Esirippu laskeutuu, näytös alkaa 5

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen perusteella tiedetään:

Tuomio on tehty äänestyksen jälkeen.

Päätös ei ollut yksimielinen. Äänestyksen tulos oli 2-1.

Vähemmistöön jäänyt käräjätuomari olisi tuominnut Anneli Auerin kolmesta pahoinpitelystä ja Jens Kukan kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä yhdestä pahoinpitelystä ja katsonut kummankin osalta tutkintavankeusajan vapaudenmenetyksen rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Yksi tuomareista  katsoi Annun syyllistyneen kolmeen pahoinpitelyyn ja Jensin syyllistyneen kolmeen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja yhteen pahoinpitelyyn. Epäselvää on, millä perusteella nämä teot tuomarin mielestä tulivat toteen näytetyiksi. Jos kyse on asianomistajien kertomusten luotettavuusarviosta, niin tämä tuomari piti joidenkin asianomistajien kertomuksia kovin vähän luotettavina. Toisaalta hän luotti ilmeisesti täysin niiden asianomistajien kertomuksiin, joiden mukaan mitään rikosta ei ollut tapahtunut.

”Uskokaa lapsia” -ideologiaa toteutettiin tuomiossa kauttaaltaan. Vaihtelevasti uskottiin eri lapsia tai samojen lasten eri kertomuksia. Tohon uskotaan, tohon ei, kai me tämäkin uskotaan. On nää niin kamalia juttuja, pakkohan näistä on tuomita. Tota ei vaan voida uskoa, kun sitä ei uskois kukaan jne.

Jätän julkisen selosteen ruotimisen sikseen ja jään odottamaan, että hovioikeudessa asia ymmärretään.

Esirippu laskeutuu, näytös alkaa 4

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen perusteella tiedetään:

Asiassa on asianosaisten lisäksi kuultu todistelutarkoituksessa ja todistajana yhteensä 51 henkilöä. Henkilötodistajista suuri osa on ollut psykologian ja psykiatrian alan asiantuntijoita, joiden kuulemisella on pyritty selvittämään asianomistajien haastatteluissa antamien kertomusten luotettavuutta.

Lisäksi todistajana on kuultu runsaasti henkilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat tunteneet vastaajat tai jommankumman heistä. Oikeudenkäynnissä on lisäksi esitetty runsaasti asiakirjatodistelua.

Ratkaisun perusteluissa on keskeisellä sijalla asiantuntijoiden lausumiin ja lääkärintarkastuksissa tehtyihin havaintoihin pohjautuva asianomistajien kertomusten luotettavuuden arviointi.

Asiantuntijoiden olisi minusta pitänyt ehdottomasti olla julkisia. Asiantuntijoiden henkilöllisyys ei voi olla sellaista arkaluonteista tietoa, jota tulisi suojella. Todistelutarkoituksessa ja todistajina kuultujen asiantuntijoiden ammattitaitoa tulee voida arvioida kriittisesti ja tarvittaessa myös  kyseenalaistaa. Varsinkin, kun selosteessa nimenomaan todetaan, että ratkaisun perusteluissa on keskeisellä sijalla juuri asianomistajien kertomusten luotettavuuden arviointi, josta nämä asiantuntijat ovat antaneet lausumansa. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus varmistua ensin oikeudessa kuultujen asiantuntijoiden pätevyydestä, riippumattomuudesta ja luotettavuudesta, jotta olisi mitään mahdollisuuksia arvioida sitä, ovatko heidän tekemänsä luotettavuusarviot lähellekään luotettavia. Esimerkkinä jo tiedossa oleva poliisin asiantuntija Keijo Ahorinta.

