Vuotaako poliisi myös valheellisia tietoja?

telling

Poliisi vuotaa salaisia tietoja. Joitakin asia naurattaa, kuten naapurimaan presidenttiä. Vuotaako poliisi myös valheellisia tietoja?

Poliisi on syyllistynyt Ulvilan murhajutun tutkinnassa valehteluun ja sen menettelytavat ovat olleet monelta osin lainvastaisia. Eipä ole mennyt ihan moitteettomasti tämä lapsia koskevan rikosasiankaan hoito.

Syyskuun lopulla 2011 lehdet kirjoittavat:

Satakunnan Kansa kertoo verkkosivuillaan, että noin viikko sitten vangituista Anneli Auerista ja helsinkiläisestä taksiyrittäjästä on olemassa kuvatallenne, joka liittyy epäiltyihin rikoksiin.

SK: Aueria vastaan on kiistaton kuvatallenne

Kirjoituksissa annettiin ymmärtää, että Aueria ja taksikuskia vastaan olisi kiistaton kuvatallenne epäillyissä seksuaalirikosasioissa – rikokset ratkaistu ja asia selvä. Lukijat mielsivät uutisen tarkoittaneen, että kammottavia rikoksia olisi tallennettuna kuvina tai videoina epäiltyjen toimesta.

Helmikuussa 2012 rankoista rikoksista syytetty Anneli Auer oikoi julkisuudessa esitettyä väitettä, jonka mukaan hänen syyllisyytensä todistaisi kiistaton kuvatallenne: ”Syyttäjän näyttö perustuu asiantuntijalausuntoihin. Kiistatonta kuvatallennetta, joka tähän asiaan liittyisi, ei ole”.

Mitään kuvatallennetta, joka liittyisi lukuisiin hirveisiin rikosepäilyihin ja myöhempiin syytteisiin, EI OLLUT OLEMASSA.

Poliisilta ja syyttäjältä löytyy kyllä kuvatallenteita, joihin on ikuistettu rikosepäilyt, epäiltyjen rikosten uhrin kertomana. Missään nimessä nämäkään kuvatallenteet eivät ole millään muotoa kiistattomia. Lasten haastattelutallenteiden sisällön luotettavuudesta, kertomusten muodostumiseen vaikuttavista seikoista ja johtopäätösten vetämisestä on kiistelty pitkään ja hartaasti monien asiantuntijoiden voimin, nyt jo kahdessa oikeusasteessa. Väitetyistä tapahtumista eivät ole yksimielisiä uhreiksi mainitut eivätkä asiantuntijat.

Oliko uutisessa sitten kyse valheellisen tiedon vuotamisesta tarkoituksella? Haluttiinko uutisella luoda vahva mielikuva epäiltyjen syyllisyydestä? Tuskin… Kenellä olisi mitään järjellistä syytä toimia niin? Poliisillako – mutta ei poliisi niin voi toimia. Entä kuka mahtoi olla niin luotettava tietolähde, että täydellisen salaiseen ja tarkoin varjeltuun prosessiin liittyvä ”tieto”, uskallettiin julkaista? Mahdollisesti poliisi, mutta ei kai poliisi sellaista tekisi.

Mediasta mitään ymmärtämättä, luulen, että luotettava lähde olisi sellainen henkilö, jolla on jutun tiedot hallussaan asemansa tai tehtävänsä perusteella tai henkilö, jolla olisi näyttää todistusaineistoa tiedoistaan. Mikään vähempi ei luulisi riittävän tämän sortin uutisointiin. Luotettava lähde voisi olla poliisi, joka on osallisena tutkinnassa tai asemansa perusteella saa jutun tiedot.

Oli valheellisen tai harhaanjohtavan tiedon vuotaja sitten kuka tahansa, niin voisi kuvitella, että kyseisen lähteen luotettavuus olisi nyt mennyttä ja että lehtikirjoitusten luotettavuuteen suhtauduttaisiin varauksella. Mutta edelleen monet ihmiset (mukaan lukien monet poliisit) uskovat, luulevat tai muistavat uutisen, että mainittua kuvamateriaalia olisi löytynyt ja pitävät sitä totena.

