Oikeuden halventamista

…vai tietämättömyyden hyväksikäyttöä

Oikeudenkäyntijärjestelmäämme on pistetty rankasti halvalla Annun prosesseissa moneen otteeseen. Tempuntekijöitä on ollut useampia ja niiden toteutuminen on tarkistettavissa dokumenttien kautta. Liuta toimittajia on seurannut prosesseja ja ollut paikalla, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Mediaa on yhtä helppo viilata linssiin kuin tuomioistuimia, mahdollisesti helpompi. Suuren luokan huijaus tehtiin KKO:lle, kun se saatiin myöntämään valituslupa murhajutussa ilman mitään todellisia perusteita.

Seuraavassa esittelen yhden esimerkin toivottujen mielikuvien luomisesta ja oikeuden harhauttamisesta. Tekstissä on mukailtu osin nimimerkki annaannan kirjoitusta.

Syyttäjät esittivät murhaoikeudenkäynnin toisellakin kierroksella perheriitojen olleen syynä Ulvilan henkirikokseen, mutta heillä ei ollut edelleenkään mitään näyttöä väitteen tueksi – ainoastaan yksi piilotettu naapurin pikkutytön kuulemisen videonauhoitus.

Naapurin tytön videoitu kuuleminen ei todellisuudessa ole ollut Annulle raskauttava, vaikka se sellaisena on tahallisesti harhauttamismielessä kuultavalle Annun tyttärelle esitetty vuonna 2009. Tiedossani ei ole olivatko tyttöä haastatelleet henkilöt tietoisia asioiden todellisesta tilasta vai oliko heidät vain väärin informoitu.

Syyttäjien teemana oli jo ensimmäisellä kierroksella käsistä riistäytynyt perheriita – olivatko silloinkaan todisteeksi tätä videota merkinneet – eivät olleet. Tällainen nauhoite on aikanaan tehty ja olemassa olevaksi merkitty. Naapurin kertoma eroaie on ollut ensimmäisillä käräjillä mukana vaikka mainittu väärinkäsitys oli jo tätä ennen naapurien taholta ainakin kahteen otteeseen poliisille korjattu.

Havaittuaan mediasta tuon virheellisen käsityksen edelleen kummittelevan mukana, oli naapuri ollut yhteydessä Annun asianajajaan. Hän oli kertonut väärinkäsityksestä ja tuli oikaisemaan asian hovioikeuden istuntoon. Mitään eroaikeita ei ollut heidän tiedossaan! Ja tämä oli myös poliisille ilmoitettu.

Uusintakäräjillä syksyllä 2013 naapurin tytön vanhempia kuultiin oikeudessa. Kuulemisvideota oikeudessa ei esitetty. Kyseessä oli siis naapurintytön puheista vanhemmilleen syntynyt väärinkäsitys, joka oli tullut oikaistuksi jo ennen tuota tytön videoitua kuulemista. Vanhemmat olivat käsittäneet lapsensa puhuneen (kuukausia ennen surmaa) Auer-Lahtien aikovan erota. Lapsi oli kuitenkin jo samana päivänä kysyttäessä oikaissut asian. Mistään sellaisesta ei ollut ollut puhetta, vanhemmat olivat käsittäneet lapsen puheet väärin. Isä oli muistanut asian poliisin kuulemisessa väärin tai jäänyt asiasta väärään käsitykseen, mutta tästä oli kerrottu äidin mukaan poliisille heti kuulemisen jälkeen ja poliisi oli kertonut korjaavansa kirjauksen. Sen jälkeen naapurin lasta oli vielä kuultu ilman vanhempien läsnäoloa poliisilaitoksella, johon isä oli lapsen vienyt ja isälle oli kerrottu lapsen kuulemisen nauhoittamisesta.

Koska lapsen kuulemisesta tehtyä nauhoitusta ei ole julkisesti nähty, ei voi sanoa mitä on kysytty ja miten tyttöä on kuultu. Selusta on suojattu kadottamalla/väittämällä videoinnin jotenkin ”epäonnistuneen” tai jotakin muuta, mitä nyt yleensä näissä omien jälkien paikkaamisissa käytetään selityksenä laamanneille, esimiehille ja valtakunnanviraston syyttäjille.

Asiasta tehty kantelu sai Tapio Mäkiseltä huutia. Ammattikokemuksensa myötä Mäkinen tietää näin asioita Suomessa hoidettavan. Sadoista kuulusteluvideoista katoavat, tuhoutuvat tai epäonnistuvat aina juuri ne, joiden sisältö olisi jollekulle poliisimiehelle raskauttava. Eivät tapiomäkiset voi luottaa kaikenmaailman vanhempien sanomisiin silloin, kun poliisimiehet muistavat tyttösten eroaikeista kertoneen.

