Vuosisadan juttu aiheuttaa paniikkia

Vuosisadan juttu aiheuttaa paniikkia

En halua sekaantua

”En halua olla missään tekemisissä asian kanssa”.

Asiantuntija ei halua sekaantua soppaan

Alansa ansioituneelle asiantuntijalle esitettiin pyyntö suositella hänen hallitsemaansa erikoisalaan perehtyneitä ammattilaisia Turun alueelta. Kysymyksen ei pitänyt olla kovin vaikea, etenkään henkilölle, joka on kyseisen erikoisalan johtava uranuurtaja ja kehittäjä Suomessa ja joka toimii alan kouluttajana. Kysymyksen asettelussa tapahtui kuitenkin perustavaa laatua oleva virhe. Kysyjä tuli maininneeksi, että ammattilaista etsitään nimenomaan Auerin lasten avuksi.

Tästä seurasi se, ettei asiantuntija halunnut vastata kysymykseen, vaan ilmoitti, että ei halua olla missään tekemisissä asian kanssa. Syyksi hän mainitsi ”koska asiaan liittyy niin paljon ammattialan edustajien osallisuutta”. Kun kysyjä ihmetteli, eikö hän uskalla vai mikä on ongelma, asiantuntija vastasi, että ei vain halua sekaantua soppaan. Tämän jälkeen hän ei halunnut ottaa mitään kantaa edes yleisiin peruskysymyksiin. Ammattilaisen asenne oli koko asiaa kohtaan hyvin torjuva. Asenne yllätti kysyjän, joka ei ollut pyytänyt ottamaan kantaa Auerin lasten tilanteeseen vaan kysymys oli mahdollisimman neutraali ”Löytyykö Turun alueelta alan ammattilaisia?”

Minkä ammatillisen riskin asiantuntija olisi ottanut kertoessaan keitä kysyttyyn erikoisalaan perehtyneitä ammattilaisia toimii Turussa? Ilmeisesti jopa oman alan asiantuntijan suositteleminen voisi vaikuttaa vahingollisesti suhteisiin ammattikunnan piirissä, kun asia liittyy jollain tavalla Anneli Aueriin.

***

"Pyydän sinua poistumaan".

”Pyydän sinua poistumaan”.

Lääkäri ei halua sanoa sanaakaan enempää

Jensin sisko Susku kävi kysymässä neuvoa arvostetun lääkärin vastaanotolla Helsingissä. Tässä on hänen kertomuksensa:

”Kävin pari vuotta sitten erään urologin luona Helsingissä. Kysyin voiko lapselle syntyä arpi peräsuoleen muutoinkin kuin seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena? Lääkäri vastasi, että voi monestakin eri syystä.

Kun kerroin, että kyse on Annusta ja Jensistä, niin lääkäri ilmoitti tylysti, että ei halua sanoa asiasta sanaakaan enempää. Hän pyysi minua poistumaan vastaanotoltaan ja ilmoitti, ettei edes laskuta siitä. Ilmeisesti hän alkuun kuvitteli, että tiedustelisin asiaa liittyen omaan lapseeni. Kuultuaan Anneli Auerin nimen hänen käytöksensä muuttui erittäin jyrkäksi. Olin aivan järkyttynyt lääkärin reaktiosta. En olisi ikinä uskonut lääkäriltä saavani sellaista kohtelua.”

Lääkäri ei saa, eikä hänen pidäkään ottaa kantaa yksittäistapaukseen tutkimatta potilasta tai perehtymättä potilaan tutkimustuloksiin. Tämän lääkäri olisi voinut kertoa asiakkaalleen. Mikään ei kuitenkaan estä lääkäriä kertomasta yleisesti asioista, jotka ovat nimenomaan hänen erikoisosaamisaluettaan. Näinhän lääkäri aluksi toimikin vaikka yhtään lapsipotilasta ei vastaanotolla näkynytkään. Vasta kuultuaan asian liittyvän Aueriin, hänen käytöksensä muuttui täysin epäammattimaiseksi.

