Hämmästyttää kummastuttaa

Hämmästyttää, kummastuttaa

Syyttäjää hämmästyttää ja kummastuttaa lähes kaikki asiat Annun käyttäytymisestä lähtien. Syyttäjä tiedusteli tutkija Matti Mäkiseltä oikeudenkäynnissä, onko häntä hämmästyttänyt tai kummastuttanut joku asia. Mäkinen kertoi, ettei häntä ole hämmästyttänyt kuin se, ettei poliisi ole kuullut häntä kuuteen vuoteen vaikka hän oli rikospaikan päätutkija. Oikeudessakin hän on ollut puolustuksen todistajana.

***

Anna Annala – Hajahuomioita

Poisjätetty kuva, virheellinen rekonstruktio/lavastus ja erikoinen pyyntö

Kuva 45 paperiversio = Kuva 51 digiversio

Kuva 45 paperiversio = Kuva 51 digiversio

Palaan vielä siihen esitutkintamateriaalista poisjätettyyn kuvaan n:o 51, josta keskustelimme täällä: https://niinaberg.com/2013/08/17/virheetonta-teknista-ja-taktista-tutkintaa/ .

Muistelin tuota syyttäjä Kulmalan nopeaa vastausta puolustukselle. Asianajaja Manner heitti ilmaan ajatuksen kuvan tietoisesta poisjättämisestä ja kysyi syyttäjiltä vahvistusta kuvan poisjäämisestä myös heidän aineistostaan. Syyttäjä Kalle Kulmala kiirehti vastaamaan, että ei vahvista ajatusta kuvan tietoisesta poisjättämisestä. Syyttäjä oli omien sanojensa mukaan vakuuttunut siitä, että kyseessä on ollut inhimillinen erehdys. Syyttäjä Valkama lisäsi molemmilla syyttäjillä kaiken lisäksi olleen keskenään eri kuvat tuon kuva n:o 51 tilalla.

Tiedonmuruset ovat hieman hajallaan, blogistasihan sitten löytyi tuo kuva ja kansilehti. Kuvan mukaan ovesta kykeni hyvin havainnoimaan uhrin tilan ja kyykistymällä koskettamaan olkapään seutuville koskettamatta ovella uhrin veristä päätä. Syyttäjät ehättivät jo syyttömyyttään, tai ainakin asiaan liittymättömyyttään, todistamaan oikeudelle. Synninpäästökin ilmoille pääsi. Vaan mikähän on tilanne syyttäjien mielestä tutkija Matti Mäkisen esiinnyttyä oikeudessa mielestäni asiantuntijana teknisen tutkinnan suorittamisesta.

Rekonstruktio 2011

Rekonstruktio 2011
Turumurre; murhainfo

Puolustus oli pyytänyt tutkija Mäkistä tutustumaan poliisien tekemään ja oven avautumiskulmaa havainnollistavaan rekonstruktioon 2011, ehkä myös 2009 tehtyyn (löysin kuvan Turumurren viestistä Murhainfopalstalta : http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12912&p=511000&hilit=kuva*51#p511000 ).

Mäkisellä oli käsittääkseni mukanaan myös kuva, jonka poliisipartio oli vainajasta ottanut ennen ambulanssihenkilökunnan saapumista, hän oli myös kyennyt tekemään taskulampun mittaa apuna käyttäen arvion edellä mainitun kuvan 51 oven aukenemiskulmasta. Hän oli laatinut lattian laatoituksen ja erilaisten mittojen avulla myös jonkin havainnekuvan, jonka avulla mielestään todisti tuon tuotetun rekonstruktion olevan mahdollisesti virheellisesti tehty. Hän oli saanut 8 sentin heiton alkuperäisen ja rekotun aukon välille. Hän totesi mielipiteenään, että uhri oli liian lähellä ovea rekokuvassa. Tuottamansa kuvat jätettiin oikeudelle. Kun itse vertaan tuota yllä olevassa linkissä olevaa kuvaa ja täällä blogissa olevaa kuvaa tuon oven aukeamisesta, niin kyllähän niissä eroa on. Vain toinen palvelee mielestäni erinomaisesti näkemystä siitä, että Auer on valehdellut väittäessään koskeneensa miestään olkapäähän.

Kyllä minusta tutkija Mäkisenkin kertoman kuultuani vaikuttaa, että kuva on varta vasten pois jätetty toimitetusta materiaalista, ei kyseeseen tule näillä tiedoilla minun mielestäni se inhimillinen erehdys, johon syyttäjä Kulmala viittasi. Vain tuon kuvan ”katoaminen” antoi oikeutuksen tehdä noita rekonstruktioita todisteaineistoksi. Tuomarit olivat pakotettuja katsomaan tuotettuja rekonstruktioita, sen sijaan, että olisivat voineet katsoa tapahtumapaikalla otettua kuvaa, jossa vainajakin oli surmapaikallaan. Mikäli ambulanssihenkilöstö olisi suorastaan siirtänyt vainajan päätä johonkin suuntaan, niin siitä olisivat kertoneet kysyttäessä heidän lisäkseen myös paikalle saapunut ensipartio. En usko vainajan murskatulle päälle tehdyn yhtään mitään. Mäkinen totesi valan velvoittamana, että uhria ei ole siirretty ennen tuon taskulamppukuvan ottamista, tokihan tuollaisen seikan tekninen tutkija varmistaa paikalla olleelta partiolta varmaan ensitöikseen.

Ja oikeastaan kysymys on tuon kuvan kokemasta kohtalosta. Miten on sen inhimillisen erehdyksen laita.

Matti Mäkinen kertoi oikeudessa myös miten tutkija Lapinniemi toi syksyllä 2009 teknisentutkinnan käytössä olevalle autotallille tiedon silloisen tutkinnanjohtaja Kuusirannan pyynnöstä. Pyyntö oli Mäkisen mukaan sisältänyt vaatimuksen kuvaliitteen muuttamisesta. Mäkinen muisti vastanneensa, että ”tein mitä tein, en muuta”. Mäkinen kertoi muistavansa paikalla olleen myös jonkun kolmannen henkilön. Toivottavasti tuon henkilön huonokuuloisuus/normaalikuuloisuus ja huonomuistisuus/poikkeuksellisen tilanteen ja vaatimuksen muistamiskyky tulee joskus tutkituksi. Kuusiranta ja Lapinniemi varmaan palavat halusta saada selvitettyä omaa osuutta tähän ilmitulleeseen seikkaan. Kuvaliitehän ei sitten esitutkinta-aineistoon ihan alkuperäisenä tullut.

Vietävästi jäi harmittamaan puolustuksen tiedonjanottomuus. Ei kyselty tarkentavia kysymyksiä tuosta kuvaliitteen muuttamisesta. Blääh.

Anna Annala

Pakko tunnustaa…

että nyt en ymmärrä. Toivottavasti oikeuden tuomarit ymmärtävät.

Oikeudenkäyntiä seuraamassa ollut Anna Annala kirjoittaa kommentissaan, että miesten talvikenkien etsimisestään oli todistamassa kolme ensimmäisellä viikolla ryhmätyönä tehdyssä paikkatutkinnassa mukana ollutta poliisimiestä. He olivat yksimielisiä muistikuvistaan siitä, että tutkinnanjohtaja Joutsenlahti ei ottanut Auerin osuutta surmatyöhön tarpeeksi huomioon ja he olivat omien sanojensa mukaan jo toisena päivänä laatineet jonkinlaisen listan Aueriin kohdistamistaan epäilyistä. Kuitenkin he kaikki todistivat miten kuumeisesti etsivät talosta verijälkien pohjakuvioihin sopivia talvikenkiä. Talon sisältä. Auerin kätkemiä tai käyttämiä. Vai mitä kenkiä luulivat etsivänsä. Myös mielet avoimina todistivat etsineensä mahdollista toista tekovälinettä, mitä tahansa tekoon soveltunutta. Käsitin, että etsivät ohjeistuksen mukaan, mutta ehkä toteuttivat omatoimisesti siellä jotakin omaa varjotutkimustaan. Jos ohjeistus ei tosiaan ollut koskenut muun muassa jälkiin sopivien talvikenkien ja astalon etsintää, niin mitähän tutkinnanjohtaja, joka oli kolmikon mielestä Auerin osuuden tyystin sivuuttanut, oli sitten ohjeistanut talosta etsimään paikkatutkinnan avulla.

Eilen Satakunnan käräjäoikeudessa kolme poliisia siis kertoi miten surmatalosta etsittiin verijälkiin sopivia Lahden kenkiä ja toista tekovälinettä. Samat poliisit valittivat, ettei tutkinnanjohtaja huomioinut Aueria mahdollisena murhaajana vaan mediassa esitetyn mukaan ”jyräsi”, ”linjasi”, ”sivuutti” ja ties mitä. Yksi poliiseista ei kuitenkaan ollut täysin varma kuka tutkinnanjohtaja oli ”muistaakseni Joutsenlahti”.

– Tutkinnanjohtaja linjasi ensimmäisen kahden päivän aikana, että Auer on uhri eli asianomistaja, vaikka monet tutkijat olivat eri mieltä. Oikeudessa kuullun rikosylikonstaapelin mielestä tutkinnanjohtajan kanta oli selvä.

Mitä näistä todistuksista voidaan päätellä?

  • Poliisit eivät ymmärtäneet mitä olivat tuolloin rikospaikalla tekemässä, mitä etsimässä ja minkä ihmeen takia. Ehkä he vain noudattivat käskyä ”etsi kengät” ja ”etsi surmaväline” sen kummempia ajattelematta. Noudattavatko he nyt käskyä kertoa , että tutkinnanjohtaja, jonka pitää luonnollisesti olla Joutsenlahti, ei suostunut huomioimaan vaimoa tekijänä.
  • Jos tutkinnanjohtaja ei huomioinut sitä mahdollisuutta, että Auer olisi voinut olla murhaaja, niin epäilikö tutkinnanjohtaja vakavissaan, että ulkopuolinen murhaajan käytti Jukka Lahden talvikenkiä, perheen omaa veistä ja jotain toista perheen omaa välinettä. Epäilikö tutkinnanjohtaja aikuisten oikeasti, että ennen poistumistaan ulkopuolinen murhaaja olisi jättänyt käyttämänsä lainakengät ja toisen tekovälineen surmataloon? Ja tämän vuoksi määräsi poliisit etsimään kenkiä ja surmavälinettä.
  • Vai miksi muuten kolme poliisia kertoivat vuoron perään saman tarina, että Auer sivuutettiin tutkinnassa tutkinnanjohtajan määräyksestä ja samalla heidät laitettiin etsimään talosta murhassa käytettyä toista tekovälinettä ja Lahden talvikenkiä? Vai etsivätkö ihan omin päin ja omasta aloitteestaan.

Joku tässä nyt ei ole ihan mallillaan, joko poliisien kertomukset tai tutkinnanjohtajan ajatusmaailma. Jos tarkoitetaan tutkinnanjohtajalla Juha Joutsenlahtea, niin hän on kertonut, että ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.” Samaa mieltä olivat tekninen tutkija Matti Mäkinen ja taktinen päätutkija Kare Koskinen. He kaikki ovat sitä mieltä rikostutkinnan perustein, että taloon oli tullut ulkopuolinen murhaaja. Tätä käsitystä tukivat myös KRP:n Helena Häkkänen-Nyholm, joka teki profiloinnin murhaajasta ja KRP:n Markku Tuominen, joka puhutti Aueria pari päivää, mutta ei nähnyt Auerissa tekijää.

Oikeudessa kuultujen poliisien mukaan porukalla oli ihmetelty:
– Hätäkeskusnauhalla ei kuulunut tappelua.
– Miksi Auer ei soittanut nopeammin hätäkeskukseen?
– Auer ei ollut vienyt lapsia turvaan.
– Tekoase oli ohutteräinen fileerausveitsi, jollaisia löytyy keittiöistä.
– Asunto oli yleisesti epäsiisti.

Jos tämä oli sen A4 sisältö, jonka poliisit luovuttivat, niin en ihmettele yhtään, jos se jäi vähäiselle huomiolle. Poliisien ihmettelyissä ei ole mitään konkreettista, lähinnä kahvipöytäjuorujen tasoisia epäilyjä ja samalla rikospaikan tekninen tutkinta osoitti ulkopuoliseen tekijään.

Hätäkeskusnauhan osalta tulee todistelua erikseen, jossa selviää, mitä nauhalta kuuluu, mitä ei kuulu ja mitä sieltä ei edes voi teknisistä syistä kuulua, koska hätäkeskuksen käyttämä systeemi tallentaa ääniä vain yhdestä suunnasta.

Miten poliisit kuvittelevat, että olisi ollut mahdollista soittaa nopeammin hätäkeskukseen. Olisiko Auerin pitänyt soittaa hätäkeskukseen heti, kun ikkunaa alettiin rikkoa vaikka ei ollut vielä selvää mitä oikeastaan oli tapahtumassa ”tulkaa äkkiä, mein takaoven ikkuna meni ehkä rikki, ainakin kuuluu erikoista ääntä”. Auer soitti niin nopeasti kuin mahdollista, mietittyään hetken miten saa neljä lasta ulos, joista ainakin kolme oli unessa. Jukkaa tapettiin makuuhuoneessa ja hän tarvitsi apua, toisaalta neljän lapsen raahaaminen yöllä ulos, josta juuri oli tullut sisälle joku hullu, tuntui hankalalta. Auer päätyi siihen, että soittaa äkkiä apua.

Erilaisia veitsiä löytyy lähes joka kodista, joten tuolla logiikalla veitsi voi olla ihan kenen keittiöstä tahansa. Ja entäs siisteys, joka on kovasti ollut keskeinen Ulvilan murhajutussa, oliko asunto yleisesti epäsiisti? Ja jos olisi ollut, niin miten se liittyy mihinkään. Tunnen monta potentiaalista murhaajaa, itseni mukaan lukien, jos kriteereinä pidetään keittiön veitsivalikoimaa ja huushollin siisteystasoa.

Tässä yhteydessä on paikalla oikaista yksi alkututkinnan ”virhe”; kodinhoitohuoneesta löytyneet hiirenjätökset osoittautuivat kukkasen siemeniksi. Voitte siis unohtaa mielikuvat epäsiististä kodista, jossa vilisee rottia.

Uutta näyttöä ilman mitään merkitystä

Korkein oikeus määräsi aloittamaan murhajutun käsittelyn uudelleen alusta käräjäoikeudessa syyttäjän toimittaman uuden näytön vuoksi. Ensimmäisen viikon aikana uutta näyttöä ei vielä paljoa esitetty.

Syyttäjän mukaan koiranohjastaja kertoi todistuksessaan myös yhden uuden tiedon, joka ei tullut esiin esitutkinnassa.

Poliisi mainitsi, että Tähtisentielle päättynyt jälki oli peräisin henkilöltä, joka nimenomaan kulki naapuritontin takareunasta tien suuntaan. Koiran ohjastaja perusteli tätä sillä, ettei jäljestystä tehnyt koira ollut koskaan ajanut ns. ”takajälkeä”, eli lähtenyt seuraamaan jälkeä sen tulosuuntaan.

Poliisin todistuksen mukaan jäljet siis johtivat naapuritontin takanurkalta viherkaistaletta pitkin Tähtisentielle päin. Jäljet olivat siis kaikesta päätellen todistajan mukaan murhaajan poistumisjäljet. Koiranohjastajan havaintojen perusteella murhaaja on voinut poistua naapurin 52 takapihan poikki ja tullut tontin nurkalta viherkaistaleelle (josta koira sai jäljen), jota pitkin Tähtisentielle ja jatkanut siitä matkaansa. Tekijä on myös voinut tulla paikalle samaa reittiä. Viherkaistaleella on voitu kulkea molempiin suuntiin.

Syyttäjä Kalle Kulmala yritti käyttää jo hiukan kulunutta ja jopa surullisen kuuluisaa poliisieliminaatiota. Kulmalan mielestään jälki voi hyvinkin olla surmaajaa etsimään menneen poliisin. Totta kai se voisi olla poliisin jälki, jos poliisit siellä olivat poukkoilleet, mutta yhtälailla se voi olla murhaajan jälki.

Oikeudessa ei käsitelty sitä, olisiko murhaaja voinut tulla ja poistua samaa reittiä ja kuitenkin juuri niin on voinut käydä. Sama edestakaisin kulkeminen koskee toki myös poliisia, edestakaiset jäljet kai poliisikin jättäisi. Tuskin poliisikaan tontinreunaan taivaalta tupsahtaisi ja jatkaisi siitä muina miehinä kohti Tähtisentietä. Asia on siis selvä, joku oli kulkenut tuossa kohdassa yöllä, koska koira sai jäljen. Kuka se oli, sitä ei syyttäjä tiedä, mutta syyttäjän mielestä se ei mitenkään voinut olla murhaajan jälki. Ei sentään väittänyt jälkeä Annun lavastamaksi.