Ja se mikä on tärkeää ja samalla ehdottomasti salattavaa on se, että Annun tytärtä kuultaessa 2009 käytettiin tuota väärää tietoa hyväksi, tosin laihoin tuloksin. Tämä käy ilmi tytön kuulustelunauhoituksesta sekä asunnon salakuuntelusta esiin otetusta litteroidusta pätkästä, jossa tytär ihmettelee naapurintytön puheeksi ilmoitettua eroasiaa äitinsä kanssa keskustellessaan kuulemisistaan. Tämä siis niin kauan kuin mainittuja ei salaisiksi tai kadonneiksi ilmoiteta. Tyttö ei ymmärtänyt miten ystävänsä olisi moista väittänyt, vaikka poliisitädit sen hänelle totuutena olivat päivän kuulusteluissa esittäneet. Tyttö vielä tarkistaa äidiltään, olivatko äiti ja isä sitten aikoneet erota, kun sellaista hänelle nyt kivenkovaa väitetään, johon äiti vastaa, etteivät he olleet eroamassa.

K: Mä kysyn sen takia tää X tää sun hyvä ystävätär kos asuu siin lähellä niin hän oli niinko kertonu äidilleen et sää olet sanonut et sää uskot et sun iskä ja äiti on eroomas sen takia mää kysyn
A: KUUNTELEE IHMETTELEE Mää en muista et mää olisin ikinä sanonut … PUDISTAA PÄÄTÄ

***

Kuuleminen 2009

”Hyvä ystäväsikin muisti näin, etkö sinä muista?” Tytölle väitetään tämän ystävän kertoneen vanhempien eroaikeista, vaikka oli jo kauan ollut olemassa se syyttäjillekin tuttu videoitu tallenne eli totuus asiasta tiedossa. Annun tyttäreltä koetetaan tällä tavalla saada jonkinlaista myöntävää vastausta tai epäröintiä vanhempiensa avioliiton tilasta kolme vuotta takaperin.

Jättämällä pois maininta tuosta tehdystä videoinnista esitutkinta-aineistosta kuviteltiin sen jäävän unohduksiin.

Kun nauhoitteen olemassaolo on tullut julkiseksi, on se täytynyt hävittää tai todistaa muuten ei olemassa olevaksi. Ensimmäisten käräjien esitutkinta-aineistoon oli sisällytetty naapurin alkuperäinen kuuleminen, johon ei ollut kirjattu pyydettyä korjausta. Ihan vain vahingossako – inhimillinen erehdys?

Asia ei olisi tullut julki ilman muutamaa ennakoimatonta tekijää. Perheen äiti havahtui, kun uutisoitiin naapurin kertoneen eroaikeista. Isä kertoi tytön kuulemisen videoinnista. Näin puolustus sai tietää asioita, joista oli ollut tyystin tietämätön ensimmäisen käräjäoikeuden käsittelyn aikaan. Mielenkiintoista olisi tietää, missä vaiheessa syyttäjillä oli tieto todellisesta asiasisällöstä. Ainakin asianajaja Manner toisilla käräjillä esitti vaatineensa jo aiemmin tuota nauhoitusta käyttöönsä ja syyttäjä oli sen luvannut hänelle toimittaa. Syyttäjä ei vielä siinä vaiheessa ollut kertonut olevansa nauhoituksesta tietämätön tai ettei olisi sitä itse nähnyt.

Puolustukselle oli sittemmin pakon edessä kerrottu, että puhuttelu on aikanaan videoitu, mutta myöhemmin siitä on ääni kadonnut.

Tapio Mäkisen selvittelyissä syyttäjiltä saadun tiedon mukaan naapurin lapsen puhutteluvideota ei ole olemassa, koska sen tallennus on aikanaan epäonnistunut.

Mistä väärät tuomiot lopulta johtuvat? Vaikka en mitenkään mielelläni haluaisi uskoa tyhmyyteen, niin mistä muustakaan voi olla kyse. Käräjätuomarien päivittäisistä tehtävistä 98 % on rangaistuksen mittaamista pikkurikollisille. Sellaista älyllistä valppautta, jota tämä tapaus vaatisi, ei tuomioistuimissa yksinkertaisesti taida olla.