Selosteessa olisi pitänyt olla jotakin konkreettista edes siitä, millä perusteella ja millä menetelmillä lasten kertomusten luotettavuutta on arvioitu. Kiinnostavaa olisi ollut tietää, millä perusteella osa kertomuksista katsottiin luotettaviksi ja osa taas ei. Selosteesta päätellen lasten luotettavuutta on siis arvioitu tarina kerrallaan, eikä luotettavuusarvio perustu kokonaisuuteen. Lääketieteellisestä näytöstä, sen laadusta ja lääketieteellisen näytön puutteesta olisi pitänyt mainita. Tämä olisi ollut mahdollista tehdä suojaten asianomistajien yksityisyyttä – jos katsotaan, että rikos missään mielessä on yleensä kenenkään yksityisasia.

Salaisesta tuomiosta päätellen nämä salaiset asiantuntijat ovat hankkineet pätevyytensä Salaisessa tiedekunnassa. Kurssivalintaan voi tutustua:

http://www.helsinki.fi/jarj/intelligenzia/sal/

Esirippu laskeutuu, näytös alkaa 3

hiiri

Seuraavaksi esittelen oikeudenkäynnin ”huumori” -osastoa koskevat syytteet, jotka tulivat hylätyiksi. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen perusteella tiedetään:

Syyte eläinsuojelurikoksesta on hylätty.

Olen kuullut huhun, että eläinsuojelurikosta koskeva syyte kaatui nimenomaan näytön puutteeseen. Tältä osin tuomioistuin ei siis pitänyt lasten mielikuvitusta luotettavana. Syyte ei voinut kaatua uskon puutteeseen, koska monet syytteet menivät läpi ”uskon” varjolla. Ymmärrän, että eläinsuojelurikoksen ajaminen oli syyttäjille haastava tehtävä. Eläinuhrien omia kertomuksia tapahtuneista ei luonnollisesti voitu kuulla ja asiantuntijoidenkin arviot kertomusten luotettavuudesta jäivät siitä syystä hiukan puutteellisiksi. Poliisi ei myöskään pystynyt tavoittamaan yhdenkään eläinuhrin omaisia, ex-puolisoita, naapuria tai ketään muutakaan.

Julkisuudessa esillä olleen keskustelun johdosta on syytä erikseen todeta, että vastaajia ei ole tuomittu teoista, joihin olisi liittynyt piirteitä saatananpalvonnasta.

pirullinen

Julkisuudessa on ollut keskustelua myös muilta osin, mutta hyvä, että edes tähän keskusteluun otettiin kantaa selosteessa. Ei ole palvottu saatanaa ja piste. Hiukan tämän tiedon arvoa laskee minun silmissäni se, että tuomio yritetään saada selosteessa näyttämään ”hyvältä”, mitä se ei ole. Meille uskotellaan, että vastaajien vankeusrangaistukset ovat täysin ansaittuja, eikä arvovaltainen tuomioistuin nyt sentään mihinkään saatananpalvonta sepustukseen usko. Niin halpaan ei sentään mennä, vaikka muuten halpaan sitten mentiinkin.

Esirippu laskeutuu, näytös alkaa 2

salattu

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen perusteella tiedetään:

Asiassa on ollut kysymys useisiin lapsiin kohdistuneiksi väitetyistä seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista.

Kuten aikanaan tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari ei halunnut paljastaa kuinka monesta lapsesta rikosepäilyssä oli kyse, ei tuomioistuinkaan sitä halua paljastaa. Mitähän arkaluonteista voi olla asianomistajien lukumäärässä? Varmasti jotakin, koska sitä ei haluta kertoa. Asianomistajia on useita. Siihen tietoon on suuren yleisön tyytyminen.

Koska kyse on lapsista, tulee heidän henkilöllisyytensä paljastumista suojata kaikin mahdollisin tavoin vaikka rikoksen uhriksi joutumisen, ei pitäisi millään tavalla olla uhrille häpeällistä. Erityisesti tässä jutussa kannatan kuitenkin asianomistajien ehdotonta salaamista, koska kaikki asianomistajat eivät ole omasta mielestään joutuneet kyseisten rikosten kohteeksi, eivätkä halua sellaisen uhreiksi leimautua.

Paljastaisiko lukumäärän kertominen sitten asianomistajien henkilöllisyyden? En usko.

