Vuosisadan juttu aiheuttaa paniikkia

Vuosisadan juttu aiheuttaa paniikkia

En halua sekaantua

”En halua olla missään tekemisissä asian kanssa”.

Asiantuntija ei halua sekaantua soppaan

Alansa ansioituneelle asiantuntijalle esitettiin pyyntö suositella hänen hallitsemaansa erikoisalaan perehtyneitä ammattilaisia Turun alueelta. Kysymyksen ei pitänyt olla kovin vaikea, etenkään henkilölle, joka on kyseisen erikoisalan johtava uranuurtaja ja kehittäjä Suomessa ja joka toimii alan kouluttajana. Kysymyksen asettelussa tapahtui kuitenkin perustavaa laatua oleva virhe. Kysyjä tuli maininneeksi, että ammattilaista etsitään nimenomaan Auerin lasten avuksi.

Tästä seurasi se, ettei asiantuntija halunnut vastata kysymykseen, vaan ilmoitti, että ei halua olla missään tekemisissä asian kanssa. Syyksi hän mainitsi ”koska asiaan liittyy niin paljon ammattialan edustajien osallisuutta”. Kun kysyjä ihmetteli, eikö hän uskalla vai mikä on ongelma, asiantuntija vastasi, että ei vain halua sekaantua soppaan. Tämän jälkeen hän ei halunnut ottaa mitään kantaa edes yleisiin peruskysymyksiin. Ammattilaisen asenne oli koko asiaa kohtaan hyvin torjuva. Asenne yllätti kysyjän, joka ei ollut pyytänyt ottamaan kantaa Auerin lasten tilanteeseen vaan kysymys oli mahdollisimman neutraali ”Löytyykö Turun alueelta alan ammattilaisia?”

Minkä ammatillisen riskin asiantuntija olisi ottanut kertoessaan keitä kysyttyyn erikoisalaan perehtyneitä ammattilaisia toimii Turussa? Ilmeisesti jopa oman alan asiantuntijan suositteleminen voisi vaikuttaa vahingollisesti suhteisiin ammattikunnan piirissä, kun asia liittyy jollain tavalla Anneli Aueriin.

***

"Pyydän sinua poistumaan".

”Pyydän sinua poistumaan”.

Lääkäri ei halua sanoa sanaakaan enempää

Jensin sisko Susku kävi kysymässä neuvoa arvostetun lääkärin vastaanotolla Helsingissä. Tässä on hänen kertomuksensa:

”Kävin pari vuotta sitten erään urologin luona Helsingissä. Kysyin voiko lapselle syntyä arpi peräsuoleen muutoinkin kuin seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena? Lääkäri vastasi, että voi monestakin eri syystä.

Kun kerroin, että kyse on Annusta ja Jensistä, niin lääkäri ilmoitti tylysti, että ei halua sanoa asiasta sanaakaan enempää. Hän pyysi minua poistumaan vastaanotoltaan ja ilmoitti, ettei edes laskuta siitä. Ilmeisesti hän alkuun kuvitteli, että tiedustelisin asiaa liittyen omaan lapseeni. Kuultuaan Anneli Auerin nimen hänen käytöksensä muuttui erittäin jyrkäksi. Olin aivan järkyttynyt lääkärin reaktiosta. En olisi ikinä uskonut lääkäriltä saavani sellaista kohtelua.”

Lääkäri ei saa, eikä hänen pidäkään ottaa kantaa yksittäistapaukseen tutkimatta potilasta tai perehtymättä potilaan tutkimustuloksiin. Tämän lääkäri olisi voinut kertoa asiakkaalleen. Mikään ei kuitenkaan estä lääkäriä kertomasta yleisesti asioista, jotka ovat nimenomaan hänen erikoisosaamisaluettaan. Näinhän lääkäri aluksi toimikin vaikka yhtään lapsipotilasta ei vastaanotolla näkynytkään. Vasta kuultuaan asian liittyvän Aueriin, hänen käytöksensä muuttui täysin epäammattimaiseksi.

***

shhh

Oikeuslääkärit haluavat pysyä nimettöminä

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa (Hymy 2/2013) kuinka naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilän mukaan immenkalvo ikään kuin kasvaa takaisin eikä tyttölapsen ”neitsyys” sulje pois lukuisten raiskauksien mahdollisuutta.