Muistellaan vaikka viime syksyn murhaoikeudenkäynnin loppuepisodia, jossa käräjätuomari ohitti syytetyn oikeuden lopulliseen puheenvuoroonsa ja ryhtyi tenttaamaan itselleen epäselviksi jääneitä kysymyksiä. Kukaan oikeusprosessin tunteva tuomari ei voisi syyllistyä noin perustavaa laatua olevaan mokaan. Ainoa selittäjä on tietämättömyys ja osaamattomuus.

Väärien tuomioiden ei tarvitse perustua mystisiin salaliittoihin tai taloudelliseen korruptioon. Tuomioistuimissa ei ehkä ymmärretä tieteellisen tutkimuksen merkitystä, vaan tuomarit luottavat itse kehittämiinsä maailmankuviin ja heillä on ehkä rajaton ja kritiikitön luottamus omiin kykyihinsä. Korruption ei tarvitse olla sen kummoisempaa kuin hyväksynnän saamista. Mitään maallista mammonaa ei vaihdeta, vaan palkkiona on jonkun tahon hyväksyntä ja siunaava katse. Tuollaisessa työnteon maisemassa jää ikuisuuksien päähän se periaate, että tuomari on itsenäinen ja riippumaton henkilö.

”Me omaksumme kertomuksista paremmin ne yksityiskohdat, jotka tukevat ennakkokäsitystämme. Tämä on inhimillistä, mutta jos ja kun tehtävänä on totuuden selvittäminen, pitää olla myös ylivertainen kyky käsitellä ennakkokäsityksiään.” *)

”Oikeuskulttuurista juontaa myös vakaa käsitys, että erityisesti tuomareilla on tuo suorastaan maaginen kyky arvioida kertomusten uskottavuutta. Näin, vaikka heillä ei ole alan koulutusta. Eräs todistajapsykologiaan erityisesti perehtynyt asiantuntija on osuvasti todennut näin: jos henkilötodistelua ei olisi keksitty aikaisemmin, vaan ehdotettaisiin nyt uutena todistelukeinona, ei sitä missään nimessä hyväksyttäisi.” *)

Tulemmeko näiden Annun oikeusprosessien osalta myöhemmin kuulemaan samankaltaisia kommentteja kuin Ruotsin paloittelumurhan oikeudenkäynnin (Kirjasto/Sjöberg: Ruotsalaisen paloittelumurhan epäily) jälkeen, johon liittyen yksi oikeuden jäsen on myöhemmin todennut, että ”tuomioistuimen päätös oli yhdistelmä aikapainetta ja mahdollisesti syytettyihin kohdistuneen julkisen raivon aiheuttamaa painetta, sekä halua tehdä kompromissi, koska jotkut lautamiehistä halusivat tuomion murhasta”.

*) Thomas Elfgren Sipoon Sanomat/blogi 12.4.2014

Miten vaikeaa on syyllistyä virkarikokseen

police-161

Lähes mahdotonta, ainakin jos uskomme Tapio Mäkistä. Katkelmia perusteluista Annun tutkintapyyntöön poliiseista, jonka lopputulos oli, ettei ole syytä epäillä mitään rikosta tapahtuneen.

***

Tutkintapyynnön mukaan Auerille on kerrottu faktoina asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa.

Tapio Mäkisen mukaan kuulusteluissa on Auerille kerrottu poliisin tekemistä johtopäätöksistä esim. rikospaikkatutkinnassa esille tulleista seikoista. Näitä johtopäätöksiä ei voida katsoa kerrotun Auerille faktoina.

Jos tulkitsen Mäkistä oikein, poliisi on vain kertonut tekemiään johtopäätöksiä, jotka voivat yhtä hyvin olla aivan vääriä ja virheellisiä, mutta poliisi ei siis ole valehdellut kuulusteltavalle mitenkään tarkoituksella eikä esittänyt vääriä tietoja faktoina.

Kuulusteltavan olisi Mäkisen teorian mukaan pitänyt ymmärtää, että se mitä poliisi kertoo, ei välttämättä ole totta vaan mahdollisesti poliisin virheellinen johtopäätös. Näin ilmeisesti silloinkin, kun jotakin kerrotaan lasten kertoneen, varmuudella todetun tai poliisin käyttämien asiantuntijoiden luotettavina tutkimustuloksina. Pitäisi olla aikamoinen ammattirikollinen (tai poliisi), että tuntisi poliisin tekniikat ja ymmärtäisi poliisin esittämät asiat, jotka vaikuttavat tavallisesta ihmisestä ihan faktoilta, olevankin mahdollisesti fiktiota.

Esim 1

Poliisin varmuudella tekemä johtopäätös, mutta ei luonnollisesti mikään fakta tai sellaisena esitetty.