Ihme, ettei oikeudessa kuultu todistajaa, joka nyt muistaisi kulkeneensa juuri tuota viherkaistaletta tontin nurkalle kurkkimaan näkyykö murhaajaa ja kun ei näkynyt, niin palasi samaa reittiä takaisin. Luulisi sellainen poliisi helposti löytyvän. Juoksivathan poliisit kilpaa oikeudessa avuliaasti todistamassa Auerin rauhallisuuden ja viileyden lisäksi omasta ja toistensa ala-arvoisesta ja huolimattomasta työstä kyseisellä rikospaikalla. Eikö kukaan ole vinkannut heille, ettei itseään vastaan tarvitse todistaa.

Poliisi A, joka aiemmin oli kertonut, että ihan vain huonosti ja pintapuolisesti oli tutkinut paikkoja, kertoi nyt, että olikin tutkinut ihan tarkkaan. Oikeudessa häneltä tiedusteltiin ristiriidasta todistusten suhteen. Kysyttiin, miten tutkinta oli ollut pintapuolisempaa Tähtisentiellä ja miten se erosi ns. tarkemmasta tutkimuksesta. Poliisi A vastasi, että tutkinta oli pintapuolisempaa, kun ei poistettu listoja! Hmm… sinne varmaan jäivät sitten Jukan talvikengät, sorkkarauta, murhaajanruskeakylpytakki, nauhuri ja mitä vielä.

Poliisi B kertoi uutena asiana jonkun toisen poliisin (ei muistanut kenen) kanssa työntäneensä terassilla olleen muovituolin hajonneesta ikkunasta sisälle, missä yhteydessä lasia oli hajonnut enemmän ja lennellyt pitkin lattioita. Kilinä vain kuului, kuvaili poliisi, joka ei osannut arvioida, kuinka paljon aukko ikkunassa suureni. Kertomansa mukaan todistajana kuultu poliisi B ei kysellyt, miksi tuoli haluttiin sisään nostaa. Takaovea ei hänen mukaansa kuitenkaan avattu.

B:n partiokaveri C ei tapahtumapaikalla ollut tullut tietoiseksi tuolin työntämisestä ikkunasta sisälle, hän sen sijaan muisti, että takaovi oli avattu ja suljettu.

Kaikki poliisit A, B ja C korostivat, syyttäjän mieliksi, miten Anneli Auerin käytös oli ollut erikoisen rauhallista, välinpitämätöntä ja viileää, ei lainkaan hysteeristä ja itkuista – niin kuin kunnon kansalaisen ilmeisesti kuuluisi. Syyttäjä Valkama tietää, miten mielikuvia luodaan ja miten mediaa käsitellään. Kun todisteita ei ole, on pelattava mielikuvilla. Ne uppoavat kansaan ja ilmeisesti toisinaan myös tuomareihin. Miksi kukaan haluaa ajaa murhasyytettä ilman kunnon perusteita pelkkien mielikuvatemppujen turvin tyyliin ”Eikö Auer olekin syyllisen oloinen, tarvitaanko tässä vielä jotain näyttöä”.

Uutta näyttöä oli toistaiseksi niukasti tai sitten en sitä vain havainnut.

1. Koira ei seuraa takajälkiä. Oli todistus totta tai ei, tällä ei ole mitään merkitystä oikeudenkäynnissä. Merkitystä on vain sillä, että koira havaitsi varmuudella ihmisen kulkeneen mainitussa kohdassa murhan aikoihin.

2. Takaoven lasia oli rikottu poliisin toimesta lisää. Oli todistus totta tai ei, tälläkään ei ole mitään merkitystä, koska kuvasta voidaan nähdä, ettei aukko voinut enää entisestään paljoa suurentua.

3. Uusi 2011 tehty ikkuna-aukosta kulkemisrekonstruktio. Oli rekonstruktio sitten tehty tietty tarkoitus mielessä tai vain vilpittömän huonosti, ei tälläkään ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että ikkuna-aukosta on täysin mahdollista kulkea. Se, etteivät poliisien rekon verijäljet täysin täsmää oven reunojen oikeisiin verijälkiin selittyy sillä, että poliisit eivät joko poistu samalla tyylillä, millä murhaaja poistui tai eivät ole saman pituisia tai eivät poistu samalla vauhdilla. Osasyy voi olla myös siinä, että poliisit pelkäävät lasiviiltoja toisin kuin poliisia pakeneva murhaaja.

takaovi

Murhaoikeudenkäyntiä kaikilla mausteilla

Tunteita ja tunteettomuutta

Oikeudessa arvioitiin murhatalon olohuoneesta löytynyttä veristä jälkeä, joka syyttäjän aiemman version mukaan oli Auerin lavastama. Syyttäjän aiemman version mukaan Auer olisi lavastanut verijäljen lattiaan Jukka Lahden talvikengällä tosin kenkä kädessään. Tähän syyttäjä oli päätynyt poliisien tekemien rekonstruktioiden perusteella, joissa poliisit eivät onnistuneet saamaan samanlaista liukujälkeä juostessaan ja jarruttaessaan verinen kenkä jalassaan. Poliisit eivät tosin onnistuneet saamaan samanlaista jälkeä myöskään kenkä kädessään. Lopputulos oli, että jälki vaikuttaa lavastetulta, vaikka poliisit eivät osanneetkaan sellaista lavastaa.

Verinen kengän jälki, lavastusta vai ketsuppia

Verinen kengänjälki, lavastusta vai ketsuppia

Poliisin tekemät rekonstruktiot Ulvilan murhajutussa ovat – jos mahdollista – jopa tarkoitushakuisempia kuin Uotin Rekonstruktio-ohjelman rekot, tulos on hämmästyttävällä todennäköisyydellä valitun ennakko-olettaman mukainen. Jos taas oletetaan poliisin rekonstruktion olevan luotettava, on erittäin todennäköistä, että murhaajan jättämä jälki lattiassa on syntynyt toisella tavalla kuin mitä poliisit rekoissaan yrittivät.

Annu esitti oman arvauksensa, mistä kohtaa ulkopuolista tunkeutujaa jälki on lattiaan tullut eli kengän verisestä reunasta, jos kerran pohja ei liu’u lattiassa. Käsittääkseni tämä on myös ensimmäisen teknisen tutkijan Matti Mäkisen mukaan mahdollinen vaihtoehto. Valokuvissakin on havaittavissa verisen kengänreunan osajälkiä.

Syyttäjän mukaan rikospaikkakuvat verisistä kengänjäljistä on otettu vasta muutama tunti henkirikoksen jälkeen. Tuolloin rikospaikalla oli jo käynyt suuri joukko viranomaisia: poliiseja, ambulanssihenkilökuntaa jne. ”Ketsuppia. On tainnut nakki pudota”, Valkama kuittaa kuvien painoarvon.

Valkaman mukaan jarrujälki ei mitenkään voi viitata ulkopuolisen murhaajaan, mutta se ei enää ole syyttäjän mielestä myöskään välttämättä Auerin lavastama vaan se voi olla ihan mitä tahansa vaikka ketsuppijälki poliisin rikospaikkaeväistä pudonneesta nakista. Voihan se tarvittaessa olla vaikka Krp:n laboratoriossa huoneilmassa siirtynyt tutkijan dna-tahra.

Oikeudenkäynnissä pitäisi olla kysymys vakavasta asiasta. Jukka Lahti kuoli raa’an henkirikoksen uhrina. Se on vakava asia ja erityisesti läheisille järkyttävää ja surullista. Uhrin vaimoa, Anneli Aueria, syytetään murhasta ja hänelle vaaditaan elinkautista vankeutta. Syyttäjä ajaa syytettä jo toista kierrosta eikä edelleenkään esitä mitään konkreettista näyttöä syytteen tueksi. Annun läheisiä epäilyttää, eikä syyttä, saako Annu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tälläkään kerralla. Tunteet vaihtelevat toivosta epätoivoon. Toiset kärsivät hiljaa yksinään, toiset purkavat ahdistustaan sanoja säästelemättä ja jotkut kirjoittavat blogia.

Ja mitä tekee syyttäjä – käyttäytyy kuin idiootti ja puhuu ketsupista ja nakeista!

Juha Mannerin mukaan on käsittämätöntä, ettei syyttäjä esitä yksityiskohtaista teonkuvausta.

”On älyllisesti epärehellistä alkaa väittämään tällaista ilman, että perustelee asiaa yksityiskohdilla. Siellä ei ole yhtään ainutta kovaa faktaa Anneli Auerin syyllisyydestä.”

Lisäksi puolustus luettelee poliisin tutkinnan virheitä, jotka ovat tässä jutussa tunnetusti merkittäviä. Se vaikuttaa Juha Mannerin mukaan myös nyt oikeudessa esitettyjen todisteiden luotettavuuden arviointiin.

Perheen lasten sijaisvanhempina viime vuosina toimineet Auerin veli ja tämän vaimo ovat suuresti vaikuttaneet lasten uusien kertomusten syntyyn. He haukkuivat Aueria ja tämän puolta pitänyttä vanhinta lasta kolmelle pienimmälle, Juha Manner kuvailee. ”Kaikki siteet katkaistaan niihin läheisiin, jotka olivat aikaisemmassa elämässä mukana.”

Kaikesta päätellen Juha Manner toivoo edelleen, että oikeudenkäynti olisi mahdollista hoitaa niin kuin asiaan kuuluisi – rehellisin keinoin ja älyllisin argumentein. Sitä se ei Annun kohdalla ole ollut tähän mennessä kuin kerran ja poikkeuksellisesti Vaasan hovioikeudessa.

Annua syytetään oikeudenkäynnissä murhan lisäksi vähän joka asiasta. Ehkä siksi, että murhasta syyttäjällä ei ole todisteita, mutta Annun käyttäytymisestä on, eikä Annu edes sitä kiistä. Syyttäjän mukaan Annu on liian tyyni ja liian rauhallinen. Annu itse kertoo säilyttävänsä yleensä rauhallisuutensa myös kriisitilanteissa. ”Olen erittäin rauhallinen ihminen. Jos mulla joskus pinna pettää, se voi olla että korotan ääntäni ja joskus saatan jonkun kirosanan päästää, mutta sekin aika harvoin.” Samanlaisen kuvauksen Annun maltillisesta luonteesta ovat antaneet myös ex-avopuoliso Jyrki Heinonen, oikeusmurhakumppani Jens Kukka ja peitepoliisi Seppo Mäkelä. Samoin molemmat Auerin lapset, joita kuultiin syksyllä 2009.

Valkama peräänkuuluttaa itkua, hysteriaa tai edes yhtä kyyneltä. Jos Annu olisi itkenyt kaikkien nähden, olisiko se kiistaton todiste syyttömyydestä. Rauhallinen käytös ei ole merkki tunteettomuudesta. Ihmisen käyttäytyminen ja tunteet ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset myös ilmaisevat tunteitaan eri tavalla tai ovat niitä ilmaisematta. Se, joka itkee eniten ja kovimmin, ei aina ole se, joka kärsii eniten. Murhasta ei voida tuomita sillä perusteella, ettei jonkun henkilön persoona miellytä tai vastaa omaa ahdasta käsitystä ihmisistä. Murhasta voidaan tuomita vain teon perusteella ja tähän syyttäjän tulisi näyttönsä perustaa. Syyttäjä Valkaman käytös on julkeaa ja tökeröä, mutta onko hän tunteeton ihminen, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

keep-calm-and-carry-on

Lähde: lainauksia MTV3 murhakäräjiltä http://www.mtv3.fi/live/index.shtml/ulvila

Virheetöntä teknistä ja taktista tutkintaa

Harmillista, mutta virheetöntä

Annun elämä on viimeiset neljä vuotta kulunut vankilassa ja kahden oikeusnäytelmän pyörteissä. Molempien oikeusprosessien taustalla on yksi oikeasti tapahtunut rikos – Jukan murha. Ainoa asia mikä on pysynyt muuttumattomana, on se, että murha on tapahtunut oikeasti. Joku murhasi Jukka Lahden lähes seitsemän vuotta sitten. Murhaoikeudenkäynti aloittaa jo toista kierrosta ensi viikolla vaikka itse murhan esitutkinta on vieläkin ”lapsen kengissä” tai kadonnut.

Annun rooli on seitsemässä vuodessa muuttunut. Ensin hän oli rikoksen uhri ja henkirikoksen silminnäkijä. Häntä myös epäiltiin rikoksen tekijäksi, vaikka tästä käydään vieläkin kovaa kiistaa tutkittiinko ’vaimo tekijänä’ -vaihtoehtoa aluksi tosissaan vai ei. Myöhemmin Annusta tuli ainoa epäilty ja sittemmin väärin tuomittu. Tällä hetkellä Annu on tuomittu vakavista rikoksista, joita ei ole koskaan edes tapahtunut ja hän on syytettynä rikoksesta, jonka on tehnyt joku aivan toinen. Moni muukin asia on seitsemässä vuodessa muuttunut.

Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä ei ole tapahtunut teknistä virhettä, vakuuttaa Krp:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola. 1) Ei ole tapahtunut teknistä virhettä tarkoittanee sitä, että mainittu dna oikeasti löytyi tutkittavasta näytteestä, se oli oikea dna ja se kuului oikeasti Krp:n tutkijalle eikä näytettä tutkineelle rikoskemistille. Dna-näytteiden käsittelyssä ei siis ole tapahtunut mitään teknistä virhettä. Ainakin näin meille kerrotaan. Onko tapahtunut taktinen virhe?

klapi

Murhapaikalta löytyneeseen klapiin joutui ilmeisen inhimillisesti Krp:n tutkijan dna:ta, joka sekoittui uhrin, Jukka Lahden, dna:han ja tämän tiedetään tapahtuneen vasta Krp:n laboratorioissa. Mitä kyseisen tutkijan dna tekee tutkittavassa näytteessä ja miten se siihen joutui? Miten voidaan olla varmoja, että tutkijan dna:ta on tullut klapiin vasta laboratoriossa, kun klapia ei ollut tutkittu ennen, kun se sinne toimitettiin. Aivan yhtä hyvin dna olisi voinut olla klapissa jo valmiiksi, jonkun tulkinnan mukaan vaikkapa jo valmiiksi siinä puussa metsässä, josta klapi oli peräisin. Ei kai pelkästään sillä perusteella voida sulkea epäilyä pois, että sopivan dna:n omaava henkilö sattuu olemaan töissä siellä, missä näytettä tutkitaan. Toisaalta syytetäänhän Anneli Aueria murhasta ainoastaan sillä perusteella, että hän oli uhrin lisäksi ainoa aikuinen, joka asui talossa, jonne murhaaja tunkeutui ja jossa rikos todistettavasti tapahtui.

Aluksi poliisi uskoi tunnistamattoman dna:n kuuluvan ulkopuoliselle murhaajalle. Sittemmin poliisissa väitettiin dna:n voineen tulla klapiin ihan missä vaiheessa vain, mistä vain, vaikka jo metsässä ennen puun kaatamista. Nyt poliisissa tiedetään kertoa, että dna on tullut klapiin ihan mistä vain Krp:n laboratoriossa. Sellaista kuulemma sattuu, kaiken aikaa ja sen kerrotaan olevan jopa ihan tavanomaista. Mielenkiintoista olisi tietää, montako osumaa rekisterissä tuli, kun anonyymi virkamies vihdoin antoi näytteensä, saiko useampikin mysteeri ratkaisunsa. Oliko tutkija jättänyt natsan jonnekin, jossa hetken kuluttua oli tapahtunut vakava rikos? Tässä viittaan tämän päivän Turun Sanomien paperiversiossa olevaan juttuun aiheesta ”Ulvilan näytteessä ei tapahtunut virhettä”.

Tämä teknisesti virheetön Krp:n dna-tutkimus on tullut melko kalliiksi, mutta kaikella on toki hintansa. Joka tapauksessa mikä tahansa tulee halvemmaksi kuin se, että oikeus tässä asiassa toteutuisi ja murhaan syytön vapautettaisiin syytteistä.

Suomessa ei ole todennettu yhtään tapausta, jossa joku olisi tuomittu virheellisen dna-tunnistuksen perusteella. Tämä on loistava uutinen. Suomi on tässäkin asiassa vailla vertaansa. Muualla maailmassa virheitä tapahtuu dna-tutkimuksissa ja vääriä tuomioita annetaan ja kumotaan. 2)

IS 2007

Tappajan ääni tallentui nauhalle – uutisoitiin 2007.

