Sorkkimatta paras

Ulvilan murhassa käytettyä toista tekovälinettä ei löytynyt surmatalosta eikä sen lähistöltä. Näin kertoo poliisi. Syy on ymmärrettävä, koska murhaaja vei toisen välineen mukanaan. Syyttäjät sitä vastoin väittävät vaimon kätkeneen toisen tekovälineen pakastimeen tai muualle asuntoon. Samoin uskottelevat uskovansa muutamat alkututkinnassa mukana olleet työnsä hävyttömän huonosti tehneensä vannoneet poliisit.

Toisesta tekovälineestä ei ole varmuutta mikä se on ollut. Krp:n tutkimusten mukaan uhrin ohimolla olleet rinnakkaiset jäljet sopivat tyypiltään sorkkaraudan sorkkapään jättämäksi. Poliisi on tarjoillut toiseksi tekovälineeksi kirvestä alusta lähtien. Kirvestä on kyselty Jukan sukulaisiltakin. Pieni poika taas on kertonut tarinoita vasarasta. Oikeuslääkärin mukaan kallon on murskannut jokin tylppä astalo. Jos astalona olisi ollut kirves, pitäisi sen oikeuslääkärin mukaan olla ollut kirveen hamarapuoli. Syyttäjä käyttää tekovälineestä kuvausta painava esine. Sorkkaraudasta ei paljoakaan puhuta – syystä tai toisesta. Se ei mahtuisi mukavasti pakastimeen, käsilaukkuun tai muovikassiin, eikä sorkkarauta toisaalta kuulu ihan joka kodin perusvarustukseen.

Oli joulukuun ensimmäinen aamu vuonna 2006 suunnilleen puolen kilometrin päässä Tähtisentieltä, kun asukas haki sanomalehden postilaatikostaan. Samalla hän huomasi sorkkarautaa muistuttavan rautaesineen postilaatikon takana nurmikolla kuusen juurella. Myöhemmin päivällä hän kuuli paikkakunnalla yöllä tapahtuneesta murhasta. Hän muisti aamulla näkemänsä esineen ja palasi postilaatikolle, mutta esinettä ei siellä enää ollut.

Myöhemmin vuonna 2007 ulvilalainen Pirjo Koivisto kertoi poliisille muiden tietojensa lisäksi, mitä oli kuullut tuosta murhayötä seuraavana aamuna nähdystä sorkkarautaa muistuttavasta rautaesineestä. Tiedon vastaanottanut poliisimies Tapio Santaoja oli tähän todennut, että poliisille oli ilmoitettu kyseisestä havainnosta ja että he olivat ottaneet tuon välineen talteen. Koivistolle Santaoja oli kertonut myös, että naapurissa oli joku rouva juuri synnyttänyt eivätkä he siksi viitsineet mennä häiritsemään yöllä ja kysymään, oliko tuo vempain heidän.

Tapio Santaoja ei ollut murhan tapahtuma-aikaan varsinaisessa poliisityössä eikä siis myöskään mukana murhan alkututkinnassa. Santaoja tuli mukaan tutkintaan vasta myöhemmin keväällä 2007. Hän oli kuitenkin kertonut Koivistolle asiasta edellä mainitusti ikään kuin kovasti tietoisena löydetystä rautaesineestä.

Kuka sitten poimi tuon ”sorkkaraudan” talteen ja minne se päätyi? Jos poliisit noukkivat välineen talteen, niin miksi poliisi vaikenee tuosta löydöstä ja tarjoilee tekovälineeksi mieluummin kirvestä vaikka oikeuslääkärin mukaan uhrin pään vammat on aiheutettu tylpällä esineellä. On tietysti mahdollista, että tuo löydetty väline tutkittiin eikä se sopinut uhrin vammoihin tai se sai jonkin muun järkevän selityksen. Ehkä väline salattiin ns. tutkinnallisista syistä murhaajan kiinni saamiseksi. Missään nimessä nykyisessä tilanteessa ei olisi sopivaa, että toinen murhaväline olisi löytynyt puolen kilometrin päästä talosta.

Tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti kysyi Annulta sairaalassa oliko tekijällä mukana jotakin muuta asetta kuin talon lattialta löytynyt fileerausveitsi ja tarjoilee vastaukseksi varovaisesti putkia tai jotain muuta.