Esim 2

Poliisin johtopäätös perustuen lasten kuulemisiin, joissa kumpikaan ei ollut kertonut kuulleensa vanhempien riitelyä vaikka tätä kovasti heiltä kyseltiin. Jälkikäteen on helppo todeta, ettei tämä nyt ainakaan fakta ollut, mutta ihan kuin olisi sellaisena kuitenkin esitetty.

Esim 3

Mistä poliisi oli tullut siihen johtopäätökseen, että tytär oli kuullut ja nähnyt vanhempien riitelyn vaikkei tyttö ollut kertonut havainneensa mitään riitelyä?

Esim 4

Koiraohjaajan mukaan kukaan ei ollut poistunut tontilta tulkitaan varmaan poliisin johtopäätökseksi siitä, ettei kukaan ollut koiraohjaajan mukaan poistunut tontin takarajalta, siis tontin yhdeltä sivulta. Kuulusteltavan olisi pitänyt ymmärtää, ettei asiaa esitetty faktana?

***

Tutkintapyynnön mukaan lapsen kuuleminen oli suoritettu lain ja ohjeiden vastaisesti.

kaipaus

Tapio Mäkinen toteaa, että esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 11 §:n mukaan lasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Kaikessa lapsiin liittyvässä poliisitoimessa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä periaate kumpuaa jo YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklasta.

Pelkästään se seikka, että tietyn lapsen kuulemistilaisuus ”ei ole ollut onnistunut” ei sellaisenaan tarkoita, että kuulemisen suorittaja on syyllistynyt johonkin rikoksen tunnusmerkistön täyttävään menettelyyn.

Kauniita sanoja lapsen edusta, lapsen oikeuksista ja iän mukaisesta kohtelusta, mutta miten teoria kohtasi käytännön. Mäkisen mukaan lapsen kuulemisessa ei ketään ollut syytä epäillä rikoksesta.

Mikäli Mäkistä on uskominen, lapsen kuuleminen oli siis suoritettu ihan asianmukaisesti. Ainakaan siinä ei ollut syytä epäillä tapahtuneen rikosta, se ei ehkä vaan ollut kovin onnistunut. Eihän kuuleminen tosiaan ollut kovin onnistunut poliisin kannalta. Kaikesta johdattelusta, painostuksesta ja poliisin tekemien ”johtopäätösten” (huom. kyse ei ollut faktoista) jankuttamisesta huolimatta, kuuleminen ei tuottanut toivottua tulosta.

Esim 6

”ollaan siit niin varmoja sata varmoja…”

Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm kirjoittaa:

”Ulvilan murhaoikeudenkäynti on tuonut päivänvaloon lasten poliisikuulustelusta ja lasten kohtaamisesta oikeussalissa jotakin sellaista, mitä emme olisi koskaan toivoneet kohtaavamme. Uutisten mukaan poliisi on muun muassa kuulustellut itkuista ja ahdistuneen oloista noin 11-vuotiasta lasta kahden tunnin ajan käyttäen painostavia tekniikoita ja johdattelua. Kotona sairaana ollut lapsi oli haettu kuulusteluun ilman vanhemman tietoa asiasta. Eilen oikeudessa asiaa puitaessa ja nyt jo teini-iän saavuttaneen lapsen kuulemisen jälkeen syyttäjä katsoi asiakseen ilmoittaa suljetuin ovin käydystä istunnosta julkisuuteen oikeuden joutuvan nyt pohtimaan, mikä lapsen kertomuksessa on totta, ja mikä valetta. Yksi asia on kuitenkin melko varmaa: Se, mitä em. lapsi on joutunut kokemaan Suomen oikeuslaitoksen ja poliisin taholta on tuottanut hänelle ihan oman traumaattisen kokemuksensa, joka eittämättä tulee vaikuttamaan häneen hänen lopun elämänsä ajan, valitettavasti.”

***

Tutkintapyynnön mukaan naapurin lapsen puhutteluvideota ei ole liitetty esitutkinta-aineistoon.

Mäkiselle on selvinnyt, että puuttuvan videon osalta kyse on ollut siitä, ettei puhutteluvideota ole olemassa, koska tallennus on aikanaan epäonnistunut.

Onni onnettomuudessa, että kyseinen video ei ollutkaan joutunut hukkanimiseen paikkaan vaan sitä ei koskaan ollut olemassa. Tekniikka oli pettänyt sopivassa kohdassa. Ei syytä epäillä rikosta vaan tekniikkaa.

***

Tutkintapyynnön mukaan valokuvaliitteen asian kannalta merkityksellinen kuva oli vaihdettu merkityksettömään kuvaan.