Silloinen tutkinnanjohtaja, paljasti medialle, että hätäkeskusnauhalta kuullaan tapahtumat yksityiskohtaisesti ja että murhaajan puhetta kuuluu tallenteelta. Krp:n äänitutkijan ensimmäinen lausunto vahvisti murhaajan äänen kuuluvan nauhalta. Samoin Tampereen yliopiston tutkimus vahvisti useita kohtia tallenteelta, joissa voitiin kuulla ulkopuolisen ääntelyä ja puhetta.

Myöhemmin nämä vieraat äänet kuitenkin katosivat tallenteelta, samoin kuin aiemmin kuuluneet kamppailun äänet. Krp:n laboratorio on mystinen paikka. Siellä toisiin tutkittaviin näytteisiin tulee lisää tutkittavaa materiaalia, kun taas toisista näytteistä materiaalia vastaavasti katoaa. Jonkunlaista tasapainoa sekin.

1) http://ts.fi/uutiset/kotimaa/523433/Krp+Ulvilan+dnaanalyysi+oli+virheeton

2) http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/523107/Krpn+laboratorion+johtaja+Dnanaytteita+otetaan+valikoiden

Mielenkiintoista ja niin inhimillistä

Professori dna-tunnisteesta: ”Todella mielenkiintoista” IL 1.7.2013

Samainen professori, jonka viisaita sanoja siteerasin kirjoituksessani ”Saunan takana on vielä tilaa”, on antanut vähemmän viisaita kommentteja tänään Iltalehdelle koskien Ulvilan murhan tutkintasotkua. Kaikesta ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvitsekaan.

klapi

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää dna-näytteen kuulumista keskusrikospoliisille selvänä merkkinä siitä, ettei Jukka S. Lahden surmaaja ollut ulkopuolinen.

Professori on siis sitä mieltä, että jos rikospaikalta ei löydy muiden kuin poliisin dna:ta, niin murhaaja on siinä tapauksessa perheenjäsen. Jos henkilöllä ei ole perhettä, on kyseessä tällä logiikalla varmuudella itsemurha.

Ylen saamien tietojen mukaan Ulvilan surman tuntematon dna on tunnistettu ja se kuuluu nimettömän lähteen mukaan keskusrikospoliisin tutkijalle. Tolvanen pitää tunnistusta erittäin mielenkiintoisena.

– Näyttää olevan arvoitus missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan dna on sinne joutunut. Mielenkiintoista on se, onko tutkija käynyt surmapaikalle jo ennen rikosta vai onko se tullut tutkinnan yhteydessä, Tolvanen toteaa.

Jos professori uskoo, ettei ulkopuolista murhaajaa ole ollut, niin ajatteleeko hän, että tämä nimeltä mainitsematon tutkija olisi käynyt perheen kotona ennen murhaa ihan vaan syljeskelemässä halkopinoon. Tai vaihtoehtoisesti söhlännyt dna:taan rikospaikkatutkinnan yhteydessä veriseen klapiin – tuskin. Toisaalta KRP:n rikosteknisen laboratorion johtajan Erkki Sippolan mukaan näytteiden saastuminen on normaalia ja näyte voi saastua missä vaiheessa tutkintaa tahansa. Niinkin luotettavia ovat tutkimukset. Mahdollisesti saastunut näyte on murhan alkututkinnassa sulkenut oikean murhaajan pois epäiltyjen listalta.

Ulvilan surman tutkinnan aloitti Porin poliisi, joten keskusrikospoliisin tutkija ei ole voinut saapua rikospaikalle ensimmäisten joukossa.

Tolvasen mukaan tunnistettu dna vahvistaa syyttäjien näkemystä ja tulee olemaan merkittävä todiste myös elokuussa alkavassa Ulvilan surmien pääkäsittelyssä Satakunnan käräjäoikeudessa.

– Minusta tämä selventää tilannetta ja vahvistaa käsitystä, ettei mitään ulkopuolista tekijää ole.

Syyttäjien mielestä dna:lla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä tässä murhajutussa Anneli Aueria vastaan. Dna:ta on koko ajan vähätelty ja väitetty milloin hyttysen dna:ksi ja milloin miksikin. Tuskin niin merkityksetön asia muuttuisi yllättäen syyttäjän ”yllätystodisteeksi” vaikka professori tätä pitääkin merkittävänä. Onko syyttäjä ollut tietoinen dna:n yhteensopivuudesta jo pitkään, mahdollisesti jopa hyvin pitkään? Sitä tarina ei kerro. Eikä Valkama.

Tietämättä mitään muuta kuin, että rikospaikalta löytynyt tuntematon dna on varmistunut sopivan erääseen keskusrikospoliisin tutkijaan, professori vetää sen johtopäätöksen, että murhaaja ei ole ulkopuolinen. Jos rikospaikalta löytyy poliisin dna:ta, niin onhan se ilmiselvää, että murhaaja on silloin kukas muu kuin uhrin vaimo. Keskusrikospoliisin tutkija ei missään tilanteessa voi olla murhaaja, se ei vain yksinkertaisesti ole vaihtoehto. No, jos kyseessä on halkoa tutkineen rikoskemistin dna, niin siitä tietysti voisi vetää sen johtopäätöksen, että jos murhaaja olisikin KRP:n miehiä, murhaajasta todella olisi dna:ta huomattavasti enemmän rikospaikalla. Se kun leviää niin helposti jopa laboratorio-olosuhteissa.

”Inhimillinen erehdys”

Tolvasen mukaan inhimillisiä erehdyksiä tutkintapaikalla sattuu jatkuvasti, eikä ole poikkeavaa, että tutkijan jälkiä löytyy tutkimusaineistosta. Hänen mukaansa tämänkaltaiset virheet on yleensä pystytty tunnistamaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

– Rikospaikka tulisi aina eristää niin, ettei tällaista pääse tapahtumaan. Erityisen ikävää on, että tutkijan jälki tunnistettiin vasta näin myöhään.

Tolvasen mukaan kyseisellä tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia.

Poliisit ovat kovasti inhimillistä porukkaa, se on huomattu tämän jutun yhteydessä moneen otteeseen. Yhdestä asiasta olen professorin kanssa täydellisen samaa mieltä, tutkijalle ei todennäköisesti ole luvassa mitään seuraamuksia. Oli dna tullut klapiin sitten missä vaiheessa tahansa ennen tai jälkeen Porin poliisin paikalle saapumisen.

Dna on ollut tärkeä todiste oikean murhaajan kiinni saamiseksi. Jos dna nyt osoittautuu saastuneeksi näytteeksi, on mahdollista, ettei Ulvilan murha ratkea koskaan. Dna:lla ei ole merkitystä Anneli Auerin syyttömyyden kannalta, sen todentavat muut seikat.

Turun hovioikeuden tuomio and dirty details

scared

Annu on tuomittu rikoksista, joita hän ei ole tehnyt. Yhdenkään henkilön tai instanssin mielipide tai arvio asiasta, ei voi muuttaa tosiasioita. Totuus ei ole mielipide- tai arvovaltakysymys.

Olen saanut paljon kritiikkiä ja siksi kertaan vielä sen, minkä olen mielestäni tehnyt selväksi jo aiemminkin. Lapsia pitää suojella kaikelta väkivallalta ja hyväksikäytöltä. En puolusta insestiä, pedofiliaa tai lasten pahoinpitelyä. Se kaikki on minusta aivan yhtä vastenmielistä ja tuomittavaa kuin ihmisten mielestä yleensä. Puolustan oikeudenmukaisuutta, totuutta, ihmisoikeuksia ja elämää.

Minulla on ollut mahdollisuus tutustua kaikkeen oikeudenkäyntiaineistoon, koska olen avustanut Annua muutamassa valitusprosessissa asiaan liittyen. Aineistosta ei löydy mitään raskauttavaa todistetta, jolla voitaisiin tuomita kumpaakaan syytettyä mistään rikoksesta. Ja kuitenkin tuomiot on annettu.

Toisin kuin hovioikeus julkisessa selosteessaan väittää, hovioikeus ei ole voinut ymmärtää lasten kertomusten syntyhistoriaa. Hovioikeuden ammattitaito ei nähtävästi ole riittänyt myöskään asiantuntijoiden epätieteellisten tutkimusten arviointiin vaikka tähän on tarjottu heille apuja puolustuksen kustannuksella. Kaikki asiantuntijat eivät pitäneet lasten kertomuksia luotettavina. Myöskään ns. lääketieteellisestä näytöstä ei oltu yksimielisiä.

Lasten kertomusten taustat ja niiden syntyhistoria on merkittävä asia, kun arvioidaan kertomusten todistusarvoa. Syyttäjien puolelta luotettavuusarvion tehneiden asiantuntijoiden tiedossa nämä seikat eivät olleet. Heidän saamansa taustatiedot ovat olleet vahvasti arviota ohjaavia ja mm. tämä heikentää merkittävästi arvioiden luotettavuutta. Kaikelle on olemassa hyvin yksinkertainen, ymmärrettävä ja elämänläheinen selitys. Se, miksi sitä ei tuomioistuimessa ymmärretä tai haluta ymmärtää, on minulle täysi arvoitus. Hovioikeus vetoaa elämänkokemukseen. Heidän elämänkokemuksestaan mitään tietämättä voin silti sanoa, että se taitaa poiketa hurjasti omastani.

Julkinen seloste ei kaikilta osin muutoinkaan ole totuudenmukainen. Salainen oikeudenkäynti mahdollistaa sen, ettei kritiikkiä voi julkisesti esittää vaikka sille olisi olemassa vahvat perusteet. Se mikä on määrätty salaiseksi, on salaista rangaistuksen uhalla eikä perusteita tai todisteita julkisesta selosteesta poikkeaville väitteille ole mahdollista esittää. Julkista selostetta on kehuttu sen avoimuudesta. Avoimuus on kuitenkin näennäistä. Joka on perehtynyt koko oikeudenkäyntiaineistoon, ei voi olla samaa mieltä selosteen avoimuudesta. Suurelle yleisölle, joka ei muuta asiasta tiedä, julkinen seloste vaikuttaa ilmeisesti avoimelta ja mielikuvitus hoitaa aukot, jotka selosteeseen jää. Tietämättä jutun yksityiskohtia ei selosteen ajatuksia ohjaavaa vaikutusta varmaan edes huomaa.

Oikeusvaltion kannalta tuomio on mahdollisimman ikävä. Annun ja Jensin tuomiot ovat täydellinen oikeusmurha. Oikeusmurhia ei pitäisi oikeusvaltiossa tapahtua. Sen eteen on tehty paljon työtä, mutta tämän tapauksen kautta tilanne näyttää todella huolestuttavalta. Ihmisten tulisi voida luottaa kaikkeen viranomaistoimintaa ja erityisesti tuomioistuimen ratkaisuihin. Ketään syytöntä ei tulisi missään tilanteessa tuomita vankeuteen. Sitä ei voi hyväksyä. Eikä pidäkään hyväksyä.

Oikeusmurhat murentavat luottamusta koko yhteiskuntaan. Salainen oikeudenkäynti suojaa mahdollisia rikoksen uhreja ja se on kaunis ja kannatettava periaate. Kuitenkin toinen oikeushyvä eli syytetyn oikeusturva voi vaarantua vakavasti tästä menettelystä. Koko oikeudenkäynnin salaaminen voi johtaa tulokseen, joka ei ole lähelläkään totuutta eikä siksi ole kestävä. Hovioikeuden julkinen seloste asiasta on ongelmallinen. Siinä annetaan epämääräiset perusteet tuomiolle. Selostetta ei voi kuitenkaan kyseenalaistaa, jos ei tunne koko jutun materiaalia ja taustatietoja.

Vaikutusmahdollisuudet puolustusasianajajilla ja oikeusmurhan uhrien läheisillä ovat hyvin heikot. Erittäin huolestuttavaa on se, ettei tässä tapauksessa ole toteutuneet mitkään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet. Puolustuksen mahdollisuudet tasapuoliseen oikeudenkäyntiin on evätty kerta toisensa jälkeen. Puolustuksen pyyntöön toisen lääkärin arviosta ei ole suostuttu. Puolustuksen omille asiantuntijoille ei ole annettu mahdollisuutta arvioida lasten väitettyjä vammoja tai tehdä omia luotettavuusarvioita, ei valtion kustannuksella eikä edes omalla kustannuksella. Puolustuksen asiantuntijat ovat joutuneet arvioimaan vammojen todenperäisyyttä ja kertomusten luotettavuutta annetun materiaalin ja lausuntojen perusteella. Syyttömyysolettamaa on rikottu alusta alkaen median kautta, eikä tätä ole korjattu viranomaisten taholta, mikä olisi ollut vähintä mitä viranomaisten asiassa olisi pitänyt tehdä.

Olen huolestunut siitä, että tällaista voi nykyaikana tapahtua. Ihan kenelle tahansa meistä – vaikka sinulle tai minulle. Valitettavasti tämä ei edes ole vain yksittäistapaus, joten on syytä olla erittäin huolestunut. Jos ihmiset eivät voi luottaa viranomaisiin eivätkä oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen, se on jo vakava asia.

Minulla on ystäviä, jotka uskovat Annun olevan syytön. Ja ystäviä, jotka eivät tiedä mitä ajattelisivat ja ymmärrän sen. On vaikeaa ellei lähes mahdotonta ymmärtää, miten syytöntä ihmistä voidaan kohdella näin. En ihmettele sitä, että ihmiset uskovat näihin pahoihin asioihin, kun niistä kerran on olemassa oikeuden tuomio. Ihmisillä on vahva luottamus oikeuden toteutumiseen tuomioistuimissa ja niinhän sen tulisi ollakin. Jos ei voi luottaa laillisuuden valvontaan, tulee syystäkin turvaton olo. Kaiken lainkäytön tulisi olla ennalta arvattavaa ja tasapuolista. On vaikea ymmärtää, että toimimalla täysin lain mukaisesti ja oikein, voi silti joutua vankilaan iljettävistä rikoksista tuomittuna ja muiden halveksimana.

Turun hovioikeuden julkinen seloste on kuin tilaustyönä kirjoitettu syyttäjille sopivaksi tulevaan murhaoikeudenkäyntiin. Julkisen selosteen sisällön tarkoitushakuisuus suhteessa murhajuttuun on silmiin pistävä. Se saa vakavasti miettimään, onko tässä asiassa olemassa riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta.

Toisaalta ainut, jonka syyttömyys murhaan on todennettavissa ja todistettavissa, on jutun syytetty. Jos oikeudenkäynti murha-asiassa ylipäätään on tarpeen, niin ainakin tuomion lopputuloksen pitäisi olla ilmiselvästi vapauttava. Pessimisti minussa ajattelee, että koska perättömät syytteet menevät läpi kerta toisensa jälkeen, niin miksei ensi syksynäkin. Kun kyseessä on ihmisen elämä, en voi antaa periksi vääryyksille ja siitä syystä yhä edelleen luotan, että toimimalla oikein ja rehellisesti, saavutamme vielä oikean ja totuudenmukaisen lopputuloksen, enemmin tai myöhemmin.

Olen huolissani Annun jaksamisesta. Hän on joutunut kokemaan pettymyksiä pettymyksien perään ilman, että olisi itse voinut vaikuttaa asioihin. En voi luvata hänelle parempaa huomista, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin toivoa, että kärsimykset vielä joskus helpottavat. Annu on menettänyt lapsensa. Ja vielä pahempaa, hänestä on tehty omille lapsilleen pahin mahdollinen uhka, mitä hän ei missään nimessä oikeasti ole. Tämän ahdistavampaa tilannetta on vaikea kuvitella.

Oikeasti syyllinen ihminen voi saada helpotusta rangaistuksestaan ja ymmärtää sen syyt, katua tekojaan, toivoa anteeksiantoa. Mutta mitä voi tehdä syyttömänä tuomittu. Miten hän voi ymmärtää kärsimyksensä, mitä hän voi katua tai mitä pyytää anteeksi ja keneltä.

Nähtäväksi jää, saavatko tuomitut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edes korkeimmassa oikeudessa.

Saatanahysteria – Saatananpalvontaa Suomessa?

SAATANANPALVONTA ON KATSOJAN SILMISSÄ

Kuvataiteilija Minna Suoniemen Lullaby-videoteos

Kuvataiteilija Minna Suoniemen Lullaby-videoteos

Metro 16.8.2012

Kuvataiteilija Minna Suoniemen Lullaby-videoteos Helsingin kaupungintalon naisten vessassa.

Teosta on vaadittu poistettavaksi Flush-näyttelyn kokonaisuudesta. Kiihtymystä herättäneessä videoteoksessa on äiti ja hänen vauvansa. Vauva tutkii pelottomasti äidin suuta, josta paljastuu torahampaat. Äiti myös murisee pedon lailla. Teos aiheutti yllättävän voimakkaan reaktion ja sen poistamista vaadittiin, koska se edustaa vaatimuksen esittäjien mielestä saatananpalvontaa.

