni saamiseksi. Jos dna nyt osoittautuu saastuneeksi näytteeksi, on mahdollista, ettei Ulvilan murha ratkea koskaan. Dna:lla ei ole merkitystä Anneli Auerin syyttömyyden kannalta, sen todentavat muut seikat.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Olin kirjoittamassa blogijuttua, jossa ihmettelen, miksei Ulvilan murhan tutkintaa aikanaan siirretty KRP:lle. Koska asiassa tuli esille poliisiylijohtaja Mikko Paateron nimi, ajattelin, että olisi reilua antaa hänelle mahdollisuus kommentoida ennen kuin kirjoitan asiasta. Ja hyvä niin, koska muutama virhe tuli Paateron vastauksessa oikaistuksi. Onneksi poliisin hallinnossa ei ole resurssipulaa, joten sain vastauksen viestiini kahdessa tunnissa, onhan tämä blogi siinä määrin tärkeä asia.

BergKirjoitin Paaterolle:

”Hei, olen Anneli Auerin ystävä ja kirjoitan aiheesta blogia. Koska kirjoitan asioita, jotka koskevat myös sinua, niin kysyisin, haluaisitko kommentoida seuraavaa asiaa.

Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotti silloinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Ehdotukseen suostuttiin. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi Joutsenlahden jatkamaan tutkinnanjohtajana. Joutsenlahti kertoo, ettei ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.

Mikko Paatero halusi pitää tutkinnan Porin poliisilla eli “omilla pojillaan”, mutta miksi. Jälkeenpäin on helppo viisastella, että päätös oli väärä, mutta mielenkiintoista olisi tietää, miksi siirto KRP:lle ei tuolloin tuntunut Paaterosta oikealta vaihtoehdolta.”

Paatero

Paatero vastasi:

”En jaksa muistaa asiassa käytyjä keskusteluja mutta keskustelin luonnollisesti Porin poliisipäällikön kanssa ja päädyttiin siinä vaiheessa ettei siirtoa tehdä vaan tehdään hyvää yhteistyötä KRP:n kanssa. Minä en tutkinnanjohtajamääräystä Joutsenlahdelle ole koskaan antanut. Kyse on tällaisessa asiassa aina se, että poliisiyksikkö ratkaisee tutkinnanjohtajan. Kyse ei varmaankaan silloinkaan ollut ammattitaidosta vaan resursseista, joista keskusteltiin. Jälkiviisaus on aina parasta viisautta mutta mikä seikka olisi taannut että KRP olisi selviytynyt tutkinnanjohtajatehtävistä paremmin, koska yhteistyötä asianomaiset yksiköt joka tapauksessa koko ajan tekivät.”

Jos ymmärrän viestin oikein, Paatero siirtää vastuun asiassa osittain poliisipäällikkö Timo Vuolalle. Toisaalta Paatero ei pidä KRP:tä sen ammattitaitoisempana kuin Porin poliisia, joten vaikka siirto olisi tehty, ei  hänen mukaansa olisi mitään takuita paremmasta lopputuloksesta. Ja ns. lopputuloshan asiassa on täysi katastrofi, murhaajaa ei ole löytynyt ja nyttemmin ei enää edes etsitä. Vuola kommentoi 10.5.2012 SK24.fi sivustolla poliisille esitettyä kritiikkiä eikä Paateron tavoin näe mitään ongelmaa Ulvilan murhan tutkinnassa.

VuolaTimo Vuola, Satakunnan poliisipäällikkö:

”Erinomaista poliisityötä

Satakunnan Kansan kirjoituksessa 10.5. annettiin ymmärtää, että esitutkinta olisi Ulvilan surman tutkinnassa jotenkin epäonnistunut. Näin ei mielestäni suinkaan ole, kokonaan riippumatta siitä, mikä asian lopullinen tuomio aikanaan on.