Esim 5Tapio Mäkisen mukaan kyseessä on ollut sellainen teknisluonteinen virhe, jonka perusteella ei ole syytä epäillä rikosta tapahtuneeksi.

Ei korppi korpin silmää

Päivän uutinen: ”Ei syytä epäillä rikosta”

Satakunnan poliisilaitos sai ”puhtaat paperit” Ulvilan murhan tutkinnasta ajalta jälkeen pahispoliisi Joutsenlahden. Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen kertoo tutkinnanjohtajana tehneensä päätöksen, jonka mukaan Auerin tutkintapyyntö ei johda esitutkinnan aloittamiseen.

Tutkintapyynnön mukaan Aueriin kohdistetussa esitutkinnassa olisi rikottu esitutkintalain säännöksiä. Tutkintapyynnön mukaan esitutkinnassa olisi muun muassa toimittu syyttömyysolettaman vastaisesti, kuulusteltu Aueria ja muita esitutkintalain vastaisesti, tiedotettu esitutkinnasta esitutkintalain vastaisesti sekä jätetty esitutkinnasta pois materiaalia, joka tutkintapyynnön tekijän näkemyksen mukaan olisi tullut liittää aineistoon.

– Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perustella olisi syytä epäillä, että poliisi olisi Aueriin kohdistetussa esitutkinnassa toiminut esitutkintalain vastaisesti rikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla, Mäkinen sanoo.

***

KUITENKIN poliisi salasi esimerkiksi Tampereen Teknillisellä Yliopistolla tehdyn analyysin ja litteroinnin hätäkeskuspuhelusta, joka on surmajutun keskeinen todiste. Lausunnon mukaan nauhoitus viittaa talossa olleen surmahetkellä vieraan henkilön. Tämän lausunnon pois jättämistä ei ole merkitty pöytäkirjaan ja puolustus sai siitä tiedon muualta kuin viranomaisilta ja joutui hankkimaan lausunnon muuta kautta kuin poliisilta.

Laki kieltää tietojen salaamisen. Sellaisesta esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei oteta mukaan esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

Lisää aiheesta http://www.mikkoniskasaari.fi/node/145

KUITENKIN poliisi valehteli kuulusteluissa lukuisia asioita, jotka käyvät selvästi ilmi esitutkintamateriaalista.

Lain mukaan kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja.

KUITENKIN poliisin toiminnassa ja tiedottamisessa rikottiin syyttömyysolettamaa. Poliisi tiedotti Auerin tunnustaneen rikoksen, vaikkei hän mitään varsinaista tunnustusta ollut edes antanut. jne. jne.

***

Yleisen elämänkokemuksen mukaan poliisi käyttää kuulusteluissa monesti lainvastaisia menetelmiä, joilla painostetaan kuulusteltava tunnustamaan tai kertomaan tietoja. Kuulusteltava yritetään murtaa henkisesti voimakkaalla painostuksella. Mäkisen päätös vahvistaa tätä kokemusta. Laki on vain tekstiä vailla sisältöä. Todellisuudessa poliisille annetaan vapaus käyttää arveluttavia menetelmiä.

Onneksi ei tarvitse olla huolissaan poliisin toimista. Ne ovat asianmukaisia ja laillisuusvalvonta toimii. Valtakunnassa kaikki hyvin; kansalla luottamus poliisiin ja Paaterolla Räsäsen luottamus.

nauha

Hyvät ja huonot uutiset

Vallan käyttöä ja virkavallan käyttöä

Poliisi tiedotti perjantaina: Satakunnan poliisilaitos on pidättänyt komisario Juha Joutsenlahden virasta tästä päivästä alkaen rikossyytteen ajaksi.

Valtionsyyttäjä on nostanut syytteen Juha Joutsenlahtea vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asiassa on kysymys Joutsenlahden menettelystä tutkinnanjohtajana Ulvilan henkirikosjutun tutkinnassa vuonna 2007.

Syyte koskee epäiltyä virkavelvollisuuden vastaista menettelyä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle. 1)

Olen samaa mieltä Satakunnan poliisin kanssa siitä, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat omiaan heikentämään luottamusta poliisin toimintaan ja myös koko rikosoikeudelliseen järjestelmään.

Hienoa, että Satakunnan poliisilaitos kunnostautuu ja haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen. Poliisin toiminnan luottamusta lisää se, että toiminnan laillisuutta valvotaan tehokkaasti, tutkitaan toimet tarvittaessa perusteellisesti ja mahdolliset rikkeet otetaan vakavasti.