Jos kyse ei ole asianomistajien henkilöllisyyden suojaamisesta, niin mistä ihmeestä on kyse? Paljastaisiko lukumäärän kertominen jotain ihan muuta? Luulen, että kyse on enemmänkin jostain muusta kuin asianomistajien suojaamisesta. Kenties yrityksestä säilyttää käräjäoikeuden arvovallan rippeet kyseisen limbotuomion jälkeen. Onnistuuko se salaamisella? En usko.

salattu

Osaan lapsista kohdistuneiksi väitettyjä rikoksia koskevat syytteet on hylätty kokonaan.

Kaikki syytteet eivät siis tulleet käräjäoikeuden arvion mukaan toteen näytetyksi. Joitakin X määrää lapsia koskevat rikossyytteet on hylätty kokonaan. X määrää lapsia ei ole tuomioistuimen mielestä käytetty seksuaalisesti hyväksi eikä pahoinpidelty. Jotain sekin.

Esirippu laskeutuu, näytös alkaa 1

salattu

28.1.2013 alkaa salaisen oikeudenkäynnin toinen näytös. Näyttämönä tällä kertaa Turun hovioikeus. Kaikki on hirvittävän salaista ja mystistä. Jotakin kuitenkin tiedetään Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen pohjalta. Kysymyksessä on seksuaali- ja väkivaltarikosasia, jossa on tullut esille arkaluonteisia tietoja asianomistajien, jotka ovat lapsia, yksityiselämästä ja terveydentilasta. Aineisto on julistettu salaiseksi 60 vuoden ajaksi asianomistajien suojaamistarpeen vuoksi.

Tuomio sisältää tuollaisia arkaluonteisia tietoja.

Tästä syystä oikeudenkäyntiaineisto on määrätty salaiseksi. Salaiseksi on määrätty aivan kaikki – myös muut kuin mainitut asianomistajia koskevat arkaluonteiset tiedot.

Seuraavassa on muutamia oikeustoimittajien kommentteja salaiseksi määrätyistä oikeudenkäynneistä. 1)

Väite: Julkisista selosteista saa hyvän käsityksen syytteenalaisesta tapahtumasta ja tuomion perusteluista.

”Huimat erot laadussa ja sisällössä.”

”HAH! Tunnen yhden tapauksen – taisi olla Nurmeksen KäO:n tuomio lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa – jossa KäT oli ihailtavalla tavalla perustellut ratkaisunsa ja laski sen julkisuuteen, siis asianomistajien nimet ja viitteet heidän identifioimiseensa salaten. Jutun argumentaatio ja syytteen hylkäämisen perusteet kerrottiin huolella. Se oli kunnon seloste. Usein seloste ei juurikaan laajenna jo tuomiolauselmasta ilmenevää, toki joskus.”

Väite: Tuomioistuimet määräävät usein koko oikeudenkäynnin salaiseksi, vaikka se voitaisiin käsitellä ainakin osittain julkisesti.

”Toisinaan tuntuu, että salaaminen kokonaan on tuomarille ns. helppo ratkaisu.”

Väite: Oikeudenkäyntejä salataan vain perustelluista syistä.

”On monta tapausta, joissa oikeudenkäynti on salattu ilman mitään perusteluja. Kyseenalaistaisin myös esim. seksuaalirikosjuttujen säännönmukaisen salaamisen, koska näin syntyy käsitys, että uhrilla on jotain hävettävää.”

1) www.oikeustoimittajat.fi/kommentitjulkisuus.php

Kuka lasta suojelee, kuka rakastaa

– Lapseni ovat sepittäneet satuja. He valehtelevat, Anneli Auer vakuuttaa.

– Lapseni ovat sepittäneet satuja. He valehtelevat, Anneli Auer vakuuttaa.

Voiko äiti, joka sanoo lastensa valehtelevan, rakastaa lapsiaan?