Suoniemeä ihmisten reaktiot ovat hämmästyttäneet. Hän on halunnut kuvata rakkautta ja luottamusta äidin ja lapsen välillä. Lapsi leikkii äidin kanssa kuten leijonanpentu emonsa kanssa ja rakastaa äitiään, vaikka tämä näyttäisi ulkopuolisen silmin oudolta, jopa pelottavalta. Taiteilija tietysti toivoo, että teos herättää ajatuksia, muttei hän osannut kuvitella, että se herättäisi voimakkaan vihamielisiä ajatuksia.

 

SAATANANPALVONTAA SUORASSA LÄHETYKSESSÄ

Suorassa lähetyksessä

Tempun onnistuminen ja sen saama suosio hämmästytti Noora Karmaa itseäänkin.
Kuva Lotta Åberg

19.11.2012 Helsingin Uutiset

Taikuri ja mentalisti Noora Karma ei olisi koskaan voinut uskoa, että Arto Nybergin ohjelmassa esiintymisestä nousisi hurja spekulaatioiden määrä ja hän on yllättynyt siitä, että temput on selitetty jopa yliluonnollisiksi.

– Arto Nyberg soitti aamulla ja kertoi, ettei ikinä ole ollut tällaista kohua. Hän kertoi saaneensa viestejä saatananpalvonnasta ja jopa puolitutut ovat sanoneet, että tässä oli jotakin yliluonnollista, Karma kertoo.

– Ymmärrän, että maissa, joissa ihmiset ovat vahvasti taikauskoisia, tällaista tulee. Ehkä mentalismi on vielä niin uusi ala Suomessa, hän arvelee.

 

SAATANANPALVONTAA EUROVIISUISSA

Lordi

Lordi; Hard Rock Hallelujah

Wikipedia

Suomen Lordi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun kappaleellaan ”Hard Rock Hallelijah”. Lordi sai voittonsa myötä iltapäivälehtien kaiken huomion, mutta julkisuus ei ollut aluksi pelkästään myönteistä. Jotkut pitivät yhtyeen valintaa pyhäinhäväistyksenä ja huonona vitsinä (Isä Mitro), toiset taas merkkinä suomalaisten huonosta itsetunnosta (Alexander Stubb). Yhtyettä syytettiin myös saatananpalvonnasta – esimerkiksi Karjalohjan kirkkoherra Heikki Linnavirta piti Lordin kappaletta ”epävireisenä ylistyslauluna saatanalle”. Yhtyeen jäsenet kiistivät väitteet johdonmukaisesti.

 

SAATANANPALVONTAA TAMPEREELLA

Tampere

Tampere

MOT 4.3.2002 Epäilys ja Rangaistus

Lastenlääkäri Ritva Salusen mukaan Tampereella on järjestäytynyttä pedofiili- ja saatananpalvontatoimintaa.

Salunen: ”On parin lapsen kohdalta, he kertovat hyvin järkyttävää, järkyttäviä asioita joissa, ne on niin pöyristyttäviä asioita, he kertovat että heidät viedään johonkin luolaan, tai sellaseen paikkaan ja siellä on tätä, he eivät osaa sanoa edes, vieraskielisiä lapsia, ja tuota sitten kaikennäkösiä pahoinpitelyjä, onko se sitten videon kautta tai jonkun muun kautta, sitä heidän kertomansa mukaan ne ovat eläviä lapsia ja …”

Kysymys: Onko tämmönen tarina teidän mielestänne uskottava?

Salunen: ”No Tampereella tämän perusteella, siis mä melkein uskon ihan kaikki mitä sieltä, pieni lapsi ei voi kertoa 2-vuotias tai 3-vuotias 4-vuotias, ei voi kertoa jos ei se ole hänen kokemuspiirissään ollut sellaisia asioita ja sen vuoksi sillä täytyy olla äärimmäisen valpas tämä uusi poliisipäällikkö että hän viipymättä ryhtyy tutkimaan sellaiset paikat…”

Tampereen poliisilaitos on koettanut selvittää epäilyjä saatananpalvoja-pedofiilien toiminnasta, mutta näyttöä ei ole löytynyt. Ritva Salunen on poliisille tuttu hahmo.

Poliisi: ”Joissakin tapauksissa tällainen kansalaisaktivismi, se poikii näitä ilmoituksia niin paljon että se aiheuttaa sitten jo kohtuuttoman paljonkin viranomaistahoilla töitä ja vaivaa sen selvittämiseksi että onko jotain tapahtunut ja voidaanko sitten jotain tutkinnallisin keinoin tehdä asialle. Näissä asioissa on ollut paljonkin sellaista, että sieltä mitään todellista ole löytynyt.”

 

SAATANANPALVONTAA ULVILASSA

Kuva Joel Maisalmi

Anneli Auerin tapauksen lisätutkintapöytäkirjan uusi todiste, kuva tatuointimallista, jonka Auer lähetti lapsilleen kirjeessä.
Kuva Joel Maisalmi

AL 10.5.2012 Sydän vai vuohenpää?

Auer-jutun uudet todisteet ja niiden tulkinta ovat herättäneet julkisuudessa hämmennystä. On kyseenalaistettu esimerkiksi Keijo Ahorinnan näkemys siitä, että Auer olisi piirtänyt kirjeeseen goottilaisuuteen viittaavan vuohenpää-tatuoinnin. Saatananpalvontaan perehtynyt tutkija Titus Hjelm katsoo Ilta-Sanomissa, että kuvio näyttää suositulta tribaalisydämeltä.

Hjelm ihmettelee myös sitä, miten syyttäjä on voinut tulkita henkirikoksen uhrin olkavarsissa olevat pistohaavat ylösalaisin oleviksi risteiksi. Ahorinta sanoi esitutkinnassa näkevänsä käsivarsikuvissa pistoista muodostuvat kolmiot.

Syyttäjä väittää muun muassa Auerin lastensa kirjeisiin piirtämien kuvioissa olevan viitteitä saatananpalvonnasta.

***

Syyttäjät eivät ole vielä paljastaneet toista surmassa käytettyä tekovälinettä. Kuulopuheiden mukaan se on ollut… hiilihanko, inside scoop, nääs.

Haastehakemus, todistelu ja todistusteemat

SK Kuva: Hanna Leppänen "Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta."

SK Kuva: Hanna Leppänen
”Syyttäjäkaksikko: Päätämme vasta elokuussa, haemmeko valituslupaa KKO:lta.”

Syyttäjien haastehakemus todistelun ja todistusteemojen osalta

Todistelulistan erikoiset todistusteemat + kommentointi NB

Syyttäjät yrittävät luoda mielikuvaa Auerin syyllisyydestä todisteluteemojen kuvauksilla. Osa teemoista on perin erikoisia, osaa ei pysty mitenkään yhdistämään murhaan liittyviksi ja osassa teemat on vääristelty niin, että itse todiste kertoo ihan muusta kuin teema, jota sillä todistetaan.

Samoin syyttäjät sotkeutuvat omiin juoniinsa ja tarinat ovat sekaisin – välillä Auer on ollut kengät jalassa ja toisessa kohdin taas hänen on ollut pakko olla ilman kenkiä tai kengät kädessä, toisessa kohdassa Auerilla on punainen yöpaita päällä rikoksen aikana ja toisaalta väitetään hänellä olleen rikoksen aikaan päällä toinen vaate, jossa on ollut ruskeankirjavia tekokuituja.

Törkeä lasten hyväksikäyttö jatkuu tässäkin prosessissa. Eikö lapsia voisi jo jättää rauhaan? Valkaman mukaan tuomio riippuu siitä ketä uskotaan ja ketä ei. Minä en usko syyttäjäkaksikko Kulmala-Valkamaa ja siihen minulla on perusteltu syy.

Suorat valheet haastehakemuksessa olen merkinnyt X -merkillä, nämä ovat joko syyttäjien omia tai asiantuntijan avustuksella esitettyjä vääriä väitteitä.

2. Valokuvaliite tapahtumapaikalta

Teema 1: Olohuoneen lattialla ei ole muita verijälkiä kuin ”jarrujälki”, joka todentaa ristiriitaa sen suhteen, että Auerin rinnasta tippunutta verta ei ole missään lattioilla vaikka suuria pisaroita on tippunut hänen jalalleen ja hän on kuitenkin kertomansa mukaan juossut tapahtuman jälkeen eri puolilla huoneistoa. Kyseinen seikka viittaa siihen, että Auerilla on tekohetkellä ollut päällään toinen vaate ja että hänen jalassaan olevat veripisarat ovat hänen kädessään olleesta tekovälineestä pudonneita.

NB: Syyttäjä-Suomi sanakirja: suuria pisaroita verta = kaksi pisaraa verta

Mikäli Auerin jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Auerin omaa verta, ei ristiriitaa ole. Auerin haavasta vuotanut veri on pääasiassa imeytynyt hänen päällään olleeseen yöpaitaan, joten verta ei ole tarvinnut tippua ympäri asuntoa vaikka sitä jossain vaiheessa olisi tippunut kaksi tippaa jalalle. Mikäli jalassa olleet kaksi veripisaraa olivat Lahden verta, ristiriitaa on ainoastaan syyttäjän esittämässä tapahtumainkulussa. On mahdollista, että veripisarat ovat tippuneet tekovälineestä. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tekoväline olisi ollut Auerin kädessä. Veripisarat ovat voineet pudota tekovälineestä, joka on ollut tekijän kädessä, kun Auer on yrittänyt mennä miesten kamppailun väliin.

Syyttäjä väittää Auerilla olleen surmaamistilanteessa eri vaatetus, mutta väittää samalla Lahden puukottaneen Aueria. Syyttäjä esittää, että veripisarat Auerin jalkapöydällä olisivat pudonneet hänen kädessään olleesta tekovälineestä ja samalla syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatessaan Lahden. Syyttäjällä vaikuttaa menneen käsikirjoitus hiukan sekaisin.

Teema 2: Oven ja takan välillä ei ole selkeitä jälkiä ensimmäisessä yhteenotossa aiheutuneista verijäljistä, mikä todentaa sitä, että alueella ei ole tapeltu.

NB: Mitä selkeitä verijälkiä syyttäjän mukaan mainitulla alueella pitäisi olla? Nyrkkitappelusta ei aiheudu välttämättä selkeitä verijälkiä, eikä edes puukolla pistelystä aiheudu välittömästi verta lattialle asti vuotavia vammoja. Veri imeytyy ensimmäiseksi vaatteeseen, mikäli uhria pistetään veitsellä sellaiseen kohtaan, jossa on vaate. Mikäli mainitulla alueella ei ole lattialla verijälkiä, se todentaa vain sitä, että tällä alueella ei uhria ole puukotettu siinä määrin, että siitä olisi aiheutunut selviä jälkiä lattiaan. Kuvasta kuitenkin näkyy, että mainitulla alueella on lattialla joitakin verijälkiä ja Lahden suussa ollut hammassilta.

Teema 3: Ikkunan rikkomissuunta. Isoja lasipalasia on ollut ulkoterassilla kaukana ikkunasta, mikä todentaa mahdollisuutta, että ikkuna on rikottu sisältä päin.

NB: Syyttäjä on vakuuttunut siitä, että on mahdollista…

Mahdollista ja todennäköisempää on, että ikkuna on rikottu ulkoapäin. Poliisin rekonstruktiot ovat antaneet erilaisia tuloksia rikkomissuunnasta sen mukaan, mikä milloinkin on ollut poliisin olettama tai haluama ratkaisu. Poliisin rekonstruktiot eivät tällä perusteella ole luotettavia miltään osin.

Poliisin rekonstruktiot rikotusta ikkuna-aukosta kulkemisen mahdottomuuden ”todentamiseksi” olivat suorastaan huvittavia. Enää syyttäjä ei näytä todistelistan perusteella vetoavan siihen, ettei rikotusta ikkunasta voisi kulkea tai että se olisi hyvin hankalaa. Lapselle poliisit valehtelivat, ettei aukosta voi kukaan ihminen kulkea, kertoivat sen olevan tutkimusten perusteella mahdotonta. Ei ole mahdotonta, eikä edes kovin vaikeaa, etenkin jos käyttää samaa tyyliä kuin oikea tekijä.

Teema 4: Ikkunan rikkomissuunta. Vasemmalta ylhäältä oikealle alas suuntautunut lyöntijälki oven sisäpuolisessa karmissa todentaa sisäpuolelta tapahtunutta lyöntiä, koska jos lyöntiesineellä on ollut varsi, oven ulkopuolella olleen lyöjän on tarvinnut lyödä vasemmalla kädellä tai oikealla kädellä sen ollessa hyvin oudossa asennossa.

NB: Onko syyttäjällä oikea ja vasen sekaisin?

Todisteena olevan kuvan mukaan ulkoapäin ikkunaa rikottaessa jälki sopii varsin luonnollisesti oikeakätisen tekemäksi, mutta onnistuu varmaan vasenkätiseltäkin.

Teema 5: Lavastetut verijäljet lattiassa ja lasinpaloissa. Verijäljet lasinpalasissa todentavat ristiriitaa sen suhteen, että ulkona olevissa lasinpalasissa ei pitäisi olla verta, jos lasi on rikottu ennen Lahden vahingoittamista.

NB: Ulkona olevat verijäljet todentavat sitä, että veri on peräisin poistuvasta tekijästä, jonka vaatteet, kengät ja toinen tekoväline ovat olleet veriset.

Teema 6: Verijälkien syntyaika. Kuvista puuttuu sellaisia tekijän jalanjälkiä, joita olisi pakko olla, jos tekijä olisi seisonut ja ottanut askeleita välittömästi Lahden vieressä lyödessään tätä päähän. 1-2 minuuttia sitten vuotamaan alkanut ja edelleen vuotava veri ei kuivu niin nopeasti, etteikö siihen olisi jäänyt jalan tai kengän jälkiä. Tämä todentaa sitä, että lattialla näkyvä kaikki muu kuin päästä valuva veri on ”vanhaa”, puolisoiden ensimmäisen jopa tuntia aiemmin tapahtuneen yhteenoton aikana syntynyttä. Tämän vuoksi muualtakaan lattioilta ei löydy yhtään Auerin jalanjälkiä hänen käytyään viimeistelemässä tekonsa.

NB: Yksinkertainen selitys: Takkahuoneesta puuttuvat Auerin jalanjäljet, mikä todentaa sitä, että hän ei ole siellä käynyt eikä tehnyt väkivaltaa Lahdelle.

3. Kaksi DVD-tallentta, valokuvia ja ryk Mika Taurun lausunto tekopaikalle 2.12.2011 tehdystä rekonstruktiosta

Teemat: Verijälki terassin oven pielessä ja liukumajälki olohuoneen lattiassa vaikuttavat lavastetuilta. Auer ei ole voinut kertomallaan tavalla koskettaa pian tapahtuman jälkeen Lahtea ja saada siinä yhteydessä T-paitansa molempiin hihoihin niissä ollutta Lahden verta.

NB: Verijäljet eivät ole lavastettuja eivätkä edes vaikuta siltä. Verijäljet oven pielissä sopivat tekijän poistumiseen. Syyttäjä väittää, että Auerilla oli kengät jalassa surmatyötä tehdessään. Samalla syyttäjä väittää, että olohuoneen liukumajälki olisi lavastettu siten, että veristä kenkää on pidetty kädessä. Auer on siis riisunut kengän jalastaan ja lavastanut liukumaverijäljen kenkä kädessään.

Poliisin rekonstruktiot eivät ole millään muotoa luotettavia. Poliisi on muuttanut ja jättänyt merkitsemättä esitutkintamateriaalia (tästä enemmän esim. https://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/) Vaikka oven raosta koskettaminen ei jostain syystä olisi mahdollista, on täysin mahdollista, että Auerin T-paidan hihoissa ollut Lahden veri on tullut niihin ilman, että Auer on murhannut Lahden. Tähän on lukuisia muita mahdollisuuksia. Verta on voinut tulla hihoihin Auerin yrittäessä mennä tekijän ja Lahden väliin puuttumaan tilanteeseen. Auer on voinut saada Lahden verta käsiinsä ja pitänyt verisiä käsiä rinnan päällä ristissä ja käsiä kainaloissaan, niin kuin monilla on tapana tehdä, jos esim. paleltaa jne.

5. Alkuperäinen hätäkeskuspuhelutallenne

Teema: Tallenne poissulkee ulkopuolisen tekijän.

NB: Alkuperäiseltä tallenteelta kuuluu ulkopuolisen mieshenkilön ääniä ja kamppailun ääniä samaan aikaan, kun Auer on puhelimessa tai muualla asunnossa kuin rikospaikalla. Alkuperäinen tallenne todentaa, että paikalla on ollut ulkopuolinen mieshenkilö. Tallenne todentaa myös sen, ettei Auer ole voinut olla surmatyön tekijä.

8. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 13.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottama surmaamiseen viittaava sanonta kuuluu hätäkeskuspuhelutallenteelta.

NB: Älä…

Tallenteelta kuuluva mahdollinen ”kuole” -ilmaisu voi olla tekijän sanoma tai mikäli se on Auerin sanoma, ei hän tässä kohdassa ole lähelläkään takkahuonetta vaan tuulikaapissa palaamassa ulkoa sisään.

Teema 2: Auerilla on ollut kengät jalassa, mikä todentaa sitä, että hän on ollut jalkeilla pidemmän aikaa.

NB: Äänitutkija Tuija Niemen kuulohavainnot on todettu epätarkoiksi ja kyseenalaisiksi, mutta syyttäjä uskoo Niemen kuulohavainnon perusteella, että Auerilla oli kengät jalassa. Todellisuudessa Auerilla ei ole ollut kenkiä jalassa koko aikana. Ei silloinkaan, kun hän odotti ulkona poliisin ja ambulanssin saapumista. Lisäksi Auerin jalkapohjissa oli haavoja, mikä todentaa sitä, että hänellä ei ollut kenkiä jaloissa.

Teema 3: Puuttuvat ulkopuolisen henkilön aiheuttamat äänet. Tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää.

NB: Tallenteelta kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntelyä ja kamppailun ääniä. Nämä kuuli myös Tuija Niemi, kun kuunteli tallennetta ensimmäisiä kertoja, ennen kuin hänen kuulonsa muuttui varsin valikoivaksi.

9. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.8.2009

Teema 1: Surmaamistekoa todentavat äänet. Auerin tuottaman surmaamiseen viittaavan sanonnan sijainti suhteessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvaan tapahtumainkulkuun ja se, että Auer on ollut poissa puhelimesta hetkellä, jolloin Lahti on saanut kuolettavat iskut ja että hän on palannut puhelimeen 10–13 sekunnin kuluttua tapahtumasta. Nämä seikat todentavat ajallisesti Auerin mahdollisuutta surmata Lahti ja hänen surmaamistahtoaan.

NB: Ollessaan pois puhelimesta, Auer on käynyt kaksi kertaa olohuoneen ja takkahuoneen rajalla (noin 2-3 sekuntia kerrallaan) ja paennut heti tekijän nähtyään takaisin lähelle puhelinta/eteiseen. Tämä todentaa sitä, että Auer ei yksinkertaisesti ole pystynyt kohdistamaan Lahteen mitään väkivaltaa tuona aikana, kun hän on ollut pois puhelimesta.

Teema 2: Tuntomerkkien antaminen. Auer on hätäkeskuspuhelun aikana kertonut, ettei voi pimeyden vuoksi tehdä havaintoja, mikä todentaa sitä, että hän on keksinyt tuntomerkit niitä kysyttäessä.

NB: Auer kertoo puhelun alussa, ettei nähnyt tekijää, koska oli pimeää. Vasta myöhemmin palattuaan puhelimeen, kun hän on käynyt lähellä rikospaikkaa ja nähnyt tekijän kaksi kertaa, hän on pystynyt antamaan tekijästä joitakin tuntomerkkejä.

17. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 2.2.2012

Teema: Lapsi on voinut kertomallaan tavalla kuulla ääniä huoneensa suljetun oven takaa.

NB: Hereillä ollessaan lapsi on varmastikin voinut kuulla ääniä suljetun oven takaa. Lapsi ei kuitenkaan ole voinut millään muotoa äänien perusteella tehdä kertomiaan johtopäätöksiä.

Jukka Lahden vammat

20. Valokuvaliite Satakunnan keskussairaalan avaushuoneelta

Teema: Jukka Lahden jalkapohjissa ei ole ollut haavoja, mikä todentaa sitä, ettei hän ole ollut oven ja takan välisellä alueella, jossa on lasinpaloja.

NB: Erikoinen väite syyttäjältä. Lahden molemmissa jalkapohjissa on ollut haavoja, mikä näkyy todisteena olevista valokuvista. Toisessa jalkapohjassa haavoja on varmuudella 10, mahdollisesti enemmän. Tämä todentaa sitä, että hän on ollut oven ja takan välisellä alueella. Onko valokuvistakin olemassa eri versioita? Voivatko näköhavainnot valokuvista vaihdella kuten kuulohavainnot tallenteen osalta?

22. Valokuvat

Teema: Lahden molemmissa olkavarsissa on ollut useasta pistohaavasta muodostuva ylösalainen ristikuvio. Risti väärinpäin on saatananpalvojien yleisesti käyttämä merkki.

NB: En parhaalla tahdollakaan saa pistojäljistä muodostettua ristikuviota en ylös tai alaspäin. Tähän ei oikein voi kommentoida muuta kuin, että risti oikeinpäin on uskovien yleisesti käyttämä merkki.

Hiustukko

23. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.9.2009

Teema: Hiustukko Lahden alta. Suurempi määrä Auerilta irronneiksi sopivia hiuksia todentaa sitä mahdollisuutta, että ne ovat irronneet Auerin ja Lahden kamppailun aikana.

NB: Hiustukko sisälsi eripituisia pääasiassa luonnollisesti irronneita hiuksia ilman hiustuppea. Muutamassa hiuksessa oli hiustuppi mukana, mutta niistäkään ei saatu testattua dna:ta, mikä todentaa sitä, etteivät hiukset ole irronneet väkivaltaa käyttäen. Eikä mitään kamppailutilannetta Auerin ja Lahden välillä ole ollut. Hiuksia on ollut lattialla, mikä ei pitäisi olla mitenkään erikoista, kun asunnon siisteystasoa on jo muutenkin poliisin toimesta arvosteltu.

26. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 16.12.2009

Teema: Veitsen kuuluminen puolisoiden talouteen. Veitsi on ollut jossakin vaiheessa vapaasti tekemisissä petivaatteiden kanssa, mikä seikka ei liene todennäköistä, jos veitsi ei olisi ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä.

NB: On erikoinen päätelmä, että veitsi kuuluisi puolisoiden talouteen sillä perusteella, että veitsessä on petivaatteiden kuituja. Veitsiä säilytetään useimmiten keittiössä kuin makuuhuoneessa. Näin oli tapana myös kyseisessä perheessä. Veitsi on voinut olla sängyllä tai ainakin kosketuksissa petivaatteisiin, koska väkivaltaa on tehty osaksi verijälkien perusteella juuri sängyllä. On aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei veitsi ole ollut kokoajan ulkopuolisen tekijän kädessä, kun tiedetään se, että tekijä käytti myös jotakin toista asetta surmaamiseen.

Halot

29. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 25.1.2007

Teema: DNA-tutkimuksen tulos ja merkitys.

NB: ”Se, mikä vapauttaa miehen, tuomitsee naisen”

Epäiltyinä olleet mieshenkilöt on vapautettu epäilyistä sillä perusteella, etteivät heidän dna:nsa ole täsmänneet halossa olleeseen dna:han. Syytettä kuitenkin ajetaan Aueria vastaan, vaikkei hänenkään dna:nsa täsmää halossa olleen dna:n kanssa. Halossa ollut vieraan miehen dna voi tuskin mitenkään olla todiste Auerin syyllisyydestä, päinvastoin.

Herää kysymys; Jos halon dna:lla ei syyttäjän mukaan ole mitään merkitystä, onko murhasta aiemmin epäillyt miehet syytä ottaa uudelleen epäilyjen kohteeksi, jos epäilyt/tutkinta heitä kohtaan on lopetettu pelkän dna:n sopimattomuuden perusteella.

30. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 28.2.2007

Teema: Vaatteiden vaihto. Tyynyjen välissä olleessa halossa on ilmeisesti ollut Auerin punaisen yöpaidan kuituja, mikä todentaa sitä mahdollisuutta, että kyseinen halko (klapi) on koskenut Auerin päällä olleeseen yöpaitaan.

NB: Lausunnon mukaan halossa olevat oranssinpunaiset kuidut voivat olla Auerin yöpaidasta, tämä ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Toki sängyssä on voinut olla Auerin punaisen yöpaidan kuituja, jotka ovat tarttuneet halkoon. Syyttäjän mukaan Auerilla ei ole ollut kyseinen yöpaita päällään epäiltyä surmatyötä tehdessä, joten syyttäjän logiikka on vähintään erikoinen.

Ruskeat housut

31. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.5.2007

Teema: Veriset kengänjäljet.  Lausunto viittaa pienikokoiseen jalkaan, mikä todentaa mahdollisuutta, että kyseessä ovat olleet Lahden omat talvikengät.

NB: Mainitun tutkimuksen johtopäätös: ”Ottaen huomioon tässä yhteydessä monet koon arviointiin vaikuttavat epävarmuustekijät, ei voida luotettavasti selvittää minkä kokoisen jalkineen jättämä jälki näytteessä on”.

Hansikas sängyssä

32. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009

X Teema: Vasemman käden näppylähansikas on ollut takkahuoneen sängyllä; terassin ulko-oven ulkopuolella, sisältä katsottuna oikealla on ollut vastaavanlaisen näppylähanskan jättämiksi sopivaa veristä jälkeä; ulkopuolinen tekijä ei olisi jättänyt toista hanskaansa sängylle, hanskan tippuminen vahingossa kädestä sängylle hyvin epätodennäköistä.

NB: Sängystä löytynyt näppylähanska kuuluu puolisoiden talouteen ja toinen hansikas löytyi vaatekaapista, joten sängystä löytynyt hansikas ei ole ulkopuolisen tekijän. Tekijällä on ollut omat hansikkaat kädessään, joita hän ei ole jättänyt rikospaikalle. Terassin ulko-oven ulkopuolella olevat näppylähanskan jättämät verijäljet eivät sovi sängystä löytyneen hansikkaan kuviointiin, mikä todentaa sitä, ettei kyseistä näppylähansikasta ole käytetty murhaan eikä edes syyttäjän kuvittelemaan lavastukseen. Sängystä löytyneestä näppylähansikkaasta ei löydetty verta eikä ruskeita tekokuituja, mikä todentaa sitä, ettei sitä ole murhan yhteydessä käytetty.

Anneli Auerin yöpaita

34. KRP:n rikosteknisen laboratorion lausunto 27.3.2012

Teema: Auerin yöpaidasta ei ole löytynyt lasinsiruja, vaikka hän on kertonut suojanneensa kasvojaan lentäviltä lasinpaloilta. Tämä viittaa siihen, että Auer on vaihtanut yöpaidan päälleen Lahden murhan jälkeen.

NB: Auer ei ole väittänytkään, että lasinpaloja olisi lentänyt sängyllä hänen päälleen vaikka onkin vaistomaisesti suojellut kasvojaan, kun on huomannut lasinpalojen lentelevän. Auerin päälle ei ole tarvinnut lentää lasinsiruja, mikä todentaa sitä, ettei paidasta edes kuulu löytyä niitä.

Anneli Auerin käyttäytyminen

38. Psykologi Pirkko Lahden lausunto 7.8.2009

Teema: Auerin käyttäytyminen. Normaalista poikkeava käyttäytyminen kriisitilanteessa.

NB: Psykologi Pirkko Lahti ei ole antanut minkään valtakunnan asiantuntija-arviota asiassa. Pirkko Lahti on lähinnä moralisoiden ihmetellyt Auerin käyttäytymistä. En vaivaudu kommentoimaan tätä tässä kohtaa enempää. Todettakoon, että kriisitilanteessa ihmisen lähes minkälainen käyttäytyminen tahansa on normaalia ja Pirkko Lahdenkin pitäisi tämä tietää. Auerin käyttäytyminen yllättävässä kauhutilanteessa on ollut normaalia.

40. Ylilääkäri Pirkko Maneliuksen hoitopäiväkirjamerkinnät

Teema: Auerin yllättävä kieltäytyminen lasten jatkohoitotapaamisista viittaa pelkoon, että lapset paljastavat jotain sellaista, mikä Auerin mielestä olisi pitänyt pysyä salassa.

NB: Kieltäytyminen on totta, mutta millä tavalla se oli yllättävä ja kenet se yllätti ja miten. Jos olisi ilkeä, voisi tuota syyttäjän kommenttia käyttää erääseen toiseen asiaan. Se, että pienemmät lapset on eristetty kaikista läheisistä ihmisistä, ystävistä ja sukulaista viittaa pelkoon, että lapset paljastaisivat jotain sellaista, mikä joidenkin mielestä pitäisi pysyä salassa.

Tekninen kuuntelu

52. Kaksi kohtaa Auerin asunnossa suoritetun teknisen kuuntelun tallenteelta litteroituna 26.8.2009

Teema: Auer kertoo, ettei poliisit tiedä sitä mitä me tiedetään.

NB: Auer lohduttaa lasta, kun lapsi ei jaksaisi poliisikuulusteluja, mikä todentaa sitä, ettei Auerilla ollut mitään salattavaa tai poliisitutkintaa vastaan. Poliisi ja syyttäjä yrittävät vääntää kaiken Aueria vastaan, mikä todentaa sitä, ettei kyseessä ole normaali rikostutkinta ja syytteiden ajaminen vaan kyseessä on ajojahti, jonka motiivi on ollut vuosia epäselvä ja edelleen salainen.

Ulvilan hätäpuhelu – JOHDANTO

Ulvilan hätäkeskus-tallenteen litterointi 03.06.2013 / Susanna XXXXXXXX (Ba (Hons), Goldsmiths College, University of London, Media & Communications, Documentary Film). Ääniteknikkona toimi äänistudiossa XXXXXXXXXX

JOHDANTO

Annelin askeleet kuuluvat paljain jaloin, tästä oli kanssani yhtämieltä Hollywood-elokuvien parissa työskentelevä äänimies XXXXXX.

Useat taustaäänet kuuluvat muun puheen seasta liian lyhyesti, että niistä voisi saada selvää. Nauhan hidastaminen ja muut kikat aiheuttavat ainoastaan pareidoliaa. Nauhalta alkaa kuulua kaikenlaista mitä siellä ei ole.

Olen kuunnellut hätäkeskus-tallenteen moneen kertaan sekuntti sekunnilta, sekä siitä äänistudiossa tekemäni version, jossa on taustaäänten volyymia nostettu huonokuuloisia varten.

Hätäpuhelu-talletukesta saa selvän kuvan, että paikalla oli ulkopuolinen murhaaja (suomalainen mieshenkilö), jolle Anneli huusi. Sen jälkeen Anneli pakeni juosten ulos, murhaajan lähdettyä tulemaan häntä kohti. (Katso asunnon pohjapiirros, johon olen havainnollistanut Annelin sijainnin). Vanhin lapsi näki murhaajan poistuvan, jonka yhteydessä murhaajalta putosi lattialle veitsi.

Mikään ei tue teoriaa, että taustaäänet olisi etukäteen äänitetty ja soitettu nauhurilta hätäkeskukseen, ja että puhelu olisi ollut lapsen kanssa näyteltyä. Nauhurit pitävät ääntä, mikä olisi tallentunut hätäkeskuksen tallenteeseen. Ajoitus olisi tuottanut myös suuria ongelmia hätäpuhelun aikana. Epäillyn ja lapsen tunnelataukset hätäpuhelussa ovat aitoja, he eivät olisi kyenneet millään näyttelemään niitä näin aidosti.

Murhaajalla oli jotain henkilökohtaista vihaa Jukka Lahtea kohtaan. Hän olisi hyvin voinut tappaa koko perheen, mutta keskittyi vain uhriinsa. Murhaaja mahdollisesti tiesi kuinka kauan hänellä on suurinpiirtein aikaa ennen poliisin saapumista. Tunsiko hän alueen? Mikäli poliisiradion äänet eivät kuulu hätäkeskuksesta, oliko murhaajalla sellainen käytössään?

Äänitutkija Tuija Niemen virheellinen litterointi hätäpuhelusta on monin paikoin vääristelevä ja puutteellinen. Se on laadultaan häkellyttävän ala-arvoinen. Tuija Niemen litterointia on levitetty laajasti mediassa kansalaisten luettavaksi, mikä on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen epäillyn kannalta epäsuosiollisesti.

Poliisi on vakuutellut vuosia, ettei talossa ollut ulkopuolista murhaajaa. Tämän johdosta Anneli Auerin veli Ari Auer ja hänen vaimonsa Minna Auer, sekä heidän huollossaan olevat Auerin nuorimmat lapset pelkäävät kaikki Anneli Aueria. Anneli Auerin vapauduttua yllättäen vankilasta keväällä 2011, lapset keksivät kauhutarinoita äidistään, joihin liitettiin myöhemmässä vaiheessa myös Jens Kukka.

