Hyvät ja huonot uutiset

Vallan käyttöä ja virkavallan käyttöä

Poliisi tiedotti perjantaina: Satakunnan poliisilaitos on pidättänyt komisario Juha Joutsenlahden virasta tästä päivästä alkaen rikossyytteen ajaksi.

Valtionsyyttäjä on nostanut syytteen Juha Joutsenlahtea vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asiassa on kysymys Joutsenlahden menettelystä tutkinnanjohtajana Ulvilan henkirikosjutun tutkinnassa vuonna 2007.

Syyte koskee epäiltyä virkavelvollisuuden vastaista menettelyä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle. 1)

Olen samaa mieltä Satakunnan poliisin kanssa siitä, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat omiaan heikentämään luottamusta poliisin toimintaan ja myös koko rikosoikeudelliseen järjestelmään.

Hienoa, että Satakunnan poliisilaitos kunnostautuu ja haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen. Poliisin toiminnan luottamusta lisää se, että toiminnan laillisuutta valvotaan tehokkaasti, tutkitaan toimet tarvittaessa perusteellisesti ja mahdolliset rikkeet otetaan vakavasti.

Tosin Satakunnan poliisilaitoksen poliiseista vuonna 2012 tehtyyn tutkintapyyntöön ei ole vielä saatu vastausta. Juttu on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla ja pohdittavana ylittyykö syytä epäillä kynnys. Siinä ilmeisesti riittää pohdittavaa useammaksi vuodeksi.

Ulvilan murhan tutkinnassa on tapahtunut paljon asioita, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti, ettei luottamus poliisin toimintaan heikentyisi. Onni onnettomuudessa, että nämä monet inhimilliset erehdykset ovat sattuneet nimenomaan Satakunnan poliisissa, jossa asioihin tartutaan eikä mitään mahdollisia rikkeitä pimitetä, peitellä, unohdeta ja vaieta. Poliisipäällikkö Timo Vuolan sanoin ”Laki on sama kaikille”, mutta ovatko menettelytavat kaikille samat, entä puuttumiskynnys. Otetaanko kaikkien poliisien mahdolliset rikkeet näin vakavasti kuin Joutsenlahden kohdalla?

Oikeudenkäynnissä paikalla ollut Anna Annala kertoi, että asianajaja Manner oli heittänyt ilmaan ajatuksen erään valokuvan tietoisesta poisjättämisestä. Manner oli todennut kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Syyttäjä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys.

Tekninen tutkija Matti Mäkinen kertoi oikeudessa miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että “tein mitä tein, en muuta”.

Ensin Mäkistä siis pyydettiin muuttamaan/poistamaan kuva ja kun Mäkinen ei totellut pyyntöä, kyseinen kuva korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut tuon kuvan vaihtaneensa. Kuusirannan, Lapinniemen ja Santaojan toimet on mitä todennäköisimmin selvitetty ja asiaan varmasti suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Tai sitten ei.

Poliisin tekemät rekonstruktiot olivat hävyttömän huonoja, täynnä virheitä ja ne tähtäsivät ilmiselvästi tiettyyn lopputulokseen. Ja lisäksi niistä tärkein oli päässyt mystisesti katoamaan. Kun virheet on nyt huomattu, on tätä varmasti käsitelty poliisissa ja tehty toimenpiteitä tutkimusten laadun parantamiseksi. Tai sitten ei.

Poliisilta on joutunut luvattoman paljon materiaalia hukkaan. Tosin uutta materiaalia on tuotettu siinä määrin, että määrä pysyy valtavana ja juttu tarpeeksi sekavana, ettei se varmaan haittaa. Ainakaan syyttäjää.

Annulle valehdeltiin kuulusteluissa, että lapset olisivat kertoneet isän ja äidin riidelleen murhayönä. Mitään tällaista lapset eivät olleet kertoneet. Kerrottiin myös, että lapset olisivat sanoneet, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Lapset eivät olleet tällaistakaan kertoneet vaan täysin päinvastoin. Poika oli murhayönä pelästynyt ulkona kulkevaa poliisia ja luullut tätä murhaajaksi (Huom. ei siis äidiksi).  Vielä tuolloin poika ei pitänyt äitiä murhaajana. Lisäksi Annulle vakuutettiin, ettei ikkunasta ollut mahdollista kulkea, koira ei ollut saanut jälkiä ulkopuolisesta, hätäkeskustallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen viittaavia ääniä jne. Lasten kuulustelut olivat henkistä väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että lapset harhautuivat johdattelusta vain hyvin vähän. Voin vain kuvitella miten vahva luottamus lapsilla on poliisiin tämän jälkeen.