Lain mukaan poliisin tehtävä ei ole ottaa syyllisyyteen kantaa, vaan selvittää asiat niin perin pohjin kuin mahdollista syyttäjälaitosta ja tuomioistuinta varten. Joidenkin hyvin vaikeasti selvitettävien rikosten tutkintaan saattaa kulua paljon aikaa ja voidaan tehdä vääriäkin ratkaisuja tai ”turhaa työtä”, se on ihan selvää ja myös inhimillistä.

Kokonaisuutena arvioiden poliisi on mielestäni tehnyt erinomaista työtä! Haluttaessa aina joku löytää arvosteltavaa ja ”jälkiviisautta” ja se suotakoon vapaassa yhteiskunnassa. Olen erittäin ylpeä poliisimiestemme valtavasta panoksesta, ammattitaidosta ja kunnioitettavasta peräänantamattomuudesta asian tutkinnassa!”

Paateron mukaan ei ole ollut kysymys siitä, ettei Porin poliisin ammattitaito olisi riittänyt. Kyllä Paateron omat pojat osaavat. Vuolakin on erittäin ylpeä poliisimiesten erinomaisesta työstä. Olen samaa mieltä Vuolan kanssa ainoastaan tuosta peräänantamattomuudesta, sen kunnioitettavuudesta olenkin jo eri mieltä.

Halossa ollut DNA

Syyttäjien mukaan halosta löytynyt vieras DNA ei ole osoitus ulkopuolisesta murhaajasta. Syyttäjien mukaan tämä DNA on voinut tulla halkoon mistä tahansa ja milloin tahansa. Tällaiseen hiukan huvittavaan teoriaan vetoavat yleensä syytetyt, joiden DNA:ta on löytynyt rikospaikalta.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion mukaan sängyllä olleesta halosta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Lisäksi halosta oli taltioitu yksi tutkimusnäyte, josta oli todettu sekoittuneena todennäköisesti kahden eri henkilön DNA:ta. Tulos oli sopinut Jukka Lahden ja jonkun toisen mieshenkilön DNA:n sekoitukseksi.

Poliisi oli pyrkinyt kattavasti selvittämään kaikki mahdolliset mieshenkilöt, jotka olivat voineet luonnollisesti olla tekemisissä halon kanssa. Poliisi oli tutkinut talossa käyneiden mieshenkilöiden (myös poikalasten), halkojen toimitusketjuun ja takan nuohoamiseen liittyneiden, DNA-tunnisteet. Henkilöä, jonka DNA-tunniste olisi sopinut halosta todettuun DNA:han, ei ollut kuitenkaan löytynyt.

Sängyssä olleessa halossa on Jukka Lahden veren ja DNA-tunnisteen sekä jonkun toisen mieshenkilön DNA:n lisäksi ollut edellä mainittuja ruskeankirjavia tekokuituja. Mainitut löydökset sekä halon sijainti sängyllä viittaavat siihen, että halkoa on tapahtumien kuluessa käsitelty. Tuntemattoman mieshenkilön DNA on selvä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

Ulvilan murhajutussa on tehty huikea määrä DNA-tutkimuksia mahdollisille epäillyille, mutta sopivaa mieshenkilöä ei ole löytynyt. Annua syytetään sitkeästi murhasta vaikkei hänenkään DNA:nsa täsmää tähän halosta löytyneeseen. Poliisin logiikka on aivan omaa luokkaansa. Samalla logiikallahan kaikki vanhat epäillyt ovat aivan yhtä mahdollisia tekijöitä, vaikkei DNA täsmännytkään. Epäiltyjä voisivat olla myös kaikki naiset. Vaikka halon DNA on poliisin toimesta todettu merkityksettömöksi, ei eräskään poliisimies siltikään uskalla antaa itsestään näytettä. ”Hyvä tutkinnanjohtaja pitäisi kaikki tutkintalinjat auki loppuun asti” vai miten ne kolleegat Joutsenlahtea arvostelivat.