***

shhh

Oikeuslääkärit haluavat pysyä nimettöminä

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa (Hymy 2/2013) kuinka naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilän mukaan immenkalvo ikään kuin kasvaa takaisin eikä tyttölapsen ”neitsyys” sulje pois lukuisten raiskauksien mahdollisuutta.

Kirjoittamaansa artikkelia varten toimittaja Niskasaari kertoo haastatelleensa useampaa oikeuslääketieteen edustajaa ja kaikki haastatellut olivat olleet täysin eri mieltä Joki-Erkkilän näkemyksen kanssa. Haastateltujen oikeuslääketieteen edustajien mukaan ”neitsyys” tai sen puuttuminen voidaan tutkimuksessa todeta, sillä immenkalvo häviää yhdynnässä. Yksikään virassa toimiva lääkäri ei kuitenkaan halunnut esiintyä artikkelissa omalla nimellään.

Toimittaja Niskasaaren mukaan lääkärit ovat yleensäkin haluttomia todistamaan toisen lääkärin lausuntoa vastaan, ja tässä tapauksessa asiaan vaikutti myös Minna Joki-Erkkilän asema. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos pitää häntä erittäin pätevänä seksuaalisen hyväksikäytön tutkijana. Toimittaja Niskasaari arvelee, että tästä samasta syystä puolustuksella ei ollut oikeudessa lääkäritodistajaa, joka oli kyseenalaistanut Joki-Erkkilän erikoisen tulkinnan.

Ainut, joka antoi toimittaja Niskasaarelle lausuntonsa omalla nimellään, oli eläkkeellä oleva entinen lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu. Hänen ei enää tarvinnut pelätä uransa olevan vaarassa ja hän lausui kantansa avoimesti: ”Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä.”

Millaisen riskin lääketieteen ammattilainen ottaa kertoessaan omalla nimellään olevansa eri mieltä jonkun toisen alan ammattilaisen esittämästä näkemyksestä? Ilmeisesti Joki-Erkkilän asema sai eri mieltä asiasta olevat ammattilaiset pysymään mieluummin nimettöminä.

***

Lääkärit ja kollegiaalisuuden suhteettomat mittasuhteet

Suomen Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeiden tarkoituksena on pitää yllä arvonmukaista henkeä ja hyvää toveruutta lääkärikunnan keskuudessa. Ohjeet velvoittavat lääkäreitä käyttäytymään kollegiaalisesti työhön liittyvissä ja muissa keskinäisissä suhteissaan. Ohjeiden tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojella lääkäriä puutteellisen ammattitaidon, virheellisen menettelyn tai väärinkäytöksien selvittämiseltä ja seurauksilta.

Sitooko kollegiaalisuusvelvoite lääkäreitä niin tiukasti, ettei toisen lääkärin selvästi lääketieteen vastaisiakaan näkemyksiä uskalleta kyseenalaistaa kuin korkeintaan nimettömänä?

***

"Ei kuulu virkatehtäviini" "Ei ole minun alaani"

”Ei kuulu virkatehtäviini”
”Ei ole minun alaani”

Asianajajat ja lääketieteellinen asiantuntija-avuttomuus

Puolustusasianajaja joutuu usein hankkimaan vastatodistelua syyttäjän esittämälle asiantuntijatodistelulle. Esitin muutaman kysymyksen aiheeseen liittyen Annun ja Jensin asianajajille.

Jens Kukan asianajaja Miikka Hakanen kertoo:

”Olen pyytänyt ainakin 20 lääkäriä todistajaksi Auerin ja Kukan asiaan. Prosessi on ollut kaikin puolin keskimääräistä hankalampi. Asiantuntijaksi ryhtyminen on täysin vapaaehtoista ja vaatii aikamoista siviilirohkeutta ryhtyä asiantuntijatodistajaksi asiaan, joka on ollut vuosia julkisuudessa. En ole voinut luottaa siihen, että valtio maksaa mitään korvausta asiantuntijalausunnosta. Olen kuitenkin luvannut maksaa omista varoistani kaikki mahdolliset lausunnot, joten asiantuntijaksi ryhtyminen ei ole ollut rahasta kiinni.”