On käynyt selväksi, ettei krp:n ääni- ja labratutkimusten varaan ei voi paljoa laskea. Äänitutkijan tulkinnat muuttuvat kuin kameleontti ja labrassa sattuu ja tapahtuu. Eläkkeelle jäänyt tutkinnanjohtaja Kuusiranta katsoi tarpeelliseksi selittää medialle, että murhapaikalta löytynyt tuolloin vielä tuntematon dna sisältää saman poikkeuksellisen y-kromosomin (xyy, jonka esiintyvyys on 1:1000 vastasyntyneestä poikalapsesta), joka oli myös Jukka Lahdella. Kaikesta päätellen krp:n tutkijalla, joka oli saastuttanut todistusmateriaalin, on myös tuo poikkeuksellinen y-kromosomi. Tai sitten vaan päättelen väärin. KORJAUS: kyseessä ei ollutkaan mikään poikkeava y-kromosomi vaan kyse oli isältä pojalle muuttumattomana periytyvästä y-kromosomista. Nyt olen ehkä vielä hämmentyneempi kuin tähän asti. Y-DNA -testeissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta.

Surkuhupaisinta on se, että poliisi ei pystynyt selvittämään Lahden puheluita Porvoon poliisiin ja sieltä Lahden numeroon ja se, että Porvoon poliisissa, joku oli katsonut Lahden tietoja kannasta mahdollisesti kollegan tunnuksilla.

1) http://poliisi.fi/poliisi/satakunta/home.nsf/pfbd/B8BEB3420DBF8BC1C2257C160046D4E4?opendocument

Yksi kuva kertoo enemmän kuin kaksi syyttäjää

Syyttäjällä ja Mäkisellä oli erilainen näkemys uhrin jalkapohjissa olevien haavojen lukumäärästä. Miksi syyttäjä väittää, ettei Jukka Lahden jalkapohjissa ollut haavoja tai että niitä oli vain yksi? Oliko kyseessä se loppuun kulunut inhimillinen erehdys vai tarkoituksellako väitti väärin? Kyseessä on sentään jo toinen oikeudenkäyntikierros, joten eiköhän asian pitäisi olla syyttäjälle jo selvillä. Tämä on omituista siksi, että jalkapohjista on olemassa aivan selkeät kuvat, joista asia näkyy ihan ilman UV-valoakin. Kun materiaalia on paljon, voi väärillä väitteillä saada sotkettua ajatuksia. Ja toisaalta suuri yleisö ei kuvia näe, niin joku saattaa vielä uskoa, että asiassa on jotain epäselvää, kun näkemykset niin paljon eroavat toisistaan. Sotkeeko syyttäjä tarkoituksella myös kiistattomat faktat, etteivät ne pysy tuomareilla ja yleisöllä hallussa, että saisi tuomion perustumaan näytön puuttuessa siihen mielikuvaan, jota syyttäjä yrittää Auerista luoda. Kovaa peliä. Peliksihän syyttäjä tätä oikeudenkäyntiä joka käänteessä kutsuu.

Kuva: IS 21.8.2013 Roni Rekomaa Valkama: "En usko tai ei se ole uskoni kysymys. Se on oikeuden jäsenten uskon asia."

Kuva: IS 21.8.2013 Roni Rekomaa
Valkama: ”En usko tai ei se ole uskoni kysymys. Se on oikeuden jäsenten uskon asia.”

***

Anna Annala – Hajahuomioita

Uhrin jalkapohjat

Syyttäjä Valkamalla oli (muka) tieto vain yhdestä haavasta, mutta Jukka S. Lahden jalkapohjissa oli useita pieniä lasinsirujen aiheuttamia haavoja. Suuremmat lasinpalasethan eivät haavoja niinkään aikaansaa, kertoi Mäkinen. Tutkijalla oli mukanaan valokuvia tai valokuva uhrin jalkapohjista. Tutkija Mäkinen todisti yksityiskohtaisten osasuurennosten tai jalkapohjasta ottamansa kuvan avulla niistä haavoista. Kuva/kuvat olivat kuulemma otettu vainajan pesun jälkeen, siis sellaisen juoksevalla vedellä huuhtelun, jossa toinen jalkapohja oli kuulemma tullut puhtaammaksi kuin toinen. Kertoi tämän havaintonaan kuvasta.