JJ: Oliks… näkyiks hänellä mitään muuta aseistusta?
AA: Ei, ei näkyny.
JJ: Putkia, jotain muuta?
AA: Mä en ainakaan nähnyt, mut mähän juoksin sieltä sit heti pakoon, ko tota, mua lyötiin.

Oliko Joutsenlahti tietoinen löydetystä rautaesineestä?

Tutkinnanjohtajana Joutsenlahtea hetken tuurannut Erik Salonsaari antoi Ilpo Lehtojoelle haastattelun Satakunnan Kansaan noin viikko Ulvilan murhan jälkeen. Salonsaari vakuutti, että paikalla on varmuudella ollut ulkopuolinen ja että täysin varmasti voidaan todeta, että vaimo ei ole tekijä. Se, olisiko vaimo voinut olla jotenkin mukana apurina, oli Salonsaaren mukaan epätodennäköistä, mutta ei täysin poissuljettua.

Miten vaimo on poissuljettu?

Salonsaari: ”En voi tarkasti sitä analysoida, mutta monin eri näkemyksin vaimo-vaihtoehto suljetaan pois. Vaimo ei ole mukana tekijänä.”

Rikospaikalla tehtyjen dna-tutkimusten perusteella tekopaikalta ei löytynyt muita jälkiä kuin uhrista ja vaimosta? Päädymmekö me tässä nyt lopputulokseen, ettei surmapaikalla ollutkaan muita?

Salonsaari: ”Tämä vaihtoehto on tosi tarkasti selvitetty, eli ettei siellä olisikaan ollut ulkopuolista hyökkääjää. Suljemme täysin varmasti pois ajatuksen, että nainen (vaimo) on tekijä ja olemme varmoja, että ulkopuolinen henkilö oli siellä. Haluan korostaa kuitenkin, että nainen apurina näyttää epätodennäköiseltä, mutta kuten sanottu, kun juttu on pimeä, ei sitäkään vaihtoehtoa voi täysin sulkea pois.”

Vaan kuinkas sitten kävikään. Puhuiko tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari puuta heinää vai miten noiden poliisin varmojen ja täysin varmojen tutkimustulosten kanssa sitten oikein oli?

Poliisi on koko ajan tiennyt, ettei vaimo ole murhaaja. Onko poliisi kuitenkin epäillyt, että vaimo saattaisi tietää kuka oikea murhaaja on ja mikä oli murhan motiivi? Yrittikö surullisen kuuluisa peitepoliisi Seppo Mäkelä sotapäiväkirjoineen selvittää mitä vaimo tietää miehensä murhaajasta, murhan motiivista ja tekovälineestä? Peite-Seppo pyysi Annulta lainaksi sorkkarautaa, mutta sellaista ei perheessä ollut ja sai lainaksi vain kirveen ja vasaran. Ajatteliko Seppo, että Annu vastaisi tyyliin ”Hitsi, ku se mein sorkkarauta jäi sinne Ulvilaan tienposkeen, minne se huppumies sen viskasi, muuten tietty lainaisin”.

Annulle tehtiin myös muistijälkitesti vaikka testiä kehittämässä ollut asiantuntija kertoi sen olevan kelvoton ja varoitti ettei testillä saada luotettavia tuloksia tässä tapauksessa. Testin ehdoton edellytys on, että testattavalta kysytään jotakin sellaista, joka on vain poliisi ja tekijän tiedossa. Mitään sellaista tietoa ei poliisilla pitänyt olla, ellei sitten se sorkkarauta

Oliko poliisilla tiedossa toinen tekoväline jo heti murhayöstä seuraavana aamuna?

Ulvila

Puhelimen vierestä ei näe terassin ovelle

PUHELIMEN VIERESTÄ EI NÄE TERASSIN OVELLE

Kirjoittanut turumurre

Käräjäoikeuden 2013 enemmistö-päätöksessä, tuomarit Juntikka ja Santamaa perustelevat seuraavasti:

Tekijän poistumiseen asunnosta liittyen käräjäoikeus toteaa vielä, että asunnon keittiöstä puhelimen luota terassille johtavan oven suuntaan otetusta valokuvasta ilmenevä vahvistaa asunnon pohjapiirroksesta sekä todistaja Santaojan kertomuksesta ilmenevän, että puhelimen luota on suora näköyhteys terassin ovelle. Väitetty tekijän poistuminen terassin oven ikkuna-aukosta olisi siten ollut – vastoin kiistämistä – puhelimessa olleen Auerin nähtävissä.