Mikäli häke-tallenne olisi litteroitu poliisin toimesta alunperin oikein, ei olisi näin mittavia vahinkoja ja kärsimyksiä aiheutettu syyttömille ihmisille. Anneli Auerin elämä ja perhe on lähes tuhottu hänen miehensä murhan jälkeen. Jens Kukalle ja hänen perheelleen on aiheutettu suunnatonta tuskaa, elinikäinen stigma ja taloudellisia vahinkoja. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä tragediaa. Myös muita sivullisia on joutunut tämän tragedian uhreiksi, kuten Auerin syyttömyyteen uskova ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti. Hänen pidättämänsä näyttelijä Kai Tanner sen sijaan selvisi ”vähin vaurioin” vain viikon pidätyksellä, josta hänelle maksettiin mittavat korvaukset (€ 11. 000). Edellytän mittavien korvausten maksamista myös paljon suurempaa vääryyttä kokeneille Anneli Auerille ja Jens Kukalle.

Poliisi ei ole vuosiin tehnyt mitään löytääkseen Jukka Lahden oikeata murhaajaa, joka kävelee edelleen vapaana. Poliisi ja syyttäjät eivät ole kollektiivisesti tehneet mitään Anneli Auerin ja Jens Kukan tekemien selvityspyyntöjen eteen. He ovat keskittyneet ainoastaan salaamaan ja peittelemään omia virkavirheitään (ja –rikoksia) kaiken muun salailun ohella, sekä yksipuolisesti tiedottamaan medialle valheellisia ja vääristeleviä väitteitä syytetyistä.

Poliisin ja syyttäjien tekemien vääryyksien takia Anneli Auerin ja Jens Kukan maineiden palauttaminen vaatii Suomen hallitukselta tai presidentiltä anteeksipyyntöä heihin kohdistuneesta vainosta ja julkisesta nöyryytyksestä. Vain siten voidaan lopettaa ihmisten mieliin median kautta iskostetut epäilyt kamalista rikoksista, joihin kumpikaan ei ole syyllistynyt. Syyttömien ihmisten tulee voida pystyä jatkamaan elämäänsä syyttöminä, eikä törmätä minkäänlaiseen syrjintään, uhkailuun tai hengenvaaraan elämässään. Murhaajan ja pedofiilin leima pitää puhdistaa molemmilta kertakaikkisesti. Lisäksi poliisin ja syyttäjien toimet tulee tutkia perusteellisesti, ja seuraamukset langetettava kaikille niistä vastuussa oleville.

Susanna XXXXXX,
Jens Kukan sisar Lontoosta

Ulvilan hätäkeskuspuhelun tarkka litterointi on luettavissa erillisessä artikkelissa. Alla olevasta linkistä voi lukea yhden version mediassa levitetystä vääritelevästä äänitutkija Tuija Niemen litteroinnista:

http://www.ess.fi/?article=276761

Annelin sijainti

Ulvilan hätäkeskuspuhelu – tarkka litterointi

  • Äidin ja tyttären repliikit
  • Uhrin äänet
  • Iskuäänet ja huonekalujen liikahdukset
  • Murhaajan äänet
  • Mahdolliset muut murhaajan äänet, sekä muut epäselvyydet

Hätäkeskuspuhelu alkaa 1.12. 2006 kello 2.43,22.

0:00 Epäilty: Huoh!

0:00 Häke: Hätäkeskus.

0:01 Epäilty nopeasti huutaen: Huoh! Tää, – Tääl o joku tappaja. *Tulkaa nopeesti! (*kuuluu vaimeita taustaääniä)

0:03 Häke: Mi-, mikä? (päällekkäin soittajan kanssa)

0:04 Epäilty huutaen ja hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää (huoh).

0:05 Häke vaativasti: Rauhotu, mikä paikkakunta?

0:06 Epäilty kiireisesti: Ööh…Ulvila!

0:08 Häke rauhallisesti: Ulvila, jooh. (Taustalta kuuluu vaimeita ääniä).

0:10 Epäilty: nielaisee ja sanoo kiireisesti osoitteen: Tähtisentie 54

0:11 Häke: Anteeks mikä?

0:12 Epäilty toistaa painokkaasti tien nimen ja hengittää huohottaen: Tähtisentie!

0:13 Taustalta kuuluu joku ääni. Voi olla luurin pitämisestä kädessä, liikehtimisestä tai häkestä?

0:14 Häke rauhallisesti: Joo-o.

0:15 Epäilty toistaa kadun numeron: 54!

0:16 Häke rauhallisesti: Onks tää omakotitalo?

0:17 Epäilty vastaa nopeasti: On. Kuuluu vaimeita taustaääniä.

0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?

0:19 Epäilty hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.

0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri huutaa samaan aikaan kivusta: Auuu!

0:24 Epäilty vastaa kiireisesti: Kyllä!

0:24 Häke kysyy vaativasti päälle: Kuka siellä hakkaa puukolla?

0:25 Taustalta kuuluu (uhrin?) ääntä. Sanoo epäselvästi jotain? Öyn?

0:26 Epäilty vastaa päälle: Heti.

0:27 Häke vaativasti: Kuka siellä* hakkaa puukolla? *taustalla kuuluu uhrin valitusta Uhri: Auu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)

0:28 Epäilty hengittää raskaasti luuriin

0:29 Häke: Tunneksä sitä?

0:30 Epäilty (hengästyneesti, murtuneella äänellä epätoivoisena, mutta rauhallisemmin): E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.

0:35 Häke: Joo, -joo.

0:36 Epäilty huudahtaa hätääntyneesti: Hei! Nopeesti!

0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?

0:39 Epäilty epätoivoisesti kiirehtien: Meil o myös neljä lasta täälläh.

0:41 Häke: Neljä lasta?

0:42 Epäilty painokkaasti: Kylläh!

0:43 Häke: Jaaha,* Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois. (*Taustalta kuuluu samalla äännähdys).

0:47 Epäilty: Enh. Epäilty hengittää raskaasti luuriin.

0:50 Taustalta kuuluu kovalla kuin huonekalun liikahdus (laahaava ääni) ja heti perään uhrin huutoa tuskasta Uhri: A-Aiii!

0:52 Epäilty huudahtaa hädissään: Nopeesti! Epäilty hengittää raskasti hengitys vapisten luuriin.

0:53 Uhri: huutaa taustalla mahdollisesti ”tuu joo” (tarkoittaen tuu jo?)

0:54 Epäilty hengittää raskaasti, sanoo epätoivoisena kimakalla äänellä: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?

0:56 Uhri: Iskuääni ja heti perään uhrin reaktio: -Uohh!, perään kaksi perättäistä onttoa iskuääntä (kuin klapilla päähän iskuja?), joiden jälkeen Uhri parahtaa: Ähh! ja jotain muuta, joka katkeaa kesken epäillyn alkaessa taas puhua luuriin.

0:59 Epäilty huudahtaa epätoivoisesti ja hengästyneenä lapselleen, joka on ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen: Meni, -lähtikse mies jo?

1:01 Uhri: Kopsautus ja Aargh!! (erittäin voimakas karjaisu tuskasta).

1:02 Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)

1:04 Epäilty: huoahtaa puhelimeen ja hengittää raskaasti

1:06 Kuin huonekalun laahaus ääni ja kolaus/iskuääni?.

1:08 Toinen laahaava ääni ja uhrin älähdys päällekkäin uuoh!

1:09 Isku/kopsahdus ja uhri huutaa tuskasta: Äähh, auuh!

1:10 Epäilty: hengittää raskaasti puhelimessa

1:11 Iskuääni ja uhri huutaa kovaa tuskasta: Tule Aaahh! (yrittää sanoa tule auttaan, mutta kova kipu estää lauseen loppuun lausumisen?)

1:12 Epäilty: O-Onks joku tulossa jo? hengitys edelleen epätasaista

1:14 Taustalta kuuluu painokas: Vittu! Tämä on ulkopuolinen murhaaja, sillä epäilty on puhelimessa ja heti perään kuuluu uhrin älähdys kivusta

1:15 Uhri tuskainen: Öhh! vaimeata kolinaa

1:16 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin.

1:18 Uhri huudahtaa lyhyesti…auto! -Voi yrittää sanoa auta!?

1:19 Epäilty hengittää raskaasti vapisten luuriin. Taustatapahtumia vaikea erottaa hengityksen alta, kuin kopsahdus kuuluisi.

1:21 kopsahdus

1:23 vaimea iskuääni

1:24 toinen vaimea iskuääni

1:25 kolmas vaimea iskuääni, Uhri tuskasta: Uoh!

1:26 Epäilty hengittää edelleen raskaasti luuriin.

1:26 taustalla iskuääni tai huonekalun liikahdus ja Ähh!

1:28 Uhri huutaa: Karkuun! tai Varpyyyyyn! perään kopsahdus, vaiko puhelin käsittelystä ääni?

1:30 Uhri huutaa: —-, tule tänne apuun! Epäilty hengittää raskaasti luuriin, joten vaikea kuulla alkua. Liitessä 33 (FBI versio?) KKO:n arkistossa kuulin saman kohdan: Annu, tule tänne apuun!”

1:34 –35 KATKOS nauhassa, katkaisiko häke vahingossa nauhoituksen ollessaan pois linjalta? TARKISTETTAVA onko tämä katkos alkuperäisessä häkenauhassa, vai onko nauhaa poliisi käsitellyt? Miksi katkos, kun epäilty hengittää kuitenkin luuriin ja äänentaso on nousussa, ei laskussa (ei voi olla noise gate effect/squelch)?

===

1:36 Epäilty huudahtaa: Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).

1:38 Lapsi etäämmältä: Niih.

1:39 Epäilty: Tuuksä tänne puhelimee?

1:40 Taustalta vaimea ääni: Joo! ja kopsahdus ääni päälle. Ei kuullosta uhrilta eikä lapselta, vaan pikemminkin ulkopuoliselta, sillä äänimaisema poikkeaa edellisistä. Vai onko mikrofoni voinut vääristää lapsen äänen mikäli tämä on ollut kääntyneenä pois mikrofonin suunnasta?

1:41 Epäilty: Mä meen kattoo tonne.

1:42 Lapsi: Mitä mä…? Taustalta kuuluu uhrin huuto ”Tule apuun”

1:43 Epäilty vastaa päälle: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et

1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)

1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu täysin väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”. Nauhoituksessa on eri atmosferinen saundi (äänimaisema), ei taustaääniä, ei hengitystä. Luuri on kauempana suusta, epäilty ojentaa sitä juuri lapselle? Tapahtuiko sama, kun lapsi vastasi ”Joo” aiemmin?

1:48 Uhri huutaa erittäin vaativasti: Tule(han)*Annu auttaa(n)! (*kopsahdus tai lasin päällä askel?) Tämäkin on ollut täysin väärin litteroitu ”No vähä voit auttaakii” Luuri on suunnattuna/ojennettu lapselle takkahuoneeseen päin, sillä tämä kuuluu hyvin selvästi.

1:50 Uhri: Tule Annu! kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku?

1:51 Epäilty kysyy mieheltään topakasti takkahuoneen ääreltä: Lähtikse jo?

1:52 Uhri huutaa epätoivoisena vaimolleen: Tule auttaan!

1:54 Epäilty huutaa raivokkaasti ja paniikissa lujaa (näkee murhaajan?): ”mitäkö” tai ”pitääkö”

1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, huonekalun ääni tai iskun ääni? Murhaaja Jukan kimpussa?)

1:56 Epäilty huutaa kimakasti paniikissa murhaajalle: Vittikö! Murhaaja kääntyy Annelia kohden?

1:57 – 2.00 juoksuaskelia (Epäilty pakenee murhaajaa, suunta ohi puhelimen), tuulikaapin oven aukaisu 1:58/59?). MENEEKÖ ULOS ASTI? Kts. etp.

2:00 Uhri huutaa epäselvästi: Tule (Annu) aut! lapsen hengitys kuuluu luurissa

2:02 Uhri: A-laa-lalala (ei pysty puhumaan enää selvästi, kopsahdus keskellä) kivusta ja pelosta mongerrus, kun murhaaja kääntyy takaisin uhrin kimppuun?

2:03 Surmaaja huudahtaa raivokkaasti kesken uhrin mongerruksen/vaikerruksen: Kuole! (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa). Ei voi olla Annelin ääni, sillä Anneli juuri paennut asunnosta tuulikaappiin tai ulos asti.

2:03-04 Uhri mongertaa tuskissaan kuin ”aijaa lalalala, puheesta ei saa selvää

2:05 vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta?

2:05/06 Uhri: LaLa ja perään Uhh! Ulkopuolinen surmaaja ähkäisee ponnistuksesta uhrin kimpussa? Epäilty ei ehtisi millään takaisin puhelimeen kahdessa sekunnissa takkahuoneesta.

2:07 vaimeita askelia kohti puhelinta. Anneli on palannut sisälle.

2:08 Epäilty: voihkaisee puhelimeen (kuuluu voimakkaasti): nyyh! taustalta kuuluu uhrin parkaisu –Ääh!

2:09 Epäilty tokaisee epätoivoisena aivan lapsen viereltä luuriin: Tuleeksielt kettää?

2:10 Lapsi ahdistuneena puhelimeen: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä (*)voi huonosti…(kimakalla anelevalla äänellä). Vetää henkeä. *(kuuluu taustaääni. Liian lyhyt, ei saa selvää lapsen jatkaessa puhetta päälle).

2:14/15: Kuuluu Annelin kolme askelta taustalta kohti takkahuonetta.

2:16 Lapsi jatkaa epätoivoisella kimakalla äänellä: Tulkaa äkkii! (taustalla uhri valittaa –aah!)

2:17 Taustalla uhrin valitusta tai surmaajan puhetta: kuin ”(n)ui vaa –”. Taustaäänet kuuluuvat erittäin vaimeana lapsen puhuessa luuriin.

2:18 Lapsi vetää henkeä ahdistuneena: Iih!

2:19 Lapsi huutaa tuskaisena: Iskä, älä kuole! Taustalla ääntelyä, josta ei saa selvää, koska lapsi huutaa puhelimeen.

2:22 Uhri: Aiih!

2:22/23 Epäilty huutaa todella raivokkaasti surmaajalle: Hei, lopeta!

2:24 – 2.27 Nopeita pakenevia askelien ääniä. Epäilty juoksee karkuun surmaajaa. Suunta jälleen puhelinta kohti pois takkahuoneen suulta?

2.25/26 Tuntematon ääni juoksuaskelten joukosta kuin: ”Aja”.

2:26 Häke tulee linjoille ja katkaisee samalla juoksuaskelten ja muut äänet: Joo, haloo.

2:27/28 Uhri tai tuntematon vaimeasti: kuulostaa kuin ”Se jäi”.

2:28 Lapsi epätoivoisena kimakalla äänellä: Nii, tulkaa äkkii (taustalla joku lyhyt ääni, onko isku?), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla jotain vaimeeta kolinaa, tai luurin pitely käsissä?)

2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? Häke nostanut volyymia, sillä häken hengitys suhisee mikrofonissa?

2:35 Lapsi vastaa lohduttautuneena: Äiti.

2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?

2:38 Lapsi: Äiti tuu. (Huom. Lapsella on näköyhteys äitiin).

2:39 (kolahdus)

2:39 Lapsi lohduttautuneena: Nyt siel puhutaa taas.

2:41 taustalta kuuluu vaimea kolahdus epäillyn tarttuessa luuriin

2:42 Epäilty ääni vapisten / hätääntyneellä itkuisella äänellä: Mä yritä(n) auttaa. Tämä puuttuu kokonaan Niemen litteroinnista!

2:43 Epäilty jatkaa epätoivoisena: Onks sielt tulos joku?

2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Taustalta kuuluu vaimeita ”high pitch” ääniä ja kolahdus! Surmaaja kalauttaa uhria? Onko poliisiradio auki?

2:47 Epäilty: Joo. (osittain päällekkäin häken kanssa)

2:47 Häke: Mikä tää tilanne nyt? Apu on koko ajan tulossa.

2:49/50 Taustalta kuuluu puhetta! Surmaaja edelleen uhrin kimpussa? Joko surmaaja puhuu jollekkin, tai poliisiradiolinja on auki?

2:50 Epäilty: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se (huoh). Kuuluuko täs kohtaa kolahdus taustalta?

2:51 Epäilty vetää henkeä: -Ehh!

2:52 Epäilty jatkaa: -hajotti meiän ton, -huoh (vetää henkeä)

2:53 Häke: Niih.

2:54 Epäilty jatkaa: se takaovi, Kuuluuko täs kohtaa vaimea kolahdus taustalta?.

2:55 Häke: Joo-o

2:54 Epäilty jatkaa häken päälle: sil o mus-mustat vaatteet.

2:56 Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?