Kuvia ei salissa esitetty, mutta jälleen ilmeisesti omalla kustannuksellaan osasuurennoksia teettänyt Mäkinen jätti kuvia oikeudelle. Käsitin, ettei jalkapohjakuvaa/-kuvia ollut materiaalissa mukana (en muista niistä missään mainitun) ja kuvat puolustus jätti oikeudelle muun Mäkiseltä saadun materiaalin kanssa.

Tutkija kertoi jossakin vaiheessa, että ylipäänsä liitteiden kuvat ovat alkuperäiskuvien tiedostoista pakattuja kuvia, niitä ei kannata osasuurentaa. Alkuperäiset kuvat pitäisi olla tallennettu poliisilaitoksen palvelimelle, varmaan näittenkin kuvien alkuperäisversiot, kertoi Mäkinen. Hämmästelen ja kummastelen mikäli osapuolilla ja oikeudella ei ole noita kuvia ollut. Syyttäjäthän ovat epäilleet, ettei ole voinut olla mitään pystypainitilannetta, koska uhrin jalkapohjissa ei ole ollut haavoja. Viittaisi jalkapohjakuvien olemassaolosta tietämättömyyteen. Onko tässä taas tullut ilmi poliisien inhimillisyys?

”Inhimillisen erehdyksen” seurauksena jäänyt esitutkinta-aineistoon aikoinaan vain ruumiinavausraportissa tai muussa lähteessä ollut tieto jalkapohjassa olleesta haavasta. Valitettava inhimillinen erehdys (vai luuleeko joku ”salaliittoteorioihin” uskova jotakin muuta), jonka seurauksena syyttäjät erehtyivät epäilemään koko pystyssä tapahtunutta kamppailuhetkeä tuulesta temmatuksi. Kuvien kertoman totuuden selvittyä en, ihme kyllä, havainnut syyttäjien osoittavan kiitollisuuttaan todistajana toimineelle eläkkeelle siirtyneelle tutkijalle. Mikäli syyttäjä ei olisi nimenomaisesti halunnut mainita tuota yhtä jalkapohjan haavaa, ei koko asia olisi varmaan puheeksi noussut. Kummallista.

Tuomareille jäi nippu osasuurennoksia vainajan haavaisista jalkapohjista toiseen käteen ja toiseen joku avausraporttiteksti tai -lausunto.

Ps. Niina. Onko sinulla tietoa siitä Auerin vuosi sitten jättämästä tutkintapyynnöstä ja sen sisällöstä. Tai kenelläkään muulla. Lähinnä sitä mietin, että onko ilmennyt uutta tutkittavaa ;) vanhojen syntien lisäksi.

Anna Annala

Hämmästyttää kummastuttaa

Hämmästyttää, kummastuttaa

Syyttäjää hämmästyttää ja kummastuttaa lähes kaikki asiat Annun käyttäytymisestä lähtien. Syyttäjä tiedusteli tutkija Matti Mäkiseltä oikeudenkäynnissä, onko häntä hämmästyttänyt tai kummastuttanut joku asia. Mäkinen kertoi, ettei häntä ole hämmästyttänyt kuin se, ettei poliisi ole kuullut häntä kuuteen vuoteen vaikka hän oli rikospaikan päätutkija. Oikeudessakin hän on ollut puolustuksen todistajana.

***

Anna Annala – Hajahuomioita

Poisjätetty kuva, virheellinen rekonstruktio/lavastus ja erikoinen pyyntö

Kuva 45 paperiversio = Kuva 51 digiversio

Kuva 45 paperiversio = Kuva 51 digiversio

Palaan vielä siihen esitutkintamateriaalista poisjätettyyn kuvaan n:o 51, josta keskustelimme täällä: https://niinaberg.com/2013/08/17/virheetonta-teknista-ja-taktista-tutkintaa/ .

Muistelin tuota syyttäjä Kulmalan nopeaa vastausta puolustukselle. Asianajaja Manner heitti ilmaan ajatuksen kuvan tietoisesta poisjättämisestä ja kysyi syyttäjiltä vahvistusta kuvan poisjäämisestä myös heidän aineistostaan. Syyttäjä Kalle Kulmala kiirehti vastaamaan, että ei vahvista ajatusta kuvan tietoisesta poisjättämisestä. Syyttäjä oli omien sanojensa mukaan vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys. Syyttäjä Valkama lisäsi molemmilla syyttäjillä kaiken lisäksi olleen keskenään eri kuvat tuon kuva n:o 51 tilalla.