Iltalehden tiedot samassa kuva-asiassa olivat astetta lievemmät kuin SK:n, mutta harhaanjohtavat nekin ja lisäsivät mielikuvaa epäiltyjen syyllisyydestä epäiltyihin tekoihin. IL:n mukaan Auerin ja taksiyrittäjän epäiltiin kuvanneen tekoja videolle ja tavallisella kameralla. Iltalehden kirjoituksessa huomiota ei kiinnitetty siihen, että nuo epäillyt kuvaamiset koskivat epäiltyjä tekoja. Ei siis niin, että teot olisivat varmuudella tehty vastaajien toimesta ja että vain kuvaaminen olisi ollut epäilyksen alainen.

Epäillä voi aika kevyesti ihan mitä tahansa, mutta kenen epäilyjä lehti katsoo vakavassa rikosasiassa tarpeelliseksi ja asianmukaiseksi julkaista, on taas jo toinen juttu. Mahdollisesti poliisin esittämiä epäilyjä. Iltalehti oli kysellyt useammalta eri henkilöiltä kuva-asiasta. Tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari Satakunnan poliisilaitokselta ei vahvistanut tietoa kuvatallenteesta, mutta ei kertonut miksi.

– En lausu kuva-asiasta yhtään mitään, tutkinnanjohtaja Salonsaari sanoo.

IL:n mukaan Suomen poliisijohto ei suostunut puhumaan Aueriin liittyvästä kuvamateriaalista: KRP:n päällikkö Rauno Ranta, KRP:n väkivaltasektorin päällikkö Tero Haapala, Varsinais-Suomen poliisipäällikkö Tapio Huttunen ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoivat, etteivät he myönnä poliisin hallussa olevan kuvia. Satakunnan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Jussi Högman ei ollut kuullut, että tapauksen poliisitutkinnassa olisi tehty uutta läpimurtoa.

Edellä nimeltä mainitut eivät luonnollisesti voineet myöntää kuvien olemassa oloa, koska mitään kuvamateriaalia ei ollut. He eivät toisaalta halunneet tai voineet oikoa väärää uutisointia. Salainen tieto on salaista tietoa, eikä sitä sovi paljastaa vaikka väärä tieto, joka julkisuudessa leviää, olisi kuinka vahingollista ja peräisin mistä tahansa. Virallisesti poliisi vaikenee ja noudattaa tarkoin salassapitoa koskevia määräyksiä, kun taas epävirallisesti tietoja ja ”tietoja” saa ilmeisen helposti.

Media luottaa poliisiin ja miksi ei luottaisi, luottaahan sisäministerikin. Jos SK:n tietolähde ei epäilyistäni huolimatta ollutkaan poliisi, niin saan varmasti hiukan ihmetellä ja olla epäluuloinen, millä perusteella lähdettä on mahdettu toimituksessa pitää luotettavana vai eikö sillä ollut niin väliä.

Vuodettiinko viranomaistaholta tarkoituksella valheellinen tieto julkisuuteen?

Vai oliko lähde, jolta tieto oli peräisin, jo lähtökohtaisesti epäluotettava, mutta siitä huolimatta julkaistiin ”mediaseksikäs” uutinen, totuudesta ja valheellisen tiedon seuraamuksista sen suuremmin välittämättä?

Kenen moraali on rappiolla poliisin vai median? Vai molempien? Vai meidän kaikkien?

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Olin kirjoittamassa blogijuttua, jossa ihmettelen, miksei Ulvilan murhan tutkintaa aikanaan siirretty KRP:lle. Koska asiassa tuli esille poliisiylijohtaja Mikko Paateron nimi, ajattelin, että olisi reilua antaa hänelle mahdollisuus kommentoida ennen kuin kirjoitan asiasta. Ja hyvä niin, koska muutama virhe tuli Paateron vastauksessa oikaistuksi. Onneksi poliisin hallinnossa ei ole resurssipulaa, joten sain vastauksen viestiini kahdessa tunnissa, onhan tämä blogi siinä määrin tärkeä asia.