Ajatusta on pyöritelty netin keskustelupalstoilla liittyen Annun antamaan haastatteluun, jossa hän kertoo lasten sepittäneen satuja ja valehtelevan kauheuksista, joita lapset väittävät perheessä tapahtuneen. Lapsiaan rakastavan vanhemman tulisi joidenkin nimettömien nettimoralistien mielestä ilmeisesti antaa lasten valehdella kaikessa rauhassa. Ainakaan ei pitäisi syyttää lapsia valehtelusta – se on sairasta tai joka tapauksessa täysin hävytöntä. Eikö kukaan muu koskaan sano lapselleen, että ”älä valehtele”? Jos minun lapseni puhuvat puppua ja niinhän ne pikku pirulaiset aika ajoin tekevät, en todellakaan hyväksy sitä.

Pitää muistaa, että Annu puhuu omista lapsistaan ja tietää mitä heidän perheessään on todellisuudessa tapahtunut. Pitää muistaa myös se, että yksi lapsista on eri mieltä muiden kanssa siitä, mitä kotona on tapahtunut. Annu ei syytä lapsiaan valehtelusta. Hän kertoo, etteivät lasten kauhutarinat pidä paikkaansa oikeassa elämässä, ne eivät siis ole totta. Se, miksi lapset kertovat juttuja, jotka ovat joko täysin mahdottomia tai paikkaansa pitämättömiä, on Annullekin epäselvää. Vaihtoehtoja mahdollisille selityksille voi arvailla. Jos lapset alkavat kertoilla satuja tosiasioina, suurin vastuu on kuulijalla. Vastuu on aikuisilla. Pienille lapsille ei saa sälyttää sellaista vastuuta. Aikuisten tehtävä on puuttua asiaan. Aikuisen tehtävä ei ainakaan missään nimessä ole ohjailla ja ruokkia valheita mieleiseensä suuntaan.

Joskus tilanne voi tuntua – niin lapsesta kuin aikuisestakin – niin vaikealta, että valehtelu tai ns. muunnellun totuuden kertominen tuntuvat ainoalta selviytymiskeinolta tilanteessa. Toisinaan voi lasketella luikuria vain päästäkseen helpommalla. Joskus valhe lipsahtaa, jotta olisi toiselle mieliksi ja saisi hyväksyntää. Kun kyse on pienistä lapsista, he eivät vielä täysin tiedosta valheen seurauksia. Eivätkä varsinkaan silloin, jos valehteluun ei puututa. Siihen saatetaan jopa kannustaa tahallisesti tai tahattomasti.

En ole mikään esimerkillinen vanhempi enemmän varmaan merkillinen, enkä voi neuvoa muita lasten kasvatuksessa, mutta rehellisyys on niin tärkeä juttu, että valehtelua ei meidän perheessä sivuuteta olan kohautuksella. Olen tietoinen lasten taipumuksesta keksiä hyviä selityksiä asioille, jotta pääsisivät luikertelemaan hankalasta tilanteesta. Lapset ovat myös siitä ovelia, että he nopeasti (meitä aikuisia nopeammin) hoksaavat mitä heidän missäkin tilanteessa oletetaan sanovan, jotta ovat meille aikuisille mieliksi ja jolloin heidänkin tilanteensa on helpompi. Minusta on varsin omituista väittää, ettei Annu rakastaisi lapsiaan, kun hän sanoo lasten juttujen olevan satua, kun ne sitä ovat.

Mutta jos lasten kertomukset ovat epätosia, niin mistä ne tulevat? Ovatko lasten mielikuvituksen sisällöt todella niin sairaita ja kammottavia? Vastaus on kyllä, kuten Grimmin veljekset epäilemättä tiesivät.