Tiedonmuruset ovat hieman hajallaan, blogistasihan sitten löytyi tuo kuva ja kansilehti. Kuvan mukaan ovesta kykeni hyvin havainnoimaan uhrin tilan ja kyykistymällä koskettamaan olkapään seutuville koskettamatta ovella uhrin veristä päätä. Syyttäjät ehättivät jo syyttömyyttään, tai ainakin asiaan liittymättömyyttään, todistamaan oikeudelle. Synninpäästökin ilmoille pääsi. Vaan mikähän on tilanne syyttäjien mielestä tutkija Matti Mäkisen esiinnyttyä oikeudessa mielestäni asiantuntijana teknisen tutkinnan suorittamisesta.

Rekonstruktio 2011

Rekonstruktio 2011
Turumurre; murhainfo

Puolustus oli pyytänyt tutkija Mäkistä tutustumaan poliisien tekemään ja oven avautumiskulmaa havainnollistavaan rekonstruktioon 2011, ehkä myös 2009 tehtyyn (löysin kuvan Turumurren viestistä Murhainfopalstalta : http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12912&p=511000&hilit=kuva*51#p511000 ).

Mäkisellä oli käsittääkseni mukanaan myös kuva, jonka poliisipartio oli vainajasta ottanut ennen ambulanssihenkilökunnan saapumista, hän oli myös kyennyt tekemään taskulampun mittaa apuna käyttäen arvion edellä mainitun kuvan 51 oven aukenemiskulmasta. Hän oli laatinut lattian laatoituksen ja erilaisten mittojen avulla myös jonkin havainnekuvan, jonka avulla mielestään todisti tuon tuotetun rekonstruktion olevan mahdollisesti virheellisesti tehty. Hän oli saanut 8 sentin heiton alkuperäisen ja rekotun aukon välille. Hän totesi mielipiteenään, että uhri oli liian lähellä ovea rekokuvassa. Tuottamansa kuvat jätettiin oikeudelle. Kun itse vertaan tuota yllä olevassa linkissä olevaa kuvaa ja täällä blogissa olevaa kuvaa tuon oven aukeamisesta, niin kyllähän niissä eroa on. Vain toinen palvelee mielestäni erinomaisesti näkemystä siitä, että Auer on valehdellut väittäessään koskeneensa miestään olkapäähän.

Kyllä minusta tutkija Mäkisenkin kertoman kuultuani vaikuttaa, että kuva on varta vasten pois jätetty toimitetusta materiaalista, ei kyseeseen tule näillä tiedoilla minun mielestäni se inhimillinen erehdys, johon syyttäjä Kulmala viittasi. Vain tuon kuvan ”katoaminen” antoi oikeutuksen tehdä noita rekonstruktioita todisteaineistoksi. Tuomarit olivat pakotettuja katsomaan tuotettuja rekonstruktioita, sen sijaan, että olisivat voineet katsoa tapahtumapaikalla otettua kuvaa, jossa vainajakin oli surmapaikallaan. Mikäli ambulanssihenkilöstö olisi suorastaan siirtänyt vainajan päätä johonkin suuntaan, niin siitä olisivat kertoneet kysyttäessä heidän lisäkseen myös paikalle saapunut ensipartio. En usko vainajan murskatulle päälle tehdyn yhtään mitään. Mäkinen totesi valan velvoittamana, että uhria ei ole siirretty ennen tuon taskulamppukuvan ottamista, tokihan tuollaisen seikan tekninen tutkija varmistaa paikalla olleelta partiolta varmaan ensitöikseen.

Ja oikeastaan kysymys on tuon kuvan kokemasta kohtalosta. Miten on sen inhimillisen erehdyksen laita.

Matti Mäkinen kertoi oikeudessa myös miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että ”tein mitä tein, en muuta”. Mäkinen kertoi muistavansa paikalla olleen myös jonkun kolmannen henkilön. Toivottavasti tuon henkilön huonokuuloisuus/normaalikuuloisuus ja huonomuistisuus/poikkeuksellisen tilanteen ja vaatimuksen muistamiskyky tulee joskus tutkituksi. Kuusiranta ja Lapinniemi varmaan palavat halusta saada selvitettyä omaa osuutta tähän ilmitulleeseen seikkaan. Kuvaliitehän ei sitten esitutkinta-aineistoon ihan alkuperäisenä tullut.

Vietävästi jäi harmittamaan puolustuksen tiedonjanottomuus. Ei kyselty tarkentavia kysymyksiä tuosta kuvaliitteen muuttamisesta. Blääh.

Anna Annala