BergKirjoitin Paaterolle:

”Hei, olen Anneli Auerin ystävä ja kirjoitan aiheesta blogia. Koska kirjoitan asioita, jotka koskevat myös sinua, niin kysyisin, haluaisitko kommentoida seuraavaa asiaa.

Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotti silloinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Ehdotukseen suostuttiin. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi Joutsenlahden jatkamaan tutkinnanjohtajana. Joutsenlahti kertoo, ettei ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.

Mikko Paatero halusi pitää tutkinnan Porin poliisilla eli “omilla pojillaan”, mutta miksi. Jälkeenpäin on helppo viisastella, että päätös oli väärä, mutta mielenkiintoista olisi tietää, miksi siirto KRP:lle ei tuolloin tuntunut Paaterosta oikealta vaihtoehdolta.”

Paatero

Paatero vastasi:

”En jaksa muistaa asiassa käytyjä keskusteluja mutta keskustelin luonnollisesti Porin poliisipäällikön kanssa ja päädyttiin siinä vaiheessa ettei siirtoa tehdä vaan tehdään hyvää yhteistyötä KRP:n kanssa. Minä en tutkinnanjohtajamääräystä Joutsenlahdelle ole koskaan antanut. Kyse on tällaisessa asiassa aina se, että poliisiyksikkö ratkaisee tutkinnanjohtajan. Kyse ei varmaankaan silloinkaan ollut ammattitaidosta vaan resursseista, joista keskusteltiin. Jälkiviisaus on aina parasta viisautta mutta mikä seikka olisi taannut että KRP olisi selviytynyt tutkinnanjohtajatehtävistä paremmin, koska yhteistyötä asianomaiset yksiköt joka tapauksessa koko ajan tekivät.”

Jos ymmärrän viestin oikein, Paatero siirtää vastuun asiassa osittain poliisipäällikkö Timo Vuolalle. Toisaalta Paatero ei pidä KRP:tä sen ammattitaitoisempana kuin Porin poliisia, joten vaikka siirto olisi tehty, ei  hänen mukaansa olisi mitään takuita paremmasta lopputuloksesta. Ja ns. lopputuloshan asiassa on täysi katastrofi, murhaajaa ei ole löytynyt ja nyttemmin ei enää edes etsitä. Vuola kommentoi 10.5.2012 SK24.fi sivustolla poliisille esitettyä kritiikkiä eikä Paateron tavoin näe mitään ongelmaa Ulvilan murhan tutkinnassa.

VuolaTimo Vuola, Satakunnan poliisipäällikkö:

”Erinomaista poliisityötä

Satakunnan Kansan kirjoituksessa 10.5. annettiin ymmärtää, että esitutkinta olisi Ulvilan surman tutkinnassa jotenkin epäonnistunut. Näin ei mielestäni suinkaan ole, kokonaan riippumatta siitä, mikä asian lopullinen tuomio aikanaan on.

Lain mukaan poliisin tehtävä ei ole ottaa syyllisyyteen kantaa, vaan selvittää asiat niin perin pohjin kuin mahdollista syyttäjälaitosta ja tuomioistuinta varten. Joidenkin hyvin vaikeasti selvitettävien rikosten tutkintaan saattaa kulua paljon aikaa ja voidaan tehdä vääriäkin ratkaisuja tai ”turhaa työtä”, se on ihan selvää ja myös inhimillistä.

Kokonaisuutena arvioiden poliisi on mielestäni tehnyt erinomaista työtä! Haluttaessa aina joku löytää arvosteltavaa ja ”jälkiviisautta” ja se suotakoon vapaassa yhteiskunnassa. Olen erittäin ylpeä poliisimiestemme valtavasta panoksesta, ammattitaidosta ja kunnioitettavasta peräänantamattomuudesta asian tutkinnassa!”

Paateron mukaan ei ole ollut kysymys siitä, ettei Porin poliisin ammattitaito olisi riittänyt. Kyllä Paateron omat pojat osaavat. Vuolakin on erittäin ylpeä poliisimiesten erinomaisesta työstä. Olen samaa mieltä Vuolan kanssa ainoastaan tuosta peräänantamattomuudesta, sen kunnioitettavuudesta olenkin jo eri mieltä.