2:58 Epäilty ähkäisee: Mä olen tääl, mä juoksin äske (vetää henkeä)

2:59 Häke: Joo

3:00 Epäilty jatkaa hengästyneenä: ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni, se oli äske viel hengis. (Epäilty huohottaa).

3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (volyymia nostettiin taas häkessä, kuuluu huomattavasti kovempaa).

3:09 kova rahina (hengitys mikrofoniin?).

3:10 Epäilty: Makaa siel lattial ja huus äske a(pua)

3:11 Epäilty huudahtaa tuskaisena: Nyt hiljeni!

3:13 Lapsi alkaa itkeä taustalla, Iiih…

3:13 Häke puhuu päälle: Sun mies hiljeni vai? lapsen itkua kuuluu taustalla

3:14 Epäilty vetää henkeä

3:15-17 Lapsi: voimakas pitkä kirkaisu

kohdassa 3:16 lapsen kirkuessa kuuluu kopsahdus. Tippuiko murhaajalta veitsi lattialle poistuessaan? Sitä mieltä oli myös jutun taktinen päätutkija rikoskomisario Kare Koskinen, että tekijä poistuu, kun lapsi kirkaisee.

3:17 Häke: Haloo! plus joku taustaääni/puhetta kuuluu häkestä?

3:18 Epäilty: Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. Vetää henkeä, -Nyyh!

3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai? Lapsi itkee taustalla ja vaimeita muita taustaääniä (häkestä?).

3:25/26 Epäilty nyyhkäisee puhelimeen

3:26 Epäilty jatkaa itkuisena: Emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh (huohottaa).

3:29 Epäilty jatkaa kysyen: Meneks mä kattomaa? Huoh.

3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?

3:33 Epäilty: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa siis.

3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?

3:37 Epäilty: En tiedä, siel hiljeni.

3:39 Häke: Jaaha.

3:39 Epäilty kysyy lähellään seisovalta lapselta hauraalla äänellä: (Lapsen nimi), oliks se viel siel? Hengitystä luuriin

3:41 Lapsi vaimealla äänellä: Joo, se lähti.

3:42 Epäilty: Se lähti jo vai?

3:43 Häke: Joo, Sano vähä tuntomerkkejä* mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta? *Häken taustalta kuuluu möreitä ääniä. Onko ne peräisin poliisiradiosta?

3:47 Epäilty: Mustat vaatteet, siin oli joku (huoh), sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä, vähä, aika tukeva (huoh).

3:53 Häke: Joo.

3:54 Epäilty sanoo hengästyneesti ja ääni vapisten: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.

3:58 Häke: Iha vieras.

3:59 Epäilty: Jooh (taustalta kuuluu lapsen itkua).

3:59-4:00 Häke: Joo

4.00 Epäilty epätoivoisena: Nyyh! Heih, tulkaa nopeesti!

4:01 Häke päällekkäin epäillyn kanssa, lohduttaen: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa sitte.

4:05 Epäilty: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?

4:07 Häke: On, ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa, ni poliisi soittaa.

4:11 Epäilty: Joo.

4:12 Häke: No ni, täst tavottaa tästä sun numerosta, mistä sä soitat nyt. (lapsi itkee taustalla)

4:14 Epäilty: Joo.

4:15 Häke: No ni, me voidaan lopettaa, poliisi soittaa. (lapsi itkee taustalla).

4:16 Epäilty: Joo. Selvä.

4:17 Häke: Joo, joo hei.

4:18 Epäilty lohdullisena: Heihei.

– Poliisi saapui paikalle n. 4 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen 2:51.

Syyttäjä kuulusteltavana

Kuva: IL/Harri Joensuu

Kuva: IL/Harri Joensuu

Tämä kuulustelu on osittain kuvitteellinen! Teksti ei perustu kaikilta osin tositapahtumiin. Koska virallinen syyttäjä katsoo, että näin vakavalla asialla sopii leikkiä, niin leikitään sitten. Nyt on aiheellista kutsua syyttäjä vuorostaan kuulusteluun.

Olemme käyneet seikkaperäisesti läpi yksityishenkilöiden laatiman lausunnon hätäkeskuspuhelun tallenteesta.

K= kuulustelija, S= syyttäjä

K: Miten selität, että alkuperäiseltä hätäkeskusnauhalta kuuluu ulkopuolisen henkilön ääntelyä ja kiroamista, lyöntejä ja kamppailun ääniä?

S: En osaa sanoa tähänkään mitään järkevää selitystä. Kaiken tämän perusteella asunnossa onkin ollut joku ulkopuolinen, joka on murhannut Jukka Lahden.

K: Ääninäytteen kohdassa 1:14 kuuluu, kun mieshenkilö kiroaa kaksitavuisen kirosanan. Kiroilija ei kuitenkaan ole Jukka Lahti. Samaan aikaan Anneli Auer puhuu puhelimessa. Miten selität tämän?

S: Tämä tuntuu todella pahalta. Mikäli sanat sanoo joku ulkopuolinen, on todennäköistä, ettei Anneli Auer ole murhannut Jukka Lahtea. Tämä tuntuu uskomattomalta, koska syyte meni jo kerran läpi käräjäoikeudessa, mutta järkevästi ajatellen sen täytyy olla näin.

K: Oletko vielä täysin varma, että Anneli Auer surmasi Jukka Lahden 1.12.2006?

S: En ole enää täysin varma. Minulla on hyvin epävarma olo asiasta. Olen valmis kaikin keinoin auttamaan, että tämä juttu saadaan selväksi.

K: Pidätkö mahdollisena, että taloon on tullut ulkopuolinen, joka on tappanut Jukka Lahden?

S: Pidän sitä mahdollisena, koska mitään muuta järkevää selitystä en näille tapahtumille voi antaa.

K: Nyt kun olet kertonut, että teillä on tiedossa motiivi, niin kertoisitko mikä se on? Miksi Anneli Auerista yritetään tehdä väkisin murhaajaa?

S: Tämä juttu on niin poikkeuksellinen koko Suomen rikoshistoriassa ja se pitää sisällään niin kummallisia piirteitä, etten voi kertoa sitä julkisesti. Jos lähdet ulos, niin sitten voin kertoa…

Jarmo Valkama

Tutkija ihmettelee: Miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa?

reko

IS 29.4.2010 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335365195.html

Kolme vuotta sitten rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja avautui ”sisäisestä möykystään” Iltasanomille antamassaan haastattelussa.

Ulvilan murhan tutkintaryhmään huhtikuussa 2007 tullut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja ihmetteli, miksei Anneli Aueria otettu aiemmin vakavaksi epäillyksi.

– Tutkijat ihmettelivät, että on sivuutettu yksi tutkintalinja, joka suomalaisissa henkirikoksissa on hyvin tavallinen. Herättihän se hämmästystä, että jätetty kokonaan pois. Ei siinä tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, Santaoja sanoi.

Ulvilan murhajutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti, ensimmäinen taktinen päätutkija rikosylikonstaapeli Kare Koskinen ja tekninen tutkija vanhempi rikoskonstaapeli Matti Mäkinen kertoivat asiasta toisin. Vaimon mahdollista osuutta rikokseen ei ollut jätetty pois vaan Anneli Auer tekijänä oli todettu useissa tutkimuksissa mahdottomaksi. Kaikki tutkinnan tulokset tukivat sitä tosiasiaa, että kyseessä oli ulkopuolinen tekijä.

Juha Joutsenlahti kirjoittaa: ”Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana – kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka ”on ja pysyy” muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan.

Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), ”vieraat kuitunäytteet” uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne.

Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm. Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.”

Kun Tapio Santaoja tuli tutkijaksi, tutkintalinjat koskivat Jukka S. Lahden työpaikkaa ja oman konsulttiyhtiön asiakkaita, Tähtisentien alueen asukkaita ja mahdollisia Lahden avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäneitä suhteita.

Tutkinnassa oli myös Lahden mystinen Porvoon-yhteys, jota Santaoja nyt hieman valotti:

– Oli kaksi tai kolme puhelinsoittoa Porvooseen.

Tämä varmasti valotti lukijoita suunnattomasti, kun Santaoja kertoi puheluita Porvooseen olleen kaksi tai kolme. Itse en kokenut tuota millään tavalla valaisevaksi kommentiksi. Eikö hyvin asiaan perehtynyt rikosylikonstaapeli tosiaankaan tiennyt oliko puheluita kaksi vai kolme vai eikö halunnut valottaa asiaa liian tarkasti? Vai oliko puheluita todellisuudessa viisi – kolme puhelua Lahden puhelimesta dementoituneen poliisin numeroon ja kaksi puhelua toiseen suuntaan? Puheluiden määrällä ei toisaalta ole mitään merkitystä, koska kukaan ei noita puheluita ole koskaan vastaanottanut, eikä Lahden tietoja järjestelmästä tutkinut tai Lahdelle soittanut – ainakaan tietääkseen.

Mikään linjoista ei vetänyt. Työpaikalta ei tarttunut tutkijoiden käteen mitään, salatuista suhteista ei löytynyt näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

– Pitkin matkaa Auer tuli esille monenkin tutkijan suulla, mutta tutkinnanjohtaja tietysti vetää linjat ja tutkijat tutkivat.

Vasta kun tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti vaihtui loppuvuodesta 2008 rikosylikomisario Pauli Kuusirantaan, katseet kääntyivät Aueriin. Tämä linja oli Santaojan mukaan tuolloin ”lähes kokonaan” läpi käymättä.

Syyttäjä Jarmo Valkama kysyi, oliko Auer-linja ”jäänyt lapsenkenkiin”.

– En halua hirveästi toitottaa kantaa. Ehkä alkututkinta painottui liikaa ulkopuoliseen tekijään. Sen takia tiettyjä aina vakavassa henkirikoksessa tehtäviä alkutoimenpiteitä jäi tekemättä. Niitä on vaikea korvata myöhemmässä vaiheessa, Santaoja vastasi.

Ymmärrän miksi Tapio Santaoja ei halua hirveästi toitottaa kantaansa vaikka tekeekin sen heti seuraavassa lauseessa, koska myös Santaojan tutkijan vaistot olivat aluksi ulkopuolisen tekijän kannalla. Hän nimenomaan oli tullut siihen tulokseen, että porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Myöhemmin hän on kuitenkin ollut lähes liikuttavan vakuuttunut Anneli Auerin syyllisyydestä vaikka harmitteleekin puuttuvaa näyttöä syyttäen siitä alkututkintaa, jossa jotakin nimeltä mainitsemattomia toimenpiteitä on Santaojan mukaan jäänyt suorittamatta. Viittaako hän Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien todisteiden hävittämiseen tai todisteiden vääristelyyn vai kuulusteltavalle valehteluun ja painostukseen vai mitä mahdollisesti jäi alkututkinnassa tekemättä. Perusteellisellakaan alkututkinnalla ei syyttömästä ihmisestä pitäisi saada syyllistä, tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Santaoja ihmetteli aika tasan kolme vuotta sitten, miksi Auer sivuutettiin tutkinnassa. Vaikkei oikeassa elämässä Aueria oltu sivuutettu tutkinnassa eikä mainittu linja jäänyt läheskään kokonaan läpi käymättä tai lapsen kenkiin eikä edes Jukka Lahden kenkiin. Miksi Santaoja kertoo tuollaista potaskaa Iltapäivälehdille? Ei tarvitse olla kummoinenkaan eikä edes tutkija, kun sen ymmärtää.

Minä taas ihmettelen, onko Santaoja sivuutettu tutkinnassa? Miten ihmeessä kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei pysty tekemään ratkaisua Santaojasta ja kumppaneista tehdystä tutkintapyynnöstä, että ylittyisikö se syytä epäillä kynnys vaiko eikö. Mäkinen kertoi syksyllä, että kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta. Kyseinen loppuvuosi on mennyt menojaan. Tänä vuonna Mäkinen on todennut, että asia ei ole kiireellinen, joten päätös asiassa tullee kesällä.

Kesää odotellessa.

Mistä nyt tuulee?

puu

Kun muuta yhteistä ei ole, niin toisilleen tuiki tuntemattomatkin ihmiset voivat keskustella keskenään säätilasta tai sitten Anneli Auerista. Sekä säätilaa että Auerin juttua ennustetaan, kommentoidaan, harmitellaan ja jokaisella on jokin mielipide tai varmaa tietoa asiasta. Ihmisten asenteet heijastuvat keskusteltaessa kummasta tahansa. Jollekin tuuli on aina vastainen. Toisille ilma on kylmä, tuulinen ja sateinen, mutta ei koskaan huono. Toisten silmissä Auer on aina kaikkeen syyllinen, no matter what – Auer on murhannut miehensä ja tehnyt hirveyksiä lapsilleen, koska onhan se tunnustanut kerran tukistaneensakin.

kukkia

Säätiedotusten sisältö ei aina vastaa todellisia olosuhteita vaikka ennusteet laativat ammattitaitoiset meteorologit. Aina voi tulla mukaan tuntemattomia muuttujia. Miten on tiedotuksen laita Auer-tapauksessa, pitääkö sen sisältö paikkaansa. Asiantuntijat ovat huippuluokkaa, niin ainakin annetaan ymmärtää ja sen lisäksi kaiken maailman sammakkoprofessorit esittävät ennusteitaan. Niin kuin säätilassa myös Auerin jutussa on havaittavissa vuodenaikojen vaihtelut. Syksyisin valmistellaan syytteitä tai aloitetaan oikeudenkäynti ja alkukesästä tulevat tuomiot. Toista ilmiötä ohjaavat luonnonvoimat, toista jotkut toistaiseksi tuntemattomat luonnottomat tai yliluonnolliset voimat, molempien ilmiöiden edessä ihminen on aika avuton. Säältä voi suojautua melko mukavasti, mutta miten suojautua loputtomilta perättömiltä syytöksiltä.

Ilmastonmuutoksesta on ollut paljon puhetta. Olisi korkea aika tehdä jotain konkreettista myös vakavalle henkiselle ilmastonmuutokselle. Saastutetaan vähemmän toisia ihmisiä läheisiä tai kaukaisia omilla epärealistisilla uskomuksilla ja peloilla. Vihataan vähemmän. Jos ollaan vihaisia, niin ollaan sitä oikeista asioista ja oikeille tahoille. Ei tuomita ketään pelkän olettamuksen takia. Ei tehdä muille sitä, mitä ei toivottaisi itsellekään tehtävän.

Mikä on altis maallisille viettelyksille, kuten rahalle, vallalle ja politiikalle sekä ylimieliselle käyttäytymiselle ja huijaamiselle. Myöskään ”käännyttäminen”, saarnaaminen, propaganda tai pelottelu ei ole sille vierasta? Poliisi, syyttäjä, uskonto, muu mikä?

En usko jumaliin, mutta en myöskään ole allerginen suhteessa uskoviin ihmisiin. Uskominen on jokaisen yksityisasia, niin kuin minua on huomautettu liittyen tekstiini ”Viiden liike ja kuudes aisti”. Uskonnon vapaus on jokaisen perusoikeus ja ihmisoikeus, sitä ei käy kieltäminen. Uskonnollisuus on varmaan myös jokaisen yksityisasia – ainakin siihen asti, kun henkilö itse ei asiaa ota julkisesti esille. Voidaanko kuitenkaan ajatella, että on henkilön yksityisasia, jos hän avoimesti kertoo asioista ja saarnaa seuroissa, yleisissä tilaisuuksissa ja netissä.

Vaikka uskonnon vapaus on kiistatta jokaisen perusoikeus, ei sillä perusteella ole oikeutta rikkoa muita ihmisoikeuksia tai ihmisten perusoikeuksia. Silloin, kun uskonnollisista lähtökohdista toimitaan väärin tai laittomasti, ei ole mitenkään suvaitsematonta arvostella näitä toimia. En hyväksy esim. lasten (tyttöjen tai poikien) ympärileikkauksia uskonnollisista (ainoastaan lääketieteellisistä) syistä, ottamatta mitenkään muuten kantaa näihin uskontoihin ja uskoviin ihmisiin henkilöinä. En hyväksy lasten pahoinpitelyä uskonnottomastakaan syystä. En hyväksy myöskään valehtelua ja käsittääkseni raamattukin kieltää sen ”Älä anna väärää todistusta toisesta ihmisestä”. En hyväksy valehtelua silloinkaan, kun valehtelu tehdään ns. viran puolesta. Jos johonkin uskon, niin totuuteen. Myös silloin vaikka totuus ei minua niin miellyttäisi.

Poliisi pyytää apua 10-vuotiaalta

Kuulustellessaan 2009, silloin 10-vuotiasta lasta, poliisi tarjoilee juurikin samoja asioita, joita pienemmät lapset ovat alkaneet sittemmin muistaa pala palalta kesän 2011 aikana.