”Mielestäni käräjäoikeuden ja hovioikeuden tulisi käyttää laissa olevaa mahdollisuutta nimetä asiantuntija. Ei pitäisi toimia niin, että asiantuntija on poliisin nimeämä lääkäri.”

”Uskon, että jotkut asiantuntijat katsovat, ettei heidän maineelleen ole eduksi esiintyä oikeudenkäynnissä, joka koskee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Yksi professori ilmoitti, uskoakseni tekosyynä, ettei ole alan asiantuntija. Lääkäreillä on sellainen outo kollegiaalisuus, ettei yleensä ole sopivaa arvostella kollegan asioita varsinkin, kun kyseessä on arvostettuna pidetty asiantuntija. Hänen uskotaan hoitaneen asiaa oikein.”

Anneli Auerin asianajaja Juha Manner on samoilla linjoilla asianajaja Hakasen kanssa ja hän totesi, että lääketieteellisen asiantuntijatodistajan saaminen oli hankalaa, suoraan sanottuna mahdotonta.

***

Kantelujen ja valitusten tutkimisen sietämätön vaikeus

Lapset tutkineesta ja lausunnot antaneesta erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilästä 30.1.2013 tehdyn kantelun käsittely on kestänyt pitkään, eikä tietoa ratkaisun saamisesta osata antaa, koska kanteluasia on ”poikkeuksellinen”.

Edellä kuvattu ongelma lääkärien kollegiaalisuudesta toistuu Joki-Erkkilästä tehdyn kantelun suhteen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto etsi Valviran avustuksella reilun vuoden asiantuntijalääkäriä antamaan lausuntonsa kanteluasiassa. Ei ilmeisesti ollut helppo tehtävä löytää ketään lääkäriä antamaan arviotaan. Toisaalta, jos Joki-Erkkilän toiminta olisi ollut täysin mallikasta ja jos hän olisi arvostetun asemansa arvoinen, niin eiköhän tarkastelu olisi ollut lääkärin kuin lääkärin helppo tehdä – ei huomautettavaa.

Vaikeuksia on myös sosiaalipuolen toiminnan valvonnassa. Annun lasten asiassa on tehty kantelu sosiaaliviranomaisten toiminnasta ja laiminlyönneistä. Kantelu on jätetty Lounais-Suomen aluehallintovirastoon jo 4.12.2012. Kantelun käsittely on vieläkin kesken.

Molemmissa kanteluissa on esitetty selviä virheitä, laiminlyöntejä ja lain vastaista toimintaa, mutta ratkaisuja on ilmeisen vaikea antaa vallitsevassa tilanteessa, jossa Annu on tuomittuna sekä miehensä murhasta että lapsiin kohdistuneista vakavista rikoksista ja julkinen paine on kova.

Epäilemättä korkein oikeus painii samojen julkisen paineen ongelmien kanssa. Valituslupa-asian käsittely on kestänyt jo luvattoman pitkään. Joko korkeimman oikeuden jäsenet ovat asiasta kovin erimielisiä tai sitten he ovat ymmärtäneet, että tuomio tulisi kumota, mutta joutuvat miettimään tämän oikean ratkaisun seurauksia. Vaakakupissa on koko Suomen viranomaistoiminnan arvokkuus, oikeammin sen rippeet ja kahden syyttömän ihmisen ja heidän lähipiirinsä kärsimykset. Kumpi sitten painaa korkeimman oikeuden vaakakupissa enemmän, jää nähtäväksi.

***

Poikkeuksiakin löytyy

Kaikkia ei pelota, kuten esimerkiksi kirjoituksessa jo aiemmin mainittua eläkkeellä olevaa entistä lääninoikeuslääkäriä Martti Tenhua.

Kaikki kunnia myös lastenkirurgian dosentti Harry Lindahlille suoraselkäisestä ja ammattimaisesta toiminnasta. Hänen kokemukseensa alalla ja tutkittuun tietoon perustuva näkemyksensä lapsen vamman syntymekanismista pysyi samana huolimatta siitä kenestä lapsesta oli kysymys. Hän oli myös valmis esittämään perustellun kantansa asiasta oikeudenkäynnissä ja Mikko Niskasaaren haastattelussa.