Kun ihmiset ryhtyvät etsimään oireita, niitä tavallisesti löytyy. Kysytään vaikka lääketieteen opiskelijoilta, jotka epäilevät sairastavansa mitä tahansa tautia, johon juuri ovat perehtymässä. Kun vanhemmille sanotaan, että mikä tahansa lapsen oire johtuu mahdollisesti hyväksikäytöstä, tai jos lastenlääkärille sanotaan, että peräsuolessa tai vaginassa saattaa olla ‘viitteitä’ hyväksikäytöstä nämä ‘oireet’ muuttuvat vakuuttaviksi. Painajaiset, vuoteenkastelu, seksileikit tai haluttomuus paljastaa väitettyä hyväksikäyttäjää muuttuvat todisteiksi hyväksikäytöstä. 1)

PIENTEN LASTEN KERTOMUSTEN USKOTTAVUUS

Ilmeisesti ammattilaisten on vaikea erottaa tarkkoja kertomuksia epätarkoista kertomuksista, jotka ovat toistuvien johdattelevien haastattelujen tulosta, koska monet lapsista ovat itse ruvenneet uskomaan siihen, mitä he kertovat aikuisille. Tätä tilannetta voi kutsua vääräksi uskomukseksi erotuksena valheille. Lapset eivät siis tiedä, että heidän kertomuksensa eivät pidä paikkaansa, minkä vuoksi esiin ei tule merkkejä huijauksesta, kiirehtimisestä yms. Lapset antavat vaikutelman siitä, että he haluavat kertoa totuuden, heidän kertomuksensa näyttävät pysyviltä, yksityiskohtaisilta ja yhtenäisiltä. Jos lapset uskovat kertomaansa, on hyvin vaikeaa erottaa virheitä. 2)

Katkelmia Sexpo säätiön julkaisusta Tieteellisiä artikkeleita:

1) LASTEN SEKSUAALISEN HYVÄKSIKÄYTÖN ARVIOINTI LÄHTÖKOHTANA LAPSEN TAPA KÄSITELLÄ TIETOA SEKÄ HYPOTEESIEN TESTAUS; William O’Donohue ja Matthew Fanetti

2) NUORTEN LASTEN TAPAHTUMAKUVAUSTEN LUOTETTAVUUS JA TOTUUDENMUKAISUUS; Maggie Bruck, Stephen J. Ceci ja Helene Hembrook

Ne ei tiedä mitä me tiedetään

Poliisit/syyttäjät: Tilakuuntelusta on yritetty väen väkisin löytää jotain todistetta murhaoikeudenkäyntiin, mutta pirullista, kun sieltä ei löydy mitään syytettä tukevaa. Syyttäjien KKO:lle tekemän valituslupahakemuksen liitteenä oli tilakuuntelu, jossa Annu sanoo ”ne ei tiedä mitä me tiedetään…” ja tätä syyttäjät pitävät osoituksena syyllisyydestä. Kummallista, että poliisille ja syyttäjille pitää vääntää kaikki rautalangasta vaikka tämänkin keskustelun viesti on aivan ilmeinen. Annu selittää lapselle, että poliisit yrittävät selvittää isin murhaa ja poliisit eivät tiedä varmuudella, että talossa on ollut ulkopuolinen murhaaja, koska eivät ole sitä omin silmin nähneet toisin kuin Annu ja vanhin tytär. Poliisit eivät tiedä mitä Annu ja tytär tietävät ja tuntuu että, eivät haluakaan tietää. Tai tietävät, mutta eivät usko. Tai uskovat, mutta eivät jostain syystä halua toimia sen mukaan.

Sosiaaliviranomaiset: Tuntuvat olevan täysin poliisin talutusnuorassa, ilman kykyä omaan itsenäiseen ajatteluun. No, nekään ei tiedä mitä me tiedetään, eivätkä ole piirun vertaa kiinnostuneita tietämään. Lasten suojelemisen nimissä voidaan toimia miten tuhoisasti tahansa.

Media: Rahastaa tilanteella, jossa mediaa ei kiinnosta tietää mitä me tiedetään. Media pitää kiinni suhteistaan poliisiin, joka vuotaa tarvittaessa sellaista sopivaa materiaalia, joka myy. Ei kannata purra ruokkivaa kättä. Sellainen on suomalainen itsenäinen ja vapaa media. Täysin riippumaton, paitsi tietysti rahasta ja vallasta.

Nettiväittelijät: ”Tietävät”, että me ei tiedetä mitä me tiedetään ja sekös heitä harmittaa. Se ei oikeastaan harmita minua.