Mietelmänsä tuomarit perustavat päätutkija Santaojan todisteluun ja 26.11.2009 rekonstruktion yhteydessä otettuihin valokuviin. Esitutkintamateriaaliin (2010) on kyseisestä tilanteesta liitetty 4 valokuvaa, joista et-ptk liiteluettelo kertoo seuraavasti:

Kuva 1

Lisäksi tuomarit vetoavat viralliseen, surmatalosta tehtyyn pohjapiirrokseen, johon puhelimen paikka merkittynä (ohessa osakuva kyseisestä):

Kuva A

Todellisuudessa esitutkintamateriaaliin ei ole liitetty ainuttakaan kuvaa, joka olisi otettu siitä kohtaa, missä lankapuhelin sijaitsi (katso pohjapiirros).

Sen sijaan et-ptk liiteluettelon laatija väittää, että kyseisistä kuvista 1-2, jotka todellisuudessa otettu tuulikaapin nurkalta, olisivatkin otettu siitä missä lankapuhelin sijaitsi (ohessa kuva nro 1 (nro 2 on sama, valoisuus vain eri):

Kuva 2

Kuvat 3 ja 4 ovat kuvatekstin mukaan otettu siitä kohtaa ”mihin lankapuhelimen johto kohtuudella ylettyi” (todellisuudessa kuvauslinja siirretty sivusuunnassa puolimetriä edellisiin kuviin nro 1-2 nähden, tuulikaapin oven eteen (ohessa kuva nro 3 (nro 4 on sama, valoisuus vain eri):

Kuva 3

Tämä väite, että puhelimelta näkee terassinovelle, oli siis eräs syyllisyysperustelu enemmistö-tuomareilla. Tuomarit siis uskoivat Santaojan todisteluun ja väärin kohdennettuihin valokuviin.

Mutta kuten Auer itse Käräjillä 2013 kertoi (Santamaan ’lopputentti’), eräästä surmayönä otetusta valokuvasta näkee todellisen tilanteen.

Ohessa on valokuva, joka on otettu terassin oven läpi sisälle huoneeseen, kuvassa ei näy paikka missä puhelinkoje sijaitsi. Kaikille pitäisi olla selvää, että myös toisinpäin tilanne on sama: ’Puhelinkoje ei näe terassin ovea’, ja vielä vähemmän henkilö, joka seisoo puhelinkojeen vieressä. Oheisessa kuvassa on myös täysin samasta kohtaa 3D-malli-kuvani (vastaavuus on täydellinen). Lisäksi liitettynä pikkukuvan ominaisuudessa se todellinen tilanne, mitä Auerin oli mahdollista nähdä seisoessaan puhelinkojeen vieressä:

Kuva 4

Tarkastellaan vielä näiden esitutkintamateriaali-valokuvien todellista kuvien ottopaikkaa 3D-mallin pohjalta.

3D-mallissa tummahiuksinen ’rekoanneli’ seisoo tuulikaapin nurkalla. Etptk-valokuvat 1-2, jotka väitetään otetun ”kohdasta jossa lankapuhelin sijaitsi”, on todellisuudessa otettu 3D-mallissa olevan ’rekoannelin’ pään oikealta puolelta. Ja etptk-valokuvat 3-4, 3D-mallissa olevan ’rekoannelin’ pään vasemmalta puolelta. Puhelinkojeen paikka on siinä missä ’tyttö’ seisoo:

Kuva 5Kuva 6

Edellisen esittämän tarkistus:

Alla 3D-kuva ’rekoannelin’ pään vierestä, vasemmalta puolelta. Tähän liitetty päälle aito etptk-valokuva (osakuva nrosta 3). Täydellinen vastaavuus!

Kuva 7

*

Todellisuudessa keskimääräinen näkemä äidillä ja tyttärellä on ollut seuraavanlainen (kuvattu tytön pään yläpuolelta, vrt. edellä olevat laajemmat 3D-mallikuvat):

Kuva 8

Kun äiti ja tytär ovat olleet puhelimessa, siitä ei näe terassin ovelle. Tämä on fakta!