Kirjoittamaansa artikkelia varten toimittaja Niskasaari kertoo haastatelleensa useampaa oikeuslääketieteen edustajaa ja kaikki haastatellut olivat olleet täysin eri mieltä Joki-Erkkilän näkemyksen kanssa. Haastateltujen oikeuslääketieteen edustajien mukaan ”neitsyys” tai sen puuttuminen voidaan tutkimuksessa todeta, sillä immenkalvo häviää yhdynnässä. Yksikään virassa toimiva lääkäri ei kuitenkaan halunnut esiintyä artikkelissa omalla nimellään.

Toimittaja Niskasaaren mukaan lääkärit ovat yleensäkin haluttomia todistamaan toisen lääkärin lausuntoa vastaan, ja tässä tapauksessa asiaan vaikutti myös Minna Joki-Erkkilän asema. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos pitää häntä erittäin pätevänä seksuaalisen hyväksikäytön tutkijana. Toimittaja Niskasaari arvelee, että tästä samasta syystä puolustuksella ei ollut oikeudessa lääkäritodistajaa, joka oli kyseenalaistanut Joki-Erkkilän erikoisen tulkinnan.

Ainut, joka antoi toimittaja Niskasaarelle lausuntonsa omalla nimellään, oli eläkkeellä oleva entinen lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu. Hänen ei enää tarvinnut pelätä uransa olevan vaarassa ja hän lausui kantansa avoimesti: ”Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä.”

Millaisen riskin lääketieteen ammattilainen ottaa kertoessaan omalla nimellään olevansa eri mieltä jonkun toisen alan ammattilaisen esittämästä näkemyksestä? Ilmeisesti Joki-Erkkilän asema sai eri mieltä asiasta olevat ammattilaiset pysymään mieluummin nimettöminä.

***

Lääkärit ja kollegiaalisuuden suhteettomat mittasuhteet

Suomen Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeiden tarkoituksena on pitää yllä arvonmukaista henkeä ja hyvää toveruutta lääkärikunnan keskuudessa. Ohjeet velvoittavat lääkäreitä käyttäytymään kollegiaalisesti työhön liittyvissä ja muissa keskinäisissä suhteissaan. Ohjeiden tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojella lääkäriä puutteellisen ammattitaidon, virheellisen menettelyn tai väärinkäytöksien selvittämiseltä ja seurauksilta.

Sitooko kollegiaalisuusvelvoite lääkäreitä niin tiukasti, ettei toisen lääkärin selvästi lääketieteen vastaisiakaan näkemyksiä uskalleta kyseenalaistaa kuin korkeintaan nimettömänä?

***

"Ei kuulu virkatehtäviini" "Ei ole minun alaani"

”Ei kuulu virkatehtäviini”
”Ei ole minun alaani”

Asianajajat ja lääketieteellinen asiantuntija-avuttomuus

Puolustusasianajaja joutuu usein hankkimaan vastatodistelua syyttäjän esittämälle asiantuntijatodistelulle. Esitin muutaman kysymyksen aiheeseen liittyen Annun ja Jensin asianajajille.

Jens Kukan asianajaja Miikka Hakanen kertoo:

”Olen pyytänyt ainakin 20 lääkäriä todistajaksi Auerin ja Kukan asiaan. Prosessi on ollut kaikin puolin keskimääräistä hankalampi. Asiantuntijaksi ryhtyminen on täysin vapaaehtoista ja vaatii aikamoista siviilirohkeutta ryhtyä asiantuntijatodistajaksi asiaan, joka on ollut vuosia julkisuudessa. En ole voinut luottaa siihen, että valtio maksaa mitään korvausta asiantuntijalausunnosta. Olen kuitenkin luvannut maksaa omista varoistani kaikki mahdolliset lausunnot, joten asiantuntijaksi ryhtyminen ei ole ollut rahasta kiinni.”

”Mielestäni käräjäoikeuden ja hovioikeuden tulisi käyttää laissa olevaa mahdollisuutta nimetä asiantuntija. Ei pitäisi toimia niin, että asiantuntija on poliisin nimeämä lääkäri.”

”Uskon, että jotkut asiantuntijat katsovat, ettei heidän maineelleen ole eduksi esiintyä oikeudenkäynnissä, joka koskee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Yksi professori ilmoitti, uskoakseni tekosyynä, ettei ole alan asiantuntija. Lääkäreillä on sellainen outo kollegiaalisuus, ettei yleensä ole sopivaa arvostella kollegan asioita varsinkin, kun kyseessä on arvostettuna pidetty asiantuntija. Hänen uskotaan hoitaneen asiaa oikein.”