Psykologian tohtori, dosentti, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja Helena Häkkänen-Nyholm osoitti myös rohkeutensa ja uskalsi neuvoa mistä ja keneltä voin etsiä tietoa kysymästäni asiasta. Siitäkin huolimatta, että kerroin asian liittyvän Anneli Aueriin.

Fight for the truth and justice!

Olen ollut sen harhakuvitelman vallassa, että elän turvallisesti oikeusvaltiossa, jossa oikeus tapahtuu ikään kuin itsestään ilman sen suurempia omia ponnisteluita. Olen antanut itseni ymmärtää, että Suomessa ei harjoiteta vähässäkään määrin mielivaltaista ja ennalta ennustamatonta viranomaistoimintaa ja lainkäyttöä. Olen luullut, että joku on ystävällisesti hoitanut järjestelmän jo aikoja sitten siihen kuntoon, että minä voin huoletta elää elämäni luottaen oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen viranomaisten toiminnassa. Olen oppinut lapsesta lähtien, että oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. En tosin ole joutunut valtiovallan pakko- tai voimakeinojen kohteeksi, joten olen siltä osin saanut elää rauhassa harhoineni ja siinä mielessä olen täysin pumpulissa kasvanut. Harhat ihannevaltion toiminnasta ovat viime vuosina karisseet urakalla. Oikeus ei toteudukaan automaattisesti viran puolesta vaan oikeuksiaan voi joutua puolustamaan, vaatimalla vaatimaan ja kerjäämään. Ei ole itsestään selvää, että oikeus toteutuisi aina ja kaikille, syyttömänäkin voi joutua vankilaan. Jotain on pahasti vialla systeemissä, jossa näin tapahtuu ja sille systeemille on tehtävä jotain. Kukaan ei voi pelastaa maailmaa yksin, siksi yhteistyö on enemmän kuin toivottavaa.

Joku on ollut siinä määrin huolissaan ”Pro-Annelistien” organisoitumisesta, että on ottanut (omien sanojensa mukaan) yhteyttä Erik Salonsaareen ja kertonut huolensa. Tulkitsen, että kyseinen pelokas henkilö on ilmeisen huolissaan organisoitumisen mahdollisesta rikollisesta luonteesta, koska on ollut yhteydessä poliisiin. Jos halutaan kutsua niitä ihmisiä, jotka puolustavat oikeudenmukaista kohtelua myös Anneli Auerille ja hänen lapsilleen, ”Pro-Annelisteiksi” tai vaikka ”Public Enemies”, niin siitä vaan, silloin tunnustan ehdottomasti kuuluvani tuohon ryhmään. Kuulun pieneen väkivallattomaan porukkaan, joka haluaa edistää totuuden löytymistä ja vastustaa viranomaisten ruokotonta ja laitonta toimintaa, niin tässä Annun tapauksessa kuin ihan yleisestikin. Samalla asialla toimivia organisoituneita ryhmiä on varmasti muitakin.

Koska organisoitumistamme on rinnastettu ilmeisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen, niin selvyyden vuoksi on syytä pohtia, mikä on järjestäytynyttä rikollisuutta. Suomen lainsäädännössä järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa, tietyn ajan koossa pysyvää ja rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista on säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus. EU määrittelee termin ”järjestäytynyt rikollisuus” yhdentoista ominaisuuden luettelolla. Luetelluista ominaisuuksista neljän pakollisen (kohdat 1, 3, 5 ja 11) sekä yhteensä kuuden kohdan on toteuduttava, jotta ryhmä täyttäisi järjestäytyneen rikollisuuden vaatimukset. Vertaan määriteltyjen ominaisuuksien toteutumista suhteessa omaan ryhmääni.

1. Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö – toteutuu
2. Ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät – toteutunee vaikkakin jokainen määrää itse omat tehtävänsä
3. Ryhmä toimii pitkän ja rajoittamattoman ajan – toteutuu, ryhmä toimii kunnes asia on kunnossa
4. Ryhmä käyttää sisäistä kuria – ei toteudu, jokainen kurittaa itse itseään tarvittaessa
5. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista – toteutuu vain netin keskustelupalstoilla
6. Ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla – toteutuu
7. Ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja – ei toteudu, siitä huolimatta toiminta voidaan kokea uhkana, etenkin jos totuuden ilmitulo pelottaa
8. Ryhmä käyttää peiteyhtiöitä – ei toteudu
9. Ryhmä harjoittaa rahan pesua – ei toteudu
10. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin – toteutuu, pyritään vaikuttamaan siten, että havaitsisivat totuuden ja tehdyt vääryydet
11. Ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävä tekijä – ei toteudu

Piskuisen ryhmäni toiminta vaikuttaa olevan jossakin määrin järjestäytynyttä. Toiminta ei kuitenkaan ole millään muotoa rikollista – täysin päinvastoin.

Jos omien mielipiteiden voimakas esittäminen on anarkiaa, niin siinä tapauksessa olen anarkisti. Jos taas anarkisti on sellainen henkilö, joka ei syö puuroaan vaan räjäyttää sen, olen puolianarkisti. En syö puuroa, mutten myöskään räjäyttele sitä.

Aika parantaa haavat

Aika parantaa haavat, niin ainakin sanotaan. Lääkäri Minna Joki-Erkkilän mielestä immenkalvokin paranee eli kasvaa takaisin, usein aivan jälkiä jättämättä, ajan kuluessa. Oikeuslääkärit kumoavat Joki-Erkkilän esittämän erikoisen väitteen. (Hymy 2/2013)

Lähes kaikesta voi selvitä, todella ikävistä kokemuksista ja myös hirvittävistä vääryyksistä. Tässä asiassa on aiheutettu aivan tarpeetonta kärsimystä monelle ihmiselle. Siihen, että kärsimykset jotenkin jalostaisivat ihmisistä parempia, en usko vähääkään. Kärsimys ei ketään jalosta, se tekee vain ja ainoastaan pahaa. Ennalleen ei asioita enää pysty kukaan muuttamaan, mutta on aika lopettaa näiden ihmisten turhat kärsimykset. On aika alkaa parannella haavoja, jotka tällä mielettömällä viranomaisten johtamalla ajojahdilla on saatu aikaan. Kunpa nämä viranomaisten aiheuttamat ”haavat” voisikin parantaa yhtä helposti kuin äiti puhalluksellaan parantaa lapsen pikku kolhuja. Ihan niin helppoa ja yksinkertaista se ei ole.

Miten poliisi aikoo parantaa haavat omassa maineessaan – annetaanko ajan hoitaa? No, ihmiset unohtavat, kun tulee uusia uutisia. Joku järkyttävä katastrofiuutinen vie huomion pois. Uutisoidaan jostain poliisin onnistumisesta. Laitetaan joku sijaiskärsijäksi, tuomitaan vaikka joku poliisi jostain mitättömästä rikkeestä ikään kuin todisteeksi siitä, että laillisuusvalvonta poliisissa toimii. En koskaan ennen ole edes ajatellut, että poliisi toimisi näin hävyttömästi, väärin ja rikollisesti kuin tämän tapauksen osalta on tullut ilmi. En halua uskoa, että kaikki poliisina toimivat olisivat täysin moraalitonta roskasakkia. Rehellisesti ja päivänvalon kestävästi toimiminen tuossa järjestäytyneessä roistoporukassa voi arvatenkin olla kuitenkin hyvin vaikeaa. Poliisin tekemiä rikoksia pimitetään ja niiden tutkinnat estetään, vain vallitsevan epärehellisen systeemin vastustamisesta rangaistaan.

Onko poliisin toiminta muuttunut vai onko jo pitkään harjoitetun toiminnan luonne vain tämän jutun myötä selvinnyt minulle… niin tai näin, poliisin epärehelliseen ja rikolliseen toimintaan tulee puuttua.