*

Kysymys kuuluu: Miksi tutkijat Santaojan johdolla halusivat osoittaa, että puhelimelta näkee terassin ovelle? Vastauksen voi lukea nyt Käräjien 2013 enemmistö-tuomareiden perusteluista…

-turumurre-

Hyvät ja huonot uutiset

Vallan käyttöä ja virkavallan käyttöä

Poliisi tiedotti perjantaina: Satakunnan poliisilaitos on pidättänyt komisario Juha Joutsenlahden virasta tästä päivästä alkaen rikossyytteen ajaksi.

Valtionsyyttäjä on nostanut syytteen Juha Joutsenlahtea vastaan ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asiassa on kysymys Joutsenlahden menettelystä tutkinnanjohtajana Ulvilan henkirikosjutun tutkinnassa vuonna 2007.

Syyte koskee epäiltyä virkavelvollisuuden vastaista menettelyä valokuvatunnistuksen ja ryhmätunnistuksen järjestämisessä sekä vangitsemisvaatimuksen esittämisessä tuomioistuimelle. 1)

Olen samaa mieltä Satakunnan poliisin kanssa siitä, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat omiaan heikentämään luottamusta poliisin toimintaan ja myös koko rikosoikeudelliseen järjestelmään.

Hienoa, että Satakunnan poliisilaitos kunnostautuu ja haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen. Poliisin toiminnan luottamusta lisää se, että toiminnan laillisuutta valvotaan tehokkaasti, tutkitaan toimet tarvittaessa perusteellisesti ja mahdolliset rikkeet otetaan vakavasti.

Tosin Satakunnan poliisilaitoksen poliiseista vuonna 2012 tehtyyn tutkintapyyntöön ei ole vielä saatu vastausta. Juttu on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä työn alla ja pohdittavana ylittyykö syytä epäillä kynnys. Siinä ilmeisesti riittää pohdittavaa useammaksi vuodeksi.

Ulvilan murhan tutkinnassa on tapahtunut paljon asioita, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti, ettei luottamus poliisin toimintaan heikentyisi. Onni onnettomuudessa, että nämä monet inhimilliset erehdykset ovat sattuneet nimenomaan Satakunnan poliisissa, jossa asioihin tartutaan eikä mitään mahdollisia rikkeitä pimitetä, peitellä, unohdeta ja vaieta. Poliisipäällikkö Timo Vuolan sanoin ”Laki on sama kaikille”, mutta ovatko menettelytavat kaikille samat, entä puuttumiskynnys. Otetaanko kaikkien poliisien mahdolliset rikkeet näin vakavasti kuin Joutsenlahden kohdalla?

Oikeudenkäynnissä paikalla ollut Anna Annala kertoi, että asianajaja Manner oli heittänyt ilmaan ajatuksen erään valokuvan tietoisesta poisjättämisestä. Manner oli todennut kuvan poisjättämisen ja korvaamisen toisella kuvalla kertovan esitutkinnan kokoamisen epäluotettavuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Syyttäjä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys.

Tekninen tutkija Matti Mäkinen kertoi oikeudessa miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että “tein mitä tein, en muuta”.

Ensin Mäkistä siis pyydettiin muuttamaan/poistamaan kuva ja kun Mäkinen ei totellut pyyntöä, kyseinen kuva korvattiin omatoimisesti toisella kuvalla. Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut tuon kuvan vaihtaneensa. Kuusirannan, Lapinniemen ja Santaojan toimet on mitä todennäköisimmin selvitetty ja asiaan varmasti suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Tai sitten ei.

Poliisin tekemät rekonstruktiot olivat hävyttömän huonoja, täynnä virheitä ja ne tähtäsivät ilmiselvästi tiettyyn lopputulokseen. Ja lisäksi niistä tärkein oli päässyt mystisesti katoamaan. Kun virheet on nyt huomattu, on tätä varmasti käsitelty poliisissa ja tehty toimenpiteitä tutkimusten laadun parantamiseksi. Tai sitten ei.

Poliisilta on joutunut luvattoman paljon materiaalia hukkaan. Tosin uutta materiaalia on tuotettu siinä määrin, että määrä pysyy valtavana ja juttu tarpeeksi sekavana, ettei se varmaan haittaa. Ainakaan syyttäjää.