Ja me, jotka tiedämme, emme saa kertoa kenellekään mitään mitä me tiedetään. Salailusta pitävät hyvän huolen kaikki viranomaiset, jotka eivät haluaisi meidän tietävän sitä kaikkea, mitä me tiedetään. Jonain päivänä sen tietävät kaikki.

Poliisille ja sossulle pyyhkeitä

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoista ilmenee, että ruskeankirjavia tekokuituja oli todettu kuituteipeistä, joita oli taltioitu Jukka Lahden kynnenalusnäytteistä sekä hänen yllään olleista t-paidasta ja alushousuista, makuuhuoneen lattialla olleista verisestä halosta, verisestä keittiöveitsestä, pussilakanasta ja arkun vieressä olleista housuista, sängyllä olleista halosta, pussilakanasta ja tyynyliinoista, terassin ovesta ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä oven alaosasta sisäpuolelta ja ovesta roikkuneesta verhosta kuin myös terassilla oven edessä olleista muovituolista ja lasten kurakintaasta päältä. Todetut ruskeankirjavat kuidut olivat olleet keskenään samanlaisia. Tällä perusteella voidaan päätellä, että tekijällä on ollut yllään vaate, josta mainitut kuidut ovat olleet peräisin.

Annun yllä olleesta punaisesta t-paidasta ruskeankirjavia tekokuituja ei ole todettu. Vaatetta, josta ruskeankirjavat tekokuidut olivat irronneet, ei ollut löytynyt eikä kyseisten kuitujen alkuperää ei siis ollut saatu selvitettyä. Tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut ovat selvä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

On myös täysin ilmeistä, että tekijän on täytynyt olla veressä, se on pääteltävissä tapahtumapaikan verijälkien perusteella. Annun vaatteissa tai iholla ei taas ollut juurikaan veriroiskeita. Lukuunottamatta hänen omaa vertaan, kun murhaaja oli vahingoittanut häntä. Mikäli Annu olisi murhaaja, olisi hänen täytynyt teon jälkeen käydä peseytymässä, vaihtaa vaatteet ja vahingoittaa itseään. Lisäksi hänen olisi tarvinnut hävittää vaatteet, kuivata kylpyhuone ja pestä viemärit jne.

Sosiaalityöntekijä ZC on kertonut, että hänen saapuessaan tapahtumapaikalle yöllä kolmen – neljän aikaan Annu oli ollut kääriytyneenä huopaan ja hänen hiuksensa olivat olleet kosteat. ZC:tä on kuulusteltu ensimmäisen kerran asiassa esitutkinnassa 21.2.2011. ZC on kertonut, että hän ei ollut tapahtumien jälkeen tehnyt havainnostaan mitään muistiinpanoja. Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvasta 29 voidaan havaita, että Annun hiukset eivät ole näyttäneet juuri pestyiltä vaan enemmänkin kuivilta. Myöskään muut todistajat eivät ole kertoneet Annun hiusten olleen kosteat. Poliisit ovat tutkineet myös talon viemärit ja etsineet verijäämiä, mutta tuloksetta. Voidaan varmuudella todeta, ettei Annu ole peseytynyt murhan ja viranomaisten saapumisen välillä. Sosiaalityöntekijän muistikuvasta voidaan taas olla perustellusti montaa mieltä. Ehkä ihmisten muistikuvat vanhoista tapahtumista rakentuvat paljolti perustuen kuvitelmiin ja spekulointiin suhteessa jälkeenpäin saatuun informaatioon. Tuskin kukaan sentään tarkoituksella valehtelisi todistajana, sehän olisi jo rikos sinänsä.