Tosin Satakunnan poliisilaitoksen poliiseista vuonna 2012 tehtyyn tutkintapyyntöön ei ole vielä saatu vastausta. Juttu on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla ja pohdittavana ylittyykö syytä epäillä kynnys. Siinä ilmeisesti riittää pohdittavaa useammaksi vuodeksi.

Ulvilan murhan tutkinnassa on tapahtunut paljon asioita, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti, ettei luottamus poliisin toimintaan heikentyisi. Onni onnettomuudessa, että nämä monet inhimilliset erehdykset ovat sattuneet nimenomaan Satakunnan poliisissa, jossa asioihin tartutaan eikä mitään mahdollisia rikkeitä pimitetä, peitellä, unohdeta ja vaieta. Poliisipäällikkö Timo Vuolan sanoin ”Laki on sama kaikille”, mutta ovatko menettelytavat kaikille samat, entä puuttumiskynnys. Otetaanko kaikkien poliisien mahdolliset rikkeet näin vakavasti kuin Joutsenlahden kohdalla?

Oikeudenkäynnissä paikalla ollut Anna Annala kertoi, että asianajaja Manner oli heittänyt ilmaan ajatuksen erään valokuvan tietoisesta poisjättämisestä. Manner oli todennut kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Syyttäjä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys.

Tekninen tutkija Matti Mäkinen kertoi oikeudessa miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että “tein mitä tein, en muuta”.

Ensin Mäkistä siis pyydettiin muuttamaan/poistamaan kuva ja kun Mäkinen ei totellut pyyntöä, kyseinen kuva korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut tuon kuvan vaihtaneensa. Kuusirannan, Lapinniemen ja Santaojan toimet on mitä todennäköisimmin selvitetty ja asiaan varmasti suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Tai sitten ei.

Poliisin tekemät rekonstruktiot olivat hävyttömän huonoja, täynnä virheitä ja ne tähtäsivät ilmiselvästi tiettyyn lopputulokseen. Ja lisäksi niistä tärkein oli päässyt mystisesti katoamaan. Kun virheet on nyt huomattu, on tätä varmasti käsitelty poliisissa ja tehty toimenpiteitä tutkimusten laadun parantamiseksi. Tai sitten ei.

Poliisilta on joutunut luvattoman paljon materiaalia hukkaan. Tosin uutta materiaalia on tuotettu siinä määrin, että määrä pysyy valtavana ja juttu tarpeeksi sekavana, ettei se varmaan haittaa. Ainakaan syyttäjää.

Annulle valehdeltiin kuulusteluissa, että lapset olisivat kertoneet isän ja äidin riidelleen murhayönä. Mitään tällaista lapset eivät olleet kertoneet. Kerrottiin myös, että lapset olisivat sanoneet, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Lapset eivät olleet tällaistakaan kertoneet vaan täysin päinvastoin. Poika oli murhayönä pelästynyt ulkona kulkevaa poliisia ja luullut tätä murhaajaksi (Huom. ei siis äidiksi).  Vielä tuolloin poika ei pitänyt äitiä murhaajana. Lisäksi Annulle vakuutettiin, ettei ikkunasta ollut mahdollista kulkea, koira ei ollut saanut jälkiä ulkopuolisesta, hätäkeskustallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen viittaavia ääniä jne. Lasten kuulustelut olivat henkistä väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että lapset harhautuivat johdattelusta vain hyvin vähän. Voin vain kuvitella miten vahva luottamus lapsilla on poliisiin tämän jälkeen.

On käynyt selväksi, ettei krp:n ääni- ja labratutkimusten varaan ei voi paljoa laskea. Äänitutkijan tulkinnat muuttuvat kuin kameleontti ja labrassa sattuu ja tapahtuu. Eläkkeelle jäänyt tutkinnanjohtaja Kuusiranta katsoi tarpeelliseksi selittää medialle, että murhapaikalta löytynyt tuolloin vielä tuntematon dna sisältää saman poikkeuksellisen y-kromosomin (xyy, jonka esiintyvyys on 1:1000 vastasyntyneestä poikalapsesta), joka oli myös Jukka Lahdella. Kaikesta päätellen krp:n tutkijalla, joka oli saastuttanut todistusmateriaalin, on myös tuo poikkeuksellinen y-kromosomi. Tai sitten vaan päättelen väärin. KORJAUS: kyseessä ei ollutkaan mikään poikkeava y-kromosomi vaan kyse oli isältä pojalle muuttumattomana periytyvästä y-kromosomista. Nyt olen ehkä vielä hämmentyneempi kuin tähän asti. Y-DNA -testeissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta.