Annulle valehdeltiin kuulusteluissa, että lapset olisivat kertoneet isän ja äidin riidelleen murhayönä. Mitään tällaista lapset eivät olleet kertoneet. Kerrottiin myös, että lapset olisivat sanoneet, ettei ketään ulkopuolista ollut paikalla. Lapset eivät olleet tällaistakaan kertoneet vaan täysin päinvastoin. Poika oli murhayönä pelästynyt ulkona kulkevaa poliisia ja luullut tätä murhaajaksi (Huom. ei siis äidiksi).  Vielä tuolloin poika ei pitänyt äitiä murhaajana. Lisäksi Annulle vakuutettiin, ettei ikkunasta ollut mahdollista kulkea, koira ei ollut saanut jälkiä ulkopuolisesta, hätäkeskustallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen viittaavia ääniä jne. Lasten kuulustelut olivat henkistä väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että lapset harhautuivat johdattelusta vain hyvin vähän. Voin vain kuvitella miten vahva luottamus lapsilla on poliisiin tämän jälkeen.

On käynyt selväksi, ettei krp:n ääni- ja labratutkimusten varaan ei voi paljoa laskea. Äänitutkijan tulkinnat muuttuvat kuin kameleontti ja labrassa sattuu ja tapahtuu. Eläkkeelle jäänyt tutkinnanjohtaja Kuusiranta katsoi tarpeelliseksi selittää medialle, että murhapaikalta löytynyt tuolloin vielä tuntematon dna sisältää saman poikkeuksellisen y-kromosomin (xyy, jonka esiintyvyys on 1:1000 vastasyntyneestä poikalapsesta), joka oli myös Jukka Lahdella. Kaikesta päätellen krp:n tutkijalla, joka oli saastuttanut todistusmateriaalin, on myös tuo poikkeuksellinen y-kromosomi. Tai sitten vaan päättelen väärin. KORJAUS: kyseessä ei ollutkaan mikään poikkeava y-kromosomi vaan kyse oli isältä pojalle muuttumattomana periytyvästä y-kromosomista. Nyt olen ehkä vielä hämmentyneempi kuin tähän asti. Y-DNA -testeissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa markkereiden kautta. Y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet joilla on lähes identtinen Y-kromosomi jakavat yhteisen esi-isän läheisessä menneisyydessä. Miehet jaetaan Y-kromosomin SNP-tason perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STR-tason perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin. Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat suoraan isälinjan kautta.

Surkuhupaisinta on se, että poliisi ei pystynyt selvittämään Lahden puheluita Porvoon poliisiin ja sieltä Lahden numeroon ja se, että Porvoon poliisissa, joku oli katsonut Lahden tietoja kannasta mahdollisesti kollegan tunnuksilla.

1) http://poliisi.fi/poliisi/satakunta/home.nsf/pfbd/B8BEB3420DBF8BC1C2257C160046D4E4?opendocument

Tutkija ihmettelee: Miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa?

reko

IS 29.4.2010 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335365195.html

Kolme vuotta sitten rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja avautui ”sisäisestä möykystään” Iltasanomille antamassaan haastattelussa.

Ulvilan murhan tutkintaryhmään huhtikuussa 2007 tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ihmetteli, miksei Anneli Aueria otettu aiemmin vakavaksi epäillyksi.

– Tutkijat ihmettelivät, että on sivuutettu yksi tutkintalinja, joka suomalaisissa henkirikoksissa on hyvin tavallinen. Herättihän se hämmästystä, että jätetty kokonaan pois. Ei siinä tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, Santaoja sanoi.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, ensimmäinen taktinen päätutkija rikosylikonstaapeli Kare Koskinen ja tekninen tutkija vanhempi rikoskonstaapeli Matti Mäkinen kertoivat asiasta toisin. Vaimon mahdollista osuutta rikokseen ei ollut jätetty pois vaan Anneli Auer tekijänä oli todettu useissa tutkimuksissa mahdottomaksi. Kaikki tutkinnan tulokset tukivat sitä tosiasiaa, että kyseessä oli ulkopuolinen tekijä.

Juha Joutsenlahti kirjoittaa: ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan.

Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne.

Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm. Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”

Kun Tapio Santaoja tuli tutkijaksi, tutkintalinjat koskivat Jukka S. Lahden työpaikkaa ja oman konsulttiyhtiön asiakkaita, Tähtisentien alueen asukkaita ja mahdollisia Lahden avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäneitä suhteita.