Anneli Auerin asianajaja Juha Manner on samoilla linjoilla asianajaja Hakasen kanssa ja hän totesi, että lääketieteellisen asiantuntijatodistajan saaminen oli hankalaa, suoraan sanottuna mahdotonta.

***

Kantelujen ja valitusten tutkimisen sietämätön vaikeus

Lapset tutkineesta ja lausunnot antaneesta erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilästä 30.1.2013 tehdyn kantelun käsittely on kestänyt pitkään, eikä tietoa ratkaisun saamisesta osata antaa, koska kanteluasia on ”poikkeuksellinen”.

Edellä kuvattu ongelma lääkärien kollegiaalisuudesta toistuu Joki-Erkkilästä tehdyn kantelun suhteen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto etsi Valviran avustuksella reilun vuoden asiantuntijalääkäriä antamaan lausuntonsa kanteluasiassa. Ei ilmeisesti ollut helppo tehtävä löytää ketään lääkäriä antamaan arviotaan. Toisaalta, jos Joki-Erkkilän toiminta olisi ollut täysin mallikasta ja jos hän olisi arvostetun asemansa arvoinen, niin eiköhän tarkastelu olisi ollut lääkärin kuin lääkärin helppo tehdä – ei huomautettavaa.

Vaikeuksia on myös sosiaalipuolen toiminnan valvonnassa. Annun lasten asiassa on tehty kantelu sosiaaliviranomaisten toiminnasta ja laiminlyönneistä. Kantelu on jätetty Lounais-Suomen aluehallintovirastoon jo 4.12.2012. Kantelun käsittely on vieläkin kesken.

Molemmissa kanteluissa on esitetty selviä virheitä, laiminlyöntejä ja lain vastaista toimintaa, mutta ratkaisuja on ilmeisen vaikea antaa vallitsevassa tilanteessa, jossa Annu on tuomittuna sekä miehensä murhasta että lapsiin kohdistuneista vakavista rikoksista ja julkinen paine on kova.

Epäilemättä korkein oikeus painii samojen julkisen paineen ongelmien kanssa. Valituslupa-asian käsittely on kestänyt jo luvattoman pitkään. Joko korkeimman oikeuden jäsenet ovat asiasta kovin erimielisiä tai sitten he ovat ymmärtäneet, että tuomio tulisi kumota, mutta joutuvat miettimään tämän oikean ratkaisun seurauksia. Vaakakupissa on koko Suomen viranomaistoiminnan arvokkuus, oikeammin sen rippeet ja kahden syyttömän ihmisen ja heidän lähipiirinsä kärsimykset. Kumpi sitten painaa korkeimman oikeuden vaakakupissa enemmän, jää nähtäväksi.

***

Poikkeuksiakin löytyy

Kaikkia ei pelota, kuten esimerkiksi kirjoituksessa jo aiemmin mainittua eläkkeellä olevaa entistä lääninoikeuslääkäriä Martti Tenhua.

Kaikki kunnia myös lastenkirurgian dosentti Harry Lindahlille suoraselkäisestä ja ammattimaisesta toiminnasta. Hänen kokemukseensa alalla ja tutkittuun tietoon perustuva näkemyksensä lapsen vamman syntymekanismista pysyi samana huolimatta siitä kenestä lapsesta oli kysymys. Hän oli myös valmis esittämään perustellun kantansa asiasta oikeudenkäynnissä ja Mikko Niskasaaren haastattelussa.

Psykologian tohtori, dosentti, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja Helena Häkkänen-Nyholm osoitti myös rohkeutensa ja uskalsi neuvoa mistä ja keneltä voin etsiä tietoa kysymästäni asiasta. Siitäkin huolimatta, että kerroin asian liittyvän Anneli Aueriin.

Viides liike ja kuudes aisti

coffeee

On olemassa sellainen näkemys historiasta, että kuljemme kohti sivistynyttä järjen käyttöä, joten aina vähemmän ja vähemmän lankeamme sellaisiin perustelemattomiin johtopäätöksiin tai kollektiiviseen hulluuteen, joka on ajoittain tahrannut Euroopan historiaa. Keskiajan kristillisen kulttuurin luoma antisemitistinen demonologia, sekä 1600–1700-lukujen noitavainot ovat tässä katsannossa juuri noita kauhistuttavia poikkeamia kehityksen tieltä. Ne kuuluvat ihmiskunnan lapsuuteen, eivät rationaaliseen aikuisuuteen, jonka olemme saavuttaneet.