Surkuhupaisinta on se, että poliisi ei pystynyt selvittämään Lahden puheluita Porvoon poliisiin ja sieltä Lahden numeroon ja se, että Porvoon poliisissa, joku oli katsonut Lahden tietoja kannasta mahdollisesti kollegan tunnuksilla.

1) http://poliisi.fi/poliisi/satakunta/home.nsf/pfbd/B8BEB3420DBF8BC1C2257C160046D4E4?opendocument

Tutkija ihmettelee: Miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa?

reko

IS 29.4.2010 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335365195.html

Kolme vuotta sitten rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja avautui ”sisäisestä möykystään” Iltasanomille antamassaan haastattelussa.

Ulvilan murhan tutkintaryhmään huhtikuussa 2007 tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ihmetteli, miksei Anneli Aueria otettu aiemmin vakavaksi epäillyksi.

– Tutkijat ihmettelivät, että on sivuutettu yksi tutkintalinja, joka suomalaisissa henkirikoksissa on hyvin tavallinen. Herättihän se hämmästystä, että jätetty kokonaan pois. Ei siinä tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, Santaoja sanoi.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, ensimmäinen taktinen päätutkija rikosylikonstaapeli Kare Koskinen ja tekninen tutkija vanhempi rikoskonstaapeli Matti Mäkinen kertoivat asiasta toisin. Vaimon mahdollista osuutta rikokseen ei ollut jätetty pois vaan Anneli Auer tekijänä oli todettu useissa tutkimuksissa mahdottomaksi. Kaikki tutkinnan tulokset tukivat sitä tosiasiaa, että kyseessä oli ulkopuolinen tekijä.

Juha Joutsenlahti kirjoittaa: ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan.

Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne.

Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm. Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”

Kun Tapio Santaoja tuli tutkijaksi, tutkintalinjat koskivat Jukka S. Lahden työpaikkaa ja oman konsulttiyhtiön asiakkaita, Tähtisentien alueen asukkaita ja mahdollisia Lahden avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäneitä suhteita.

Tutkinnassa oli myös Lahden mystinen Porvoon-yhteys, jota Santaoja nyt hieman valotti:

– Oli kaksi tai kolme puhelinsoittoa Porvooseen.

Tämä varmasti valotti lukijoita suunnattomasti, kun Santaoja kertoi puheluita Porvooseen olleen kaksi tai kolme. Itse en kokenut tuota millään tavalla valaisevaksi kommentiksi. Eikö hyvin asiaan perehtynyt rikosylikonstaapeli tosiaankaan tiennyt oliko puheluita kaksi vai kolme vai eikö halunnut valottaa asiaa liian tarkasti? Vai oliko puheluita todellisuudessa viisi – kolme puhelua Lahden puhelimesta dementoituneen poliisin numeroon ja kaksi puhelua toiseen suuntaan? Puheluiden määrällä ei toisaalta ole mitään merkitystä, koska kukaan ei noita puheluita ole koskaan vastaanottanut, eikä Lahden tietoja järjestelmästä tutkinut tai Lahdelle soittanut – ainakaan tietääkseen.

Mikään linjoista ei vetänyt. Työpaikalta ei tarttunut tutkijoiden käteen mitään, salatuista suhteista ei löytynyt näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

– Pitkin matkaa Auer tuli esille monenkin tutkijan suulla, mutta tutkinnanjohtaja tietysti vetää linjat ja tutkijat tutkivat.

Vasta kun tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti vaihtui loppuvuodesta 2008 rikosylikomisario Pauli Kuusirantaan, katseet kääntyivät Aueriin. Tämä linja oli Santaojan mukaan tuolloin ”lähes kokonaan” läpi käymättä.

Syyttäjä Jarmo Valkama kysyi, oliko Auer-linja ”jäänyt lapsenkenkiin”.

– En halua hirveästi toitottaa kantaa. Ehkä alkututkinta painottui liikaa ulkopuoliseen tekijään. Sen takia tiettyjä aina vakavassa henkirikoksessa tehtäviä alkutoimenpiteitä jäi tekemättä. Niitä on vaikea korvata myöhemmässä vaiheessa, Santaoja vastasi.