Ei oikeastaan ole kovin ihmeellistä, että poliisi ja syyttäjät uskovat lapsen uskomatonta tarinaa siitä, kuinka 9-vuotias lapsi auttoi äitiä murhaamaan isän, kun ottaa huomioon, että kuulustellessaan 10-vuotiasta lasta, poliisi pyytää useampaan kertaan pientä lasta vastaavasti auttamaan rikoksen selvittämisessä. ”Olis tosi hyvä, jos sää pystyisit auttamaan…” ”Auta meitä…”. Satakunnan poliisi ei ollut saanut selvitettyä Ulvilan murhaa itse eikä KRP:n avulla, joten apua päädyttiin pyytämään lapselta, joka murhan tapahtuman aikaan oli 7-vuotias ja pysytellyt koko ajan peloissaan sängyssään peiton alla.

Lapsi ei kuitenkaan vahvistanut poliisien epäilyjä siitä, että äiti olisi ollut murhaaja ja muutoinkin väkivaltainen. Kun lapsi ei tiennyt vastausta esitettyyn kysymykseen, häntä pyydettiin kuvittelemaan. ”Sää et tiedä, mut sää voit kuvitella”. Ihan niin kuin poliisikin tekee, jos ei tiedä, niin aina voi kuvitella. Ja vain mielikuvitus on rajana. Lasta käskettiin ahkerasti myös miettimään, koska hän oli niin fiksu ja tehnyt tarkkoja havaintoja, mutta poliisille mieluisia vastauksia ei vain tullut.

Kuulustelussa 2009 poliisi yrittää syöttää lapselle ajatusta siitä, ettei lapsi ollut uskaltanut nousta yöllä sängystä, koska häntä oli mahdollisesti kielletty niin tekemästä tai että hänen olisi aina ollut turvallisempaa jäädä sänkyyn kuin mennä äidin ja isän luo. Lapsi kuitenkin kertoo, ettei uskaltanut nousta, koska kuuli pelottavia ääniä, joita ei ollut kuullut koskaan aiemmin. Toisaalta lapsi kertoo myös, ettei hänellä muutenkaan ollut tapana yöllä lähteä sängystään vaikka hän välillä heräilikin esim. pahaan uneen. Vaan silloin hän ajatteli, että se oli vain unta ja jatkoi nukkumistaan. Poliisi kyselee kuuliko lapsi juoksuaskelia, oven avaamista tai oven sulkemista, mutta ei lapsi ollut kuullut. Lapsi kertoo, ettei ollut nukkunut ennen kuin alkoi kuulla lasin rikkoutumisen, mutta hän ei ollut kuullut mitään ääniä ennen sitä vaan talossa oli ollut hyvin hiljaista, koska kaikki olivat nukkumassa.

Kaksi vuotta myöhemmin 2011 lapsi auttaa, kuvittelee ja miettii asioita, juuri niin kuin häntä on aiemmin pyydetty ja ohjeistettu.

Mitä teit tänään? Onko sinulla ALIBI?

Minulla on – vihdoinkin asiallista ja rehellistä tietoa tästä vuosisadan sotkusta. Pahin manipuloija ja valemuistojen istuttaja on kukas muu kuin poliisi. Viranomaiset ovat härskisti käyttäneet hyväkseen hätääntyneitä lapsia. Suomessa luotetaan poliisiin – pitää ihmetellä, mihin enää tämän jälkeen perustamme luottamuksen.

Missä oikeutta oikeastaan käydään ja kuka lopulta langettaa tuomiot? Oikeudenkäyntiin on nimetty henkilöt, joiden tehtävä on ratkaista syytteet – mutta kuka oikeastaan vastaa siitä, millaiseksi tuomio muodostuu. Esitetäänkö syytteet ja todistelu pelkästään oikeussalissa vai muodostuuko käsitys tapahtumista myös muuta kautta. Vakuuttuvatko tuomarit oikeudenkäynnissä esitetystä näytöstä vai luottamuksesta poliisiin, syyttäjiin, poliisin luottoasiantuntijoihin ja heidän kyseenalaiseen ammattitaitoonsa? Kenellä oikeastaan on valta vaikuttaa tuomioiden sisältöön?

Esitutkintalaki. 49 §. Esitutkinnasta on tiedotettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa ja haittaa. Lähes poikkeuksetta rikosuutiset ovat peräisin poliisilta. Muiden kuin poliisin tiedotus rikosasioissa onkin ehkäisty melko tehokkaasti laissa. Esitutkintalaki 48 §. Jos esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle ilmaistaan muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ennestään ole hänen tiedossaan, tutkinnanjohtaja voi kieltää häntä ilmaisemasta niitä sivullisille esitutkinnan aikana. Tällainen salassapitomääräys on nykyisin pääsääntö. Pakkokeinon käyttö saattaa päättyä hyvinkin pian em. määräyksen antamisen jälkeen, mutta salassapitomääräys on siis edelleen voimassa rajoittamassa mm. syytetyn ja hänen puolustajansa mahdollisuuksia osallistua rikosasiaa koskevaan keskusteluun. Päätös salassapidosta tuntuu velvoittavan vain toista osapuolta. Julkisuussäännökset eivät aina ole kovinkaan tasapuolisia, vaikka equality of arms on korkeimman oikeudenkin mukaan rikosasioiden osatekijä. 1)

Media kilpailee rikosuutisista. Kohujuttuihin valitaan näkökulma. Usein se tarkoittaa, että jokin lehti maalailee kauhukuvia syytetystä ja lopulta kauhistelee tuomitun rangaistuksen lievyyttä. Syyttömyysolettama on mm. kilpailun myötä menettänyt sille kuuluvan arvon. Jatkuvasti suurimmatkin sanomalehdet kömmähtelevät ottamalla kantaa syyllisyyskysymykseen. Kaikki tapahtuu ”saatujen tietojen perusteella” eli ainakin vihjaillaan, että syyllisyyskäsityksen takana olisi julkisuudessa olleita paremmat tiedot. Syyttömyysolettama näyttäisi rajoittuvan usein vain siihen, onko pidätetty teon tehnyt, ei lainkaan siihen, onko rikosta ylipäätään tapahtunut. 1)

Alibi kunnostautuu kertomalla totuuden. Mikko Niskasaaren kirjoitus on asiallista, elämän läheistä ja niin järkyttävän totta. Poikkeuksellista tämän nimenomaisen tapauksen uutisoinnin osalta. Jutun loppukaneetista päätellen, ensi viikolla viimeinenkin HYMY hyytyy kansalta, joka pimeydessä vaeltaa. Uskooko kukaan enää, että on lottovoitto syntyä Suomeen, jossa poliisi on ystävämme.

1) Markku Fredman; Rikosasioiden julkisuus, Oikeus 3/2002

Vain pari verisen kengän jälkeä

kengät

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen useista valokuvista, poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta 14.4.2010 ilmenee, että terassilla oven edessä oli ollut muovituoli, jolla oli ollut osittainen karkeakuvioisen kengän kurajälki. Terassilla ja siellä olleissa lasinpalasissa oli ollut kaksi veristä kengänjälkeä, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovesta poispäin vasemmalle. Terassilla sekä talon ulkoseinässä oven oikealla puolella oli lisäksi ollut joidenkin veripisaroiden jälkiä, ja ovessa oviaukon vasemmalla puolella oli ollut verinen hansikkaan jälki. Makuuhuoneen lattialla oli ollut runsaasti verisiä paljaan jalan sekä karkeakuvioisen kengän jälkiä. Viimeksi mainitut jäljet olivat olleet samanlaisia kuin terassilla olleet kengänjäljet, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovelle päin. Seinässä oven oikealla puolella oli ollut veritahroja. Olohuoneen lattialla oli ollut jonkinlainen verinen jälki. Vain vertailukelpoiset jäljet oli valokuvattu.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 15.5.2007 ilmenee, että terassin oven ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä ikkunan karmeista sisä- ja ulkopuolelta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terassilta on ikkuna-aukon kautta menty ensin sisään taloon ja sen jälkeen sieltä on samaa kautta tultu takaisin ulos terassille. Mainituista jäljistä tai muistakaan verijäljistä ei voida päätellä, että jäljet olisivat olleet lavastettuja.

Perusteellisesta etsinnästä huolimatta ei ollut löytynyt tapahtumapaikan jälkiin sopivia kenkiä. Sen seikan, että poliisi ei ollut löytänyt talosta jälkiin sopivia kenkiä, ei voida katsoa viittaavan siihen, että Annu olisi tarkoituksellisesti hävittänyt kyseiset kengät. Todennäköistä sen sijaan on, että jälkiin sopivat kengät ovat olleet ulkopuolisen tekijän jaloissa ja että kurajälki sekä verijäljet ovat aiheutuneet tämän liikkeistä. Tapahtumapaikalta todetut jäljet ovat selkeä osoitus ulkopuolisesta tekijästä.

UUTTA: Tulevassa murhaoikeudenkäynnissä syyttäjillä on uutta todistusaineistoa. Kesällä 2011 pienemmät lapset ovat alkaneet muistaa murhayön tapahtumia, joista heillä ei aiemmin ollut muistikuvia. He ovat kertoneet kuulleensa samat äänet kahteen kertaan, ikään kuin ne olisivat tulleet nauhalta. Vaikka hätäpuhelun taustaäänet syyttäjien mukaan olivat nauhoitettuja ja aikaa lavastukseen siten muutama sekunti enemmän kuin aiemmassa versiossa, Annun olisi ollut äärettömän hankalaa (lue: mahdotonta) tehdä lavastus, niin kuin syyttäjien mukaan sen olisi tullut tapahtua. Rikkoa ensin ikkuna, lavastaa verijälkiä kengillä lattiaan ja hanskalla oven pieleen, kiertää sitten ulkokautta tekemään kurainen kengänjälki tuoliin ja veriset kengänjäljet terassille lasinpalasten sekaan, palata takaisin ja hävittää kengät, hanska, toinen tekoväline, veriset vaatteet ja pyyhkeistä/laudoista kyhätyt kilvet, peseytyä ja vaihtaa vaatteet, puukottaa itseään, viedä veitsi makuuhuoneen lattialle ja alkaa soittaa hätäpuhelua ja ääniä nauhalta. Tähän ei syyttäjillä ole edes mitään lapsellista selitystä.

Porvoo

Porvoo

Jukka Lahden murhan jälkeen kävi selville, että Lahti oli soittanut Porvooseen 3 kertaa. Puhelinnumero johti Porvoon poliisiin. Lisäksi ilmeni, että Porvoon poliisissa oli kaiveltu pariin otteeseen Lahden tietoja ennen murhaa. Kuitenkaan poliisille ei selvinnyt, minkä takia Lahti oli ollut yhteydessä saman poliisilaitoksen poliisiin useamman kerran.

Porin poliisi (nyk. Satakunnan poliisi) ei pystynyt selvittämään Porvoon poliisin (nyk. Itä-Uudenmaan poliisi) toimintaa. Muistamattomuus vaivasi asianosasia. Henkilö, jonka tunnuksilla tiedustelut järjestelmään oli tehty, ei tiennyt asiasta mitään. Hän epäili jonkun muun käyttäneen hänen tunnuksiaan tiedusteluihin. Henkilö, jolle Lahti oli puhelut soittanut, ei muistanut puheluiden sisällöstä mitään, tai niitä koskaan edes vastaanottaneensa.

Tätäkin asiaa koskeva esitutkinta-aineisto on toimitettu puolustukselle vasta kesällä 2012. Onhan se mukavaa saada esitutkinta-aineistoa nähtäväksi edes toiselle kierrokselle, mutta kaikkea materiaalia ei ole vieläkään poliisilta saatu. Ihmetellä varmaa sopii kuka istuu papereiden päällä ja mikä on motiivi. Eipä tämän puheluasian selvittämiseksi hirveästi oltu ponnisteltu, että sikäli ei ollut paljoa pimitettävää… vai oliko? Liittyykö Porvoon poliisi pahastikin Ulvilan murhaan?

Pakko ihmetellä poliisin touhuja. Tämänkin asian suhteen.

Koiran havainnot

Koira

Rikoksentekijä jättää tekopaikkaan, uhriin ja tekovälineeseen aina geneettisen ominaisha­junsa, jota hän ei pysty peittämään tai poistamaan. ID-koira tunnistaa ihmisen yksilöllisen ominaishajun sille annetusta hajunäytteestä, esimerkiksi rikoksentekovälineestä. Koira vertailee ominaishajua vertailuhenkilöiden ja epäillyn antamiin vertailuhajunäytteisiin ja ilmaisee näiden joukosta henkilön, jonka haju esineessä on. 1)

Veitsestä oli taltioitu hajusiirrännäinen. Hajutunnistustutkimuksesta annetusta lausunnosta 28.8.2009 ilmenee, että poliisiammattikorkeakoulun poliisikoiralaitoksen koira ei ollut tunnistanut hajuyhteyttä Annun ja mainitun hajusiirrännäisen välillä. Lausunnon mukaan tämä oli tarkoittanut joko sitä, että Annun ominaishajua oli ollut niin vähän, ettei koira ollut kyennyt tunnistamaan hajuyhteyttä, tai sitä, että Annun ominaishajua ei ollut ollut kyseisessä esineessä. Toisin sanoen Annu ei ollut pitänyt veistä kädessään vaan ulkopuolinen tekijä.

Koiraohjaajana toimiva vanhempi konstaapeli on selvittänyt, että poliisi ja sairaankuljetushenkilöstö olivat liikkuneet etu- ja takapihalla sekä talon päädyissä, minkä vuoksi näiltä alueilta ei ollut ollut mahdollista ottaa jälkeä. Sen vuoksi konstaapeli oli koirineen kulkenut kiinteistön rajoja pitkin. Aiemmin, kun vielä etsittiin ulkopuolista tekijää, kerrottiin, että koira olisi saanut hajun, jota oli lähtenyt seuraamaan. Kun epäily vuosia myöhemmin suunnattiin perheen äitiin, eivät koirat olleetkaan muka saaneet kunnollista jälkeä tekijän poistumisreitistä. Ainakaan koiraohjaaja ei enää ollut siitä lainkaan varma. Tämä ei tarkoita, ettei ulkopuolista tekijää olisi ollut, koska takapihalta pääsee luontevasti Tähtisentielle talon päädyistä, joista hajujälkiä ei ole edes yritetty saada.

1) http://www.poliisi.fi

Ne ei tiedä mitä me tiedetään

Poliisit/syyttäjät: Tilakuuntelusta on yritetty väen väkisin löytää jotain todistetta murhaoikeudenkäyntiin, mutta pirullista, kun sieltä ei löydy mitään syytettä tukevaa. Syyttäjien KKO:lle tekemän valituslupahakemuksen liitteenä oli tilakuuntelu, jossa Annu sanoo ”ne ei tiedä mitä me tiedetään…” ja tätä syyttäjät pitävät osoituksena syyllisyydestä. Kummallista, että poliisille ja syyttäjille pitää vääntää kaikki rautalangasta vaikka tämänkin keskustelun viesti on aivan ilmeinen. Annu selittää lapselle, että poliisit yrittävät selvittää isin murhaa ja poliisit eivät tiedä varmuudella, että talossa on ollut ulkopuolinen murhaaja, koska eivät ole sitä omin silmin nähneet toisin kuin Annu ja vanhin tytär. Poliisit eivät tiedä mitä Annu ja tytär tietävät ja tuntuu että, eivät haluakaan tietää. Tai tietävät, mutta eivät usko. Tai uskovat, mutta eivät jostain syystä halua toimia sen mukaan.

Sosiaaliviranomaiset: Tuntuvat olevan täysin poliisin talutusnuorassa, ilman kykyä omaan itsenäiseen ajatteluun. No, nekään ei tiedä mitä me tiedetään, eivätkä ole piirun vertaa kiinnostuneita tietämään. Lasten suojelemisen nimissä voidaan toimia miten tuhoisasti tahansa.

Media: Rahastaa tilanteella, jossa mediaa ei kiinnosta tietää mitä me tiedetään. Media pitää kiinni suhteistaan poliisiin, joka vuotaa tarvittaessa sellaista sopivaa materiaalia, joka myy. Ei kannata purra ruokkivaa kättä. Sellainen on suomalainen itsenäinen ja vapaa media. Täysin riippumaton, paitsi tietysti rahasta ja vallasta.

Nettiväittelijät: ”Tietävät”, että me ei tiedetä mitä me tiedetään ja sekös heitä harmittaa. Se ei oikeastaan harmita minua.

Ja me, jotka tiedämme, emme saa kertoa kenellekään mitään mitä me tiedetään. Salailusta pitävät hyvän huolen kaikki viranomaiset, jotka eivät haluaisi meidän tietävän sitä kaikkea, mitä me tiedetään. Jonain päivänä sen tietävät kaikki.