Syyttäjä vaihtoon

Auerin epäillyistä törkeistä väkivalta- ja seksuaalirikoksista alusta asti esitutkintayhteistyötä poliisin kanssa tehnyt syyttäjä Jouko Saario Länsi-Suomen syyttäjänvirastosta on ilmoittanut vetäytyvänsä jutusta, kun syyteharkinta oli aivan lopuillaan. Syynä ovat puolueettomuusepäilyt, jotka syntyivät, kun Saario antoi tammikuun lopulla julkisuuteen lausunnon, joka koski vielä syyteharkinnassa ollutta uutta epäiltyä rikoskokonaisuutta. Syyttäjä antoi Iltalehdelle lausunnon, jonka mukaan ”näyttää siltä, että syytteet nostetaan” ja että ”todennäköisesti syytteiden rikosnimikkeet tulevat olemaan samat kuin epäilyvaiheessakin”. Auer-jutun syyttäjän vaihtaminen oli jo valtakunnansyyttäjäviraston harkinnassa. Syyttäjä Saario veti kuitenkin omat johtopäätöksensä keskusteltuaan oman esimiehensä, Länsi-Suomen syyttäjänviraston päällikön Kalle Kyhän kanssa. 1)

Syyttäjän ulostulo, syyteharkinnan ollessa vielä kesken, herättää kysymyksiä syyteharkinnan puolueettomuudesta ja rikoksesta epäillyn oikeusturvasta. Syyttäjät ovat yleensä hyvin tarkkoja siitä, etteivät he ennakoi tulevia syyteratkaisuja puoleen eivätkä toiseen. Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan syyttäjän lausunto oli ennenaikainen ja syyttäjien tiedotusohjeen vastainen. Viraston mukaan syyttäjät voivat lausua syyteharkinnan lopputuloksesta vasta syyteharkinnan valmistuttua. 2)

Kihlakunnansyyttäjä Jouko Saario siis rikkoi syyttäjien tiedotusohjetta lausumalla julkisuudessa syyteharkinnan ollessa vielä kesken, että syytteet nostetaan. Kysymykseksi jää, miksi Saario menetteli näin, vaikka valtakunnansyyttäjänvirasto on aiemminkin vaihtanut syyttäjää aivan samasta syystä. Oliko kyseessä jonkinlainen taktinen veto ja kenen toimesta?

Kysyin Jouko Saariolta, miksi hän luopui syyttäjän tehtävästä tässä rikosasiassa. Kysyin häneltä, onko mikään olettamukseni lähelläkään oikeaa? Kerroin olettavani, että…
1) teit tietoisesti virheen, jotta sinun ei tarvitse ajaa syytteitä, joihin et itsekään usko
2) teit tietoisesti ja jonkun pyynnöstä virheen, koska sinut haluttiin jutusta sivuun, koska juttuun haluttiin syyttäjä, joka tiedetään jo entuudestaan piittaamattomaksi esim. poliisien tekemistä rikoksista
3) teit virheen puhtaasti vahingossa tai tietämättömänä ohjeistuksesta

En tietenkään tule saamaan tähän vastausta, enkä sitä odotakaan. Poliisin nokkimisjärjestystä nykyisin paremmin tuntien, Saario ei voi vastata kysymykseeni, jos aikoo jatkossakin tehdä töitä syyttäjänä.

Mutta sitten itse asian ytimeen, haluttiinko Saario vaihtaa vai halusiko Saario itse vetäytyä jutusta? Itse luulen, että Saario haluttiin vaihtaa. Yksi syy vaihtoon on aivan ilmeinen. Saario oli jo luvannut, että puolustus saa hankkia omat lausunnot lapsista toisilta asiantuntijoilta. Kun syyttäjä meni vaihtoon, tämä oikeus tietysti evättiin puolustukselta. On ironista puhua epäillyn oikeusturvasta ja sen vaarantumisesta, kun juuri Saarion toiminta oli ainakin asiantuntijalausuntoja koskien puolueetonta ja objektiivista, niin kuin kuuluu. Hänen haluttiin tekevän virhe, jonka johdosta puolustuksen ”oikeusturva vaarantui” ja hänen oli vetäydyttävä jutusta. Todellisuudessa puolustuksen oikeusturva heikkeni merkittävästi, samalla hetkellä, kun syyttäjä vaihtui.

1) SK24.fi 8.2.2012
2) SK24.fi 30.1.2012