suihku

UUTTA: Tulevassa murhaoikeudenkäynnissä syyttäjillä on uutta todistusaineistoa. Kesällä 2011 pienemmät lapset ovat ratkaisseet verijälkien pesemistä/vaatteidenvaihtoa koskevan ongelman ja ruskeiden kuitujen alkuperän. Ruskeat kuidut ovat peräisin Annun laudoista ja vanhoista ruskeista pyyhkeistä rakentamista kilvistä, joiden suojaamana hän on taistellut Jukkaa vastaan. Tästä syystä Annussa ei myöskään ollut verijälkiä, eikä hänen tarvinnut vaihtaa vaatteita eikä käydä suihkussa, joten aikaa muuhun lavastukseen oli enemmän – kätevää. Poliisi ei ole pystynyt ratkaisemaan syytteen ja todisteiden välisiä ristiriitoja, joten lapset on otettu avuksi. Sen pituinen se.

Perheessä on ollut riitoja ja käytetty väkivaltaa

A ja H (toiseksi vanhin lapsi) eivät ole kuulemisissa 2009 kertoneet vanhempiensa välisestä riidasta, vaikka poliisi on näin Annulle valheellisesti ilmoittanut. Poliisi on esittänyt huhuja ja vääriä väitteitä riitelystä ja eroaikeista. Poliisin mukaan naapuri olisi kertonut Annun lapsen kautta kuulleen, että Auer-Lahden perheen vanhemmat aikovat erota. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Poliisi oli kirjannut tällaisen väitteen pöytäkirjaan, mutta naapuri oli pyytänyt poliisia poistamaan asiaa koskevan virheellisen merkinnän. Poliisi ei sitä kuitenkaan tehnyt.

Kun huhu eroaikeista tuli julkisuuteen, otti naapuri uudelleen yhteyttä poliisiin ja halusi edelleen korjata virheellisen tiedon. Poliisi kuuli naapuria ja tämä uusi kuuleminen videoitiin. Kyseinen video on sittemmin päässyt poliisilta jotenkin hukkumaan – ainakaan sitä ei lukuisista pyynnöistä huolimatta ole toimitettu puolustukselle. Koska poliisilta ei nauhaa saatu, kutsuttiin naapuri hovioikeuteen puolustuksen todistajaksi kertomaan asiasta. Saman naapurin talo paloi 10 päivää hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. Paloa on epäilty tuhopoltoksi.

Poliisi on myös väittänyt, että lattialta Jukka Lahden ruumiin alta löydetty hiustukko osoittaisi, että Annun ja Jukka Lahden välillä olisi ollut riitaa ja että he olisivat käyneet toisiinsa käsiksi. Rikoskemistin mukaan hiukset olivat irronneet lievää väkivaltaa käyttäen, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi takkujen harjaamista auki. Kyseisen tukon hiuksissa on ollut vain hyvin vähäisessä määrin hiusten juuria. Missään näistä ei kuitenkaan ollut DNA:ta! Kun hiuksia revitään väkivalloin, ne irtoavat päästä juurineen. Elävän hiuksen tunnistaa siitä, että juuressa on DNA:ta. Kyseisessä hiustukossa on ollut pelkästään kuolleita eli itsestään irronneita hiuksia – hiustukosta ei löytynyt ainoatakaan elävää hiusta. Esim. hiusharjassa olevissa hiuksissa on tyypillisesti vain vähäinen määrä hiuksia juurineen. Hiuksia ei siis ollut kiskottu väkivalloin. Kyseinen hiustukko ei ole merkki riitelystä.

Perheen riidoista ja väkivallasta ei ole mitään näyttöä eikä edes toisen käden tietoa.

UUTTA: Tulevassa murhaoikeudenkäynnissä syyttäjillä on uutta todistusaineistoa. Kesällä 2011 pienemmät lapset ovat alkaneet kilpaa kertoa äidin käsitämättömästä väkivaltaisuudesta. Myös lasten aiemmat muistot täysin arkisista asioista ovat muuttuneet merkittävästi. He muistavat aivan eri tavalla kuin aiemmin esim. kuka perheessä laittoi ruokaa ja kenen kanssa käytiin leikkipuistossa jne. Tästä lasten läheiset, jotka tietävät lasten uudet muistot vääriksi, ovat olleet hyvin hämmentyneitä.