Ymmärrän miksi Tapio Santaoja ei halua hirveästi toitottaa kantaansa vaikka tekeekin sen heti seuraavassa lauseessa, koska myös Santaojan tutkijan vaistot olivat aluksi ulkopuolisen tekijän kannalla. Hän nimenomaan oli tullut siihen tulokseen, että porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Myöhemmin hän on kuitenkin ollut lähes liikuttavan vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä vaikka harmitteleekin puuttuvaa näyttöä syyttäen siitä alkututkintaa, jossa jotakin nimeltä mainitsemattomia toimenpiteitä on Santaojan mukaan jäänyt suorittamatta. Viittaako hän Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien todisteiden hävittämiseen tai todisteiden vääristelyyn vai kuulusteltavalle valehteluun ja painostukseen vai mitä mahdollisesti jäi alkututkinnassa tekemättä. Perusteellisellakaan alkututkinnalla ei syyttömästä ihmisestä pitäisi saada syyllistä, tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Santaoja ihmetteli aika tasan kolme vuotta sitten, miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa. Vaikkei oikeassa elämässä Aueria oltu sivuutettu tutkinnassa eikä mainittu linja jäänyt läheskään kokonaan läpi käymättä tai lapsen kenkiin eikä edes Jukka Lahden kenkiin. Miksi Santaoja kertoo tuollaista potaskaa Iltapäivälehdille? Ei tarvitse olla kummoinenkaan eikä edes tutkija, kun sen ymmärtää.

Minä taas ihmettelen, onko Santaoja sivuutettu tutkinnassa? Miten ihmeessä kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei pysty tekemään ratkaisua Santaojasta ja kumppaneista tehdystä tutkintapyynnöstä, että ylittyisikö se syytä epäillä kynnys vaiko eikö. Mäkinen kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Kyseinen loppuvuosi on mennyt menojaan. Tänä vuonna Mäkinen on todennut, että asia ei ole kiireellinen, joten päätös asiassa tullee kesällä.

Kesää odotellessa.

Kuusirannan pettämätön logiikka

Kuusiranta

Päivän lööppijulkkis Pauli Kuusiranta on ilmiömäinen päättelyn mestari. Murhapaikalta löytyneen vieraan miehen DNA:n omistajaa etsittiin 1800-luvulta asti, mutta sopivaa henkilöä ei vain löytynyt.

Mitä tästä voi päätellä? Minun päättelyni on, että tekijää ei onnistuttu löytämään. Kuusirannan mukaan taas tekijä ei voi olla kukaan muu kuin Anneli Auer. Siitäkin huolimatta, ettei myöskään Annun DNA sovi tuohon halosta löytyneeseen harvinaiseen miehen DNA:han. Kuusirannan päättelyketju on vailla vertaa. Kun oikeaa tekijää ei löydetä, ei rikoksen ratkaisemiseksi ole muita vaihtoehtoja kuin alkaa syyttää talossa varmuudella murhahetkellä ollutta leskeä. ”Satakunnassahan ei yksikään henkirikos ole jäänyt ratkaisematta sitten sotien jälkeen”, enkä enää epäile yhtään, miksi ei.

Iltalehden jutusta ei täysin selvästi käy ilmi, onko poliisikaan aivan varma, onko erikoinen kromosomi vain Lahden perimässä vai myös huppumiehen. Ei kai vaan ole käynyt niin, että Kuusirannan kunnia olisi kokenut kolauksen hänen johtamansa rikospaikkatutkinnan arvosteluista Ulvilan murhaa koskien. Arvostelut ovat olleet ilmeisen perusteettomia, koska Kuusiranta kuitenkin onnistui tutkinnanjohtajana löytämään sen ainoan mahdollisen syyllisen. Vaikka tiedämmekin hänen ansionsa jutun ”ratkaisussa” olevan yhtä tyhjän kanssa – Annu kun ei ole murhaaja.

Media pelkää leimautuvansa puolustuksen asianajajaksi, eikä siitä syystä uskalla julkaista mitään oikeaa tietoa asiassa, vaikka sitä heille tarjoillaan. Poliisin puolesta puhujaksi leimautumisesta taas ei ole mitään pelkoa, se leima on jo moneen kertaan ansaitusti annettu.

Kuusirantaa, Santaojaa ja kumppaneita koskeva tutkintapyyntö on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla. Hän kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Ei ole osunut silmiin mitään uutista tähän liittyen. Mäkisellä kestää ilmeisesti hieman pidempään harkita ylittyykö syytä epäillä kynnys Kuusirannan ym. edesottamuksissa. Mäkisellä on vaikea tehtävä. Koskaan ei tiedä mitä siitä seuraa, jos astuu väärän henkilön varpaille. Varoittavia esimerkkejä on jo annettu.

”On matalan ja alhaisen mielen merkki, kun joku tahtoo olla samaa mieltä massojen tai enemmistön kanssa vain siksi, että enemmistö on enemmistö. Totuus ei muutu sen perusteella, uskooko ihmisten enemmistö siihen vai ei.” Giordano Bruno

Toivotan mukavia eläkepäiviä Paulille.