Poliisille ja sossulle pyyhkeitä

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoista ilmenee, että ruskeankirjavia tekokuituja oli todettu kuituteipeistä, joita oli taltioitu Jukka Lahden kynnenalusnäytteistä sekä hänen yllään olleista t-paidasta ja alushousuista, makuuhuoneen lattialla olleista verisestä halosta, verisestä keittiöveitsestä, pussilakanasta ja arkun vieressä olleista housuista, sängyllä olleista halosta, pussilakanasta ja tyynyliinoista, terassin ovesta ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä oven alaosasta sisäpuolelta ja ovesta roikkuneesta verhosta kuin myös terassilla oven edessä olleista muovituolista ja lasten kurakintaasta päältä. Todetut ruskeankirjavat kuidut olivat olleet keskenään samanlaisia. Tällä perusteella voidaan päätellä, että tekijällä on ollut yllään vaate, josta mainitut kuidut ovat olleet peräisin.

Annun yllä olleesta punaisesta t-paidasta ruskeankirjavia tekokuituja ei ole todettu. Vaatetta, josta ruskeankirjavat tekokuidut olivat irronneet, ei ollut löytynyt eikä kyseisten kuitujen alkuperää ei siis ollut saatu selvitettyä. Tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut ovat selvä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

On myös täysin ilmeistä, että tekijän on täytynyt olla veressä, se on pääteltävissä tapahtumapaikan verijälkien perusteella. Annun vaatteissa tai iholla ei taas ollut juurikaan veriroiskeita. Lukuunottamatta hänen omaa vertaan, kun murhaaja oli vahingoittanut häntä. Mikäli Annu olisi murhaaja, olisi hänen täytynyt teon jälkeen käydä peseytymässä, vaihtaa vaatteet ja vahingoittaa itseään. Lisäksi hänen olisi tarvinnut hävittää vaatteet, kuivata kylpyhuone ja pestä viemärit jne.

Sosiaalityöntekijä ZC on kertonut, että hänen saapuessaan tapahtumapaikalle yöllä kolmen – neljän aikaan Annu oli ollut kääriytyneenä huopaan ja hänen hiuksensa olivat olleet kosteat. ZC:tä on kuulusteltu ensimmäisen kerran asiassa esitutkinnassa 21.2.2011. ZC on kertonut, että hän ei ollut tapahtumien jälkeen tehnyt havainnostaan mitään muistiinpanoja. Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvasta 29 voidaan havaita, että Annun hiukset eivät ole näyttäneet juuri pestyiltä vaan enemmänkin kuivilta. Myöskään muut todistajat eivät ole kertoneet Annun hiusten olleen kosteat. Poliisit ovat tutkineet myös talon viemärit ja etsineet verijäämiä, mutta tuloksetta. Voidaan varmuudella todeta, ettei Annu ole peseytynyt murhan ja viranomaisten saapumisen välillä. Sosiaalityöntekijän muistikuvasta voidaan taas olla perustellusti montaa mieltä. Ehkä ihmisten muistikuvat vanhoista tapahtumista rakentuvat paljolti perustuen kuvitelmiin ja spekulointiin suhteessa jälkeenpäin saatuun informaatioon. Tuskin kukaan sentään tarkoituksella valehtelisi todistajana, sehän olisi jo rikos sinänsä.

suihku

UUTTA: Tulevassa murhaoikeudenkäynnissä syyttäjillä on uutta todistusaineistoa. Kesällä 2011 pienemmät lapset ovat ratkaisseet verijälkien pesemistä/vaatteidenvaihtoa koskevan ongelman ja ruskeiden kuitujen alkuperän. Ruskeat kuidut ovat peräisin Annun laudoista ja vanhoista ruskeista pyyhkeistä rakentamista kilvistä, joiden suojaamana hän on taistellut Jukkaa vastaan. Tästä syystä Annussa ei myöskään ollut verijälkiä, eikä hänen tarvinnut vaihtaa vaatteita eikä käydä suihkussa, joten aikaa muuhun lavastukseen oli enemmän – kätevää. Poliisi ei ole pystynyt ratkaisemaan syytteen ja todisteiden välisiä ristiriitoja, joten lapset on otettu avuksi. Sen pituinen se.