Tutkinnassa oli myös Lahden mystinen Porvoon-yhteys, jota Santaoja nyt hieman valotti:

– Oli kaksi tai kolme puhelinsoittoa Porvooseen.

Tämä varmasti valotti lukijoita suunnattomasti, kun Santaoja kertoi puheluita Porvooseen olleen kaksi tai kolme. Itse en kokenut tuota millään tavalla valaisevaksi kommentiksi. Eikö hyvin asiaan perehtynyt rikosylikonstaapeli tosiaankaan tiennyt oliko puheluita kaksi vai kolme vai eikö halunnut valottaa asiaa liian tarkasti? Vai oliko puheluita todellisuudessa viisi – kolme puhelua Lahden puhelimesta dementoituneen poliisin numeroon ja kaksi puhelua toiseen suuntaan? Puheluiden määrällä ei toisaalta ole mitään merkitystä, koska kukaan ei noita puheluita ole koskaan vastaanottanut, eikä Lahden tietoja järjestelmästä tutkinut tai Lahdelle soittanut – ainakaan tietääkseen.

Mikään linjoista ei vetänyt. Työpaikalta ei tarttunut tutkijoiden käteen mitään, salatuista suhteista ei löytynyt näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

– Pitkin matkaa Auer tuli esille monenkin tutkijan suulla, mutta tutkinnanjohtaja tietysti vetää linjat ja tutkijat tutkivat.

Vasta kun tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti vaihtui loppuvuodesta 2008 rikosylikomisario Pauli Kuusirantaan, katseet kääntyivät Aueriin. Tämä linja oli Santaojan mukaan tuolloin ”lähes kokonaan” läpi käymättä.

Syyttäjä Jarmo Valkama kysyi, oliko Auer-linja ”jäänyt lapsenkenkiin”.

– En halua hirveästi toitottaa kantaa. Ehkä alkututkinta painottui liikaa ulkopuoliseen tekijään. Sen takia tiettyjä aina vakavassa henkirikoksessa tehtäviä alkutoimenpiteitä jäi tekemättä. Niitä on vaikea korvata myöhemmässä vaiheessa, Santaoja vastasi.

Ymmärrän miksi Tapio Santaoja ei halua hirveästi toitottaa kantaansa vaikka tekeekin sen heti seuraavassa lauseessa, koska myös Santaojan tutkijan vaistot olivat aluksi ulkopuolisen tekijän kannalla. Hän nimenomaan oli tullut siihen tulokseen, että porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Myöhemmin hän on kuitenkin ollut lähes liikuttavan vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä vaikka harmitteleekin puuttuvaa näyttöä syyttäen siitä alkututkintaa, jossa jotakin nimeltä mainitsemattomia toimenpiteitä on Santaojan mukaan jäänyt suorittamatta. Viittaako hän Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien todisteiden hävittämiseen tai todisteiden vääristelyyn vai kuulusteltavalle valehteluun ja painostukseen vai mitä mahdollisesti jäi alkututkinnassa tekemättä. Perusteellisellakaan alkututkinnalla ei syyttömästä ihmisestä pitäisi saada syyllistä, tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Santaoja ihmetteli aika tasan kolme vuotta sitten, miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa. Vaikkei oikeassa elämässä Aueria oltu sivuutettu tutkinnassa eikä mainittu linja jäänyt läheskään kokonaan läpi käymättä tai lapsen kenkiin eikä edes Jukka Lahden kenkiin. Miksi Santaoja kertoo tuollaista potaskaa Iltapäivälehdille? Ei tarvitse olla kummoinenkaan eikä edes tutkija, kun sen ymmärtää.

Minä taas ihmettelen, onko Santaoja sivuutettu tutkinnassa? Miten ihmeessä kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei pysty tekemään ratkaisua Santaojasta ja kumppaneista tehdystä tutkintapyynnöstä, että ylittyisikö se syytä epäillä kynnys vaiko eikö. Mäkinen kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Kyseinen loppuvuosi on mennyt menojaan. Tänä vuonna Mäkinen on todennut, että asia ei ole kiireellinen, joten päätös asiassa tullee kesällä.

Kesää odotellessa.