Se laajalle levinnyt uskomus, että kuulumme rationaaliseen, tieteellisen ajattelun aikakauteen, emmekä ole enää vaarassa joutua tuollaisten fantasioiden valtaan, on harhoistamme kaikkein vaarallisin. Juuri rationaalisuutemme ja vaikeutemme tunnistaa omaa väkivaltaisuuttamme ja seksuaalisten kuvitelmiemme monimuotoisuutta, johtaa siihen, että olemme ehkä enemmän kuin koskaan ennen alttiina vaarallisille projektioille.

Monet kaikkein vaikuttavimmista historiassa esiintyneistä fantasioista liittyvät lapsiin ja heidän suojelemiseensa. Usein oletetaan, että meidän oma ahdistuneisuutemme viattomien lasten haavoittuvuudesta on moderni tapa ajatella. Näin ei kuitenkaan ole. Ajatus siitä, että on olemassa pahuuden salaliitto, jossa vietellään ja vahingoitetaan lapsia, on kuitenkin peräisin antiikin ajoilta.

Aina kun annamme mielessämme syntyä demonologisia fantasioita, on mahdollista, että sorrumme uudelleen omiin harhoihimme. Jos pieni innokas ryhmä joutuu tällaisen fantasian valtaan, voi käydä kuten historian kuluessa on toistuvasti käynyt, että he luovat niin vaikuttavan kertomuksen, että he eivät itse pääse sen pauloista. On todella suuri vaara, että he onnistuvat mobilisoimaan ja tahtomattaan rakentamaan todisteet, joilla he muuttavat fantasiansa entistä intensiivisemmiksi. 1)

Kun faktat kertovat muuta kuin ihminen haluaa ja tahtoo uskoa, niin mistä saisi vahvistusta omille fantasioilleen ja uskomuksilleen? Toisille vastaus on ’Viides liike’, uskonnollinen yhteisö, johon mm. sisäministeri Räsänen kuuluu, siellä uskotaan rukouksen tuomaan totuuteen. Monille riittää kuudes aisti. Luterilaisen kirkon sisällä on uudistusliike, joka perustaa totuuden nk. armonlahjoihin. Sellaisia ovat mm. profetoiminen (näkyjen näkeminen ja tulevan ennustaminen), kielillä puhuminen (tuntematon ja ulkopuolisille käsittämätön kieli), kyky ihmeparannukseen, ja suorat viestit Jumalalta. Tästä on esimerkkinä Nokia-liike. Tuollaiset kyvyt ovat nykyisessä psykiatriassa määritelty kuuluviksi itsesuggestioon, johon liittyy psykoottisia episodeja, joissa ihminen ei toimi reaalimaailman faktoissa.

Riittävätkö nämä uskonnollisiin liikkeisiin kuuluvien ihmisten esoteeriset aistimukset ratkomaan rikoksia?

Poliisit ja syyttäjät näyttävät monesti perustavan syytöksensä ilman vähääkään itsekritiikkiä omaan pettämättömään kykyynsä aavistaa mikä totuus on, intuitiivisesti ja vaistonvaraisesti. Oikeusvarmuuden kannalta on vaarallista, jos syyttäjän asiantuntijalääkärin todistus perustuu todellisuudessa uskonnolliseen näkemykseen tai kyseenalaiseen päämäärään – ainakaan lääketieteellisiä lainalaisuuksia kyseisen huippulääkärin lausunnot eivät noudata.

Kaikki asiat voi kuudennen aistin varassa vääntää merkiksi siitä, mitä itse tahtoo. Jutut veren juomisesta voi halutessaan nähdä liittyvän saatananpalvontaan, mutta aivan yhtä hyvin sen voi liittää kristinuskoon – eikö juuri kristinuskossa ehtoollisella pelata ainakin symbolisesti veren juomisella ja ruumiin syömisellä.

1) Richard Webster; Bryn Estyn salaisuus Modernin noitavainon rakentaminen (suomennos Anu Suomela)

PÄIVÄN LUKUVINKKI:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/152

ja Hymy 2/2013